Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

Nuorisoseurat -verkkolehti 4/2023 on julkaistu

15.12.2023
Nuorisoseurojen oman verkkolehden vuoden viimeinen numero on julkaistu osoitteessa www.nuorisoseurat-lehti.fi.

Lehti on taas pullollaan nuorisoseurakuulumisia:
- Menestystarina Rääkkylän paintball-sisäradasta, joka toteutettiin nuorten aloitteesta.
- Hallituksemme puheenjohtaja Elina Weckström käy läpi ensimmäistä puheenjohtajavuottaan.
- Osallistavan tapahtumatuotannon Dynamo -menetelmä tuo nuorten tapahtumat eri paikkakunnille.
- 9000 kävijän vuosittainen Hakkapeliitta-tapahtuma on Tammelan Nuorisoseura Auran suurin voimanponnistus.
Lisäksi mukana on tietoa ensi vuoden tapahtumista Folklandiasta ja Pispalan Sottiisista, ajankohtaisia henkilöstöuutisia sekä paljon muuta!

Lehdestä on tuttuun tapaan tehty myös PDF-versio, jonka voi tulostaa esimerkiksi seurantalolla kävijöiden iloksi. Hyviä lukuhetkiä!
Nuorisoseurat-verkkolehden uusin numero on julkaistu

14.9.2023

Vuoden 2023 Nuorisoseurat-verkkolehden kolmas numero on julkaistu osoitteessa www.nuorisoseurat-lehti.fi. Syksyn numerossa päästään kurkistamaan nuorisoseurojen monipuoliseen toimintaan ja ajankohtaisiin tapahtumiin.

Näköalapaikalla -palstalla pitkän linjan kulttuurisen nuorisotyön toimija, Taideyliopiston tutkimusinstituutti Satu Olkkonen pohtii taideharrastusten merkitystä lasten ja nuorten hyvinvointiin. ”Miten kasvamista yhteiskunnan tasavertaiseksi jäseneksi tuetaan olematta yksinäinen ratsastaja tai maailman napa? Yhtä tärkeää on, miten oppia olemaan maailmassa vetäytymättä siitä? Näihin aikamme planetaarisiin joko tai -kysymyksiin vastaus voi hyvinkin olla harrastus.”

Harrastamiseen syvennytään tällä kertaa ohjaajien näkökulmasta, kun ohjaajien peruskoulutuksen Knopin läpikäyneet nuoret kertovat kokemuksiaan. Miten koulutus on muuttanut Sohvi Vanhatalon ja Morgan Lindströmin näkemyksiä harrastamisesta?

Nuorisoseurojen vetämistä hankkeista kuullaan kahden artikkelin verran. Kulttuurisen nuorisotyön suunnittelija Johanna Hurme ja projektityöntekijä Riikka Järvinen kävivät opintovierailulla Portugalissa Rural Youth Culture -hankkeen tiimoilta. Kirjoituksessa he kertovat, mitä ajatuksia matka herätti liittyen nuorten mahdollisuuksiin osallistua kulttuuri- ja taideharrastusten pariin maaseudulla tai haja-asutusalueella.

Toisessa hankeartikkelissa opitaan miten Etelä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa kehitetään nuorten osallisuutta ja vaikuttamistaitoja paikallisissa nuorten osallisuushankkeissa.

Tapahtumien puolelta esittelyssä on syys-lokakuun vaihteessa vietettävän Tanssimanian runsas ohjelma. 30-vuotisjuhlavuottaan juhlistava tapahtuma esittelee kansantanssin ja -musiikin uusimmat tuulet ja teokset konserteissa eri puolilla Tampereen keskustaa.

Näiden lisäksi lehdestä löytyy ennakkotietoa ensi vuoden Folklandiasta sekä Nuori Kulttuuri On Air -festivaalista, ajankohtaisia henkilöstöuutisia, pohdintaa kesäteatterin tilasta sekä paljon muuta!

Verkkojulkaisun lisäksi lehdestä on tehty PDF-versio, jonka voi tulostaa esimerkiksi seurantalolla kävijöiden iloksi.

Hyviä lukuhetkiä!

