Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

Erikoisimmat harrastukset: Taavetin nuorisoseuralla harrastetaan roller derbyä

19.10.2017

Alkulämmittelyn askeleet kumahtelevat salissa. Teippirullasta rajataan rata-aluetta vilkkaan. Kohta jo kypärät päähän ja suojukset käsiin sekä jalkoihin. Joku puhuu blokkeri-parista, toinen jammerista. Minkä lajin harjoituksiin olenkaan tullut tutustumaan?

Taavetin Nuorisoseura otti haasteen vastaan ja lähti rohkeasti tekemään yhteistyötä Lpr HCRollersin kanssa syksyllä 2016. Tilanteessa kohtasi alueella uudempi harrastusmuoto Roller Derby harrastuspaikkahaasteineen ja nuorisoseura toimintahaasteineen. Lpr HCRollersilla oli ollut vaikea löytää Lappeenrannasta harrastustiloja. Tilassa tulisi saada luistella rullaluistimilla, sen pitäisi olla tarpeeksi iso, jotta rata mahtuu, ja harjoitusvuorojakin olisi kiva saada viikonlopuiksi. Luumäellä toimivalla Taavetin Nuorisoseuralla taas oli vastavuoroisesti toive saada lasten ja nuorten teatteri-ilmaisun kerho Näyttiksen lisäksi muutakin toimintaa seuralleen. Taavettihallista löytyi usein viikonloppuisin vapaana oleva tila, ja näin yhteistyökuvio oli valmis. Nyt mukana on jo viisi luumäkeläistä lajin harrastajaa, ja kiinnostuneita tulossa varmasti vielä lisää.

Roller Derbyssä liikutaan perinteisen mallisilla rullaluistimilla, polvi-, kyynär-, ranne- ja hammassuojin sekä kypärällä varustettuna ympäri rataa. Lajissa on tavoitteena niin monen muun lajin tavoin saada mahdollisimman paljon pisteitä omalle joukkueelle. Pisteet karttuvat tässä vauhdikkaassa kontaktilajissa yksinkertaisesti vastustajia ohittelemalla. Sääntöjäkin löytyy. ”Niitä on todella paljon!” vinkkaavat pelaajat.

Harrastajat painottavat, että laji sopii kaikille. Osallistujille ei ole vaatimuksia ja aloittaminen on suhteellisen halpaa. Kehittymisen lajissa huomaa helposti. Pelaajien ikäjakauma on 20-vuotiaasta yli nelikymppiseen. Lajiin voi lähteä mukaan niin miehet kuin naiset. Tälläkin kertaa mukana on yksi mies. Koska kontaktilajista on kyse, on varauduttava myös pieniin haavereihin. Mustelmia ja nilkanvenähdyksiä kummempaa ei kuitenkaan ole vielä Taavetissa sattunut.

Harjoitukset koostuvat lämmittelyn jälkeen tekniikasta, jossa yhtenä osana on rullaluistelutaitojen, kääntymisen, jarruttamisen hiominen. Lisäksi käydään läpi taktiikkaharjoituksia, kuinka ryhmänä pystytään estämään vastustajajoukkueen tähtihatulla varustetun jammerin eteneminen radalla. Lopuksi tietenkin kisataan jaetuilla joukkueilla. Yhteistyötä tehdään aktiivisesti lajin muiden harrastajien kanssa. Tämänkin päivän harjoituksissa mukana on pelaajia Kotham City Rollersista Etelä-Kymenlaaksosta.

Lähtiessäni pelaajat kysyvät: ”Milloin sinut nähdään rullilla?” Epäilen vahvasti omia luistelutaitojani. Nina Kontula, yksi pelaajista kertoo, että oli edellisen kerran luistellut ala-asteella, kun viime vuonna aloitti Roller Derbyn.

Kaikkinensa mielenkiintoinen laji.
Impi Aronaho – unohdettu kirjailija

21.9.2017

Alpuan Nuorisoseura Raahen kaupungin itäpäässä tekee tulevana itsenäisyyspäivänä historiaa. Se nostaa päivänvaloon yhden Suomen merkittävimmistä pakinakirjailijoista, unohdetun Impi Aronahon.

Tällä hetkellä Impi – kultasilmä -näytelmän ohjaaja Sari Jaatinen vielä hykertelee tyytyväisenä, sillä lukuharjoituksiin on vielä tovi aikaa. Käsikirjoitusta ei ole lukenut kukaan, mutta kohta se avataan isolla joukolla ja ryhdytään syksyn kestävään työhön.

Jaatiselle, yli 60 näytelmän ohjaajalle, teatterin tekemisellä on oltava muutakin merkitystä, kuin että saa nimensä julisteeseen. Impi Aronahon tarinassa sitä on – enemmän kuin aikoihin.

