Kotimaani onpi Suomi.
Mikäpä sen parempi aloitus juhlalle, jossa nuorisoseura täyttää sata vuotta samana vuonna kuin maamme itsenäisyys. Instrumentaaliesityksestä ja koko musiikillisesta kattauksesta vastasi Torpan naapuri, Roinilan perhe, johon kuuluu Oiva Ruokonen, käyrätorvi ja laulu sekä tyttäret Johanna Hasu, laulu ja sähköpiano ja Katariina Ruokonen, viulu.
Avajaispuheessaan puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti avasi seuran historiaa. Kissakulman Nuorisoseuran toiminta on alkujaan lähtenyt liikkeelle ompeluseurasta, jonka keräämin varoin kylälle hankittiin paloruisku vuonna 1912. Siitä innostuneena, kun näin oli jo yhteistoimintaan totuttu, perustettiin kirjastoseura vuonna 1914. Kolme vuotta myöhemmin päätettiin rekisteröityä Nuorisoseuraksi 20.1.1917 kokouksessa, johon osallistui 33 henkilöä. Tarve oli siis ilmeinen. Ja yhteishenki on jatkunut jo neljän tai jopa viiden sukupolven aikana.
Nuorisoseuratoiminta on ollut henkisen kehityksemme takeena niin vaikeina aikoina kuin nyt kansainvälistyneessä maailmassakin. – Nyt voimme tuntea iloa ja kiitollisuutta sen työn tuloksista ja kanssakäymisestä tuttujen ihmisten kanssa täällä Torpalla, totesi Unnaslahti. Torppa on sijainnut nykyisellä paikallaan 85 vuotta. Sen ylläpito perusparannuksineen on ollut ja on merkittävä osa seuran toimintaa.
Juhlapuheen piti naapurin, Vehkajärven Nuorisoseuran, pitkäaikainen aktiivi Esko Lahtinen. Puheessaan hän valotti juurevan maaseudun kehitystä ja muutosta aina auton tarkkuusajoista ja näytelmistä bingoon ja 60-luvun maaltapakoon. Silloin alkoi veres talkoovoima olla vähissä. Naapurit tulivat apuun, mistä Lahtinen osoitti korkean kiitoksensa Kissakulman Nuorisoseuralle ja sen silloiselle näytelmäkerholle. Myöhemmin on tuota apua annettu toiseenkin suuntaan. – Muutoksen mukana olisi pysyttävä. Tyydymmekö valmiiksi pureskeltuihin resepteihin, joita digimaailma eteemme syytää? esitti Lahtinen hyvän kysymyksen.
Lähialueen nuorisoseurat ja muut yhteisöt sekä kunnan ja seurakunnan edustajat toivat omat tervehdyksensä juhlaan. Posti oli tuonut myös vanhempia jäseniä liikuttavan adressin, jossa Kissakulman Lemojärvellä syntynyt ja kasvanut, vuosina 1947-1952 aktiivisesti seurassa vaikuttanut Aili Mörttinen onnitteli satavuotiasta seuraa.
Kultainen tunnustusmerkki Anni Liehulle
Seuran pitkäaikainen rahastonhoitaja, kunniajäsen ja toiminnan tukipylväs Anni Liehu palkittiin Nuorisoseurojen kultaisella ansiomerkillä. Hopeisen ansiomerkin lehvillä vastaanottivat Pirkko Koivunen ja Seija Tanninen. Hopeisen ansiomerkin saivat Päivi Inkiläinen, Päivi Malin Ja Leena Lehtonen.
Ansiomerkit jakoi Seppo Unnaslahti yhdessä Nuorisoseurojen liiton Etelä-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Hannu Nipulin kanssa, jolla oli muassaan onnittelulahjana viisiosainen Yhteisön Voima-historiateos sekä uusi mölkkypeli. Satavuotisjuhlalaattaa ei ollut mukana, koska se oli toimitettu jo viisi vuotta sitten, aivan kuten Unnaslahden kirjoittama Kissakulman seuratoiminnan historiikkikin, josta kai väärinkäsitys oli ollut seurausta.
Ilves-viirit seuran kunniajäsenille
Kissakulman viiriin kuuluu ehdottomasti ilves, koska siitähän tuon ”kulman” nimi tulee. Viirin aiheen toteutus oli Anita Ojalan käsialaa, minkä kunniaksi hän sai oman viirinsä juhlassa, samoin kuin Anni Liehu.
Muut viirin saajat olivat Kaarle Aittolahti, Aulis Nirkkonen, Anna-Liisa Romu ja Erkki Vanhakylä.
Teksti: Tuula Kindberg
Kuva: Seija Tanninen
