Avainsana: nuorisoseuralehti

  • Johanna Lindstam aloitti toiminnanohjaajana Etelä-Suomessa

    Johanna Lindstam aloitti toiminnanohjaajana Etelä-Suomessa

    Johanna Lindstam työskentelee Etelä-Suomen toiminnanohjaajana toimipaikkanaan Etelä-Hämeen aluetoimisto Lahdessa. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja sosionomi amk, ja työskennellyt aiemmin OSAAN! –hankkeessa hankeohjaajana Sysmän, Hartolan ja Joutsan alueella. Hankkeen kohderyhmänä olivat 13–29-vuotiaat maaseudun nuoret, joille hän organisoi lisäkoulutuksia.

    Johanna asuu Vääksyssä miehensä, kolmen lapsen ja kahden kissan kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluu tämän lukuvuoden ajan vaihto-oppilas Venezuelasta. Hänellä on myös vahva kansantanssitausta Vääksyn Kansantanssijoissa. Nykyään harrastuksiin kuuluu luonnossa liikkumista sekä leipomista. Johannan tavoittaa numerosta 044 491 9299.

  • Ville Koskinen yllättyi Vuoden työntekijä -tittelistä

    Ville Koskinen yllättyi Vuoden työntekijä -tittelistä

    Nuorisoseurojen vuoden työntekijä on it-suunnittelija ja toimistonhoitaja Ville Koskinen Keski-Suomen aluetoimistosta Jyväskylästä. Tunnustus jaettiin ensimmäistä kertaa työntekijäpäivillä Mikkelissä helmikuussa. “Valinta tuli iloisena yllätyksenä, koska koko työyhteisömme on täynnä mahtavia tekijöitä. Isot kiitokset esimiehille ja työkavereille tuesta. Jatketaan samaan malliin!”, kuvailee Ville tunnelmiaan. 

    Johtoryhmän perusteena valinnalle oli erinomainen työ Nuorisoseurarekisterin uudistusprosessissa ja Villen palvelualttius sekä nuorisoseurakentän että työtovereiden suuntaan. Vuoden työntekijä- tunnustus jaetaan jatkossa aina työntekijäpäivien yhteydessä. 

  • Mitä lapsi päättäisi kokouksessa?

    Mitä lapsi päättäisi kokouksessa?

    Oletko ollut nuorisoseuran kokouksessa mukana, jossa on lapsia tai nuoria? Koetko lapset häiritsevinä, ovatko he kokouksen jäänsärkijöitä vai kysytkö heidän mielipidettään? 

    Monta kertaa on käynyt niin, että joku kysyy, voiko lapsen tuoda mukaan kokoukseen. Kokous koetaan tärkeäksi aikuisten asiaksi ja lapset häiritseviksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kokouksessa suunnitellaan lasten tapahtumaa tai sitä, miten nuoria saataisiin mukaan toimintaan. Päätetään, että kysytään heidän mielipidettään tms. Ja sitten lapsille tehdään erillinen kysely sen sijaan, että lapset pääsisivät oikeaan kokoukseen sanomaan mielipiteensä.  

    Lapsi haluaa osallistua, ja hänen mielipiteensä on tärkeä. Aikuisen malli kokouksessa on lapsesta mielenkiintoinen, ja lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön, jos myös hänen mielipidettään kysytään ja häntä kuunnellaan. Toki lapselle pitää asettaa kysymykset oikein ja tarpeeksi konkreettisiksi. Myös aikakäsitys on lapsella hiukan erilainen kuin aikuisella. Mutta lapselta voi kysyä, minkälainen on kiva tapahtuma/toiminta, mitä tykkäisit tehdä tai mitä tarjottavaa tapahtumassa olisi, millaiset koristeet olisivat hienot ja mitä haluaisit itse tehdä. Lasta voi myös pyytää piirtämään unelmien tapahtuman tai nuorisoseuran: millainen se olisi.  

    Etelä-Suomen aluefoorumiin osallistui lokakuussa parikymmentä aikuista ja kolme nuorta iältään 11–13 -vuotiaita. Nuoret vastasivat täsmälleen samoihin kolmivuotisohjelman kysymyksiin kuin aikuisetkin. He pohtivat yhdessä, mikä olisi heidän näkökulmastaan tärkeää nuorisoseurapolulla, ja vastaukseksi tuli muun muassa retkiä kiipeilypuistoon, sisäaktiviteettipuistoihin ja yö seurantalolla eli yhteisöllistä tekemistä toisten kanssa. Näistä vastauksista voisi hyvinkin koostaa toimintasuunnitelmapohjaa seuraavalle vuodelle. Toki lasten ja nuorten kärsivällisyys ja mielenkiinto herpaantuu nopeammin eikä ole tarkoituksenmukaista istua tuntitolkulla vain kuuntelemassa.  

