Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

  • Osaaminen näkyväksi

    Osaaminen näkyväksi

    Jokaisen nuorisoseuralaisen kannattaa olla ylpeä kaikesta osaamisesta, jota harrastus- ja yhdistystoiminta on tuonut. Nuorisoseurojen, Kansalaisfoorumin ja Suomen Harrastajateatteriliiton Open Badge digitaaliset osaamismerkit auttavat osaamisen pukemisessa sanoiksi ja tarjoavat tavan jakaa tietoa siitä myös verkossa.

    Nämä taidot voivat nousta merkittävään rooliin omassa osaamiskattauksessa ja avata uusia yllättäviäkin ovia. Kun erittelee, mitä kaikkea on oppinut vaikkapa ohjatessaan ryhmätoimintaa, huomaa pian, miten monipuolinen ja kattava lista osaamisesta piirtyy.

    Aktiivinen nuorisoseuralainen Päivi Svärd Vahannan Nuorisoseurasta on tutustunut osaamismerkkeihin. Hän on ilahtunut siitä, että merkit yleistyvät yhdistys- ja harrastustoiminnassa. Hän on itse hakenut merkkejä erilaisten digitaalisten palvelujen ja tietotekniikan osaamisesta ja aikoo rikastuttaa kokoelmaansa vielä yhdistystoiminnan merkeillä.

    Osaamismerkkejä haetaan täyttämällä sähköinen merkkihakemus ja myönnetystä merkistä saa ilmoituksen sähköpostiin. Omia merkkejä hallinnoidaan helppokäyttöisessä Open Badge Factory -palvelussa.

    Puheenjohtajan, sihteerin tai taloudenhoitajan osaamismerkkiä haetaan täältä: www.kansalaisfoorumi.fi/osaamismerkit 

    Osaamismerkit erilaisille ohjaajille ja tapahtumien tekijöille haetaan täältä: https://nuorisoseurat.fi/jasenseuroille/osaamismerkit-ja-osaamisen-tunnistaminen/ 

    Täällä hallinnoidaan omaa merkkikokoelmaa: https://openbadgefactory.com/fi/ 

  • Yhdessä seurantalojen puolesta

    Yhdessä seurantalojen puolesta

    Suomen Kotiseutuliitto ja sen asiantuntijaelimenä toimiva Seurantaloasiain neuvottelukunta ovat Nuorisoseuroille merkittävät yhteistyökumppanit seurantaloasioissa. Nuorisoseurat ylläpitävät noin 600 nuorisoseurantaloa ympäri Suomea, mutta kaikkiaan Suomessa on noin 2500 seurantaloa, jotka toimivat kokoontumis-, harrastus- ja juhlatiloina. Seurantaloja ylläpitävät nuorisoseurojen lisäksi muun muassa raittiusseurat, maamiesseurat, työväenyhdistykset ja kyläyhdistykset. Vanhimmat säilyneet seurantalot on rakennettu 1880-luvulla, ja monilla taloilla onkin kulttuurihistoriallista arvoa.

    Seurantalojen korjausavustuksella tukea seurantalojen kunnostukseen 

    Seurantalojen korjausavustus on harkinnanvarainen valtionavustus, jonka jakamisesta Suomen Kotiseutuliitto huolehtii opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Määräraha avustuksiin varataan vuosittain valtion talousarviossa veikkausvoittovaroista. Seurantalojen korjauksiin on myönnetty valtionavustuksia vuodesta 1978 alkaen. Suomen Kotiseutuliitto on huolehtinut avustusten jakamisesta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta vuodesta 2004 lähtien. Korjausavustusta jaetaan noin 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. 

    Seurantaloasiain neuvottelukunta yhteistyöelimenä ja kehittäjänä 

    Liiton asiantuntijaelimenä toimii Seurantaloasiain neuvottelukunta, jonka esityksen perusteella päätös avustusten jakamisesta tehdään. Se on seurantaloja omistavien yhdistysten keskusjärjestöjen perustama yhteistyöelin, jossa ovat mukana myös opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön ja Museoviraston sekä Kuntaliiton edustajat. 

    Neuvottelukunnan päätehtävä on laatia vuosittain seurantalojen korjausavustuksia koskeva jakoesitys Suomen Kotiseutuliitolle. Suomen Kotiseutuliiton hallitus tekee päätöksen avustusten jakamisesta neuvottelukunnan esityksen mukaan. Neuvottelukunnalle kuuluu myös yleisemmin edistää seurantalojen säilymistä ja kehittämistä kansalaisyhteiskunnan kokoontumispaikkoina.   

