Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

Yhdenvertaisuusosaamistaan voi tunnistaa ja tunnustaa osaamismerkin avulla

12.11.2021

Nuorisoseurat tekee aktiivista työtä osaamisen tunnistamisessa digitaalisten osaamismerkkien saralla. Merkkiä hakeneet henkilöt voivat todentaa yhdistys- ja järjestötoiminnasta kertyneen osaamisen digitaalisen merkin avulla ja näin hyödyntää sitä esimerkiksi työnhaussa tai oppilaitokseen hakiessa.

Merkkejä voi tällä hetkellä hakea mm. esihenkilötyön, tuottamisen, ohjauksen, kouluttamisen ja seurantaloihin liittyvän osaamisen osalta. Nyt uutena merkkinä on julkaistu myös yhdenvertaisuusosaajan merkki. Merkkiä voi hakea henkilö, joka on osallistunut nuorisoseurojen yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskoulutukseen, ymmärtää ja tiedostaa aidosti yhdenvertaisuuteen pyrkivän toiminnan periaatteita.

Olennaista yhdenvertaisuuteen ja moninaisuuteen liittyvän osaamisen edistämisessä on erityisesti tiedon lisääminen, avoin keskustelu ja oman aseman tunnistaminen. Kaikkea ei tarvitse osata, vaan tunnistaa ja tunnustaa ennakko-oletuksiaan, jolloin niitä voi mahdollisuuksien rajoissa myös purkaa.

Nuorisoseuroilla halu tarkastella uusia näkökulmia

Tehtäväni Nuorisoalan kattojärjestössä Allianssissa on tukea nuorisoalan toimijoita yhdenvertaisuuden edistämisessä. Meillä on yhteensä 140 jäsenjärjestöä, Nuorisoseurat on yksi isoimmista. On tuntunut tärkeältä päästä auttamaan niin monia lapsia ja nuoria tavoittavaa järjestöä. Olemme työskennelleet yhdessä monien tärkeiden teemojen, kuten kehitysvammaisten nuorten harrastusmahdollisuuksien, parissa.

Järjestötoiminnan yhdenvertaisuuden kannalta keskeistä on kehittää tapahtumien käytäntöjä, ja olenkin saanut olla kouluttamassa Folklandia-risteilyn laajaa tekijäjoukkoa. Ymmärtääkseni festivaalin ajatuksena on luoda tilaa kansanmusiikin ja kansantanssin moninaisuudelle ja tarjota kaikille harrastajille mahdollisuus olla näkyvänä osana yhteisöä. Siksi on ollut hienoa, miten valmis Nuorisoseurat kumppaneineen on ollut katsomaan omia toimintatapojaan kriittisesti ja ymmärtämään uusia näkökulmia tapahtuman tekemisessä.

Mikään yhteisö ei ole vapaa syrjinnältä ja epäasiallisen kohtelun ilmiöiltä, ja vain ne, joissa ongelmia halutaan aktiivisesti ehkäistä ja esimerkiksi häirintään ollaan valmiita puuttumaan, voivat olla aidosti avoimia ja turvallisia kaikille. Olen ollut vaikuttunut myös Nuorisoseurojen valmiudesta tunnistaa tarpeettomia stereotypioita ja tarkastella uudelleen perinteisiä jaotteluja esimerkiksi tanssitoiminnassaan. 

Laura Heinonen
Yhdenvertaisuusasiantuntija
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi 

Suomen Nuorisoseurat on kehittänyt vuoden 2020-21 aikana järjestön yhdenvertaisuus- ja moninaisuusosaamista muun muassa Erätauko-dialogien, koulutusten ja pian julkaistavan oppaan voimin. Opasta on työstänyt Riikka Järvinen osana kulttuurituotannon yamk-opintojaan yhdessä pääsihteeri Annina Laaksosen kanssa. Yhteistyötä aiheen tiimoilta tehdään Rauhankasvatusinstituutin ja SKAFin kanssa.
Kerkkoon nuorisoseurantalo Toivolan korjaukset onnistuivat

28.10.2021

Esteettömyys parantaa talon saavutettavuutta

 Kerkkoon Nuorisoseura halusi talonsa Toivolan mittavan peruskorjauksen yhteydessä parantaa myös esteettömyyttä, jotta talo palvelisi paremmin erilaisten käyttäjien tarpeita. Suunnitelmiin kuului esteettömän wc:n ja sisääntuloluiskan rakentaminen. 

”Suunnittelun alkuvaiheessa tapasimme Kotiseutuliiton rakennustutkijan kanssa paikan päällä Toivolassa ja saimme tietoa muun muassa eri wc-ratkaisujen mitoitusperiaatteista sekä sisääntuloluiskan korkoeroista ja nousukulmasta. Tutkimme myös aiheeseen liittyviä nettisivustoja ja rakentamismääräyksiä. Olimme yhteydessä Porvoon museon rakennustutkijaan, joka kannusti sisääntuloluiskan rakentamiseen, vaikka se vaikuttaakin talon ulkoasuun”, kertoo Kerkkoon Nuorisoseuran puheenjohtaja Heli Pelkonen.  Peruskorjauksessa mukana ollut arkkitehti teki tarvittavat suunnitelmat. Suunnitteluvaiheessa kysyttiin myös kokemuksia ja vinkkejä seuran toiminnassa mukana olevalta perheeltä, jossa on pyörätuolia käyttävä henkilö.

Vanhan talon käytettävissä olevat neliöt ja rakenteet asettivat rajat wc:n sijoittamiselle ja koolle. Toteutuksessa jouduttiin hieman joustamaan joidenkin vaatimusten kohdalla, jotta kokonaisuus saatiin toimivaksi. ”Kantavia seiniä ei voinut siirtää, mutta yksi uusi oviaukko oli mahdollista tehdä, ja niin palapelin palat loksahtivat kohdilleen”, kertoo Pelkonen.

Sisääntuloluiska päätettiin rakentaa talon sivusisäänkäynnin yhteyteen, jossa sen toteutus oli helpompaa eikä talon julkisivu muuttunut niin paljon. Myös maasto sivusisäänkäynnin ympäristössä oli valmiiksi tasaisempaa. Ulko-ovien uusimisen yhteydessä oven avautumissuunta vaihdettiin, jotta luiskaa käytettäessä oven avaaminen ja käynti on helpompaa. 

