Olipa kerran tyttö, joka 7-vuotiaana ilmoitti kuvataidekoulun opettajalle, että hänestä tulee isona taiteilija ja häntä tulee opettaa sen mukaisesti. Sama tyttö on vuosien varrella nähty viilettävän tukka putkella paikoissa, joissa on tarvittu rohkeutta sanoa tai tehdä jotakin tärkeää. Nyt hän on 22-vuotias ja elää unelmaansa. Hän piirtää ja maalaa ja puhuu erityisesti naisten asemasta. Ja hän on ehdottomasti tyttö, jolta jokainen voi oppia jotakin tärkeää.
Riina Tanskasen luomat Tympeät tytöt nousivat tänä vuonna ilmiöksi, joka kiinnostaa jo kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se on suomalaisella taidekentällä erittäin harvinaista. Samalla 22-vuotiaasta kirjallisuustieteen opiskelijasta kuoriutui ammattilaistaiteilija. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Riina on itsekin hieman hämillään siitä, onko tapahtunut edes totta.
Teatterissa sai olla vähän kummallinen
Riina syntyi Imatralle, jossa hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa kuuluivat teatteri ja kuvataide. Teatteria hän harrasti Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterissa, jonne meni mukaan 11-vuotiaana. Teatteri tuntui alun alkaenkin mukavalta, ja vähitellen teatterin parissa kului yhä enemmän aikaa. ”Olin koko ajan mukana jossain näytelmässä, ja saatoin olla teatterilla viisikin päivää viikossa.”
Teatteri oli paikka, jossa sai olla oma itsensä ja kanavoida omaa luovuuttaan. Tärkeää oli myös se, että teatterissa sai kasvaa samanhenkisten ihmisten kanssa. ”Minulla on aina ollut vähän sellainen kummajaisolo – etten oikein kuulu mihinkään. Toisaalta teatteri on iso paikka eikä haittaa, jos siellä on vähän kummallinen. On ihan ok, että tekee asiat omalla tavallaan.”
Paikallisesta nuorisoseurasta Riinaa ja muita nuoria kannustettiin osallistumaan erilaisiin tapahtumiin myös muualla Suomessa. Itselleen ominaisesti Riina keräsi koko potin: hän kiersi Kalenoissa esiintyjänä ja talkoolaisena, ja teki muun muassa viestintää. Hän osallistui lastenkulttuuritapahtuma Volttiin, oli valokuvaamassa Tanssimaniaa ja Folklandiaa sekä teki Pispalan Sottiisille somekampanjaa.
Myös kuvataide tuli jo lapsena vahvasti mukaan harrastuksiin: Riina harrasti ja harjoitti kuvataidetta työväenopistolla 12 vuoden ajan. Ja ensimmäisenä päivänä kuvataidekoulussa opettaja todella sai kuulla, että mukaan tuli nyt ihminen, josta tulisi vielä taiteilija. Ja että opetuksen tulisi olla sen mukaista. Vuosien ajan vastaus oli sama, kun kysyttiin, mikä Riinasta tulee isona.
Vaikka taiteilijuus on aina ollut Riinan suuri haave, alkoi varmuus taiteilijaksi ryhtymisestä myöhemmin horjua. Järki alkoi pistää ajatusta vastaan, kun kaikki ympärillä tuntuivat laulavan samaa laulua siitä, ettei taiteella voi elää. Että se on liian vaikeaa ja harvinaista. ”Ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä”, Riina tunnustaa.
Tympeät tytöt muuttivat kaiken
Kaikki kuitenkin muuttui tämän vuoden keväällä, hetkessä. Riina avasi huhtikuussa Tympeät tytöt Instagram-tilin, jolle hän alkoi julkaista tekemiään piirroksia ja maalauksia tytöistä, joilla oli paljon sanottavaa yhteiskunnasta tyttöjen näkökulmasta. Muutamassa kuukaudessa Tympeät tytöt olivat keränneet pari tuhatta innokasta seuraajaa, ja kun Riina piti kesällä ensimmäisen oman taidenäyttelynsä, kirjoitti Helsingin Sanomien kulttuurisivut hänestä suuren jutun. Siitä lähti liikkeelle lumipalloefekti, joka on poikinut sarjakuvayhteistyön Ylen kanssa, kustannussopimuksen kirjasta, haastatteluita tasa-arvosta ja naisten asemasta Me Naisiin ja Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmaan sekä puhumispyyntöjä lukuisiin tilaisuuksiin. Ja samalla Tympeät tytöt -instatili on kerännyt lähes 18 000 seuraajaa, mikä on suomalaiselle taidetilille järjettömän suuri määrä. Vertailun vuoksi: Kaj Stenvallilla on 1500 ja Miina Äkkijyrkällä 2300 seuraajaa. Valtavasta suosiosta seurasi se, että Riinan iso unelma kävi yhtäkkiä toteen: hän on taiteilija ja elää myymällä taidettaan.