    Koko avustusmuodon historian ajan on yhdistyksille annettu myös korjausneuvontaa. Avustukset kohdennetaankin hyvin perustelluille ja suunnitelluille hankkeille, jotka aiotaan korjata säilyttävällä tavalla, perinteisiä materiaaleja ja osaamista käyttäen. Myös kuntoarvioihin ja suunnitteluun myönnetään avustusta. Kotiseutuliiton rakennustutkijan työajasta puolet kuluukin neuvontaan. Hänellä on mahdollisuus myös käydä taloilla, joilla on käynnissä tai suunnitteilla korjaushanke. 

    Näin hakuprosessi etenee: 

    -> Seura lähettää korjausavustushakemuksen Kotiseutuliittoon 30.9. mennessä 

    -> Kotiseutuliiton rakennustutkija käsittelee hakemukset, asettaa niille maksimi avustussummat sekä merkitsee hakemuksen kiireellisyyden sekä merkittävyyden 

    -> Suomen Nuorisoseurojen asiantuntijat lausuvat hakijoina olevien nuorisoseurojen toiminnan aktiivisuudesta ja nuorisoseurantalon käytöstä ja esittävät avustuksen saajia ottaen huomioon rakennustutkijan lausunnot 

    -> Seurantaloasiain neuvottelukunta tekee esityksen avustuksen jakamisesta 

    -> Suomen Kotiseutuliiton hallitus päättää myönnettävistä avustuksista (maalis-huhtikuu) 

    -> Nuorisoseuralla on noin kaksi ja puoli vuotta aikaa toteuttaa korjaushanke 

    -> Selvitys avustuksen käytöstä pitää toimittaa viimeistään kolmen vuoden päästä avustuspäätöksestä Kotiseutuliittoon 

    Ota yhteyttä 

    Kotiseutuliiton rakennustutkija Lasse Majuri 
    puh. (09) 612 63221 / lasse.majuri@kotiseutuliitto.fi 

    Nuorisoseurojen seurantaloasiantuntija Jarmo Tupasela 
    puh. 040 505 2659 / jarmo.tupasela@nuorisoseurat.fi 

  • Johanna Lindstam aloitti toiminnanohjaajana Etelä-Suomessa

    Johanna Lindstam aloitti toiminnanohjaajana Etelä-Suomessa

    Johanna Lindstam työskentelee Etelä-Suomen toiminnanohjaajana toimipaikkanaan Etelä-Hämeen aluetoimisto Lahdessa. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja sosionomi amk, ja työskennellyt aiemmin OSAAN! –hankkeessa hankeohjaajana Sysmän, Hartolan ja Joutsan alueella. Hankkeen kohderyhmänä olivat 13–29-vuotiaat maaseudun nuoret, joille hän organisoi lisäkoulutuksia.

    Johanna asuu Vääksyssä miehensä, kolmen lapsen ja kahden kissan kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluu tämän lukuvuoden ajan vaihto-oppilas Venezuelasta. Hänellä on myös vahva kansantanssitausta Vääksyn Kansantanssijoissa. Nykyään harrastuksiin kuuluu luonnossa liikkumista sekä leipomista. Johannan tavoittaa numerosta 044 491 9299.

  • Teatterinuoret matkasivat Viroon esiintymään

    Teatterinuoret matkasivat Viroon esiintymään

    Vaikka maailma muuttuu yhä kansainvälisemmäksi, on suomalaisten teatteriharrastajien ulkomaankontaktit jääneet viime vuosina varsin vähäisiksi, ainakin Nuorisoseurojen teattereiden osalta.  Rovaniemen H-Moilaset ja Kuopion TeatteriTorstain nuoret päättivät korjata omalta osaltaan asian ja suuntasivat helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Viron Laulasmaalle Teenifesteille. 

    Nuorisoteatterifestivaali Teenifest järjestettiin nyt 18. kertaa. Tapahtuman järjestävä KutiMuti Stuudio on vierailut Suomessa vuodesta 2014 saakka joka vuosi. Kankaanpäässä järjestettävän Ramppikuumeen vakivieras ihastutti viime vuonna myös Nuori Kulttuuri Teatriksen päätösgaalassa. Viime vuoden puolella ryhmän vetäjä Tiiu Mägi toivotti suomalaiset vieraat tervetulleiksi Viroon, ja Suomen Nuorisoseurojen alaisuudessa toimivat ryhmät tarttuivat ehdotukseen. 

