LAHJOITA
In English
Kuvapankki
Seuralainen
Nuorisoseurarekisteri
Puoti
Työkalupakki
Tapahtumakalenteri
menu-icon

Avainsana: yhdenvertaisuus

  • Antirasismi haastaa nuorisotyöntekijää

    Antirasismi haastaa nuorisotyöntekijää

    Nuorisotyöllä ja -toiminnalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden toteutumista kuitenkin usein tarkastellaan enemmistön näkökulmasta. Miten kuulemme ja tavoitamme ne nuoret, joille nuorisotoiminta tuntuu turvattomalta ja muunlaisille nuorille kuin itselle suunnatulta?

    Olen tehnyt nuorisotyötä ammatikseni yli 20 vuotta ja tullut johtopäätökseen, että nuorisotyössä tarvittava keskeinen taito on kyky kuunnella. Toiseksi tärkeintä on kyky sietää ilmiöiden monimutkaisuutta ja hallitsemattomuutta sekä työtapojen, prosessien ja ihmisten epätäydellisyyttä.

    Nuorten parissa toimiessamme olemme osa jatkuvaa muutosta ja uuden oppimisen äärellä. Osaammeko kuitenkaan tunnistaa ja uskallammeko tunnustaa nuorisotyön käytänteisiin sisään rakennetun epätasa-arvon ja oman osuutemme epätasa-arvon ylläpitäjinä? Antirasistisessa työssä olemme nyt kehityksen haastavassa murrosvaiheessa, jossa totuttuja valtarakenteita ja käytänteitä haastetaan ja hyvää tarkoittavia, mutta epätasa-arvoa ylläpitäviä valkonormatiivisia toimintatapoja kyseenalaistetaan uudella tavalla.

    Uskallanko katsoa peiliin ja tarkastella, miten rakenteet, käytänteet ja toimintatavat ylläpitävät etuoikeuksiani?  Mitä asioita otan itsestäänselvyytenä? Olenko sinut etuoikeuksieni tunnistamisesta syntyvän epämukavuuden kanssa vai selitänkö sitä pois omalle kohdalleni sattuneiden epäoikeudenmukaisuuksien kautta?

    Antirasistisessa työssä tarvitaan kykyä itsereflektioon ja epämiellyttävien tunteiden käsittelyyn. Kun tänä päivänä tarkastelen työotettani ja tapaa, jolla 15 vuotta sitten koordinoin Euroopan Neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjaa, on päällimmäiset tunteeni häpeä ja syyllisyys. Kenen ehdolla silloin työtäni tein ja keitä ymmärtämättömyyttäni vaiensin ja suljin ulos?

    Nuorisotyössä ja erityisesti antirasistisessa nuorisotyössä, puhumme pitkäkestoisista prosesseista ja niissä usein ”miten” on vähintään yhtä tärkeää kuin ”mitä”. Ketkä päättävät toiminnan agendan ja tavat, ketkä ovat kohteita ja tekijöitä? Kenellä on valtaa päättää resursseista? Ilman yhdenvertaista osallisuutta ei voi syntyä kestäviä positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia ja vallan uudelleenjako tarkoittaa myös sitä, että se, jolla valta perinteisesti on ollut, on valmis jakamaan valtaa uudelleen ja tekemään toisin kuin on totuttu. Se on helpommin sanottu kuin tehty!

    Riikka Jalonen 
    Toiminnanjohtaja 
    Rauhankasvatusinstituutti ry 

    Teksti on julkaistu Nuorisoseurat-lehden Alakerta-palstalla 4/2021

  • Tavoitteena aito yhdenvertaisuus

    Tavoitteena aito yhdenvertaisuus

    Aitoon yhdenvertaisuuteen tähtääminen vaatii tietoa, avointa keskustelua ja oman aseman tarkastelua. 
    Millainen on kulttuurinen taustamme? Millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet?  Vaikuttaako asenteisiimme, näkemyksiimme ja arvoihimme se, olemmeko kotoisin Hangosta, Ivalosta vai Kööpenhaminasta? Miten tapahtumatuottajina, ohjaajina, suunnittelijoina ja koordinaattoreina edistämme sitä, että nuorisoseurojen tapahtumat ja toiminnot olisivat aidosti yhdenvertaisia ja että mukaan pääsisivät kaikki, myös sukupuoli-, seksuaali-, kieli-, vammais- ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat harrastajat?  

