Kategoria: Palkinnot

Iisalmen kulttuuripalkinto Ulmalan nuorisoseuran ohjaajalle

9.12.2016

Kuvassa Markku Ryynänen äitinsä Mirja Hynysen kanssa Pärnussa lokakuussa 2016. Kuvaaja Ritva Marin.

Iisalmen kaupungin kulttuuripalkinnon sai tänä vuonna ohjaaja, koreografi Markku Ryynänen Ulmalan nuorisoseurasta. Palkinto luovutettiin Ryynäselle itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12. Iisalmen kulttuurikeskuksessa. Esityksen Markusta teki Ylä-Savon Nuorisoseurojen liitto.

Markku Ryynänen on pitkän linjan nuorisoseura-aktiivi. Ulmalan nuorisoseuran verkkosivuilla hän kertoo itsestään seuraavaa:

”Aloitin kansantanssin harrastamisen 4-vuotiaana äitini ohjauksessa. Sittemmin nuorisoseuratoiminta on tullut hyvinkin tutuksi sen lähes kaikilla tasoilla toimien ja edelleen nuorisoseurajärjestö ja sen harrastusryhmät ovat tärkein työnantajani.

Armeijan jälkeen opiskelin vuoden verran eri tanssilajeja Pohjois-Savon kansanopistossa Tanssitaiteenlinjalla ja 1994 aloitin 4-vuotiset opintoni tanssinopettajaksi Oulun konservatoriossa. Valmistuttuani jäin tuntiopettajaksi Oulun konservatorioon sekä OAMK:n tanssinopettajakoulutukseen. Oulusta kotiuduttuani olen toiminut freelance-opettajana ja koreografina useille kansantanssiryhmille eri puolella Suomea.

Olen toiminut myös tanssijana sekä tehnyt koreografioita kuoroille sekä harrastajateattereille sekä toiminut kouluttajana lyhytkursseilla luokanopettajille ja musiikkikasvattajille.

Nykyisin minut tavoittaa parhaiten Ulmalan tanssisalilta iltaisin ja viikonloppuisin.”
Palkitut nuoret kertovat: ”Tuli arvokas olo”

10.10.2016

Nuorisoseurojen ansio- ja tunnustusmerkit ovat hyvä tapa palkita aktiivisia toimijoita – iästä riippumatta! Kaksi nuorta ansiomerkin saajaa kertovat.

Emmi Astikainen, IRTI-teatteri

”Olen Emmi Astikainen, 15-vuotias imatralainen. Aloitin teatterin Vuoksenniskan nuorisoseuran IRTI-teatterilla ollessani 7-vuotias. Ohjaan 4.-6. luokkalaisten teatteriryhmä Viherpippureita ja alle kouluikäisten Taaperoita. Olen aktiivisesti mukana talkootoiminnassa. Esimerkiksi kasasimme monta viikonloppua teatterillemme uusia katsomon penkkejä sekä maalasimme näyttämön. Kesäteatterilla olen aina mukana kasaamassa lavasteita. Olen osallistunut Nuorisoseurojen leireille sekä leiriläisenä että talkoolaisena. Toimin tietenkin myös näyttelijänä. Koulun ohessa on kieltämättä rankkaa ohjata monta ryhmää samanaikaisesti, mutta saan voimaa energisistä ryhmäläisistä, jotka ovat aina valmiina oppimaan jotain uutta! Kaverit ja oikeastaan koko elämä pyörii teatterin ympärillä.

Ansiomerkin saadessani, tunsin itseni tärkeäksi. Tuntui, etten onneksi ole ihan hyödytön tälle seuralle! Oli tosi hienoa, kun työ, jota syksyn aikana oli lähes joka viikonloppu tehnyt hikihatussa, palkittiin. Mielestäni ansiomerkki on oikein hyvä tapa palkita! Jo tuosta lauseesta tulee arvokas olo.

Kuva: Emmi Astikainen esiintyi lasten rakastamana vartija-hahmona Lasten Kalenoissa 2015. Kuvaaja Jussi Kaijankangas.

Medeia Inkinen, Mäntyharjun nuorisoseura

Olen Medeia Inkinen, 22-vuotias ja asun Mäntyharjulla. Olen ollut Mäntyharjun Nuorisoseuran toiminnassa mukana ihan pienestä pitäen. Molemmat vanhempani harrastavat kansantanssia, joten olen kulkenut harjoituksissa heidän mukanaan. Aloitin kansantanssin kolmevuotiaana vähän niin kuin velvollisuudesta. Sille tielle jäin. Lasten kansantanssiryhmässä toimin ohjaajana vuodet 2008-2011. Tällä hetkellä toimin jäsenenä Mäntyharjun Nuorisoseuran johtokunnassa sekä tanssin aikuisten kansantanssiryhmässä. Nuorisoseura on ollut osa minua niin kauan kuin pystyn muistamaan ja tulee myös aina olemaan, joten tahdon tehdä töitä sen eteen.

Ansiomerkin saaminen oli minulle todella iso juttu. En osannut etukäteen aavistaa yhtään saavani sellaisen, joten se tuli melkoisena pommina. Olin siitä aika otettu ja olen yhä. Olin silloin 19-vuotias. Ansiomerkin saamisella oli minulle suuri merkitys, se oli kuin valtava kiitos vuosien työstä. Kun nuoren tekemä työ seuran hyväksi huomioidaan kiitoksella tai muistamalla jollakin muulla tapaa, siitä varmasti jää hyvä mieli ja halu jatkaa toimintaansa seurassa.

Lue lisää: nuorisoseurat.fi/jasenseuroille/ansiomerkit
Hannu Nipulille Mestarikansantanssijan titteli

11.7.2016

Hannu Nipuli on toinen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien nimittämä Mestarikansantanssija.

Hannu on toiminut Lahdessa Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 1989. Lisäksi hän on työskennellyt mm. tanssijana, ohjaajana ja koreografina sekä lukuisissa alan luottamustehtävissä. Hannu painottaa perinteen merkitystä ja vannoo samalla taiteellisen vapauden sekä iloisen tunnelman nimeen.

<p”>Hannu on kansantanssija sydämestään. Harrastus alkoi, kun äiti vei viisivuotiaan Hannun Helvi Jukaraisen vastaperustettuun kansantanssiryhmään. Jukaraisen monipuolinen, moderni ja avarakatseinen ote koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen on toiminut aina Hannun innoittajana. Esikuvakseen äidin ja Helvin lisäksi Hannu nostaa Antti Savilammen.

