Kategoria: Nuorisoseurat-lehti

  • Vuoden nuorisoseura haastattelussa: ”Pitkäjänteisesti tehty perustyö toi palkinnon Lahteen”

    Vuoden nuorisoseura haastattelussa: ”Pitkäjänteisesti tehty perustyö toi palkinnon Lahteen”

    Suomen Nuorisoseurat nimesi Vuoden Nuorisoseuraksi 2018 Lahden Tanhuujat maaliskuussa. Kunnianosoitus on korkein, jonka yksittäinen seura voi nuorisoseuraliikkeessä saada. Tänä vuonna 80-vuotisjuhlia viettävä Tanhuujat kulkee etunenässä erityisesti lasten kansantanssiryhmien toiminnassa.

    Lahden Tanhuujat on perinteinen nuorisoseura, jonka toimintaa ohjaavat vahvasti nuorisoseurajärjestön arvot: osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus. Seura toimii keskisuuressa kaupungissa ja se on haastavassa kilpailuympäristössä pystynyt säilyttämään merkittävän aseman harrastustoiminnan tarjoajana.

    Lahtelaiset ovat panostaneet lasten ja nuorten kansantanssitoimintaan vahvasti. Harrastajista 75 prosenttia on lapsia ja nuoria. Tanssijoista kasvaa ja kasvatetaan määrätietoisesti myös uusia ohjaajia. Viimeisimmältä kansantanssiohjaajakurssilta valmistui useita uusia apuohjaajia seuraan.

    Suomen Nuorisoseurojen hallitus perusteli Vuoden Nuorisoseuranvalintaansa seuraavin sanoin. Lahden Tanhuujat perustettiin 80 vuotta sitten ja perustamisestaan lähtien seura on ollut esimerkki monelle seuralle ympäri maan. Seura on yksi ensimmäisistä, joka aloitti lasten kansantanssitoiminnan nuorisoseurajärjestössä. Tämä Helvi Jukaraisen perinne elää seurassa edelleen vahvana.

    Kansantanssin lisäksi palkitussa nuorisoseurassa harrastetaan myös sählyä ja pelataan mölkkyä.

    Yllättävän vireää toimintaa

    ”Lahdessa on ollut suhteellisen paljon harrastajia eri ikäryhmissä jatkuvasti. Varsinkin lasten kansantanssiryhmät ovat olleet suosittuja”, kansantanssiopettaja Lotta Terävä kertoo.

    Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuneen kansantanssiopettajan mielestä Lahdessa ja sen lähialueilla kansantanssitoiminta on yllättävän vireää. Hän katsoo tilannetta objektiivisesti, koska on opiskellut pitkään Oulussa.

    ”Ouluun on syntynyt viime vuosina uusia ryhmiä ja harrastajamäärät ovat lisääntyneet kansantanssigenressä. Täällä toiminta on ollut taas pitkään aktiivista ja laajaa. Lahdessa on tehty hyvää pohjatyötä, koska täällä on isoja lastenryhmiä. Se takaa vanhempiin kansantanssiryhmiin suuremman määrän harrastajia.”

    Lotta Terävä Säpinä-ryhmänsä kanssa Lahden Tanhuujien treenipaikalla Hannunsalilla.

    Monipuolinen harrastus

    ”Kansantanssi on monipuolinen harrastus. Voit kehittyä siinä yksilönä ja joudut myös aina tekemään yhteistyötä parisi kanssa”, kansantanssiopettaja Terävä toteaa.

    Ryhmät muovautuvat monesti tässä harrastuksessa yhteisöllisiksi, koska harrastuksen mukana ryhmä kasvaa yhdessä useamman vuoden ajan.

    ”On totta, että murrosiässä karsiutuu paljon harrastajia pois. Sen vuoksi olisi keksittävä keinoja, joilla teini-ikäiset harrastajat saataisiin pysymään pidempään harrastuksen parissa.”

    Terävä haluaisi alueellisia yhteistuotantoja lisää.

    ”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alueellisia yhteisproggiksia olisi hyvä lisätä saman ikäisten harrastajien kanssa. Isommissa tuotannoissa on ideaa, koska niissä monesti saadaan houkuteltua myös lasten ja nuorten luovuus hienovaraisesti esiin.”

    Terävä rohkaisee yli seurarajojen tapahtuvaan lasten ja nuorten ryhmien yhteistyöhön, koska sitä kautta on mahdollista saada uusia alkuja esimerkiksi uusien tapahtumien muodossa.

    ”Hyvät ideat kannattaa jalostaa siinä yhteisössä, jossa itse toimii.”

    ”Yhteisö, jossa vuorovaikutus on aitoa”

    ”Ensimmäinen vuosi opetustyössä on sujunut todella mukavasti Lahden seudulla. On mukavaa kasvaa lasten ja nuorten kanssa yhdessä eteenpäin,” Terävä sanoo.

    Lahtelaista työnantajaansa uusi kansantanssiopettaja vuorovaikutukselliseksi yhteisöksi, jossa saa ja tulee antaa palautetta.

    ”Tällä on avoin ilmapiiri. Kyllä tällaisessa paikassa viihtyy. Ehkä kansainvälisyyskasvatuksen roolia voisi nostaa Lahdessa. Se innostaa ja motivoi myös lapsiryhmiä, kun pääsee esiintymään kansainvälisille festivaaleille ympäri maailmaa.”

    Kavereita harrastuksen kautta

    Lahtelainen Viivi Elomaa aloitti kansantanssiharrastuksen kolmevuotiaana. Nyt jo 9 -vuotias tyttö tanssii Säpinä -ryhmässä. Viivi on löytänyt harrastuksensa myötä paljon uusia kavereita.

    ”Olen aina rakastanut tanssimista ja meillä on tosi hauskaa Säpinässä. Tässä ryhmässä on vaan tyttöjä. Lotta ohjaa meitä ja sillä on aina hyviä ideoita. Sen lisäksi hän on tosi reilu.”

    Täti houkutteli Roosa Kuisman mukaan kansantanssiharrastukseen kuusi vuotta sitten. Enää ei esiintyminen jännitä häntä ollenkaan.

    ”Tämä on ollut mukava harrastus ja olemme tanssineet yhdessä jo monta vuotta, vaikka minä olen 9 -vuotias. Viime vuonna olimme luokittelussa kultasarjassa. Se oli todella hieno juttu.”

