Avainsana: kiertokirje

  • Innostusta Turusta – MOJ!

    Kirjoitellessa tässä muistelen hiukan taakse päin. Oli vuosi 2019 ja alkoi seuraavan vuoden juhlallisuuksien suunnittelu, nimittäin seuramme Turun Kansantanssin Ystävät ry oli täyttämässä 50 vuotta. Tarkoitus oli juhlia suurta virstanpylvästä isosti. Päädyttiin pitämään kansantanssinäytös lokakuussa, 10102020 MOJ50 Meillä on juhlat! Koreografiksi valittiin oman seuran kasvatti eli Järvensivun Helmi. Helmin ensimmäinen ajatus oli, että nyt juhlitaan. Haastateltuaan seuran ohjaajia ja muita henkilöitä, hän huomasi, että isoksi teemaksi nousi kantava yhteisö ja että sitä haluttiin näyttää ja juhlia. Helmi löysi itselleen inspiroivaksi työpariksi Savolaisen Iidan. Ajatuksena oli lähteä luomaan teos vahvasti ihmisistä itsestään. He vastuuttivat ja opastivat kaikkia tekijöitä luomaan materiaalia yhdessä. Salainen tavoite heillä oli murtaa perinteistä opettaja-oppija hierarkiaa ja ehkä välillä siinä onnistuivatkin. Yhteisön juhlimisen rinnalle, vastavoimaksi, nousi kaaos ja maailman täyteys ja kaoottisuus. Mutta lähtikö se sitten toteuttamaan itseään?

    Nimittäin keväällä 2020 maailma pysähtyi ja syntyi uusi normaali. Maailman mullistuessa Helmi ja Iida loivat useampia pilvipalvelukansioita täyteen materiaalia niin videoina ja kirjoitettuina ohjeina, jotta pääsisimme eteenpäin. Kukin ohjaaja omalla tyylillään niitä hyödyntäen. Reilu vuosi vierähti, välillä tanssimme yhdessä turvavälein, välillä etänä kotona tai sitten jouduimme pitämään taukoa kokonaan, jolloin ohjaajat antoivat tehtäviä koteihin. Siitä kaikesta huolimatta yhteisö elää edelleen vahvana. Tänä syksynä olemme päässeet taas takaisin tanssisaleihin ja tanssimaan yhdessä. Voi sitä innostuksen määrää! Nyt kaivamme siis ohjeet pilvipalvelusta esiin ja lähdemme kohti uutta näytöstämme, 50 -vuotisjuhliksi niitä ei oikein voi enää kutsua, mutta juhlitaan muuten vaan.

    Helmi ja Iida ovat joutuneet antamaan vastuun teoksesta eteenpäin seuran ohjaajille, koska elämä on vienyt heitä eteenpäin. Tavoitteenamme on kunnioittaa alkuperäisen teosta ja saattaa tämä tanssiva yhteisö yhdessä lavalle. Aikaa vielä on, koska konsertti siirrettiin reilusti eteenpäin vuoden 2022 syksyyn. Tanssijat osaavat jo kuviot, soittajilla on nuotit hallussa. Ohjaajilla on haaste edessä, miten pitää kokonaisuuksia yllä. Soittajien on välillä verestettävä muistia, muttei kuitenkaan liikaa. Tasapainon löytäminen kaiken keskellä on tärkeintä. Lisäksi tanssijoiden on osittain maltettava, koska ryhmiin voi tulla uusia jäseniä, joille pitää uudelleenopettaa kokonaisuudet. Mielenkiinnon tulee vielä säilyä kaikilla. Kuitenkin luottamus on korkealla, me teemme tämän. Uusia haasteita tulee aina eteen ja tämäkin pitää vaan sellaisena kokea.

    MOJ Meillä on juhlat 29.10.2022 Logomo, Turku!

    Millaisia tunteita kauden aloitus herättää Joensuussa Motorassa?

    Niina Rajamäki (os.Kallioinen)

    Turun Kansantanssin Ystävät ry

    Kansallispukuinen nainen hymyilee kaarioven edessä.
    Niina Rajamäki Martin kirkon edustalla Turussa amerikkalaisvieraiden esiintymisen jälkitunnelmissa.

    Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.

  • Siepakoilla tanssitaan ja soitetaan tanssimuskarissa

    Kirjoitan tätä kirjettä uutta kautta innolla odottaen. Toivon jo kovasti näkeväni kaikki ihmiset, joiden kanssa saan arjessani työskennellä. Olisipa uusiakin on paljon mukana ­– ainakin ilmoittautumisten perusteella on. Innostus ja uuden odottaminen ovat tunteita, joihin yritän itseäni puskea, vaikka korona takaraivossa kolkuttaakin. Korona on tuntunut meillä Siepakoissa harrastajamäärissä ja katkonaisissa kausissa yli 13-vuotiaiden ryhmien kanssa. 