Nuorisoseurat-lehti on ikkuna nuorisoseuralaisten elämään. Se sukeltaa nuorisoseuralaisten arkeen eri puolilla maatamme, esittelee erilaisia harrastusmuotoja, ottaa kantaa ja tuo esiin järjestön strategian, kolmivuotisohjelman ja arvot. Lehtemme kertoo myös, mitä nuorisoseuroissa tapahtuu. Verkkolehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Nuorisoseurat-verkkolehti 2/2022 on julkaistu

16.5.2022

Nuorisoseurojen historian toinen verkkolehti on julkaistu tänään. Tässä lehdessä tutustutaan Ramppikuumeen lisäksi lauantaina 7.5. järjestettyyn Nuori Kulttuuri On Air -tapahtumaan, joka järjestettiin neljällä paikkakunnalla eli Rovaniemellä, Oulussa, Mikkelissä ja Tampereella yhtä aikaa, ja joka huipentui livelähetykseen lauantai-iltana. Myös pääkaupunkiseudun oli määrä olla mukana, mutta heidän tapahtumansa peruuntui viime metreillä kunta-alan lakosta johtuen. Myös tulevat tapahtumamme eli kesäkuun Pispalan Sottiisi ja aikuisten ja nuorten kansantanssikatselmus Tanssimylly sekä syyskuussa järjestettävä Jutajaiset esittäytyvät lehdessä.

Lehdestä voi lukea lisää uusista strategisista kärkihankkeistamme, fiiliksiä maaliskuun lopussa järjestetystä kouluttajakoulutusviikonlopusta sekä päräyttävästä RääkkyLAN-pelitapahtumasta. Sieltä löytyy myös jo perinteeksi muodostunut Arvin ristikko, kuulumisia Rovaniemen H-kiltapäiviltä sekä juttua kulttuuriharrastamisen vaikutusten arvioinnista. Luvassa on siis tuhti lukupaketti tosi ajankohtaisista aiheista. Lehteä pääset lukemaan tästä.

Printattava lehti ilmestyy poikkeuksellisesti vasta tämän viikon perjantaina 20.5.

Kuva: Elian Seppälä
Uusi Nuorisoseurat-verkkolehtemme on julkaistu

18.2.2022

Historiamme ensimmäinen Nuorisoseurat-verkkolehti on juuri julkaistu. Olemme koonneet tähän joukon kiinnostavia artikkeleita: tutustumme tulevan kevään ja kesän tapahtumiimme, pääsemme kurkistamaan uuden Nuoret Nuorisoseuravaikuttajat -toiminnan kuulumisiin ja kuulemme muutamien työntekijöidemme ajatuksia uunituoreesta ”Ovet auki kaikille – yhdenvertaisuus- ja moninaisuusosaamisen opas” -julkaisusta. Moninaisuuden ja yhteisöllisyyden välistä yhteyttä pohditaan myös tanssinopettaja Susanna Kivisen haastattelussa.  

Uudessa verkkolehdessä starttaa myös uusi juttusarja erikoisista nuorisoseurantalon toiminnoista. Pääsemme nyt perehtymään Saarijärvellä sijaitsevan Mahlun Nuorisoseuran sisämölkkytoimintaan. Otamme mielellään vastaan juttuvinkkejä eri puolilta Suomea juuri erikoisista nuorisoseurantalon käyttötavoista tai muista kiinnostavista toiminnoista. Tavoitteenamme on julkaista entistä enemmän paikallisten nuorisoseurojen tarinoita. Postia lehdelle voi lähettää osoitteeseen toimitus@nuorisoseurat.fi.   

Lisäksi saimme luvan julkaista Suomen Harrastajateatteriliiton Repliikki-verkkoartikkelina alun perin julkaistun jutun harrastajateattereiden ahdingosta korona-aikana. Tärkeänä osana verkkolehteä ovat myös H-killan kuulumiset. Tällä kertaa myös ne ovat erityisen toiveikkaita, sillä H-Kiltapäiviä päästään vihdoinkin viettämään huhtikuun alussa.  

Sen lisäksi, että lehteämme voi lukea verkossa, voi sen tulostaa näppärästi paperiversioksi. Muun muassa tämän vuoksi jatkamme nuorisoseuraristikoiden julkaisemista, joita Salahmin Nuorisoseuran puheenjohtaja Arvi Uotinen on meille laatinut.

Lehteen pääset tutustumaan täältä.
Mikä ihmeen improliiga?

5.1.2022

Vuonna 2003 toisistaan tietämättä kahden maakunnan, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan alueella käynnistettiin ensimmäiset improliigat, leikinomaiseen kisailuun pohjaavat improvisaatiokilpailut.