    Äiti vei ensimmäiselle tanssitunnille

    ”Olin 4- vuotias, kun äiti vei minut ensimmäiselle tanssitunnille. Poikapari löytyi heti ja tanssimme yhdessä seuraavat 11 vuotta. Kun poika lopetti kansantanssin, niin minä jatkoin aikuisryhmässä”, toiminnanohjaaja Päivi Semeri kertoo.

    Semerin molemmat vanhemmat harrastivat kansantanssia ja sen vuoksi harrastus löytyi niin sanotusti luonnollisesti. Aviomies, parhaat ystävät sekä lasten kummit Semeri on löytänyt tämän yhteisön kautta

    ”Lapsuuden harrastuksesta on tullut minulle elämäntapa. Olen ollut seurassa toiminnanohjaajana yli 20 vuotta. Sen lisäksi olen ohjannut lasten ja nuorten ryhmiä sekä istunut johtokunnassa vuosia. Olen siis saanut aika paljon harrastukseni myötä. Enemppää ei voi oikein toivoa.”

    Lahdessa oli 1980 -luvulla kansantanssibuumi ja Lahden Tanhuujissa oli parhaimmillaan 1000 harrastajaa.

    ”Tänä päivänä Lahdessa voi harrastaa erilaisia tanssilajeja ja kilpailu on kovaa. On hienoa, että meillä on vielä yli 200 kansantanssijaa harrastustoiminnassa mukana. Hiphopit ja houset ovat ajan ilmiöitä, mutta kansantanssi on osa suomalaista perinteen siirtämistä jälkipolville.”

    Lahden Tanhuujien toiminnanohjaaja Päivi Semeri ja tanssija Mikko Semeri.

     

    Ujosta puupökkelöstä parkettien parhaimmistoon

    ”Isäni, joka on yksi Lahden Tanhuujien perustajajäseniä, innostui ohjaamaan lapsillensa laulu- ja tonttuleikkejä kotina. Ei hän liioin kysellyt lastensa innostusta asiaan. Tätä kautta olen itse löytänyt kansantanssiharrastuksen”, lahtelainen Mikko Semeri kertoo.

    Tästä ryhmästä muodostui hieman myöhemmin Semerin kuutoset, ensimmäinen lapsiryhmä Suomeen.

    ”Nuorisoseurayhteisö on ollut hieno kasvuympäristö minulle. Harrastus on tuottanut minulle aina iloa. Olen löytänyt tässä yhteisössä paljon kavereita ja ystäviä.”

    Semeri on kiitollinen siitä, että ujosta puupökkelöstä on tullut vuosikymmenten saatossa parkettien parhaimmistoa hyvän harrastuksen myötä.

    ”Ensimmäiset 20 vuotta harrastin kansantanssi Möysän Nuorisoseurassa ja Harjulan kansanopistolla. Parikymppisenä löysin Lahden Tanhuujat ja sen jälkeen se on ollut kotipesäni. Voin rehellisesti sanoa, että aikuisiällä kansantanssi on ollut hyvä kuntoilumuoto. Myös koordinaatiokyvyn ylläpito on tärkeä asia tällaiselle seniorille.”

    Aktiivisena ja luovana urheilumiehenä Semeri oli pitkään mukana myös seuran urheilutoiminnassa.

    ”Aloitimme tämän yhteisön kanssa MM -Mölkyn Lahdessa. Näitä kilpailuja oli hauska olla järjestämässä.”

  • Ahlaisten nuorisoseura: Meidän kylä larppaa!

    Ahlaisten nuorisoseura: Meidän kylä larppaa!

    Meillä on Ahlaisissa aina tarve tehdä jotain uutta, jotain mitä ei ihan joka pitäjässä ole. No siksi me ruvettiin larppaamaan!

    Teksti: Solja ja Tino Sukanen | Kuvat: Regina Wittsberg

    Larppaus pähkinänkuoressa: LARP on lyhenne englanninkielisistä sanoista live action role-playing eli liveroolipelaaminen. Kyseessä on vahvasti improvisaatioon ja eläytymiseen painottuva laji, jossa pelaajia eivät sido ennalta määrätyt vuorosanat tai juonikuviot. Ennakkoon sovittua on pelin lähtökohta, millaisessa maailmassa ja aikakaudessa eletään, sekä millaisia tyyppejä eli hahmoja pelaajat ovat. Sovitun alkutilanteen jälkeen juonenkulku ja pelin lopputilanne riippuvat hahmojen toiminnasta. Yllätyksiäkin tulee. Pelimaailmat voivat olla käytännössä mitä vain, mutta esimerkiksi historialliset aiheet ja fantasia ovat suosittuja. 

    Kun harrastuksen suosio kylän nuorten keskuudessa lähti kasvuun, Ahlaisten nuorisoseuran johtokunta alkoi syksyllä 2012 pohtia, josko larppaajille voitaisiin rakentaa ihan oma pelipaikka. Pelipaikkaa haettiin Ahlaisten kylän ympäristöstä ja lopulta se löytyi Uppgårdista, aivan läheltä kylää. Alue on peltojen ympäröimä ja siellä on myös kaunis pieni lampi. Rahoitusta haettiin Karhuseudun Leader-ohjelmasta, jonka tavoitteena oli maaseudun kehittäminen.  

    Pelialueen rakentaminen alkoi syksyllä 2013. Ensimmäisenä harjakorkeuteen nousi hirsitaverna, jonka rakentamiseen tarvittavat tiedot ja taidot löytyivät tietenkin omasta kylästä. Tavernasta yli jääneistä hirsistä rakennettiin laavu yöpymistä varten. Myöhemmin alue täydentyi nuotiokodalla, vartiomiesten tuvalla sekä huussilla. Myös muuta pientä rekvisiittaa on rakenneltu. Alueen portilla vieraita ottaa vastaan koululaisten käsialaa oleva toteemipaalu. 

