Kansantanssin kääntöpiiri matkasi voimaliikkein kohti yhdenvertaista ja näkyvää tanssitoimintaa
Suomen Nuorisoseurojen tanssitoimijoiden seminaari Kansantanssin kääntöpiiri järjestettiin 31.8.-1.9. Kulttuuritalo Laikussa Tampereella. Paikalla oli kolmisenkymmentä kansantanssin parissa toimivaa kansantanssin ohjaajaa, tanssinopettajaa ja Suomen Nuorisoseurojen työntekijää. Asiantuntija-alustusten, yhteisten tehtävien ja keskustelujen kautta kehitettiin ja ideoitiin kansantanssin viestintää ja toiminnan yhdenvertaisuutta.
”Kansantanssi on näyttävää, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää katseltavaa. Se on hyvä harrastus ja ajassa kiinni.” Muun muassa näin todetaan Suomen Nuorisoseurojen Tanssin osaamiskeskuksen viestintästrategiassa 2018-2020, jota Pispalan Sottiisin tuottaja Jaana Kari seminaarin alussa esitteli. Pispalan Sottiisin tiedottaja Maarit Saarelainen esitteli yleisesti viestinnän työkaluja ja niiden käyttämistä: ”Viestintä on vuorovaikutusta, sanomien vaihdantaa ja merkitysten tuottamista. Se on myös yhteisen todellisuuden rakentamista.”
Osallistujat harjoittelivat ryhmissä viestintästrategian ja somekamppanjan suunnittelua jollekin haluamalleen kohderyhmälle. Toinen ryhmä pohti maakunnallisen kansantanssiryhmän viestintästrategiaa ja toisessa suunniteltiin somekamppanjaa, jolla saadaan nuoret kiinnostumaan kansantanssista. Tärkeitä havaintoja oli muun muassa se, että ryhmän markkinointiin ei riitä, että yksi tekee ja kanavia tulee olla monta aina henkilökohtaisesta yhteydenotosta sosiaaliseen mediaan. Nuorten tavoittamiseen tarvitaan nuoria, jotka ovat jo koukuttuneet lajiin. Yhtenä ideana tulikin, että innostetaan kansantanssia harrastavat nuoret, jotka käyttävät luonnostaan youtubea tai muita somen kanavia, viestimään lajista. Kädenlämpöinen ei riitä, vaan somessa pitää tehdä täysillä ollakseen uskottava!
Lauantaipäivä oli varattu yhdenvertaisuudelle. Teemaan sukellettiin Folklandian häirintäyhdyshenkilöinä toimineiden Marika Raitasen ja Lennu Ylänevan alustuksen kautta. Mitä on yhdenvertaisuus, mitä on häirintä, millainen huumori tai millainen kosketus on sopivaa? Entä miten epäsopivaan käytökseen puututaan? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin yhdessä. Fyysinen läheisyys on tanssitoimintaan sisäänkirjoitettua ja yhteisissä keskusteluissa pohdittiinkin, että on tärkeää harjoitella ja pohtia sopivan koskettamisen rajoja.
Yhdenvertaisuuden toteutumisen haasteita ja ratkaisuja niihin työstettiin negatiivisen aivoriihen kautta ryhmissä. Aiheiksi nousivat muun muassa vammaisten lasten mahdollisuus osallistua kansantanssitoimintaan, harrastajaohjaajien arvostus ammattilaisiin verrattuna, tyttöjen arvostus ja esiintymisasujen sukupuolittuneisuus. Työskentelyn pohjalta saatiin materiaalia ja ajatuksia vasta valmistuneen Suomen Nuorisoseurojen yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttamiseen erityisesti tanssitoiminnan saralla.
Tanssitoimijoiden tapaamisessa ei tietenkään voida vain istua ja puhua, vaan tanssiksi on pistettävä. Kääntöpiiriläiset pääsivätkin ensimmäisinä makustelemaan ensi kesän Kalenoiden Erivoima -teematanssia koreografien Paula Ketun ja Jutta Wrangénin johdattelemana. ”Se meidän voima, et yksikään ei samanlainen oo…”, laulu raikasi ja samalla kääntöpiiri liikkui keskelle tehdäkseen voimaliikkeen, kukin ihan omanlaisen tietty!