Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

  • Luottamustoiminnan ytimessä on osallisuuden kokemus

    Luottamustoiminnan ytimessä on osallisuuden kokemus

    Luottamushenkilönä toimiminen ja muu sitoutumista vaativa vapaaehtoistoiminta ei tunnu tällä hetkellä olevan muodissa. Talkoolaiset ovat tiukassa, johtokuntiin ei jonoteta. Kun jututetaan kahta nuorisoseuralaista pitkän linjan luottamustoimijaa, paljastuu, että kaiken keskiössä on osallisuus, ihmissuhteet ja merkityksellisyyden tunne – jotka puolestaan ovat tämän ajan kaivatuimpia asioita.

    Loppiaisena soi Maisa Rantalan ja Harri Penttilän puhelimet. He ovat vanhoja tuttuja ajalta, jolloin molemmat toimivat Hämeen Nuorisoseurain Liiton johtokunnan jäseninä. Lisäksi molemmilla on kokemusta luottamustehtävistä sekä oman paikkakuntansa nuorisoseurassa kuin valtakunnallisellakin tasolla. Maisa ja Harri ovat luvanneet keskustella siitä, miksi he lähtivät mukaan, mitä kaikkea luottamustehtävät pitävät sisällään ja mitä he ovat siitä saaneet.

    Päätöksiä tehdessä kuullaan kaikkia
    Maisa: Lähdin aikoinaan toimintaan mukaan, kun Teatteri Tuulian puheenjohtaja pyysi. Rahastonhoitajan tehtävä tuntui luontevalta, ja minua on aina kiinnostanut nimenomaan järjestötoiminta. Sitten kun olin ollut mukana paikallisella tasolla, tuli halu nähdä eri asteet, että miten ne toimivat.

    Harri: Ite lähdin harrastustoiminnan kautta mukaan. Aluksi erityisesti teatteriharrastuksen, vaikka myös musiikki on aina kulkenut mukana. Siitä se kiinnostus sitten vähitellen heräsi.

    Harri: Karkeasti voi sanoa, että mitä korkeammalla tasolla ollaan, sitä suuripiirteisemmäksi päätöksenteko menee. Paikallisen nuorisoseuran puheenjohtajalla on työn alla paljon käytännön asioita, kuten tapahtuman järjestämistä, kun taas valtakunnan tasolla käsillä on isompia strategisia asioita. Paikallisella tasolla näkee selkeämmin oman kätensä jäljen.

    Maisa: Olen samaa mieltä. Olen toiminut useammassa paikallisseurassa, mutta siellä puhutaan aika vähän sellaisesta, että mihin paikallisseura kuuluu ja mitkä ne taustat on. Piirin tasolla toimiessani tuntui, että puhuimme pääasiassa rahasta: siitä oli aina pula ja mietittiin, mistä sitä saataisiin.

    Harri: Nuorisoseurojen hallituksessa ollaan ympäri Suomen, ja siellä on kuunneltava kaikkia. Työskentely ei ole mitään sanelupolitiikkaa, vaan vahvaa vuorovaikutusta. Se on ihan keskiössä. On elinehto, että jäsenistöä kuunnellaan.

    Maisa: Kyllä! Sen pitää aina lähteä jäsenistöstä, mitä tehdään ja mitä tarvitaan.

    Harri: On muuten hienoa, että alueita ja seuroja on osallistettu aluefoorumeiden kautta. Jos haluaa tuoda esiin jonkin asian, niin siihen on kyllä mahdollisuus. Ja strategiassahan vanha tapa on käännetty päälaelleen eli liitto ei sanele, miten toimitaan, vaan on antanut alueille ja paikallistoimijoille palvelulupauksen.

    Maisa: Muutenkin sellainen aika on mennyt, että johtajan kriteerinä olisi se, miten nimekäs hän on. Tarvitaan ihmisläheistä toimintaa.

    Nuoria kaivataan lisää vapaaehtoisiksi
    Vapaaehtoistoiminnan järjestäminen vaatii, että vapaaehtoinen saa riittävästi, noh, vapautta.

    Maisa: Silloin kun ihmiset toimivat vapaaehtoisesti, ei mitään voi sanella. Muutenhan siitä pitäisi ruveta maksamaan palkkaa! Vapaus lisää luottamusta. Vapaaehtoinen ottaa selvää, miten asia on hoidettu aiemmin. Ja ainakin minulle syntyy perehdytyksen jälkeen oma visio siitä, miten asia pitäisi hoitaa.

    Harri: Vapaus myös sitouttaa. En minä silloin kolmikymppisenä, kun ryhdyin paikallisseuran puheenjohtajaksi, tiennyt mistään nuorisoseuratalon lämmityksestä tai vastaavasta, mutta minuun luotettiin. Ja kyllä ne hommat hoituivatkin, ja sitä kautta tehtävään kasvoi.

    Maisa: Ja kun uusien ihmisten annetaan hoitaa asioita omalla tavallaan, niin sitä kautta toimintaankin tulee aina jotain uutta. On muuten tosi hyvä, että nykyään saa ehdottaa vapaaehtoisten huomioimista. Ennen etsittiin vuoden ohjaajaa tai vuoden nuorisoseuraa, mutta nyt sitä, kuka on vuoden vapaaehtoinen.

    Harri: Eikä vapaaehtoisen tarvitse olla seuran puheenjohtaja tai ohjaaja, vaan vaikka se, joka on toiminut kahvinkeittäjänä. Nykyään kun ihmisten ajasta käydään kovaa kilpailua, koko ajan kovempaa. Aika pieni joukko on niitä aktiivisia.

    Maisa: Minäkin olen yliajalla mukana, kun ei löydy nuoria mukaan johtokuntaan. Vaikea sitä on edellyttää, että nuoret ehtisivät koululta ja harrastuksilta juosta kokouksissa.

    Harri: Nuorten mukaan saaminen on haaste kaikilla. Onneksi nuorisoseurat on kaikenikäisille, ja vanhemmat voivat ottaa vastuuta järjestötoiminnasta. Siinä on tekemistä, kun hyvää haluaa vaalia, mutta talkoolaiset on tiukassa. Jostain pitää löytää rahat, jolla sitä taloa lämmitetään. Silloin on hyvä nähdä, että kolikon toisella puolella on se, että nuorisoseurat voi tarjota ilmaiseksi isotkin tilat käyttöön, kun jotain halutaan tehdä.

    Itseluottamusta, ystävyyssuhteita, merkityksellisyyttä
    Luottamushenkilönä toimiminen vie siis aikaa ja tarjoaa välillä raskaitakin haasteita. Mikä Maisan ja Harrin on saanut pidettyä mukana?