    Ahlaisissa on siis vuodesta 2012 lähtien larpattu 1-3 pelin vuositahdilla ja keskimäärin 20 hengen pelaajajoukolla. Pelaamisen lisäksi on rakennettu peliaseita ja ommeltu roolivaatteita. Harrastusta on käyty myös esittelemässä tapahtumissa lähellä ja vähän kauempanakin, jopa ulkomaisia vieraita on käynyt tutustumassa. Paikalliset mediat ovat myös kiinnostuneet aiheesta ja juttuja on kertynyt useita. 

    Tällä hetkellä suunnitelmissa ovat avaruusaiheinen peli sekä 1700-luvulle sijoittuva ihmissusijahti. 

     

  • Suomen Nuoriso-opisto Paukkulan taika säilyy läpi vuosikymmenten

    Suomen Nuoriso-opisto Paukkulan taika säilyy läpi vuosikymmenten

    Nuorisoseurojen oma oppilaitos Paukkula on nähnyt monenlaisia aikoja ja tarinoita. Nuorisoseuralehti toi yhteisen pöydän ääreen paukkulalaisia neljältä vuosikymmeneltä. Anja Lehtinen 50-luvulta, Hannu Ala-Sankola ja Maarit Saarelainen 80-luvulta, Anttia Kalliomaa 90-luvulta, Antti Kettunen ja Jenni Halonen 2010-luvulta ja vielä Paukkulassa opiskeleva Hilma Harmoinen. Ajan saatossa ovat muuttuneet niin opiston olot, koulutuspolitiikka kuin opiskelijan sosiaaliset etuudet, mutta yksi asia on säilynyt: Paukkula on ollut monelle elämän parhaita vuosia.

    Vanhin haastateltava on Anja lehtinen.

    ”Olen Karjalan Nuorten kasvatti Helsingistä. Nuorisoseurani puheenjohtaja lähetti minut opiskelemaan Paukkulaan vuonna 1958. Vuonna 1959 valmistuin liikuntalinjalta kansantanssin ohjaajaksi.

    Kun tulimme tänne, ensimmäiseksi meidät vietiin juhlasaliin, tuohon navettaan. Kun tuli ilta, meidän piti laittaa patjat itsellemme. Tuolla oli lato, mistä haettiin oljet, joilla täytettiin patjat. Vararehtori neuvoi miten laittaa oljet, ettei patja painu. Sillä tavalla alkoi meillä.”

    Toisella puolen pöytää istuu nuorempi polvi. Jenni ja Antti ovat jo valmistuneet ja Hilmalla on vielä reilu vuosi opintoja jäljellä.

    ”Löysin Paukkulasta kyllä ihan oman alani, tykkään ihan älyttömästi”, Jenni hehkuttaa.

    ”Kävin lukiota kaksi vuotta ja sitten vaihdoin tänne Paukkulaan. Oli kyllä ihan elämäni paras päätös”, kertoo puolestaan Hilma.

    Antti suoritti heti valmistuttuaan asepalveluksen ja jatkoi sitten opintojaan ammattikorkeakoulussa. Miehen sanojen mukaan, Paukkula antoi hänelle paljon itsevarmuutta ja käytännön osaamista ryhmän kanssa toimimisesta, mikä on ollut eduksi myös sosionomin opinnoissa.

    Pitääkö ne pojat siellä tyttöjä kädestä?

    Opiskelu on intensiivistä aikaa nuoren elämässä ja Paukkulan kampukselta moni on löytänyt elämänsä rakkauden.

    Pääsihteeri Antti kertoo tavanneensa vaimonsa Paukkulassa, ja kehittämispäällikkö Hannu puolestaan löysi aviopuolison vuotta myöhäisemmältä vuosikurssilta, Maaritin luokalta.

    ”Meidän kurssilta tuli viisi avioparia”, hymyilee Anja.

    Helpoksi ei lemmen löytämistä oltu tehty, sillä siihen aikaan pojat saivat tulla tyttöjen luokse vierailemaan ainoastaan sunnuntaisin kello 12-14. Kun Anja halusi viettää Pirtissä synttäreitään ja mennä piirileikkejä, ei lupaa heltynyt. Rehtorille selvisi, että pojat kun pitävät siinä tyttöjä kädestä.

    ”Mutta kyllä täällä tavattiin milloin missäkin. Juhlasalissa näyttämön takana on erittäin hyvä”, Anja vinkkaa ja nauraa veikeästi. ”Ja vanha kirjasto. Kyllähän näitä paikkoja sitten oli.”

    Sääntöjä ja niiden rikkomista

    Kun asutaan internaatissa, on pakko olla jonkinlaisia sääntöjä, jotta sadan hengen yhteiselo onnistuu. Myös opiskelijoiden ikä vaikuttaa suuresti. Tällä hetkellä Paukkulaan voi tulla suoraan peruskoulusta, 15-16 -vuotiaina, joten esimerkiksi alkoholinkäytön suhteen ollaan tarkkoja.

    ”Alueella ei saa käyttää alkoholia ollenkaan. Jos on jossakin käyttänyt alkoholia ja tulee tänne vaikutuksen alaisena, niin pitää mennä suoraan omaan huoneeseen”, kertoo Antti Kettunen. ”Kolmen varoituksen jälkeen saattoi lähteä asuntola- tai opiskelupaikka.”

    ”Sen suhteen meidän opiskelijaporukkakin oltiin aika tiukkoja, että täällä ei alkoholia käytetä”, komppaa Jenni.

    Hannun, Antin ja Maaritin sekä Anjan aikaan pääosa opiskelijoista oli täysi-ikäisiä, jolloin alkoholinkäytön säännöt eivät olleet yhtä tiukkoja.

    ”Kyllä niitä varoituksia jaettiin 80-luvullakin, mutta ei siitä sen enempää…” Hannu lisää.

    Tiukkojen sääntöjen vastapainoksi tulee aina kapinointia.

    Vuonna 1983 opiskelijat menivät lakkoon nousevien opintomaksujen vuoksi. 60-luvulla yhdellä opiskelijalla oli vallankumouksellisen sissijohtaja Che Guevaran juliste huoneensa seinällä ja asiaa puitiin koulun hallituksessa asti. Kun Anjan vuosikurssi oli tyytymätön opetukseen, he jättivät menemättä tunnille ja suuntasivat Naistenvuorelle.