Kuva: Hannu Nipuli tanssimassa Riijareissa Tanssimyllyssä 2015. Kuvaaja: Petri Kivinen
Nuorisoseurojen kansantanssin Hall of Fameen neljä uutta tanssimestaria

11.6.2016

Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssikiltaan on nimetty neljä merkittävää ja ansioitunutta järjestön kansantanssihenkilöä. Vuoden 2016 valitut ovat Marja Viitanen Lahdesta, Anja Mikkola Jokioisten Tahdittomista ja Jussi Malinen ja Väinö Kreko Etelä-Pohjanmaalta.

Nuorisoseurojen Kansantanssikilta on perustettu vuonna 2012. Kansantanssimestarit nimeää Suomen Nuorisoseurojen hallitus joka toinen vuosi. Killan jäseniä kutsutaan tanssimestareiksi.

Anja Mikkolalle (s. 1948) kansantanssi ja nuorisoseuratoiminta eivät ole vain harrastus, vaan kokonaisvaltainen, yhteisöllinen ja energinen elämäntapa, joka on leimannut omaa, perheen ja ystävien elämää vuosikymmenet. Vuonna 1984 hän oli mukana perustamassa Tahdittomat-kansantanssiyhtyettä, joka kolmenkymmenen vuoden aikana kasvoi neljän aikuisparin ryhmästä sadan aktiivisen jäsenen toimijaksi.

Jussi Malinen Teuvasta (s. 1948) on ansioitunut monitoimimiehenä nuorisoseurajärjestön ja kansantanssin saralla. Hänet valittiin vuonna 2002 Suomen Nuorisoseurojen Vuoden kansantanssiohjaajaksi.

Kauhajokelainen Väinö Kreko (s. 1952) on harrastanut kansantanssia vuodesta 1970 ja ohjaajaksi hän ryhtyi 1975.

Marja Viitanen Lahdesta (s.1949) aloitti tanhun 17-vuotiaana ja rupesi kaksi vuotta myöhemmin vetämään omaa tyttöryhmäänsä.
Vuoden nuorisoseura 2016: Sirkus Taika-Aika Rovaniemeltä!

6.6.2016

Sirkuksessa tekemistä riittää läpi elämän

Jongleerausta, taikuutta, ilma- ja permantoakrobatiaa. Välittävät ohjaajat, hyvät tyypit ja rohkaisevat sanat. Hikeä, hymyä ja suuria onnistumisia. Näille palikoille rakentuu Sirkus Taika-Aika, joka on tänä vuonna saanut tittelin Vuoden nuorisoseura. Nuorisoseurat pääsi kurkkaamaan, millaista on tekemisen riemu Taika-Ajassa nuorten harrastajien ja heidän ohjaajiensa mielestä.

Jokaiselle jotakin

Olen kuullut, että sirkus on nosteessa oleva trendilaji, mutta itse en tiedä siitä mitään. Mieleeni nousee mielikuva maailmankuulusta Cirque du Soleil’sta, mutta eihän sellaisia temppuja voi tuosta vain harrastaa. Vai voiko?

”Taika-Ajassa osa harrastajista on vasta tutustumassa sirkusharrastukseen eikä ole koskaan kokeillut tehdä kärrynpyörää tai edes koskettanut jongleerauskeilaa”, kertoo Sirkus Taika-Ajan sirkusohjaaja Keijo Karvinen.

”Toisessa ääripäässä on nuoria aikuisia jotka ovat harrastaneet sirkuskoulussa leijonanosan elämästään ja harjoittelevat ja esiintyvät kuin ammattilaiset. He ovat hyvässä kunnossa, osaavat ja harjoittelevat erittäin vaikeita temppuja ja mahdollisesti valmistautuvat kouluttautumaan sirkusammattilaisiksi.”

Sirkus onkin fyysinen laji, jonka tavoitteina on kehittää motorisia valmiuksia, liikkuvuutta, lihasvoimaa ja yleiskuntoa. Harrastaja oppii myös ylläpitämään ja kehittämään kehon tasapainoa: notkeutta, voimaa, kestävyyttä ja koordinaatiota.

Fyysisten valmiuksien lisäksi sirkusharjoittelu kehittää harrastajien henkisiä ominaisuuksia. Lajien oppiminen nimittäin vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Sirkusopetuksessa lapsi tai nuori oppii vastuuntuntoa, auktoriteettien kunnioitusta, hyviä käytöstapoja, yhteistoimintataitoja, sosiaalisia valmiuksia kanssakäymiseen kaikenikäisten kanssa, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Ikänsä puolesta kuka vain on tervetullut sirkuksen pariin – tavoitteet asetetaan kullekin ikäryhmälle ja yksittäiselle harrastajalle yksilöllisesti.

”Vauvasirkusryhmissä nuorimmat harrastajat ovat neljän kuukauden ikäisiä. Aikuisten ryhmissä on yli 50-vuotiaita harrastajia. Tähän väliin mahtuu kaiken ikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia”, kertoo Satu Koivu, seuran ohjaaja ja harrastajavastaava.

”Taika-Aika toivottaa toivottaa tervetulleeksi kaikki halukkaat vauvasta vaariin”, säestää Keijo Satua.

Monipuolisuutta löytyy paitsi taitotasoissa ja harrastajien iässä myös sirkuslajeissa. Niitä nimittäin on tarjolla viittäkymmentä erilaista.

”Sirkusharrastuksessa parasta onkin juuri monipuolisuus ja vaihtelu, ja mahdollisuus juuri oman mieltymyksen ja omien kykyjen mukaiseen harjoitteluun”, sanoo Keijo.

Ohjaaja heittäytyy mukaan

Sirkus Taika-Ajassa on 560 harrastajaa,Taika-Aikan toiminnanjohtaja ja ohjaaja Lisäksi Taika-Ajassa käy viikottain päiväkotiryhmiä ja koululaisia.

”Liikutamme vuosittain tuhansia nuoria niin paikallisesti kuin muuallakin Lapin alueella”, arvioi Taika-Ajan toiminnanjohtaja ja ohjaaja Joni Koivu.

Jotta harrastajille voidaan luoda turvallinen ja innostava tila harrastaa, tarvitaan taitavia ohjaajia. Ohjaajien määräkin on kasvanut neljästä työntekijästä 11:een. Lisäksi Taika-Ajassa on oppisopimusopiskelija ja apuohjaajia.