    Näitä ja useita muita kysymyksiä ja pohdintoja käsittelee valmisteilla oleva kulttuurituotannon (YAMK) opinnäytetyöni, jossa tarkastelen, kuinka nuorisoseuratoiminta voitaisiin saada aidosti avoimeksi kaikille. Vuoden 2020 lopulla nuorisoseurojen henkilöstölle tehdyn yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskyselyn anti oli ilahduttavaa. Moni vastaaja käsitteli avoimissa vastauksissa sitä, että olemme vasta matkalla kohti aitoa yhdenvertaisuutta, että rakenteissa on muutettavaa, mutta että keskustelua aiheesta on uskallettu käydä ja omaakin toimintaa tarkastella kriittisesti. 

    Olen vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Voimme mielestäni tähdätä aitoon yhdenvertaisuuteen ja moninaisuuteen ainoastaan rakenteita muuttamalla, ja rakenteita luomme me yhteiskunnan jäsenet itse.  

    Lisää tietoa ja avointa keskustelua 
    Muun muassa hyvinvointivaltiota, sosiaalista eriarvoisuutta ja sosiaalipolitiikkaa tutkinut historioitsija Sophy Bergenheim kiteyttää mielestäni hyvin sen, mitä tällä hetkellä meidänkin kannattaa tavoitella: ”muita ihmisiä ei voi ymmärtää empatialla ja solidaarisuudella, jos ei ole valmis kohtaamaan itseään vilpittömästi ja kriittisesti”. 

    Nuorisoseuroissa moni toiminta pohjaa pitkiin perinteisiin, siinä missä jotkut toiminnot ovat uusia ja moderneja. On huomionarvoista, että perinteitä ei ole tarpeen eikä tarkoitus häivyttää, vaan tuottaa sellaista toimintaa, joihin tehdään näkyvästi tervetulleeksi kaikki. Tämä onnistuu kohtaamalla ja purkamalla omia ennakkokäsityksiä ja oletuksia, ja ennen kaikkea tiedon lisäämisellä. 

    Vuoden 2021 aikana ja osana opinnäytetyötä jatkamme nuorisoseuroissa avointa keskustelua siitä, kuinka tarkastella ja purkaa omia ennakkoluuloja ja stereotypioita, millä keinoin saisimme kaikki mukaan nuorisoseuratoimintaan, ja millaisia hyviä kokemuksia ja toimintatapoja yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden tukemisesta meillä jo on. Lisäksi tuotamme materiaalia, johon on koottu tietoa yhdenvertaisuuden edistämisestä. Materiaalin toivomme olevan hyödyksi mahdollisimman monille tahoille kulttuurisen nuorisotyön parissa. 

    Teksti: Riikka Järvinen 
    Projektikoordinaattori, kulttuurituotannon (YAMK) opiskelija 

  • Kansantanssin kääntöpiiri matkasi voimaliikkein kohti yhdenvertaista ja näkyvää tanssitoimintaa

    Kansantanssin kääntöpiiri matkasi voimaliikkein kohti yhdenvertaista ja näkyvää tanssitoimintaa

    Suomen Nuorisoseurojen tanssitoimijoiden seminaari Kansantanssin kääntöpiiri järjestettiin 31.8.-1.9. Kulttuuritalo Laikussa Tampereella. Paikalla oli kolmisenkymmentä kansantanssin parissa toimivaa kansantanssin ohjaajaa, tanssinopettajaa ja Suomen Nuorisoseurojen työntekijää. Asiantuntija-alustusten, yhteisten tehtävien ja keskustelujen kautta kehitettiin ja ideoitiin kansantanssin viestintää ja toiminnan yhdenvertaisuutta.

