Valtiosihteeri Maria Kaisa Aula: Ajattelen isosti, toimin paikallisesti

Kuvassa Maria Kaisa Aula.

Maria Kaisa Aula ei ole omien sanojensa mukaan nuorisoseura-aktiivi, vaan enemmänkin henkinen tukija ja nuorisoseurahengen puolesta puhuja. 

”Kävin aikoinaan kotiseudulla Tervolassa Kalevan Nuorten kerhossa, mutta lapsuuden ja nuoruuden ydinharrastus se ei ollut. Aikuisena olen ollut jo monta kymmentä vuotta Tervolan Nuorisoseuran jäsen ja käyn heidän tapahtumissaan ja kesäteatteriesityksissään aina, kun se on mahdollista. Olen aina arvostanut nuorisoseuran toimintaa paikallisen yhteis- ja kotiseutuhengen vahvistajana ja ylläpitäjänä”, kertoo nyt Viitasaarella asuva Aula, joka on ollut muun muassa nuorisoseurojen valtuuston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu.  Nyt hän toimii valtiosihteerinä valtiovarainministeriössä. 

Harrastuksena vaikuttaminen 
”Äitini oli nuorisoseuraihminen henkeen ja vereen: entisten iltamien palkittu puhuja ja runon lausuja eli olen kasvanut tässä ilmapiirissä. Lisäksi minulla on paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, jotka ovat todella aktiivisia nuorisoseuralaisia. Koen, että olen yhdistynyt aina nuorisoseuraan samanhenkisten ihmisten kautta. Nuorisoseurayhteisössä on jokaisella isot mahdollisuudet, jotka pitää löytää ja saada kasvamaan. Pienemmilläkin paikkakunnilla ohjaajat tekevät tinkimätöntä työtä nuorten kanssa. On hyvä, että löytyy ohjaavia vanhempia, joilla on sydämen palo ja kyky työskennellä nuorten ja lasten kanssa, summaa Aula nuorisoseuralaisuuttaan. 

”Nykyisin olen etänuorisoseuralainen eli käyn erilaisissa tapahtumissa ja seuraan asioita. Harrastan myös kuorolaulua, ja olen nyt vuoden verran käynyt myös yksinlaulutunneilla. Ja puutarhanhoitoa, erityisesti kukkapenkkejä. Luen myös paljon, sillä minusta on kiinnostavaa pysyä ajan hermolla”, Aula kertoo. 

Pienen mietinnän jälkeen hän kertoo harrastavansa myös vaikuttamista ja maailmanparantamista. Hän on Viitasaarella kaupunginvaltuustossa, kirkkovaltuustossa ja puheenjohtajan kyläseurassa. Hänen mottonsa onkin asiassa kuin asiassa: ajattelen isosti, toimin paikallisesti. 

Enemmän leikkiä, vähemmän suorittamista 
Maria Kaisa Aula katsoo, että nuorisoseuroissa olisi myös tulevaisuudessa tärkeätä vaalia leikinomaisuutta, vapaamuotoisuutta ja moninaisuutta. ”Lapsen elämään tarvitaan enemmän leikkiä ja vähemmän suorittamista, koska usein nykypäivänä harrastaminenkin näyttäytyy suorittamisena: siinä on joku tavoite tai valmentaudutaan jonnekin. Harrastaminen on muuttunut paljon omasta lapsuudestani; silloin oli paljon yleiskerhoja, missä tehtiin, mitä milloinkin. Sellaisessakin on hyvät puolensa. Toki omalle erikoistumisellekin on paikkansa ja se on nuorille tärkeää, mutta riittävän paljon pitäisi olla yhteisen kohtaamisen ja tekemisen paikkoja. Tätä pitäisi arvostaa enemmän.”, Aula summaa terveisensä nuorisoseurassa harrastaville nuorille ja nuorten toiminnan mahdollistaville henkilöille. 

Aulan mielestä yksi moninaisuuden kulmakivi on, että nuorilla ja lapsilla on oikeus olla oma itsensä. Ja tätä pitää arvostaa. ”Meillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä asioista, mutta pitää kyetä erilaisten näkemysten välillä vuoropuheluun ja hakemaan yhteistä hyvää. Moninaisuus on myös vuorovaikutusta, että rohjetaan keskustella asioista avoimesti, tuoda erilaisia näkemyksiäkin esille, perustella niitä ja mahdollisesti päätyä johonkin uuteen näkökulmaan asiassa.” 

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/21 juttusarjassa ”Tunnetut nuorisoseuralaiset”.