Huolellista suunnitteluakin tarvitaan, mutta sen ammattitaitoiset ohjaajat osaavat.

”Sen lisäksi että ohjaan, etsin ja opettelen uusia sirkuslajeja, pelejä, leikkejä, taitoja ja
temppuja internetistä, muilta sirkusohjaajilta ja sirkusleireiltä. Etsin ja kehittelen myös uusia sirkusvälineitä. Olemme teettäneet trapetseja, käsilläseisontapöytiä, tasapainotuoleja ja vaikka mitä muita erikoisvälineitä. Olemme koko ajan antennit pystyssä valmiina löytämään jotain
uutta kivaa ja kiinnostavaa omaan toimintaamme”, Keijo kertoo omasta työstään.

”Lapset tykkäävät kaikenlaisesta leikin kautta tapahtuvasta hauskasta oppimisesta. Taidot tarttuvat paremmin, kun niiden harjoittelu on hauskaa ja motivoivaa. Olen myös huomannut, että kaikki jännittävä ja ”vaarallinen” temppuilu vetää lapsia puoleensa, ja sirkus onkin oivallinen ympäristö toteuttaa tällaista temppuilua turvallisessa ympäristössä”, kertoo ohjaajaVeera Kauppila vetämiensä ryhmien ohjaamisesta.

”Harjoituksissa pitää myös olla selkeä tavoite ja harjoitusten on oltava omalle temperamentille ja ikäkaudelle sopivia. Ja hulluttelu on tärkeää!” lisää Joni.

”Kyllä, ohjaajan mukaan heittäytyminen on yksi valttikortti”, sanoo Satukin.

Kaikki ohjaajat puhuvat ohjaamisesta ja ohjattavistaan lämpimästi. Sivulauseessa mainitaan ohjaajan työn raskaus, mutta yleensä sirkustelemaan tulevat lapset ja nuoret piristävät ohjaajiaan, ja työkavereita ylistetään.

”Sirkus Taika-Ajassa työskentelyssä parasta on mahtavat työkaverit sekä harrastajat. Ohjatessa on huikeaa nähdä lasten kehitys vuosien varrella. Lapset jaksavat aina piristää ja olla iloisia. Saan monesti sirkuksella hyvät naurut lasten kanssa erilaisissa kommelluksissa”, kertoo Veera nauraen.

Muut ohjaajat myötäilevät Veeraa, mutta sitten Joni vähän vakavoituu.

”Mielestäni parasta on nähdä, kuinka nuoret saavat onnistumisen elämyksiä. Vuosia työtä tehneenä voi nähdä kuinka harrastus ja oma, monesti tiedostamaton toimintani voi jopa pelastaa jonkun elämän. Minulla on ohjaajana ja mentorina tärkeä rooli monen nuoren elämässä, vaikka välillä sitä ei itsekään osaa ajatella näin. Tämä tulee esille nuorten palautteena joko välittömästi tai vuosien päästä”, hän sanoo.

Sirkus Taika-Aika ohjaajineen myös panostaa nuorten hyvään oloon. He tekevät töitä yhteisöllisyyden saavuttamiseksi harrastajien kesken.

”Pidämme vuosittain neljästä kuuteen kivaa viikonloppua, jossa sirkuslaiset viettävät yhteisharjoitukset, maskeeraavat ja yöpyvät sirkuksella”, kertoo Joni.

Vuoden nuorisoseuraksi

Ohjaajien ja harrastajien puheista kuuluu valtaisa riemu, joka on helppo nähdä heijastumaksi siitä oppimisen ja tekemisen onnesta, joka Sirkus Taika-Ajassa vallitsee. Sellaista riemua ei synny, jos ohjaaja näkee työpaikan vain työpaikkana.

”Tämä on rakkautta lajiin ja kaikkeen siihen, mitä se sisältää. Tämä on jokaiselle töissä olijallekin harrastus, elämäntapa, ystävä ja elämyksellinen itsensä toteuttamisen areena. Asiastaan innostuneet työntekijät ovat varmasti suuri syy siihen, miksi Sirkus Taika-Aika voitti Vuoden nuorisoseura-tunnustuksen”, Joni pohtii.

”Palkinnot ja tunnustukset eivät ole pääasiassa meidän toiminnassamme, mutta onhan se todella hienoa saada tunnustusta työstä, jota koko sydämestään on jo vuosien ajan tehnyt”, hän vielä lisää.

Kun kuuntelen ohjaajien rakastavia kertomuksia työstään ja harrastajien mielipiteitä Taika-Ajasta, tiedän, että tärkeä tunnustus on mennyt juuri oikeaan osoitteeseen.

Mikä Sirkus Taika-Ajassa on parasta?

”Esiintyminen, sirkusfestareilla käynti ja muut sirkustapahtumat, kuten leirit. Kaikkein parasta on meidän sirkuksen yhteishenki.” Noora Rantahalvari, 16 vuotta

”Yhteisöllisyys.” Janette Kortelainen, 15 vuotta

”Se että saa tehdä sitä mistä tykkää.” Toivo Koivu, 14 vuotta

”Yhteishenki ja onnistuminen.” Venla Luusua, 14 vuotta

”Paras ja monipuolinen harrastus. Ohjaajat läpi vuosien ovat minua rakkaudella kohdelleet.” Antti Haavikko, 18 vuotta
Jäljet kuumassa asfaltissa – Vuoden Hermanni Valo Aatrokoski

15.5.2016

En keksi tarpeeksi ja tarpeeksi hyviä adjektiiveja kuvaamaan Valo Aatrokoskea. Lämminhenkinen, ahkera, idearikas, kaikessa mukana, äärimmäisen ystävällinen. Ei ihme, että juuri hän on saanut kannettavakseen Vuoden Hermannin vitjat seuraavaksi vuodeksi. Sateesta huolimatta päätämme lähteä Vantaanjoen rantaan ottamaan hänestä kuvia lehteä varten ja juttelemaan tuoreen Vuoden Hermannin ajatuksista.

”Ei se yllätyksenä tullut. Harva asia enää tässä iässä yllättää, mutta mukavaahan se oli”, totesi Valo valinnastaan hymyillen. Hän kertoi tienneensä, että hänelle oli anottu Vuoden Hermanni -titteliä. Jossakin vaiheessa muiden kiertelevistä ja kaartelevista kommenteista epäilykset heräsivät, että valinta kohdistuisi häneen.