    Viikonlopun aikana suomalaiset nuoret esiintyivät virolaiselle yleisölle, näkivät kymmenen virolaista esitystä, osallistuivat näyttelijäntyön ja ohjaamisen työpajoihin sekä viettivät hauskan illan virolaisten isännöimässä discossa.  

    ”Parasta oli esitykset ja työpajat sekä tosi hyvä ruoka. Ihmetytti, että tosi moni osasi suomea. Viron kieli ihastutti”, kertoo kuopiolainen Juulia Hämäläinen reissun annista. 

    Virolaisten ryhmien tavoin sekä H-Moilaset että TeatteriTorstai esittivät festivaalin katselmusosuudessa omat esityksensä Muutoksen ja Nallekarkit. Yleisön välitön palaute oli korvia huumaavan riemukasta.  

    ”Parasta oli saada esiintyä Virossa, saada uudenlaisia kokemuksia ja Vanhan Tallinnan kierros oli myös mahtava!”, iloitsee myös TeatteriTorstaissa teatteria harrastava Olga Kaikkonen. 

    Kuopion TorstaiTeatteri saapui Viroon jo perjantaina, ja heille oli järjestetty paikallisen oppaan johdolla opastettu kävelykierron Tallinnan vanhassa kaupungissa. Ensimmäistä kertaa Virossa vierailleet nuoret saivat aimo annoksen Viron historiaa autenttisilla paikoilla. 

    Kierroksen jälkeen ryhmä pääsi varsinaiseen matkakohteeseen Laulasmaalle, joka sijaitsee noin 35 kilometriä Tallinnasta länteen.  

    Viikonlopun tukikohtina olivat KutiMuti Stuudion leirikeskus sekä Arvo Pärdi -kulttuurikeskus, jossa pidettiin lauantaina tapahtuman katselmusosuus. Yhteensä kaksitoista esitystä ja heidän esiintyjänsä saivat välittömästi esityksen jälkeen palautteen arvovaltaiselta raadilta, joka koostui sekä näyttelijöistä että ohjaajista ja kriitikoista.  

    Sekä esitysten palaute että sunnuntain työpajat avasivat hyvin ikkunaa virolaisen ja suomalaisen teatterikulttuurin välillä. Kun meillä Nuorisoseuroissa taide nähdään kasvun välineenä ja mahdollisesti yhteiskunnallisen keskustelun välineenä, arvostetaan Virossa perinteistä näyttelijäntyötä, ja metodit pyrkivät tukemaan tätä.  

    ”Ehkä heillä ei ole Virossa traditiota siitä, kuinka nuoret kohdataan nuorina, vaan tärkeämpää on se, että harjoitukset tehdään oikein”, pohdiskeli TeatteriTorstain porukka paluumatkalla Suomenlahden aalloilla.  

    Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja avasi silmiä sekä omaan harrastukseen että antoi myös vinkkejä tulevaan. Virolaiseen nuorisoteatterikenttään tutustuminen vahvisti käsitystä siitä, että Virossa tehdään erittäin laadukasta nuorisoteatteria. Kenties meillä voisi olla oppimisen paikka siitä pieteetistä, jolla ystävämme Suomenlahden toisella puolella harrastukseensa suhtautuvat ja kenties meidän kulttuurisen nuorisotyön metodeista voisi olla jossain vaiheessa käyttöä myös Virossa.  

    Matkailu avartaa, niin myös tällä kertaa. Paluumatkalla ryhmäläiset suunnittelivat seuraavia reissuja niinkin eksoottisiin paikkoihin kuin Milanoon tai Saarijärvelle. Nähtäväksi jää, mihin päätyvät.   

    Teksti: Pasi Saarinen 

    Kuva: Juulia Hämäläinen 

  • Ilta Villen kanssa

    Ilta Villen kanssa

    Ensi syksyn Teatterilaivan päävieraana nähdään näyttelijä Ville Haapasalo. Liput tapahtumaan myynnissä nyt.

    Silja Europa täyttyy tarinoista, esityksistä, työpajoista ja teatterin taiasta, kun syksyn hauskin Teatterifestivaali seilataan 18.–19.9.2020. 

    Esiintymään oman ryhmän kanssa? 

    Tämän vuoden Teatterilaivan esitykset haetaan avoimen haun kautta. Tapahtumaan voivat hakea kaikki harrastajateatteriryhmät ympäri maan. Laivan esityskattaukseen haetaan maksimissaan tunnin mittaisia esityksiä, jotka ovat siirrettävissä laivaolosuhteisiin. Silja Europan Teatteri itsessään antaa monenlaisille esityksille toimivat puitteet. 

