Antti Kalliomaan 15 vuoden työuraan Suomen Nuorisoseuroissa mahtuu paljon. Matka Kalevan Nuorten piirityöntekijästä pääsihteeriksi on ollut muutoksia täynnä, mutta kaikkeen Antti on tarttunut rohkeasti ja suurella innolla. Nyt häntä odottavat uuden haasteet Mikkelissä.
Antti Kalliomaata jännittää: hän on juuri hypännyt uusiin ja suuriin saappaisiin, Saimaa Stadiumin sekä Konsertti- ja kongressitalo Mikaelin yhteiseksi toimitusjohtajaksi. Taakse on jäänyt 15 vuoden ura nuorisoseurajärjestössä lukuisine eri tehtävineen, viimeisimpänä Nuorisoseurojen pääsihteerin työ. Jännityksen lisäksi Antti tuntee suurta innostusta, mutta myös haikeutta.
”Odotan, että pääsen kokeilemaan työssä ja opinnoissa
saatuja oppeja uudenlaisessa ympäristössä sekä ratkomaan uudenlaisia haasteita.
Toisaalta työ nuorisoseuroissa on tähän saakka pitkälti määrittänyt
identiteettiäni. Täällä olen kasvanut johtajaksi ja johtajana.”
Järjestöjohtajuudessa
on universaalia oppia johtajuudesta
Kalliomaa aloitti työnsä nuorisoseuroissa vuonna 2004
piirityöntekijänä, ja siirtynyt vähitellen tehtävästä toiseen. Noihin vuosiin
mahtuu muun muassa Nuorisoseurojen suuri organisaatiouudistus, jonka myötä
nuorisoseurojen työntekijämäärä on kasvanut yhdeksästä hengestä
viiteenkymmeneen. Jossain vaiheessa Antista alkoi tuntua, että hän tarvitsisi
uutta osaamista, jotta hän voisi edelleen kehittyä johtajana ja että hänellä
olisi jatkossakin annettavaa nuorisoseuroille. Niin hän jäi opintovapaalle ja
lähti opiskelemaan urheilujohtamista ja brändien hallintaa, jotta saisi lisää
paukkuja viedä järjestöä eteenpäin. Opintojen myötä Antin silmät avautuivat
sille, miten paljon järjestöjohtamiseen liittyy asioita, jotka pätevät missä
tahansa muuallakin.
”Olen tietenkin oppinut uutta, mutta myös ymmärtänyt, miten
paljon järjestötyö opettaa hyvää johtajuutta, leadershippiä.”
Kalliomaa oli palaamassa opintovapaalta takaisin vuodenvaihteessa
ja oli jo valmistautunut henkisesti seuraavaan strategiaprosessiin ja
juhlavuoden suunnitteluun, kun yksi avoinna oleva työpaikka rupesi
puhuttelemaan häntä.
”Olen ollut Saimaa Stadiumin hallituksessa vuodesta 2015
lähtien ja tiesin, että toimitusjohtajan paikka on avoinna. Sitten kun mukaan tuli
myös Mikaelin toimitusjohtajuus, niin ajatus ei enää antanut rauhaa. Musiikki,
kulttuuri ja hyvinvointi ovat niin lähellä sydäntäni, ja näitä kaikkia pääsen
tulevassa työssäni edistämään.”
Rohkea loikka
epämukavuusalueelle
Ja kun kipinä syttyy sisällä, on sitä kuunneltava. Näin
opetti jo mummo Anttia, kun tämä oli pieni poika.
”Mummo sanoi, että oo vahva ja rehellinen itsellesi. En
lapsena ymmärtänyt, mitä mummo sillä tarkoitti, mutta nyt se tuntuu tärkeältä
elämänohjeelta.”
Tärkeä oli myös työkaverin lähettämä sitaatti Santeri
Alkiolta vuodelta 1914: ”Itsekasvatuksen ensimmäinen ja tärkein momentti on itsensä
velvoittaminen. Kaiken uudistumisen täytyy lähteä itsestä.” Tämän viestin Antti
sai, kun tieto uudesta työpaikasta oli kiirinyt maakuntiin. Antille se oli
tärkeä rohkaisu ja vahvistus sille, että oli tehnyt oikean valinnan.
”Uudessa kiehtoo se, että joudun astumaan oman
mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun saan johdettavakseni kaksi isoa taloa ja
mukaan tulee myös kaupallinen aspekti. Nyt minun on pakko oppia uutta.”
Eikä Antti mene sieltä, missä aita on matalin.
Yritysmaailman lainalaisuuksiin kuuluu muun muassa se, että mikäli
toimitusjohtajaan ja hänen tekemään tulokseen ei olla tyytyväisiä, hänet
voidaan irtisanoa. Uusi työ tarkoittaa myös uutta kaupunkia, jossa Antti tulee
jatkossa asumaan osan viikosta. Se, miten perhe sopeutuu uuteen tilanteeseen,
onkin Antin päällimmäisin huoli. Hän uskoo kuitenkin, että avoimella
keskustelulla saadaan tämäkin asia hoidettua, ja hyvän työtilanteen voi nähdä
positiivisena ongelmana. Myönteistä asennetta ja rohkeutta Kalliomaalta ei siis
ainakaan puutu.
Pelinrakentaja, joka
toimi lähellä nuorisoseurakenttää
Pääsihteerinä Antti on halunnut olla johtaja, joka on
lähellä nuorisoseurakenttää. Hänet on nähty vuosien aikana lukuisissa
paikallisseurojen tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.
”Jos minut on kutsuttu johonkin tilaisuuteen eikä minulla
ole ollut mitään päällekkäisyyttä, niin aina olen mennyt. Nuorisoseurat on
kuitenkin kansanliike, joka saa oikeutuksensa paikallistoimijoista.”
”Olen todella kiitollinen siitä, mitä olen saanut kokea.
Toivon, että nuorisoseurajärjestö näkee, miten valtavan hienoa työtä se tekee.
Se järjestää upeita tapahtumia ja on täynnä upeita ihmisiä. Järjestölle on
tilausta, ja sen työ on arvokasta.”
Esimies-Antti toivoo, että hänet muistettaisiin sellaisena
johtajana, joka rakensi paikkoja työkavereilleen. Kannustavana ja rakentavana
esimiehenä. Joukkuepelin rakentajana.
”Vaikeissakin tilanteissa olen koittanut toimia niin kuin
toivoisin, että minua itseäni olisi kohdeltu. Ymmärrän, ettei kaikki ehkä ole
kokeneet aina sitä samalla tavalla. Olen kuitenkin ollut itselleni rehellinen.”
Työ nuorisoseuroissa jää taakse haikein, mutta levollisin
mielin. Antti tuntee tehneensä sen, minkä on pystynyt.
”Uskon, että siinä ajassa tarvittiin sellaista johtajuutta,
mitä minulla on ollut. Olen koittanut rakentaa yhtenäistä nuorisoseuraa. Nyt on
jonkun muu aika viedä järjestöä eteenpäin – seuraavalle levelille.”