Improvisointi kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä, ilman aikaisemmin tehtyä suunnitelmaa tai harjoittelua. Mutta mistä puhutaan, kun puhutaan improliigasta, Joensuussa toimintaa käynnistänyt teatteri-ilmaisun ohjaaja Tero Sarkkinen?

“Improliigaotteluissa on vastakkain 2–3 joukkuetta, jotka pelaavat 3–4 erän mittaisia otteluita. Jokaisessa erässä jokainen joukkue pelaa yhden impron. Erän lopuksi tuomarit (yleensä kolme henkilöä) pisteyttävät suoritukset, ja eniten pisteitä saanut joukkue voittaa erän ja eniten erävoittoja saanut joukkue voittaa ottelun. Käytössä on ollut myös yleisöäänet, jotka lisätään tuomareiden pisteisiin. Jos ottelun lopuksi pisteet ovat tasan, pelataan jatkoaika. Pidemmän matkan kulkevissa liigoissa on runkosarjan lopuksi pelattu playoffit, jotka ovat huipentuneet suureen finaaliin.

Vuoteen 2021 mennessä maakunnallisia imroliigoja on nuorisoseurojen järjestämänä kisattu kuudessa eri maakunnassa, ja tämän lisäksi improkisat ovat kuuluneet olennaisena osana Teatterilaivan ohjelmaan.

Uniikkia toimintaa

Moni muistaa improvisaation 1990-luvun Nyhjää tyhjästä -ohjelmasta tai vastaavista viihdeformaateista, joissa ammattinäyttelijät loistavat taidoillaan. Perimmäiseltä ajatukseltaan improvisaatiossa on kuitenkin kyse jostain aivan muusta, sillä kaikki osaavat improvisoida ja maailman parhaat improajatkin tulevatkin useasti ammattinäyttelijäkentän ulkopuolelta.

Improliiga on maailmalaajuisestikin varsin uniikki konsepti, koska vastaavaa, urheilusta johdettua kilpailuun pohjaavaa improliigaa, ei ole olemassa missään päin maailmaa.

”On olemassa joitain viikonlopputurnauksia, mutta liigan kaltaista ei ole missään”, Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa improvisaation erilaisia gameshow-formaatteja tutkinut Sarkkinen ihmettelee.

”Tällä hetkellä improvisaatio on kuin lumilautailu 1980-luvulla. Lajia harrastetaan ja osa on tehnyt sitä enemmän tai vähemmän työkseen; improvisaation ympärillä on ollut erilaista kisailua, mutta voittajaformaattia kukaan ei ole vielä luonut.

Vaikka Improliiga pyörii urheilun, taiteen ja viihteen rajapinnoilla, erottuu se urheilusta siinä, että improliiga loppupeleissä enemmänkin leikkii urheilua kuin on sitä. Improon ei kuulu viholliset tai vastustajat, vaan pikemminkin yhteisöllisyys.

”Liigaan osallistuminen tuottaa vaikeuksia taatusti erityisesti niille, jotka eivät pysty häviämään Kimble-ottelua paiskomatta peliä tappion hetkellä seinään. Tasapaino urheilun ja impron välillä ei ole helppoa, mutta se on mahdollista saada liigassa niin, että molempien parhaat puolet pääsee esiin.”

Valtakunnallinen liiga?

Sarkkinen haaveilee tulevaisuuden Improliigasta, joka voisi pyöriä kuten eri palloilusarjat. Olisi mestaruussarja, valtakunnallinen l-divisioona ja maakunnallisia sarjoja, joista joka vuosi joukkueita nousee sarjaporrasta ylemmäksi tai tippuu alemmaksi.

”Ajatellaanpa teatteria, jonka fanit käyvät katsomassa kaikki teatterin esitykset! He pukeutuvat teatterin väreihin ja huutavat ja kannustavat aina kun suosikkinäyttelijä tulee esiin. He ottavat banderolleilla kantaa teatterin toimintaan ja hoilaavat pubissa teatterinsa kannustuslauluja.”

Tämä on suomalaisia koukuttavassa penkkiurheilussa arkea, kuten kaikki spekulointikin ja tilastot. Miksei se improliigan kautta tulisi myös penkkikulttuurinkin puolelle?

Nähtäväksi jää, kääntyykö nuorisoseurojen maakunnalliset improliigat valtakunnalliseksi liigaksi. Varmaa on ainakin se, että nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi paljon sijaa improvisaation hyväksyvään, toisia kunnioittavaan ja kuuntelemiseen perustuvaan ilmapiiriin.