Liuta asiantuntijoita apuna

Suunnitteluvaiheessa käytettiin paljon asiantuntijoita: Kotiseutuliiton rakennustutkija, korjauksen suunnitellut rakennusarkkitehti, Porvoon museon rakennustutkija sekä lämpö- vesi- sähkö- ja ilmanvaihtotöiden ammattilaiset.  Remontin toteutusvaiheessa oli mukana eri alojen ammattilaisia: kirvesmies, sähköasentaja, lvi-asentaja, lattiavalutyön osaaja ja lattiapinnoitteen asentaja.

  Hankkeen suunnittelu käynnistettiin keväällä 2017 ja työt tehtiin vuoden 2018 aikana. Korjauksen akuuttivaihe kesti reilut kaksi kuukautta. Tuona aikana talolla ei ollut tilaisuuksia eikä juhlia, joten töistä ei ollut juurikaan haittaa talon normaalille toiminnalle. Ainoastaan talkoolaiset ja työntekijät joutuivat turvautumaan välillä viereisen koulun saniteettitiloihin uusia wc-tiloja odotellessa. 

Sisääntuloluiskan rakentaminen ei vaikeuttanut talon käyttöä tai kulkua taloon. ”Kestopuupinokin hupeni keittiön nurkalta nopeasti, kun luiskaan rakennettiin kaiteet”, Pelkonen muistelee.

Esteettömyyskorjaukset toteutettiin osana laajempaa korjaushanketta. Korjauksiin saatiin opetus- ja kulttuuriministeriön seurantalojen peruskorjausavustusta kahtena vuotena. Yli puolet hankkeen kokonaiskustannuksista katettiin kuitenkin talkootyönä ja omarahoituksella.

Esteettömyys on markkinoinnin valttikortti

”Palaute ja käyttökokemukset ovat olleet todella positiivisia”, kertoo Heli Pelkonen. Sisääntuloluiska on parantanut paljon talon saavutettavuutta. Luiskaa ovat käyttäneet mm. pyörätuolia käyttävät, rollaattorin avulla kulkijat, ihmiset, joille portaiden nousu on vaikeampaa ja myös lastenvaunuja ja -rattaita työntävät perheet. Myös tavarankuljetus esimerkiksi keittiöön tai orkestereiden roudaus on helpompaa luiskaa käyttäen. Luiskan teräsritilät on helppo puhdistaa lumesta, joten rampin käyttö onnistuu myös ympäri vuoden.

Esteetön vessa on myös ollut hyvä ja tarpeellinen. Wc-istuimen käsinojat ovat toimiva,t ja hieman tavanomaista alempana oleva pesuallas toimii hyvin myös lasten kohdalla.  Joskus esteetön vessa on tilavuutensa ansiosta palvellut myös morsiamen wc:nä, jos ei juhlissa muuten ole ollut esteettömälle wc:lle tarvetta.

”Perehtyminen kunnolla esteettömyyteen ja saavutettavuuteen ennen korjaushankkeeseen ryhtymistä kannattaa. Se on niin paljon enemmän kuin ensin tulee ajatelleeksikaan. Edelleen vuosia hankkeen jälkeenkin tulee mieleen, mitä kaikkea vielä tulevissa kunnostuksissa voisikaan parantaa. 

Monet talomme vuokraamista suunnittelevat kiinnittävät myös huomiota esteettömyyteen. Se onkin myös markkinoinnissa valttikortti. Tärkeintä on käyttäjiltä saatu hyvä palaute – se on lämmittänyt mieltä. Yhdenvertaisuus on Toivolassa tärkeää”, kiteyttää Pelkonen.

Kerkkoon Nuorisoseurantalo Toivola, Porvoo, Uusimaa:
– Kokonaisbudjetti: 161 000, josta esteettömyyskorjaukset 35 000 euroa
– Rahoitus: 45 000 euroa peruskorjausavustusta; loppu omarahoitusta ja talkootyötä
– Talo rakennuttu 1919
– Talon virallinen maksimihenkilömäärä 350, käytännössä noin 200 

Teksti: Hannu Ala-Sankola
Esa-sedän esimerkkiä mukaan toimintaan: ”Tylsistyminen on lahja, se nostaa luovuuden esiin”

5.10.2021

Juha Vidgrénin setä Esa oli aktiivinen nuorisoseuralainen Iisalmessa ja hänen kauttaan Juha sai ensikosketuksen nuorisoseuratoimintaan 1980-luvulla. ”Täällä maaseudulla nuorten toiminta ja suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen on ollut lähellä sydäntä pienestä pitäen, ja siitä on tullut itselle tärkeä osa oman, paikallisen kulttuurielämän tukemisen kautta”, kertoo Juha Vidgrén, joka työskentelee vieremäläisen perheyrityksen Ponsse Oyj:n tehtaalla päivittäin henkilöstö- ja yhteiskuntasuhdetyössä. Opettajaksi Oulussa valmistunut Vidgrén on yrityksen suurin omistaja.

Ponsse Oyj on yksi maailman johtavia metsäkonevalmistajia. Yrityksen perusti Juha Vidgrénin isä Einari 1970 Vieremälle. Nimensä yritys on saanut kirkonkylällä vapaana kuljeskelleen sekarotuisen sitkeän jäniskoiran mukaan. Ponsse-koiran turkki oli harmaankirjava ja ruma – kyläläisten mukaan yhtä ruma kuin Einarin ensimmäinen, kierrätysosista tehty metsätraktori. ”Mikähän Ponsse tuostakii tulloo”, kylällä ihmeteltiin. ”Nyt sillä on jo nimikii – siitä tulloo Ponsse!”, päätti Einari.

Turvallinen ja luotettava kasvuympäristö

Juha Vidgrén asuu maaseudulla, maailman pohjoisimman savolaiskunnan Vieremän Niemisen kylällä.

