Terveisiä kansantanssin pyörteestä täältä pohjoisesta!
Vuosi on taas vaihtunut ja uusi kevätkausi on alkanut. Toivon, että tämä kausi olisi ehjempi, mitä
edelliset. Parin viime vuoden ajan korona on hajoittanut kausia, tuottanut pettymyksiä ja
aiheuttanut turhautumista varsinkin harrastustoiminnassa mutta mukana on ollut myös positiivisia
yllätyksiä, kokemuksia ja mahdollisuuksia.
Lyhyesti tietoa itsestäni. Olen harrastanut kansantanssia Jutaringissä melkein koko ikäni. Aloitin
kansantanssin noin 4-vuotiaana. Harrastamisen välissä olen pitänyt siitä myös parin vuoden tauon.
Taukoni jälkeen olen aktivoitunut uudella tavalla omassa seurassani ja kuulun nykyään myös seurani
johtokuntaan. Lisäksi olen myös apuohjannut lastenryhmiä ja sijaistanut heidän ohjaajiansa.
Suhteeni tanssiin on muuttunut muutaman kerran vuosien varsilla. Tanssi on ollut minulle aina
tärkeä tapa itseilmaisuun ja stressinsäätelyyn. Tämä muuttui ollessani noin 9–11-vuotias. Tuona
aikana tanssista ja etenkin harjoituksista tuli asia, mikä aiheutti minulle pahaa oloa, stressiä ja pelkoa,
johtuen sen hetkisestä ohjaajasta. En uskonut tämän jälkeen palaavani takaisin kansantanssin pariin
mutta onneksi noin yläasteen puolivälissä kaverini raahasivat minut uudestaan harjoituksiin
ohjaajan vaihduttua. Kansantanssin myötä olen päässyt toimimaan aktiivisesti myös
Nuorisoseuroissa ja sen eri tahoilla kuten Nuoret Vaikuttajat-ryhmässä sekä valtuustossa.
On ikävää, että kahtena edellisenä vuonna on jouduttu perumaan suurin osa konserteista, leireistä,
tapahtumista sekä treeneistä. Leirien ja esiintymisien kohdalla näkyi viime syyskautena omassa
seurassani valoa. Syyskaudella 2021 seurassani saimme järjestettyä leiriviikonlopun kahdelle
aikuisten ryhmälle. Viikonloppu oli itselleni todella tärkeä, sillä se oli ensimmäinen moneen vuoteen
ja auttoi ryhmääni yhtenäistymään. Nykyisen ryhmäni Jutaringin kokoonpano on kasattu
syyskauden alussa yhdistelemällä kahden entisen ryhmän tanssijoita sekä henkilöitä, jotka ovat
palanneet takaisin kansantanssin pariin tai kotiseudulleen. Ryhmän ikähaarukka on melko suuri
sekä taitotasot vaihtelevat hiukan, mutta tämä ei ole haitannut menoa. Leiriviikonloppu oli
valmistautumista tulevalle syyskonsertille.
Syyskonsertin onnistuminen lisäsi harrastuksen ja toiminnan mielekkyyttä. Oli mahtavaa päästä
pitkästä aikaa näkemään muiden ryhmien tanssimista sekä päästä kuulemaan seuramme
pelimannien soittoa. Edellinen esiintyminen lavalla live-musiikin ja yleisön kanssa oli vuonna 2019
joulukuussa, kun esitimme Juho Iisakin Isommuksen, jonka on tehnyt yksi seurani ohjaajista Siina
Toimela. Teos oli iso ja yhdisti kaikki seuramme ryhmät, oli harmillista, että saimme esittää sen
ainoastaan kerran. Vuonna 2020 emme pystyneet pitämään live-konserttia, minkä vuoksi kauden
huipentuminen oman ryhmäni kohdalla toteutettiin kuvaamalla ja editoimalla video tekemästämme
enkeliskatanssista, joka julkaistiin seurani sosiaalisessa mediassa.
Jutaringin tanssijamäärät ja ryhmät eivät ole kokeneet suuria muutoksia korona-aikana.
Tanssiryhmiä Jutaringillä on Minitokka, Monotokka, Jutatokka, Jutarinki ja Jutaraito. Korona on
vaikuttanut eniten seurani noin yläasteikäisiin tanssijoihin. Tästä johtuen Juniorit-ryhmä puuttuu kokonaan. Vuorostaan 6–8-vuotiaiden Monotokka-ryhmään on enemmän halukkaita kuin on
paikkoja. Myöskään kansanmusiikin puolella korona ei ole paljoa vaikuttanut soittajien määrään.
Musiikkiryhmiä Jutaringillä on kaksi M:n pelimannit ja pikkupelimannit. Korona on toki vaikuttanut
osittain seurani harjoituksiin, mutta varsinkin esitysten ja reissujen määriin.
Seuraavalle kirjoittajalle haluan esittää kysymyksen, miten tanssi on vaikuttanut sinuun.
Odotan innolla tulevaisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia.
Riikka Kumpula
Kuva: Marjo Kekki
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.