Tekemisen riemua karanteeninomaisissa olosuhteissa?

Koronavirusepidemia on muuttanut työn tekemisen ja koko elämisen mallin hämmästyttävän nopeasti, vain muutamassa viikossa. Tilanteen aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset ovat valtavia. Nyt, kuten aina, yhteisöllisyyden, harrastustoiminnan ja nuorisotyön rakentajille on tilausta. 

Poikkeustilanteessa myös harrastamisen motiivit päätyvät puntariin. Jos teet jotain normaalioloissa pelkästä velvollisuudentunnosta, siitä on nyt helppo luistaa. Jos sen sijaan olet jossakin sananmukaisesti amatööri (= rakastaja), alat miettiä kaikkia niitä keinoja, joilla voisit itseäsi toteuttaa muuttuneissakin olosuhteissa.  

Ryhmässä harrastaville tilanne on erityisen hankala. Poikkeusoloissa niin opiskelu-, työ- kuin harrastuskäytössä on otettu uusia digivälineitä kertaheitolla haltuun varmoin ottein. Uudet kanavat ja välineet mahdollistavat kuorojen, tanssi- ja teatteriryhmien, bändien ja joukkueiden harjoittelun kohtuullisen hyvin. Ohjaajat ja valmentajat ovat avainasemassa, ja juuri heiltä on löytynyt tässä tilanteessa uudenlaista ajattelua, joka mahdollistaa toimintojen jatkumisen. 

Harrastustoiminnan kannalta hankalinta tilanteessa on, että isomman joukon fyysiset tapaamiset ja yleisötapahtumat on kokonaan kielletty. Yksi kouriintuntuvimmista esimerkeistä tästä on SottiisiMoves 2020 -tapahtuman siirto kesäkuulta syksyyn 16.-18.10.2020. Kaikki ymmärtävät, miksi näin tehdään, mutta harmittaahan se silti.  

Poikkeustilanne voi synnyttää myös uutta ja parempaa. Itse harrastan intohimoisimmin kitaransoittoa. Nykyään enimmäkseen itsekseni eli poikkeustilanne ei sinänsä muuta mitään. Mutta ihmeellisesti soittamisesta on tullut kotiin linnoittautumisen jälkeen aiempaa tärkeämpi osa jokaista päivää. Intouduin ystävän some-päivityksen pohjalta investoimaan puoli-ilmaiseen systeemiin, joka mahdollistaa sähkökitaran kytkemisen mobiililaitteeseen ja toimii hyvin yhteen ilmaisten studio-ohjelmien kanssa.  

Sitä en ymmärrä, miksen ole tehnyt tätä jo vuosien ajan? Vielä pari viikkoa sitten olin fyysisen vahvistimen vanki, nyt tuli napin painalluksella valokuitua pitkin kymmeniä vintagevahvistimien ja -efektien mallinnuksia sekä mahdollisuus itse luoda puolivalmiita amatööritason tekeleitä kaikkine soittimineen. Erinomainen bändin korvike, mutta ei se tietenkään kaverien kanssa kovaan ääneen luukuttamista voita. 

Lauri Savisaari 

Kirjoittaja on Tampereen kaupungin sivistypalveluiden johtaja ja  Pispalan Sottiisin päätoimikunnan puheenjohtaja