Nuorisoseuralainen henkeen ja vereen

Valo syntyi 1946 nuorisoseuraperheeseen: sekä isä että äiti olivat aktiivisia nuorisoseuralaisia. Nuorisoseuran kesäjuhlien tansseissa Valo tutustui mukavaan tyttöön, jonka kanssa yhteisiä tansseja on kertynyt kohta 50 vuotta.

Valon nuorisoseura-CV on vaikuttava. Hän on tehnyt kaikkea, mitä nuorisoseuroissa voi tehdä ja saanut kaikki ansiomerkit, joita voi saada. Hän on vaikuttanut niin omassa seurassaan, piirissä ja liitossa, Kalevan Nuorissa, Kansalaisfoorumissa ja H-killassa. Istunut jäsenenä ja puheenjohtajana, valtuustoissa, edustajistoissa ja toimikunnissa. Lisäksi hän on ohjannut tanhuryhmää, valvonut diskoja, vetänyt kerhoja ja edistänyt urheilutoimintaa. Heikompaa jo hengästyttää!

Valon oma seura on Röykän-Leppälammen nuorisoseura. Seura täyttää 100 vuotta vuonna 2018. ”Olisi hienoa juhlia sataa vuotta yhdessä itsenäisen Suomen kanssa, mutta me olemme puoli vuotta nuorempi eli perustettu heinäkuussa 1918.”

Nuorisoseurojen historian penkominen on myös Valolla lähellä sydäntä. Viime vuonna julkaistiin ”Nurmijärven nuorisoseurat ja nuorisoseurojen talot sotien pyörteissä”. Valo selvitti eri lähteistä, muun muassa vanhoista kuiteista, onko nuorisoseuroja mahdollisesti käytetty varastoina tai jopa evakkojen majoittamiseen. Seuraavaksi hän suunnittelee satavuotiaan seuransa historiikkia.

Nuorisoseurat ja H-kilta nyt ja tulevaisuudessa

Valo sanoo monien Hermannien ja Hermanskojen jääneen eläkkeelle varsinaisesta nuorisoseuratoiminnasta. Omassa seurassaan Valo toimii edelleen hyvin aktiivisesti, mutta toivoo, että hänelle löytyisi nuori seuraaja.

”Samat aatteet voivat edelleen olla toiminnan pohjalla, mutta kyllä ne pitää päivittää tähän päivään. Vähän niin kuin raamattua käännetään uudelleen tähän päivään,” Valo mietiskelee.

Täysin Valo ei kuitenkaan toiminnasta jättäytyisi, sillä lasten ilon näkeminen on hänelle suurin palkkio vapaaehtoistyöstä.

[one_half_first][thrive_text_block color=”blue” headline=”Nuorisoseuramuisto: Pispalan Sottiisi, Tampere”] ”Olimme mukana kulkueessa Tampereen pääkadulla ja minäkin juoksin siellä kadulla paljain jaloin. Mulla oli keppi kädessä. Olin seitsemän veljeksen Aapo, vai Lauri, kumpi se on joka metsässä häärii. Koputtelin puiston puulta toiselle ja koputtelin niitä. Sen verran lämmin oli, että paljaat jalanjäljet jäivät asfalttiin, se oli sen verran pehmeetä.”[/thrive_text_block][/one_half_first][one_half_last][thrive_text_block color=”blue” headline=”Nuorisoseuramuisto: Nordlek, Osterbro, Tanska”] ”Se koko reissu on jäänyt mieleen. Puolison kanssa olin ja meidän esikoinen oli siinä vaiheessa 5 kuukautta vanha. Senikäisen lapsen kanssa on vähän helpompaa, kun ei tarvinnut hänelle telttaa eikä ruokaa erikseen miettiä.”[/thrive_text_block][/one_half_last]
Vuoden ohjaajat: teatteriohjaaja Katja Hakala ja kansantanssin ohjaaja Taina Salminen

19.4.2016

Suomen Nuorisoseurat ry:n hallitus nimesi vuoden ohjaajiksi kansantanssiohjaaja Taina Salmisen ja teatteriohjaaja Katja Hakalan. Nimityksen tavoitteena on nostaa harrastustoiminnan ohjaajan työn arvostusta nuorisoseuraliikkeessä. Valinnassa painotettiin ohjaajien pitkäjänteistä työtä kasvattajina. Minna Wallenius haastatteli kumpaakin ohjaajaa virtuaalisen kahvipöydän ääressä.

Katja Hakala, Ullavan Ylikylän Nuorisoseura / Teatteri Pystymehtä

Katja Hakalalla on nuorten teatteriryhmien vetämisestä yli 30 vuoden kokemus. Ullavalaisten nuorten parissa työskentelyn hän aloitti vuonna 2007. Silloin häntä pyydettiin järjestämään Ullavan nuorille jotain raitista kulttuuritoimintaa. Katja tarjoutui pitämään draamaryhmää. Draamaryhmään saapui joukko energisiä tyttöjä, ja ennen kuin kahdeksan kuukautta oli kulunut, ryhmä esiintyi Kokkolassa Olinpa Kerran On Stage -nuorten teatteripäivillä.

Ullavalaisiin nuoriin jäi pysyvä teatterinjano. Yksi draamaryhmän mukana olleista tytöistä ryhtyi elvyttämään paikallista näyttämötoimintaa ja kutsui Katja Hakalan ohjaamaan uutta ryhmää. Katja tuli, ja heti ensimmäisenä toimintavuonna harrastajateatterikentällä ihmeteltiin Sukset Ristisä? -revyytä, joka oli aivan uudenlaista teatteria. Esitys tehtiin Nuorisoseurojen Yhesä Yhteen -perinnehankkeen puitteissa. Esitys voitti vuoden teatteriteon ja ESKOn. Sen jälkeen Ullavan Ylikylän Nuorisoseuran näytelmäpiirin, nykyisen Pystymehtän meno onkin ollut hurjaa.

