Avainsana: elämäntyö

  • Vuoden Hermanska Liisa Hautamäki on toiminut ikänsä nuorisoseuroissa lasten ja nuorten tukena

    Vuoden Hermanska Liisa Hautamäki on toiminut ikänsä nuorisoseuroissa lasten ja nuorten tukena

    Suomen Nuorisoseurat on myöntänyt Vuoden Hermanska -tunnustuksen Liisa Hautamäelle Oulunsuun nuorisoseurasta. Hautamäki on pitkään ja ansiokkaasti toiminut nuorisoseurajärjestön aktiivina ja lasten ja nuorten kansalaistoiminnan mahdollistajana. Vuoden Hermanni tai Hermanska -arvonimeä voidaan pitää eräänlaisena Nuorisoseurojen elämäntyö-oscarina. Hautamäki saa vuodeksi kannettavakseen Hermanni-killan käädyt merkkinä palkitsemisestaan. Palkinto myönnettiin vuotuisilla H-kiltapäivillä 8.4.2017.

    Tunnustuksella täysin yllätetty Hautamäki piti sydämellisen kiitospuheen. Hautamäen yksi mieluisimpia nuorisoseuramuistoja on, kun kotiseura täytti 50 vuotta. Hautamäellä oli päällä ensimmäistä kertaa oma kansallispuku, ja hän sai olla lippusaattueessa, ihanat airutnauhat päällä. Tilaisuudessa hän näki paljon vanhoja nuorisoseuralaisia, joiden lämminhenkinen kohtaaminen ja yhteisöllisyys tekivät pikkutyttöön vaikutuksen. Hautamäki ymmärsi jos silloin, että tärkeintä ei ole nuorisoseurassa opitut tanssi-, teatteri- tai muut taidot, vaan seurassa koettu yhteisöllisyys.

    Innokas ohjaaja ja järjestöaktiivi

    Liisa Hautamäki syntyi Peräseinäjoen Haapaluoman kylässä, ja liittyi jo varhain paikalliseen nuorisoseuraan äitinsä jalanjäljissä. Ohjaajakoulutuksen käytyään Hautamäki oli pian monessa mukana. Hän ohjasi sekä kansantanssi-, liikunta-, opintokerho- että näytelmätoimintaa.

    Hautamäki on läpikotaisin nuorisoseuralainen, sillä hän valmistui nuorisoalan ammattilaiseksi omasta opistostamme Nuoriso-opisto Paukkulasta. Tämän jälkeen hän muutti työn perässä Ouluun. Siellä hän liittyi Oulunsuun nuorisoseuran riveihin ja perusti lausuntakuoron, veti tanhuryhmää ja toimi johtokunnan jäsenenä ja lopulta puheenjohtajana. Lausuntaharrastus on aina ollut Hautamäen sydäntä lähellä. Hänen runosuonensa sykkii edelleenkin ja hän on toivottu lausuja monissa tilaisuuksissa.

    Nykyään Hautamäki toimii edelleen aktiivisesti Nuorisoseurojen Hermanni-toiminnassa. Hermanni-killan tarkoitus on koota pitkään mukana olleet yhteen ja toimia seurojen ja nuorempien polvien tukena.

     Pelasti suuren seuran talousvaikeuksista

    Liisan yksi merkittävimpiä urotekoja oli perinteikkään Oulunsuun nuorisoseurantalon, maaomaisuuden ja toiminnan pelastaminen seuran joutuessa taloudellisiin ja toiminnallisiin vaikeuksiin 70-luvulla. Hautamäki toimii edelleen Oulunsuun nuorisoseuran historiatoimikunnassa ja Maakuntajuhlien juhlatoimikunnassa. Oulunsuun nuorisoseura on tänä päivänä suuri, lähes kolmensadan jäsenen aktiivinen seura.

    Liisa Hautamäki on puhtaimmillaan ja sen perinteisessä merkityksessä alkiolainen nuorisoseuralainen. Liisan sovittelevaa ja ystävällistä neuvottelutaitoa on tarvittu useiden vaikeidenkin kriisien kohdatessa, hehkutettiin Hautamäkeä tukeneessa ehdotuksessa.

