Tulisitko mukaan tanssimaan vuosiohjelmia 2018 videolle?
Suomen Nuorisoseurat tuottavat joka vuosi kansantanssin harrastajille tanssimateriaalia ryhmien käyttöön. Tulevaa kesänä tanssitaan Pispalan Sottiisia, jonka tansseja olisimme nyt purkittamassa ryhmille.
Kaipaamme innokkaita tanssijoita joilla on kansantanssin perusteet hallussa. Tarkoituksena on kuvata lasten leikkiohjelmaa, lasten ja kouluikäisten ohjelmaa, eli pieni leikkimielisyys on plussaa.
Kuvauspäivä on sunnuntai 8.10. klo 10.00-16.00, Monitoimitalo 13 Wivi Lönn –salissa. Opettajina toimivat itse koreografit eli Petri Hoppu ja Jutta Wrangén. Päivä aloitetaan helpoimmasta jatkuen vaativimpiin. Kurssi on maksuton, ja kahvitarjoilua taukojen lomassa.
Tarvitsemme kuvauksiin yhteensä 12 tanssijaa. Vaatetuksena olisi musta ja valkoinen yläosa. Varautuen mieluiten molempiin tanssillisiin rooleihin.
100 tapahtumaa, 1000 tarinaa järjestää kirjoituskilpailun, joka on avoin kaikille nuorille (alle 29-vuotiaille). Kirjoita tai runoile, kynäile tai räppää, minkälainen on Sinun syksysi satavuotiaassa Suomessa. Miltä syksy tuntuu? Mitä syksyltä odotat? Mitä pelkäät, mistä innostut? Tarina voi olla minkä mittainen vain, vaikka 17-tavuinen haiku tai
Lokakuun aikana (1.-31.10.2017) tekstitarinansa lähettäneiden kesken arvotaan Huawei P8 Lite -älypuhelin sekä Nuorisoseurojen tuotepalkintoja!
Alpuan Nuorisoseura Raahen kaupungin itäpäässä tekee tulevana itsenäisyyspäivänä historiaa. Se nostaa päivänvaloon yhden Suomen merkittävimmistä pakinakirjailijoista, unohdetun Impi Aronahon.
Tällä hetkellä Impi – kultasilmä -näytelmän ohjaaja Sari Jaatinen vielä hykertelee tyytyväisenä, sillä lukuharjoituksiin on vielä tovi aikaa. Käsikirjoitusta ei ole lukenut kukaan, mutta kohta se avataan isolla joukolla ja ryhdytään syksyn kestävään työhön.
Jaatiselle, yli 60 näytelmän ohjaajalle, teatterin tekemisellä on oltava muutakin merkitystä, kuin että saa nimensä julisteeseen. Impi Aronahon tarinassa sitä on – enemmän kuin aikoihin.
Impi Aronaho 40-luvulla, jolloin lasten menetys ja reumatismi runtelevat ja omakin hauta häämöttää. Kuva: Salon historiallinen museo SAMU
”Impi oli itselleni täydellinen pommi. Järkytys. Olen elänyt Raahessa kohta 30 vuotta, enkä ollut koskaan kuullutkaan Impi Aronahosta, en ennen viime marraskuuta, jolloin Alpuan Nuorisoseuran esimies Raimo Rankinen soitti ja kysyi kiinnostaisiko tällainen projekti”, Jaatinen kertoo.
Huuto.netistä Jaatinen löysi WSOY:n vuonna 1939 julkaiseman Impi Aronahon pakinakokoelman Sata pakinaa – ja ensimmäisen sivun luettuaan, ohjaaja oli myyty.
”Uskomatonta, että tällaista kieltä kirjoittanut nainen on elänyt tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Upeaa kieltä. Värikästä, lämmintä, hersyvää, hauskaa – kaikkea!”
Impi Mäkelin tuli Vihdistä Alpuan Osuuskaupan myymälänhoitajaksi vuonna 1914. Etelä-Suomesta pohjoispohjalaiseen korpikylään.