    Kesällä kausi loppui Siepakoiden kevätkonserttiin, joka saatiin onnekkaasti tanssia pienelle yleisölle. Kaikki voivat nähdä tuon konsertin 1.9. asti nettilippu.fi kautta. Pidimme kolme lyhyempää konserttia, jotta mahdollisimman moni pääsi yleisöön. Tuo oli juhlava viikonloppu täynnä tohinaa, ja siitä me nautimme aivan täysiä! Lapsiryhmät olivat mukana pienillä kokoonpanoilla, sillä monet olivat jo ehtineet kesälomalle. Nuoret ja aikuiset olivat paikalla melkein kaikki! 

    Kansanmusiikkiyhtye Hehku pääsi soittamaan ihka ensimmäistä kertaa yleisön eteen. Hehku perustettiin vuosi sitten, kun huomasin osan tanssijoista olevan tosi innokkaita soittajia. Kyselin Edustuksesta, ketkä osaavat soittaa ja haluaisivat bändiin. Tanssijoiden soittotaito yllätti minut täysin. Soittajia on viisi ja he hallitsevat useampia soittimia, soittimet vaihtuvat ristiin tarvittaessa. Lisäksi pari heistä on alkanut säveltää uutta musiikkia. Luulen, että innostus säveltämiseen on lähtenyt siitä, että tanssijat kuuntelevat paljon kansanmusiikkia vapaa-aikanaankin. 

    Hehkun osalta opettajana haasteen tuo esitysten rakentaminen niin, että soittajat saavat tanssia ja soittaa. On mietittävä, ettei musiikki jää liian ohueksi, jos joku instrumentti puuttuu tai onko tanssijoita tarpeeksi, jos kolme on soittamassa samaan aikaan. Livemusiikki on mielestäni niin arvokasta, että tähän asti on selvitty pienillä kompromisseilla. Viimeisimmässä projektissa pyörähti bändissä myös pari tanssijaa, jotka eivät virallisesti ole Hehkun jäseniä. Näin soittajat saivat tanssia enemmän. Lasten kansanmusiikkiyhtye Loistossa kaikilla soittajilla on tanssitausta, ja suurin osa heistä tanssii edelleen. Loisto säestää pienempiä tanssijoita, joten heillä ei mene tanssiminen ja soittaminen päällekkäin. 

    Omasta historiastani voin kertoa sen verran, että aloitin tanssimisen 5-vuotiaana ja harmonikan soiton 10-vuotiaana. Minulla tanssi oli aina etusijalla, ja jätin tarkoituksella soittamisen sivurooliin. Lukiosta päästyäni kansantanssiopettajakoulutukseen ei ollut hakua, joten lähdin opiskelemaan Jyväskylään musiikkipedagogiksi varhaisiän musiikinopettajan suuntautumiseen pääinstrumenttinani klassinen laulu. En siis ole koskaan erityisemmin soittanut kansanmusiikkia, vaan olen klassisen musiikin puolelta. En tiedä, olisiko soittaminen ollut tanssin rinnalla mieluisampaa, jos olisin soittanut kansanmusiikkia, sillä kansantanssi oli imaissut minut jo niin vahvasti mukaansa. 

    Siepakoilla alkaa nyt syksyllä uutena juttuna tanssimuskarit. Haluamme tarjota alle kouluikäisille tunteja, joista on helppo edetä myös musiikin harrastamiseen. Saimme toimintaan Suomen kulttuurirahaston apurahan. On jännittävää nähdä, millaiseksi harrastajien polku alkaa muotoutua. Voiko musiikki ja tanssi kulkea rinnakkain ja molemmissa kehittyä samalla tavalla, vai täytyykö jossain vaiheessa valita kumpaa haluaa tehdä enemmän?

    Muutenkin syksy alkaa tohinalla, sillä heti syyskuussa on sekä Jutajaiset että Tanssimania. Jutajaisissa lähdemme kylille ja kouluille yhdessä Sirkus Taika-ajan kanssa. Tanssimaniaan lähdemme esiintymään Edustuksen kanssa ja siellä onkin tanssijat laulamassa, soittamassa ja tanssimassa itse sävelletyn musiikin tahtiin.

    Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia Turun Kansantanssin Ystävillä on?

    Siina Toimela, tanssinopettaja ja musiikkipedagogi Siepakat ry

    Siina hymyilee kameralle kansallispuvussa.
    Kuva: Miika Hämäläinen

    Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.