Impi Aronaho 40-luvulla, jolloin lasten menetys ja reumatismi runtelevat ja omakin hauta häämöttää. Kuva: Salon historiallinen museo SAMU

”Impi oli itselleni täydellinen pommi. Järkytys. Olen elänyt Raahessa kohta 30 vuotta, enkä ollut koskaan kuullutkaan Impi Aronahosta, en ennen viime marraskuuta, jolloin Alpuan Nuorisoseuran esimies Raimo Rankinen soitti ja kysyi kiinnostaisiko tällainen projekti”, Jaatinen kertoo.

Huuto.netistä Jaatinen löysi WSOY:n vuonna 1939 julkaiseman Impi Aronahon pakinakokoelman Sata pakinaa – ja ensimmäisen sivun luettuaan, ohjaaja oli myyty.

”Uskomatonta, että tällaista kieltä kirjoittanut nainen on elänyt tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Upeaa kieltä. Värikästä, lämmintä, hersyvää, hauskaa – kaikkea!”

Impi Mäkelin tuli Vihdistä Alpuan Osuuskaupan myymälänhoitajaksi vuonna 1914. Etelä-Suomesta pohjoispohjalaiseen korpikylään.

Hän oli syntynyt Ruovedellä vuonna 1880 Vilhelm ja Pauliina Mäkelinin perheeseen, josta versoi toinenkin kuuluisuus, työväenliikkeen voimahahmo ja peloton julistaja Yrjö Mäkelin.

Impi Mäkelin (tuleva Aronaho) istumassa, sisarensa Meeri Mäkelin keskellä ja Aili Rosvall vasemmalla. Aili on tuleva Kansallistatterin näyttelijä Aili Somersalo. Kuva otettu Tampereella 1907. Lähde: Salon historiallinen museo SAMU

Eloisa ja sivistynyt Impi herätti kovasti huomiota Alpuassa. Nuorisoseuran esimies Eino Ahola kävi puhumassa Impin mukaan nuorisoseuratoimintaan ja saikin Impistä aktiivisen nuorisoseuralaisen. Seurantalon toiminnassa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä, maanviljelijäpoikamiehen Antti Aronahon.

”Alpuan Nuorisoseuralla oli suuri merkitys Impille. Hän kirjoitti nuorisoseuran Illanvietto-lehtiin kirjoitelmia, mikä oli kuin harjoitusta ennen isompia yleisöjä.”

Nuorisoseuran huolellisesti kassakaappiin hilloamat alkuperäiset, sadan vuoden takaiset kirjoitukset olivat Jaatiselle tärkeä lähde näytelmäprosessissa. Myös nuorisoseurantalon autenttisuus, kymmenet kunniakirjat seinillä ja ainutlaatuinen tunnelma,olivat tärkeitä kirjoitustyöhön virittäjiä.

Tärkein lähde oli Eila Jaakkolan (ent. Rankinen) vuonna 1968 tekemä tutkielma Impi Aronahon kirjailijanuran vaiheista.

”Se avasi Impi Aronahon valtakunnallisen merkityksen. 1920-luvun lopulta kuolinvuoteensa 1945 asti julkaissut Impi oli valtavan tuottelias, koko kansalle kirjoittava kirjailija – ja harvinaisuus, sillä ei naispuolisia pakinoitsijoita joka oksalla istunut.”

Impi Aronahon pakinoita julkaistiin ensisijaisesti Kotiliedessä, mutta myös Kansan Kuvalehdessä, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perjantaissa. Kirjoittajanpalkkioillaan hän maksoi Aronahon tilan velat.

Pakinoitsijan elämä oli draama sinänsä.

Elämä korpitalon emäntänä oli raskasta, sillä reumatismi jäyti Impiä ankarasti ja pakotti irrottautumaan talon töistä kokonaan.

Hän menetti molemmat lapsensa, tytär kuoli jo viisivuotiaana ja poika kaatui talvisodassa. Poikansa kuolema suisti Impinkin kohti loppuaan.

Antti Aronaho hyvästelemässä elämänkumppaniaan Impiä hautajaispäivänä 1945.

Pakinoissaan Aronahon lähtökohtana on usein sairaus ja sairastaminen, mutta hän kirjoitti tarmokkaasti myös pikkutalojen emännistä pyrkien osoittamaan, että myös emännällä on oikeus ajatella itseään. Hänen kirjoituksistaan kuvastuu valtava inhimillisyys ja kyky nähdä asioissa kauneutta ja hyvyyttä. Siitä myös näytelmän nimi – Kultasilmä.

