Moikka! Nuorisoseura-kaks-piste-nollan Katri täällä taas kirjoittelee. Tämä blogiteksti sisältää pohdintoja kommunikointiin ja tiedottamiseen liittyvistä asioista monikulttuurisessa ja monikielisessä kerhotoiminnassa. Tämä osa on jatkoa edelliseen osaan, joka sisälsi kiteytyksiä käsitteistöstä ja vinkkejä monikulttuurisen toiminnan järjestäjälle.
Vinkkejä kommunikointiin ja tiedottamiseen monikulttuurisessa ryhmässä
Kuten edellisessäkin blogin osassa totesin, harrastustoiminnassa monikulttuurisessa ympäristössä on pohjimmiltaan kyse ihmisten kohtaamisesta ihmisinä ja yksilöinä. Mikäli kyse on monikielisestä ryhmästä ja tavoitteellisesta toiminnasta, on kuitenkin hyvä pyrkiä varmistumaan siitä, että asiat tulisivat mahdollisimman ymmärretyiksi, ja että ymmärrys on yhteinen. Toisin sanoen pyrkiä siis välttymään suuremmilta väärinkäsityksiltä, mitä yhteisen kielen puute voi aiheuttaa.
Kohtaamissani maahanmuuttajaperheissä on ollut usein se tilanne, että lapset ovat suomen kielessä etevämpiä kuin perheen vanhemmat. Lapset oppivat tietoja ja taitoja, myös kielen, todella nopeasti, etenkin koulumaailmassa, mutta myös muussa harrastustoiminnassa ja kanssakäymisessä. Jos lapsi on jo hyvin etevä kielessä ja sen oppimisessa, voi häntä käyttää apuna myös vanhemman kanssa kommunikoimisessa. Ja avuksi voi aina pyytää esimerkiksi tulkkia, sosiaaliohjaajaa tai jotakuta kieltä osaavaa henkilöä. Pyri kuuntelemaan myös vanhempien toiveita ja tavoitteita lasten kerhotoiminnalle, ja ota niistä koppia mahdollisuuksien mukaan. Kirjalliseen viestintään ja tiedottamiseen hyödynnettäväksi löytyy käännösmateriaaleja Nuorisoseurojen työkalupakista.
Vuorovaikutustilanteissa puheen lisäksi elekielellä on suuri merkitys. Mikäli kieli ei kanna, käytä eleitä apuna. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että elekielenkin merkitykset voivat erota eri kulttuureissa, kuten myös tilan ja hiljaisuuden merkitykset. Avoin mieli, hymyilevät kasvot ja mahdollisimman selkeä ja yleiskielinen puhetapa auttavat monissa tilanteissa.
Kuten joku viisas on keksinyt, asioita oppii harjoittelemalla. Niin myös kommunikoimaan oppii kommunikoimalla. Luin Alitolppa-Niitamon ”Kun kulttuurit kohtaavat” -kirjasta (1994), että suuri osa ihmisen sopeutumisesta on sopeutumista uudessa maassa vallitseviin kommunikaation tapoihin ja sääntöihin. Kommunikaatiokyky lisää turvallisuuden tunnetta, itseluottamusta sekä kontrollin tunnetta suhteessa omaan ympäröivään elinympäristöön. Lähtökohtaisesti kommunikointi tutustuttaa, kotouttaa, kotiuttaa ja lähentää ihmisiä. People, let’s communicate!
Seuraavissa osioissa tulossa:
- Vinkkejä monikulttuuristen lasten kohtaamiseen ja ohjaamiseen
- Kirjallisuus- ja linkkivinkkejä monikulttuurisuudesta
Tämä blogisarja on osa Nuorisoseura 2.0 -hanketta, joka kehittää aiempaa monikulttuurisempaa nuorisoseuratoimintaa.
Kielen oppimisessa, kuten monessa muussakin asiassa, toisto ja kertaus auttavat oppimaan!
2. Kuvien käyttö ohjaamisen tukena
Yksi kerhoryhmämme suosikkileikeistä oli leikki, jossa musiikin soidessa liikutaan tilassa sovitulla tyylillä. Toisinaan lapset keksivät liiketapoja itse, toisinaan saatettiin liikkua esimerkiksi erilaisten eläinten lailla (eläinten kuvia voi olla apuna). Eri puolilla tilaa seinillä on kiinni esim. värilappuja tai hedelmien kuvia (voi keksiä mitä vain!). Kun musiikki pysähtyy, ohjaaja huutaa esimerkiksi ”sininen” ja kaikki liikkuvat kyseisen värilapun luokse, missä valitaan seuraava tapa liikkumiselle.