Sounds-tapahtumassa nuorille järjestetään muutakin kuin mahdollisuus esiintyä. Suomen Nuoriso-opistolla Mikkelin Paukkulassa järjestettiin lauantaiaamuna musiikkityöpajoja nuorille.
Suomen Nuoriso-opiston piha-alue Mikkelin Paukkulassa näyttää tyhjältä. Siellä täällä kävelee yksittäisiä ihmisiä. Sisällä eri tilat kuitenkin kuhisevat toimintaa. Työpajojen aiheina ovat esimerkiksi musiikin tuottaminen, biisinteko, rap, tanssi, rytmimusiikki ja laulaminen muutamasta eri näkökulmasta. Työpajoja ovat pitämässä Soundsin katselmusraadin jäsenet.
Oma biisi ja uusia temppuja
Aleksi Ojala on vetämässä työpajaa biisien kirjoittamisesta. Hänen työpajassaan on tarkoitus kirjoittaa laulu 90 minuutissa. Työpaja lähtee kunnolla käyntiin, kun Ojala alkaa kokeilla nuorten kanssa erilaisia sointuja. He valitsevat mollisoinnut, vaikka Ojala yrittääkin
johdatella työryhmää duurisointujen pariin. Kun nuoret alkavat pohtia lyriikoita, Ojala ohjeistaa: “Ensin räiskitään raakamateriaalia, tässä vaiheessa ei saa olla yhtään kriittisiä!”
Lyriikoita alkaa syntyä, ja kesäyöstä muodostuu biisin aihe. Nuoret ovat silminnähden innoissaan, ja päätän vielä kysyä, miksi nuoret valitsivat juuri tämän pajan. Maria Pikhtina No Name -yhtyeestä avaa taustoja: “En ole ikinä aikaisemmin kirjoittanut omia biisejä, mutta olen innokas oppimaan. Ajattelin, että tämä olisi hyvä tilaisuus tulla kokeilemaan.”
Streetdance-työpajassa alkaa juuri tauko, ja Artturi Kemppainen juoksee salista ulos voltteja heitellen. Pajassa Leticia-kuoron jäsenet ovat aivan täpinöissään. He harjoittelevat yhdessä ohjaaja Eetu Pulkkisen kanssa ensin tiettyä koreografiaa. Pulkkinen on erittäin tyytyväinen lasten suoritukseen, ja ryhmä alkaakin tehdä freestyle-harjoituksia. Lapset tekevät toinen toistaan hienompia temppuja, ja toiset kannustavat ympärillä. Leticia-kuoro on todella innoissaan.
“Hiphop on parasta!” he huutavat melkein yhteen ääneen. Aino Päärni ja Emmi Vainio vakuuttavat tanssin olevan kivaa. “Tykkään tanssista muutenkin”, sanoo Päärni. “Tanssi on vaikeaa, mutta tosi kivaa”, vakuuttelee myös Vainio.
Rytmit vievät viidakkoon
Siirrymme seuraavaan pajaan, joka kuuluu jo kauas. Erikoiset rytmit raikuvat Paukkulan pihamaalla. Sisällä selviää, että kyse on afrobrasilialaisista rytmeistä.
“Afrobrasilialaiset rytmit perustuvat afrikkalaiseen kansanmusiikkiin, mutta musiikki on syntynyt Brasiliassa”, pajan vetäjä Sami Kontola selostaa.
Ryhmä kokeilee erilaisia rytmejä, ja Kontola kysyy palautetta nuorilta muusikoilta. Kaikilla on jotain sanottavaa. “Kuin karnevaali.” “Ihan kuin kävelisin viidakossa.” “Kuin mielenosoitus.” Äänisilta- yhtyeen Iida Räävi antaa erikoisimman vastauksen: “Tuntui kuin olisi viidakossa. Minulle musiikista tuli mieleen oranssi väri. Musiikin soittaminen oli tosi kivaa. Oli uusi ja tosi hauska kokemus eläytyä tuolla tavalla, tuntui ihan siltä, että olisi siirrytty Brasiliaan.”
Nacera Ketroussi ja Jussi Chydenius ovat pitämässä pajaa lauluyhtyeille. Käynnissä on juuri keskittymis- ja kuunteluharjoitus. Lauluyhtye Allegretto päättää laulaa Nää maat -laulun ohjaajilleen.
Aino Salmela ja Pihla Raitanen avaavat bändinsä historiaa: “Olemme samassa valinnaismusiikin ryhmässä koulussa. Olemme olleet myös samalla luokalla.”
Salmela ja Raitanen vakuuttavat myös, että työpaja on ollut valtava hyödyllinen yhtyeelle: “Olemme tehneet äänenavaus- ja rytmiharjoituksia. Pajasta on ollut todella paljon hyötyä meille.”
Kirjoittajat: Jyri Huttunen ja Mimmi Myyryläinen
Kuvat: Mimmi Myyryläinen