    Anjan aikaan opettajat valvoivat nukkumaanmenoaikoja. ”Yhdeksältä piti mennä pesulle ja kymmeneltä sammutettiin valot. Olimme peiton alla, vaatteet päällä, peitto leukaan asti. Kun opettaja oli mennyt, pojat haki halkoliiteristä halkoja ja sitten lähettiin suksilla metsään nuotiolle ja lähikaupasta ostettiin makkarat.”

    ”Ja -85 -86 meillä oli kumiperunakapina! Mä järjestin sen!” huudahtaa Maarit. ”Kun ne ruokalan perunat oli niin pahoja. Me järjestettiin kapina, jossa kukaan ei tullut syömään pariin päivään.”

    Elämän oppeja, yhteisöllisyyttä ja elinikäisiä ystävyyksiä

    Kaikki paukkulalaiset kehuvat asuntolassa asumista. Mikkelistä kotoisin oleva Jenni muutti hänkin suosituksesta Paukkulan asuntolaan. ”Siitä tuli kuin kokonaan uusi perhe. Tämä on niin pieni koulu, että tunsi kaikki ainakin kasvoilta ja aina oli joku jolle jutella”, sanoo Jenni.

    ”Tämä koulu on paljon parempi verrattuna vaikka lukioon. Opettajat oikeasti välittävät, mitä sulle kuuluu ja haluaa auttaa muutenkin elämässä ja opiskelussa. Opettajat on osa tätä yhteisöä”, Hilma iloitsee.

    ”Minulla on jäänyt mieleen parhaiten se yhteisöllisyys. Se mitä olen kuullut teidän puheessa, niin se on täällä edelleen”, sanoo Jenni.

    Paukkulassa syntynyttä perhettä tavataan vielä vuosikymmenten päästä. Anjan vuosikurssi tapaa nykyään vuosittain ja ensi vuonna tulee 60 vuotta täyteen valmistumisesta. 75:stä on 14 käy edelleen tapaamisissa.

    ”Paukkula on kyllä kantanut läpi elämän. Ei sitä vuotta pois antaisi missään nimessä”, huokaa Anja.

  • Maanselällä kantria ja keppihevosia Suomi 100 -avustuksen turvin

    Maanselällä kantria ja keppihevosia Suomi 100 -avustuksen turvin

    Kuusamossa Maanselän entisellä koululla järjestettiin heinäkuun alussa lapsille tapahtuma, jossa valmistettiin keppihevoset, hypittiin esteitä ja lopuksi tanssittiin kantrimusiikin tahtiin stetsonit päässä. Tapahtuman vastuuhenkilönä toimi 26-vuotias Tytti Taivalkoski, ja hän myös suunnitteli tapahtumaa yhdessä muutaman lapsen ja nuoren kanssa. Tapahtuman saama avustus käytettiin keppihevosten valmistamiseen tarvittavien tarvikkeiden hankintaan, tilavuokriin sekä ruokailuihin.

    Tapahtumaan osallistui 19 eri-ikäistä lasta, tapahtumasta uutisoi paikallislehti ja muutenkin tapahtuma sai positiivista palautetta. Tytti Taivalkoski kiittää avustuksesta ja kertoo:  ”Avustuksella oli suuri rooli tapahtuman järjestämisessä, koska kyseessä on pieni kyläyhdistys. Hakeminen oli helppoa! Tapahtumassa huomasimme kuinka paljon Kuusamossa on innokkaita keppariharrastajia, joten yhdessä Kuusamo-opiston kanssa saimme sovittua kepparikerhon alkamisesta syksyllä. Tapahtuman myötä siis saamme lapsia ja nuoria saman harrastuksen pariin.”

  • Nuoret rakentamaan Suomen seuraavaa vuosisataa

    Nuoret rakentamaan Suomen seuraavaa vuosisataa

    Kuluva vuosi on ennen kaikkea Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, mutta samalla myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen merkkivuosi. Juhlavuoden ”yhdessä”-teeman mukaisesti vuoden aikana nuorten oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen on parannettu. Vuoden alussa voimaan astunut uusi nuorisolaki, hallituksen esitys maakuntalaiksi sekä kuntalain lopullinen voimaantulo vahvistavat kaikki nuorten oikeutta vaikuttaa yhteisistä asioista päättämiseen. Suunta on oikea ja 2015-luku on nuorten osallistumisen kulta-aikaa, jos niin päätämme. 

    Erityisen ilahduttavaa on huomata nuorten aktiivista kansalaisuutta koskevan keskustelun käyvän aktiivisena juuri itsenäisyytemme juhlavuonna. Suomen satavuotinen historia on huikea kasvutarina. Keskinäisen kamppailun ja oman edun tavoittelun sijaan päätimme lopulta ymmärtää toinen toisiamme, rakensimme vahvan kansalaisyhteiskunnan ja synnytimme yhdessä monella mittarilla maailman parhaan hyvinvointivaltion. Aktiivinen kansalaisuus ja kanssaihmisten mielipiteiden kuunteleminen ovat aina olleet Suomen vahvuuksia. Pidetään huolta, että näin on myös jatkossa. 

    Nyt, Suomen siirtyessä toiselle vuosisadalleen, on tullut meidän nuorten vuoro vahvistaa asemiamme yhteisen tulevaisuutemme rakentajina. Nuorten halu ja mahdollisuudet osallistua sekä vaikuttaa Suomen tulevaisuuden rakentamiseen tulevat ratkaisemaan kansakuntamme selviytymisen tulevaisuudessa. Ilman aktiivisia kansalaisia ja tulevaisuudentekijöitä ei kunnista, maakunnista tai valtiosta jää jäljelle kuin ontot hallintorakenteet. Siksi onkin meidän jokaisen yhteinen tehtävä innostaa ja kannustaa erityisesti nuoria osallistumaan: niin koululuokissa, kaupan hyllyjen välissä tuotteita valkatessa, harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa kuin verkkokyselyissä ja vaaliuurnilla.  

    Me nuoret tulemme kohtaamaan täysimittaisena nyt tehtävien päätösten vaikutukset sekä elämään pitkällä itsenäisyytemme tulevalla vuosisadalla. Siksi meidän osallistumisen ja vaikuttamisen aika on nyt, kun kauas vaikuttavia päätöksiä tehdään ja yhteisestä tulevaisuudesta päätetään. Aktiivisen ja osallistuvan nuorison tulee olla yksi Suomen tulevaisuuden peruspilareista.  