    Esityshaku on käynnissä maaliskuun loppuun saakka. Hakulomake löytyy tapahtuman nettisivuilta ja esitykset tapahtumaan valitaan huhtikuun aikana. 

    Työpajoja ja muita kohtaamisia 

    Tuttuun tapaan Teatterilaivalla nähdään koko joukko teatterin työpajoja ja muuta ohjelmaa. Tämän vuoden ohjelmaosuus julkaistaan kevään aikana ja luvassa on mielenkiintoisia ja hyödyllisiä työpajoja, teatteriagenttien ideoimaa yllätysohjelmaa ja uusiin näytelmäteksteihin liittyvää aktiviteettia.  

    Haapasalon tarinoita 

    Teatterilaivan isäntänä ja perjantai-illan erityisvieraana nähdään näyttelijä Ville Haapasalo tuhansine tarinoineen. Nuorena miehenä Venäjälle teatterikouluun eksynyt Haapasalo on nykyisin yksi Venäjän tunnetuimmista ihmisistä ja suomalaisillekin tuttu useiden tv-ohjelmien kautta.  

    Kuinka venäläinen teatteri eroaa suomalaisesta teatterista? Mikä merkitys teatterilla on Venäjällä ja Suomessa? Mitkä ovat hurjimpia omakohtaisia kokemuksia teatterintekemisestä? Millainen on Ville Haapasalon hämärä nuorisoseuramenneisyys? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kun vietetään Ilta Villen kanssa tarinoiden ja keskustelujen parissa.  

    Lähde yksin, yhdessä tai isommallakin porukalla 

    Teatterilaiva tarjoaa teatterin harrastajille ja teatterista kiinnostuneille mahtavat puitteet viihtymiseen, verkostoitumiseen ja unohtumattomiin elämyksiin. Suosittelemme tapahtumaa etenkin teatteriryhmille, joille tapahtuma toimii mainiona kauden starttaamisreissuna tai kesäteatterin karonkkana. 

    Liput tapahtumaan myy Ikaalisten matkatoimisto

  • Ville Koskinen yllättyi Vuoden työntekijä -tittelistä

    Ville Koskinen yllättyi Vuoden työntekijä -tittelistä

    Nuorisoseurojen vuoden työntekijä on it-suunnittelija ja toimistonhoitaja Ville Koskinen Keski-Suomen aluetoimistosta Jyväskylästä. Tunnustus jaettiin ensimmäistä kertaa työntekijäpäivillä Mikkelissä helmikuussa. “Valinta tuli iloisena yllätyksenä, koska koko työyhteisömme on täynnä mahtavia tekijöitä. Isot kiitokset esimiehille ja työkavereille tuesta. Jatketaan samaan malliin!”, kuvailee Ville tunnelmiaan. 

    Johtoryhmän perusteena valinnalle oli erinomainen työ Nuorisoseurarekisterin uudistusprosessissa ja Villen palvelualttius sekä nuorisoseurakentän että työtovereiden suuntaan. Vuoden työntekijä- tunnustus jaetaan jatkossa aina työntekijäpäivien yhteydessä. 

  • Mitä lapsi päättäisi kokouksessa?

    Mitä lapsi päättäisi kokouksessa?

    Oletko ollut nuorisoseuran kokouksessa mukana, jossa on lapsia tai nuoria? Koetko lapset häiritsevinä, ovatko he kokouksen jäänsärkijöitä vai kysytkö heidän mielipidettään? 

    Monta kertaa on käynyt niin, että joku kysyy, voiko lapsen tuoda mukaan kokoukseen. Kokous koetaan tärkeäksi aikuisten asiaksi ja lapset häiritseviksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kokouksessa suunnitellaan lasten tapahtumaa tai sitä, miten nuoria saataisiin mukaan toimintaan. Päätetään, että kysytään heidän mielipidettään tms. Ja sitten lapsille tehdään erillinen kysely sen sijaan, että lapset pääsisivät oikeaan kokoukseen sanomaan mielipiteensä.  

