Kalenakaihoisat terveiset Lappeenrannasta

Riina kyseli edellisessä kirjeessä, mitä miun tanhutodellisuuteen kuuluu. No, seuraavaa:

Tätä kirjoittaessa on kulunut lähes kaksi vuotta siitä, kun oon ollu isossa tapahtumassa ihmisten keskellä. Se tuntuu käsittämättömältä. Ne oli Kalenat. Sen jälkeen olin vielä valtuuston kokouksessa. Sitten olin maaliskuussa menossa tanssileirille Mikkeliin, mutta kolme päivää ennen sen alkua se peruttiin. Olin ihmeissäni. Nyt se tuntuu hassulta, eipä tienny silloin vielä miten paljon tullaan perumaan.

Niin, ne Kalenat. Ne on miun tapahtuma, sanon tän täydellä sydämellä ja ylpeydellä. Oon ollu joka ikisissä mukana jollain tavalla. Ryhmäläisenä, ohjaajana, talkoolaisena, oppaana ja vanhempana. Tiitus, joka on nyt seitsemänvuotias, osallistui ekaa kertaa Kalenoihin jo miun mahassa suurena salaisuutena. Nyt hän olisi ollut mukana ”kissatapahtumassa” innokkaana osallistujana, jo kolmatta kertaa. Meidän ryhmä ei tänä vuonna osallistu ollenkaan, ja se tuntuu oudolta sekä surulliselta. Odotan siis todella kovasti tulevia tapahtumia. Niissä tanssitaan, lauletaan, nauretaan ja varsinkin halaillaan enemmän kuin tässä kahdessa vuodessa olisi tehty. Tähän väliin on miulta jäänyt Sottiisi ja Moves, Tanssimylly, Tanssiralli ja lukuisia pienempiä juttuja, kuten valtuuston kokoukset jotka on ollu etänä. Lisäksi oon osallistunu aluefoorumiin, webinaareihin, tanssitunnille, ohjaajapalaveriin ja koulutuksiin etänä. Voin kertoa, että oli ilo ylimmillään kun Etelä-Karjalassa sai taas kokoontua lapsiryhmän kanssa. Syksyllä näen monta teistä toivottavasti Tanssimaniassa.

Sitä ennen, kiitos siulle:

  • jonka kanssa samassa ryhmässä oon saanut joskus tanssia
  • olla Kalenoissa ruokailemassa tai illanvietossa
  • jonka tapasin lyhyesti back stagella
  • jonka tanssijuutta olen saanut seurata lapsesta asti
  • jonka kanssa pääsin tanssimaan iltatansseissa
  • joka olet opettanut miuta missä tahansa elämäni vaiheessa
  • joka oot jollain lailla ollu osa miun tanhuelämää

Joka ikinen teistä on tehny miuhun lähtemättömän vaikutuksen. Kiitos!

Suljen nämä muistot sydämeeni uusia odotellessa.

Ihania Kalenoita, kesää ja Kesän onnellisimpia päiviä, joille osallistuu varmaankin Marika Timonen Kaustiselta! 🙂

Tanhusydämin, Jenni

Kuvassa Jenni Silvennoinen kesäisellä kuistilla aurinkolasit otsalla.