LAHJOITA
In English
Kuvapankki
Seuralainen
Nuorisoseurarekisteri
Puoti
Työkalupakki
Tapahtumakalenteri
menu-icon

Avainsana: moninaisuus

  • Antirasismi haastaa nuorisotyöntekijää

    Antirasismi haastaa nuorisotyöntekijää

    Nuorisotyöllä ja -toiminnalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden toteutumista kuitenkin usein tarkastellaan enemmistön näkökulmasta. Miten kuulemme ja tavoitamme ne nuoret, joille nuorisotoiminta tuntuu turvattomalta ja muunlaisille nuorille kuin itselle suunnatulta?

    Olen tehnyt nuorisotyötä ammatikseni yli 20 vuotta ja tullut johtopäätökseen, että nuorisotyössä tarvittava keskeinen taito on kyky kuunnella. Toiseksi tärkeintä on kyky sietää ilmiöiden monimutkaisuutta ja hallitsemattomuutta sekä työtapojen, prosessien ja ihmisten epätäydellisyyttä.

    Nuorten parissa toimiessamme olemme osa jatkuvaa muutosta ja uuden oppimisen äärellä. Osaammeko kuitenkaan tunnistaa ja uskallammeko tunnustaa nuorisotyön käytänteisiin sisään rakennetun epätasa-arvon ja oman osuutemme epätasa-arvon ylläpitäjinä? Antirasistisessa työssä olemme nyt kehityksen haastavassa murrosvaiheessa, jossa totuttuja valtarakenteita ja käytänteitä haastetaan ja hyvää tarkoittavia, mutta epätasa-arvoa ylläpitäviä valkonormatiivisia toimintatapoja kyseenalaistetaan uudella tavalla.

    Uskallanko katsoa peiliin ja tarkastella, miten rakenteet, käytänteet ja toimintatavat ylläpitävät etuoikeuksiani?  Mitä asioita otan itsestäänselvyytenä? Olenko sinut etuoikeuksieni tunnistamisesta syntyvän epämukavuuden kanssa vai selitänkö sitä pois omalle kohdalleni sattuneiden epäoikeudenmukaisuuksien kautta?

    Antirasistisessa työssä tarvitaan kykyä itsereflektioon ja epämiellyttävien tunteiden käsittelyyn. Kun tänä päivänä tarkastelen työotettani ja tapaa, jolla 15 vuotta sitten koordinoin Euroopan Neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjaa, on päällimmäiset tunteeni häpeä ja syyllisyys. Kenen ehdolla silloin työtäni tein ja keitä ymmärtämättömyyttäni vaiensin ja suljin ulos?

    Nuorisotyössä ja erityisesti antirasistisessa nuorisotyössä, puhumme pitkäkestoisista prosesseista ja niissä usein ”miten” on vähintään yhtä tärkeää kuin ”mitä”. Ketkä päättävät toiminnan agendan ja tavat, ketkä ovat kohteita ja tekijöitä? Kenellä on valtaa päättää resursseista? Ilman yhdenvertaista osallisuutta ei voi syntyä kestäviä positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia ja vallan uudelleenjako tarkoittaa myös sitä, että se, jolla valta perinteisesti on ollut, on valmis jakamaan valtaa uudelleen ja tekemään toisin kuin on totuttu. Se on helpommin sanottu kuin tehty!

    Riikka Jalonen 
    Toiminnanjohtaja 
    Rauhankasvatusinstituutti ry 

    Teksti on julkaistu Nuorisoseurat-lehden Alakerta-palstalla 4/2021

  • Tavoitteena aito yhdenvertaisuus

    Tavoitteena aito yhdenvertaisuus

    Aitoon yhdenvertaisuuteen tähtääminen vaatii tietoa, avointa keskustelua ja oman aseman tarkastelua. 
    Millainen on kulttuurinen taustamme? Millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet?  Vaikuttaako asenteisiimme, näkemyksiimme ja arvoihimme se, olemmeko kotoisin Hangosta, Ivalosta vai Kööpenhaminasta? Miten tapahtumatuottajina, ohjaajina, suunnittelijoina ja koordinaattoreina edistämme sitä, että nuorisoseurojen tapahtumat ja toiminnot olisivat aidosti yhdenvertaisia ja että mukaan pääsisivät kaikki, myös sukupuoli-, seksuaali-, kieli-, vammais- ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat harrastajat?  

    Näitä ja useita muita kysymyksiä ja pohdintoja käsittelee valmisteilla oleva kulttuurituotannon (YAMK) opinnäytetyöni, jossa tarkastelen, kuinka nuorisoseuratoiminta voitaisiin saada aidosti avoimeksi kaikille. Vuoden 2020 lopulla nuorisoseurojen henkilöstölle tehdyn yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskyselyn anti oli ilahduttavaa. Moni vastaaja käsitteli avoimissa vastauksissa sitä, että olemme vasta matkalla kohti aitoa yhdenvertaisuutta, että rakenteissa on muutettavaa, mutta että keskustelua aiheesta on uskallettu käydä ja omaakin toimintaa tarkastella kriittisesti. 

