Impi Aronaho – unohdettu kirjailija
Alpuan Nuorisoseura Raahen kaupungin itäpäässä tekee tulevana itsenäisyyspäivänä historiaa. Se nostaa päivänvaloon yhden Suomen merkittävimmistä pakinakirjailijoista, unohdetun Impi Aronahon.
Tällä hetkellä Impi – kultasilmä -näytelmän ohjaaja Sari Jaatinen vielä hykertelee tyytyväisenä, sillä lukuharjoituksiin on vielä tovi aikaa. Käsikirjoitusta ei ole lukenut kukaan, mutta kohta se avataan isolla joukolla ja ryhdytään syksyn kestävään työhön.
Jaatiselle, yli 60 näytelmän ohjaajalle, teatterin tekemisellä on oltava muutakin merkitystä, kuin että saa nimensä julisteeseen. Impi Aronahon tarinassa sitä on – enemmän kuin aikoihin.
Impi Aronaho 40-luvulla, jolloin lasten menetys ja reumatismi runtelevat ja omakin hauta häämöttää. Kuva: Salon historiallinen museo SAMU
”Impi oli itselleni täydellinen pommi. Järkytys. Olen elänyt Raahessa kohta 30 vuotta, enkä ollut koskaan kuullutkaan Impi Aronahosta, en ennen viime marraskuuta, jolloin Alpuan Nuorisoseuran esimies Raimo Rankinen soitti ja kysyi kiinnostaisiko tällainen projekti”, Jaatinen kertoo.
Huuto.netistä Jaatinen löysi WSOY:n vuonna 1939 julkaiseman Impi Aronahon pakinakokoelman Sata pakinaa – ja ensimmäisen sivun luettuaan, ohjaaja oli myyty.
”Uskomatonta, että tällaista kieltä kirjoittanut nainen on elänyt tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Upeaa kieltä. Värikästä, lämmintä, hersyvää, hauskaa – kaikkea!”
Impi Mäkelin tuli Vihdistä Alpuan Osuuskaupan myymälänhoitajaksi vuonna 1914. Etelä-Suomesta pohjoispohjalaiseen korpikylään.
Hän oli syntynyt Ruovedellä vuonna 1880 Vilhelm ja Pauliina Mäkelinin perheeseen, josta versoi toinenkin kuuluisuus, työväenliikkeen voimahahmo ja peloton julistaja Yrjö Mäkelin.
Impi Mäkelin (tuleva Aronaho) istumassa, sisarensa Meeri Mäkelin keskellä ja Aili Rosvall vasemmalla. Aili on tuleva Kansallistatterin näyttelijä Aili Somersalo. Kuva otettu Tampereella 1907. Lähde: Salon historiallinen museo SAMU
Eloisa ja sivistynyt Impi herätti kovasti huomiota Alpuassa. Nuorisoseuran esimies Eino Ahola kävi puhumassa Impin mukaan nuorisoseuratoimintaan ja saikin Impistä aktiivisen nuorisoseuralaisen. Seurantalon toiminnassa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä, maanviljelijäpoikamiehen Antti Aronahon.
”Alpuan Nuorisoseuralla oli suuri merkitys Impille. Hän kirjoitti nuorisoseuran Illanvietto-lehtiin kirjoitelmia, mikä oli kuin harjoitusta ennen isompia yleisöjä.”
Nuorisoseuran huolellisesti kassakaappiin hilloamat alkuperäiset, sadan vuoden takaiset kirjoitukset olivat Jaatiselle tärkeä lähde näytelmäprosessissa. Myös nuorisoseurantalon autenttisuus, kymmenet kunniakirjat seinillä ja ainutlaatuinen tunnelma,olivat tärkeitä kirjoitustyöhön virittäjiä.
Tärkein lähde oli Eila Jaakkolan (ent. Rankinen) vuonna 1968 tekemä tutkielma Impi Aronahon kirjailijanuran vaiheista.
”Se avasi Impi Aronahon valtakunnallisen merkityksen. 1920-luvun lopulta kuolinvuoteensa 1945 asti julkaissut Impi oli valtavan tuottelias, koko kansalle kirjoittava kirjailija – ja harvinaisuus, sillä ei naispuolisia pakinoitsijoita joka oksalla istunut.”
Impi Aronahon pakinoita julkaistiin ensisijaisesti Kotiliedessä, mutta myös Kansan Kuvalehdessä, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perjantaissa. Kirjoittajanpalkkioillaan hän maksoi Aronahon tilan velat.
Pakinoitsijan elämä oli draama sinänsä.
Elämä korpitalon emäntänä oli raskasta, sillä reumatismi jäyti Impiä ankarasti ja pakotti irrottautumaan talon töistä kokonaan.
Hän menetti molemmat lapsensa, tytär kuoli jo viisivuotiaana ja poika kaatui talvisodassa. Poikansa kuolema suisti Impinkin kohti loppuaan.
Antti Aronaho hyvästelemässä elämänkumppaniaan Impiä hautajaispäivänä 1945.
Pakinoissaan Aronahon lähtökohtana on usein sairaus ja sairastaminen, mutta hän kirjoitti tarmokkaasti myös pikkutalojen emännistä pyrkien osoittamaan, että myös emännällä on oikeus ajatella itseään. Hänen kirjoituksistaan kuvastuu valtava inhimillisyys ja kyky nähdä asioissa kauneutta ja hyvyyttä. Siitä myös näytelmän nimi – Kultasilmä.
”Kirjoittaessaan – joko totta tai kuviteltua – hän onnistui saamaan kiinni inhimillisen elämän lukemattomista piirteistä, jotka herättivät vastakaikua lukijoissa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kateus, häpeä, suru, köyhyys, velallisuus, raskas työ ja monet nolostuttavat tilanteet muuttuivat Impin kynän piirtäminä ymmärrettäviksi, kenen tahansa osaksi tuleviksi asioiksi, joita ei tarvitse piilotella – niille voi myös nauraa hyväntahtoisesti. ”
Kantaesitys Impi – kultasilmä Alpuan Nuorisoseuralla itsenäisyyspäivänä klo 14. Näytelmä kuuluu osaksi EU-rahoitteista Rannikkoseudulla tapahtuu -hanketta.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Sari Jaatinen imemässä itseensä historian havinaa Alpuan Nuorisoseuralla.