Hän oli syntynyt Ruovedellä vuonna 1880 Vilhelm ja Pauliina Mäkelinin perheeseen, josta versoi toinenkin kuuluisuus, työväenliikkeen voimahahmo ja peloton julistaja Yrjö Mäkelin.
Impi Mäkelin (tuleva Aronaho) istumassa, sisarensa Meeri Mäkelin keskellä ja Aili Rosvall vasemmalla. Aili on tuleva Kansallistatterin näyttelijä Aili Somersalo. Kuva otettu Tampereella 1907. Lähde: Salon historiallinen museo SAMU
Eloisa ja sivistynyt Impi herätti kovasti huomiota Alpuassa. Nuorisoseuran esimies Eino Ahola kävi puhumassa Impin mukaan nuorisoseuratoimintaan ja saikin Impistä aktiivisen nuorisoseuralaisen. Seurantalon toiminnassa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä, maanviljelijäpoikamiehen Antti Aronahon.
”Alpuan Nuorisoseuralla oli suuri merkitys Impille. Hän kirjoitti nuorisoseuran Illanvietto-lehtiin kirjoitelmia, mikä oli kuin harjoitusta ennen isompia yleisöjä.”
Nuorisoseuran huolellisesti kassakaappiin hilloamat alkuperäiset, sadan vuoden takaiset kirjoitukset olivat Jaatiselle tärkeä lähde näytelmäprosessissa. Myös nuorisoseurantalon autenttisuus, kymmenet kunniakirjat seinillä ja ainutlaatuinen tunnelma,olivat tärkeitä kirjoitustyöhön virittäjiä.
Tärkein lähde oli Eila Jaakkolan (ent. Rankinen) vuonna 1968 tekemä tutkielma Impi Aronahon kirjailijanuran vaiheista.
”Se avasi Impi Aronahon valtakunnallisen merkityksen. 1920-luvun lopulta kuolinvuoteensa 1945 asti julkaissut Impi oli valtavan tuottelias, koko kansalle kirjoittava kirjailija – ja harvinaisuus, sillä ei naispuolisia pakinoitsijoita joka oksalla istunut.”
Impi Aronahon pakinoita julkaistiin ensisijaisesti Kotiliedessä, mutta myös Kansan Kuvalehdessä, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perjantaissa. Kirjoittajanpalkkioillaan hän maksoi Aronahon tilan velat.
Pakinoitsijan elämä oli draama sinänsä.
Elämä korpitalon emäntänä oli raskasta, sillä reumatismi jäyti Impiä ankarasti ja pakotti irrottautumaan talon töistä kokonaan.
Hän menetti molemmat lapsensa, tytär kuoli jo viisivuotiaana ja poika kaatui talvisodassa. Poikansa kuolema suisti Impinkin kohti loppuaan.
Antti Aronaho hyvästelemässä elämänkumppaniaan Impiä hautajaispäivänä 1945.
Pakinoissaan Aronahon lähtökohtana on usein sairaus ja sairastaminen, mutta hän kirjoitti tarmokkaasti myös pikkutalojen emännistä pyrkien osoittamaan, että myös emännällä on oikeus ajatella itseään. Hänen kirjoituksistaan kuvastuu valtava inhimillisyys ja kyky nähdä asioissa kauneutta ja hyvyyttä. Siitä myös näytelmän nimi – Kultasilmä.
”Kirjoittaessaan – joko totta tai kuviteltua – hän onnistui saamaan kiinni inhimillisen elämän lukemattomista piirteistä, jotka herättivät vastakaikua lukijoissa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kateus, häpeä, suru, köyhyys, velallisuus, raskas työ ja monet nolostuttavat tilanteet muuttuivat Impin kynän piirtäminä ymmärrettäviksi, kenen tahansa osaksi tuleviksi asioiksi, joita ei tarvitse piilotella – niille voi myös nauraa hyväntahtoisesti. ”
Kantaesitys Impi – kultasilmä Alpuan Nuorisoseuralla itsenäisyyspäivänä klo 14. Näytelmä kuuluu osaksi EU-rahoitteista Rannikkoseudulla tapahtuu -hanketta.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Sari Jaatinen imemässä itseensä historian havinaa Alpuan Nuorisoseuralla.