Katja on ehdottoman yhteisöllinen ohjaaja. Hän tekee kaikki tekstit ja ison osan laulujakin Pystymehtän improvisaatioista ja ideoista. Yhteisömusiikin keinoin Pystymehtä myös tekee lauluja yhdessä. Tanssi-innostamisen myötä liikeilmaisusta on tullut Pystymehtän tunnusomainen piirre. Myös Katjan minimalistinen asenne lavastamiseen on luonut ryhmälle ihan omannäköisensä tyylin. Pystymehtässä kaikki mahdollinen tehdään ihmiskeholla, paskakikkareista huonekaluihin ja kuntien vaakunoihin sekä metsän puihin ja juurekaspellon naatteihin. Katjan ohjaajan taidoista kertoo se, että teatteriryhmä pystyy toteuttamaan erityyppisiä esityksiä revyistä vakavaan draamaan ja tanssiteoksista musikaaleihin.

Katjan erottaa muista ohjaajista monta seikkaa, mm. periksiantamattomuus teatterin perusharjoitusten tekemisestä. Hän sekä kuuntelee että johtaa ryhmäänsä. Hän poimii ryhmältä ideat ja mielipiteet ja käyttää ohjaajuuttaan siihen, mihin pitääkin: vastuun ottamiseen valmistuvasta projektista. Katja ei jätä ryhmäänsä esiintymään yksin, ei ”pese käsiään” esityksistä. Hän on joka produktiossa ryhmänsä rinnalla ja sen johdossa. Hän ei ole vain taiteellisen teoksen tekijä vaan joukkueensa valmentaja. Lujan, molemminpuolisen luottamuksen vuoksi Katja saa ryhmänsä tekemään ja uskaltamaan yli kaikenlaisten rajojen.

Taina Salminen, Kosken TL Nuorisoseura

Taina Salminen on toiminut tanhuohjaajana jo vuosikymmeniä ja vaikuttanut positiivisesti satojen koskelaisten elämään. Hänen toimintansa Kosken Tl nuorisoseurassa on ilmiömäistä. Hän on monille innoittava ja inspiroiva roolimalli! Taina on nuorisoseuran vaikuttavin toimija ja on suurelta osin hänen ansiotaan, että seura on niin elinvoimainen, avoin ja kehittyvä.

Taina aloitti tanhuharrastuksensa kuusivuotiaana opettajansa pakottamana. Kyllä, kaikkien Rautoman Kertun oppilaiden oli osallistuttava tanhukerhoon. Eipä tiennyt Kerttu, että hän tartutti ─ ehkä tahallaan, ehkä tahtomattaan ─ Tainaan tanhuinfektion, jonka ansiosta Tainasta kasvoi Kosken Tl Nuorisoseuran merkittävin kansantanssiohjaaja.

13-vuotiaana Taina aloitti oman ryhmänsä ohjaamisen ja sai siitä valtavasti kipinää elämäänsä. 20-vuotiaana, hän teki ohjaajana ensimmäisen ulkomaanvierailun ryhmänsä kanssa. Tämän jälkeen Taina on osallistunut ryhmiensä kanssa kaikkiin Barnlekeihin ja kansainvälisille leireille, puhumattakaan kotimaan kamaralla järjestetyistä riennoista.

Tainan ryhmissä on aina ollut harrastajia, jopa hiljaisina vuosina. Tainan pedagoginen ote on vahva ja osallistava. Tanhu, askelikot ja tekniikat ovat vain osa hänen ohjaamien kerhojen toimintaa. Syy, miksi lapset, nuoret ja aikuisetkin viihtyvät hänen ohjauksessaan on, että hänellä on kyky koukuttaa harrastaja yhteisöllisyyteen. Yhdessä tekemisen riemu, olkoon se sitten ryhmän oma varainkeruu tai uuden askelikon oppiminen, on voimaannuttavaa ja luo kokijalleen positiivisen vireen pitkäksi aikaa.Taina tekee koreografiat itse ryhmän näköiseksi ja kokoiseksi.

Taina on ehtinyt ohjaamisen lisäksi toimia nuorisoseuransa eri luottamustoimissa. Hän luotsasi puheenjohtajana omaa seuraa ja oli mukana kehittämässä maakunnallista toimintaa Varsinais-Suomen Nuorisoseurojen Liiton ja Kalevan Nuorten V-S piirin johtokunnissa. Lisäksi Taina on ollut vahvasti mukana Kalevan nuorten toiminnassa, valtuuston jäsenenä, Knoppi-kouluttajana ja ohjaajana. Knoppi-kouluttajana Taina on ollut koulutuksen alusta vuodesta 2000 asti. Taina on aktiivisesti osallistunut myös koulutuksen kehittämis- ja uudistustyöhön. Hän osallistui Sampo- ja Taikametsä-leirien suunnitteluun ja toteutukseen sekä vei tietysti ryhmänsä leireilemään. Innokkaana talkoolaisena Taina on pitänyt kotiseuransa monia toimintoja elinvoimaisena (mm. puffetti- ja puvustustoimintaa) ja onpa hän talkoillut myös valtakunnallisissa ja alueellisissa tapahtumissa. Kaiken tämän lisäksi Tainalla on ollut energiaa kehittää jatkuvasti itseään osallistumalla erilaisiin kouluttaja-, tanssi-, ja ohjaajakoulutuksiin.
Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit tanssii riemulla ja huumorilla

14.4.2016

Oululainen Polokkarit valittiin vuoden kansantanssiyhtyeeksi, mikä yllätti ryhmän täysin. Valinta oli yllätys siitäkin huolimatta, että ryhmään olisi tulijoita enemmän kuin mukaan voidaan ottaa.
Vuoden kansantanssiyhtyeen valinnan kriteerinä on, että valittu ryhmä edustaa esimerkillisellä tavalla suomalaista kansantanssikulttuuria. Polokkareitten ohjaajalta, tanssinopettaja AMK Hanna Poikelalta, voi siis hyvällä syyllä kysyä, että mitä suomalaiselle kansantanssille tänä päivänä kuuluu.
”Valinta oli kyllä melkoinen yllätys, sillä lähivuosina on palkittu aika erilaisia ryhmiä, hän aloittaa kertoen ryhmän tunnoista.”
Tyyliltään Polokkarit edustavat kansantanssin ”old school” –meininkiä, ja ohjelmisto ponnistaa pitkälti perinteestä. Koreografiat pohjautuvat niin itäiseen kuin läntiseen kansantanssiperinteeseen huumoria unohtamatta. Tärkeää on yhteisöllisyys ja se, että tanssijat ovat kontaktissa sekä toisiinsa että yleisöön.
”Teemme perinteistä tanssia tämän päivän tarinalla, Hanna kiteyttää lopulta ryhmän ytimen.
Tämän tyyppisestä esityksestä esimerkkinä Hanna mainitsee Polokkareitten esityksen Folklandialla, jossa musiikin ohessa kuultiin tanssijoiden omia tarinoita siitä, mikä on heidän suhteensa tanssiin ja miten he ovat hurahtaneet tanhuamiseen.”
”Ehkä nyt oli sen sanoman vuoro, että kaikki saavat nauttia kansantanssista näin Kansantanssin Riemuvuotena”, Hanna tuumii vielä valintaa vuoden ryhmäksi. ”Meillähän on meininkinä, että koko kylä tanssii”, Hanna kertoo.
Tällä Hanna viittaa siihen, että ryhmän ikähaitari venyy alaikäisestä eläkeläiseen.
”Ikäjakauma ei haittaa sen enempää lavalla kuin ryhmän sosiaalisessa kanssakäymisessäkään”, Hanna toteaa.

