Avainsana: vapaaehtoistoiminta

Tämä on viimeinen osa vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevästä kolmiosaisesta blogisarjasta. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtajana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.

Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

Miltei kaikki kokivat olevansa merkittäviä toimijoita järjestössä ja ymmärsivät oman toimintansa merkityksen kokonaisuudelle. Suurin osa oli myös tyytyväinen omaan rooliinsa ja koki, että voi vaikuttaa siihen. Koettiin myös, että vapaaehtoistoiminta on sopiva osa elämää, mutta osalla tämä tuotti ongelmia vähintään ajoittain, ja jotkut olivat tehneet vapaaehtoistyötä myös muun elämän kustannuksella. Tässä ollaan varmasti vapaaehtoistoiminnan johtamisen kysymysten ytimessä. Nuorisoseurat on kansalaisjärjestö, jonka toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan. Tähän nuorisoseurakoneeseen kuuluu monenlaisia eri osia, joita kaikkia tarvitaan, jotta kone voi toimia. Olin mukana toteuttamassa haastattelujen kanssa rinnan toteutettua nuorisoseurojen vapaaehtoisten korttipakkaa[1], jossa teimme näkyväksi erilaisia vapaaehtoistehtäviä nuorisoseuroissa, ja joka toimii myös työkaluna vapaaehtoistoimintaa kehitettäessä. 

Haastateltavista suurin osa koki vastuiden jakautuvan nuorisoseurassa suhteellisen tasaisesti, vaikkakin todettiin, että aina on niitä, jotka kantavat suuremman vastuun ja ovat myös valmiit siihen. Haastateltavat kokivat, että silloin ollaan pikemminkin ideaalitilanteessa, kun jokaisella on hänelle itselleen sopivan kokoinen tehtävä hoidettavana, ei silloin kun tämä pala kakusta on kaikilla samankokoinen. Esiin nousi kuitenkin, että usein nuorisoseurassa tekemistä on enemmän kuin tekijöitä ja liitolle esitettiin erilaisia toiveita asian korjaamiseksi, joita nyt viemme eteenpäin. Nuoret toivoivat myös saavansa enemmän vastuuta. Lisäksi raha ja joistain vaativista tehtävistä korvauksen maksaminen mietitytti. Haastateltavat myös priorisoivat omaa toimintaansa: ensin tulee oman seuran toiminta, sitten vasta alueen ja liiton yhteinen toiminta. Oman kokemukseni mukaan, emme ole ainut järjestö, jossa tehtävää riittäisi enemmänkin kuin on tekijöitä. Puhutaan niistä erityisen vastuun kantajista, joita tarvitaan nuorisoseurakoneenkin käynnistämiseksi. Nämä henkilöt eivät ilmesty tyhjästä, heidät on kasvatettava. Ajattelen, että kaikkien meidän vapaaehtoistoiminnan johtajien tehtävänä on osata nähdä potentiaali kohtaamissamme henkilöissä ja antaa sille mahdollisuuksia puhjeta kukkaan. On taitoa osata johtaa niin, että vastuu jakaantuu oikean kokoisissa paloissa oikeaan aikaan. Tätä minäkin tavoittelen, joskus jopa onnistunkin! 

Suurin osa koki saavansa tarpeeksi kiitosta tekemästään vapaaehtoistyöstä järjestössämme. Aineistossa oli kuitenkin mainintoja myös siitä, että kiitollisuus oli pääteltävissä esimerkiksi tyytyväisistä tapahtuman osallistujista tai muuten aistittavissa. Kiitoksen sanoittaminen on toki ennen kaikkea meidän johtajien tehtävä, mutta meistä jokainen voi sen sanoa. Usein näillä pienillä sanoilla on suurempi merkitys kuin kuvittelemmekaan. Avataan siis rohkeasti suumme ja annetaan kiitoksen tulla, eikö? 