Teksti: Pasi Saarinen
Kuva: Otto-Pekka Keramaa
Kuvassa Keski-Suomen Improliigan 2017 finaalin tuomarit Mikko Maasalo, Antti-Jussi Sairanen ja Ragni Reichardt.

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/21.
Vesilahden Nuorisoseurantalon ikkunaremontti paransi energiatehokkuutta

3.1.2022

Vesilahden Nuorisoseurantalon energiatehokkuus parani kerta heitolla, kun seura päätti uudistaa vanhat ikkunat. ”Talon alkuperäiset ikkunat eivät olleet kovin tiiviit, joten seuran johtokunnassa päätimme, että aloitamme ikkunaremontin”, kertoo Nuorisoseuran puheenjohtaja Riina Laine. Vaihtoehtoina oli uusien ikkunoiden hankkiminen tai nykyisten entistäminen. ”Koska kyseessä on vanha, historiallinen ja suojeltukin kohde ikkunoiden uusiminen unohdettiin ja päädyttiin entistystyöhön. Työ päätettiin tehdä osissa, sillä talossa on paljon ikkunoita”, Laine jatkaa.

Hankkeen aluksi seura selvitti yrityksiä, jotka hoitavat entisöintitöitä. Yhteistyökumppaniksi valikoitui Entisöinti Oksa Tampereelta. He kävivät paikan päällä tekemässä kartoituksen entisöintitarpeesta ja laativat aikataulun. Aikataulussa oli pakko huomioida myös talon käyttö. ”Tarkoitus oli, että muun muassa vuokraustoiminta pystyttäisiin hoitamaan koko remontin ajan, koska vuokratulot ovat talon ylläpitoa ajatellen elinehto”, Laine toteaa. 

Talon käyttö ei keskeytynyt

Ensimmäisessä vaiheessa entistettiin pukuhuoneen ikkunat sekä yleisövessojen ja eteisen ikkunat. Entisöinti tapahtui urakoitsijan omissa tiloissa.  Toisessa vaiheessa oli tarkoitus entistää juhlasalin korkeat ikkunat. “Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari Anne Uosukaisen mukaan ikkunat eivät kuitenkaan olekaan se suurin lämmönhukkaaja salissa, vaan salin korkea ja puutteellisesti eristetty katto ja puuttuvat tuulenohjainlevyt. Salin ikkunat ovat myös hyvin suuritöiset, joten olemme toistaiseksi päättäneet siirtää niiden entistämisen tulevaisuuteen”, Riina Laine sanoo.

Viimeisimpänä on entistetty talon kahvion ikkunat. Aikatauluongelmista johtuen ikkunoiden entistäjä vaihtui, ja työ toteutettiin talossa paikan päällä. Työstä huolehti rakennusrestauroija Mari Savolainen henkilökuntansa kanssa. Kaikki entistäminen on pyritty tekemään niin, ettei talon käyttö ja vuokraustoiminta kärsinyt. Haasteena oli, että hiljaisin aika töiden toteuttamiseen on talvella, jolloin taas talon lämmitys on kaikkein kalleinta.

Ikkunat ovat nyt tiiviit

Hankkeeseen on käytetty nuorisoseuran teatterilla, tapahtumilla ja vuokrauksilla saatua rahaa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön avustusta. Avustuksen kriteerinä on ollut nimenomaan ikkunoiden entistäminen. Projektit ovat vaatineet niin paljon erikoisosaamista, että talkootyötä ei juurikaan ole voitu hyödyntää. Hankkeen eri vaiheissa asiantuntijoina ovat olleet rakennusrestauroija Satu Pirinen, konservaattori Niina Mäntylä ja rakennusrestauroija Mari Savolainen.

“Kaikki tilat, joissa ikkunat on uusittu ovat käyttömukavuudeltaan parantuneet. Tiloissa on lämpimämpi, eikä ikkunoista vedä. Ja tietysti uudistunut ulkonäkö miellyttää silmää. Olemme tyytyväisiä tähän mennessä tehtyyn entisöintiin. Onnistuneet työt rohkaisevat jatkamaan projekteja myös tulevaisuudessa”, Riina Laine ja seuran varapuheenjohtaja ja kiinteistövastaava Vesa Aalto toteavat.