Ryhmään olisi tunkua
Hanna on toiminut Polokkareitten ohjaajana pian viisi vuotta. Hänen aloittaessaan ryhmässä tanssi 15 henkeä – nykyään tanssijoita on 31: 11 miestä ja 20 naista. Kaikki halukkaat eivät mahdu edes mukaan, mikä ei taida olla tänä päivänä ihan tavallista. Mikä sitten on Polokkareitten vetovoiman salaisuus?
”Kyllä se on hyvä meininki. Ryhmässä on hyvä huumori ja uudet ryhmäläiset otetaan aina avosylin vastaan. Ryhmällä on suorastaan hersyvä maine.”
Miten Polokkareihin sitten voi päästä mukaan?
”Ottamalla minuun yhteyttä ja tulemalla katsomaan treenejä. Sitten puhutaan, milloin vaihto olisi mahdollista tehdä.”
Sillä vaikka ryhmässä on hyvä henki, niin ryhmäläisten elämäntilanteet tuovat kuitenkin vaihtuvuutta porukkaan. Ryhmässä ei esimerkiksi tanssi enää yhtäkään alkuperäisjäsentä, tosin ”virkaiältään” vanhin on 15-vuotias Polokkari.
”Tanssijat ovat lopettaneet paikkakunnalta muuttojen ja töiden takia”, valottaa Hanna vaihtuvuuden syitä.
Ryhmään mukaan pääsemisen vaatimuksena on kuitenkin jonkinlainen aiemmin hankittu tanssitaito.
”Onneksi Oulussa on kuitenkin tanssitarjontaa hirveästi, esimerkiksi kolmessa eri nuorisoseurassa, joten ”ei-oota” ei ole tarvinnut myydä, kun aloittelijat voi ohjata tanssimaan johonkin toiseen ryhmään.”

Parasta A-ryhmää
Polokkarit nostettiin kevään 2015 valtakunnallisessa kansantanssikatselmuksessa Tanssimyllyssä Taito+ -sarjasta valiosarjaan. Siihen nähden tuntuu vähäiseltä, että Polokkarit harjoittelevat vain kerran viikossa – tosin treenit kestävät kerralla lähes kolme tuntia. Tällainen harjoittelurytmi soveltuu parhaiten tanssijoiden kiireiseen arkeen. Harjoitukset aloitetaan aina kuulumisten vaihdolla. Jokainen kertoo, mitä on viikon aikana touhunnut, sillä sosiaalisuus on tärkeää. Sitten kuitenkin mennään eikä meinata: opetellaan yksin- ja paritanssitekniikkaa, tehdään lihaskuntoharjoituksia ja lopuksi venytellään.
Hannalla on selkeä näkemys siitä, millainen harjoittelutaktiikka toimii parhaiten.
”Kaikkien pitää päästä kehittymään, mutta hauskaa pittää olla! Olenkin ohjaajana mukautuvainen: tarvittaessa osaan vaatia ja heiluttaa piiskaa, mutta myös luoda hyvää tunnelmaa.”
Viime aikojen harjoitukset ovat menneet tiukasti ohjelmiston parissa, sillä vuonna 2015 Polokkarit juhlivat 20-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden myötä ryhmällä oli runsaasti esiintymisiä. He kävivät tanssimassa päiväkodeissa ja palvelutaloissa, esiintyivät Pohjois-Pohjanmaan maakuntajuhlilla, pitivät juhlailtamat ja järjestivät loppuunmyydyn konsertin. Sitä edellisenä vuonnakin riitti säpinää, kun ryhmän oli mukana vuoden 2014 tanssitekona palkitussa Owla-tanssiseikkailussa, ja ryhmä kävi myös ensimmäistä kertaa ulkomailla esiintymässä.
”Parhaillaan etsimme kumppania, että pääsisimme tänä vuonna KV-esiintymismatkalle”, Hanna kertoo.
Elävää musiikkia sen olla pitää
Polokkareitten toimintaan kuuluu kiinteästi tasokas kansanmusiikkiyhtye Nope, joka on koottu alunperin Owla-tanssiteosta varten syksyllä 2013. Porukka koostuu oululaisista nuorekkaista muusikoista ja pelimanneista, jotka omaavat monenlaista musiikkitaustaa. Meno on perinteikästä, rytmikästä ja oivaltavaa – uutta ja vanhempaakin kansanmusiikkia rennolla otteella. Bändissä on viisi soittajaa: kaksi haitaristia, viulisti, kontrabasisti sekä kitaristi.
Myös laulua on nykyisin monessa esiintymissetissä mukana, ja ryhmä laulaa myös moniäänisesti.
”Tämä on sikäli hauskaa, että Polokkarit ovat joskus alkuaikoinaan julistautuneet ryhmäksi, joka ei missään nimessä laula”, Hanna nauraa. ”Lauluperinne on minulle itselleni tärkeä osa kansantanssia”, Hanna jatkaa.
Vuoden kansantanssiyhtye palkitaan 3300 euron stipendillä ja lisäksi ryhmä pääsee Pispalan Sottiisin 2016 kotimaiseksi pääesiintyjäksi. Mitä valinta merkitsee ryhmälle?
”Isoin asia on näkyvyys ja se, että saamme tuoda esiin kansantanssia valtakunnallisesti”, Hanna sanoo.
Miten Hanna sitten lopulta puristaisi Polokkarit pähkinänkuoreen?
”Polokkareitten ytimessä on riemu, huumori ja se, että kaikilla on tilaa olla yksilöitä ryhmässä”, hän sanoo nopeasti.