    Harri: No onhan tämä hirveän mukava harrastus! Ja nämä ihmiset ovat niin kivoja. Vaikka välillä on ollut aika työlästäkin, niin aina olen saanut enemmän kuin olen antanut.

    Maisa: Paljon on tämä matka antanut. Olen antanut omaa aikaa, mutta olen myös saanut paljon: hyviä ystäviä. Ihmiset on tosi kivoja! Olen myös saanut paljon itseluottamusta, kun olen saanut toimia nuorisoseuroissa. Lisäksi aikoinaan, kun toimin yrittäjänä, niin yhdistystoiminta toi kaivattua taukoa hektiseen arkeen.

    Harri: Itelle järjestötoiminta nuorisoseuroissa on ollut ponnistuslauta kunnallispolitiikkaan ja muihin järjestöihin, kuten Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoon. Ihan samoja asioita opitaan nuorisoseuroissa, joita sitten tarvitaan muuallakin yhteiskunnassa.

    Maisa: Ja onhan meillä nuorisoseuralaisia kansanedustajina ja johtajina. Toiminta antaa valmiuksia muuhunkin toimintaan.

    Harri: Tämä on antanut myös hengenravintoa, mikä puolestaan on pitänyt terveenä.

    Maisa: Joskus olen miettinyt, että jos mulla ei olisi tätä ollut, niin mitä olisin elämässäni tehnyt. On tärkeää, että ihmisellä on joku tehtävä, että voi olla jollekin tärkeä. Ja voi auttaa muita.

    Harri: Se on tärkeää, että pääsee tekemään itselle merkityksellisiä asioita.

    Teksti: Minna Wallenius

  • Anniinan tanssipolku on kulkenut Lahdesta Joensuun kautta Helsinkiin

    Anniinan tanssipolku on kulkenut Lahdesta Joensuun kautta Helsinkiin

    Nuorisoseurasta toiseen -juttusarjassa esitellään nuorisoseuralaisia, jotka ovat asuneet useammalla paikkakunnalla ja toimineet monessa nuorisoseurassa.

    Kerro itsestäsi?
    Olen Anniina Antikainen, 32 vuotta, syntynyt ja kasvanut Lahdessa. Kävin opiskelemassa Joensuussa yhteisöpedagogiksi. Nyt asun Helsingissä mieheni kanssa. Työskentelen päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana ja valmistun pian sosionomiksi. Harrastan kansantanssia. Olen harrastanut myös partiota, teatteria ja muuta tanssia, mutta ne ovat jääneet. Kansantanssi on kulkenut matkassa paikkakunnan vaihdoksista huolimatta.

    Miten tulit mukaan nuoriseuratoimintaan?
    Äitini vei minut kolmevuotiaana Lahden Tanhuujiin ajatuksella: ”Olisi kiva, jos Anniinalla olisi vähän ikäistään seuraa ja harrastus pariksi vuodeksi.”  Taisin jäädä heti koukkuun, koska edelleenkin halu päästä tanssimaan yhdessä on kova! Nuorisoseuratoimintaan olen kasvanut harrastuksen myötä. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani nuorisoseuralainen.

    Missä nuorisoseuroissa olet ollut ja millaisissa rooleissa olet toiminut?Lahden Tanhuujissa polkkasin nuorisoseuraurani käyntiin. Joensuussa livahdin mukaan Motoran toimintaan. Helsinkiin muutettuani lopulta tärskähdin Karjalan Nuoriin. Olen päässyt toimimaan ja osallistumaan monissa rooleissa paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Olen tanssinut mahtavissa ryhmissä, joissa minulla on ollut ja on ihania tanhuystäviä. Olen saanut ohjata pieniä tanssijoita, päässyt johtokuntaan ja saanut nähdä, miten eri tavoin seurat toimivat.

    Miksi olet muuttanut? Onko muuttoihin vaikuttanut se, millaista nuorisoseuratoimintaa uudella paikkakunnalla on?
    Joensuu valikoitui yhdeksi mahdolliseksi opiskelukaupungiksi, koska siellä oli mahdollisuus jatkaa kansantanssia. Helsinkiin muuttoon se ei vaikuttanut, koska olin vielä pari vuotta mukana Motoran Livakoissa. Rakkaudesta lajiin ja ryhmään jaksoin matkustaa Joensuuhun tanssimaan. Ilokseni Karjalan Nuoriin perustettiin Tärsky, jonka aikataulut sopivat minulle. Karjalan Nuoriin minut houkuteltiin ohjaajaksi heti Helsinkiin muutettuani.

    Miten paikallisuus on näkynyt eri nuorisoseuroissa?
    Jokaisessa ollaan ylpeitä siitä, ketä me ollaan ja mistä me tullaan. Motorassa vahvana osana on karjalaisuus. Karjalan Nuorissa on ollut ilo sukeltaa stadilaisuuteen ja seuran upeaan historiaan 100-vuotisjuhlan myötä.

    Mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia olet huomannut eri seuroissa?
    Kansantanssi on selkein yhdistävä tekijä. Kaikissa toimitaan täysillä ja suurella sydämellä. Ylpeys omaan seuraan näkyy toiminnassa. Yhtenä erona on, mitä harrastusmahdollisuuksia seurassa on. Karjalan Nuorissa on ollut mielenkiintoista seurata, miten tanssi ja teatteri toimii samassa seurassa ja tehdään yhteinen näyttävä 100-vuotisjuhlateos. Erona on ollut myös, onko seurassa palkattua työntekijää, ja kuinka paljon johtokunnan jäsenet tekevät työtä seuran eteen.

    Jos voisit ottaa yhden hyvän asian jokaisesta seurasta mukaasi, mitä ne olisivat?
    Ei ole kuin hyvää sanottavaa! Jokainen on omanlaisensa, kaikissa on ollut hyvä olla. Lahden Tanhuujat on mahdollistanut monia ohjaajakursseja, joiden oppeja olen päässyt hyödyntämään. Motorassa karjalaisuus, siinä on jotain mistä todella pidän. Karjalan Nuorissa sitkeys ja halu säilyä ja olla olemassa. Olen kiitollinen, että mukana olleet ovat jaksaneet pitää seurahenkeä voimissa.

    Mitä osallisuus merkitsee sinulle?
    Tärkeä osa nuorisoseurojen toimintaa! Se on mahdollisuuden antamista, kuuntelemista, mukana olemista, vaikuttamista ja paljon muuta. Se on myös tunne, että kuulun tänne ja saan olla täällä. On mahtavaa, että nuorisoseuroissa annetaan myös nuorille mahdollisuus olla äänessä ja vaikuttamassa.