Suomen Nuorisoseurat ry:n valtuusto valitsee syyskokouksessaan 24.-25.11. hallituksen puheenjohtajan uusia hallituksen jäseniä, hallituksen varajäseniä ja edustajia Suomen Nuoriso-opiston kannatusyhdistyksen kokoukseen niistä maakunnista, joista keskusseura on jo purettu.
Pyydämmekin nyt teiltä jäseniltä ja jäsenyhdistyksiltä ehdotuksia näihin luottamustoimiin. Tunnetko jonkun tai oletko itse kiinnostunut? Lähetä ehdotuksesi/hakemuksesi alla olevalla lomakkeella. Ehdotukset voivat olla myös vihjeitä tai alustavia ideoita.
Kokouksessa tehtäviä henkilövalintoja valmistelemaan on asetettu vaalivaliokunta. Vaalivaliokuntaan kuuluvat:
Kansantanssin kääntöpiiri pyörähti käyntiin pohtien tanssitoiminnan arvoja. Seminaarin keskeisinä teemoina olivat arvojen lisäksi tanssin ja musiikin välinen vuoropuhelu ja kansantanssin näkyvyys. Mukana oli lähes 40 Suomen Nuorisoseurojen tanssitoimijaa eri puolilta Suomea.
Kansantanssi on taidetta!
Millaisille arvoille nuorisoseurojen tanssitoiminta pohjautuu ja miten ne näkyvät toiminnassa vuonna 2020? Kysymyksen pohjalta osallistujat saivat nostaa esille haluamiansa keskustelujen aiheita, joita työstettiin ryhmissä.
Keskusteluissa keskeisinä arvoina nousivat osallisuus, yhdenvertaisuus ja taide. Yhteisöllisyys läpi leikkasi lähes kaikkia keskusteluaiheita. Koettiin, että yhteisöllisyys on sisäänrakennettuna kaikkeen toimintaamme. Järjestömme tanssitoiminnassa taide kehittyy yhteisöllisesti ja yhdessä tekemällä.
Osallisuuden jalkautusta tulee jatkaa määrätietoisesti ja sen tulee leikata koko järjestön läpi. Muun muassa yhteisohjelmien kautta osallisuutta voidaan viedä eteenpäin. Hyvänä välineenä toimivat Suomen Nuorisoseurojen osallisuusportaat, jotka tulee saada laajasti käyttöön koko järjestössä ja kansantanssin kentällä.
Yhdenvertaisuutta käsittelevissä keskusteluissa nousi esille kansantanssille tyypillinen sukupuolittunut ajattelu ja tarve irtautua siitä. Perinnettä tulee tuntea, jotta irtautuminen on mahdollista. Käsityksemme kansantanssin normeista ovat pitkälti peräisin esitetyn kansantanssin perinteestä, ei varsinaisesti sosiaalisissa tilanteissa tanssitusta autenttisesta kansantanssista.
Taide tulisi nostaa omaksi arvoksi tanssitoiminnassa. Meidän pitää oppia puhumaan kansantanssista taiteena. Tanssitoimintaan osallistuva lapsi / nuori / aikuinen kasvaa taiteessa tekijänä ja kokijana. Osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus termeinä eivät pelkällään tue taidetta arvona, jonka sen halutaan olevan.
Tanssin ja musiikin vuoropuhelu
Hannu Kellan johdolla keskusteltiin musiikin ja tanssin välisestä yhteistyöstä ja musiikin merkityksestä osana tanssiesitystä. Keskustelusta nousi kolme erilaista näkökulmaa: Tanssinohjaajien musiikkiosaamista ja esitystekniikan tuntemusta tulee lisätä koulutuksen ja avoimesti saatavilla olevan verkkomateriaalin avulla. Muusikoiden osallisuutta tanssiryhmissä ja kansantanssitapahtumien osallistujina tulee kehittää. Yksi konkreettinen keino voisi olla muusikoiden yhteisohjelmiin osallistumisen mahdollistaminen. Musiikin ja tanssin välisen yhteistyön kehittämistä tulee jatkaa vuoropuhelussa musiikin toimijoiden kanssa.