Kohde: Vesilahden nuorisoseurantalo, Vesilahti, Pirkanmaa
Ikkunoiden korjaus
Talon rakennusvuosi: 1948
Talon henkilökapasiteetti: 300

Teksti: Hannu Ala-Sankola
Kuva: Anni Hanhiniemi

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/21.
Valtiosihteeri Maria Kaisa Aula: Ajattelen isosti, toimin paikallisesti

30.12.2021

Maria Kaisa Aula ei ole omien sanojensa mukaan nuorisoseura-aktiivi, vaan enemmänkin henkinen tukija ja nuorisoseurahengen puolesta puhuja.

”Kävin aikoinaan kotiseudulla Tervolassa Kalevan Nuorten kerhossa, mutta lapsuuden ja nuoruuden ydinharrastus se ei ollut. Aikuisena olen ollut jo monta kymmentä vuotta Tervolan Nuorisoseuran jäsen ja käyn heidän tapahtumissaan ja kesäteatteriesityksissään aina, kun se on mahdollista. Olen aina arvostanut nuorisoseuran toimintaa paikallisen yhteis- ja kotiseutuhengen vahvistajana ja ylläpitäjänä”, kertoo nyt Viitasaarella asuva Aula, joka on ollut muun muassa nuorisoseurojen valtuuston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu. Nyt hän toimii valtiosihteerinä valtiovarainministeriössä.

Harrastuksena vaikuttaminen
”Äitini oli nuorisoseuraihminen henkeen ja vereen: entisten iltamien palkittu puhuja ja runon lausuja eli olen kasvanut tässä ilmapiirissä. Lisäksi minulla on paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, jotka ovat todella aktiivisia nuorisoseuralaisia. Koen, että olen yhdistynyt aina nuorisoseuraan samanhenkisten ihmisten kautta. Nuorisoseurayhteisössä on jokaisella isot mahdollisuudet, jotka pitää löytää ja saada kasvamaan. Pienemmilläkin paikkakunnilla ohjaajat tekevät tinkimätöntä työtä nuorten kanssa. On hyvä, että löytyy ohjaavia vanhempia, joilla on sydämen palo ja kyky työskennellä nuorten ja lasten kanssa, summaa Aula nuorisoseuralaisuuttaan.

”Nykyisin olen etänuorisoseuralainen eli käyn erilaisissa tapahtumissa ja seuraan asioita. Harrastan myös kuorolaulua, ja olen nyt vuoden verran käynyt myös yksinlaulutunneilla. Ja puutarhanhoitoa, erityisesti kukkapenkkejä. Luen myös paljon, sillä minusta on kiinnostavaa pysyä ajan hermolla”, Aula kertoo.

Pienen mietinnän jälkeen hän kertoo harrastavansa myös vaikuttamista ja maailmanparantamista. Hän on Viitasaarella kaupunginvaltuustossa, kirkkovaltuustossa ja puheenjohtajan kyläseurassa. Hänen mottonsa onkin asiassa kuin asiassa: ajattelen isosti, toimin paikallisesti.

Enemmän leikkiä, vähemmän suorittamista
Maria Kaisa Aula katsoo, että nuorisoseuroissa olisi myös tulevaisuudessa tärkeätä vaalia leikinomaisuutta, vapaamuotoisuutta ja moninaisuutta. ”Lapsen elämään tarvitaan enemmän leikkiä ja vähemmän suorittamista, koska usein nykypäivänä harrastaminenkin näyttäytyy suorittamisena: siinä on joku tavoite tai valmentaudutaan jonnekin. Harrastaminen on muuttunut paljon omasta lapsuudestani; silloin oli paljon yleiskerhoja, missä tehtiin, mitä milloinkin. Sellaisessakin on hyvät puolensa. Toki omalle erikoistumisellekin on paikkansa ja se on nuorille tärkeää, mutta riittävän paljon pitäisi olla yhteisen kohtaamisen ja tekemisen paikkoja. Tätä pitäisi arvostaa enemmän.”, Aula summaa terveisensä nuorisoseurassa harrastaville nuorille ja nuorten toiminnan mahdollistaville henkilöille.

Aulan mielestä yksi moninaisuuden kulmakivi on, että nuorilla ja lapsilla on oikeus olla oma itsensä. Ja tätä pitää arvostaa. ”Meillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä asioista, mutta pitää kyetä erilaisten näkemysten välillä vuoropuheluun ja hakemaan yhteistä hyvää. Moninaisuus on myös vuorovaikutusta, että rohjetaan keskustella asioista avoimesti, tuoda erilaisia näkemyksiäkin esille, perustella niitä ja mahdollisesti päätyä johonkin uuteen näkökulmaan asiassa.”