    Teksti: Riia Niemelä
    Kuva: Petri Kivinen

  • Mikko Penttilä tiesi jo lapsena haluavansa näyttelijäksi

    Mikko Penttilä tiesi jo lapsena haluavansa näyttelijäksi

    Näyttelijä Mikko Penttilä on kotoisin Köyhäjoen kylältä 15 kilometrin päästä Kaustiselta. Maaseutukylä oli hyvä kasvuympäristö. Mikko aloitti tanhuamaan neljävuotiaana, ja ensimmäinen esiintymiskokemus oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jossa hän esiintyi tuhatpäisen yleisön edessä.

    ”Kotipaikka ja Nuorisoseurat ovat vaikuttaneet nykyiseen ammattiin ihan valtavasti. Tanssiryhmän kanssa pääsi matkustamaan. Käytiin Tanskassa, Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Siinä oppi paljon, tutustui erilaisiin kansainvälisiin kulttuureihin ja ihmisiin, ja pääsi festareille. Ja joka kesä, maailma tuli meidän luokse Kaustiselle. Ne, silloin aikanaan luodut suhteet, on edelleen voimissaan, ja arvokkaita asioita tänäkin päivänä.”

    Oletko aina halunnut olla näyttelijä?  
    ”Kyllä, tiesin jo alle kouluikäisenä. Teatterikouluun pääsin neljännellä yrittämisellä. Jaksoin yrittää uudestaan, koska en nähnyt muita vaihtoehtoja. Teatteri oli niin iso haave. Peruskoulun ja Kaustisen musiikkilukion jälkeen opiskelin teatteri-ilmaisua Lahden kansanopistossa. Ennätin opiskella vuoden verran myös teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, ennenkuin pääsin TeaKiin.”
    ”Kokkolan kaupunginteatterissa olin vuoden kiinnityksellä valmistumisen jälkeen. Kokkola on kiva kaupunki. Teatteri oli hyvä työpaikka ja siellä oli paljon ihania ihmisiä. Mutta ite olin jo siinä vaiheessa kerennyt asua kuus vuotta Helsingissä ja suurin osa ystävistä asui täällä. Kun on kiinnityksellä teatterissa, muita näyttelijän töitä ei juuri ehdi tekemään.”
    ”Freelancerina työnkuva voi olla monipuolisempi. Työskentelen teatterin lisäksi tv- ja elokuvatuotannoissa, dubbaan piirrettyjä ja teen kuunnelmia. Suurinta osaa av-alan tuotannoista operoidaan Helsingistä käsin. Pääkaupunkiseudulla on tietysti kilpailua, mutta teki mieli tulla kuitenkin katsomaan. Siinä toki on myös se puoli että, välillä ei oo mitään töitä ja sitten yhtäkkiä on kauheesti hommia päällekkäin. Nyt olen kuvauksissa ja toisessa produktiossa käsikirjoittajana.”

    (Kesken haastattelun Mikkoa huudellaan maskiin. Eli puhelinhaastattelua tehdään maskeerauksen ja kuvauksen ohessa.)

    ”Korona vei noin 70 prosenttia tuloista. Keväällä olin vierailemassa Helsingin kaupunginteatterissa yhdessä produktiossa. Kun teatterit suljettiin koronarajoitusten vuoksi, loppui työt kuin seinään. Kesällä oli tarkoitus toteuttaa Pauanne elää -teatteriprojekti Kaustisen Folk Music Festivalsille. Koska festareita ei ollut, niin esitystä ei kannattanut rakentaa. Pidimme kuitenkin viikon mittaisen work shopin ja toivon, että projekti päästään toteuttamaan ensi kesänä.”

    Mikä on oma suosikkisi monista luomistasi hahmoista?
    ”Sitä on kyllä hirveen vaikee valita. Taika-Pasi on tietysti läheinen, kun sen koko kaaren sai tehdä loppuun saakka. Vaikka sketsihahmo on kilpailu, niin kyllä siinä yritetään myös koko ajan auttaa toisia.”
    Näyttelijänä komedia on rakas laji. Ittellä ei ole ainakaan vielä minkäänlaista tylsistymistä siihen. Mutta draamakomedia on myös hienoa, se on vakavan ja naurun yhteinen leikki.”

    Onko sinulla joitain näyttelijöitä, ketä ihailet?
    On, moniakin sekä kotimaisia että ulkomaisia. No, esimerkiksi kotimaisista näyttelijöistä Vesa Vierikko, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja Kati Outinen, jotka toimivat näyttelijäntyön professoreina sinä aikana, kun opiskelin teatterikorkeassa.”

    Mitä sanot nuorelle, jonka unelma on tulla näyttelijäksi?
    ”Kannattaa harjoitella ja tutkia asiaa. Ja jos sinni riittää, ei pidä luovuttaa vaikkei eka kerralla tärppäisikään. Kouluun pääsy ei ole ainut reitti näyttelijäntyöhön. Voi pyrkiä vaikka harjoittelijaksi johonkin teatteriin tai mennä iltanäyttelijäksi.”

    Sitten tärkeä kysymys: sanotaanko Kaustisilla vai Kaustisella?

    ”Kaustisella. Mulla on siihen teatteriin liittyvä muistisääntökin, jota aina tarjoan ihmisille, Seela Sella. KAUSTIseelaSELLA”

    ______________________________________________________________________________
    Mikko Penttilä
     valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2014. Hän on kuulunut Putous-sketsisarjan päänäyttelijöihin kausilla 8.-11., ja Penttilän Taika-Pasi voitti Putouksen 10. kauden sketsihahmokisan. Hän on näytellyt elokuvassa Juoppohullun päiväkirja ja syksyllä 2017 hän oli MTV3:n Älä jäädy -viihdeohjelmassa. Penttilä on myös improvisaatioteatteri Stella Polariksen jäsen. Hänellä on merkittävä rooli uudessa Peruna-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa heti, kun elokuvateatterit taas aukaistaan. Joissakin kaupungeissa sen voi nähdä jo nyt ennakkonäytöksissä.
    ______________________________________________________________________________

    Teksti: Maarit Saarelainen

  • Osaamismerkki kertoo harrastustoiminnassa kertyneestä osaamisesta

    Osaamismerkki kertoo harrastustoiminnassa kertyneestä osaamisesta

    Vuoksenniskan Nuorisoseura ja Saimaan alue ovat olleet ripeäitä osaamismerkkien hakemisessa. Alueen aktiiviset toimijat Lauri Haltsonen, Sandra Strömberg ja Emmi Korhonen ovat hankkineet osaamismerkkejä. Kysyimme, mitä he ovat oppineet ohjaajan tehtävistä, missä aikovat hyödyntää hankkimaansa osaamismerkkiä ja kenelle suosittelisivat niitä. 