    Lapsi haluaa osallistua, ja hänen mielipiteensä on tärkeä. Aikuisen malli kokouksessa on lapsesta mielenkiintoinen, ja lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön, jos myös hänen mielipidettään kysytään ja häntä kuunnellaan. Toki lapselle pitää asettaa kysymykset oikein ja tarpeeksi konkreettisiksi. Myös aikakäsitys on lapsella hiukan erilainen kuin aikuisella. Mutta lapselta voi kysyä, minkälainen on kiva tapahtuma/toiminta, mitä tykkäisit tehdä tai mitä tarjottavaa tapahtumassa olisi, millaiset koristeet olisivat hienot ja mitä haluaisit itse tehdä. Lasta voi myös pyytää piirtämään unelmien tapahtuman tai nuorisoseuran: millainen se olisi.  

    Etelä-Suomen aluefoorumiin osallistui lokakuussa parikymmentä aikuista ja kolme nuorta iältään 11–13 -vuotiaita. Nuoret vastasivat täsmälleen samoihin kolmivuotisohjelman kysymyksiin kuin aikuisetkin. He pohtivat yhdessä, mikä olisi heidän näkökulmastaan tärkeää nuorisoseurapolulla, ja vastaukseksi tuli muun muassa retkiä kiipeilypuistoon, sisäaktiviteettipuistoihin ja yö seurantalolla eli yhteisöllistä tekemistä toisten kanssa. Näistä vastauksista voisi hyvinkin koostaa toimintasuunnitelmapohjaa seuraavalle vuodelle. Toki lasten ja nuorten kärsivällisyys ja mielenkiinto herpaantuu nopeammin eikä ole tarkoituksenmukaista istua tuntitolkulla vain kuuntelemassa.  

    Jos kokous kestää pitkään ja aiheena on vaikka talousarvio, silloin kannattaa varata lapsille ja nuorille puuhapussi mukaan. Yleensä nuorilla on jo omat puhelimet ja älylaitteet mukana, mutta jos seurantalolla on mielenkiintoista tekemistä, lapsi saattaa haluta mukaan, onhan seurantalo lapsesta jännä paikka.  

    Seurantalolta voisi löytyä kokouksia varten NS-puuhapussi. Mitä kannattasi varata puuhapussiin? Sieltä voisi löytyä värityskirjoja, satukirjoja, palapeli, plusplus-palikoita tai legoja, rakennuspalikoita, askarreltavia kirppupohjia, värityskuvia, muistipelikortit, erilaisia huiveja ja palloja, rubikin kuutio, ongelmanratkaisupelejä tai vaikka kokousbingo. Ihan peruspaperi ja värityskynät riittävät usein ensihätään mielenkiinnon kohteeksi.  

  • Antti Kalliomaa siirtyi järjestötyöstä yritysmaailmaan: Nuorisoseurat kasvatti johtajuuteen

    Antti Kalliomaa siirtyi järjestötyöstä yritysmaailmaan: Nuorisoseurat kasvatti johtajuuteen

    Antti Kalliomaan 15 vuoden työuraan Suomen Nuorisoseuroissa mahtuu paljon. Matka Kalevan Nuorten piirityöntekijästä pääsihteeriksi on ollut muutoksia täynnä, mutta kaikkeen Antti on tarttunut rohkeasti ja suurella innolla. Nyt häntä odottavat uuden haasteet Mikkelissä.

    Antti Kalliomaata jännittää: hän on juuri hypännyt uusiin ja suuriin saappaisiin, Saimaa Stadiumin sekä Konsertti- ja kongressitalo Mikaelin yhteiseksi toimitusjohtajaksi. Taakse on jäänyt 15 vuoden ura nuorisoseurajärjestössä lukuisine eri tehtävineen, viimeisimpänä Nuorisoseurojen pääsihteerin työ. Jännityksen lisäksi Antti tuntee suurta innostusta, mutta myös haikeutta.

    ”Odotan, että pääsen kokeilemaan työssä ja opinnoissa saatuja oppeja uudenlaisessa ympäristössä sekä ratkomaan uudenlaisia haasteita. Toisaalta työ nuorisoseuroissa on tähän saakka pitkälti määrittänyt identiteettiäni. Täällä olen kasvanut johtajaksi ja johtajana.”

    Järjestöjohtajuudessa on universaalia oppia johtajuudesta

    Kalliomaa aloitti työnsä nuorisoseuroissa vuonna 2004 piirityöntekijänä, ja siirtynyt vähitellen tehtävästä toiseen. Noihin vuosiin mahtuu muun muassa Nuorisoseurojen suuri organisaatiouudistus, jonka myötä nuorisoseurojen työntekijämäärä on kasvanut yhdeksästä hengestä viiteenkymmeneen. Jossain vaiheessa Antista alkoi tuntua, että hän tarvitsisi uutta osaamista, jotta hän voisi edelleen kehittyä johtajana ja että hänellä olisi jatkossakin annettavaa nuorisoseuroille. Niin hän jäi opintovapaalle ja lähti opiskelemaan urheilujohtamista ja brändien hallintaa, jotta saisi lisää paukkuja viedä järjestöä eteenpäin. Opintojen myötä Antin silmät avautuivat sille, miten paljon järjestöjohtamiseen liittyy asioita, jotka pätevät missä tahansa muuallakin.

