On huhtikuu 2015. Lahtelainen Särmä on juuri ollut ensimmäisessä aikuisten valtakunnallisessa katselmuksessaan Naisten pukuhuone -tanssiteoksellaan. Tätäkin teosta, kuten kaikkia aikaisempia, oli työstetty vuosi. Nyt ryhmä päätti, että seuraavaa ohjelmaa tehdään aivan eri tavalla: matkasta nautiskellen, mielenmaisemia tutkiskellen, jatkuvasti inspiroituen. Maaliviivana oli Tanssimylly kahden vuoden päässä. Teosta ei tehty kronologisessa järjestyksessä alusta loppuun, vaan tanssin, musiikin ja tunnelman palasia luotiin sattumanvaraisessa järjestyksessä.
”Koin tärkeäksi, että tarina ja tanssit valmistuisivat lomittain”, avaa ryhmän ohjaaja ja tanssin opettaja Riia Niemelä. ”Halusin inspiroitua liikkeestä, en luoda etukäteen valmista tarinaa. Halusin luottaa, että tarina syntyy kyllä aikanaan. Koreografina ja ohjaajana se oli hyppäys epämukavuusalueelle. Ja kyllähän se tanssijoitakin kauhistutti, voiko tällaisista lähtökohdista syntyä mitään valmista!”
Matka alkaa
On elokuu 2015. Hullunmylly-työnimellä kulkeva matka alkaa. Edellisen produktion aikana tanssijat olivat innostuneet ilmaisutaidon kehittämisestä ja sitä toivottiin lisää. Ryhmä päätti jatkaa yhteistyötä teatteri-ilmaisun ohjaaja Laura Peltoniemen kanssa.
”Pyysin Lauraa tekemään tanssijoiden kanssa erilaisia ilmaisuharjoitteita. Seurasin työskentelyä ja poimin sieltä kohtia, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Jatkoin näiden teemojen parissa tanssijoiden kanssa.”
On syyskuu 2016. Teoksen yhdeksi teemaksi on muotoutunut päänsisäinen kaaos. Improvisaatioharjoitteista tulee Riialle olennainen osa luomistyötä.
”Pyysin tanssijoita kuvittelemaan, että heidän kotiinsa on murtauduttu. Sitten laitoin heidät kirjaamaan sanoja, mitä he ihan ensimmäiseksi siinä tilanteessa tekevät. Sanat pantiin kiertoon ja kukin teki saamistaan sanoista liikesarjan. Toisessa harjoitteessa pyysin tanssijoita ajattelemaan viidakkoa, jonka läpi yksi yrittää päästä läpi, ja tätä sitten aloimme tutkia liikkeellisesti. Näiden tanssijoiden sarjojen ja liikeaihioiden pohjalta aloin sitten luoda teosta.”
”Minua saattaa inspiroida mikä vain. Vaikkapa taidemaalaus, tuntematon vastaantulija, linnut taivaalla, tuuli kasvoilla, runo, pyykkien ripustaminen tai oman ja lähipiirin elämän haasteet.”
Musiikki palvelee liikettä
On tammikuu 2016. Musiikin löytäminen on vielä pahasti kesken. Monesti musiikki tulee jo alkuvaiheessa mukaan luomisprosessiin, mutta senkin kanssa Särmä toimi toisin.
”Tällä kertaa en etsinyt kaikkia musiikkeja kerralla, vaan luotin, että ne oikeat löytyvät aikanaan. Toisinaan musiikki on minulle inspiraation lähde, mutta tällä kertaa lähtökohtana oli liike, ja musiikit tuotiin sitten palvelemaan sitä.”
”Haastavinta oli löytää sopiva teokseen sopiva valssi. Yhtenä päivänä yksi tanssijoistamme soitteli pianoa harjoitussalissa ja vaikutuin kuulemastani. Kappale paljastui tanssijan itse säveltämäksi. Koska meillä ei ollut bändiä, tuli ainoaksi vaihtoehdoksi levyttäminen. Ja niin lähestyimme Hannu Kellaa, joka sitten sovitti ja äänitti valssin meille.”
Tila syntyy
On maaliskuu 2017. Teoksen päähenkilö on jo valittu, mutta muuten tanssijoiden paikat ovat vasta muotoutumassa. Hullunmylly-nimi on vaihtunut Tilaksi.
Tila alkaa sillä, että päähenkilö tulee näyttämölle ja alkaa hahmotella omaa ”tilaansa”. Hän tutkii katseellaan fyysistä, konkreettista tilaa. Kun toiset tanssijat hiljalleen tulevat lavalle, he alkavat maalata päähenkilön sisäistä ”tilaa”.
”Teokseen sisältyy kolme eri tanssia, joissa kussakin on erilainen tunnelma. Tila alkaa mielensisäisellä kaaoksella, sen keskivaiheessa on iloinen ylipirteä sottiisi ja lopussa rauhallinen hambo. Tanssien ja musiikin tunnelman ja dynamiikan vaihtelut luovat draaman kaarta koko teokselle. Liikkeellisesti kerronta tapahtuu hyvin monenlaisin keinoin. Suunnilla, katseilla, liikkeen rytmillä ja tanssijoiden keskinäisillä asemoinnilla luodaan kerrontaa. Välillä tämä on hyvin tietoista, välillä luotan intuitioon, enkä pysähdy miettimään sen kummemmin, miksi juuri jokin toimii.”
On huhtikuu 2017. Spotit valaisevat Sorin sirkuksen näyttämöä. Tanssija päättää, ettei toivo menestyksen avaimia. Sen sijaan hän lähtee matkalle etsimään sisäistä rauhaa.
Nuorisoseurojen kansantanssista tai järjestötoiminnasta puhuttaessa Hanna Poikelan nimi nousee säännöllisesti esille. Hän on aktiivinen järjestötoimija niin seura-, alue- kuin valtakunnallisella tasolla. Tällä hetkellä hän toimii Nuorisoseurojen valtuuston jäsenenä. Hanna on ammattitaitoinen ohjaaja ja koreografi, jonka innosta pääsevät nauttimaan mm. Oulunsuun nuorisoseuran Polokkarit ja Vilikkaan ja Oulunsalon nuorisoseuran lapsiryhmät.
Saaduilla avustuksilla oli Marjon mielestä suuri merkitys.