    Nuorten osallistumiseen liittyviä taitoja sekä innostusta opitaan paitsi koulussa, myös ennen kaikkea sen ulkopuolella. Tässä tehtävässä myös teillä nuorisoseuralaisilla on paljon annettavaa ja tekemisen paikkoja. Olkaa rohkeasti mukana voimaannuttamassa nuoria osallistumaan ja rakentamassa Suomen seuraavasta vuosisadasta aiempaakin suurempi menestystarina. 

    Nuorten osallistumisen aika on NYT – kannustetaan yhdessä nuoria ottamaan paikkansa tulevaisuutemme rakentajina! 

    Kimi Uosukainen
    Nuorisovaikuttaja
    Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtaja 

  • Kiitos, kun olet mukana ja tekemisen riemua vuoteen 2018!

    Kiitos, kun olet mukana ja tekemisen riemua vuoteen 2018!

    Nuorisoseuroilla menee hyvin. Kulunut vuosi on monella tapaa näyttänyt, että yhteinen järjestömme elää ajassa. Yhä useampi löytää nuorisoseurojen toiminnasta mieluisan paikan toteuttaa itseään hyvien harrastusten parissa. Tekemisen riemua ja onnistumisen esimerkkejä löytyy toiminnan kaikilta tasoilta.

    Vuoden aikana on uutisoitu siitä, kuinka seuroihin on perustettu ennätysmäärä uusia harrastusryhmiä. Meillä on piirijärjestöjä, joiden jäsenmäärä on kasvu-uralla. Niin paikalliset seurat kuin liittokin ovat olleet avaamassa uudenlaisia kumppanuuksia.  Vahvat toimintakonseptit ja ennakkoluulottomat ideat ovat synnyttäneet positiivista nostetta, joka vie meitä yhdessä eteenpäin.

    Olemme mukana luomassa uutta ja kehittämässä vanhaa. Mikkeliin nousee Suomen suurin seurantalo – Saimaa Stadiumi. Monille harrastajille tuttu Nuori Kulttuuri –toiminta on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä siirtynyt nuorisoseurojen toteutettavaksi ja me jatkamme sen kehittämistä yhdessä vahvojen yhteistyökumppaneiden kanssa.

    Itsenäisyyden juhlavuosi hankkeineen on avannut uusia ovia nuorten omaehtoiselle toiminnalle ja tekemiselle. Olemme liittona olleet opetus- ja kulttuuriministerin työryhmässä kehittämässä harrastustakuuta ja pääministeri on kutsunut meidät kertomaan näkemyksemme siitä, mitkä ovat Suomen keskeiset kysymykset 2020-luvulla.
    Parasta on kuitenkin se, että toimintamme houkuttelee koko ajan mukaan lisää nuoria.  Marraskuun puolivälissä pidetty valtuuston kokous näytti, kuinka myös järjestön johtoon astuu aktiivisia nuoria ja kuinka nuorten vaikuttajaryhmät ovat aktiivisia toiminnan kehittäjiä. Uuden hallituksen keski-ikä, 32 vuotta, taitaa olla lähihistorian nuorin.  Tämän porukan kanssa on hyvä jatkaa eteenpäin.

    Kaikki tämä kehitys ja positiivinen vire lähtee liikkeelle teistä – harrastajista, luottamushenkilöistä ja seurojen aktiiveista sekä yhteistyökumppaneista ja työntekijöistä.  Haluan omasta puolestani kiittää teitä kaikkia.  Järjestössä toiminta on aina tekijöidensä näköistä ja nuorisoseuratoiminta näyttää nyt aktiiviselta, iloiselta ja tulevaisuuteen suuntautuneelta.

    Kiitos kuluneesta vuodesta ja tekemisen riemua vuoteen 2018!

  • Jari Leppä: tie nuorisoseuran rivijäsenestä ministeriksi

    Jari Leppä: tie nuorisoseuran rivijäsenestä ministeriksi

    Jari Lepältä ei ole elämänsä varrelta luottamustehtäviä puuttunut. Hänestä aivan huokuu henki, joka sanoo ”minusta saatte luotettavan ja aikaansaavan henkilön hoitamaan meidän yhteisiä asioita”. Tämä asenne – ja vankka nuorisoseuralaistausta – on vienyt Lepän Suomen valtion kauneimpaan työhuoneeseen, maa- ja metsätalousministeriksi. Prameassa, kullalla koristellussa huoneessa on tarkoitus selvittää, kuka on Jari Leppä.

    ”Olen maalaismies Etelä-Savon Pertunmäen Koirakiven Antinmäeltä”, vastaa mies harmaassa puvussa. Arvokkaista puitteista huolimatta, Leppä on rento ja hauska haastateltava. Aloitamme tietysti nuorisoseuroista, joissa Leppä on ollut mukana ihan pikkupojasta lähtien. 

    Nuorisoseuralainen syntymästä asti 

    ”Vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, sukulaiset, ystävät ja tuttavat, olivat tässä harrastuksessa mukana. Muistan, kuinka innokkaana olin siellä kaikkea touhuamassa ja kuinka hauskaa oli olla mukana.”  

    Nuorisoseuran rekisterissä on merkitty Lepän jäsenyys alkaneeksi 24.6.1959, eli päivä jolloin hän syntyi. Ja touhu on jatkunut tähän päivään asti. 

    ”Ja tulee jatkumaan. Niin kauan kuin jalka heiluu”, sutkauttaa Leppä. 

    Varhaisimmat muistot ovat yhdessä tekemisestä ja erilaisten harrastusten parissa olemisesta. Toiminta rupesi pikku hiljaa tavoitteellisemmaksi. 

    ”Jossain vaiheessa kehityksen kaari vei minut suorittajasta ensin johtokuntaan, sitten puheenjohtajaksi. Siinä olen ollut nyt kohta kolkyt vuotta,” Leppä toteaa. Aika rientää, sillä tarkistuksen jälkeen puheenjohtajavuosia tulee nyt täyteen 33.  

    Tie päätöksenteon huipulle 

    ”Ykskaks huomasin, minut halutaan mukaan kunnallispolitiikkaan ja erilaisiin maakunnallisiin toimintoihin. Seuraavaksi tuli kannustusta, että lähde valtakunnan vaikuttajaksi pyrkimään. Ja sitä tietä tässä nyt ollaan”, Leppä kertoo.  