”Meillä oli todella aktiivista lentopalloa täällä 2000-luvun alussa ja tuolloin Vieremän Niemisen Nuorisoseuran lentopallojoukkueen kautta tulin mukaan nuorisseuratoimintaan.”

Hän harrastaa edelleen kylätoimintaa: ”Toimin Vieremän Kylänraitin ja Oriyhdistyksen puheenjohtajana. Tarkoituksenamme on saada aikaan toiminnallisuutta kunnan alueella ja antaa kaikille turvallinen ja luotettava kasvuympäristö – sellainen kuin se itselleni oli 1970- ja 1980-luvulla. Samalla järjestän toimintaa uuden kylätalo Rientolan osalta, joka valmistui tänä vuonna helmikuussa, ja johon olemme jo saaneet toimintaa matalalla kynnyksellä kaikenikäisille kuntalaisille.”

”Nuorisoseura Nuori Iisalmi on yhteistyökumppanimme Vieremän raviradan toiminnassa – luotettavaa kumppanuutta arvostan todella paljon ja sitä, että erilaisiin töihin ja tehtäviin löytyy vielä tekijöitä. Sain setä-Esan kautta myös pohjan Ylä-Savon Hippoksen toimintaan.

Yhdenvertaisuus kaiken perusta

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus on Juha Vidgrénin mielestä suurimpia arvoja. Hän pitääkin niiden merkitystä kaiken perustana.

”Meille suomalaisille yhdenvertaisuus on ollut täällä maaseudulla hyvin vahva arvo – on eletty maatalouskulttuurissa, jossa työn tekeminen ja naapurien auttaminen loivat vahvan arvopohjan – olimme kaikki samanlaisessa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa. Tänä päivänä, jos koskaan, tarvittaisiin asenteissa yhdenvertaisuutta lisää”, Vidgrén miettii.

Entäpä millaisia terveisiä Vidgrén lähettää nykyisin nuorisoseurassa harrastaville nuorille?

 ”Harrastakaa hyvässä porukassa, nauttikaa erilaisista vuodenajoista ja luonnosta, pitäkää kaikista kavereista huolta – ja muistakaa levätä kaiken sometykityksen keskellä.”

 ”Olen usein sanonut meidän koululaisille, että paras asia, minkä Vieremän kirkonkylä on minulle teini-iässä antanut, on tylsistyminen. Kun mitään ei tapahtunut, eikä missään ollut mieleistä tekemistä, niin piti tulla toimeen itsensä kanssa ja huomaamatta luovuuskin alkoi tulla esiin – minulla se tosin kesti kolmekymmentä vuotta, mutta hyvät työkalut sain tylsyyttä vastaan myöhempää elämää varten”, naurahtaa Vidgrén lopuksi.

Nuorisoseurat-lehdessä on tänä vuonna haastateltu tunnettuja nuorisoseuralaisia. Juha Vidgrénin ajatuksia on päässyt lukemaan lehdestä 3/2021, joka ilmestyi syyskuussa.
Tavoitteena aito yhdenvertaisuus

1.10.2021

Aitoon yhdenvertaisuuteen tähtääminen vaatii tietoa, avointa keskustelua ja oman aseman tarkastelua.
Millainen on kulttuurinen taustamme? Millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet? Vaikuttaako asenteisiimme, näkemyksiimme ja arvoihimme se, olemmeko kotoisin Hangosta, Ivalosta vai Kööpenhaminasta? Miten tapahtumatuottajina, ohjaajina, suunnittelijoina ja koordinaattoreina edistämme sitä, että nuorisoseurojen tapahtumat ja toiminnot olisivat aidosti yhdenvertaisia ja että mukaan pääsisivät kaikki, myös sukupuoli-, seksuaali-, kieli-, vammais- ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat harrastajat?

Näitä ja useita muita kysymyksiä ja pohdintoja käsittelee valmisteilla oleva kulttuurituotannon (YAMK) opinnäytetyöni, jossa tarkastelen, kuinka nuorisoseuratoiminta voitaisiin saada aidosti avoimeksi kaikille. Vuoden 2020 lopulla nuorisoseurojen henkilöstölle tehdyn yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskyselyn anti oli ilahduttavaa. Moni vastaaja käsitteli avoimissa vastauksissa sitä, että olemme vasta matkalla kohti aitoa yhdenvertaisuutta, että rakenteissa on muutettavaa, mutta että keskustelua aiheesta on uskallettu käydä ja omaakin toimintaa tarkastella kriittisesti.

Olen vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Voimme mielestäni tähdätä aitoon yhdenvertaisuuteen ja moninaisuuteen ainoastaan rakenteita muuttamalla, ja rakenteita luomme me yhteiskunnan jäsenet itse.

Lisää tietoa ja avointa keskustelua
Muun muassa hyvinvointivaltiota, sosiaalista eriarvoisuutta ja sosiaalipolitiikkaa tutkinut historioitsija Sophy Bergenheim kiteyttää mielestäni hyvin sen, mitä tällä hetkellä meidänkin kannattaa tavoitella: ”muita ihmisiä ei voi ymmärtää empatialla ja solidaarisuudella, jos ei ole valmis kohtaamaan itseään vilpittömästi ja kriittisesti”.

Nuorisoseuroissa moni toiminta pohjaa pitkiin perinteisiin, siinä missä jotkut toiminnot ovat uusia ja moderneja. On huomionarvoista, että perinteitä ei ole tarpeen eikä tarkoitus häivyttää, vaan tuottaa sellaista toimintaa, joihin tehdään näkyvästi tervetulleeksi kaikki. Tämä onnistuu kohtaamalla ja purkamalla omia ennakkokäsityksiä ja oletuksia, ja ennen kaikkea tiedon lisäämisellä.

Vuoden 2021 aikana ja osana opinnäytetyötä jatkamme nuorisoseuroissa avointa keskustelua siitä, kuinka tarkastella ja purkaa omia ennakkoluuloja ja stereotypioita, millä keinoin saisimme kaikki mukaan nuorisoseuratoimintaan, ja millaisia hyviä kokemuksia ja toimintatapoja yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden tukemisesta meillä jo on. Lisäksi tuotamme materiaalia, johon on koottu tietoa yhdenvertaisuuden edistämisestä. Materiaalin toivomme olevan hyödyksi mahdollisimman monille tahoille kulttuurisen nuorisotyön parissa.