    ”Kansantanssi on näyttävää, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää katseltavaa. Se on hyvä harrastus ja ajassa kiinni.” Muun muassa näin todetaan Suomen Nuorisoseurojen Tanssin osaamiskeskuksen viestintästrategiassa 2018-2020, jota Pispalan Sottiisin tuottaja Jaana Kari seminaarin alussa esitteli. Pispalan Sottiisin tiedottaja Maarit Saarelainen esitteli yleisesti viestinnän työkaluja ja niiden käyttämistä: ”Viestintä on vuorovaikutusta, sanomien vaihdantaa ja merkitysten tuottamista. Se on myös yhteisen todellisuuden rakentamista.”

    Osallistujat harjoittelivat ryhmissä viestintästrategian ja somekamppanjan suunnittelua jollekin haluamalleen kohderyhmälle. Toinen ryhmä pohti maakunnallisen kansantanssiryhmän viestintästrategiaa ja toisessa suunniteltiin somekamppanjaa, jolla saadaan nuoret kiinnostumaan kansantanssista. Tärkeitä havaintoja oli muun muassa se, että ryhmän markkinointiin ei riitä, että yksi tekee ja kanavia tulee olla monta aina henkilökohtaisesta yhteydenotosta sosiaaliseen mediaan. Nuorten tavoittamiseen tarvitaan nuoria, jotka ovat jo koukuttuneet lajiin. Yhtenä ideana tulikin, että innostetaan kansantanssia harrastavat nuoret, jotka käyttävät luonnostaan youtubea tai muita somen kanavia, viestimään lajista.  Kädenlämpöinen ei riitä, vaan somessa pitää tehdä täysillä ollakseen uskottava!

    Lauantaipäivä oli varattu yhdenvertaisuudelle. Teemaan sukellettiin Folklandian häirintäyhdyshenkilöinä toimineiden Marika Raitasen ja Lennu Ylänevan alustuksen kautta. Mitä on yhdenvertaisuus, mitä on häirintä, millainen huumori tai millainen kosketus on sopivaa? Entä miten epäsopivaan käytökseen puututaan? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin yhdessä. Fyysinen läheisyys on tanssitoimintaan sisäänkirjoitettua ja yhteisissä keskusteluissa pohdittiinkin, että on tärkeää harjoitella ja pohtia sopivan koskettamisen rajoja.

    Yhdenvertaisuuden toteutumisen haasteita ja ratkaisuja niihin työstettiin negatiivisen aivoriihen kautta ryhmissä. Aiheiksi nousivat muun muassa vammaisten lasten mahdollisuus osallistua kansantanssitoimintaan, harrastajaohjaajien arvostus ammattilaisiin verrattuna, tyttöjen arvostus ja esiintymisasujen sukupuolittuneisuus. Työskentelyn pohjalta saatiin materiaalia ja ajatuksia vasta valmistuneen Suomen Nuorisoseurojen yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttamiseen erityisesti tanssitoiminnan saralla.

    Tanssitoimijoiden tapaamisessa ei tietenkään voida vain istua ja puhua, vaan tanssiksi on pistettävä. Kääntöpiiriläiset pääsivätkin ensimmäisinä makustelemaan ensi kesän Kalenoiden Erivoima -teematanssia koreografien Paula Ketun ja Jutta Wrangénin johdattelemana. ”Se meidän voima, et yksikään ei samanlainen oo…”, laulu raikasi ja samalla kääntöpiiri liikkui keskelle tehdäkseen voimaliikkeen, kukin ihan omanlaisen tietty!