    ”Olen tietenkin oppinut uutta, mutta myös ymmärtänyt, miten paljon järjestötyö opettaa hyvää johtajuutta, leadershippiä.”

    Kalliomaa oli palaamassa opintovapaalta takaisin vuodenvaihteessa ja oli jo valmistautunut henkisesti seuraavaan strategiaprosessiin ja juhlavuoden suunnitteluun, kun yksi avoinna oleva työpaikka rupesi puhuttelemaan häntä.

    ”Olen ollut Saimaa Stadiumin hallituksessa vuodesta 2015 lähtien ja tiesin, että toimitusjohtajan paikka on avoinna. Sitten kun mukaan tuli myös Mikaelin toimitusjohtajuus, niin ajatus ei enää antanut rauhaa. Musiikki, kulttuuri ja hyvinvointi ovat niin lähellä sydäntäni, ja näitä kaikkia pääsen tulevassa työssäni edistämään.”

    Rohkea loikka epämukavuusalueelle

    Ja kun kipinä syttyy sisällä, on sitä kuunneltava. Näin opetti jo mummo Anttia, kun tämä oli pieni poika.

    ”Mummo sanoi, että oo vahva ja rehellinen itsellesi. En lapsena ymmärtänyt, mitä mummo sillä tarkoitti, mutta nyt se tuntuu tärkeältä elämänohjeelta.”

    Tärkeä oli myös työkaverin lähettämä sitaatti Santeri Alkiolta vuodelta 1914: ”Itsekasvatuksen ensimmäinen ja tärkein momentti on itsensä velvoittaminen. Kaiken uudistumisen täytyy lähteä itsestä.” Tämän viestin Antti sai, kun tieto uudesta työpaikasta oli kiirinyt maakuntiin. Antille se oli tärkeä rohkaisu ja vahvistus sille, että oli tehnyt oikean valinnan.

    ”Uudessa kiehtoo se, että joudun astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun saan johdettavakseni kaksi isoa taloa ja mukaan tulee myös kaupallinen aspekti. Nyt minun on pakko oppia uutta.”

    Eikä Antti mene sieltä, missä aita on matalin. Yritysmaailman lainalaisuuksiin kuuluu muun muassa se, että mikäli toimitusjohtajaan ja hänen tekemään tulokseen ei olla tyytyväisiä, hänet voidaan irtisanoa. Uusi työ tarkoittaa myös uutta kaupunkia, jossa Antti tulee jatkossa asumaan osan viikosta. Se, miten perhe sopeutuu uuteen tilanteeseen, onkin Antin päällimmäisin huoli. Hän uskoo kuitenkin, että avoimella keskustelulla saadaan tämäkin asia hoidettua, ja hyvän työtilanteen voi nähdä positiivisena ongelmana. Myönteistä asennetta ja rohkeutta Kalliomaalta ei siis ainakaan puutu.

    Pelinrakentaja, joka toimi lähellä nuorisoseurakenttää

    Pääsihteerinä Antti on halunnut olla johtaja, joka on lähellä nuorisoseurakenttää. Hänet on nähty vuosien aikana lukuisissa paikallisseurojen tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.

    ”Jos minut on kutsuttu johonkin tilaisuuteen eikä minulla ole ollut mitään päällekkäisyyttä, niin aina olen mennyt. Nuorisoseurat on kuitenkin kansanliike, joka saa oikeutuksensa paikallistoimijoista.”

    ”Olen todella kiitollinen siitä, mitä olen saanut kokea. Toivon, että nuorisoseurajärjestö näkee, miten valtavan hienoa työtä se tekee. Se järjestää upeita tapahtumia ja on täynnä upeita ihmisiä. Järjestölle on tilausta, ja sen työ on arvokasta.”

    Esimies-Antti toivoo, että hänet muistettaisiin sellaisena johtajana, joka rakensi paikkoja työkavereilleen. Kannustavana ja rakentavana esimiehenä. Joukkuepelin rakentajana.