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/21 juttusarjassa ”Tunnetut nuorisoseuralaiset”.
Sami Sivosen nuorisoseuratie on usean seuran summa: ”Talkooväki on jokaisen seuran pohja”

28.12.2021

“Mie olen Sami, 36-vuotias teatterin tekijä, nuorisoseuralainen ja teatteriagentti. Asun perheeni kanssa Luumäellä ja työskentelen freelancer-ohjaajana muun muassa Saimaan Nuorisoseuroissa”, kertoo Sami Sivonen, jolla on kokemusta useasta erilaisesta seurasta ympäri Suomen.

Miten tulit mukaan nuoriseuratoimintaan? 
Olen ollut ujo koko lapsuuteni, mutta esiintyminen kiinnosti valtavasti. Koulun ilmaisutaidon tuntien kautta sain kerättyä rohkeutta ja tammikuussa 2002 liityin Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatteriin. Se aloitti aivan uuden ajanjakson elämässäni, ja Jorma Piispasen ohjauksessa rohkaistun entisestään. Vuoden aikana pääsin osaksi nuorisoseuran johtokuntatoimintaa, joka avasi tien Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liiton (nyk. Saimaan Nuorisoseurat) teatteritoimikuntaan ja lopulta johtokuntaan. Muutaman vuoden päästä minut valittiin Kalevan Nuorten valtuustoon, ja silloin viimein sain jonkinlaisen käsityksen, miten monimuotoisesti ja intohimoisesti joka puolella Suomea nuorisoseuratoimintaa tehdään.

Missä nuorisoseuroissa olet ollut ja millaisissa rooleissa olet toiminut?
Harrastin teatteria Vuoksenniskan Nuorisoseurassa, jossa tein kaikkea mahdollista seuran hyväksi. Aholan Nuorisoseuran kanssa on pitkät perinteet yhteistyöstä. Lemin Nuorisoseura on muodostunut rakkaaksi yhteisöksi, johon pidän yhteyttä myös töiden ulkopuolella. Suomenniemen Nuorisoseuralla on myös oma paikka sydämessäni. Asuessani Pirkkalassa kävimme Lauran kanssa Kansalaisfoorumin järjestämän Perheteatteri-kurssin, jolloin liityimme Sottiisi Fun Clubiin. Ja keväällä 2021 muutettuamme Luumäelle, liityimme koko perhe Kangasvarren Nuorisoseuran jäseniksi. Olen myös kokenut kunniatehtäväksi auttaa ja edustaa nuorisoseuroja teatteriagenttina viime vuosien aikana.

Miksi olet muuttanut? Onko muuttoihin vaikuttanut se, millaista nuorisoseuratoimintaa uudella paikkakunnalla on?
Kokkolaan muutin opiskelemaan, mutta side Vuoksenniskan Nuorisoseuraan oli vahva ja se kesti toisaalla asumisen. Oli mukavaa tutustua Keski-Pohjanmaan paikallisseuroihin ohjaamisen kautta. Tampereelle muuttaessa jatkoin luottamustehtävääni teatteriagenttina niin Saimaalla kuin Hämeessä, mutta työn ja perheen lisäksi aikaa ei jäänyt paikallisen nuorisoseuran löytymiselle. Sottiisi Fun Club jäi myös harmillisen lyhytaikaiseksi jäsenyydeksi. Nuorisoseura voisi olla todella hyvä keino uuden asukkaan tutustua lähialueen ihmisiin.

Miten paikallisuus on näkynyt eri nuorisoseuroissa?
Paikallisuus on mielestäni ollut yhtä lailla hyvä asia kuin myös rajoittava tekijä. On suuri etu, että paikallistoimijoita on monilta eri osa-alueilta, jolloin apua ja tukea on saatavilla melko vaivattomasti, oli sitten kyse materiaaleista tai osaamisesta. Samalla tämä ajatus saattaa luoda harhan, ettei lähellä olevilla seuroilla olisi mitään annettavaa. Toivon, että yhteistyö lähiseurojen ja miksei myös kaukaisempienkin seurojen kanssa toisi toimintaan uutta intoa ja uskoa tulevaan.

Mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia olet huomannut eri seuroissa?
Teatterityöni kautta olen päässyt näkemään ja osallistumaan monien seurojen toimintaan. Oli seura mikä tahansa, niin talkooväki on sen pohja. Vakavaraisetkaan seurat eivät pääse kehittymään, ellei sieltä löydy ihmisiä toteuttamaan vanhaa ja uutta. Huolestuttava piirre on myös seuran henkilöityminen. Aktiivisen nuorisoseuralaisen jäädessä pois toiminnasta olisi hyvä, että tietoa ja taitoa olisi jaettu jo hyvissä ajoin. On kohtuutonta, että muutama henkilö kannattelee seuran asioita ja pahimmillaan saattaa päättää asioista muiden yli.

Jos voisit ottaa yhden hyvän asian jokaisesta seurasta mukaasi, mitä ne olisivat?
Tämä onkin perustavanlaatuinen kysymys. Teatterin tekeminen on oma intohimoni, ja sitä olen saanut toteuttaa erityisesti nuorisoseurojen kautta. Heiltä olen myös saanut ymmärryksen yhteistyöstä, yhdessä olemisesta ja tekemisestä sekä perinteiden arvostamisesta. Ilman Nuorisoseuroja ja niitä upeita ihmisiä, joita olen vuosien mittaan tavannut, en olisi tällainen kuin olen. Joten on mahdotonta luetella niitä kaikkia.

Mitä moninaisuus merkitsee sinulle? 
Se ympäröi meitä. Luonnossa, arjessa, elämässä. Ihminen nähdään ja kohdataan ihmisenä, ja kaikki olemme arvokkaita. On ollut aikoja, jolloin moninaisuutta ei nähty hyvänä asiana. Toivon, että tuo aika olisi jo ohi. Ja jokainen meistä voi vaikuttaa siihen.

Teksti: Pasi Saarinen
Kuva: Jussi Kaijankangas

Kuvassa Sami Sivonen vuoden 2015 Lasten Kalenoissa Lappeenrannassa.

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/2021 juttusarjassa ”Nuorisoseurasta toiseen”.
Antirasismi haastaa nuorisotyöntekijää

20.12.2021

Nuorisotyöllä ja -toiminnalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden toteutumista kuitenkin usein tarkastellaan enemmistön näkökulmasta. Miten kuulemme ja tavoitamme ne nuoret, joille nuorisotoiminta tuntuu turvattomalta ja muunlaisille nuorille kuin itselle suunnatulta?

Olen tehnyt nuorisotyötä ammatikseni yli 20 vuotta ja tullut johtopäätökseen, että nuorisotyössä tarvittava keskeinen taito on kyky kuunnella. Toiseksi tärkeintä on kyky sietää ilmiöiden monimutkaisuutta ja hallitsemattomuutta sekä työtapojen, prosessien ja ihmisten epätäydellisyyttä.

Nuorten parissa toimiessamme olemme osa jatkuvaa muutosta ja uuden oppimisen äärellä. Osaammeko kuitenkaan tunnistaa ja uskallammeko tunnustaa nuorisotyön käytänteisiin sisään rakennetun epätasa-arvon ja oman osuutemme epätasa-arvon ylläpitäjinä? Antirasistisessa työssä olemme nyt kehityksen haastavassa murrosvaiheessa, jossa totuttuja valtarakenteita ja käytänteitä haastetaan ja hyvää tarkoittavia, mutta epätasa-arvoa ylläpitäviä valkonormatiivisia toimintatapoja kyseenalaistetaan uudella tavalla.

Uskallanko katsoa peiliin ja tarkastella, miten rakenteet, käytänteet ja toimintatavat ylläpitävät etuoikeuksiani?  Mitä asioita otan itsestäänselvyytenä? Olenko sinut etuoikeuksieni tunnistamisesta syntyvän epämukavuuden kanssa vai selitänkö sitä pois omalle kohdalleni sattuneiden epäoikeudenmukaisuuksien kautta?

Antirasistisessa työssä tarvitaan kykyä itsereflektioon ja epämiellyttävien tunteiden käsittelyyn. Kun tänä päivänä tarkastelen työotettani ja tapaa, jolla 15 vuotta sitten koordinoin Euroopan Neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjaa, on päällimmäiset tunteeni häpeä ja syyllisyys. Kenen ehdolla silloin työtäni tein ja keitä ymmärtämättömyyttäni vaiensin ja suljin ulos?