    Nuorisoseuralaisuus on vaikuttanut olennaisesti Lepän polkuun politiikassa.  

    ”Todella olennaisesti. Olen monta kertaa sanonut sen, kymmeniä kertoja, että ilman nuorisoseuran vaikutusta tuskin olisin tässä haastateltavana tässä roolissa. Kyllä sillä on ollut niin ratkaiseva vaikutus.”  

    Jari Leppä kutsuttiin syksyllä 2017 Nuorisoseurojen kunniajäseneksi. Pääsihteeri Kalliomaa ja puheenjohtaja Reichardt luovuttivat kunniakirja maa- ja metsätalousministeriössä marraskuussa.

    Koska nuorisoseura on antanut Lepälle pohjan toteuttaa unelmiaan, hän haluaa nyt vastaavasti luoda edellytyksiä seuraaville sukupolville ponnistaa haluamiinsa tehtäviin ja saavuttaa haaveitaan. Olivatpa haaveet mitä tahansa, Leppä on vahvasti sitä mieltä, että nuorisoseuroissa saa siihen hyvän pohjan.  

    Lepälle Koirakiven nuorisoseuran puheenjohtajuus on luottamustehtävä, josta hän luopuisi vasta viimeisenä ja pakon edessä. Ryhtyessään kansanedustajaksi ja ministeriksi eri luottamustehtävistä syntyviä jääviyksiä käytiin läpi oikeuskanslerin kanssa. Leppä kysyi nuorisoseuran puheenjohtajuudesta oikein erikseen.  

    ”Vastaus oli että ei, kyllä ministerillä ja kansanedustajalla pitää olla oikeus toimia kansalaisjärjestössä. Kansalaisjärjestötoiminta on asia, jota pitää kaikkien voida tehdä.”  

    Leppä nousi eduskuntaan vuonna 1999 alueensa ääniharavana. Tämä poiki audienssin silloisen Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapeelle. Hän antoi aloittelevalle kansanedustaja Lepälle yhden neuvon: älä muutu. Tämän neuvon Leppä muistaa vieläkin.  

    Nuorisoseuratoiminnan Leppä näkee tärkeänä itsetunnon, minäkuvan ja uskalluksen kasvattajana. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa myös kohtaamaan toisia, ihan erilaisiakin ihmisiä. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, Leppä korostaa, mutta kaikkien kanssa on pystyttävä toimimaan. Tätä periaatetta hän pyrki viljelemään myös Nuorisoseurojen valtuuston puheenjohtajakaudellaan 2009-2012. Keskusteluun ja mielipiteiden esittämiseen kannustettiin, mutta asiattomasta kielestä Leppä jyrähti niin, ettei harhapoluille sen jälkeen menty.  

    Teatteri on kurkistus toiseen ihmiseen 

    Nuorisoseuralaisuuden lisäksi Leppä kokee myös nimenomaan teatterin auttaneen häntä politiikan puolella. Äänenkäyttö, eleet, kehonkieli, esiintymisvarmuus ja se miten uskaltaa ja osaa heittäytyä asioihin, Leppä mainitsee muutamina konkreettisina asioina.  

    ”Teatteri on tilaisuus kurkistaa jonkun muun elämään. Kun saa olla huikentelevaisesta ministeristä peräkammarin poikaan tai höperöityvästä kenraalista lehdenjakajaan ja kaikkea siltä väliltä.” 

    Ministerintehtävistä huolimatta Leppä oli mukana Koirakiven kesäteatterin viime kesän näytelmässä, joka kertoi Laila Kinnusen elämästä. Näytelmä alkaa dramaattisella kohtauksella, jossa sodan sekasorron riehuessa taustalla saatellaan sotalapsia junaan.  

    ”Siinä kohtauksessa, kun lapsia vietiin rautatieasemalle lähtemään Ruotsiin, laitettiin lappu kaulaan ja eteenpäin, se kosketti ihan varmasti joka ainoaa katsojaa. Katsomossa oli ihan haudanhiljaista.”  

    Näytelmässä Leppä esitti saattajaa ja hänen kuusivuotias tyttärensä saatettavaa. 

    ”Yhden kerran kun tultiin kotiin, tyttö sanoi ”Isi hei, voisko sen sotalapsikohtauksen jättää pois, kun se on niin surullinen”. Selitin, että ei sitä voi jättää pois, kun se kuuluu niin oleellisena osana Lailan elämän alkutaipaleeseen. Tytär sanoi heti siihen, että ”kyllä, no pietään se siellä, mutta onneks se ei oo meiän kohalla totta”.  

    ”Juuri se, ja pidetään huoli, ettei niin tapahdu jatkossakaan.” 

    Inspiraationa nuoriso ja perinteet 

    Lasten ja nuorten mahdollisuudet ovat ministerin sydäntä lähellä. Hän iloitsee, että saa olla kohtuullisen paljon nuoren väen kanssa tekemisissä, esimerkiksi nuorisoseuratoiminnassa tai kouluissa ja oppilaitoksissa vieraillessa.  

    ”Joka kerta lähden voimaantuneempana sieltä pois kuin olin sinne menneessäni olen. Se ilmapiiri, joka rakentuu heidän kanssa tekemisissä ollessaan, se innostus puskee läpi näilläkin vuosilla.”  

    Kun Leppä oli puhumassa yliopiston opiskelijoiden kanssa, ei hän meinannut haluta pois lähteäkään.  

    ”Siellä oli aivan mahottomasti porukkaa ja meillä oli aivan järisyttävän hauskat keskustelut, eikä vain hauskat vaan myös hyödylliset. Aikaa meni paljon yli sen mitä olin varannut, kun en malttanut lähteä pois. Mietin, että jestas, on nää kyllä paljon viksumpia kuin itse olin tuohon aikaan. Ja näinhän se pitää ollakin”. 

    Nuorten lisäksi Leppää inspiroivat seurantalot.  

    ”Seurantalot, niissä on sitä jotain. Olin viime sunnuntaina puhumassa Sysmän Tikkalan 100-vuotisjuhlissa. Aina kun astuu seurantaloon sisään, tuntee, että täällä on vuosikymmeniä ihmiset tehneet hirmusesti töitä ja talo on hienossa kunnossa. Kaikki huokuu ylisukupolvisuutta ja eteenpäin katsomista, vaikka on kuinka hankalaa ollut.  