Kansantanssille oma liputuspäivä!
Kansantanssin näkyvyys on noussut Kansantanssin kääntöpiirin keskusteluissa esille jo useampina vuosina. Tänä vuonna aiheeseen pureuduttiin Rami Melingin johdattelemana. Todettiin, että toiminnasta ja lajista tulee kertoa aktiivisesti ja toistuvasti toisillemme ja ulospäin. Tarvitaan rohkeita poikkeavia tapoja esitellä kansantanssia, lajia tulee tuoda nykyaikaan ja sosiaaliseen mediaan näkyville. Kansantanssiväen tulee kertoa lajistaan rinta rottingilla, voisimme olla röyhkeämpiä!
Kansantanssin näkyvyyttä voidaan edistää muun muassa seuraavin toimin:
Tuotteistaan Pop up -esitys ja lyhyt kelle tahansa sopiva tanssitus. Jaetaan aktiivisesti ideoita muun muassa videoiden avulla.
Miksei kansantanssilla voisi olla omaa liputuspäivää? Röyhistetään rintaa ja tehdään kansantanssin yhteisponnistus. Vuonna 2018 kaikki tanssivat Kerenskiä 5. päivä helmikuuta!
Kansantanssia tulee saada osaksi linnanjuhlien ohjelmaa! Otetaan kaikki yhteyttä tasavallan presidentin kansliaan ja ehdotetaan tätä.
Keskustelu jatkukoon, muista puhua taiteesta! Kansantanssin kääntöpiiri pyörähtää jälleen vuoden kuluttua 31.8.-1.9.2018 Tampereella.
Kääntöpiiriläiset heittivät illanvietossa kannat kattoon vuoden 2018 teematanssin Kerenskin tunnelmissa. Osallistujat keksivät tanssiin uudet liikkeet ja sanoittivat laulun arvokeskustelun pohjalta ideoiden. Tanssia säesti Ukekamut. Pääset mukaan kääntöpiirin meininkeihin alla olevan videon kautta!
Jämsän Tanhuujien kaksi ryhmää on saanut juhlavuoden hankkeelta muutaman sadan euron suuruiset avustukset.
Ensimmäinen tapahtuma oli viikonlopun kestävä leiri, jonka ohjelmassa oli Koko Suomi tanssii -konsertti. 7-9 -vuotiaiden Lystikkäät-ryhmän jäsenet suunnittelivat ja hoitivat esitysten juonnot, valmistivat konserttiin oman esityksen ja ideoivat sen puvustuksen. Toinen tapahtuma oli kevätkonsertti, jonka 11-17 -vuotiaiden Näpsäkät-ryhmän tytöt nimesivät itsenäisyyden juhlavuoteen sopivasti nimellä Sadannen kevään riennot. Tytöt kirjoittivat tilaisuuden juonnot, joissa kukin heistä kertoi omia ajatuksiaan Suomesta ja suomalaisuudesta sekä vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan kuulemiaan muistoja. Molemmat avustukset käytettiin tilavuokriin ja tarjoiluihin.
Ryhmien ohjaaja Marjo Örn kertoi kuulleensa 1000 tarinaa, 100 tapahtumaa -hankkeesta Keski-Suomen aluetoimiston työntekijöiltä. Hänen mielestään tietoa löytyi hyvin myös hankkeen nettisivuilta.
Lapset innostuivat helposti ideoimaan ja työstämään tapahtumia. Lasten kanssa järjestettiin suunnittelupalavereja tanhuharjoitusten yhteydessä ja leireillä projekteja työstettiin työpajatyyppisesti.
”Motivaatio oli kohdillaan ja tarinoita he tykkäsivät keksiä ja luoda kukin omalla tyylillään.”
Saaduilla avustuksilla oli Marjon mielestä suuri merkitys.
”Pieni seura tarvitsee kaiken mahdollisen taloudellisen tuen, ja näillä avustuksilla pystyimme toteuttamaan itsenäisyyden juhlavuoteen liittyvää erilaista, tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa. Tapahtumat toteutuivat suunnitelmien mukaan ja niitä on ollut mukava työstää.”
