Avainsana: luovasti liikkuen

  • Hybridimalli toi harrastukset uusille paikkakunnille – uusi opas neuvoo onnistuneen hybriditoiminnan toteutukseen 

    Hybridimalli toi harrastukset uusille paikkakunnille – uusi opas neuvoo onnistuneen hybriditoiminnan toteutukseen 

    Miten järjestää harrastustoimintaa, kun ohjaajia ei riitä joka kylälle ja matkat ovat pitkiä? Suomen Nuorisoseurojen Luovasti liikkuen -hanke ja Street Art Dance Essentials (SADE ry) lähtivät etsimään ratkaisua ja kehittivät hybridimallin, jossa yhdistyvät etä- ja lähiosallistumisen parhaat puolet. 

    Kolmen paikkakunnan yhteinen tanssikurssi 

    Keväällä 2025 toteutettu Breikkii ja hiphoppii! -hybriditanssikurssi oli konkreettinen kokeilu uuden toimintatavan mahdollisuuksista. Kurssi järjestettiin samanaikaisesti Muuramessa, Keuruulla ja Lannevedellä, ja sitä ohjasi ammattitanssinopettaja, joka kiersi vuoroviikoin eri paikkakunnilla. Muina viikkoina muut ryhmät seurasivat opetusta etäyhteyden kautta. 

    Tunnit toteutettiin Zoomin välityksellä, ja jokaisessa toimipisteessä oli paikalla talkoolainen tai vertaisohjaaja, joka auttoi osallistujia tekniikassa ja loi yhteishenkeä. Näin saatiin aikaan tunne siitä, että kaikki ryhmät olivat osa yhteistä kokonaisuutta, vaikka sijaitsivat eri puolilla Keski-Suomea. 

    Kurssi keräsi osallistujia, joille perinteinen harrastaminen ei olisi ollut mahdollista pitkien välimatkojen vuoksi. Mukana oli opettajan lisäksi kaksi tuottajaa, teknistä tukea, talkoolaisia, nuorisotyöntekijä sekä vertaisohjaaja. 

    “Hybridimallin ansiosta pystyimme tarjoamaan harrastusmahdollisuuden usealla paikkakunnalla yhtä aikaa kustannustehokkaasti ja ilman, että laatu kärsi. Lisäksi opettajan työ helpottui, kun matkustamiseen kului vähemmän aikaa”, kertoo Luovasti liikkuen -hankkeen projektipäällikkö Marja Pylkäs

    Oppeja ja oivalluksia kentältä 

    Kokeilun aikana huomattiin, että onnistunut hybriditoiminta vaatii huolellista suunnittelua ja selkeää roolitusta. Tekniikka on tärkeä, mutta vielä tärkeämpää on sen pedagoginen hallinta. Oppimisen ja yhteisöllisyyden toteutuminen verkkovälitteisesti ovat asioita, joihin on syytä kiinnittää hybriditoiminnassa huomiota 

    Erityisen merkittäväksi kurssilla osoittautui vertaisohjaajan rooli. Kun paikalla oli mukana nuori tai aikuinen, joka toimi linkkinä opettajan ja osallistujien välillä, etäosallistujat rohkaistuivat helpommin, ja ryhmän ilmapiiri pysyi innostuneena. Myös pienet rutiinit, kuten alku- ja loppupiirit, kameran käyttö, yhteinen WhatsApp-ryhmä ja säännölliset tervehdykset auttoivat luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta eri paikkakuntien välillä. 

    “Hybriditoiminta ei synnytä yhteisöllisyyttä itsestään. Se pitää rakentaa tietoisesti. Kun siihen panostaa, tulokset ovat hienoja”, Pylkäs tiivistää. 

    Tekniikka, tila ja yhdessä tekeminen ratkaisevat 

    Kokeilun aikana todettiin, että hybriditoiminta ei edellytä kallista ja monimutkaista laitteistoa, mutta toimiva verkkoyhteys, selkeät ohjeet ja vastuuhenkilö jokaisessa toimipisteessä ovat onnistumisen edellytyksiä. Pienikin etukäteistestaus ja varasuunnitelma helpottavat paljon, jos yhteys pätkii tai ääni katoaa kesken tunnin. 

    Kokeilun perusteella erillinen tekniikasta vastaava henkilö olisi arvokas lisä, jotta opettaja voi keskittyä rauhassa itse opetukseen. Silti kokemukset osoittivat, että myös pienemmällä tiimillä voidaan onnistua, kun vastuut ja käytännön asiat on sovittu etukäteen. 

    Uusi opas auttaa kaikkia harrastustoimijoita 

    Kokeilun pohjalta laadittu Hybriditoiminnan opas kokoaa yhteen ohjeet, vinkit ja käytännön opit hybridiharrastusten järjestämisestä. Opas tarjoaa tukea erityisesti niille ohjaajille, seuroille ja kunnille, jotka haluavat tuoda toimintaa syrjäisemmille alueille, parantaa osallistumisen saavutettavuutta ja kehittää digitaalisia valmiuksia. 