  • Kalenakaihoisat terveiset Lappeenrannasta

    Riina kyseli edellisessä kirjeessä, mitä miun tanhutodellisuuteen kuuluu. No, seuraavaa:

    Tätä kirjoittaessa on kulunut lähes kaksi vuotta siitä, kun oon ollu isossa tapahtumassa ihmisten keskellä. Se tuntuu käsittämättömältä. Ne oli Kalenat. Sen jälkeen olin vielä valtuuston kokouksessa. Sitten olin maaliskuussa menossa tanssileirille Mikkeliin, mutta kolme päivää ennen sen alkua se peruttiin. Olin ihmeissäni. Nyt se tuntuu hassulta, eipä tienny silloin vielä miten paljon tullaan perumaan.

    Niin, ne Kalenat. Ne on miun tapahtuma, sanon tän täydellä sydämellä ja ylpeydellä. Oon ollu joka ikisissä mukana jollain tavalla. Ryhmäläisenä, ohjaajana, talkoolaisena, oppaana ja vanhempana. Tiitus, joka on nyt seitsemänvuotias, osallistui ekaa kertaa Kalenoihin jo miun mahassa suurena salaisuutena. Nyt hän olisi ollut mukana ”kissatapahtumassa” innokkaana osallistujana, jo kolmatta kertaa. Meidän ryhmä ei tänä vuonna osallistu ollenkaan, ja se tuntuu oudolta sekä surulliselta. Odotan siis todella kovasti tulevia tapahtumia. Niissä tanssitaan, lauletaan, nauretaan ja varsinkin halaillaan enemmän kuin tässä kahdessa vuodessa olisi tehty. Tähän väliin on miulta jäänyt Sottiisi ja Moves, Tanssimylly, Tanssiralli ja lukuisia pienempiä juttuja, kuten valtuuston kokoukset jotka on ollu etänä. Lisäksi oon osallistunu aluefoorumiin, webinaareihin, tanssitunnille, ohjaajapalaveriin ja koulutuksiin etänä. Voin kertoa, että oli ilo ylimmillään kun Etelä-Karjalassa sai taas kokoontua lapsiryhmän kanssa. Syksyllä näen monta teistä toivottavasti Tanssimaniassa.

    Sitä ennen, kiitos siulle:

    • jonka kanssa samassa ryhmässä oon saanut joskus tanssia
    • olla Kalenoissa ruokailemassa tai illanvietossa
    • jonka tapasin lyhyesti back stagella
    • jonka tanssijuutta olen saanut seurata lapsesta asti
    • jonka kanssa pääsin tanssimaan iltatansseissa
    • joka olet opettanut miuta missä tahansa elämäni vaiheessa
    • joka oot jollain lailla ollu osa miun tanhuelämää

    Joka ikinen teistä on tehny miuhun lähtemättömän vaikutuksen. Kiitos!

    Suljen nämä muistot sydämeeni uusia odotellessa.

    Ihania Kalenoita, kesää ja Kesän onnellisimpia päiviä, joille osallistuu varmaankin Marika Timonen Kaustiselta! 🙂

    Tanhusydämin, Jenni

    Kuvassa Jenni Silvennoinen kesäisellä kuistilla aurinkolasit otsalla.

    Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.

  • Heissulivei, tanssilliset terveiset Helsingistä!

    Lämmin kiitos Riia kirjeestäsi. Mielenkiintoista kuulla, miten siellä sinun suunnallasi kansantanssikevät on edennyt. Helposti ajaudun ajattelemaan, että oma tanhukuplani täällä Helsingissä olisi aivan tavallinen eikä mitenkään erityinen. Sinun tanhutodellisuudestasi lukeminen muistutti minua siitä, että vaikka kansantanssi onkin sellainen yhteinen halaava, pehmeä viltti, niin siihen vilttiin kietoutuvat uniikit alueet ja niiden kulttuurit sekä erityispiirteet. Lisäksi luotan siihen, että nämä kiertokirjeet auttavat minua hahmottamaan muita tanhutodellisuuksia, ne auttavanevat huomaamaan niin yhtäläisyyksia muiden seutujen kanssa kuin Helsingin seudun omia erityisyyksiä.

    Täällä Helsingissä on meneillään juuri nyt kevään kaikista kaunein vaihe. Vaaleanvihreinä loistavat puut suorastaan hohkaavat lupausta jostain upeasta tulevasta! Ilmassa on positiivista odotusta. Haaveilen sellaisesta keväästä, jolloin voisin maksimoida tämän vaalean vihreyden määrän matkustamalla Hangosta Utsjoelle kuukauden ajan, 25 kilometriä päivässä kohti pohjoista. Kenties jenkaten!

