Kutsuja kansainvälisille festivaaleille alkaa taas syksyn myötä ropista. Mikäli haaveissa on vierailu kansainvälisellä folklore-festivaalilla, nyt olisi sopiva aika koota tarvittava pr-materiaali ryhmästä. Sisällytäthän materiaaleihin ainakin lyhyen englanninkielisen esittelyn ryhmästä, mahdolliset erityisansiot, aiemmat festivaalivierailut ja tiedot esitettävästä repertoaarista. Kuvat ja videot (esim. youtube-linkki) ovat hyvin tärkeä osa esittelymateriaalia, koska niiden avulla festivaali saa parhaimman mahdollisen kuvan siitä millainen ryhmä on.
Kansainvälisiä kutsuja koordinoi Suomessa Riia Niemelä. Saapuneita kutsuja julkaistaan Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen nettisivulla www.kansanmusiikki.fi/saapuneet-kutsut. Mikäli tarvitset apua sopivan festivaalin löytämiseen, ota yhteyttä riia.niemela@nuorisoseurat.fi.
Jos jotain viimeisen kahden viikon aikana opin, ilmoittaudun koko loppu elämäni jokaiseen tapahtumaan ajoissa. Aion säästää tapahtuman kulisseissa hulluna pakertavat ihmiset paperien selaamiselta, sinkoilulta paikasta toiseen ja turhien puheluiden soittamiselta. Tehtyäni kuusipäiväisen työviikon Pispalan Sottiisin hektisessä sykkeessä lupaan pitää passini tallessa, maksamani ruokailut mielessä ja kantaa vastuuni osallistujana. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että tekemistä festivaalin toteuttamiseksi riittää ilman turhaa säätämistäkin.
Infon työntekijöitä Sottiisissa.
Tampereen seudun Osuuspankki tarjosi tänä kesänä 40 nuorelle kesätyön. Hakatessani hakemusta Sottiisi Fun Club ry:lle lupasin itselleni, että tämä on viimeinen työhakemus, jonka tänä keväänä kirjoitan. Yhdestäkään monista hakemuksestani ei ollut kuulunut yhtään mitään ja suunnittelin jo innostuneena työtöntä kesääni. Keräisin pulloja, katutanssisin ja pistäisin kirppispöydän pystyyn. Kasaan raapimillani kolikoilla kiertäisin museoita ja maksaisin kirjaston varausmaksuja. Pyöräilisin ympäri Tamperetta kavereiden ahertaessa duunissa ja asuisin mökillä saaristossa kuukauden. Kaksi päivää myöhemmin minut kutsuttiin työhaastatteluun. Elämäni ensimmäinen työhaastattelu meni ilmeisen hyvin, koska sain paikan Pispalan Sottiisin avustavana festivaalityöntekijänä.
Jo haastattelutilanteessa minulle välittyi fiilis, että voisin sopia tähän tiimin ja tähän hommaan. Työporukkaa mainostettiin sopivasti kahjoksi ja festariviikkoa jaksoksi, jolloin kukaan ei ole parhaimmillaan. Pitkäaikaisen tanssiharrastukseni parissa olen ollut osana useampaakin suurta prokkista, joten odotukseni olivat melko realistiset. Ajatukseni itsestäni pyörälähettinä, mapittajana ja tyyppinä, joka tekee ihan mitä vain pyydettäessä, olivat lähellä totuutta.
Sottiisin tiimi kuvailee itseään sopivasti kahjoksi. Jussi ja Tiina demonstroivat.
Sottiisi järjestettiin ensimmäistä kertaa Pirkkahallissa, joten viimeiset päivät ennen muuttoa sinne olivat täynnä viime hetken valmisteluja. Hyppäsin pää edellä kylmään veteen ja jollain ilveellä opin uimaan. Äkillisestä uimataidostani saan kiittää avoimia ja ystävällisiä työkavereita, jotka jaksoivat kiireenkin keskellä vastata kysymyksiin niin, että uskalsin kysyä uudelleen. Poljin pyörällä esitteitä eri paikkoihin keskustassa ja sain jälleen muistutuksen siitä, että Stockmannin jonot eivät liiku ja ihmiset yleensä ovat hyväntahtoisia. Tein koneella opasteita ja ymmärsin tekstinkäsittelyohjelmien ylä- ja alatunnisteiden idean. Olin kehittämässä avainten nimikointijärjestelmää, laminoinnista tuli uutta lempi puuhaani ja tajusin muovitaskuttamisen olevan taitolaji. Oli palkitsevaa tehdä konkreettisia asioita, joilla selvästi oli merkitys. Tunne siitä, että en vaan seiso vaivaantuneena toimiston nurkassa kaikkien tiellä innosti minua tekemään niin paljon ja niin hyvin kun pystyin.