Suurin osa koki tiedon kulkevan ainakin suhteellisen hyvin järjestössä. Nykyaikainen viestintä nähtiin yhdistystoimintaa helpottavana tekijänä. Monipuoliseen ja laajaan viestintään kuitenkin toivottiin panostettavan. Järjestöviestintä järjestävän tahon näkökulmasta tuntuu monesti siltä kuin huutaisi avaruuteen. Itse jää vain pohtimaan kuuleeko tai näkeekö oikeasti kukaan. Sitten yllättäen ilmoittautuminen kilahtaa rekisteriin tai saa tykkäyksen kuvalleen ja tietää, että kannattaa vain jatkaa huutamista avaruuteen edelleen säännöllisesti ja siihen panostaen. On siellä jossain joku, joka päivä ehkä jokunen enemmänkin, joka on kiinnostunut. Hyvä on myös muistaa, että viestintää tekee meistä jokainen, silloinkin kun emme sitä tahtoisi tehdä. Eräs kollega kertoi, kuinka hän oli mennyt nuorisoseura-asioissa erään vapaaehtoisen kotiin vierailulle. Oven oli avannut pieni lapsi, joka oli kummastellen kysynyt: ”Sinäkö se olet se nuorisoseura?”. Niin, tavallaan minäkin olen, ja järjestö tarvitsee kasvonsa. Lähetän täten myös voimia kaikille järjestöviestijöille, kyllä me hyvin vedetään!

Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira. 

Henna Liiri
044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi 

PS. [1] Lue lisää vapaaehtoisten korttipakasta ja osta vaikka omaksi Puodista >>

Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.

Tämä on toinen osa vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevästä kolmiosaisesta blogisarjasta. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtanana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.

Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

Nuorisoseurojen vapaaehtoiseksi tullaan useimmiten henkilökohtaisen rekrytoinnin kautta – joku pyysi minut mukaan. Nuorisoseurat on kasvatusjärjestö ja vastauksissa käy ilmi myös se, että moni on kasvanut vapaaehtoiseksi perheen tai harrastuksen saattelemana. Vapaaehtoistyö näyttäytyy tällöin hyvin luontevalta jatkumolta ja osalta omassa elämässä. Toisaalta vapaaehtoiseksi saattaja voi olla myös oma lapsi, jonka harrastustoimintaa halutaan olla mahdollistamassa ja tukemassa. Vaikka mukaan tullaan harvemmin hakuilmoitusten myötä, niin julkiseen tietoon ja avoimuuteen kannattaa myös jatkossa panostaa samalla tiedostaen, että tulevaisuuden vastuunkantajat todennäköisesti temmeltävät nuorisoseuran harrastusryhmissä jo tällä hetkellä. Kysymykseksi ehkä nouseekin se, miten järjestö saattaa nuo temmeltäjät vapaaehtoistoiminnan tielle, ja miten se antaa heille työkaluja toimia myös järjestön luottamushenkilöinä tulevaisuudessa. 

Suurin osa koki nuorisoseuraan mukaantulemisen kynnyksen olevan matala. Toisaalta nimettiin useita seikkoja, jotka voivat olla esteenä mukaantulolle: tietämys järjestöstä, sen vanhanaikainen tai jopa valheellinen imago, reitit tulla mukaan, sisäpiirivaikutelma, ajan puute, kilpailu eri toimijoiden välillä ja ylipäätään ajankäytön osalta, tehtäväkuvaus ja sitoutuminen. Kun mietin omaa nuorisoseurahistoriaani, kaikkiin käännekohtiin liittyy joku henkilö, joka on pyytänyt minut mukaan. Yksi mieleenpainunut hetki on, kun harjoituksissa ohjaajani ja alueen työntekijä pyysivät minut mukaan kasvattiseurani johtokuntaan ja suostuin. Olin tuolloin lukiolainen ja juuri päättänyt kauteni paikallisessa nuorisovaltuustossa. Tuosta hetkestä alkoi oma tieni luottamushenkilönä järjestössä. 