[divider style=’centered’]
Avustusta teidänkin tapahtumallenne? Nuorisoseurat myöntää 100-500 € lasten tai nuorten itse suunnittelemille tapahtumille.
Taloudellinen yhdenvertaisuus lasten harrastuksissa
Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Harrastusten kautta lapset ja nuoret kehittävät sosiaalisia ja toiminnallisia taitojaan turvallisessa ympäristössä, ja samalla harrastukset tuovat vastapainoa perheiden usein hektiseen arkeen. Harrastuksista johtuvat kustannukset voivat kuitenkin olla monessa lapsiperheessä ongelma ja koitua esteeksi lapsen harrastamiselle. Edullisen ja koko perheelle suunnatun toiminnan kautta haluamme taata sen, että jokaiselle lapsella ja nuorella on taloudellisista syistä riippumatta mahdollisuus harrastaa.
Monet lasten ja nuorten järjestöt ovat vuosikymmenien ajan tarjonneet perheille mahdollisuuden osallistua edulliseen kerhotoimintaan ympäri Suomen. Pitkäaikaisesta toiminnasta saatu tietotaito takaa laadukasta, lasten tarpeet huomioivaa toimintaa. Järjestöjen toiminta ja taustat ovat monipuolisia tarjoten perheille mahdollisuuden valita heille mieluisin tapa harrastaa. Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan turvallisessa ympäristössä.
Nuorisoseurat on mukana Lastenviikossa yhdessä Kansallisen lastenliiton, Nuoren Kirkon, Nuorten Kotkien, Pinskujen ja Vesaisten keskusliiton kanssa.
Lastenviikko tulee taas marraskuussa
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20.11. Suomalaiset lasten ja nuorten kerho- ja harrastustoimintaa järjestävät järjestöt juhlistavat lapsen oikeuksien päivää järjestämällä marraskuussa viikoilla 46 ja 47 erilaisia tapahtumia ja tempauksia sekä popup-kerhoja eri puolilla maata yllättäviin paikkoihin. Lastenviikon teemoina ovat #yhdenvertaisuus ja #harrastan.
Järjestä popup-kerho!
Tule mukaan lastenviikkoon järjestämällä vaikka popup-kerho ajanjaksolla 13.-26.11. Popup-kerho on lyhytkestoinen toimintatuokio tai kerhohetki tavallisuudesta poikkeavassa paikassa, esimerkiksi kauppakeskuksessa, torilla, asemalla tai seurantalolla. Tavoitteena on yllättää, lisätä kerho- ja harrastustoiminnan tunnettuutta ja harrastajamääriä.
Etelä-Hämeen toiminnanohjaajana aloitti syyskauden alussa Joonas Pokkinen. Joonas toimii osana Etelä-Hämeen aluetoimiston tiimiä nuorisoseurojen tukena. Painopiste työssä on lasten ja nuorten toiminnan tukemisessa ja kehittämisessä sekä erilaisissa koulutuksissa. Joonas siirtyy tehtävään liiton keskustoimistolta, jossa hän on viime vuosien aikana tehnyt useampia lasten ja nuorten osallisuutta lisääviä hankkeita sekä työskennellyt osana lastenkulttuurin ja tanssin osaamiskeskuksia.
Joonas on nuorisoseuraväelle tuttu muun muassa Lasten Kalenoista ja Voltista, joiden ohjelmatuotannossa hän on ollut vahvasti mukana. Toiminnanohjaajan tehtävien lisäksi Joonas jatkaa tanssin osaamiskeskuksessa tanssin palveluiden kehittämisen parissa. Joonaksella on työpöydät sekä Tikkurilan että Lahden toimistoilla.
Menneenä kesänä järjestettiin Luova lava lapsille -leirejä useammalla paikkakunnalla kuin koskaan aikaisemmin. Noin seitsemänsadan lapsen riemua todistettiin jo vakiintuneilla sekä myös lukuisilla uusilla paikkakunnilla eri puolella Suomea. Leirit työllistivät lähes sata nuorta ohjaajaa.