”Kirjoittaessaan – joko totta tai kuviteltua – hän onnistui saamaan kiinni inhimillisen elämän lukemattomista piirteistä, jotka herättivät vastakaikua lukijoissa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kateus, häpeä, suru, köyhyys, velallisuus, raskas työ ja monet nolostuttavat tilanteet muuttuivat Impin kynän piirtäminä ymmärrettäviksi, kenen tahansa osaksi tuleviksi asioiksi, joita ei tarvitse piilotella – niille voi myös nauraa hyväntahtoisesti. ”

Kantaesitys Impi – kultasilmä Alpuan Nuorisoseuralla itsenäisyyspäivänä klo 14. Näytelmä kuuluu osaksi EU-rahoitteista Rannikkoseudulla tapahtuu -hanketta.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Sari Jaatinen imemässä itseensä historian havinaa Alpuan Nuorisoseuralla.
Paleface: ”Nuorten ääni kuuluviin”

13.9.2017

Pikseleistä fotorealismiin

Mä täytän ens vuonna 40. Kymmenen vuoden päästä, kun mä täytän 50, mun esikoistytär on jo 18. Sitten mä oon jo muinaisjäänne, ancient history. Mun läpimurrosta on jo 17 vuotta. Aika lentää siivillä.

Mun tekemiset nousee vahvasti nuorisokulttuurista, hiphopista, vaikka mä olenkin yhdistellyt räppiin muun muassa kansanmusaa ja muita musatyylejä. Suomiräppi on genrenä suhteellisen nuori, mutta hip hop -kulttuuri syntyi New Yorkissa jo 1970-luvulla. Kun innostuin ala-asteiässä räpistä, se oli afroamerikkalaista musaa ja Suomessa outo alakulttuuri. Kukaan ei kuunnellut räppiä. Se ei todellakaan ollut muodikasta. Räppi oli kuin salaseura. Todellista undergroundia.

Nyt siitä on tullut uusi iskelmä, populaarikulttuurin määrittelevä tekijä. Myös yhteiskunta on muuttunut hurjasti.

Maailman digitalisaatio on tapahtunut tänä aikana. Mun sukupolvelle VHS-nauhurit ja digitaalirannekellot olivat kova juttu. Kun ekat CD:t tulivat 80-luvun puolivälissä, käännettiin broidin kanssa CD-levy toisinpäin ja yritettiin kuunnella sen B-puoli, ihan niinkuin vinyyleissä tai C-kaseteissa. Ei toiminut.

Kohta CD:kin painuu kokonaan unholaan. Suurimmalla osalla tän lehden lukijoista ei oo koskaan ollutkaan musiikkia fyysisillä tallenteilla, vaan kaikki musa on ollut aina aineetonta, striimattua tai mp3:sia. Mä taas olen sitä sukupolvee, joka ymmärtää lyijykynän ja C-kasetin pyhän yhteyden.

Kehitys on ollut päätä huimaavaa. Pienenä hakattiin Commodore 64:ää. Tuon ajan ”vallankumouksellisessa” pelikoneessa oli 64 kilotavua. Pikselit oli pikkurillinpäänkokoisia. Ensimmäinen kuumatka vuonna 1969 tehtiin neljällä kilotavulla. Nyt pelikonsolit pyörittävät fotorealistisia, elokuvamaisen tarkkoja digitaalisia maailmoja ja pikkuriikkisissä kannettavissa laitteissa on järjetön vääntö.

Apple suunnittelee iPhone 8:n julkaisua. Uudessa mallissa on mm. visuaalinen mittanauha, jolla voi suunnata puhelimen kameran minne vaan, painaa touch screeniä ja siirtää toisaalle. Puhelin ilmoittaa välimatkan. Googlen uusi kääntäjä-appi on ihan niinkuin scifi-elokuvasta. Kun kameran suuntaa mihin tahansa missä on vieraskielistä tekstiä, vaikka kyrillisiä aakkosia eli venäjää, se kääntää tekstin puhelimen ruudulla reaaliajassa Suomen kielelle. Käyttäjä saa hieraista silmiään. iPhone-kasissa mukana on muun muassa kiinan, japanin ja korean aakkoset.

Kehitys kehittyy ja vaikka joskus tuntuu, että maailma on aina vaan synkempi ja ikävämpi paikka, todellisuudessa monet asiat ovat paremmin kuin takavuosina. Esimerkiksi yhä vähemmän maailman ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Oleellista olisi enää saada vanhat kääkät pois vallan kahvasta ja nuorten ääni kuuluviin. Maailma pelastuu vielä!
Puheenjohtajalta: Syksy saapuu – oletko valmis?

9.9.2017

Kesä on jo lopuillaan ja se aiheuttaa yleensä minussa pientä alakuloa, mutta tänä vuonna syksyn tulo ei aiheuttanutkaan surua. Päinvastoin, odotan syksyä jo aika malttamattomin mielin.

Kesä oli – niin kuin aina – kaikin puolin ihana, täynnä tapahtumia, toimintaa, elämyksiä sekä yhdessäoloa. Näiden kaikkien kokemusten jälkeen minun on yleensä vaikeaa palata arkiseen aherrukseen. Mutta ei tänä syksynä. Hymy ei suostu hyytymään millään ja työpaikallakin olen täynnä virtaa sekä jo ärsyttävyyteen asti innoissani kaikesta.