Miten tähän sitten päästiin? Menestysresepti ei todellakaan ollut valmiina, mutta aineksia oli riittävästi kasassa. Ensinnäkin Riinalla oli tietenkin vahva pohja taiteen tekemisestä. Toisena oleellisena asiana oli synnynnäinen sisäinen palo tehdä ja toteuttaa. ”Intohimo jotakin asiaa kohtaan on ainutlaatuista. Se on jotain sellaista, mitä ei voi harjoitella, mutta se kantaa.”
Lisäksi Riina tunsi somemaailman hyvin: hän oli tehnyt sinne töitä ja tiesi siten ymmärtävänsä kanavaa. Siihen asti hän oli kuitenkin tuottanut sisältöä aina jollekin muulle, muita ihmisiä varten. Oli aika tehdä jotain muuta. ”Ajattelin, että voisin elää elämääni itseäni varten enkä muiden ehdoilla.”
Lopulta ainoa asia, jonka Riina keväällä tietoisesti teki toisin oli se, että hän alkoi antaa aikaa taiteen tekemiselle. ”Sallin itseni käyttää tunteja siihen, että maalaan tai piirrän. Siellä mä piirsin meidän makuuhuoneessa joka päivä. Ja koska olen melkoinen täydellisyyden tavoittelija, niin päätin myös julkaista töitäni instassa nopealla tahdilla, etten voinut jäädä viimeistelemään töitäni liian pitkäksi aikaa.”
Vaikuttaminen lähtee sisäisestä palosta
Riinan taide on vahvasti kantaaottavaa. Vaikuttaminen onkin aina ollut Riinalle tärkeää. ”Lapsena olin suorastaan kauhukakara. En nähnyt mitään esteitä jonkin asian tekemiselle, vaan menin vaan ja toteutin. Kävelin vaikka kaupungin hallitukseen, jos mulla oli asiaa.”
Sisäinen palo vaikuttaa on näkynyt erilaisina tekoina: milloin Riina on ollut kommentoimassa lukion uutta opetussuunnitelmaa, milloin pistänyt pystyyn kantaaottaviin sisältöihin keskittyvän verkkomedian. Tai järjestänyt laskiaisriehan vastaanottokeskuksen lapsille talvella 2015 – tilanteessa, jossa Suomeen saapui ennätysmäärä pakolaisia, mutta yleinen ilmapiiri pakolaisten vastaanottamiseen oli nihkeä. ”Olen kokeillut erilaisia keinoja vaikuttaa, politiikkaakin vähän. Minun tapani rakentaa parempaa maailmaa on kuitenkin omanlainen.”
Tympeät tytöt ottavat reilusti ja rohkeasti kantaa erityisesti naisiin kohdistuviin ahtaisiin rakenteisiin. Normien tasolla naisten asemassa ollaan jäljessä: vaikka yhteiskunnassa on lakeja, ettei naista saa lyödä ja jokaisella on oikeus omaan kehoon, niin edelleen parisuhdeväkivalta tai seksuaalinen häirintä on arkea yhteiskunnassamme.
”Oon lukenut 1900-luvun feminististä kirjallisuutta, ja esimerkiksi 50-luvulta löytyy paljon kuvauksia, joissa naiset miettivät, millaisia odotuksia yhteiskunta asettaa ja millaisia paineita naiset kokevat. Ja ne ovat yllättävän samanlaisia vielä nykyäänkin!”
Tytöt puhuvat asioita, joista ei ole puhuttu tarpeeksi tai ainakaan ymmärrettävällä tavalla. ”Feministiseen kieleen kuuluu usein, että puhutaan rakenteista ja konstruktioista, mutta vaikeat käsitteet voivat kääntyä itseään vastaan. Tympeissä tytöissä tuon isoja ja haastavia asioita esiin kuvina ja samaistuttavina teksteinä.”
Uutta unelmaa kohti?
Nyt, kun Tympeät tytöt on selkeästi onnistunut projekti, Riinalta kysytään usein, että mitäs seuraavaksi. Riinaa kysymys ärsyttää.
”Ja mitä se kertoo meidän yhteiskunnasta, kun kaikkeen suhtaudutaan, siten että ”kun tämä projekti suoritettu, sitten syöksytään seuraavaan”, Riina kysyy.
”Mähän elän nyt unelmaani. Haluan kuulostella rauhassa, mihin tämä vie. Sitä ei tarvitse vielä tietää. Aion mennä siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä.”
Unelman eläminen on kuitenkin erikoista. Toisaalta Riina on pökertyä kaikesta siitä, mitä hän nyt saa tehdä ja kokea – kuten julkaista kirjan. Ja toisaalta arki on hämmentävän arkista: hän istuu edelleen tuntikausia heidän makuuhuoneessaan maalaamassa.
Ja vaikka Riina ei halua muuttaa nykytilannetta, niin on hänellä yksi haavekuva, jossa hän haluaisi itsensä tulevaisuudessa nähdä. ”Haaveilen asuvani pienessä, vähän ränsistyneessä huvilassa ja saavuttaneeni sisäisen rauhan.”
Teksti: Minna Wallenius
Kuva: Samu Kuoppa