    Jos kokous kestää pitkään ja aiheena on vaikka talousarvio, silloin kannattaa varata lapsille ja nuorille puuhapussi mukaan. Yleensä nuorilla on jo omat puhelimet ja älylaitteet mukana, mutta jos seurantalolla on mielenkiintoista tekemistä, lapsi saattaa haluta mukaan, onhan seurantalo lapsesta jännä paikka.  

    Seurantalolta voisi löytyä kokouksia varten NS-puuhapussi. Mitä kannattasi varata puuhapussiin? Sieltä voisi löytyä värityskirjoja, satukirjoja, palapeli, plusplus-palikoita tai legoja, rakennuspalikoita, askarreltavia kirppupohjia, värityskuvia, muistipelikortit, erilaisia huiveja ja palloja, rubikin kuutio, ongelmanratkaisupelejä tai vaikka kokousbingo. Ihan peruspaperi ja värityskynät riittävät usein ensihätään mielenkiinnon kohteeksi.  

  • Antti Kalliomaa siirtyi järjestötyöstä yritysmaailmaan: Nuorisoseurat kasvatti johtajuuteen

    Antti Kalliomaa siirtyi järjestötyöstä yritysmaailmaan: Nuorisoseurat kasvatti johtajuuteen

    Antti Kalliomaan 15 vuoden työuraan Suomen Nuorisoseuroissa mahtuu paljon. Matka Kalevan Nuorten piirityöntekijästä pääsihteeriksi on ollut muutoksia täynnä, mutta kaikkeen Antti on tarttunut rohkeasti ja suurella innolla. Nyt häntä odottavat uuden haasteet Mikkelissä.

    Antti Kalliomaata jännittää: hän on juuri hypännyt uusiin ja suuriin saappaisiin, Saimaa Stadiumin sekä Konsertti- ja kongressitalo Mikaelin yhteiseksi toimitusjohtajaksi. Taakse on jäänyt 15 vuoden ura nuorisoseurajärjestössä lukuisine eri tehtävineen, viimeisimpänä Nuorisoseurojen pääsihteerin työ. Jännityksen lisäksi Antti tuntee suurta innostusta, mutta myös haikeutta.

    ”Odotan, että pääsen kokeilemaan työssä ja opinnoissa saatuja oppeja uudenlaisessa ympäristössä sekä ratkomaan uudenlaisia haasteita. Toisaalta työ nuorisoseuroissa on tähän saakka pitkälti määrittänyt identiteettiäni. Täällä olen kasvanut johtajaksi ja johtajana.”

    Järjestöjohtajuudessa on universaalia oppia johtajuudesta

    Kalliomaa aloitti työnsä nuorisoseuroissa vuonna 2004 piirityöntekijänä, ja siirtynyt vähitellen tehtävästä toiseen. Noihin vuosiin mahtuu muun muassa Nuorisoseurojen suuri organisaatiouudistus, jonka myötä nuorisoseurojen työntekijämäärä on kasvanut yhdeksästä hengestä viiteenkymmeneen. Jossain vaiheessa Antista alkoi tuntua, että hän tarvitsisi uutta osaamista, jotta hän voisi edelleen kehittyä johtajana ja että hänellä olisi jatkossakin annettavaa nuorisoseuroille. Niin hän jäi opintovapaalle ja lähti opiskelemaan urheilujohtamista ja brändien hallintaa, jotta saisi lisää paukkuja viedä järjestöä eteenpäin. Opintojen myötä Antin silmät avautuivat sille, miten paljon järjestöjohtamiseen liittyy asioita, jotka pätevät missä tahansa muuallakin.

    ”Olen tietenkin oppinut uutta, mutta myös ymmärtänyt, miten paljon järjestötyö opettaa hyvää johtajuutta, leadershippiä.”