  • Vinkkejä monikulttuurisen ja monikielisen lapsiryhmän ohjaamiseen

    Vinkkejä monikulttuurisen ja monikielisen lapsiryhmän ohjaamiseen

    Ajatukset pohjautuvat omiin kokemuksiini ja huomioihini ohjaajana monikulttuurisessa ja monikielisessä Luova Lava Lapsille –kerhoryhmässä. Kommelluksista onnistuneisiin käytänteisiin. Kerhoa toteutetaan osana Nuorisoseura 2.0 –hanketta Joensuussa yhteistyössä Nuorten Kasvu ry:n kanssa.

    1. Kerhotoiminta kielen oppimisen tukena

    • Pyri luomaan kerhoon turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi rohkaistua juttelemaan ja käyttämään suomen kieltä vuorovaikutuksessa.
    • Ohjaaja voi myös itse helpottaa kommunikointia mukauttamalla puhetapaansa mahdollisimman selkeäksi ja riittävän rauhalliseksi ja yksinkertaiseksi. Puhekielessä kannattaa käyttää mahdollisimman yleisiä ja tavanomaisia sanoja ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Suosi lyhyitä ilmauksia ja selitä vieraat sanat. Mukauta äänensävy asiasisältöön sopivaksi.
    • Kielen oppimisessa, kuten monessa muussakin asiassa, toisto ja kertaus auttavat oppimaan!
    • Erään kerran ohjeistin lapsia tulemaan piiriin, jolloin eräs kerholainen suuntasi pöydän ääreen piirtämään. Tarkensimme sitten yhdessä sanojen eroa ja merkitystä.
    • Kerran eräs kerholaisista sai sormeensa pienen paperihaavan askartelun lomassa ja halusi siihen välttämättä laastarin. Osa lapsista olivat silminnähden ihmettelevän ja uteliaan näköisiä; laastari taisi olla uusi tuttavuus. Yhdessä laastari-sanaa toistellen paransimme pienen haaverin ja jatkoimme askartelua.
    • Parilla kerhokerralla loppukevennykseksi pelasimme Bingoa. Jokainen sai vuorollaan pyörittää bingomyllyä ja lukea numeron. Numeroiden oppiminen ja kertaaminen tapahtuivat siinä leikin lomassa.

     

    2. Kuvien käyttö ohjaamisen tukena

    • Kuvat tai esineet toimivat hyvin puheen ja toiminnan tukena monissa tilanteissa. Kuva voi esittää esimerkiksi asiaa tai esinettä, joita leikissä tai pelissä käytetään. Näin asia ja merkitys yhdistyvät. Kuvan alle voi lisätä sitä tarkoittavan sanan kirjoitettuna.
    • Suunnittele toiminnan ohjaaminen etukäteen. Mieti, mitkä asiat kannattaa esittää kuvien avulla ja piirrä tai tulosta kuvat valmiiksi. Valitse mahdollisimman selkeitä ja ymmärrettäviä kuvia.
    • Myös piirtäminen voi toimia kommunikoinnin tukena.
    • Käytin kuvia esimerkiksi yhteisten kerhosääntöjen tukena sekä monissa leikeissä.

     

    3. Menetelmien muokkaaminen ja toiminnallisuuteen keskittyminen

    • Nuorisoseuroilla on paljon valmiita materiaaleja ja menetelmiä, joita voi hyödyntää kerhotoiminnassa. Monet näistä ovat erittäin hyviä ja toimivia sellaisinaan myös monikielisissä kerhoissa!
    • Monia menetelmiä ja leikkejä pystyy muokkaamaan helposti sopivammiksi esimerkiksi lisäämällä käyttöön kuvia tai pilkkomalla kokonaisuutta pienempiin osiin.
    • Panosta toiminnallisuuteen ja tekemisen kautta oppimiseen! Monet asiat voivat tulla ymmärretyiksi nopeammin tekemisen kautta kuin selittämällä. Vältä liian monimutkaisia tai monivaiheisia ohjeita.
    • Yksi kerhoryhmämme suosikkileikeistä oli leikki, jossa musiikin soidessa liikutaan tilassa sovitulla tyylillä. Toisinaan lapset keksivät liiketapoja itse, toisinaan saatettiin liikkua esimerkiksi erilaisten eläinten lailla (eläinten kuvia voi olla apuna). Eri puolilla tilaa seinillä on kiinni esim. värilappuja tai hedelmien kuvia (voi keksiä mitä vain!). Kun musiikki pysähtyy, ohjaaja huutaa esimerkiksi ”sininen” ja kaikki liikkuvat kyseisen värilapun luokse, missä valitaan seuraava tapa liikkumiselle.

