Yle on lakkauttamassa Suomen ja lähialueiden kansanmusiikkeihin keskittyvän Yle Etnon Sydänjuurilla-ohjelman. Tuemme Kansanmusiikin & Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) avointa kirjettä aiheeseen liittyen. Suomen Nuorisoseurat on yksi KEK:n jäsenyhteisöistä.
Hyvä Ylen hallintoneuvoston jäsen ja vastaava toimittaja Ville Vilén,
Suomen alueella vuosisadat kehittynyt kansanmusiikki on olennainen ja ainutlaatuinen osa suomalaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Suomalaisen moninaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön tuottaminen, luominen, kehittäminen, säilyttäminen ja tukeminen kuuluvat Yleisradion julkisen palvelun tehtäviin (Yleisradiolaki 7 §). Kuitenkin suomalaisten enemmistö- ja vähemmistökulttuurien ja Suomen lähialueiden kansanmusiikin näkyvyys ja kuuluvuus on jo tähän asti ollut Yleisradiossa hyvin vähäistä. Kansanmusiikkia tai kansantanssia ei käytännössä näy televisiossa eikä kansanmusiikkiin keskittyviä ohjelmia kuulu muilla radiokanavilla kuin Yle Radio 1:ltä, jossa sillä on vielä ollut pieni saarekkeensa.
Nyt Yleisradio on lakkauttamassa ainoaa tähän aihealueeseen erikoistunutta säännöllistä ohjelmaansa, Yle Radio 1:n Sydänjuurilla-ohjelmaa, jota Amanda Kauranne on ansiokkaasti ja perehtyneesti toimittanut jo usean vuoden ajan. Se on ainoa aikaansa systemaattisesti seuraava suomalaista kansanmusiikkia käsittelevä radio-ohjelma, jossa on kattavasti esitelty uusia julkaisuja ja paneuduttu syventyneesti eri kansanmusiikkiteemoihin. Ohjelmalla on ollut korvaamaton merkitys niin perinteisen kuin uudemman, ammattilais- ja taiteilijalähtöisen kansanmusiikki-ilmaisun esiintuontifoorumina. Sydänjuurilla-ohjelma on tuonut ansiokkaasti esiin myös maan vähemmistökulttuurien kuten suomenruotsalaisten, romanien ja karjalaisyhteisöjen musiikkiperinteitä sekä kaikilla kolmella Suomessa elävällä saamen kielellä tehtyä saamelaisten musiikkia. Näiden musiikkien näkyvyys ja kuuluvuus on vielä valtakulttuurin kansanmusiikkiperintöäkin heikompaa.
Yleisradiolla on ollut Suomen alueen kansanmusiikkiin keskittyvä radio-ohjelma 1930-luvulta asti. Nyt Yle ei ole tuomassa Sydänjuurilla-ohjelman tilalle uutta erikoisohjelmaa. Ylestä on kuultu täsmentämättömiä lupauksia kansanmusiikin lisäämisestä muihin ohjelmasisältöihin. Näihin lupauksiin on vaikea luottaa. Kokemus on osoittanut, että erillisen kansanmusiikkiohjelman ulkopuolella kiinnostus Suomen alueen kansanmusiikkia ja kansanmusiikkipohjaista musiikkia kohtaan Ylen sisällä rajoittuu satunnaisiin välähdyksiin Yle Radio 1:n ns. maailmanmusiikkiohjelmissa, Yle Sámi Radiossa (Yle saamenradio) sekä muissa Yle Radio 1:n musiikkiohjelmissa. Mikään tähänastinen Yleisradion toiminnassa ei anna viitettä suhtautumisen muuttumisesta. Esimerkiksi radiointien määrä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta ja muista tapahtumista tuntuu olevan kuihtumisen kierteessä. Kansantanssille ei anneta Ylellä näkyvyyttä juuri lainkaan.
Kansanmusiikki on paljon muutakin kuin genre. Sillä on muista musiikin lajeista poikkeavat historialliset kehityskulkunsa ja ‑mekanisminsa, sosiaaliset funktionsa, tuotanto- ja kulutusrakenteensa jne. Tätä omalakisuutta osoittaa esimerkiksi se, että musiikin ammatillisessa koulutuksessa konservatoriotasolta Sibelius-Akatemiaan asti sillä on omat linjansa ja koulutusohjelmansa. Vastaava tilanne on useimmissa verrokkimaissa. Alan koulutus tuottaakin vahvasti osaamisensa todistaneita taiteilijoita ja erikoistuneita ammattilaisia, joiden ammatilliselta toiminnalta radiokuuluvuuden heikentäminen vetää mattoa jalkojen alta.
Vaikka Suomen alueen kansanmusiikin lisääminen muihin ohjelmiin toteutuisikin, erikoisohjelman sisältämä ja vaatima asiantuntemus ei siirry. Kansanmusiikki tarvitsee korkeatasoisesti toimitetun oman ohjelmansa, jonka toteuttaja tuntee kansanmusiikin erityisluonteen ja Suomen alueen kansanmusiikin estetiikan, historian ja traditiot, kokonaisuudet, kontekstit, taustat ja ajankohtaiset ilmiöt. Tällaiset asiantuntevasti toimitetut ohjelmat ovat itsestäänselvyys lukuisten muiden genrejen kohdalla Yleisradiossa. Kaikkein eniten tämän itsestäänselvyyden tulee toteutua oman maan ja kulttuurin ainutlaatuisen musiikkiperinnön kohdalla, jota ei missään muualla maailmassa vaalita.
Suomi on sitoutunut Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen ratifioidessaan turvaamaan valtion alueella aineetonta kulttuuriperintöä. Yleisradion rooli mainitaan useissa kohdin Suomen Unesco-sopimuksen toteutuksen maaraportissa (2021). On selvää, että kulttuuriperintöilmiöiden aseman ja näkyyvyyden heikentäminen sotii niitä sitoumuksia vastaan, jotka Suomi on Unescon sopimuksen ratifioidessaan antanut.
Ainoan Suomen alueen kansanmusiikkia käsittelevän ohjelman lakkauttaminen on Yleisradiolta vahvasti vastoin sivistystehtäväänsä ja kulttuurisen monimuotoisuuden esiintuomisen ja ylläpitämisen tavoitteita kohtaan. Millään kulttuurilla, kansakunnalla tai valtiolla ei ole varaa romuttaa omaa arvopohjaansa ja identiteettiään hylkäämällä oma kulttuuriperintönsä. Lakkauttamispäätös on peruttava, ja Yleisradion musiikkitoimituksissa on päinvastoin käynnistettävä perusteellinen itsetutkiskelu sen suhteen, miten ne katsovat hoitavansa lakisääteistä kulttuuriperinnön turvaamisen tehtäväänsä.
Ystävällisin terveisin,
Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen hallitus