    ”Ohjaajan tehtävissä oppii yhteenkuuluvuuden tunteen luomista, omaa luovuutta sekä kuuntelemista. Taidot kehittyvät myös yksilöiden huomioimisessa ja yhteistyön merkityksellisyyden tuntemisessa. Nuorisoseurojen osaamismerkkiä voi hyödyntää CV:ssä työn haussa, varsinkin hakiessa ohjaajan töihin tai kesätöihin. Niitä voi myös jakaa omissa some- kanavissa. Osaamismerkkejä suosittelemme kaikille!  Se on hyvä todiste kokemuksesta ja hakeminen on helppoa”, lupaavat Emmi ja Sandra. 

    Yhteishaku alkaa – nyt on hyvä aika todentaa hankittua osaamista 
    Helmi-maaliskuussa on yhteishaku, jossa peruskoulun ja lukion päättäneet hakevat jatko-opintoihin. Ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon jo aiemmin suorittaneet hakevat jatkuvan haun kautta suoraan oppilaitokseen. Tästä saa lisätietoa Opintopolku.fi sivustolta. 

    Nuorisoseurojen ohjaajille kertyy toiminnan sekä koulutusten kautta taitoja, jotka liittyvät alan ammatilliseen koulutukseen. Alalla tarvitaan hyviä viestintä- vuorovaikutustaitoja, kykyä huomioida eri-ikäisten ohjauksen ja tuen tarpeet. Kuulostaa varmasti tutulta monelle ohjaajallemme! 

    Kasvatus- ja ohjaustyöstä ammatti 
    Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittanut saavuttaa ohjauksen, kasvatuksen ja kommunikoinnin tehtävissä tarvittavaa monipuolista osaamista.  Vastuu ohjattavien turvallisuudesta korostuu myös alan osaamisvaatimuksissa. Alalla työskennellään usein osana moniammatillista ryhmää ja/tai verkostoa. 

    Lastenohjaaja työskentelee varhaiskasvatuksen tehtävissä huolehtimalla lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän voi työskennellä myös erilaisten perheiden ja kouluikäisten lasten kanssa. Lastenohjaajan työ on kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa. 

    Nuoriso- ja yhteisöohjaaja suunnittelee, järjestää ja ohjaa eri-ikäisten ihmisten toimintaa. Työssä painottuu osallisuuden lisääminen, kansalaistoiminta sekä monikulttuurinen työ. Alalla painottuvat harrastus- ja toimintamahdollisuuksien ohella nuorten elinolojen kehittäminen sekä yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen ja laajentaminen.  

    Kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa voi opiskella myös Suomen Nuoriso-opistolla, Paukkulassa ja digitaalisella osaamismerkillä voi tunnistaa ja antaa tunnustusta. Lue lisää Suomen Nuoriso-opiston sivuilta.

    Kevään yhteishaku on 23.2.-23.3.2021 ja jatkuva haku läpi vuoden.

    Teksti: Riina Kylmälähti
    Kuva: pixabay

  • Paikallinen yhdistystoiminta vahvistaa osallisuutta

    Paikallisilla yhdistyksillä, kuten nuorisoseuroilla ja kotiseutuyhdistyksillä, on hyvä mahdollisuus vaikuttaa seutunsa asukkaiden osallisuuden vahvistamiseen ja yhteisöön kuulumisen kokemukseen.  

    Yhdistystoiminta on keskeinen osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Se edistää osallisuutta sekä paikallisesti että koko yhteiskuntaan. Yhdistystoiminta tarjoaa merkityksellistä tekemistä ja sisältöä elämään. Tutkitusti toiminta ja vapaaehtoistyö yhdistyksissä lisää myös toimijoiden hyvinvointia. Nuorisoseuroja ja kotiseutuyhdistyksiä yhdistäviä sisältöjä ovat kulttuuri ja elävä kulttuuriperintö. Yhdistysten kautta toteutuu myös merkittävässä määrin osallisuus kulttuuriin ja kulttuuriperintöön.  

    Kotiseutuyhdistykset voivat auttaa asukkaita osallistumaan paikalliseen päätöksentekoon ja esitellä konkreettisia keinoja vaikuttaa esimerkiksi harrastusmahdollisuuksiin omassa kunnassa. 

    Osallisuus tuo esiin järjestelmän puutteet, mutta parhaimmillaan lisää myös luottamusta. Järjestelmästä tulee oma ja myös siksi vaalimisen arvoinen. Yhdistykset voivat olla varmistamassa, että kauniit osallisuuspuheet ja fläppitaulusuunnitelmat muuttuvat konkreettisiksi toimintamalleiksi ja asukkaiden näkemykset huomioiviksi päätöksiksi.  

    Yhteisöön kuulumattomuuden tunne on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Se työntää ihmisiä yhteiskunnan marginaaliin.  Joidenkin tutkimusten mukaan väkivaltaisiin ääriliikkeisiin vetää juuri siinä oleva vahva yhdessä tekemisen ja kuulumisen kokemus – ei niinkään poliittinen tai uskonnollinen näkemys. 

    Kaikille avoimella toiminnalla yleishyödylliset yhdistykset, kuten nuorisoseurat ja kotiseutuyhdistykset, voivat olla rakentava ja sosiaalista luottamusta rakentava vaihtoehto. 

    Osallisuuden toteutuminen on haaste uusille asukkaille. Paikallisia ja uusia asukkaita yhdistää ainakin yksi asia, nykyinen asuinpaikka. Kotiseutuliiton helmikuussa julkaistavan Kenellä on oikeus kotiseutuun -selvityksen mukaan paikallisyhdistyksissä on paljon halua ja potentiaalia eri ryhmien ottamiseen mukaan toimintaan, kun he saavat siihen tukea ja opastusta. Kuntalaisten osallisuus on myös yksi Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjan teema.  

    www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/kenella-on-oikeus-kotiseutuun 
    www.kotiseutuliitto.fi/suomen-kotiseutuliiton-keskeinen-sanoma-kuntavaaleihin  

    Kirjoittajat  
    Anna-Maija Halme, viestintäpäällikkö 
    Riitta Vanhatalo, toiminnanjohtaja 
    Suomen Kotiseutuliitto 

  • Jyväskylän ”Jälkkärissä” työyhteisö on enemmän kuin osiensa summa

    Jyväskylän ”Jälkkärissä” työyhteisö on enemmän kuin osiensa summa

     Moniosaajuus työyhteisössä on rikkaus ja tukee työntekijöiden hyvinvointia. Arjessa tulee esiin tilanteita, joiden ratkaiseminen ei yksin onnistu. Tällöin työyhteisön yhteinen pohdinta, vuorovaikutus ja asiantuntijuuden jakaminen auttavat tilanteen ratkaisemisessa. Jokaisella on omat vahvuusalueensa eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea.  

