Blog

Keväällä 2025 toteutettu Breikkii ja hiphoppii! -katutanssikurssi saatiin päätökseen toukokuun lopulla. Kurssi järjestettiin Muuramessa, Keuruulla ja Saarijärven Lannevedellä hybridimallilla, jossa ohjaaja oli vuoroviikoin paikan päällä yhdessä kunnassa, ja opetus striimattiin reaaliaikaisesti kahdelle muulle paikkakunnalle. Kurssi oli osa Suomen Nuorisoseurojen Luovasti liikkuen -hanketta yhteistyössä Street Art Dance Essentials ry:n (SADE) kanssa. 

Kurssi tarjosi säännöllistä katutanssitoimintaa kunnissa, joissa tanssiohjaajia on ollut vaikea löytää. Osallistujat pääsivät tutustumaan hiphopin ja breakingin perusteisiin matalan kynnyksen harrastusympäristössä. Opettajana kurssilla toimi tanssinopettaja Erika “Rex-E” Forsberg. 

”Kurssin kautta pystyttiin tuomaan tanssin iloa sinne, missä sen saatavuus on ollut rajallista. Samalla kokeilimme mallia, joka voisi toimia myös muilla kulttuurin ja liikunnan aloilla,” sanoo projektipäällikkö Marja Pylkäs. 

Kehitystyötä teknologian ja sisällön rajapinnassa 

Kurssissa käytettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun Ajuri-hankkeessa kehitettyä liikuteltavaa striimauskalustoa, jonka käyttöön ohjaajat ja talkoolaiset saivat koulutuksen. Kokemusten perusteella todettiin, että laitteisto oli teknisesti pätevä, mutta raskas käsitellä suhteessa tanssitunnin aikatauluun. Kurssin edetessä koko kaluston käytöstä luovuttiin, ja kalustosta poimittiin kontaktimikrofonit ja verkkoyhteyden ylläpitoon tarvittavat välineet. Näin kalusto toi lisäarvoa äänenlaatuun ilman, että koko kalustopakettia tarvitsi ottaa käyttöön. 

“Jatkossa striimausvälineistöä kannattaa lähestyä joustavasti: ei kokonaisuutena, vaan työkalupakkina, josta otetaan käyttöön juuri kyseiseen tilanteeseen sopivat osat,” todettiin Luovasti liikkuen -hankkeen jälkikeskusteluissa. 

Lisäksi tuotiin esiin, että teknisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin liittyvä viestintä olisi voinut olla aiemmin ja selkeämmin toteutettua – mikä olisi helpottanut kaluston soveltuvuuden arviointia jo ennen kurssin alkua. Samalla nousi esiin tarve selkeälle roolitukselle: opetuksesta vastaavan henkilön rinnalla olisi hyvä olla oma tekniikkaan keskittyvä tukihenkilö. Tämä keventäisi ohjaajan työkuormaa ja parantaisi osallistujakokemusta erityisesti striimauksen päässä. 

Tukea paikallisuudelle ja osallisuudelle 

Hybridimalli nähtiin osallistujien näkökulmasta innostavana: striimatut tunnit rytmittivät viikkoa ja mahdollistivat uudenlaisen yhteyden paikkakuntien välillä. Moni nuori koki oppivansa jotakin täysin uutta – sekä liikunnallisesti että kulttuurisesti. 

Jokaisessa sijainnissa toimi paikallisia talkoolaisia, joiden tehtävänä oli ottaa kurssilaiset vastaan ja vastata siitä, että tekniikka toimii. He toimivat paitsi teknisenä tukena, myös turvallisina aikuisina ryhmälle. Tämä oli erityisen tärkeää silloin, kun varsinainen ohjaaja oli etäyhteydessä. Fyysinen läsnäolo vuoroviikoin jokaisessa kunnassa toi lisäksi mahdollisuuksia henkilökohtaisempaan ohjaukseen.  

Erityishuomiota kurssilla kiinnitettiin yhteisyyden ja osallisuuden tunteen luomiseen verkkovälitteisesti. Opetuksen edetessä käytiin joka viikko vastavuoroisia kuulumiskierroksia ja annettiin palautetta puolin ja toisin. Järjestäjät pitivät tärkeänä sitä, että striimaus ei tanssikurssilla tapahdu vain yhteen suuntaan, vaan että osallistujilla on mahdollisuus kommentoida ja kysyä kysymyksensä reaaliajassa tunnin aikana.  

Malli käyttöön myös jatkossa? 

Kokeilun perusteella hybridimalli nähdään käyttökelpoisena ratkaisuna erityisesti alueilla, joissa osaajista on pulaa. Mallia aiotaan hyödyntää myös tulevissa harrastustoiminnoissa ja laajentaa mahdollisesti muihin taidelajeihin, kuten teatteriin tai musiikkiin. 

”Saamme kurssista arvokasta oppia paitsi sisältöön ja ohjaukseen, myös siihen, milloin teknologia aidosti tuo lisäarvoa. Seuraavissa piloteissa panostamme erityisesti suunnitteluvaiheen viestintään ja roolitukseen,” Pylkäs summaa. 

Lisätiedot 

Marja Pylkäs, projektipäällikko, Luovasti liikkuen -hanke
Suomen Nuorisoseurat
marja.pylkas@nuorisoseurat.fi