Teksti: Riikka Järvinen
Projektikoordinaattori, kulttuurituotannon (YAMK) opiskelija
Erilainen ja ennalta arvaamaton kolmivuotiskausi haastoi uuteen

27.9.2021

Valtuuston kolmivuotiskausi on kääntynyt loppusuoralle, ja syksyn Nuorisoseurakokouksessa valitaan uusi valtuusto jatkamaan työtä. Nyt on oivallinen aika pysähtyä tarkastelemaan, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan kuluneella kaudella, onko tavoitteet saavutettu. Valtuuston puheenjohtajisto istahti yhdessä etäyhteyksien päähän pohtimaan kulunutta kautta.

Kausi 2019–21 oli hyvin toisenlainen kuin kolmivuotisohjelmaa kirjoitettaessa kukaan osasi arvatakaan. Valtuuston kokouksista yli puolet oli etäkokouksia. Pääsimme opiskelemaan uusia taitoja, sähköisiä etäkokous- ja etäryhmätyötaitoja. Tämä toi oman mausteensa valtuuston työskentelyyn, jolle ominaista on yhdessä keskustelu ja vuorovaikutus kokousviikonloppujen puitteissa. Parhaimmillaan hyvät käytänteet ja oppimisen kokemukset jaetaan ja tuodaan yhteiseksi hyväksi. Tähän etäyhteyksien päässä oleminen on vaikuttanut, mutta olemme silti pystyneet käymään yhteistä keskustelua.

Tarkastellessamme kulunutta kolmivuotiskautta, sitä on värittänyt kolme merkittävää asiaa: pääsihteerin vaihtuminen, maailmanlaajuinen koronapandemia ja rahoituspohjan muutokset. Mielestämme olemme pystyneet pitämään antamamme lupaukset, joita tarkastelemme.

Lupaukset on lunastettu
Ovien auki pitäminen kaikille oli haastavampaa tai ainakin erilaista kuin ajattelimme etukäteen. Sosiaalisen etäisyyden vaatimukset haastoivat toimintaa. Kuluneella kaudella olemme saaneet nähdä kuinka seurat ja koko järjestö muuntuivat etäyhteyksiin ja -tapahtumiin sekä loivat ihan uudenlaisia harrastusmuotoja. Etä- ja verkkotapahtumat ovat mahdollistaneet isomman joukon osallistumisen, vaikka kotisohvalta. Tämän myötä osallistumisen kynnys madaltunut uusillekin. Liiton työntekijöiden osaamis- ja muuntautumiskykyä on ollut ilo seurata. Poikkeusaikoinakin työ lasten ja nuorten hyväksi on pysynyt keskiössä ja luovasti on keksitty uudenlaisia tapoja toimia, aikuisjäseniä unohtamatta. Mielestämme olemme pystyneet pitämään lupauksemme.

Nuorisoseurapolulla tukemisessa liiton työntekijät ovat olleet merkittävässä roolissa. Järjestö on keskittynyt turvaamaan jäsenseurojensa ja jäsentensä toimintaedellytyksiä sekä mahdollistamaan lasten ja nuorten harrastusten jatkumisen turvallisesti. Määrätietoisesti työntekijät ovat keränneet ja jakaneet tietoa, pitäneet yhteyttä ja ohjeistaneet sekä tukeneet ja pyrkineet löytämään apuja paikallisseuroille. Järjestön johto on tehnyt määrätietoista vaikuttamistyötä valtakunnan tasolla. Mielestämme toinenkin lupaus on täyttynyt, ehkä hiukan eri tavalla kuin alun perin ajattelimme.

Kauden aikana vapaaehtoistoimintaa on tuettu monella tavalla. Kolmivuotiskaudella otettiin käyttöön pitkään odotettu jäsenrekisteri helpottamaan paikallisseurojen työtä. Rahankeruumenetelmiä on uudistettu monipuolisemmiksi, muun muassa pienkeräysluvat ja Facebook-kampanjat. On huippua, että jokainen voi syntymäpäiviensä kunniaksi laittaa varainkeruun nuorisoseuroille pystyyn Facebookissa. Lupauksen pitämisessä on onnistuttu näiltä osin. Huolta kuitenkin aiheuttaa vapaaehtoisten etääntyminen toiminnasta rajoitusten aikana, kuinka saadaan heidät takaisin ja uusia mukaan tilanteen tasaantuessa.

Toiveena keskustelualusta valtuuston jäsenille
Näin ollen voimme todeta menneen kolmivuotiskauden onnistuneen hienosti. Seuraavalle valtuustokaudelle jää kuitenkin toteutettavaksi paljon toivottu keskustelualusta valtuuston jäsenille. Toivomme, että toteutuessaan se voisi vahvistaa yhteenkuulumisen tunnetta ja syventää keskustelua ja tiedonvaihtoa eri alueiden kesken valtuustonkokouksien väleillä sekä aktivoida valtuuston jäseniä osallistumaan kokouksiin.

Parasta kolmivuotiskaudella on ollut yhteisen asian äärellä oleminen ja asioiden tarkastelu monesta näkökulmasta yhdessä. On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan näköalapaikalta liiton hallitustyöskentelyä ja liiton työntekijöiden ammattitaitoista ja innostunutta työtä. Puheenjohtajuuden aikana olemme saaneet oppia niin liitosta kuin itsestämmekin uutta, vahvuuksista ja heikkouksista. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja merkityksellinen kausi. Kiitos kaikille yhteistyöstä. Toivottavasti nähdään ja halataan pian.