    Keski-Suomen Nuorisoseurat järjestää koululaisten iltapäivätoimintaa 1. ja 2. -luokkalaisille lapsille Jyväskylän Normaalikoululla. Jälkkärissä koululaisten kanssa työskentelee noin 14 ohjaajan tiimi. Koulutukseltaan ja työkokemukseltaan ohjaajat tulevat hyvin erilaisista taustoista.  

    Ohjaaja saa tunnustuksen osaamiselleen, kun hän voi käyttää omia vahvuuksiaan työssä. Onnistumisten kautta hänestä voi löytyä ihan uutta rohkeutta rikkoa omia rajojaan. Onnistumisen riemu heijastuu myös työyhteisön muuhun toimintaan, yleiseen viihtymiseen ja omaan henkiseen jaksamiseen.  

    Jokaista työntekijää rohkaistaan käyttämään omia vahvuuksiaan. ”Koemme suurena rikkautena, jos ohjaajilta löytyy omia erityistaitoja, koska silloin voimme työtiimin kanssa yhdessä suunnitella lapsille monipuolista ja mielenkiintoista toimintaa koko päiväksi vastuuohjaajat Leila Kinnunen ja Sari Pakkanen kertovat. 

    Onnistuminen kannustaa 
    Onnistumisen kokemus työssä on yksilöllistä, mutta vastuuohjaajana työskentelevä Otto-Pekka Keramaa pohtii sen kumpuavan siitä, että ohjaaja voi tuoda jotain itsestään työhönsä.  Jotain, jossa kokee olevansa hyvä ja jossa on kotonaan.  

    ”Nuoruudessani koin, että en omannut mitään sen kummempia erityislahjoja. En soittanut, en piirtänyt, en ollut lahjakas edes urheilemaan. Istuin jälki-istunnossa huonosta käsialasta ja sain käsitöistäni heikkoja arvosanoja. Työelämässä aloin kuitenkin huomata, että jotkin asiat olivat minulle luonnollisia. Tykkäsin kirjoittaa, eläytyä, keksiä maailmoja. Aloin pitämään omia, hullunkurisiakin kerhojani, joissa selvitettiin arvoituksia tai seikkailtiin pöytäroolipelin myyttisissä maailmoissa”, Keramaa kertoo.  

    Se, että saa tehdä työnsä lomassa jotain omannäköistä, jossa tuntee olevansa omalla tontillaan, tuo itsevarmuutta muuhunkin työhön ja kuuluvuuden tunnetta työyhteisöön. Olemme jokainen tärkeä osa porukkaa, joka luo lapselle turvallisen ja mukavan iltapäivän. Positiivinen kokemus, onnistuminen, on tuonut uudenlaista itsevarmuutta ja mielekkyyttä työhön”, Keramaa jatkaa. 

    Italialaistwistiä yhteisöön 
    Italialaislähtöinen, uskonnonopettaja ja taiteilija Arianna Paju on työskennellyt jälkkärissä reilun vuoden ajan ja asunut Suomessa viisi vuotta. Iltapäiväohjaajan työ on ollut hänelle uusi kokemus, ja Arianna kokee, että on ollut hienoa tutustua erilaiseen kouluympäristöön, kuin missä hän on Italiassa toiminut.  

    Jälkkärin työssään Arianna on päässyt opettamaan taidetta lapsille ja piirtämään lasten kanssa. Taiteen opettamisessa hienointa hänen mielestään on päästä herättelemään lasten mielikuvitusta. ”Lapset rakastavat piirtämistä, joten heidän huomionsa on erittäin helppo saada”, Arianna kertoo.  Ariannan lämminhenkisyys, taiteellisuus ja lasten yksilöllinen huomioiminen on näkynyt jälkkärissä, kun hän on piirtänyt lapsille erilaisia värityskuvia, kasvomaalauksia tai lasten kasvokuvia. Hän on tuonut työyhteisöön kansainvälisen tuulahduksen italialaisella twistillä höystettynä eli lämminhenkisyyttä, perhekeskeisyyttä, iloisuutta, erittäin suuren joustavuuden toimia erilaisissa työtehtävissä ja suuren kunnioituksen toisia ihmisiä kohtaan.   

    Teksti: Tiina Kämäräinen

    Kuvassa italialaislähtöinen, nyt iltapäiväohjaajana toimiva Arianna Paju ja hänen maalaamansa surrealistinen maisema.

    Koululaisten iltapäivätoiminta on perusopetuslain mukaista toimintaa. Nuorisoseurat ja piirijärjestöt toimivat koulujen iltapäivätoiminnan palvelun tuottajina Helsingissä, Rovaniemellä, Koski Tl:ssä, Oulussa ja Jyväskylässä. Iltapäivätoiminnassa lapsilla on mahdollisuus osallistua erilaisiin teemallisiin kerhoihin, tehdä läksyjä, lepäillä, leikkiä ja pelailla muiden lasten kanssa.

  • Nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa

    Nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa

    Nuoret Vaikuttajat on valtakunnallinen Suomen Nuorisoseurojen kokoama ryhmä vaikuttamisesta kiinnostuneista nuorisoseuroissa toimivista nuorista. Riikka Kumpula Sodankylästä Jutarinki ry:stä on yksi mukanaolevista nuorista. Hän kertoo, että: “Olen vasta hiljattain oivaltanut olleeni 4-vuotiaasta asti osa valtakunnallista yhteisöä, ja se tuntuu hienolta. Meillä on mahtava ryhmä ja olemme saaneet paljon tilaa toimia tässä järjestössä – kiitos!”  

    Lahden Tanhuujia edustava Mariia Pelttari Riihimäeltä on osallistunut kaikkiin vaikuttajanuorten tapaamisiin. “Hankkeen avulla ollaan toteutettu meidän yhteisiä unelmia ja se on tuonut sisältöä elämään, johonkin kuuluvuuden tunnetta ja mielenrauhaa muuten niin levottomassa nykymaailman menossa ja ulkoisissa paineissa! Yhteisön kautta on löytynyt paljon työkaluja ja mahdollisuuksia, kuten Höntsä -toiminta, jota nyt ollaan käynnistämässä Lahdessa osana Harrastamisen Suomen mallia. Nuorisoseurojen vaikuttajaryhmän toiminta on erittäin tärkeää työtä. Toimihenkilöt ovat vetäneet ryhmää hyvin ja luoneet sille turvallisen ilmapiirin”, kiittää Mariia. 

    Valtuustossa oppimassa vaikuttamistaitoja 
    Marraskuussa pidettiin Suomen Nuorisoseurojen valtuuston sääntömääräinen syyskokous etäyhteyksin. Kokous valitsi hallituksen puheenjohtajan ja jäsenet erovuoroisten tilalle, hyväksyi toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2021 ja nimesi edustajat Suomen Nuoriso-opiston kannatusyhdistyksen kokouksiin. Kokousväelle julkaistiin myös Nuorisoseurat 140 vuotta –juhlavideo. Paikalla olivat valtuutettujen lisäksi myös Nuoret Vaikuttajat. 