    ”Vaikeissakin tilanteissa olen koittanut toimia niin kuin toivoisin, että minua itseäni olisi kohdeltu. Ymmärrän, ettei kaikki ehkä ole kokeneet aina sitä samalla tavalla. Olen kuitenkin ollut itselleni rehellinen.”

    Työ nuorisoseuroissa jää taakse haikein, mutta levollisin mielin. Antti tuntee tehneensä sen, minkä on pystynyt.

    ”Uskon, että siinä ajassa tarvittiin sellaista johtajuutta, mitä minulla on ollut. Olen koittanut rakentaa yhtenäistä nuorisoseuraa. Nyt on jonkun muu aika viedä järjestöä eteenpäin – seuraavalle levelille.”

  • Tiistenjoen ja Haapakosken nuorisoseurat haastavat toisensa pyöräilemään

    Tiistenjoen ja Haapakosken nuorisoseurat haastavat toisensa pyöräilemään

    Tiistenjoen nuorisoseurantalo on kaunis punainen puurakennus Lapuanjoen varressa. Talolta on matkaa noin kahdeksan kilometriä alavirtaan Haapakosken nuorisoseurantalolle. Jo yli 30 vuotta seurat ovat haastaneet toisensa vuorovuosin leikkimieliseen pyöräilykisaan. Tänä vuonna oli tiisteläisten vuoro haastaa haapakoskelaiset.

    Homman juju on yksinkertainen: pyöräillään toisen seuran talolle, laitetaan nimi vihkoon ja ansaitaan sillä yksi piste omalle seuralle. Vihkoon voi myös jättää terveisiä tai tsemppiviestejä muille pyöräilijöille. Haasteessa yhdistyy monta hyvää asiaa: seurojen välinen yhteistyö ja ystävyys, leikkimielinen kisailu ja liikkumisen ilo.

    Perinne on lähtenyt liikkeelle 80-luvulla, mutta tarkkaa aloitusvuotta ei löytynyt. Alun perin haaste oli vain yhden päivän mittainen, ja tapahtumia oli kaksi: kesäisin pyöräiltiin ja talvisin hiihdettiin Lapuanjoen jäitä pitkin. Silloin seurantaloilla oli päivystys ja Lapuan kaupunki tarjosi mehut. 2000-luvulla hiihtohaaste jäi, koska osallistujamäärät vähenivät ja talvien jäätilannekin muuttui epävarmaksi. Pyöräilyhaaste taas kasvatti suosiotaan, ja se pidennettiin ensin viikon, sitten koko kesän, mittaiseksi. Nykyään myös mistä tahansa pyöräilevä voi laittaa nimensä vihkoon.

    ”Haastepyöräily on mukava piristys kesäisin. Pyöräilijät tykkäävät tästä, koska se on hyvää liikuntaa. Vaikka se on leikkimielinen kisa, niin aina loppua kohden pyöräilijöitä on enemmän”, sanoo Haapakosken nuorisoseuran puheenjohtaja Marja-Leena Laurila.

    ”Tänä vuonna haasteen alkamista kyseltiin jo toukokuun alussa”, Tiistenjoen Nuorisoseuran puheenjohtaja Päivi Sipilä valottaa haasteen suosiota. ”Meillä on muutamia todella aktiivisia pyöräilijöitä, jotka saattavat käydä joka päivä, säätäkin uhmaten. Sitten on niitä, jotka menevät hissukseen vaikka lasten kanssa.”

    Voitot menevät aika lailla vuorotellen. Yhteen aikaan Haapakoski voitti monena vuonna peräkkäin, mutta nyt näyttää siltä, että voitto menee toista vuotta peräkkäin tiisteläisille.

    ”Voitto ei ole tärkeä, vaan se että saadaan porukka liikkumaan”, Sipilä sanoo. ”Täällä sivukylillä on aina vähän tällaista kisailua ja kissanhännänvetoa, huumorilla tietenkin. Some on voimissaan ja siellä kuittaillaan vastapuolelle.”

    Kisan loppuvaiheessa molemmilla seuroilla kerätään ”salaa” porukoita kasaan ja lähdetään isolla joukolla keräämään pisteitä, varsinkin jos kisa on tiukka. Kisan viimeisenä päivänä pidetään seurantalolla valvojaiset. Kumpikin seura arpoo myös pienet tuotepalkinnot osallistuneiden kesken. Tuloksista ilmoitetaan paikallislehteen.

    Päivi Sipilä kannustaa muitakin nuorisoseuroja järjestämään vastaavanlaisia haasteita, mikäli sopivan matkan päästä löytyy haasteeseen vastaava ystäväyhdistys.