Anu Hynynen ja Petra Mäkeläinen
Suomen Nuorisoseurojen valtuuston puheenjohtajisto
Myös järjestöissä kannattaa panostaa yhdenvertaisuuteen

20.9.2021

Vaikka kuinka yrittäisi, ei tätäkään tekstiä voi kirjoittaa ilman, että puhuttaisiin myös koronasta. Maailman mittakaavassa pandemia on nimittäin lisännyt yhteisöjen eristäytymistä ja aiheuttanut muukalaisvastaisuutta. Monet marginaalissa eläneet vähemmistöt ovat yhä enemmän marginaalissa ja taloudellisesti entistä heikommassa asemassa. Vihapuhe ja salaliittoteoriat voivat hyvin, entistä paremmin. Kenties Suomessa tällaiset korona-aikana lisääntyneet kielteiset ilmiöt eivät ole silmiinpistävän yleisiä, mutta toisaalta rasismi tai muu syrjintä pysyy yleensäkin sillä tavalla piilossa, ettemme me enemmistönä elävät sitä pysty tai halua havaita. Silloin tällöin nousee some-kampanjoita, joissa kertomuksia tuodaan esille, mutta pysyvämmät vaikutukset jäävät epävarmoiksi. Tarkoitus ei nyt ole kuitenkaan osoittaa sormella, vaan muistuttaa, että tämäkin ongelma meillä on edelleen käsissämme, kaikista muista COVID19-ongelmista toipumisen ohella.

Perustuslakimme antaa suojaa yhdenvertaisuuden periaatteelle. Kansalaisyhteiskunnassa ja järjestöissä yhdenvertaisuuden edistäminen on ollut esillä jo pitkään, ja osa järjestöistä on perustettu nimenomaan tämän vuoksi, siis edistämään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. Järjestöt ovat siis yhdenvertaisuuden edistäjiä ja vaikuttajia. Mutta niiden pitää olla myös toteuttajia. Yhdenvertaisuuden aito toteutuminen (onko se muuten utopia?) on kuitenkin kiinni sen verran monista eri tekijöistä, että olisi kai lapsellista ajatella, että kyllähän yhdenvertaisuus varmasti ainakin kolmannella sektorilla on jo maalissa. Eipä taida olla.

Milloin yhdenvertaisuudessa sitten ollaan riittävän pitkällä? Tälle voisi hahmotella muutamia kriteereitä. Ensin voidaan puhua toimintakulttuurista. Sen pitäisi toteuttaa inkluusion ideaa ja vahvistaa kuulumisen tunnetta. Käytännössä se tarkoittaa, että mukana toiminnassa, osallistujana, vapaaehtoisena ja erilaisissa vastuutehtävissä, on paljon erilaisista lähtökohdista ja eri kulttuuritaustoista tulevia, eri-ikäisiä ja eri sukupuolten edustajia. Toiseksi, jos kyse on työntekijöistä, yhdenvertaisuus toteutuu, jos työhön voidaan ottaa pätevä ja sopiva riippumatta esimerkiksi henkilön uskonnosta, etnisestä taustasta tai vaikkapa synnyinmaasta. Kolmanneksi, rasismi ja epäasiallinen kohtelu pitää kitkeä pois, jos sitä esiintyy, ja sitä pitää myös ennaltaehkäistä. Keskeiset toimijat kannattaa kouluttaa tähän varta vasten.

Tutkimusten mukaan diversiteettiin ja yhdenvertaisuuteen panostavat yritykset menestyvät. Ne ovat muun muassa kannattavuudessa muita edellä. Niillä on myös uskollisemmat asiakkaat ja sitoutuneemmat työntekijät. Miksi tämä ei pätisi myös järjestöihin?

Markus Söderlund
Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja
Opiskelu vei Kirsin Etelä-Hämeestä Pohjois-Pohjanmaalle

15.9.2021

Vitsinä heitetystä ajatuksesta syntyi uusi seura Ouluun

Kirsi Raetsaari on 45-vuotias kahden tytön äiti, joka yhdistystoiminnan lisäksi viettää vapaa-aikaansa perheen kanssa talvisin laskettelurinteessä ja kesäisin asuntovaunukiertueella. Hänen nuorisoseurapolkunsa on kiertänyt Hollolan Nuorisoseurasta Oulunsaloon, jonka jälkeen hän oli perustamassa Ouluun Nuorisoseura Vilikkaan.

Miten tulit mukaan nuoriseuratoimintaan?
Muutin lukion alkaessa Lahteen, ja äitini mielestä tarvitsin harrastuksen. Alakoulussa harrastamani pianonsoitto ja tanhu olivat hautautuneet yläkoulun alussa. Äitini ystävän tytär, Pirita Laiho, tarvitsi apuohjaajan kansantanssiryhmäänsä Hollolan Nuorisoseurassa.  Ensimmäisen talven aikana suoritin C-ohjaajakoulutuksen, ja seuraavana syksynä minulle annettiin oma lasten ryhmä ja suoritin B-ohjaajakoulutuksen.

Missä nuorisoseuroissa olet ollut ja millaisissa rooleissa olet toiminut?
Tanssin Matissa ja Maijoissa 1990-luvun lopulle. Hollolan Nuorisoseurassa ohjasin kesään 1996 asti, jolloin muutin Ouluun opiskelemaan yliopistoon kasvatustieteitä. Tein päättöharjoitteluni Suomen Nuorisoseurojen Liitolla koulutussuunnittelijana kehittäen kansantanssiohjaajakoulutusta. Kesällä 2000 olin Kalevan nuorten liitolla kesätöissä kehittämässä KNoppi-kerhonohjaajakoulutusta. Palkkatöiden lisäksi luurasin kymmenisen vuotta monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä, mm. liiton nuorisotoimikunnassa, edustajana CIOFF:n elimissä, festareilla kaikissa mahdollisissa tehtävissä stagemanagerista lasten kenttäohjelmien koreografiointiin ja Tanssirallin tuomarointiin. Olin kuusi vuotta myös Kalevan Nuorten Liiton hallituksen jäsenenä. Pidin kansantanssin viikonloppukursseja lähialueen seuroissa ja KNoppi-koulutuksia pitkin Suomea yhdessä Pirita Laihon ja Annukka Kyytisen kanssa.