Huippuryhmän takana on ohjaaja: Hanna Poikela

Hanna Poikela on 29-vuotias tanssinopettaja AMK, ja kotoisin Rovaniemeltä. Hanna oli vain kolmevuotias, kun lähti äitinsä jalanjäljissä tanssimaan Saarenkylän nuorisoseuran Siepakoihin. Myöhemmin hän opiskeli ensin tanssialan perustutkinnon Rovaniemellä, ja muutti sitten Ouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi. Kansantanssi työllistää Hannan nykyisin täysipäiväisesti: arki-illat sujahtavat harrastajaryhmien ohjaajana, viikonloput Folkjam-kouluttajana sekä Tanssiteatteri Hämyn riveissä tanssien ja esiintyen. Miksi sitten juuri kansantanssi?

”Veri vetää yhteisöllisen tekemisen puoleen. Lisäksi kansantanssi on niin laaja käsite, että sen alla voi tehdä melkein mitä vaan: niin korkeatasoista taidetta kuin pikkulasten ryhmien ohjaamista.”
”Kansantanssissa on tarttumapintaa! Ja niiden, jotka piikittelevät kansantanssia, soisin tietävän suomalaisuudesta edes sen verran, että tietäisivät, mitä piikittelevät.”
”Kuitenkin esimerkiksi irlantilainen kansantanssi, riverdance etunojassa, on tunnettua ympäri maailman. Etelä-amerikkalaisten kansantansseja harrastetaan zumban muodossa. Miksei suomalainen fanita oman kulttuurin huippuryhmiä ja tanssi suomalaisia tansseja?”
Hannan valinnat
Pistimme vielä Hannan pikaiseen testiin, jossa hänen tuli valita kahdesta vaihtoehdosta mieluisampi. Hän sai myös perustella valintansa.
Haitari vai viulu? Viulu, sillä olisin aina halunnut oppia soittamaan viulua.
Rytmi vai askeleet? Rytmi, sillä askeleet ovat vain rytmin yksi ilmenemismuoto. Rytmi pitää olla tanssijassa sisällä.
Kättely vai pujottelu? Äh, melkein sama asia! No, otetaan pujottelu, kun se pitää osata tehdä ilman käsiä.
Treenit vai esiintyminen? Treenit. Esiintyminen on määränpää, mutta monesti se varsinainen matka sinne on määränpäätä tärkeämpää. Lisäksi treenata voi ilman esiintymisiä, mutta ei toisinpäin.
Folklandia vai Pispalan Sottiisi? Molemmat. Folklandia on joka vuosi, mutta Sottiisia pitää odotella vähäsen.
Taito vai heittäytyminen? Heittäytyminen puhuttelee näin intuitiolla enemmän. Hyppy suoraan syvään päähän.
Polkka vai masurkka? Tartteeko tohon edes vastata? Polokka tietenkin.
Vuoden nuorisoseuralainen Leena Uski on Lemin nuorisoseuran sielu

13.4.2016

Teksti: Minna Wallenius

Leena Uski, 70, on Lemin nuorisoseuran toiminnanjohtaja, talonmies ja sielu. Hän on se kuuluisa ”joku”, joka hoitaa kaikki tarvittavat tehtävät. Hän ei kuitenkaan halua olla millään jalustalla eikä esillä muutenkaan, ja kuvaa itseään ”tavalliseksi maalaiseksi”. Tunnustuksen saaminenkin tuntuu Leenasta vähän hankalalta.

”Onhan se tietty hienoa tällainen kunniamaininta saada, ja hyvältä tuntuu, kun muistetaan”, Leena Uski sanoo, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, ”en minä olis mitään tunnustuksia tarvinnut.”

Emännän aputytöstä puheenjohtajaksi

Leena oli 13-vuotias, kun nuorisoseuratalon emäntä pyysi hänet avukseen tanssien kahvitukseen. Sen jälkeen hän avusti vuosikausia erilaisissa tapahtumissa, kuten tansseissa, teatteripäivissä ja kilpailuissa.

”Niissä tapahtumissa saattoi talo olla niin hirveän täynnä, ettei istumaan päässyt,” Leena muistelee. ”Tansseissa istuttiin tytöt toisella ja pojat toisella reunalla, eikä silloin ollut puhettakaan mistään naistenhauista.”

Varsinainen nuorisoseuratoiminta alkoi tanhuharrastuksen parissa – ja hiljalleen Leena kasvoi kiinni nuorisoseuratoimintaan. Nyt Leena on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta oman seuransa puheenjohtajana; toki hän ehti olla johtokuntatyöskentelyssä mukana aiemminkin.

”Yhteen aikaan olin seuran sihteeri, kun Klemin Pentti oli puheenjohtajana. Sitten välillä oli hiljaisempi kausi, kun lapset olivat pieniä, mutta jonkin ajan päästä olin uudestaan sihteerinä. Kai minut lapsena rokotettiin nuorisoseurapiikillä,” hän kertoo pitkästä urastaan.

”Minut on pitänyt mukana jännä yhteishenki ja mukavat ihmiset, jotka ovat minulle kuin toinen perhe,” Leena sanoo.

Lavalla pieni sivurooli, kuliseissa päärooli

Lemin nuorisoseurassa toimii nykyisin lasten ja aikuisten teatteriryhmät, Folkjam- ja Tempoa tenaviin-ryhmät. Kummallakin näytelmäryhmällä sekä Folkjam- ja Tempoa tenaviin -ryhmillä on palkatut ammattiohjaajat, mutta muu toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Leena onkin mukana, no, kaikessa: teatteritoiminnassa lipunmyynnissä, kuiskaajana, organisoijana ja toisinaan myös näyttelijänä. Leena käy avaamassa ovet harrastajille, kuuntelee toiveet ja siivoaa jäljet. Folkjam-ryhmässä Leena on mukana yhtenä harrastajana. Leena pitääkin nuorisoseuratoiminnassa parhaana toiminnan monipuolisuutta ja sitä, että eri-ikäiset ihmiset toimivat yhdessä.

Haastattelua tehdessä nuorisoseuran teatterikerho harjoitteli Mika Waltarin näytelmää Miljoonavaillinki. Ensi-iltansa näytelmä sai perjantaina 6. marraskuuta. Lavalla Leenalla on pieni rooli, mutta kulisseissa hän pyörittää pääroolia. Toiminnan kohokohtia Leenalle ovatkin juuri teatterinäytösten ensi-illat, joissa on aivan oma tunnelmansa.