Luova lava -toiminnasta on nopeassa ajassa noussut merkittävä kulttuurisen nuorisotyön muoto, jossa yhdistyy hienolla tavalla Nuorisoseurojen arvot: osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.
Matala kynnys, lasten osallisuus ja hyvät tukimateriaalit tekevät toiminnan käynnistämisestä helppoa ja hauskaa. Luova lava on hyvä väline käynnistää ja kehittää seuran lastenkulttuurityötä.
Luova lava -kerhoja käynnistämään
Kesäisten leirien ohella yhä suositumpia ovat koko talven jatkuvat Luova lava -kerhot. Nyt syksyllä on hyvä aika miettiä, olisiko juuri meidän seuralla kiinnostusta käynnistää jatkuvaa kerhotoimintaa.
Tällekin syksylle ehtii vielä hyvin käynnistämään toimintaa, jos kerhotoiminta on seuralle ennestään tuttua. Jos taas toimintaa aletaan suunnittelemaan alusta alkaen, kannattaa suunnitteluosuus tehdä huolella ja käynnistää kerho vaikka tammikuussa.
Käy katsastamassa laajemmat sekä leiri- että kerho-oppaat osoitteesta www.luovalavalapsille.fi ja kysy apua Nuorisoseurojen työntekijöiltä, autamme mielellämme.
Laitetaan yhdessä lastenkulttuuri uuteen luovaan nousuun!
Yhdenvertaisuus on yksi nuorisoseurojen kolmesta arvosta. Yhdessä osallisuuden ja yhteisöllisyyden kanssa arvot toimivat nuorisoseuratoiminnan peruskivenä. Yhdenvertaisuuden aiempaa paremmaksi toteutumiseksi tuotettiin Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hankkeessa opas seuroille erityisnuorten huomioimiseksi seura- ja harrastustoiminnassa. Oppaassa on vinkkejä ja malleja toiminnan käynnistämiseksi.
”Opas ei opasta suoraan tietyn erityisen tuen tarpeen kohtaamiseen tai tilanteessa toimimiseen. Pikemminkin se toimii suunnannäyttäjänä ja tukena tietoiseen toiminnan laajentamiseen mahdollisille uusille kohderyhmille”, oppaan toimittanut hanketyöntekijä Joonas Pokkinen linjaa.
Toimintamuodot tutuiksi kokoamisvaiheessa
Oppaan kokoamisvaiheessa seulottiin ja selvitettiin järjestössä erityisnuorten kanssa tehtävää työtä. Osin haasteeksi muodostui se, että harrastajia ei nuorisoseuroissa eritellä muutoin kuin iän perusteella: näin esimerkiksi vammaisille, maahanmuuttajille tai muuten erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille suunnattua toimintaa ei tilastoista pystytä poimimaan.
”Toisaalta se on myös järjestön etu: nuorisoseuroissa voi harrastaa mukana ilman, että jäseniin lyödään erityisyyden leimaa. Toiminnassa onkin laajasti mukana eri-ikäisiä harrastajia, eikä jatkossakaan ole mielekästä tilastoida mahdollista erityisyyttä erikseen. Nuorisoseurat on turvallinen harrastuspaikka ja järjestö kaikille”, Pokkinen jatkaa.
Mieleenpainuvaa oppaan tekemisessä oli matka Pohjois-Karjalaan, Honkalammen nuorisoseuran vieraaksi.
”Pihkassa-ryhmän ohjaaja Jaana Tarkkonen sanoi upeasti jotenkin niin, että toiminnan tarkoituksena on saada ryhmän jäsenille mielekästä, omannäköistä tekemistä heidän omaan arkeen. Ryhmässä tehdään yhdessä ryhmäläisille merkityksellistä toimintaa”, Pokkinen muistelee.
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod
[/one_half_first][one_half_last]
[/one_half_first][one_half_last]
[/one_half_last]
Saaduilla avustuksilla oli Marjon mielestä suuri merkitys.
Luova lava -kerhoja käynnistämään 