    Osallistuminen valtuustoviikonloppuun ja kokouksen seuraaminen avaavat nuorille sitä, mistä päätetään ja miten se tapahtuu. “Toivomme, että tämä madaltaa myös kynnystä nuorilla hakeutua ehdolle uuteen valtuustoon, joka valitaan ensi vuoden lokakuun Nuorisoseurakokouksessa Lahdessa. Nuoret kykenevät toimimaan järjestömme vaikuttajina siinä missä vanhemmatkin. Olemme myös harjoitelleet vaikuttamistaitoja tässä turvallisessa ryhmässä.”, kuvaa ryhmän toinen ohjaaja Henna Liiri-Turunen. “Tämä on huippu opettavaista ja avartavaa seurattavaa!”, kommentoi Nuoret Vaikuttajat -ydintiimin jäsen Sara Hänninen Tarvasjoelta. 

    Hallituskummeina uutta nostetta ja näkökulmaa 
    Nuoret Vaikuttajat pääsivät tapaamaan myös Suomen Nuorisoseurat ry:n hallitusta. Nuoret osallistuivat perjantaina hallituksen kokoukseen etäyhteydellä ja esittelivät hallitukselle hankkeen toimintaa. Lisäksi nuoret tekivät hallitukselle aloitteen juhlavuoden kampanjasta ja yhdessä suunniteltiin myös hallituskummitoimintaa. “Nuorisoseurojen tulevaisuus on valoisa! Näin ajattelimme hallituksessa, kun pääsimme tutustumaan nuoriin vaikuttajiin. Meidän tuleva vaikuttajasukupolvi tuo meille aivan uutta nostetta ja näkökulmaa, jonka avulla pystymme tuottamaan parempaa toimintaa nuorisoseuralaisille. Tämän toteutumiseen ei tarvitse odottaa edes pitkälle tulevaisuuteen, sillä nuoret vaikuttajat sparraavat meitä hallituslaisia ensi vuodesta alkaen. Nuoret vaikuttajat ovat fiksuja, taitavia ja vievät meidän järjestömme paremman kehityksen tielle”, kommentoi hallituksen puheenjohtaja Ragni Reichardt. 

    Viikonlopun ohjelmassa oli myös Nuori Kulttuuri suunnittelija Johanna Hurmeen vetämä työpaja, jossa vietiin eteenpäin keväällä Poriin Nuori Kulttuuri Festival -tapahtuman osana toteutuvan Nuori Kulttuuri Talks -osuuksien valmistelua. Nuori Kulttuuri Talks lisää ja kehittää avointa keskustelukulttuuria nuorten, harrastajien, aikuisten, rahoittajien ja päättäjien välillä nimenomaan kulttuuristen harrastusten ja nuorten taidetoiminnan merkityksestä. “Minut valtaa joka kerta tapahtumasta puhuessa suunnaton ylpeyden tunne siitä, että todella saadaan olla mukana tällaisessa. Tapahtumasta tulee jotain aivan mieletöntä! Uskon projektin antavan itselleni, verkostollemme ja kaikille Suomen nuorille paljon.”, kertoo Sara Hänninen Tarvasjoelta. 

    Ryhmän toinen ohjaaja Riina Kylmälahti kertoo vaikuttajanuorten toiminnasta, joka toteutetaan Erasmus+ projektina: “Nuoret vaikuttajat 2020–2021 -projekti vahvistaa osallisuutta, vaikuttamiseen liittyvää osaamista sekä intoa kansalaistoimintaan. Tämän kautta lisäämme tietoa vaikuttamismahdollisuuksista niin nuorisoseurajärjestössä kuin yhteiskunnassa. Toiminnot myös lisäävät nuorten itseluottamusta vahvistamalla erilaisia taitoja ja tarjoamalla kokemuksia turvallisessa ympäristössä. Projekti sisältää sparrauksia ja asiantuntijavierailuja, vaikuttamisen keinoihin tutustumista sekä päättäjien tapaamisia. Toiminta rakentuu yhdessä tekemisen sekä tekemisen kautta oppimisen periaatteelle, jossa kaikki jakavat omaa osaamistaan ja kokemuksiaan yhteiseen käyttöön. Nuoret vaikuttajat ovat timanttinen ryhmä ja omalla toiminnallaan he innostavat myös muita aktiivisuuteen!” 

    Teksti: Riina Kylmälahti ja Henna Liiri-Turunen

  • Nuori Kulttuuri Roots innostaa, rikastuttaa ja kehittää

    Nuori Kulttuuri Roots innostaa, rikastuttaa ja kehittää

    Viimeisten vuosikymmenien aikana Nuori Kulttuuri -toiminnan keskiössä ovat olleet valtakunnalliset sekä alueelliset tapahtumat. Valtakunnalliset tapahtumat ovat viimeisinä vuosina kasvaneet hienoiksi ja tärkeiksi kohtaamisen paikoiksi, mutta samalla alueelliset tapahtumat ovat jääneet paikka paikoin vähemmälle huomiolle, ja paikallisista tapahtumista on luovuttu kokonaan.  

    Uuden Nuori Kulttuuri -strategian mukaisesti toiminnan kehittämisessä huomioidaan jatkossa myös paikallinen toiminta. Paikallisen toiminnan kehittäminen tehdään yhdessä arjen nuorisotyön toimijoiden kanssa. Nuori Kulttuuri -toimisto sanoittaa ja mallintaa eri puolella Suomea tehtäviä malleja, mutta ei tarjoa ylhäältä annettuna yhtä oikeaa tapaa toteuttaa paikallista Nuori Kulttuuri -toimintaa eli Roots-toimintaa. 

    Kehittämisen avaimena ovat vuonna 2020 pilotoidut Nuori Kulttuuri -kokeilut. Vuoden 2020 toiminta-avustuksessa kansainvälisiä avustuksia jäi koronapandemian takia jakamatta, joten käyttötarkoituksenmuutoksen kautta kulttuurisen nuorisotyön toimijoille jaettiin pieniä avustuksia yhteensä 23 toimijalle. Nämä kokeilut ovat kulttuurisen nuorisotyön uudenlaisia pilotteja, joiden kautta paikallista kokeilukulttuuria lähdetään edistämään. Toiminta tarjoaa nuorisotyöntekijöille sekä kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville tahoille mahdollisuuden kokeilla ja kehittää omaa paikallista kulttuurista nuorisotyötä. Paikallisen toiminnan loppukäyttäjänä eli varsinaisena kohderyhmänä ovat paikalliset lapset ja nuoret. 