Syynä syysiloon on tietysti meidän jengi, nuorisoseuralaiset sekä meidän tapahtumat. Meillä on tulossa toiminnantäyteinen ja innostava syyskausi. Tanssimania ja valtuusto ovat itselleni tärkeitä tapahtumia, jossa saa ravittua niin ruumiin kuin sielunkin. Omat ja lasten harrastukset tuovat nekin valopilkkunsa pimeneviin syysiltoihin.

Erityisen innoissani olen päätöksestäni olla rohkea ja astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Päätin nimittäin osallistua Teatterilaiva-tapahtumaan. Aluevaltaus on minulle ihan uusi ja aiheuttaa pientä jännitystä sekä perhosia vatsanpohjalle. Teatterilaivasta on tullut minulle salainen ihastus. Töitä tehdessäni huomaan välillä, että ajatukseni siirtyvät Itämeren aalloille ja pohdin – vienon hymyn karehtiessa kasvoillani – voisinkohan minäkin osallistua teatteriaiheiseen pubivisaan. Ajatuskin improliigan finaalista saa aikaan pienet nauruntirskahdukset, onneksi en työskentele avokonttorissa. Rohkeus näemmä kannattaa, sillä jo pelkkä ajatuskin itselleni uuteen toimintaan osallistumisesta tuo aivan uudenlaista potkua arkeen.

Uusi toimintakausi antaa meille mahdollisuuden toteuttaa itseämme sekä toimijana että toiminnantarjoajana. Kysykää rohkeasti itseltänne ja toisiltanne, millaista toimintaa me tarvitsemme, mitä haluamme ja miten me se toteutamme. Osallistukaa rohkeasti tapahtumiin, jossa saa viihdyttävän ohjelman lisäksi myös uusia tuttuja sekä vertaistukea. Ja sitähän me emme voi koskaan saada liikaa.

Syksy saisi minun puolestani jo tulla! Minä olen jo valmis kohtaamaan uudet kokemukset ja tutun toiminnan avoimin mielin ja sydän täynnä rohkeutta.
Kun rokkarit, joogit ja kansantanssijat kohtaavat

7.9.2017

Made in Lutakko -tapahtuman seurauksena rock-bändi lähti Tosi-isojen keikkayhtyeeksi Kaustiselle.

Yleisin kansantanssiryhmän harjoittelutila lienee koulun liikuntasali, nuorisoseurapiireissä tanhutilana toimii usein nuorisoseurantalo. Hieman persoonallisempi tanhusali löytyy jyväskyläläiseltä ISOn Tanhuujilta. Vuodesta 2008 ISOT ovat harjoitelleet legendaarisen Tanssisali Lutakon alakerrassa. Rock-klubin lisäksi ISOjen naapureina toimivat muun muassa Jyväskylän astangajoogayhdistys, bistroravintola Lutakon nurkka, taiteilijat työhuoneissaan sekä kymmenet bändikämpissään harjoittelevat bändit.

Pitkästä rinnakkaiselostaan huolimatta talon eri toimijat eivät ole juurikaan tehneet yhteistyötä keskenään. Tämän vuoden toukokuussa asiaan saatiin muutos, kun osana Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa talossa järjestettiin Made in Lutakko -niminen tapahtuma. Päivän kestäneessä tapahtumassa vanhan leipomorakennuksen ovet avattiin suurelle yleisölle ja talon yhteisöt ja taiteilijat esittelivät osaamistaan jyväskyläläisille.

Made in Lutakon suunnittelu aloitettiin noin vuotta ennen tapahtumapäivää, ja vauhti kiihtyi vuoden 2017 alusta entisestään. Tapahtuma tehtiin pääasiassa vapaaehtoisvoimin ja sitä koordinoitiin ISOista käsin. Isona apuna tapahtuman tuotannossa oli kaksi kulttuurituotannon opiskelijaa Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Yksi tapahtuman tavoitteista oli tehdä asioita ristiin eri tiloissa ja eri tavalla kuin yleensä oli totuttu. Made in Lutakossa esimerkiksi tanhusali valjastettiin elokuvasaliksi, jossa esitettiin Jyväskylän meininki ja Taistelu Lutakosta -dokumentit. Hetkeä myöhemmin toisen kerroksen klubilla koettiin sen historian ensimmäinen kansantanssikonsertti Tanhu 2.0.17 -konsertin merkeissä.

Yksi ISOjen haaveista tapahtumaan liittyen oli esiintyä jonkin talossa harjoittelevan yhtyeen kanssa. Talon uumenista löytyikin loistava Kolme vuodenaikaa -niminen rockbändi, joka otti haltuun muun muassa Palefacen Talonomistajan Tosi-Isojen esitystä varten ja Kylä vuotti uutta kuuta -klassikon Isottarien Uusi Kuu -koreografiaan. Yhteistyö bändin kanssa osoittautui niin antoisaksi, että Isottaret ja Pauha ottivat pojat mukaan myös Kaustisen festivaaleille myöhemmin kesällä.