Talkoolaiset ovat tapahtuman elinehto.
Jälkeenpäin ajatellen homma alkoi vasta, kun festivaali pyörähti käyntiin ja kaikki konkretisoitui. Paahdoin kahdeksantuntista työpäivää festivaalin info-pisteessä. Työn tiimellyksessä hahmotin kirjoittamieni kirjekuorten merkityksen ja opin, keneltä pitää kysyä, kun ei tiedä. Olin töissä joka päivä, mikä helpotti työntekoa ja asetti tietotasoni etulyöntiasemaan päivittäin vaihtuviin talkoolaisiin verraten. Käsitykseni siitä, kuka toi mitä ja kuinka eri tilanteissa tulee toimia, pysyi ajan tasalla. Joka päivä ei tarvinnut aloittaa alusta, vaan saatoin jatkaa siitä mihin edellisenä iltana olin jäänyt. Pelkoni kassakoneita ja korttimaksulaitteita kohtaan hälveni, kun homma oli pakko opetella. Kirjoitin enemmän posti it -lappuja kuin aiemmassa elämässäni yhteensä ja ala-asteella opittu palikkakirjainten piirustustaito osoittautui yllättävän hyödylliseksi. Tilanne oli koko ajan elossa ja kahta samanlaista työpäivää ei ollut. Opin pitämään pään kylmänä pahimmankin hullunmyllyn keskellä. Kiirehtiminen vain sotkee ja tuhlaa aikaa.
Jos festivaaliviikko on pitkä ja raskas ja kiireinen, seuraava viikko on jotain ihan muuta. Tilanne on kuin viimeiset päivät koulussa ennen kesäloman alkua velvollisuuksien ollessa takanapäin. Tietysti siivottavaa ja sulateltavaa on paljon, mutta samanlaista kiirettä ei ole. Päällimmäisenä kaikista huokuu helpotus, onnellisuus ja vihdoin nukutut yhdeksän tunnin yöunet. En voi muuta kuin hattua nostaa ja ostaa mansikoita kiitokseksi kahdesta hienosta viikosta. Tämän kokemuksen jälkeen minut löytää varmasti uudelleen STAFF-paita päällä tekemässä jotain tapahtumaa mahdolliseksi. Mutta ei enää tänä kesänä. Minun täytyy vielä ehtiä mökille, katutanssia, kerätä pulloja, kiertää museoita ja nukkua.
Kahvihuolto on järjestelyjen onnistumiselle tärkeää.
Kesän viimeisiä lomapäiviä viedään ja kohta alkaa toimintarikas harrastusvuosi!
Jotta harrastajat löytävät seuran toiminnan pariin, on tehtävä markkinointia. Tässä kolme helppoa tekoa:
1. Harrastushaku. Vie syksyllä alkavat ja jatkavat toimintaryhmät Nuorisoseurojen rekisteriin, josta ne löytävät tiensä harrastushakuun. Nuorisoseurat markkinoi harrastushakuaan laajemmin. HUOM! Jos ryhmäsi ensimmäiset harjoitukset ovat 1.9., laita toimintavuosi kuitenkin alkavaksi jo nyt, sillä rekisteri näyttää vain juuri sillä hetkellä aktiiviset ryhmät. Rekisteriin pääset täältä. Jos sinulla on ongelmia rekisterin kanssa, otathan yhteyttä alueesi toiminnanjohtajaan.