Muuttaessani Ouluun opiskeli paljon kavereitani tanssinopettajiksi Oulun konservatoriossa.  He rekrytoivat minut Oulunsalon Nuorisoseuraan ohjaajaksi keväällä 1997. Ohjasin Oulunsalossa eri-ikäisiä lapsia kevääseen 2007 asti, jolloin jäin äitiyslomalle. Aloittaessani seurassa oli kaksi lasten ja yksi aikuisten kansantanssiryhmää. Toiminnan kasvaessa toimin ohjaajavastaavana ja rekrytoin myös lisää ohjaajia muun muassa Tarja Koskelan ja Heli Honkalammen. Heli oli suunnitellut “vauvatanhun” perustamista ja hänen jäätyä äitiyslomalle vuotta ennen minua, “vauvatanhun” kehittelyä jatkoivat Hanna Poikela harjoittelijana ja Niina Susan Sassali Oamkin opettajana eli harjoittelun ohjaajana.

Kun jättäydyin vapaalle, tuntui siltä, että takki oli aika tyhjä. Helin ja Tarjan kanssa tuli puheeksi, että olisipa hienoa aloittaa tyhjältä pöydältä jotain ihan uutta. Ensin se oli vitsi, mutta kun lapset kasvoivat, aloimme puhua vähemmän vitsikkääseen sävyyn siitä, miksi kuljettaisimme heitä harjoituksiin Oulunsaloon, kun voisimme aivan hyvin perustaa Ouluun oman ja ennen kaikkea omannäköisemme kaupunkiseuran.

Toukokuun lopulla 2010 istuimme Helin ja Tarjan kanssa alas suunnittelemaan toimintaa tarkemmin ja vähän jälkeen puolen yön Nuorisoseura Vilikas oli ilmoitettu yhdistysrekisteriin. Elokuussa aloittivat toimintansa vanhempi-lapsi -ryhmä Kintas Helin ohjaamana sekä 3-4 -vuotiaiden Hyrrä, johon viimein pienen suostuttelun jälkeen Hanna Poikela alkoi ohjaajaksi. Tällä hetkellä ryhmiä on yhteensä yhdeksän. Olen toiminut alusta saakka Vilikkaan varapuheenjohtajana, taloudenhoitajana ja ohjaajavastaavana.

Miksi olet muuttanut? Onko muuttoihin vaikuttanut se, millaista nuorisoseuratoimintaa uudella paikkakunnalla on? 
Olen muuttanut aina muista kuin nuorisoseurasyistä. Nuorisoseuralaisena on ollut helppo pysyä paikkakunnasta riippumatta.

Miten paikallisuus on näkynyt eri nuorisoseuroissa?
Se näkyy siinä, miten harrastustoimintaa paikkakunnalla arvostetaan. Jossakin toimintaan riittää tulijoita, koska harrastuksella on hyvä maine. Kansantanssissa yksi paikallinen ominaisuus on yllätyksekseni myös perinteet: jossakin on pitkät perinteet nimenomaan perinteisen kansantanssin ylläpitämisessä, toisaalla arvostetaan enemmän uutta luovaa ja koreografisoitua kansantanssia. Merkittävämpää on ehkä se, pyöriikö toiminta oman talon ympärillä vai ei. Talo on toisaalta valtava voimavara, mutta myös iso ylläpidettävä kustannuserä. Kansantanssitoiminnassa oleellista on myös festareille osallistuminen. Näin pohjoissuomalaisena kieltämättä kirpaisee joka kerta, kun suunnitellaan massiivista talkoourakkaa talvelle, jotta saadaan kokoon bussimatkoihin tarvittavat rahat.

Jos voisit ottaa yhden hyvän asian jokaisesta seurasta mukaasi, mitä ne olisivat?
Enemmän kuin asioita kaipaan, arvostan ja lämmöllä muistelen tiettyjä ihmisiä. Ehkä se kertoo minusta toimijana jotain. Arvostan yhteistyötä, johon kaikki sitoutuvat lupaamallaan tavalla. Olen onnekas, kun olen saanut toimia eri tehtävissä niin monen mahtavan tyypin kanssa. Parasta on, kun festareilla kulkiessa tulee vastaan niin paljon tuttuja vuosien varrelta. Ja kun seuratoimintaa pyörittäessä tulee pulmia vastaan, on heti mielessä monta, keneltä voi kysäistä konsultaatiota.

Mitä yhdenvertaisuus merkitsee sinulle?
Kukin saa osallistua omista lähtökohdistaan ja omilla ehdoillaan mukaan yhteiseen toimintaan. Yhdessä tekeminen on aina enemmän kuin yksin tekeminen. Joskus joku jaksaa ja haluaa tehdä enemmän, jolloin hän voi ottaa enemmän vastuuta. Joskus joku haluaa olla mukana, vaikka tiukassa tilanteessaan tai pienemmillä voimavaroillaan pystyy osallistumaan vain pienemmällä panoksella. Hänenkin panoksensa on silti yhtä tärkeä ja arvokas.

Kuva: Mikko Törmänen
Hammaslahti siirtyi maalämpöön

9.7.2021
Hammaslahden nuorisoseurantalon lämmitysjärjestelmän korjaushanke alkoi vuonna 2015 kuntokartoituksen ja 3-vuotisen korjaussuunnitelman laatimisella. Suunnitelmassa myös täsmentyi hankkeen vaiheet ja aikataulu. Kuntokartoituksen lisäksi Suomen ympäristökeskus teki kylätalokatselmuksen energiatehokkuuden parantamiseksi. Kartoitusten ja suunnitelmien perusteella Hammaslahdessa päätettiin vaihtaa öljylämmitteisen talon lämmitysmuoto. Koska talon on kaavassa suojeltu, sen ulkonäköä ei saa muuttaa. Tämä vaikutti lämmitysmuodon valintaan siten, että vaihtoehdoista pois jäivät ilma/ilmavesilämpö ja hake/pellettilämmitys. Valinta kohdistui siis maalämpöön.