    Oppaasta löytyy konkreettisia neuvoja muun muassa toiminnan suunnitteluun ja roolitukseen, tarvittavaan tekniikkaan ja tilajärjestelyihin, pedagogiikkaan ja yhteisöllisyyden rakentamiseen, ongelmatilanteiden hallintaan ja varasuunnitelmiin sekä kustannusten arviointiin ja resursointiin.  

    “Ensimmäinen kerta on aina harjoittelua, mutta toinen sujuu jo paremmin. Tärkeintä on uskaltaa kokeilla ja oppia yhdessä”, Pylkäs kannustaa. 

    Opas on vapaasti ladattavissa ja jaettavissa.

  • Moka on lahja, mutta miksi siitä on niin vaikea puhua?

    Moka on lahja, mutta miksi siitä on niin vaikea puhua?

    “Nelonen on jumbo. Mokasit!” Näin ivasi miesääni 90-luvun Brainbash-hittipelissä viimeiseksi jääneelle pelaajalle. Erityisesti tuo “mokasit!” on monelle tuttu ja saattaa edelleen soida korvissa, kun arjessa sattuu mokailemaan.

    Usein mokille osataan aikuisena jo nauraa, mutta aina se ei välttämättä ole niin helppoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa saadut kommentit, naljailut ja jopa hyväntahtoiset huomautukset saattavat johtaa alakuloisuuteen, syyllisyyteen, häpeään ja itseluottamuksen murenemiseen.

    Tätä vastaan Luovasti liikkuen -hanke on aloittanut Moka on lahja –kampanjan, jonka ideana on tehdä mokailusta helposti lähestyttävämpi aihe keskustella. Ydinajatuksena on, että moka on oppimisen hetki. Se ei ole seiniä pystyyn nostava pysähdys, vaan askel, joka vie eteenpäin. Joskus vähän sivuun, mutta silloinhan sitä voisi kutsua tanssiksi.

    Sosiaalisessa mediassa ja keskisuomalaisilla nuorisoseuroilla toteutettava kampanja kannustaa lapsia ja nuoria suhtautumaan mokaan luonnollisena osana elämää. Tavoitteena on:

    • vähentää mokaamiseen liittyvää häpeää
    • vahvistaa rohkeutta kokeilla ja yrittää
    • lisätä yhdessä nauramista ja kannustamista
    • tehdä mokaamisesta helpompi keskustelunaihe niin kouluissa, harrastuksissa kuin nuorisotiloissa
    • hyödyntää liikettä ja kehollisuutta mokaamisen käsittelyssä, jotta jännitystä ja häpeää voidaan purkaa turvallisesti.

    Mitä kampanjassa on tehty tähän mennessä?

    Tähän mennessä kampanja on tuonut nuorisoseurojen saleihin seuraavanlaisia toimintoja:

    • Mokabingon, jossa lapset ja nuoret tunnistavat arkisia ja hauskoja mokia.
    • Reaktiopelin, jossa moka tapahtuu kaikille jossain vaiheessa.
    • Mokapöllö-rintamerkkipajan, jossa jokainen sai tehdä itselleen rintamerkin muistuttamaan siitä, että kaikki mokaavat.
    • Mokapilven, johon kirjoitettiin tai piirrettiin omia mokia ja huomattiin, että niitä on kaikilla ja usein samanlaisista tilanteista.

    Esimerkiksi Keljon Tapiolassa järjestettiin viidensien luokkien ryhmäytyspäivät, joihin osallistui yli 40 oppilasta päivittäin kolmen päivän ajan. Vaikka ryhmät olivat suuria, tunnelma pysyi lämpimänä ja rentona: naurua, heittäytymistä, mokia ja myös toivottua yhteishenkeä syntyi erilaisten leikkien kautta, joissa mokaaminen kuului väistämättä asiaan.

    Mokabingossa tuli vastaan arkisia mokia.

    Moka on lahja jaa se kuuluu kaikille!

    Moka on lahja -kampanja ei ole vain yksittäisiä leikkejä tai työpajoja, vaan ennen kaikkea asennemuutos. Sen avulla voidaan luoda ilmapiiriä, jossa moka ei pysäytä vaan vie eteenpäin.

    On äärimmäisen tärkeää nuorten kanssa työskentelevänä osoittaa, että moka on itseasiassa lahja. Kun mokaamista lähestyy huumorilla ja turvallisesti, nuoret lähtevät rohkeasti mukaan. Yhdessä nauraminen vähentää häpeää ja rakentaa yhteisöllisyyttä.

    Aikuisen on hyvä kysyä myös itseltään: Uskallanko tuoda omat mokani esille? Mokaaminen on luonnollista kaiken ikäisille: aikuisuudessakaan ei odota täydellinen osaaminen, mutta minkäikäisenä tahansa mokasta on mahdollisuus oppia.

    Lue lisää

    Mokaamisesta juteltiin myös Vastaliike -kulttuurihyvinvoinnilla syrjäytymistä vastaan -podcastissa. Kuuntele jakso Spotifyssa.

    Artikkelin kirjoittaja on Mimmu Pietilä, Luovasti liikkuen –hankkeen harjoittelija ja Helsingin Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija, mutta myös nuorisotyötä tekevä liikunta-alan ammattilainen, valmentaja, lyhytterapeutti sekä mokailijaksi identifiotuva projekti-innostuja.