    Olen vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Voimme mielestäni tähdätä aitoon yhdenvertaisuuteen ja moninaisuuteen ainoastaan rakenteita muuttamalla, ja rakenteita luomme me yhteiskunnan jäsenet itse.  

    Lisää tietoa ja avointa keskustelua 
    Muun muassa hyvinvointivaltiota, sosiaalista eriarvoisuutta ja sosiaalipolitiikkaa tutkinut historioitsija Sophy Bergenheim kiteyttää mielestäni hyvin sen, mitä tällä hetkellä meidänkin kannattaa tavoitella: ”muita ihmisiä ei voi ymmärtää empatialla ja solidaarisuudella, jos ei ole valmis kohtaamaan itseään vilpittömästi ja kriittisesti”. 

    Nuorisoseuroissa moni toiminta pohjaa pitkiin perinteisiin, siinä missä jotkut toiminnot ovat uusia ja moderneja. On huomionarvoista, että perinteitä ei ole tarpeen eikä tarkoitus häivyttää, vaan tuottaa sellaista toimintaa, joihin tehdään näkyvästi tervetulleeksi kaikki. Tämä onnistuu kohtaamalla ja purkamalla omia ennakkokäsityksiä ja oletuksia, ja ennen kaikkea tiedon lisäämisellä. 

    Vuoden 2021 aikana ja osana opinnäytetyötä jatkamme nuorisoseuroissa avointa keskustelua siitä, kuinka tarkastella ja purkaa omia ennakkoluuloja ja stereotypioita, millä keinoin saisimme kaikki mukaan nuorisoseuratoimintaan, ja millaisia hyviä kokemuksia ja toimintatapoja yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden tukemisesta meillä jo on. Lisäksi tuotamme materiaalia, johon on koottu tietoa yhdenvertaisuuden edistämisestä. Materiaalin toivomme olevan hyödyksi mahdollisimman monille tahoille kulttuurisen nuorisotyön parissa. 

    Teksti: Riikka Järvinen 
    Projektikoordinaattori, kulttuurituotannon (YAMK) opiskelija 

  • Monikulttuurisuutta nuorisoseuroissa 1/4: käsitteet haltuun ja vinkkejä järjestäjälle

    Monikulttuurisuutta nuorisoseuroissa 1/4: käsitteet haltuun ja vinkkejä järjestäjälle

    Nuorisoseurojen ovet ovat auki kaikenlaisille ihmisille. Mutta joillekin kohderyhmille ovet saattavat olla niin hyvin piilossa, ettei sillä ole väliä, ovatko ne auki vai kiinni. Olen Katri, Nuorisoseurojen työntekijä Pohjois-Karjalassa, ja tehtäväni on rakentaa polkuja ja viitoitusta nuorisoseurojen oville.

    Neljäosaisessa blogisarjassa jaan vinkkejä monikulttuurisen toiminnan toteuttamiseen järjestössä. Blogin aiheet ovat Nuorisoseurojen KNoppi-koulutuksen monikulttuurisuusmateriaalin sisällöistä, jota on rakennettu Nuorisoseura 2.0 –hankkeessa. Blogi on suunnattu erityisesti nuorisoseuratoimijoille, mutta blogista saa vinkkejä myös muuhun harrastustoimintaan.

    • Osa 1: Monikulttuurinen ohjaus ja vinkkejä monikulttuurisen toiminnan järjestäjälle
    • Osa 2: Vinkkejä kommunikointiin ja tiedottamiseen monikulttuurisessa ryhmässä
    • Osa 3: Vinkkejä monikulttuuristen lasten kohtaamiseen ja ohjaamiseen
    • Osa 4: Kirjallisuus- ja linkkivinkkejä monikulttuurisuudesta

    Monikulttuurinen ohjaus ja vinkkejä toiminnan järjestäjälle

    Ota käsitteet haltuun: monikulttuurisuus, moninaisuus, maahanmuutto

    Monikulttuurisen ja monikielisen toiminnan käsitteistöön on varmasti hyvä hieman tutustua kokonaisuuksien hahmottamiseksi, näin ainakin itse tein. Käsitteisiin ei kuitenkaan kannata takertua liiaksi, sillä kysehän toiminnassa on kuitenkin ihmisten kohtaamisesta yksilöinä, sellaisina kuin kukin on.

    Long story short… Monikulttuurisessa ohjaamisessa eri kulttuureista tulevat ihmiset kohtaavat. Esimerkiksi ohjaaja ja osallistuja voivat edustaa eri kulttuuritaustoja. Monikulttuurisessa ryhmässä voi olla esimerkiksi lapsi, joka on vasta maahan muuttanut, pitkään maassa asunut, toisen tai kolmannen sukupolven edustaja tai monikulttuurisen perheen lapsi.