Isottarien tanssija Katja Huutokari kuvaa Made in Lutakko -päivää pitkäksi ja tapahtumantäyteiseksi. ”Oli mielenkiintoista kiertää taloa ja nähdä mitä kaikkea muuta talossa tapahtuukaan”, Huutokari kertoo. Hän osallistui muun muassa capoeirayhdistyksen järjestämälle kokeilutunnille. ”Kiinnitin huomiota, miten hyvin tunnin vetäjät saivat sekalaisen seurakunnan omaksumaan sen verran capoeiraliikkeitä, että lopuksi päästiin pelaamaan yhdessä”, Katja Huutokari muistelee.

Teksti: Inka Somerla

Kuvat: Inka Somerla, Katja Laamanen ja Anja Saksola
100 tapahtumaa-avustuksen tulos: lakut pomppivat silmissä ja nallekarkki jahtaa mariannea!

1.6.2017

Parkkojan koulun salissa käy keskiviikkoiltana kuhina. Tikkarinauha on ihan solmussa, lakut pomppivat silmissä ja nallekarkki jahtaa mariannea, kunnes ne alkavat tehdä yhdessä kuperkeikkoja.

Kyseessä ei ole käsistä karannut karkkipäivä, vaan Pornaisten Pohjoisen nuorisoseuran sirkuskerhon Villit Karkit -kevätnäytöksen toisiksi viimeiset harjoitukset. Mistä karkkiteema keksittiin? ”Se on kaikkien lasten herkku. Isommat lapset saivat itse päättää aiheen ja hahmot. Pienempiä vähän avitettiin suunnittelussa”, ohjaaja Johanna kertoo.

Villit Karkit sai avustuksen Nuorisoseurojen 100 tapahtumaa 1000 tarinaa -hankkeesta, jolla esitykseen hankittiin tasapainopallo. ”Eka vähän tärisytti sillain, että ’nytten mä kaadun’”, 7.- 8. -vuotiaat tikkukaramellit pohtivat, mutta lisäävät yhteen ääneen homman olevan hauskaa. Pallo nähdään myös muiden ryhmien esityksissä.

Suomi100 -juhlavuoden hanke on myös kerholaisille tuttu. Karkkiteeman lisäksi sirkuslaiset ovat saaneet suunnitella omia temppuja ja puvustusta. Tapahtumaan järjestetään myös Karkkitehtuuria- ja 1000tarinaa-työpajat, joissa rakennellaan karkeilla ja kerätään Suomi-tarinoita jättimäiseen karkkipurkkiin. Sieltä ne lähetetään hankkeen sivustolle kaikkien luettavaksi.

Mutta mitä nyt tapahtuu? Pienet sirkustelijat vilistävät ympäri salia, tasapainoilevat eri välineillä, pomppivat jumppapallolla, hyppivät esteitä ja keinuvat jumpparenkaissa. Sirkusaakkoset ovat karanneet pussistaan! Aikuis-lapsi-ryhmän ohjelmanumerossa on huomioitu näiden tunnettujen namujen erikoisuus – lopussa pienet villiintyneet karkit muodostavat kehoillaan kirjaimia, joista muodostuu teksti: ”Ihanaa lomaa!”
RääkkyLAN kerää pelaajia kuuden kunnan alueelta

31.5.2017

Rasivaaran nuorisoseurantalolla Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä valot sammuvat ja tietokoneiden näytöt valaisevat salia. On aika kolmansien lanien.

Tapahtumaa on järjestetty yhdessä Rasivaaran Nuorisoseuran, Rääkkylän 4H- yhdistyksen, Rasivaaran kyläyhdistysksen ja Valopiuha eli Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunnan kanssa.

”Ensimmäiset lanit pidettiin tammikuussa 2016, toisen kerran saman vuoden lokakuussa ja viimeisin eli kolmas kerta oli nyt maaliskuussa. Kymmenisen vuotta sitten on pidetty kyllä pienempiä laneja, mutta nämä ovat ymmärtääkseni olleet melko pienen sisäpiirin juttu. Tilausta tapahtumalle on. Moni toivoisi seuraavia laneja jo mahdollisimman pian, ja itse olisin kyllä valmis kokeilemaan tapahtumaa kesälläkin. Kesällä on kuitenkin sen verran muuta toimintaa järjestöillä, ettei talkoolaiset taida ehtiä”, sanoo Rasivaaran Nuorisoseuran sihteeri ja tapahtuman puuhamies Tommi Sallinen.

Tapahtuman yhteyteen on pyritty tekemään jonkinlainen kaikille avoin tilaisuus, jossa yleisöllä on ollut mahdollisuus tutustua lanikulttuuriin ja muuta ohjelmaa. Toisella kerralla paikalla oli PahaLapsi-tubettaja ja viimeksi tapahtuman yhteyteen järjestettiin tilaisuus, jossa esiteltiin mm. nykyteknologian mahdollisuuksia.