”Lämmitysmuutoksen suunnittelussa käytimme rakennesuunnittelijaa ja LVI-suunnittelijaa”, kertoo Hammaslahden Nuorisoseuran varapuheenjohtaja Timo Hartikainen. Suunnittelijat toimivat myös valvojina ja kaupungin rakennusvalvonta hyväksyi työn eri vaiheet. Hanketta toteutettiin toteutuneiden rahoituspäätösten mukaan, mistä johtui, että hanketta jouduttiin siirtämään vuodella alkuperäisestä suunnitelmasta

Syksyllä 2020 pyydettiin tarjoukset ja tehtiin hankintapäätökset. Kolme 240 metriä syvää kaivoa porattiin lokakuun lopussa 2020, ja lämpöpumppu ja kaksi varaajaa asennettiin ja kytkettiin nykyiseen patteriverkostoon ennen joulua 2020. Vaikutukset talon toimintaan hankkeen aikana olivat melko pieniä. Piha-aluetta jouduttiin hieman pienentämään porauksen ja putkikaivantojen kaivamisen ajaksi. Lisäksi kytkentävaiheessa oli parin tunnin vesikatko.

Hanketta on rahoitettu Kotiseutuliiton avustuksella useampana vuonna. Lisäksi on ollut itse hankittua muuta rahoitusta ja remontin aikainen lyhytaikainen laina.

Käyttökokemusta on nyt kertynyt neljän kuukauden ajalta. ”Lämmitysmuoto on huoleton, kun on saatu säädöt kohdalleen”, kertoo Hartikainen. Hankkeen toteutus kokonaisurakkana koettiin helpoksi. Poraus, kaivuutyöt, laitteet ja asennus toimitettiin meille avaimet käteen -periaatteella.

Hankkeen rahoitus oli suurin haaste. Tällaisessa projektissa ei voi juurikaan käyttää seurantaloremonttien perinteistä omarahoitusta eli talkootyötä. ”Kokemuksesta voimme todeta, että suunnittelu ja valvonta kannatti antaa ammattilaiselle”, Timo Hartikainen toteaa. Hyvä havainto on myös se, että näinkään laajasta hankkeesta ei ole aiheutunut häiriöitä talon käyttäjille. Hanke jatkuu vielä lämpöpattereiden ja putkistojen vaihdolla kesän aikana.

Hammaslahdessa on taloa korjattu perusteellisesti myös muilta osin. Vuonna 2016 korjattiin ulkoseinät ja 2017 katto ja ikkunat Kotiseutuliiton avustuksilla. Leader-rahoituksella on uusittu sisävalaistus led-valoiksi, yläpohjan lisäeristys, saunan perusteellinen korjaus kellarissa, vessojen muutos sekä hankittu palosuojatut verhot, äänentoistolaitteet ja av-välineitä. Joensuun kaupungin maaseudun kehittämisavustuksella on uusittu rännit, lumiesteet ja salaojat.

Talo on normaalioloissa ahkerassa käytössä. Talossa oleva asunto on vuokrattuna sekä talossa on myös 4H-yhdistyksen toimisto. Talolla toimii normaalioloissa yhdeksan ryhmää ja taloa vuokrataan kokousten, häiden ja muiden juhlien pitopaikaksi. Niin kuin monella muullakin kylällä nuorisoseurantalo on Hammaslahden ainoa kaikkien yleisessä käytössä oleva kokoontumispaikka tällä hetkellä.

Faktoja:
- Hammaslahden nuorisoseurantalo, Joensuu, Pohjois-Karjala
- Kokonaisbudjetti: maalämpöremontin kokonaisbudjetti oli 80 000 €, + sähkötyöt n. 1 500 €
- Rahoitus: OKM:n avustukset 63 000 €, omarahoitus n. 20 000 €
- Talo rakennuttu 1915, laajennettu 1950- ja 1970-luvuilla
- Talon virallinen maksimihenkilömäärä 250, käytännössä 150
Teksti: Hannu Ala-Sankola
Kuva: Timo Hartikainen
Tanssi vei Mari Sainion mennessään jo lapsena

25.5.2021

Tanssinopettaja, juontaja Mari Sainion vanhemmat tulevat Varsinais-Suomesta, mutta itse hän on paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän on kahden pojan äiti ja yhden miehen vaimo. Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi kääpiövillakoiraa, Pate ja Pipsa.

Mari aloitti tanssiharrastuksensa jo 6-vuotiaana Siltamäen Nuorisoseurassa tanhun merkeissä. Tanssilaji vaihtui, mutta tanssi jäi pysyvästi elämään.

”12-vuotiaana menin Aira Samulinin tanssikouluun, ja se oli mielestäni parasta siihenastisessa elämässäni”, Mari kertoo.

Siltamäessä Mari itse opetti myös ensimmäisiä disco-tanssiryhmiään 15-vuotiaana. Nyt myöhemmin hän palasi takaisin kotiseuraansa ja opettaa siellä tällä hetkellä show-tanssia lapsille.

”Haluan antaa seuralle takaisin niitä hyviä asioita, joita itse olen sieltä saanut. Meillä oli lahjakas ryhmä, jonka kanssa kilpailtiin, ja jota oli ihana opettaa: Kevätmatineat, Dance Show… se oli intohimoa päästä esiintymään oman yleisön eteen. Nyt äidit, nuo vanhat oppilaani, tuovat omia lapsiaan show-tanssiin.”

Danny Shown taustatanssijana

Mari teki päätoimisesti tanssijan töitä 10 vuotta Step Upissa. Hän oli muun muassa Dannyn taustatanssijana, johon sisältyi paljon Suomen kiertueita ja ulkomaan matkoja, Kiinaa myöten. Danny Showt olivat aikanaan legendaarisia, sellaisia mitä ei oltu Suomessa ennen nähty. Tosi tärkeitä olivat myös Dannyn antamat opit.

”Sisimmässäni asuu esiintyjä. Mulla on todella vahva esiintymisen palo. Ehkä, jos osaisin näytellä tai laulaa, tekisin sitä. Nyt sitä paloa voin toteuttaa juontamisen ja tanssin kautta. Kyllä tanssi on suurin rakkauteni sekä lavalla että opettamassa. Kutsumukseni on tuoda ihmisille tanssin riemua. Julkisuudessa en kauheasti ole ollut viime aikoina, juontokeikkoja kyllä teen säännöllisesti, enkä sulje pois mitään töitä, tärkeintä on, että työ, johon lähden mukaan, on hauskaa.

