Viisi kiloa karkkia ja slide-kitara

Elän superkevättä. Kotonani treenaavat ylppäreihinsä valmistautuva esikoinen ja yhteishakuaan pyörittelevä kuopus. Eilen kompastuin eteisessä muovisäkkiin, jossa oli penkkarikarkkeja. Makkarakeittoa keitellessä ja urapolkujen valinnan vaikeutta kompatessa on tullut mietittyä, minkälaisia eväitä näiden sällien reppuihin on vuosien varrella antanut. Onko heillä niitä monipuolisia ja joustavia taitoja, joita maailmamme heiltä pian vaatii?

Lastenkulttuurikeskukset ympäri maan näkevät paljon vaivaa sen eteen, että taide ja kulttuuri tulisivat lapsia ja nuoria vastaan arjessa, helposti ja ilman kynnyksiä. Keskeinen toimintaa ohjaava arvo on saavutettavuus. Suuri osa toiminnasta tapahtuukin yhteistyössä koulujen ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa; työpajoja ja taiteilijoita kouluissa ja päiväkodeissa. Onnistuneimmat työtavat on jalostettu kirjalliseen muotoon menetelmäoppaiksi: bändisoittoa, ympäristötaidetta, kansanmusiikkia, lyhytleffaa, kalligrafiaa ja paljon muutakin. Oppaat antavat kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville uusia näkökulmia kerhotyöhön, projekteihin ja tapahtumiin, ja kaikki oppaat ovat vapaasti ladattavissa verkkosivustoltamme.

Toinen lastenkulttuurikeskusten tärkeä työsarka on kulttuurikasvatussuunnitelmien synnyttäminen kuntiin. Suunnitelma antaa raamit kasvatussektorin ja kulttuurin yhteistyölle. Tyypillistä on, että jokaiselle vuosiluokalle on oma, usein taiteenalaan linkittyvä kokonaisuutensa. Yhtenä vuonna opetellaan kirjaston käyttöä, toisena mennään teatteriin. Näin varmistetaan, että kaikki pääsevät kulttuurin kokijoiksi ja tekijöiksi. Oma kuopukseni koki eskarilaisena niin mieleenpainuvan museokierroksen, että muukin perhe vietiin aikamatkalle Han-keisarien Kiinaan Tampereen Vapriikissa.

Kulttuurin antamat vahvuudet ovat tärkeä henkinen voimavara. Taidosta ilmaista ja ymmärtää omia ajatuksiaan ja tunteitaan on hyötyä ja iloa kaikessa, myös suurien elämänmuutosten keskellä. Lapsena saatu aito kosketus kulttuuriin on maaperä, josta on hyvä ponnistaa.

Sipulinpilkkojan käsi pysähtyy, kun mouheva slide-kitara räjähtää kodin äänimaisemaan. Yläkerrasta jytisee Bruce Springsteenin varhainen hitti, ja nuorukainen vetää lauluosuudetkin mukiin mennen. Kemian kirja on jätetty hetkeksi tauolle, ja ajatukset saavat ihan toisenlaista pureskeltavaa. Eväät ovat tasapainossa, uskoisin.

Saara Vesikansa
Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja
saara.vesikansa@lastenkulttuuri.fi
www.lastenkulttuuri.fi > Materiaalit > Menetelmäoppaat
www.kulttuurikasvatussuunnitelma.fi