2. Sosiaalinen media. Tee helposti jaettava ilmoitus Facebookiin, Instagramiin ja muihin sosiaalisen median kanaviin. Kerro mitä, missä, milloin, kenelle ja mistä lisää tietoa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla yksi hauska kuva harrastuksesta ja teksti: ”Teatteriryhmä Hinajaiset etsii joukkoonsa 13-17-vuotiaita uusia harrastajia Tampereella! Kokoonnumme tiistaisin klo 18 Teatteritiellä. Lisätietoa: www.hinajaiset.fi”. Tämän jälkeen jaa ilmoitus kaikkiin kanaviin, jotka sinulla on henkilökohtaisesti käytössäsi ja pyydä olemassa olevia harrastajia tekemään samoin.
3. Seuran verkkosivut. Tsekkaa, että tiedot harrastusryhmistä ovat verkkosivuillanne ajan tasalla ja näkyvästi esillä etusivulla. Voit koristella sivusi jos jonkinlaisilla iskulauseilla ja upeilla kuvilla, mutta suurin osa toivoo myös tietoa: minkälainen harrastus on, milloin harjoitukset ovat, mitä harrastus maksaa ja kehen voi olla yhteydessä. Erityisen tärkeää on kertoa, miten toimintaan pääsee mukaan – tarvitseeko vain ilmestyä paikalle, pitääkö ensin ilmoittautua ja maksaa, pitääkö soittaa jollekulla (tämä on huono vaihtoehto!).
Kaipaatko apua viestintään? Neuvoja saat Nuorisoseurojen tiedottajalta Auralta.
Europeade on Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma, joka vuonna 2017 saadaan ensimmäistä kertaa Suomeen. Isäntäkaupunkina toimii Turku, joka vastaanottaa 26.–30.7.2017 lähes 5000 kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajaa sekä kymmeniä tuhansia katsojia.
Europeade on taiteen ja kulttuurin kohtauspaikka, jossa juhlitaan avointa ja monikulttuurista Eurooppaa. Tapahtuman aikana kansallispukuiset musiikki- ja tanssiryhmät kymmenistä eri maista tekevät tunnetuksi osaamistaan. Näytöksiä, konsertteja ja paraateja on luvassa niin esiintymislavoilla kuin kaduilla ja toreillakin.
Kansanperinne näkyy ja kuuluu ympäri kaupunkia ennen tapahtumaa, sen aikana ja vielä sen jälkeenkin. Mistään marginaaliryhmästä ei ole kyse, sillä Suomessa on arvioitu olevan 25 000 kansantanssin harrastajaa ja kansanmusiikin harrastajia samoin kymmeniä tuhansia.
Kansanperinnejuhlaa on järjestetty vuodesta 1964 lähtien. Europeaden Suomen koordinaattorina toimii pitkän linjan kansanperinneaktiivi Hilu Toivonen-Alastalo, jolla on onnistuneelle tapahtumalle vain yksi kriteeri:
”Me aiomme tehdä Turussa parhaan Europeaden ikinä! Suomalainen kansanperinne on väkevää ja elinvoimaista, Turussa on mahtavat puitteet todelliselle kansanjuhlalle ja itsenäisen Suomen satavuotisjuhlinta antaa luonnollisesti tapahtumalle arvokkaan lisäsäväyksen.”
Tapahtuma on mukana Suomi 100 -ohjelmassa, joten Turkuun saapuvat kansanperinteen harrastajat sekä esitysten katsojat pääsevät omalta osaltaan myös juhlistamaan Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta.
”Turun Europeadessa tähdätään myös Guinnesin ennätystenkirjaan tutulla perisuomalaisella ”kansantanssillamme”. Tavoitteena on saada yhden illan aikana enemmän ihmisiä humppaamaan yhtä aikaa kuin koskaan missään aikaisemmin”, Hilu visioi.
Ennätystavoite liittyy Suomi 100 -ohjelman Koko Suomi tanssii 2017 -kampanjaan, jota koordinoi Tanssin Tiedotuskeskus. Humppaa opetetaan tapahtuman alla verkossa, tietoiskuissa ja paikallistapahtumissa.
Kuuntele Turjakkeen säveltämä Europeade 2017 tunnusbiisi!
Hannu Nipuli on toinen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien nimittämä Mestarikansantanssija.
Hannu on toiminut Lahdessa Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 1989. Lisäksi hän on työskennellyt mm. tanssijana, ohjaajana ja koreografina sekä lukuisissa alan luottamustehtävissä. Hannu painottaa perinteen merkitystä ja vannoo samalla taiteellisen vapauden sekä iloisen tunnelman nimeen.