    Matala kynnys osallistua 
    Nuori Kulttuurin rooli paikallisen kulttuurisen nuorisotyön kehittämisessä on toimia välittäjänä ja keskustelukumppanina, oikeiden asioiden mahdollistajana. Paikallisen toiminnan pitkän tähtäimen tavoite on, että jokainen Suomen kunta löytäisi omaan toimintaympäristöönsä sopivan tavan tehdä kulttuurista nuorisotyötä. Paikallinen Nuori Kulttuuri -toiminta lisää tunnettuutta, mutta ennen kaikkea se tarjoaa nuorille matalan kynnyksen osallistua kulttuuriseen harrastustoimintaan.  

    Nuori Kulttuuri Roots on kulttuurisen nuorisotyön kehittymisalusta, johon on mahdollista lähteä mukaan hyvin matalalla kynnyksellä. Mukaan toimintaan voi hakeutua ensi vuoden helmikuusta alkaen lähettämällä kehitysideansa Nuori Kulttuurin nettisivuille tulevan hakukaavakkeen avulla, jonka jälkeen idean toteuttamista lähdetään konkretisoimaan Nuori Kulttuuri -toimiston ja -verkoston toimesta.  

    Nuori Kulttuuri Roots -toiminnasta syntyy paljon hiljaista tietoa, joka kootaan digitaaliselle verkkoalustalle Nuori Kulttuuri Handbookiin. Digitaalisuutta hyödynnetään myös toiminnan yhteydessä luomalla nopeita keskustelualustoja, missä tekijät kohtaavat ja saavat vertaistukea tapahtumien ja toiminnan toteuttamiseen, kehittämiseen ja uudelleen ideointiin. 

    Laajempaa tietoa syksyn 2020 piloteista löytyy Nuori Kulttuurin nettisivuilta www.nuorikulttuuri.fi

    Kuva Annina Airola

    Kuvassa nuorten ensimmäiseksi tuunauskohteeksi Raudanmaalla valikoitui nuorisoseuran jääkiekkokaukalo, joka on aktiivisessa käytössä: sään salliessa kaukalossa luistellaan ja pelataan kiekkoa, sulan aikaan sitä käytetään agilitykenttänä ja keppihevosten esteratsastukseen.

  • Hyvä järjestöstrategia vaikuttaa arjen toimintaan

    Hyvä järjestöstrategia vaikuttaa arjen toimintaan

     Olen nähnyt oman urani aikana monenlaisia järjestöstrategioita ja strategiaprosesseja. Ylipäätään strategioista voisi sanoa, että on olemassa strategioita, jotka ovat hyvin kirjoitettuja ja ne toimivat arjessa erinomaisesti. On olemassa myös strategioita, jotka ovat erinomaisesti kirjoitettuja, mutta ne eivät ”haittaa” mitenkään tekemistä. Toisaalta on olemassa strategioita, joita hädin tuskin on kirjoitettu, mutta ne toimivat erinomaisesti. Valitettavasti löytyy myös organisaatioita, joilla ei ole tavoitteita tai käsitystä tulevasta ja toimintakin näyttää ulkopuolisesta sattumanvaraiselta puuhastelulta.  

    Strategian tulee vastata ympäröivän yhteiskunnan haasteisiin 
    Miksi ylipäätään organisaatiot laativat itselleen strategian? Usein sen tekemiseen menee tuhottomasti aikaa, jäsenistö tai työntekijät kokevat sen pakolliseksi ylätason jaaritteluksi, jossa menestyvät hienosti ja monimutkaisesti puhuvat tai kirjoittavat henkilöt. Miksi kuitenkin järjestöt laativat itselleen strategian, kun sen laatiminen on usein varsin vaivalloista. Järjestön strategia on suunnitelma siitä, miten selvitään tulevaisuudessa. Jos uskoo, ettei maailmassa mikään muutu ja kaikki jatkuu kuitenkin kuten ennen, niin strategialla ei ole merkitystä. Valitettavasti maailma ja järjestöjä ympäröivä yhteiskunta on nyt erityisen suuressa muutoksessa. Tässä jotakin muutoksia: koronaepidemia, julkisen rahoituksen muutos, nuorten ja lasten määrän merkittävä lasku, kaupungistuminen, vapaa-ajan muutos, ilmastonmuutos jne. Järjestön strategia on keskeinen väline tässä pelissä pärjäämiseksiMiten nuorisoseurajärjestö vastaa näihin haasteisiin? 

    Strategia on toki enemmän kuin suunnitelma tulevaisuudesta. Järjestössä strategia määrittelee identiteetin (mikä olemme, keitä varten ja miksi olemme olemassa). Jos ei tiedä kuka on ja mitä tahtoo, niin yleensä käy huonosti. 

    Strategia ohjaa toimintaa ja resursseja 
    Hyvä strategia on konkreettinen (tiedetään, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa), mitattavissa oleva (tiedetään, ollaanko onnistuttu), innostava (herättää toteuttajissaan halun ja motivaation yhteiseen päämäärään), realistinen (mahdollinen toteuttaa) sekä jotenkin ajallisesti määriteltävissä oleva (mihin mennessä?).  Tässä on jokaiselle strategian tekijälle haastetta kerrakseen.  

    Oman kokemukseni mukaan järjestöjen strategioiden helmasynti on konkretian puute. Kun olen käynyt keskusteluja järjestöjen työntekijöiden kanssa, olen havainnut, ettei strategia ”häiritse” tai vaikuta heidän tekemiseensä. Sama koskee paikallisseuroja. Se johtuu usein kahdesta syystä: ollaan erimielisiä valinnoista, jolloin tehdään liian monta kompromissia, ettei oikeasti päätetä mistään. Ei uskalleta tehdä rajaavia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Toinen ongelma liittyy siihen, että järjestöissä loppuu energia, kun strategia on saatu kirjoitettua. Hyvä strategian testikysymys on: mikä muuttui? Jos tähän pystyy organisaation eri puolilla olevat henkilöt vastaamaan samansuuntaisesti, niin on päästy todella pitkälle. 

    Tärkeintä on toteutus 
    Jaan itse strategiatyöskentelyn kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen on strategiointi, jossa olisi hyvä irtaantua todellisuudesta. Silloin olisi hyvä selvittää seuraavia kysymyksiä: Mikä voisi olla mahdollista? Onko olemassa joitakin sellaisia mahdollisuuksia, joita emme ole ymmärtäneet? Mitä muut tekevät? Mitä muissa maissa tehdään? Mitä menestyjät tekevät? Tämä vaihe on sopiva kaikille organisaation propellipäille. Toinen vaihe strategiatyöskentelyssä on strategian laadinta, jolloin analysoidaan, rajataan ja tehdään päätöksiä eli laaditaan varsinainen strategia. Tähän asti järjestöissä vielä usein jaksetaan hyvin. Viimeinen ja tylsin vaihe on strategian toteuttaminen. Se on kovin arkipäiväistä työtä: miten päätökset vaikuttavat hallituksen työskentelyyn, organisaation osaamiseen niin palkatussa väessä kuin luottamusjohdossa. Tarvitaanko uusia osaajia strategian toteuttamiseen? On löydettävä, miten paikallisseurat löytävät itsensä strategiasta ja mietittävä, miten strategiasta viestitään jne.  