     

    4. Kun kieli ei kanna, ilmeet ja eleet auttavat

    • Vuorovaikutustilanteissa eleillä ja ilmeillä on suuri merkitys.
    • Joissain tilanteissa myös tukiviittomista voi olla apua.
    • Tutustu! Kommunikointi on aina vastavuoroista toimintaa. Kannattaa pyrkiä aktiivisuuteen ja herkkyyteen tulkita kerholaisia, kuinka he kukin omalla tavallaan kommunikoivat tai viestivät asioista. Pyri yhteisymmärrykseen.
    • Rauhoita keskustelutilanne ja muista katsekontakti.
    • Asenne ratkaisee! Pyri positiivisuuteen ja kärsivällisyyteen.
    • Muista hymy! Hymyilevät kasvot luovat turvallisuutta ja kannustavat yrittämään. Hymyile mahdollisimman paljon ja usein!

    Iloa ja tekemisen riemua kerhoihin ja muihin harrastusryhmiin!

    -Katri-

    Katri Mäkisalo
    projektikoordinaattori
    Nuorisoseura 2.0 -hanke

     

  • Nuorisoseurat sitoutuu torjumaan vihapuhetta

    Nuorisoseurat sitoutuu torjumaan vihapuhetta

    Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt haastekampanjan vihapuheen torjumiseen. Sitoudun torjumaan vihapuhetta -kampanja käynnistyi 2.10.2017, jolloin vietettiin maailman kiusaamisen vastaista päivää sekä YK:n väkivallattomuuden päivää.

    ”Vihapuhe ja syrjintä eivät kuulu nuorisoseuratoimintaan. Suomen Nuorisoseurat tuomitsee ehdottomasti kaikenlaisen kiusaamisen, syrjinnän, häirinnän ja ahdistelun. Nuorisoseurassa kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Jokainen lapsi, nuori ja aikuinen on tervetullut kaikkeen toimintaan ja jokaiseen tapahtumaan”, sanoi Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja Ragni Reichardt Ilmajoen nuorisoseuran 135-vuotisjuhlassa.

    Nuorisoseuraliike syntyi 1880 -luvun alussa nuorten perustamana Etelä-Pohjanmaalla ja Ilmajoen nuorisoseura on yksi maamme vanhimpia. Nuorisoseurojen tavoitteena on ollut aivan alkuajoista asti ”koota koko nuoriso yhteen ihmisyyttä ja kansalaiskuntoa kohottamaan.”    Viime vuosisadan alussa (1919) kirjoitetussa nuorisoseuratyön oppaassa korostettiin, että ”Nuorisoseurojen työ on aina ollut ja tulee vastakin olemaan hyvien herätteiden synnyttämistä ja sen kautta hyvien harrastusten istuttamista nuoriin ihmisiin.” Nuorisoseurat ovat olleet torjumassa vihapuhetta jo vuodesta 1881.

    Meillä harrastus- ja seuratoiminnassa puututaan aina vihapuheeseen ja kaikenlaiseen kiusaamiseen.  Tämä on aina ollut osa nuorisoseurojen toimintakulttuuria ja sitä korostetaan myös kaikessa ohjaajakoulutuksessa. Vihapuhe on viestintää, jolla tahallisesti loukataan, halvennetaan tai uhataan toisia ihmisiä. Vihapuheen kohteeksi joutuminen tai pelko siitä voi estää ihmistä toimimasta haluamallaan tavalla ja horjuttaa yksilön itsetuntoa.