<p”>Hannu on kansantanssija sydämestään. Harrastus alkoi, kun äiti vei viisivuotiaan Hannun Helvi Jukaraisen vastaperustettuun kansantanssiryhmään. Jukaraisen monipuolinen, moderni ja avarakatseinen ote koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen on toiminut aina Hannun innoittajana. Esikuvakseen äidin ja Helvin lisäksi Hannu nostaa Antti Savilammen.
Kuva: Hannu Nipuli tanssimassa Riijareissa Tanssimyllyssä 2015. Kuvaaja: Petri Kivinen
Hollolan Nuorisoseuran Ellit ja Eemelit sekä Iidastiinat osallistuvat Yilanin kansainvälisille folklorefestivaaleille Taiwanissa heinä-elokuun vaihteessa. Hollolan Nuorisoseura osallistuu Itä-Taiwainissa järjestettäville festivaaleille nyt kolmatta kertaa.
”Tämä festivaali on yksi suurimmista lapsille ja nuorille suunnatuista folklorefestivaaleista maailmalla”, ohjaaja Jenni Kuoppala kertoo.
Kuoppalan mukaan heidän lisäkseen festivaaleilla on tänä vuonna mukana seitsemän eri kansallisuutta.
”Voin sanoa, että matkakuume molemmilla ryhmillä on jo erittäin kova, vaikka matkalle lähdetään vasta muutaman viikon päästä 26.7.”
Ellit ja Eemelit esittävät Taiwanin matkaohjelmistoaan Tennilän Suojapirtillä 7.7. klo 18 alkaen.
”Ohjelmistomme koostuu perinteisistä ja suomalaiseen perinteeseen pohjautuvista kansantansseista.”
Lisätietoja: Petri Görman, tiedottaja/Hollolan Nuorisoseura, 0505147795
Kansantanssin Riemuvuotta juhliva kansainvälinen kansantanssiin ja -musiikkiin keskittyvä Pispalan Sottiisi levittäytyi tänä vuonna Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen, jonne rakennettiin Euroopan suurin sisäleirintäalue 700 tanssijalle. Sottiisin monipuoliseen ohjelmaan kuului konsertteja, työpajoja ja tanssitupia.
Sottiisi juhlisti Riemuvuotta pääjuhlassaan, jossa nähtiin ainutlaatuinen 1000 tanssin, 100 soittajan ja 10 näyttelijän yhteinen voimanponnistus ja huikea spektaakkeli ”Riemua! – Hyppyä ja hypetystä 150 vuotta!”.
Sottiisin kansainväliset kansantanssivieraat tulivat tänä vuonna Liettuasta, Slovakiasta, Virosta, Venäjältä ja Unkarista. Yleisö sai nauttia ryhmien vauhdikkaista esityksistä ja upeista puvuista pitkin festivaaliviikkoa Tampereen Laikun lavalla, Pirkka-hallissa ja Koskikeskuksessa.
Yksi riemukkaimmista konserteista oli Béla Gazdágin juhlakonsertti – Tanssimestarin jalanjäljillä, jossa unkarilaisen tanssimestarin, Béla Gazdágin entiset oppilaat esittävät tansseja mm. Székelyföldin ja Mezöségisin alueilta. Mukana myös Bélan oma ryhmä Alba Regia Unkarista.
Kansantanssin monimuotoinen kirjo näkyi myös lasten Priimatiimakonsertissa. Lasten kansantanssikatselmuksista – Tanssiralleista – valitut vauhdikkaat ja herkät tanssit vaihtelivat perinteisistä koreografioista, teemallisiin, juonellisiin, kantaaottaviin esityksiin. Pispalan Sottiisin Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit tarjosi tunnin konsertin tanssin riemun ilotusta.
Pispalan Sottiisissa myös Kansantanssikiltaan saatiin uusia jäseniä, kun Suomen Nuorisoseurojan hallitus nimesi kansantanssimestareiksi Jussi Malisen Teuvalta, Väinö Krekon Kauhajoelta, Marja Viitasen Lahdesta ja Anja Mikkolan Jokioisista. Killassa on tällä hetkellä 16 jäsentä, ja siihen nimetään Nuorisoseurajärjestön kansantanssitoiminnassa erityisen ansioituneita henkilöitä.