    Strategiaprosessit ovat erinomaisia tilaisuuksia keskusteluttaa organisaatiossa eri tasoilla toimivia ihmisiä heidän unelmistaan, toiveistaan, ongelmistaan ja käytännön toteutuksesta. Strategiaprosessi herättää yhteisen todellisuuden ja tavoitteet. Kirjoitukseni saattaa tuntua osin kyyniseltä. Olen kuitenkin itse kokenut usein sen, että hyvä strategia helpottaa johtamista, tuottaa odottamattomiakin tuloksia, innostaa ja motivoi ihmisiä uuteen tai he löytävät vanhasta jotain uutta ja arvokasta. Onnea nuoriseurojen strategiaprosessille. Uskaltakaa tehdä valintoja! 

    Teksti: Heikki Vuojakoski
    Kirjoittaja on Nuorten Akatemian toimitusjohtaja ja toiminut järjestöjen johtotehtävissä yli 30 vuotta. Hän on ollut opiskeluaikana Paukkulan Nuorisoseuran rahastonhoitajana sekä vapaaehtoisena kansantanssi- ja kulttuuritapahtumissa. 

    Nuorisoseuraliikkeen strategiatyö etenee 

    Syksyn 2020 aikana olemme järjestäneet strategiatyöpajoja aluefoorumeissa, eri harrastusalojen kokoontumisissa sekä keränneet palautetta ja ajatuksia tulevaisuuden strategiaa varten myös jäsenkyselyn avulla. Se lähetettiin jäsenrekisterin kautta kaikille 18 vuotta täyttäneille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on jäsenrekisterissä. Työpajojen sekä jäsenkyselyn tavoitteena oli kerätä palautetta nykyisestä strategiastamme sekä kuulla ideoita tulevaisuutta ajatellen. Ensisijaisen tärkeäksi tavoitteeksi otettiin jo varhaisessa vaiheessa se, että strategia olisi koko jäsenistön näköinen.  

    Kesäkuussa nimetty strategiatyöryhmä on myös järjestäytynyt. Ensimmäisessä kokouksessaan syyskuun lopussa oli vuorossa niin sanottu yhteiskunta-analyysi, jossa vastattiin seuraaviin kysymyksiin: minkälaisessa yhteiskunnassa toimimme, miten meidän pitäisi reagoida yhteiskunnan tarpeeseen sekä mikä erottaa meidät muista toimijoista. Tätä analyysia tehtiin tulevaisuuden megatrendien valossa, koska ne vääjäämättä vaikuttavat meidän, kuten kaikkien muidenkin, toimintaan tulevaisuudessa.  

    Toisessa kokouksessaan strategiatyöryhmä käsitteli jäsenistön ja eri sidosryhmien ajatuksia, joita aiemmin mainituissa työpajoissa ja jäsenkyselyssä kartoitettiin. Aineiston perusteella pystyttiin tunnistamaan kaikissa eri työpajoissa ja jäsenkyselyssä esiin nousseet yhtäläisyydet sekä poimittiin myös esiin nousseita kuriositeetteja eli asioita tai ideoita, jotka nousivat esiin yllättävällä tavalla.   

    Pian jäsenistö pääsee myös kommentoimaan strategialuonnosta, sillä haluamme pitää prosessin osallistavana pitkin vuotta.

    Olemme päivittämässä myös omaa strategiaamme, ja lopullisesta esityksestä päätetään Nuorisoseurakokouksessa lokakuussa 2021.

  • Kivipeikot tupsahtavat kaikkien iloksi

    Kivipeikot tupsahtavat kaikkien iloksi

    Aikojen alussa, kun maailma oli nuori – kivipeikoista vanhin, Mount Ernesti, kutsui kaikki maailman peikot koolle. Yhdessä, he muovasivat maailmaan laaksoja, jokien uomia, kumpareita ja kuoppia. Vuosia kului, kun kivipeikot ahmivat kiviä ja multaa, mutta lopulta Mount Ernesti katsoi, että työ oli valmis. Hän komensi kivipeikot päiväunille, joka peikkojen kalenterissa tarkoittaa tuhansia vuosia. Vielä tänäkin päivänä, voit löytää ulkoa uinuvan, sammalen peittämän peikon.” 

    Jyväskylän Normaalikoulun 1. Jälkkärin syksyyn kuului yhteisen teoksen tekeminen, ja teemaksi valikoitu ”kivipeikot”. Peikot muodostuivat graafisen suunnittelijan maalaamista kivistä, jotka skannattiin ja sitten leikattiin paperilta.  
     
    Jokainen peikkopajaan osallistuva sai palan pahvia, isomman isolle peikolle tai pienemmän pienelle puttipeikolle. Pahville sitten leikattiin ja liimattiin haluamaansa järjestykseen peikolle raajat, pään ja mahan. Joillakin peikoilla oli häntä, toiset koostuivat vain yhdestä kivestä. Joillakin oli yksi silmä, kun taas toisilla useita. Vanhalla, kenties viisaalla peikolla saattoi nähdä jopa pitkän liehuvan parran tai villit hiukset. 

    Kun kivet oli liimattu pahviin, peikko leikattiin ääriviivoja myöten irti, jolloin siihen saattoi liimata askartelusilmät, villasta hiukset tai parran sekä muita yksityiskohtia esimerkiksi kreppipaperista. 

    Peikkohan tarvitsee tietysti nimen! Viimeiseksi – peikon taakse laitettiin maalarinteipillä nimi. Monenlaista nimeä olikin – Mölly, Viisastelija, Tahvo, Avengers, Sieni, Mustikka, Pipari, Lenni ja Tupsu. 

    Lopulta kivipeikot asetettiin Jälkkäritilaan ”peikkometsään” asumaan, jonka suojassa saavat asustaa – lapsien ja aikuisten ilona. 

    Materiaalit: Paperille maalattuja tai piirrettyjä kiviä, pahvia, askartelusilmiä, villaa tai vanua, kreppipaperia, liimaa, saksia ja ripaus röllimeininkiä. 

    Teksti ja kuvat: Otto-Pekka Keramaa 
    Kivet: Ila Silakka