    Monikulttuurisella väestöllä tarkoitetaan yleensä henkilöitä, joilla on eri etninen tausta tai muu kuin suomalainen syntyperä. Monikulttuurisuuden ohella voidaan puhua myös moninaisuudesta, sillä jokaisella meistä on hyvin moninainen ja moniulotteinen identiteetti, johon osaltaan myös kulttuuriset piirteet vaikuttavat. Maahanmuuttaja puolestaan on yleensä yleiskäsite ihmiselle, joka on muuttanut maasta toiseen. Sillä viitataan yleensä henkilöön, joka on syntynyt kontekstiin nähden ulkomailla. Maahan muuttamiselle voi olla monia eri perusteita. Käsitteisiin voi käydä tutustumassa mm. www.kotouttaminen.fi-sivulla tai THL:n sivulla.

    Viisi vinkkiä monikulttuurisen toiminnan järjestäjälle

    1. Vähintään kaksi ohjaajaa. Omassa Luova lava -kerhossamme totesimme, että monikulttuurisella ja monikielisellä lapsiryhmällä olisi hyvä olla vähintään kaksi ohjaajaa, jotta apukäsiä ja -silmiä riittäisi tukemaan ohjaamista, ja jotta jokainen lapsi tulisi kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Monikielisessä ryhmässä kommunikointi voi vaatia erityistä keskittymistä ja monenlaisia menetelmiä, joissa useamman ohjaajan läsnäolo helpottaa ohjaustilanteen etenemistä.
    2. Tukea ohjaajalle: materiaaleja, menetelmiä. Toiminnan järjestäjätahon on hyvä pohtia, minkälaista tukea voi tarjota ohjaajalle monikulttuurisen tai monikielisen ryhmän ohjaamiseen. Tähän pätee mielestäni hyvin yleiset jutut, mitä kerhonohjaaja ylipäänsä voisi minkä tahansa ryhmän ohjaamisen tueksi tarvita. Näitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset ohjausmateriaalit ja -menetelmät, verkosto-osaaminen, ohjaajaresurssit tai muu tieto, taito tai vinkit, joista voisi olla hyötyä.
    3. Tee suunnitelma, varasuunnitelma ja ajattele luovasti. Toiminnan järjestäjätaho voi tukea ohjaajia myös esimerkiksi suunnittelemalla ja pohtimalla yhdessä kerhon kausi- ja turvallisuussuunnitelmia. Onko jotain erityistä, mitä monikielisen ryhmän ohjaamisessa tulisi huomioida jo kausisuunnittelussa. Suunnitteluissa kannattaa aina varautua myös joustavuuteen ja varasuunnitelmiin sekä jättää tilaa omaan ryhmään tutustumiselle.
      Itse monikielistä ryhmää ohjatessani suunnitelmat muuttuivat ja kehittyivät jo heti kauden ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun totesin, että yhteistä kieltä ei ryhmästämme oikein löytynyt. Kannustankin kaikkia luovaan ajatteluun, toiminnallisuuteen ja tekemisen kautta oppimiseen. Hyvät suunnitelmat antavat vankan pohjan toiminnalle, mutta kommelluksistakin selvitään ja niistä voidaan oppia! Tärkeää on, että järjestäjäorganisaatiosta löytyy ohjaajalle tuki ja kuuntelija, jos jokin mietityttää, ja ratkaisuja voidaan pohtia yhdessä.
    4. Tsekkaa vakuutukset. Käytännön järjestelyihin liittyen toiminnan järjestäjätahon kannattaa tarkistaa, vaikuttaako kansalaisuus seuran harrastajien tapaturmavakuutuksen tai toiminnan vastuuvakuutuksen kattavuuteen (esim. jos kerholainen ei vielä ole Suomen kansalainen).
    5. Ilmoittautumisen kieli ja tapa. Ilmoittautumiskäytäntöihin kannattaa myös kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi nettilomake voi kielitaidottomalle olla mahdoton kanava ilmoittautua mukaan ryhmään. Toiminnan järjestäjä voi pohtia, tarvitseeko toimintaan ilmoittautua etukäteen. Mitä tietoja ryhmään osallistumiselle tarvitaan? Mikä tai kuka tässä asiassa voisi olla tarvittaessa avuksi (esim. tulkki, kääntäjä, sosiaaliohjaaja, muut verkostot)? Nuorisoseurojen kotisivuilta työkalupakista (https://nuorisoseurat.fi/jasenseuroille/tyokalupakki/ ) löytyy myös jonkin verran käännösmateriaaleja toiminnassa hyödynnettäväksi.

    Ja eikun toimintaa suunnittelemaan! Ollaan yhdessä rohkeita ja luovia! Lisää vinkkejä ja kokemuksia seuraavassa osiossa, stay tuned!