”Kyllä siitä tulee hyvä tunne, kun saadaan näytelmä yhdessä valmiiksi”, hän kertoo. ”Ja onhan nuo sanoneet, että jos miut ei ois, nii ei homma menis niin sutjakkaasti”, Leena tohtii kertomaan saamastaan palautteesta.

Seurantalo Tapiolan remontti

Toiminnan pyörittämisen lisäksi Leena on huolehtinut siitä, että toiminnan puitteet, eli nuorisoseurantalo Tapiola, on pysynyt kunnossa. Viimeisen viiden vuoden sisään Tapiolassa on tehty iso remontti: uusittu katto, uusittu ja maalattu ulkoseiniä, sisäseinille tehty remonttia ja asennettu ilmalämpöpumput. Kaikissa remonteissa Leena on ollut keskeisessä roolissa. Hän on tehnyt avustushakemuksia, materiaalihankintoja ja käynyt urakkaneuvotteluja yhteistyössä seuran johtokunnan kanssa sekä tehnyt tietenkin käytännön talkootöitä.

”Nyt talo on melko hyvässä kunnossa, ja täällä pidetään moni perhejuhlia, kuten häitä”, Leena sanoo tyytyväisenä.

Leena on vuosien mittaan viettänyt niin paljon aikaa seurantalolla, että mielessä käy, miten hän oma perheensä on asiaan suhtautunut.

”Mies ja yksi lapsista on ollut mukana”, Leena sanoo. ”Eli ei perhe ole mitään valitellut – tai sitten en ole ollut sitä kotona kuulemassa”, hän nauraa.

Suurimpana toiveena toiminnan jatkuminen

Vuoden nuorisoseuralaiseksi valitseminen ei ole ainoa kunnia, jonka Leena on tänä vuonna saanut. Hän kantaa parhaillaan myös Lemin Esko -arvonimeä. Sen antaa kunnan sivistyslautakunta kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kunniakansalaiseksi valitsemiseen vaikutti nuorisoseuratoiminnan lisäksi muun muassa aktiivisuus musiikkiyhdistyksen ja monen muun yhdistyksen talkoissa. Hänet nähdään milloin seurakunnan kirpputorilla auttamassa ja milloin vastaamassa Musiikkijuhlien lipunmyynnistä. Miten 70-vuotias jaksaa hoitaa tämän kaiken?

”Kun on ollut terveenä, niin mikäs näitä on ollut tehdessä”, Leena sanoo nöyrästi. ”Lisäksi ne sanovat, että ihminen on juuri sen ikäinen, kuin tuntee olevansa. Minä olen siinä tapauksessa 15-vuotias!”

Leena sanoo saavansa voimia toimintaan – mistäs muusta kuin toisenlaisesta toiminnasta. Kesäaikaan hän tekee pihahommia ja talviaikaan kuntoilee: jumppaa, hiihtää ja käy kuntosalilla. Mukavia hetkiä hän viettää myös kahden lapsensa, kolmen lapsenlapsen ja kahden lapsenlapsenlapsensa kanssa. Vaikka virtaa riittää, niin nyt Leena kuitenkin toivoo, että hänelle löytyisi jo jatkaja nuorisoseurassa.

”Jos minä jotain toivoisin, niin että tälle toiminnalla olisi jatkumoa. Että löytyisi yksi tai useampikin henkilö, jotka lähtis vetämään toimintaa. Varmaa on, että nuorisoseurasta löytyy ihan jokaiselle jotakin tehtävää.”
Sirkus Taika-Aika Rovaniemeltä on Vuoden nuorisoseura 2016!

13.4.2016
Sirkus Taika-Aika on omien sanojensa mukaan ”hurjan elinvoimainen, energinen ja suorastaan räjähdysmäisesti kasvava sirkuskoulu.” Seura toimii 58 000 asukkaan Rovaniemellä, mutta kilvoittelee harrastajamäärissä Suomen suurimpien nuorisosirkusten rinnalla.

Sirkus Taika-Ajan toiminnassa on mukana satoja peruskoululaisia, nuoria ja aikuisia luomassa itsensä näköistä sirkustaidetta Lapin sirkusyleisön iloksi. Suuren sirkuskoulun kymmenet ryhmät kokoontuvat yhteen joka vuosi esiintymään joulu- ja kevätsirkusnäytöksissä. Taika-Ajan toiminnassa kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä: sirkuskoulu hyväksyy ja ottaa avosylin vastaan kaikenikäiset ja -kokoiset harrastajat.

Sirkuksessa ei kilpailla, vaan jokainen saa omasta osaamisestaan ja uskalluksestaan saman vilpittömän kiitoksen ja arvostuksen sekä yleisöltä että muilta harrastajilta. Sirkuskoulun voi aloittaa vauvasirkuksessa heti kun vähän jaksaa päätään kannatella, ja harrastusta voi jatkaa aina aikuiseksi ja vaikka eläkeikäiseksi saakka. Monella harrastajalla parhaat kaverit on toisia sirkuskoululaisia. Sirkusharrastuksesta kehittyy vuosien kuluessa tärkeä osa identiteettiä ja elämän turvaverkkoa.

Sirkus Taika-Aika on perustettu vuonna 2003, mutta ensimmäinen kerhomuotoinen sirkustunti pidettiin jo 1998. Taika-Ajassa treenaa noin 500 harrastajaa.

Vuoden nuorisoseura

Suomen Nuorisoseurojen hallitus nimeää vuosittain Vuoden Nuorisoseuran, joka julkistetaan Marian päivänä valtakunnallisessa nuorisoseurapäivän pääjuhlassa. Nuorisoseurapäivän pääjuhlan järjestää edellisenä vuonna valittu Vuoden Nuorisoseura eli tänä vuonna Rutalahden nuorisoseura.

Ehdokkaita vuoden nuorisoseuraksi voivat asettaa kaikki Suomen Nuorisoseurat ry:n jäsenyhdistykset.

Vuoden Nuorisoseuran valinnassa huomioidaan muun muassa seuraavia asioita:
- nuorisoseuran toiminnan laatu ja laajuus
- lasten ja nuorten toiminta
- toiminnan merkittävyys omalla alueella
- toiminnan innovatiivisuus.
Merkkinä tunnustuksesta Vuoden Nuorisoseura saa kunniakirjan sekä 1000 euron stipendin.

Kuva: Sirkus Taika-Aika