    ”Nuorisoseurajärjestö on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi yhtenä ensimmäisistä harrastus- ja kulttuurijärjestöistä. Kaikki meidän toimintamme noudattaa syrjinnästä vapaan alueen periaatteita. Teemme joka päivä työtä sen eteen, että toiminta on avointa ja arvostavaa, ja että siihen olisi kaikkien helppo tulla mukaan.”

    Nuorisoseurojen arvot ovat osallisuus, yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus.

  • Nuorisoseurat mukana Helsinki Pride -tapahtumassa

    Nuorisoseurat mukana Helsinki Pride -tapahtumassa

    Folk kuuluu kaikille

    Folk-väki ja Nuorisoseurat ovat mukana marssimassa Pride-kulkueessa yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta 1.7.2017. Tämän vuoden Helsinki Priden teema Vapaus ja vastuu nousee Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlasta. Pride-viikkoa juhlitaan 26.6.-2.7. ja kulkue marssii lauantaina 1.7.

    Perinteet eivät ole ahdas muotti, vaan antavat kaikile tilaa olla juuri sellainen kuin on.  Nuorisoseurat haluaa kannustaa jokaista lasta, nuorta ja aikuista olemaan oma itsensä, löytämään juurensa, tuunaamaan oman perinteensä ja marssimaan ylpeänä kohti tulevaisuutta.

    Folk goes PRIDE

    Kutsumme kaikki nuorisoseuralaiset kanssamme kulkueeseen! Ajankohtaista tietoa, järjestelyfiilistelyjä ja kuvia näet Facebook-tapahtumasta.

    Helsingissä kokoontuminen on klo 12:00 Kansalaistorilla. Kulkue starttaa klo 13:00 kohti Kaivopuistoa. Kulkueen jälkeen klo 14:00-18:00 on Pride Puistojuhla Kaivopuistossa.

    Nuorisoseuralaisuus on äärimmäisen monimuotoista – tule siis sellaisena kuin olet! Osalla on suunnitelmia tulla #tuunaamunperinne -henkisessä asussa.

    Helsinki Pride on HeSeta ry:n vuosittain järjestämä ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtuma. Tapahtuman tavoitteena on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen ja näkyvyyden lisääminen. Helsinki Pride juhlistaa ja alleviivaa meidän kaikkien vapautta olla sellaisia kuin olemme, ja toisaalta muistuttaa meitä siitä vastuusta, että yhteiskuntamme ei ole vielä tasa-arvoinen tai yhdenvertainen kaikille.

    Nuorisoseurat lähtee Prideen yhteistyössä Karjalaisen Nuorisoliiton ja Nuorisoseura Karjalan Nuorten kanssa.

  • Tanssi kuuluu kaikille – Nuorisoseurat on syrjinnästä vapaa

    Tanssi kuuluu kaikille – Nuorisoseurat on syrjinnästä vapaa

    Me haluamme, että tanssi ja kaikki muukin kulttuuri kuuluu kaikille.

    syrjinnasta-vapaaNuorisoseurajärjestö on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi yhtenä ensimmäisistä harrastus- ja kulttuurijärjestöistä. Kaikki meidän toimintamme noudattaa syrjinnästä vapaan alueen periaatteita. Teemme joka päivä työtä sen eteen, että toiminta on avointa ja arvostavaa, ja että siihen olisi kaikkien helppo tulla mukaan.

    Syrjintä ei kuulu nuorisoseuratoimintaan. Tuomitsemme ehdottomasti kaikenlaisen kiusaamisen, syrjinnän, häirinnän ja ahdistelun. Nuorisoseurassa kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Jokainen lapsi, nuori ja aikuinen on tervetullut kaikkeen toimintaan ja jokaiseen tapahtumaan.

    Lisätietoja:

    Antti Kalliomaa
    Pääsihteeri, Suomen Nuorisoseurat
    +358 40 547 7157