    Yksi asia kaduttaa 

    Vaikka Leppä istuu yhdellä valtion korkeimmista paikoista, yksi asia on häntä jäänyt kaduttamaan. Nuorena miehenä perhe ja vanhemmat kannustivat voimakkaasti lähtemään ulkomaille.  

    ”Ja itte pöllö en sinne mennyt! Se on mua jäänyt ikuisiksi ajoiksi harmittamaan.”  

    Tämän takia Lepällä on tärkeä viesti nuorille: ”Lähtekää ulkomaille, menkää hakemaan kokemuksia. Ja tulkaa takaisin. Olette sitten paljon vahvempia. Menkää mihin vaan, kuhan meette.”  

    Yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus 

    Vaikka Lepän oma nuorisoseurapolku on ollut vahvasti teatterissa, nuorisoseuralaisuutta voi hänen mukaan ilmentää monella tapaa. Tärkeimmäksi liimaksi, joka yhdistää seurojen harrastusaloista riippumatta on yhteisöllisyys.  

    Yhteisöllisyyden lisäksi Leppä haluaa nostaa järjestön vahvuudeksi ja vaalittavaksi arvoksi ylisukupolvisuuden.  

    ”Me ajattelemme pitkäjänteisesti asioita, eikä mitä voin saada seurasta itselleni tässä näin ja huomenna. Vaan mitä se on meistä eteenpäin, mitä se on sitten jatkossakin. Se on vastuun kantamista, johon me kasvamme tässä hienossa seurassa.”  

     [thrive_text_block color=”light” headline=”Kolme kiperää kysymystä ministerille”]

    Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? 

    En oo ikinä miettinyt asiaa! Pitää olla evästä ja hyvää seuraa, läheiset. Tämän työnkin myötä tulee ruoka aina päällimmäisenä mieleen. Sitten tulee vasta muut, kuten kirjat ja viestivälineet.  

    Jos saisit olla päivän joku muu, kenen saappaisiin haluaisit hypätä? 

    Oho. Miten sulla on tollaisia kysymyksiä? No, hävittäjälentäjä. Saisi vedellä Hornetilla silmukoita. Se on aina kiehtonut. On vauhtia, vapautta, voimaa ja riskienhallintaa. Pitää olla äärimmäisen hyvä kontrolli itseensä ja siihen laitteeseen.  

    Miten rentoudut? 

    Kolme asiaa. Kun kapuaa näyttämölle teatteriesityksessä, niin ei kyllä tasan tarkkaan muista mitään [työasioita]. Se on niin mukavaa, niin kiinnostavaa ja innostavaa, mutta lisäksi pitää keskittyä siihen tekemiseensä. 

    Toinen on ravit, sielläkään ei mieti työasioita. Varsinkin kun on oma hevonen juoksemassa, sit ei muista edes omaa nimeään! 

    Kolmas asia on se kun saa olla metsällä. Vaikka olisi yksinään passissa tai kyttäämässä, niin se vie mennessään, kaikki se mitä siinä tapahtuu, mitä näkee, koko ajan se luonto on ympärillä. 

    [/thrive_text_block]

     

  • Kerkkoon nuorisoseura: Näin pidät seurantalon remontin talkoolaisista huolta

    Kerkkoon nuorisoseura: Näin pidät seurantalon remontin talkoolaisista huolta

    Kerkkoon Nuorisoseura sai remonttitalkoisiin yli 70 henkilöä

    Näin pidät talkoolaisista huolta: ruokaa, porekylpyjä, lapsiparkki ja kiitoksia

    Talon remontoinnin sanotaan olevan yksi ihmiselämän stressaavimmista asioista. Kun kohde on vielä yhteinen nuorisoseurantalo, jossa toiminnan pitää pyöriä myös kunnostuksen ajan, vaaditaan äärimmäistä järjestelykykyä ja rautaisia hermoja. Omyös tärkeä saada ihmiset innostettua mukaan, koska talous harvoin mahdollistaa kaiken työ teettämisen ulkopuolisilla. Joskus unohtuu, että talkootyö ei ole pelkästään betonin valamista ja maalin rapsuttamistavaan kyse on ihmisistä. Kerkkoon nuorisoseura hoiti markkinoinnin ja talkoolaisista huolehtimisen esimerkillisesti.  

    Kerkkoon nuorisoseurassa oli talon sisätilojen remonttia suunniteltu pitkään. Keittiö, wc-tilat, maalipinnat ja talotekniikka kaipasivat uudistamista, esteettömyyttä haluttiin parantaa ja haaveena oli uusi kerhohuone. Remonttia varten koottiin porukka, jolla oli monipuolista tietotaitoa ja kiinnostusta korjata perinteikästä taloa sen henkeä vaalien. Remontin johtajaksi valittiin seuran puheenjohtaja Heli Pelkonen. Talkoopäiviä kertyi keväälle yli 70, ja niihin osallistui yli 70 henkilöä, joiden ikähaarukka oli 3-88 vuotta. 

    ”Syysmarkkinoilla houkuttelimme ihmisiä mukaan jakamalla näppylähanskoja, joita voisi vaikka talkoissa tarvita. Keräsimme yhteystietoja ja kerroimme että lyhytkin panostus on tärkeä. Saimmekin mukavasti porukkaa mukaan”, kertoo Heli.  

    Talkoomuonituksen merkitystä ei kannata väheksyä. ”Niin hersyvät naurut saimme, kun joku osasi ajoittaa talkoisiin tulonsa juuri sopivasti ruoka-aikaan,” Heli muistelee. Vaikka talkooruualla jaksaa ahertaa, ei kannata ajatella ruokaa pelkkänä polttoaineena. Kerkkoossa oli tarjolla usein myös jopa Sacher- tai juustokakkua! Urakan puolivälissä talkoolaisia hellittiin talkoosaunalla ja porekylvyllä. Muutamina talkoopäivinä oli myös seuran nuorten pyörittämä lapsiparkki. 