Suurin osa haastateltavista koki saaneensa hyvän perehdytyksen tehtävään ja perehdyttäjinä olivat toimineet seurajohto, ohjaaja, edeltäjät, erilaiset koulutukset, työntekijät tai samassa tehtävässä toimivat vertaiset. Joskus oli opittu myös kantapään ja tekemisen kautta, hyödynnetty muuta osaamista ja otettu itse selvää tehtävistä. Suurin osa koki saavansa tukea, kun sitä tarvitsi, jos itse oli aktiivinen. Haastatteluissa nousi esiin myös huoli niistä, jotka eivät apua itse pyydä. Oma työni on olla paikallisten nuorisoseurojen ja nuorisoseuralaisten tukena. Välillä puhelin soi ja minulta kysytään neuvoa mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Onneksi olemme osa valtakunnallista liittoa ja usein löytyy joku toinen, joka on saman asian kanssa jo aiemmin puntaroinut ja sen ratkaissut. Ja jos ei löydy, niin mietitään asiaa yhdessä. Tämä verkosto on arvokas paitsi meille työntekijöille myös jokaiselle jäsenelle, ongelmien kanssa ei tarvitse olla yksin. 

Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira. 

Henna Liiri
044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi 

PS. Huomasithan, että lanseeraamme keväällä uuden Tervetuloa Nuorisoseuraan –webinaarimuotoisen koulutuksen paikallisten seurojen uusille luottamushenkilöille. Hyppää mukaan ilmaiseen ja kaikille avoimeen koulutukseen! Lue lisää >>

Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.  

Aloitamme nyt vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevän kolmiosaisen blogisarjan. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtanana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.

Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

Aluksi muutama sana itsestäni. Olen siis Henna Liiri ja toimin nykyisin Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. Toimialajohtajana vastuualueenani seuratoiminnan tuki. Itselleni Nuorisoseurat on erittäin merkittävä järjestö. Tulin mukaan toimintaan 7-vuotiaana, kasvoin vapaaehtoiseksi, ohjaajaksi ja luottamushenkilöksi. Muutettuani opiskelemaan Joensuuhun nuorisoseuratoiminta jatkui, ja se juurrutti minut vahvasti Pohjois-Karjalaan. Harrastuksesta tuli minulle vähitellen työ ja työskentelin toiminnanjohtajana Pohjois-Karjalassa yli seitsemän vuoden ajan. 

Kaikki haastateltavat kertoivat vapaaehtoistyön nuorisoseurajärjestössä palkitsevan. Yhteisöllisyys, ystävät, sosiaalisuus ja hyvä porukka nousevat vastauksissa tärkeimmäksi syyksi tehdä vapaaehtoistyötä nuorisoseurassa. Yhteisöllisyys onkin yksi nuorisoseurojen arvoista. Hyvässä porukassa on hyvä meininki ja tekemisen riemua! Eräs toiminnassa mukana oleva nuori kiteytti ajatusta taannoin ohjaajakoulutuksessa siten, että jos paikallisessa nuorisoseurassa toimivalle harrastajalle oma ryhmä on kuin toinen perhe, omaa nuorisoseuraa voisi verrata sukuun ja kaikkia nuorisoseuralaisia heimoon, johon kaikki kuuluvat. Jokin nuorisoseuralaisia siis yhdistää, ja tässä yhteisössä on myös valtavasti voimaa.  

Nuorisoseuratoiminta palkitsee myös muilla tavoin. Toiseksi tärkeimpänä seikkana aineistosta nousee oman toiminnan hyödyllisyys, hyvän tekeminen ja auttaminen. Toisaalta nuorisoseura nähdään paikkana, jossa pääsee tekemään asioita ja toteuttamaan itseään, oppimaan ja kehittymään. Vaikuttaminen ja toiminnan kehittämiseen osallistuminen nähtiin myös merkityksellisinä. Useammassa haastattelussa nousee esiin myös ajatus siitä, että haluaa olla antamassa takaisin siitä, mitä itse on saanut kokea. Tämä ajatus on ollut myös itselläni erittäin voimakkaana toimiessani aiemmin vapaaehtoisena. Parhaimmillaan järjestö onkin kuin positiivinen kierre, jota on vaikea pysäyttää. Tai ei tietenkään pitäisikään, antaa mennä vaan! 