    ”Tämä on helppo järjestää. Tarvitaan vain ruutuvihko, jonka numeroi. Sovitaan päivämäärät ja ilmoitetaan ne paikallislehdessä ja somessa. Lisäksi viholle pitää olla paikka. Meillä on vanha maitolaituri, jossa on postilaatikko viholle”, kannustaa Päivi. ”Aika pienellä vaivalla saa liikkumisen ja osallistumisen ilon. Ja vain joka toinen vuosi tarvitsee itse järjestää.”

    Kuva: Päivi Sipilä

  • Heli Laaksonen: Ylittämätön sovellus, ainutlaatune apsi!

    Heli Laaksonen: Ylittämätön sovellus, ainutlaatune apsi!

    Oleks lomil lährös ja kesälaitumil? Mul olis sul kuuma vinkki! Oleks kuullu semmosest ajankohtasest sovelluksest, mikä stimuloitte aivoi vallankumouksellisel taval? Se näyttä simppelilt, mut o nerokas innovaatio. Sovellukses o ajatuksena, et piänte merkkie avul houkutella aivot tuattama miälkuvi, hajui, makui, färei, muistoi, maisemi. Ne merkit vaikutta myäski niil aivoalueil, misä tunnekuahut ja elämykset synty. Myätätunto, ymmärrys, helpotukse huakaus, kauhu, nauru taik itkuki voi tulla. Yhtäkki sää tutustut uussi ihmissi, maihi ja tarinoihi.

    Lisätty torellisuus levittäyty sun ympärilles, ko tutkailet tätä sovellust. Voit loju uimaranna aurinkotualis keskel kirkast päivä ja luulla vaeltavas vuarerinnet ylös. Näet ko hämärä laske laaksos, tähret sytty ja al olevan kaupunkin valot tuikki. Yhtäkki sää huamat, et joku valkopartane seura sinu, kiihrytät askeleitas, voi jos ehtisit majapaikka, olissit turvas! Huh!

    Sovellus on kaikil sama, mut jokase aivot käsittele sen tuattama data omil tavoillas. Ko sovellukses kerrota valkopartasest ukost, yhre aivois näyttäyty joulupukin kuva, toise aivois hiippaile velho Gandalf. Kolmanne aivois liikku ehkä jotta iha muut, mut sitä ei saa toiset ikinä tiättä.

    Sovellukse yksityisyys o 100%. Täst sovelluksest puuttu mainokset, evästeet ja salasanat. Ihana rauha! Ava vaa – ja se o siin. Se toimi sun ajatustes kans samas tahris. Jos ajatus katke, sovellus pyssä sil sekunnil, ja orotta, et olet kärryil taas. Voit käyttä sovellust yksinäs, jos tykkäät. Mut voit myäs jaka sen muitten kans, ja kerto heil retkist, misä kuljit sovellust käyttäessäs – ja kuunnella, mitä muut o sen kans kokenu. Saatavuus o hyvä, hinta matala, jopa ilmane joissakin tapauksis. Joka paikkakunnal on nimittäis paikkoi, mist sen saa lainata maksuttomast. Sun o mahrolline käyttää sitä misä vaa, vaik lentokonees tai sukellusvenees. Akkui ei tarvita, saati laturei – ainoastas hiuka valo. Aurinko kelppa taik taskulamppu taik kynttilä.

    Sovelluksel o jo omat suurkuluttajas. Ikinä ei ol kuitenka liia myähäst sihen tutustu – varsinki lomat o otollist aikka sil. Lisäks sul täyty olla taito tulkita sovelluksen merkkei: musti täpli valkosel pohjal. Mut ne o helppoi – ko kerra ne opit, muistat loppuelämän. Sovelluksen tekniikka ei vanhene. Viäl ko sää olet satavuatias, voit otta sen kätte, avata sen siit kohta, mihen kymmenvuatiaana jäit. Se on kestävä – sen voi purotta vaik kolmannest kerroksest, ehjäks jää! Sen verra sentä täyty varo, ettei vette sitä tiputa taik nuatiotule!

    Se rauhotta, rentoutta, opetta ja viihryttä. Mää olen käyttäny sitä 6-vuatiaast saak – ja ollu siit onnelline joka päiv.

    Kyl sullaki semmone sovellus jo o. Käytä sitä nii usse ko voit.

    Heli Laaksonen
    Kirjailija, runoilija ja sanamajia
    www.hulimaa.fi