    Muita ansioita

    • Hermanni-killan jäsen vuodesta 1969 alkaen
    • Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liitto ry:n Hermanni-killan johtokunnan jäsen 1997-2001 ja puheenjohtajana vuodesta 2002
    • Maakuntahermanskan arvonimi vuonna 1999.
    • Valtakunnallinen kiltaneuvosto 2005-2009
    • Järjestön kultainen ansiomerkki 2015
  • Nuorisoseuralaiselle elämäntyönäyttely Laitilaan – Runoilija Heli Laaksonen kokoajana

    Nuorisoseuralaiselle elämäntyönäyttely Laitilaan – Runoilija Heli Laaksonen kokoajana

    Markus Siltamäki – valistuneen kansanmiehen seitsemän elämää -näyttely yllyttää sivistymään vapaasti

    Laitilalainen perinnemestari, Markus Veini Johannes Siltamäki (18.8.1925–21.7.2013) oli erikoislaatuinen maalaismies. Hän oli kiinnostunut kotiseutunsa luonnosta, lauluista ja leikeistä, historiasta ja tarinoista, nimistöstä ja sanastosta, vieraista kulttuureista, uusista kielistä – ja jakoi tietouttaan auliisti. Hän oli aktiivinen nuorisoseuralainen vuosikymmenien ajan ja perusti mm. Laitilan

    Runoilija Heli Laaksosen kokoama elämäntyönäyttely Markus Siltamäki – valistuneen kansanmiehen seitsemän elämää kertoo miten viisaita ja valistuneita ihmisiä on Suomemme maassa kasvanut pienissäkin kylissä – ja siitä, miten värikkään elämän kulttuuria harrastava ehtii elää.

    Näyttelyssä on aimo annos faktatietoa Markuksen perinteenkeruutyöstä, valokuvia, sananparsinäytteitä, kirjallisuutta sekä joitakin muistorikkaita esineitä. Laitilan Kustaa Hiekan kulttuuriviikkojen yhteyteen tehty näyttely aukeaa Laitilan kirjastossa la 21.1. klo 13 ja on esillä 25.2.2017 asti.

    Näyttely on koostettu muistelemalla Markuksen lukuisia, huumoripitoisia tarinoita, haastattelemalla hänen läheisiään, lukemalla lehtihaastatteluja sekä katsastamalla Markuksen muistiinpanoarkiston ja kirjahyllyn kertomaa.

    Näitä kirjoja tutkimalla löytyi seitsemän erilaista kiinnostuksen kohdetta, seitsemän erilaista elonalaa. Markuksen yksityisestä elämästä näyttely ei kerro: jotain siitä kuiskivat kirjahyllyn lukuisat runokirjat ja Richard Bachin klassikko Lokki Joonatan, vapaudenkaipuisen linnun tarina.

    Perinteenkeräystä, nuorisoseura-aatetta ja kansantanssin opetusta

    Mitä kaikkea Markus Siltamäki toi Laitilan kulttuuriharrastukselle: perinteenkeräystä, kansantanssin opetusta, näytelmien ohjausta, nuorisoseura-aatetta, hyviä kirjoja, eloisia matkoja, innoittavia keskusteluja, radio- ja televisioesiintymisiäkin. Paljon kerätystä on tallella, usea suunnitelma on toteutunut.

    Ymmärrettiinkö suurisydäminen työ kotiseudun eteen? Monet ainakin ymmärsivät. Kalevalan juhlavuoden mitali, Yleisradion ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen valtakunnalliset tunnustukset, loppuunmyyty sanakirja ja sankka, hiljainen ihailijajoukko puhuvat omaa kieltään.

    Löytyi myös niitä, jotka tuhahtelivat, miten maalaisukolla voi olla niin fiinit harrastukset – jotta lippussi ja lappussi se ain kokko…  Kuten tiedetään: joukosta erottautuva on aina altis kiusantekijöiden piikeille. Sivistysmyönteisestä asenteestaan Markus ei onneksi koskaan luopunut.

    Mitähän Markus olisi itse tuumannut tällaisesta näyttelystä, yhden miehen ylistyksestä, numeron tekemisestä? Mitä mää mittä… Mielessään kai kuitenkin ollut hyvillään – huikea elämäntyö ei jäänyt huomiotta. Kunpa Markuksen nuorisoseuralaisen innostunut henki olisi yleisempää: omista nurkista voisi lähteä myös talkoisiin, tuoda omaa osaamistaan muiden käyttöön, kysyä ilolla, miten minä voisin palvella kotiseutuani.

    Heli Laaksonen,
    Näyttelyn kokoaja, sanamaija
    Markuksen ystävä ja fani vuodesta 2001