    Kalliomaa oli palaamassa opintovapaalta takaisin vuodenvaihteessa ja oli jo valmistautunut henkisesti seuraavaan strategiaprosessiin ja juhlavuoden suunnitteluun, kun yksi avoinna oleva työpaikka rupesi puhuttelemaan häntä.

    ”Olen ollut Saimaa Stadiumin hallituksessa vuodesta 2015 lähtien ja tiesin, että toimitusjohtajan paikka on avoinna. Sitten kun mukaan tuli myös Mikaelin toimitusjohtajuus, niin ajatus ei enää antanut rauhaa. Musiikki, kulttuuri ja hyvinvointi ovat niin lähellä sydäntäni, ja näitä kaikkia pääsen tulevassa työssäni edistämään.”

    Rohkea loikka epämukavuusalueelle

    Ja kun kipinä syttyy sisällä, on sitä kuunneltava. Näin opetti jo mummo Anttia, kun tämä oli pieni poika.

    ”Mummo sanoi, että oo vahva ja rehellinen itsellesi. En lapsena ymmärtänyt, mitä mummo sillä tarkoitti, mutta nyt se tuntuu tärkeältä elämänohjeelta.”

    Tärkeä oli myös työkaverin lähettämä sitaatti Santeri Alkiolta vuodelta 1914: ”Itsekasvatuksen ensimmäinen ja tärkein momentti on itsensä velvoittaminen. Kaiken uudistumisen täytyy lähteä itsestä.” Tämän viestin Antti sai, kun tieto uudesta työpaikasta oli kiirinyt maakuntiin. Antille se oli tärkeä rohkaisu ja vahvistus sille, että oli tehnyt oikean valinnan.

    ”Uudessa kiehtoo se, että joudun astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun saan johdettavakseni kaksi isoa taloa ja mukaan tulee myös kaupallinen aspekti. Nyt minun on pakko oppia uutta.”

    Eikä Antti mene sieltä, missä aita on matalin. Yritysmaailman lainalaisuuksiin kuuluu muun muassa se, että mikäli toimitusjohtajaan ja hänen tekemään tulokseen ei olla tyytyväisiä, hänet voidaan irtisanoa. Uusi työ tarkoittaa myös uutta kaupunkia, jossa Antti tulee jatkossa asumaan osan viikosta. Se, miten perhe sopeutuu uuteen tilanteeseen, onkin Antin päällimmäisin huoli. Hän uskoo kuitenkin, että avoimella keskustelulla saadaan tämäkin asia hoidettua, ja hyvän työtilanteen voi nähdä positiivisena ongelmana. Myönteistä asennetta ja rohkeutta Kalliomaalta ei siis ainakaan puutu.

    Pelinrakentaja, joka toimi lähellä nuorisoseurakenttää

    Pääsihteerinä Antti on halunnut olla johtaja, joka on lähellä nuorisoseurakenttää. Hänet on nähty vuosien aikana lukuisissa paikallisseurojen tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.

    ”Jos minut on kutsuttu johonkin tilaisuuteen eikä minulla ole ollut mitään päällekkäisyyttä, niin aina olen mennyt. Nuorisoseurat on kuitenkin kansanliike, joka saa oikeutuksensa paikallistoimijoista.”

    ”Olen todella kiitollinen siitä, mitä olen saanut kokea. Toivon, että nuorisoseurajärjestö näkee, miten valtavan hienoa työtä se tekee. Se järjestää upeita tapahtumia ja on täynnä upeita ihmisiä. Järjestölle on tilausta, ja sen työ on arvokasta.”

    Esimies-Antti toivoo, että hänet muistettaisiin sellaisena johtajana, joka rakensi paikkoja työkavereilleen. Kannustavana ja rakentavana esimiehenä. Joukkuepelin rakentajana.

    ”Vaikeissakin tilanteissa olen koittanut toimia niin kuin toivoisin, että minua itseäni olisi kohdeltu. Ymmärrän, ettei kaikki ehkä ole kokeneet aina sitä samalla tavalla. Olen kuitenkin ollut itselleni rehellinen.”

    Työ nuorisoseuroissa jää taakse haikein, mutta levollisin mielin. Antti tuntee tehneensä sen, minkä on pystynyt.

    ”Uskon, että siinä ajassa tarvittiin sellaista johtajuutta, mitä minulla on ollut. Olen koittanut rakentaa yhtenäistä nuorisoseuraa. Nyt on jonkun muu aika viedä järjestöä eteenpäin – seuraavalle levelille.”