Nuorisoseuralaisuus määrittyy haastatteluissa yhdessä tekemiseksi, koko perheen ja eri-ikäisten matalan kynnyksen järjestötoiminnaksi, joka ei ole kilpailua, vaan kasvua, kasvatusta ja kehittymistä yksilönä ja yhteisönä hyvässä hengessä. Nuorisoseuratoiminta on omaan lähiympäristöön ja –yhteisöön vaikuttamista ja näiden tukemista. Se on monipuolista ja laadukasta harrastus- ja tapahtumatoimintaa. Nuorisoseura on kaikille avoin ja yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. Nuorisoseuran nähtiin olevan mahdollisuuksia täynnä. Olen monesti puhunut nuorisoseurasta tavaratalona. Se ei ole yhden asian erikoisliike, vaan pikemminkin supermarketti, jossa on hyvin monenlaisia asioita, ja ne kaikki mahtuvat sinne. Tiedostan, että tämä voidaan nähdä myös heikkoutena, kun toisinaan on vaikea laittaa nuorisoseuratoimintaa yhteen muottiin. Itse kuitenkin koen, että on aika hienoa toimia järjestössä, joka voi olla aina tekijöidensä näköinen, erilainen eri aikoina, ja kuitenkin arvokas juuri sellaisena kuin se nyt on. 

Kysyttäessä nuorisoseurojen yhteiskunnallista merkitystä esiin nousee tärkeimpänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen tehty työ. Pitkän historian ja perinteet omaavalla järjestöllä on suuret volyymit ja taitavat vapaaehtoiset sekä työntekijät. Nuorisoseuralaisten katsottiin pärjäävän hyvin elämässä ja nuorisoseuran antavan monenlaisia valmiuksia elämään. Järjestön toivottiin jatkossakin kykenevän elämään ajassa pärjätäkseen myös tulevaisuudessa. Esille nostettiin lisäksi se, että yhteiskunnallisia teemoja ja kysymyksiä käsitellään nuorisoseuroissa myös taiteen keinoin. Vähän aikaa sitten aamutelevisiossa oli puhetta siitä, kuinka nykypäivän (työ)elämässä menestyvät ne, joilla on halu ja kyky kehittyä, reagoida jatkuvaan muutokseen, jossa elämme. Ajattelin heti, että no niinpä, nuorisoseuralaisilla tuskin on hätää siis tulevaisuudessakaan. Nuorisoseurajärjestön oppi-isä Santeri Alkio toi liikkeeseen ajatuksen läpi elämän kulkevasta itsekasvatuksesta, ja parempaa ihmisyyttä kohti pyritään edelleen nuorisoseuroissa. Tähän sisäiseen asenteeseen koen omankin menestykseni elämässä nojaavan, tulevaisuudessakin. 

Nuorisoseura näyttäytyi monelle merkittävänä osana omaa elämää ja elämäntarinaa, ja vapaaehtoisena toimimisen koettiin tukevan omaa arvomaailmaa. On varmasti kaiken onnistuneen vapaaehtoistoiminnan lähtökohta, että tekijän ja toimijan arvomaailmat ja toiminnan tavoitteet kohtaavat. Kohtaan työssäni paljon nuorisoseuralaisia ja vaikutun tai usein jopa liikutun siitä, miten suuri merkitys järjestöllä monen elämäntarinaan on ollutkaan. Suuren vaikutuksen Joensuussa syyskuussa järjestetyn Nuorisoseurakokouksen eli järjestömme liittokokouksen väkeen teki Joensuun kaupungin kulttuurijohtaja Sari Kaasinen, joka esiintyi yleisölle kanteleensa kanssa ja avasi kappaleiden lomassa omia kokemuksiaan Rääkkylän Rasivaaran Nuorisoseurasta ja Värttinän alkuvaiheiden tapahtumista. 

Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira. 

Henna Liiri
044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi 

PS. Tutustu tuoreeseen Tekemisen riemua! 2019-2021 –kolmivuotisohjelmaamme ja aloita Kansalaisfoorumin yhteisöllisen opintoryhmän tuella seurasi toiminnan kehittäminen. Lue lisää >>

Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.