Seuraavan kerran Sottiisia tanssitaan kesäkuussa 2018!
1000 tanssijaa, 100 soittajaa, 10 nuorta näyttelijää, kylmiä väreitä ja ihastuksen kyyneleitä. Siitä on mahtipontinen kansantanssin suurproduktio Riemua! tehty.
Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, kun Tampereen Pirkkahalllin suuri messusali täyttyi kansanmusiikista ja kaiken ikäisistä tanssijoista Suomen joka kolkasta.
Itse Zacharius Topelius, tai useampi sellainen, johdatti yleisön Suomen kansantanssin evoluutioteorian äärelle, lähtien alkusuomalaisen tanssinomaisesta askelluksesta kansantanssin nykypäivään.
Pispalan Sottiisin Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit esiintyi perjantai-iltana Sottiisin juhlakonsertissa täydelle Tullikamarin Pakkahuoneelle. Tunnin mittaisen konsertin aikana energiset oululaiset voittivat puolelleen joka ikisen katsojan. Tykityksen ja encoren jälkeen yleisö osoitti innostustaan seisovin aplodein.
”Jos mietitte, mitä tarkoittaa tekemisen riemu. Se on tätä. Jos mietitte, mitä on tanssin riemu. Se on tätä,” ylisti Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa kukittaessaan ohjaaja Hanna Poikelan. ”Tätä on Vuoden kansantanssiyhtye.”
”Polokkareiden kehitys on ollut aivan huikeaa,” hehkutti puolestaan Pispalan Sottiisin toiminnanjohtaja Jukka Heinämäki. ”Muistan, kun vuosi sitten pohdimme Polokkareiden valintaa Vuoden kansantanssiyhtyeeksi. Polokkarit ei ollut aivan selvä valinta. Tarkoitus oli kuitenkin löytää ryhmä, jossa on potentiaalia ja jolle Vuoden kansantanssiyhtyeen tunnustus voi antaa buustia.” Ja Polokkarit totta vie on saanut – jos mahdollista – vielä enemmän virtaa tunnustuksen jälkeen.
Taustalla on kuitenkin, paitsi Vuoden kansantanssiyhtyeen titteli, myös paljon käytettyä aikaa ja työtä, osaava ohjaaja ja aimo annos Polokkareiden yhteisöllistä energiaa. Seuraavaksi tämän Oulunsuun nuorisoseuran ryhmän voi nähdä muun muassa Siilifolkissa 4.-9.7. ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 11.-17.7.
Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssikiltaan on nimetty neljä merkittävää ja ansioitunutta järjestön kansantanssihenkilöä. Vuoden 2016 valitut ovat Marja Viitanen Lahdesta, Anja Mikkola Jokioisten Tahdittomista ja Jussi Malinen ja Väinö Kreko Etelä-Pohjanmaalta.
Nuorisoseurojen Kansantanssikilta on perustettu vuonna 2012. Kansantanssimestarit nimeää Suomen Nuorisoseurojen hallitus joka toinen vuosi. Killan jäseniä kutsutaan tanssimestareiksi.
Anja Mikkolalle (s. 1948) kansantanssi ja nuorisoseuratoiminta eivät ole vain harrastus, vaan kokonaisvaltainen, yhteisöllinen ja energinen elämäntapa, joka on leimannut omaa, perheen ja ystävien elämää vuosikymmenet. Vuonna 1984 hän oli mukana perustamassa Tahdittomat-kansantanssiyhtyettä, joka kolmenkymmenen vuoden aikana kasvoi neljän aikuisparin ryhmästä sadan aktiivisen jäsenen toimijaksi.
Jussi Malinen Teuvasta (s. 1948) on ansioitunut monitoimimiehenä nuorisoseurajärjestön ja kansantanssin saralla. Hänet valittiin vuonna 2002 Suomen Nuorisoseurojen Vuoden kansantanssiohjaajaksi.
Kauhajokelainen Väinö Kreko (s. 1952) on harrastanut kansantanssia vuodesta 1970 ja ohjaajaksi hän ryhtyi 1975.
Marja Viitanen Lahdesta (s.1949) aloitti tanhun 17-vuotiaana ja rupesi kaksi vuotta myöhemmin vetämään omaa tyttöryhmäänsä.