Mikä sitten tanssissa kiehtoo niin paljon, että siitä on tullut elämäntyö?

”Kaikki lähtee musiikista, silloin kun itse vedän tunteja, käytän tosi paljon aikaa musiikin valitsemiseen. Ja tietysti varsinainen liike, se on hyvä stressin purkaja, silkka keskittyminen, kun fokus on siinä hetkessä. Rakastan opettamista, on tärkeää, että pystyn tuomaan iloa ihmisille. Koen olevani siinä hyvä. Ja totta kai saan nautintoa myös omasta tanssimisesta ja osaamisesta”

Tanssikärpänen puri aikoinaan myös Marin oman perheen poikia, jotka harrastivat break-dancea.

”Kerran Helsingin Taiteiden yössä meidän pojat ja kummipoika pistivät esiintymismaton kadulle ja hatun maahan. Pojat taisivat breikata lähes kolmen tunnin ajan. Happening oli valtava succee, se keräsi hirveästi yleisöä ja hattukin täytyi. Tämä sama ”Liukas”-ryhmä esiintyi lopulta kolmena vuonna peräkkäin Taiteiden yössä.”

Harrastuksen merkitys valtava

Korona on vaikuttanut valtavasti tietysti myös Marin elämään. Se tyhjensi kalenterin, ja töitä on ollut todella vähän. Etätunnit ovat saaneetkin ihan uuden merkityksen tanssin opetuksessa.

”Onneksi pienet lapset ovat päässeet harjoittelemaan paikan päälle. Osa lapsista on kuitenkin ollut karanteenissa. Heille olen järjestänyt etätunteja Zoomin välityksellä. Eli tavallaan ryhmä on kuitenkin kohdannut ja pystynyt tunnin aikana moikkaamaan kavereita.

Lapselle ja nuorelle harrastuksella on valtava merkitys. Olen nähnyt monia tapauksia, jossa tanssitunnille tullaan seiniä pitkin, katse maassa ja ujoina, ja kuinka he sitten puhkeavat kukkaan ajan myötä oikean opetuksen ja kannustuksen kanssa. Sen näkeminen on ihan parasta palautetta minulle.

Mikä on sinulle tärkein paikka elämässä ja mikä on parasta elämässä juuri nyt?

”Koti on minulle se tärkein paikka. Ja kodissa paras paikka on meidän terassi, jota ympäröi ”viherkasviseinä”. Olen istuttanut sinne paljon ihania kukkia ja kasveja. Koska olen introvertti ihminen, tarvitsen omaa rauhoittumista ja yksin oloa. Parasta elämässä juuri nyt on terveys ja perhe.”

Teksti: Maarit Saarelainen
Kuva: Mosa Photo
Ihmisen ikävä toisen luo

24.5.2021

Mikko Alatalon sanoma ei neljässä vuosikymmenessä ole vanhentunut. Yhteisöllisyys – tuo ajaton termi – on viimeksi kuluneen vuoden aikana niin vahvistanut jo olemassa olevia kuin luonut myös tyystin uusia merkityksiä. Kaikkia meitä omalla tavallaan kurittanut pandemia on saanut meidät nostamaan katsetta pois omista navoistamme ja ajattelemaan asioita entistä enemmän myös kanssaeläjien näkökulmasta.

Viime kevään poikkeusolojen aikana lähes arkirutiineiksi muodostuneet läheisten ja naapureiden puolesta tehtävät kauppareissut ja erilaisia digivälineitä hyödyntävät (normaalitilanteessa usein pitämättä jääneet) yhteydenotot kaukaisempiin sukulaisiin tai harvemmin nähtyihin ystäviin ovat onneksi jäämässä myös pienin askelin lähestyvän post-korona -aikaisen maailman toimintatapoihin.

Tulevaisuudessa myös erilaisten, osin itsestäänselvyyksinäkin pidettyjen, yhteisöjen merkitys ja arvostus noussee varmasti uudelle tasolle, sillä olosuhteiden pakosta koteihinsa jääneet etäopiskelijat ja -työläiset palavat halusta päästä kohtamaan kollegoitaan ja jakamaan asiallisia (ja asiattomiakin) kokemuksia ja kuulumisia niin virka- kuin vapaa-aikana.

Vaikka teknologinen kehitys huippuinnovaatioineen mahdollistaa käytännössä jo nyt globaalin työskentelyn ja yhteydenpidon ajasta ja paikasta riippumatta, ovat ne oikeastaan vaan apuvälineitä monipuolisempaan ja monimuotoisempaan kanssakäymiseen. Maailmanlaajuisen poikkeustilan aikana on käynyt kivuliaan selväksi, että ihminen kaipaa ja tarvitsee toisen ihmisen seuraa ja läheisyyttä.

”Normaaliajasta” eniten kaivatut palvelut, toiminnat ja tapahtumat, kuten teatteriesitykset, museovierailut, elävän musiikin keikat ja konsertit sekä ravintolaruokailut eivät ole ”postmodernin ajan pöhinäinnovaatioita” vaan satoja ja tuhansia vuosia vanhoja omanlaisiaan konventioita, jotka perustuvat ihmisten toisilleen luomiin elämyksiin ja kokemuksiin sekä ennen kaikkea ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

Ennen pandemiaa oli havaittavissa myös selkeitä viitteitä ns. pehmeiden arvojen noususta niin politiikassa, liike-elämässä kuin koulumaailmassakin, ja viimeksi kulunut vuosi toimii varmasti omanlaisenaan kiihdyttimenä kylmän välinpitämättömän, julman yksilökeskeisten ja liiaksi talouden ehdoilla toimivan maailmankuvan selättämisessä. Sillä olipa kyseessä minkälainen palvelu-, tuotanto- tai markkinointiketju tahansa niin molemmista päistä löytyy aina järjellä ja ennen kaikkea tunteella toimiva ihminen.

Vapaasti Frank Pappaa lainatakseni: Nauttikaa keväästä ja kosketelkaa toisianne!

Jyri Träskelin
kulttuuriyksikön päällikkö
Porin kaupunki

Kuva: Anu Lindfors