    Minä olen aika lailla pyörinyt viime aikoina oman pääni sisällä, ihan positiivisessa mielessä. Päänsisäistä prosessia ruokin tekemällä vähän sitä sun tätä kansantanssiin liittyvää: kokoan ja katselen kansantanssiin liittyvää videoaineistoa, fiilistelen omaa lähiperinnettäni ja innostun uusista, vanhaa tietoa ja taitoa soveltavista, ideoista. Keskeinen lähestymistapa tähän kaikkeen on kehollisuus, sen huomioiminen ja sen tietoinen toteuttaminen tanssien. Pitkästä aikaa myös oma tanssiminen tuntuu hyvältä, mikä on varmaan seurausta oman kehollisuuteni huomioimisesta. Työskentelen tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä pitkällä apurahalla, minkä myötä minun ei ole tarvinnut miettiä omaa toimeentuloani, jonka saan tavallisesti aikuisten kansantanssiryhmien opettamisesta. Helsingissä aikuiset kansantanssijat ovat harjoitelleet viimeksi yhdessä loka-marraskuussa, siitä on jo pitkä aika. Opettamiani ryhmiä on jo iso ikävä! Niin yksittäisiä tanssijoita ja heidän kohtaamistaan, mutta ennen kaikkea yhteistä ryhmätilannetta.

    Odotan kevään vaaleanvihreällä energialla myös seuraavaa Nordic Dance Helsinki -klubia, vaikka tarkkaa päivämäärää ei olekaan vielä tiedossa. Kaipaan valtavasti sosiaalista tanssimista ja soittamista (en tosin soita mitään itse, VIELÄ). Iltamia, joissa voi sekä itse tanssia ja soittaa että seurata muita tanssijoita ja soittajia kahvittelun ja jutustelun lomassa! Kevään energinen odotus saa minut myös bongailemaan uusia erilaisia mahdollisia tanssitiloja, joissa järjestää vuoden 2021 nurkkatansseja, eikä tätä bongailua ei tanssikielto häiritse. ”Hmmm, mites tuo mattolaituri tuossa?”, ”Ihana huvila, tuolla varmaan olisi upea tanssisali!”, ”Ai täälläkin on tilaa, tuossa keskellä soitettaisiin 2,5-rivistä haitaria ja avainviulua!”

    Toivon todella paljon, että pandemian tuoma tauko saa kanssatanssijat syttymään entistä tiiviimmin yhteisöllisyyteen, koskettamiseen ja kollektiiviseen läsnäoloon.

    Toivon yhteisöllisyyden syttyvän myös pääkaupunkiseudun kansantanssitahojen yhteisessä toiminnassa. Minulle pääkaupunkiseudun, jo pelkästään Helsingin, kansantanssitoiminta on näyttäytynyt repaleisena sienirihmastona: tahoja on monia ja vaikka joitain kontakteja toimijoiden välillä on, yhteistä läsnäoloa voisi olla paljon enemmän. Yhteistyö voisi olla jo pelkästään toisten kuulemista kokoontumalla yhteen. Viime vuoden lopulla alkaneet kansantanssin ammattiopettajien aamukahvit olivat erinomainen esimerkki etänä tapahtuvasta kokoontumisesta, jonka kannattaa jatkua tulevaisuudessakin. Aamukahveilla pääsin keskustelemaan myös useiden satojen kilometrien päässä olevien kollegojen kanssa. Me varmaan voisimme pääkaupunkiseudulla kokoontua yhteen edes verkossa joka toinen kuukausi kuulemaan toisiamme. Arjessa yksi tunnin suuntaansa kestävä ylimääräinen siirtymä kaupungin itäosista länsilaidalle on ymmärrettävästi pitkä aika. Minua ainakin kehtuuttaisi. Mutta nyt, kun on opittu kokoontumaan etänä, nämäkin kokoontumiset voitaisiin toteuttaa hybridinä. Tosin jos luvassa on esimerkiksi yhteistä tanssia, tulen varmasti fyysisesti paikalle! Kummin vain, uskon että uusia avauksia ja innostumista voi syntyä myös ilman sen suurempaa agendaa. Hah, joskin minua kiinnostaisi koota porukalla stadilaista tanssiperinnettä, Sörkän pistoa ja sen sellaista, yhteen edes pienen vihkosen verran… Ehkä joku kuulee toiveeni tämän julkisen kirjeen kautta!

    Lähetän tämän kirjeen myötä kirjoitushaasteen seuraavaksi pullopostina eteenpäin! Hyvä vastaanottaja, mitä sinun ja sinun tanhutodellisuuteen kuuluu?

    Terkuin,
    Riina

    Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.