Nuorisotyössä ja erityisesti antirasistisessa nuorisotyössä, puhumme pitkäkestoisista prosesseista ja niissä usein ”miten” on vähintään yhtä tärkeää kuin ”mitä”. Ketkä päättävät toiminnan agendan ja tavat, ketkä ovat kohteita ja tekijöitä? Kenellä on valtaa päättää resursseista? Ilman yhdenvertaista osallisuutta ei voi syntyä kestäviä positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia ja vallan uudelleenjako tarkoittaa myös sitä, että se, jolla valta perinteisesti on ollut, on valmis jakamaan valtaa uudelleen ja tekemään toisin kuin on totuttu. Se on helpommin sanottu kuin tehty!

Riikka Jalonen
Toiminnanjohtaja
Rauhankasvatusinstituutti ry

Teksti on julkaistu Nuorisoseurat-lehden Alakerta-palstalla 4/2021
Tuovatko nuoret ongelmia vai mahdollisuuksia?

13.11.2021

Koulujen alku tarkoittaa myös harrastusryhmien jatkumista. Tämä tuo omat haasteensa seuroille, joiden tavoitteeksi jää houkutella lapsia ja nuoria mukaan toimintaansa. Näin nuoren näkökulmasta on merkittävä ero, lähdetäänkö harrastuskysymystä käsittelemään ratkaisua vaativana ongelmana vaiko tasavertaisena mahdollisuutena.

Millainen on ideaali nuorisoseura? Millaisessa seurassa nuoren on hyvää ja turvallista harrastaa? Ovat kysymyksiä, joita ollaan käsitelty läpi nuorisoseurojen historian. Vastauksia miettiessä sorrumme kuitenkin usein luomaan kuilun ikäluokkien välille. Silloin nuorisoseurojen rikkaudet – kuten eri sukupolvien kohtaaminen – saattavat kärsiä.

Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi on meissä jokaisessa iästä huolimatta. Sen kuuluisi mielestäni olla keskiössä harrastustoimintaa järjestäessä. Tasa-arvon ikäryhmien välillä ei tulisi tarkoittaa iän mukaisen tason unohtumista, vaan ennemminkin yhtäläistä mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä kuulluksi ja arvostetuksi tulemista. Jos jäämme jumiin siihen, mitä kaikkea lapsi ei vielä voi tehdä, saatamme sokaistua kaikelle sille, mihin hän jo kykenee. Uskallus luottaa nuoriin voi viedä seuran täysin uudelle tasolle. Uusi ei aina ole pahasta. Perinteitä ei tarvitse unohtaa, mutta muuttumattomuuden hinta voi koitua seuran kohtaloksi. Nuorisoseuran on pysyttävä riittävän freesinä, ja kuka muukaan olisi tehtävään parempi kuin aikakauden asiantuntija-nuori. Aikuisen vastuu on kuitenkin suuri. Yhteistyön toimiminen vaatii uskallusta luottaa ja olla avoin uusille ideoilla.

Ollessani viidennellä luokalla perustin ystävineni lastenteatterin nuorisoseuraamme. Seuran tarjoama mahdollisuus merkitsi, paitsi minulle myös lukuisille kylämme nuorille, paljon. Nyt viisi vuotta myöhemmin seuramme johtokuntalaisena voin vain olla kiitollinen saamastamme tilaisuudesta. Teatteri jatkaa yhä toimintaansa lasten ja nuorten itse räätälöimänä. On kuitenkin monia asioita, joissa olisimme voineet parantaa. Yhteistyö eri ikäluokkien välillä ei aina ole ollut mutkatonta. Siitä huolimatta työmme hedelmä on kaiken vaivan arvoista. Yhteistyö on mahdollisuus niin toimintaa ylläpitäville aikuisille kuin siitä nauttiville nuorillekin. Mahdollisuuksien luominen on kuitenkin paljolti kiinni seuran johdon tekemistä päätöksistä. Ei saisi vain istua odottelemassa nuorten saapumista. Tarjoamalla mahdollisuuksia toivotat uudet aktiiviset nuorisoseuralaiset tervetulleeksi mukaan perheeseen!

Sara Hänninen

Kirjoittaja on lukiolainen, osa Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat -ryhmää sekä oman kotinuorisoseuransa, Tarvasjoen Nuorisoseuran, johtokunnan jäsen ja seura-aktiivi.