”Ensimmäisellä kerralla varsinaisia pelaajia oli noin 25. Toisella kerralla pelaajia oli 29 ja kolmannella 31, joten hienoista kasvua on ollut koko ajan”, sanoo Tommi.

Osa toivoisi tapahtumasta myös kahden yön mittaista, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että pelaajien nukkumisen (tai siis nukkumattomuuden) takia tämä ei kannata.

”Tai sitten pitäisi nukuttaa porukka pakolla jossain vaiheessa muutamiksi tunneiksi”, Tommi toteaa.

Rasivaaran Nuorisoseura on saanut lanien myötä julkisuutta ja näkyvyyttä varsinkin lähialueilla. Tapahtumaan osallistutaan yli kuntarajojen. Rääkkylästä, Kiteeltä, Tohmajärveltä, Liperistä, Kesälahdesta ja jopa Etelä-Karjalan puolelta Parikkalasta.
Kuka omistaa tulevaisuuden, jonka nuoret elävät? kysyy Sitran Kalle Nieminen Nuorisoseuralehdessä

25.5.2017

Elämme murroskautta, jonka aikana tekemämme valinnat ja päätökset tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme ennennäkemättömällä tavalla. Ei ole vaikea nähdä, kuinka ympärillämme oleva maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Näistä muutoksista ja tulevaisuudesta puhuttaessa usein unohdetaan ketkä luomamme tulevaisuuden tulevat kuluttamaan. Tänään syntyvä lapsi tekee 18-vuotiaana valintoja hyvin erilaisessa maailmassa kuin me teemme nyt. Kuka päättää millaisessa maailmassa nuori elää vuonna 2035?

Maailma muuttuu seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Kuulostaako tieteiskirjallisuudesta napatulta fraasilta? Saattaa kuulostaa, mutta sitä se ei ole. Oheisen väitteen kuulee yhä useammin asiantuntijoiden puhuessa tulevaisuudesta. Moni kysyy väitteen kuultuaan, pitävätkö luvut täysin paikkansa. Minusta se on yhdentekevää. Maailma ympärillämme muuttuu nopeammin kuin koskaan. Teknologian nopea kehitys ja entistä keskinäisriippuvaisempi maailma ovat katalyytteja nopealle kehitykselle ja kohtaamillemme arvaamattomille käänteille. Paljon tärkeämpi jatkokysymys onkin: Kuka määrää nopeasti muuttuvan tulevaisuuden suunnan?

Usein väitetään, että tällä hetkellä suuntaa näyttävät ne, jotka ymmärtävät parhaiten teknologian kehitystä ja osaavat toimia keskinäisriippuvaisessa kansainvälisessä ympäristössä. Yrityskeskittymissä kuten Yhdysvaltojen Piilaaksossa kehitetään jatkuvasti innovaatioita, jotka muokkaavat meistä jokaisen arkista elämää. Osa uusista keksinnöistä astelee elämäämme huomaamatta. Paremmat kännykkäsovellukset valokuvaamiseen ovat meille jo arkea, eivätkä paljoa hetkauta käyttäytymistämme. Osa näistä innovaatioista kuitenkin ravistelee arkeamme radikaalimmin. Itseohjaavat autot valtaavat pian katukuvaa, kone oppii ihmistä paremmin ja robotti auttaa arjen askareissa. Hurjimmat yrittävät viedä ihmisen Marsiin tai pidentää elinikäämme huomattavasti. Kehitys on nopea, ja sen suunta määrätään Piilaakson kaltaisissa keskittymissä.

Vaikka radikaalit muutokset, jotka vaikuttavat työelämäämme tai demokraattiseen järjestelmäämme tuntuvat usein kaukaisilta, niin olemme alkaneet puhua ja toimia näiden kehityskulkujen parissa entistä enemmän. Mikä parasta, olemme alkaneet nähdä myös mahdollisuuksia pelkkien uhkien sijaan. Voiko keinoäly tehostaa rekrytointia ja vähentää työttömyyttä? Voimmeko luoda teknologian avulla demokraattista päätöksentekoa tukevia kanavia? Näitä kysymyksiä ei tarvitse enää etsiä tieteiskirjallisuudesta asti, vaan ne ovat tulossa lähemmäksi päivänpolitiikkaamme.

Puhuessani tulevaisuuden trendeistä ja kehityskuluista eri tilaisuuksissa, olen alkanut panna merkille epäkohdan koskien yleisöä. Liian usein, ellemme aina, puhumme tulevaisuudesta ilman niitä, jotka tulevat elämään rakentamaamme tulevaisuutta. Nuoret alle 18-vuotiaat ovat harvoin ainakaan niissä tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa, joissa itse olen mukana. Tulevaisuudesta puhuvat asiantuntijat vaikeilla termeillä. Omien empiiristen havaintojeni pohjalta ei kuitenkaan tule vetää suoraa johtopäätöstä siihen, etteivätkö nuoret puhuisi tulevaisuudesta. Päinvastoin! Haluatko nähdä tulevaisuuteen, josta nuoret puhuvat? Kirjoita selaimeen YouTube.

YouTube, Instagram ja Snapchat ovat esimerkkejä alustoista, joissa nuoret käyvät jatkuvaa keskustelua laajasti eri aiheista. Esimerkiksi YouTubea katsoo 99% suomalaisista nuorista. 15-17 vuotiaista nuorista 70% katsoo sisältöä maailman suurimmalta videoiden jakoalustalta päivittäin. Vaikka pääosin videoista haetaan piristystä ja huumoria, niin tutkimusten mukaan nuoret hakevat tubesta myös inspiraatiota, opetusvideoita ja vinkkejä erilaisiin elämäntilanteisiin. Kaikki tämä tapahtuu ajasta ja paikasta riippumatta, suoraan nuorelta nuorelle.

Nuoret siis puuttuvat katsomosta, kun kerron teknologian eksponentiaalisesta kasvusta pimeässä seminaaritilassa. Mutta kun suomalainen tubettaja pitää ”miitin” kauppakeskuksessa, on nuoria paikalla tungokseen asti. Lisäksi 10 000 nuorta seuraa puheenvuoroa livenä verkosta. Ja nuorethan puhuvat tulevaisuudesta, mutta eivät oudoilla asiantuntijatermeillä, joilla me nokittelemme toisiamme tietämyksessämme. Nuori puhuu konkretian kautta. Tubettaja kokeilee videolla virtuaalilaseja tai juttelee robotin kanssa, siinä missä asiantuntijan slidella virtuaalitodellisuus on vain termi muiden termien joukossa.

Kuva: Miikka Pirinen

Kuka siis omistaa nopeasti muuttuvan tulevaisuuden? En tiedä, mutta toivon että tulevaisuus kuuluu kaikille. Kokemamme nopea murroskausi vaikuttaa jo nyt mediaan ja työelämään, mutta myös nuorten koulutukseen ja oppimiseen. Jotta saamme nuoret samoihin tulevaisuuskeskusteluihin kanssamme, on meidän mietittävä missä ja miten tulevaisuudesta puhumme.

Jutun lähteinä on käytetty Sitran julkaisemaa trendilistaa ja Töttöröö Networkin selvitystä YouTuben vaikuttavuudesta.

Kalle Nieminen on Sitran asiantuntija, kollegoidensa mukaan ”Johtava Kokeilija, Kokeiluhörhö ja Innovaatiokilpailunörtti”
Kuuminta hottia: Ukulele

24.5.2017

Ukulelea soittaen pääsee mukavasti sisään musiikin maailmaan. Pienen koon ja helpposoittoisuuden ansiosta ukulele sopii hyvin niin lasten, nuorten kuin myös aikuistenkin soittimeksi. Soitin itsessään on rakenteeltaan nelikielinen kitara. Ukuleleja valmistetaan viittä eri kokoa: sopraano-, konsertti-, tenori-, baritoni- ja bassoukulele. Yleisimmät ukulelet aloittavalle soittajalle ovat sopraano- tai konserttikokoinen.
Ukulele tunnetaan havaijilaisena soittimena, mutta sen juuret löytyvät Portugalille kuuluvalta Madeiran saarelta. Madeiralainen soitin Cavaquinho kulkeutui Havaijille. Silloinen kuningas kovasti tykästyi soittimeen ja suurena muusikin ystävänä nimesi havaijilaisversion soittimesta kansallissoittimeksi.

Ukulelen voi virittää C-duuriin niin, että kielet ovat alhaalta ylös G-C-E-A, mutta ukulelen voi myös virittää esim. D-duuriin, jolloin se toimii varsin mainiosti yhdessä 5-kielisen kanteleen kanssa.
Ukulelen soittoharrastuksen alkuun pääset helposti hankkimalla soittimen edulliseen hintaan. Esim. verkkokaupat myyvät soitinta n. 30 € ylöspäin. Samalla kannattaa ostaa ehdottomasti myös viritin, jotta soittimen vire pysyy hallinnassa. Youtubesta löydät hyvin aloitteleville sopivia ohjeistuksia ja opetusvideoita. Mekin tempaisimme ja teimme opetusvideon Nuorisoseuralaisille tuttuun Kalevan Nuorten lauluun.

Uke-Kamut ja vastuu jää kuulijalle
Ukulele on saanut liikettä aikaan myös hitaissa hämäläisissä. Kevättalvella 2016 Tampereelle perustettiin Tampereen Ukuleleorkesteri. Yhtye oli jo ennen ensimmäistä virallista kokoontumistaan Suomen suurin ukuleleyhtye. Ryhmän taustahahmona toiminut Outi Koivuniemi järjesti samaan aikaan Tampereen kirjastoissa tutustumishetkiä ukulelen pariin. Tästä innostuneena myös allekirjoittanut sai kipinän omalle soitolleen.
Samoihin aikoihin myös Päivi Hoppu innostui ukulelen soitosta. Niinpä aloimmekin soitella yhdessä aina perjantaisin työpäivän päätteeksi Pispalan Sottiisin toimistolla. Jotta tavoitetta olisi tarpeeksi, niin ensimmäinen keikkakin sovittiin jo heti ensimmäisten treenien päätteeksi. Seuraaviin treeneihin saatiin Eevi Miettinen mukaan ja tähtäimeksi otettiin Folklandian esiintymislava, ja joulupyhien ajan hiottiin keikkasetti kuntoon, ja laulajaksi saatiin Petri Hoppu. Laivalla pidettyjen kenraaliharjoitusten yhteydessä joukko täydentyi vielä Riia Niemelän kanteleella. Tällä kokoonpanolla vallattiin Folklandian Pelimannin penkki.
Yhdessä soittaminen onkin osoittautunut varsin mukavaksi tavaksi harrastaa musiikkia, ja Uke-Kamut ovatkin kokoontuneet soittamaan epäsäännöllisen säännöllisesti.
Soittaminen on ainakin itselläni ollut ikuinen haave, ja nyt vähän varttuneemmalla iällä on ollut mukava aloittaa harrastus, jolla voi säestää vaikkapa jälkikasvun unilauluja. Kokemusta soittamisesta ei tarvita, aloittaa voi koska vain. Ahkerasti harjoittelemalla pääsee alkuun ja joukossa on aina mukavampi harjoitella ja jakaa vinkkejä toisille.

Uke-Kamut Folklandialla. Vasemmalta alkaen Petri Hoppu, Jussi Kaijankangas, Päivi Hoppu, Eevi Miettinen ja Riia Niemelä

Linkkivinkkejä Ukulelen soittoon:
www.yousician.com
Suomalaisjuuret omaava musiikin opetusohjelma. Yhtenä neljästä soittimesta ukulele.
www.rockway.fi/nuorisoseurat
Videopohjaisen opetussarjan kautta etenevää opiskelua. Linkistä nuorisoseurajäsenelle alennushintaan.
www.youtube.com/user/cynthialinmusic
Cynthian Lin on tehnyt satoja Ukulele-opetusvideoita Youtubeen ilmaiseksi katsottavaksi.
www.aviador.fi/kauppa/suuri-ukulelekirja
Arto Julkunen ja Markus Rantanen ovat juuri julkaisseet Suuri Ukulele -kirjan, joka on suunnattu erityisesti soittoharrastustaan aloitteleville.
Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus harrastaa

6.3.2017

Yhteinen harrastus hyvässä seurassa on mitä parhain hyvinvoinnin lähde. Harrastukset ovat erityisen tärkeitä lapsille ja nuorille, sillä ne tarjoavat onnistumisen kokemuksia ja vahvistavat itseluottamusta.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta harrastaa. Suomessa on lähes kaksisataatuhatta lasta ja nuorta, joilla ei ole harrastusta.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen perusti viime syksynä työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia, ja Nuorisoseurat kutsuttiin mukaan. Hallituksen tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus vähintään yhteen mielekkääseen harrastukseen.

Olen saanut osallistua työryhmän työskentelyyn nuorisoseurojen edustajana ja huomannut, että kuljemme monessa asiassa tien näyttäjänä. Me nuorisoseuralaiset voimme olla ylpeitä omasta järjestöstämme ja kaikesta siitä monipuolisesta toiminnasta, jota nuorisoseurat tarjoavat ympäri Suomea.

Toimintamme on kaikille avointa, turvallista ja kasvattavaa. Nuorisoseuroissa eri-ikäiset toimivat yhdessä. Toimintamme myös kehittyy ja elää ajassa. Nuorisoseuralaiset ovat avoimia uusille ideoille ja uusille toimijoille.

Työryhmän raportti luovutetaan maaliskuussa ministerille, ja se sisältää konkreettisia ehdotuksia harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Ongelmaa ei ole tarkoitus ratkaista vain valtiovallan ja viranomaisten toimenpiteillä. Mukaan tarvitaan myös meitä harrastustoiminnan järjestäjiä.

Suurena valtakunnallisena toimijana meillä on vastuu siitä, että olemme mukana toteuttamassa yhteistä harrastustakuuta. Tähän meitä velvoittaa myös toiminta-ajatuksemme ja arvomme. Jo syksyn 2015 valtuuston kokous otti kantaa harrastusten tärkeydestä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Meidän on yhdessä tehtävä työtä sen eteen, että nuorisoseura olisi jatkossa yhä useammalle lapselle ja nuorelle paikka, jossa voi turvallisten aikuisten tukemana kasvaa ja kokeilla siipiään. Siihen tarvitaan meitä kaikkia.