    Ensimmäinen Facebook-julkaisu ilmestyi 16.4. Jo seuraavana päivänä olivat ensimmäiset kuvat näyttämöremontista eetterissä. Sen jälkeen päivityksiä tulikin joka ikinen päivä talkoorupeaman ajan. Päivittäisessä kuvakollaasissa kerrottiin remontin etenemisestä, tulevista aikatauluista ja kutsuttiin mukaan. Mutta ennen kaikkea niissä kiitettiin vuolaasti talkoolaisia sydämin ja hymiöin. Syksyyn mennessä talkoisiin liittyviä julkaisuja oli noin 50.

     

    Some-markkinointia ei varsinaisesti etukäteen suunniteltu, mutta remontin edetessä päivityksiä alkoi kertyä. ”Päivityksistä tuli jonkinlainen tapa, jolla halusi koota päivän kulun ja kertoa siitä muille. Joka päivä tuli niin kiitollinen olo kaikista ihanista ihmisistä, jotka olivat mukana työssä tai elivät hengessä mukana”, Heli muistelee.

    ”Ehkä kerran elämässä tulee mahdollisuus olla mukana näin mittavassa remontissa. Tärkeintä oli yhteinen halu parantaa seurantalon – toiminnan sydämen – puitteita, lisätä sen elinvoimaa. Varmastikin työtä riittää jatkossakin, mutta nyt hetki hengähdetään ja juhlitaan, pohtii Heli onnellisena.  

  • Suomi 100 – tekemisen riemua ja yhdessä elettyjä tarinoita

    Suomi 100 – tekemisen riemua ja yhdessä elettyjä tarinoita

    Käynnissä on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi – itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Juhlavuosi on monella tapaa poikkeuksellinen. Pönöttämisen sijaan juhlavuosi synnyttää tekoja, elämyksiä ja ohjelmaa, joka näkyy koko vuoden ympäri joka puolella maatamme. Lukuisten tapahtumien ja Suomi 100-tuotantojen kautta tarkastellaan Suomen itsenäisyyden historiaa, tämän päivän Suomea ja maamme
    tulevaisuutta.

    Myös nuorisoseurat ympäri maata ovat näyttävästi mukana itsenäisyyden juhlavuoden toteuttamisessa. Nuorisoseuroissa itsenäisyyden juhlavuosi rakentuu nuorten järjestämien tapahtumien ja tempausten ympärille ja tuo nuorten äänen kuuluviin taiteen ja kulttuurin keinoin. Olemme antaneet estradin lapsille ja nuorille ja heidän arkensa ja unelmiensa esiin tuomiselle.

    Käynnistimme tammikuussa 100 tapahtumaa ja 1000 tarinaa -hankkeen, jonka kautta tuemme taloudellisesti lasten ja nuorten omaehtoista toimintaa. Tuki osoitetaan suoraan alle 29-vuotiaiden toimintaryhmille. Tavoitteena on, että avustuksilla voidaan toteuttaa sata lasten ja nuorten näköistä tapahtumaa ja kertoa tuhansin tarinoin, millainen on Suomi vuonna 2017.

    Lisätietoja juhlavuoden hankkeestamme löytyy osoitteesta www.1000tarinaa.fi. Sivustolle on koottu nyt jo lähes seitsemänsataa tarinaa, ja lisäksi sieltä löytyy tietoa kymmenistä eri puolilla Suomea järjestetyistä tapahtumista sekä ohjeet avustusten hakemiseen. Suomen itsenäisyyden juhlavuotta on vielä kolmasosa jäljellä. Kutsun kaikki nuorisoseuralaiset mukaan 100 tapahtumaa ja 1000 tarinaa -hankkeeseen. Lähde mukaan täyttämään Suomen juhlavuosi tapahtumilla ja tarinoilla.

    Tekemisen riemua ja osallistumisen mahdollisuuksia löytyy meille kaikille. Juhlitaan itsenäisyyden juhlavuotta yhdessä.

  • Erään tanssiteoksen synty

    Erään tanssiteoksen synty

    On huhtikuu 2015. Lahtelainen Särmä on juuri ollut ensimmäisessä aikuisten valtakunnallisessa katselmuk­sessaan Naisten pukuhuone -tanssiteoksellaan. Tätäkin teosta, kuten kaikkia aikaisempia, oli työstetty vuosi. Nyt ryhmä päätti, että seuraavaa ohjelmaa tehdään aivan eri tavalla: matkasta nautiskellen, mielenmaise­mia tutkiskellen, jatkuvasti inspiroituen. Maaliviivana oli Tanssimylly kahden vuoden päässä. Teosta ei tehty kronologisessa järjestyksessä alusta loppuun, vaan tans­sin, musiikin ja tunnelman palasia luotiin sattumanvarai­sessa järjestyksessä.

    ”Koin tärkeäksi, että tarina ja tanssit valmistuisivat lomittain”, avaa ryhmän ohjaaja ja tanssin opettaja Riia Niemelä. ”Halusin inspiroitua liikkeestä, en luoda etukä­teen valmista tarinaa. Halusin luottaa, että tarina syntyy kyllä aikanaan. Koreografina ja ohjaajana se oli hyppäys epämukavuusalueelle. Ja kyllähän se tanssijoitakin kau­histutti, voiko tällaisista lähtökohdista syntyä mitään val­mista!”

    Matka alkaa

    On elokuu 2015. Hullunmylly-työnimellä kulkeva matka alkaa. Edellisen produktion aikana tanssijat olivat innos­tuneet ilmaisutaidon kehittämisestä ja sitä toivottiin lisää. Ryhmä päätti jatkaa yhteistyötä teatteri-ilmaisun ohjaaja Laura Peltoniemen kanssa.

    ”Pyysin Lauraa tekemään tanssijoiden kanssa erilai­sia ilmaisuharjoitteita. Seurasin työskentelyä ja poimin sieltä kohtia, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Jatkoin näi­den teemojen parissa tanssijoiden kanssa.”

    On syyskuu 2016. Teoksen yhdeksi teemaksi on muo­toutunut päänsisäinen kaaos. Improvisaatioharjoitteista tulee Riialle olennainen osa luomistyötä.

    ”Pyysin tanssijoita kuvittelemaan, että heidän kotiinsa on murtauduttu. Sitten laitoin heidät kirjaamaan sanoja, mitä he ihan ensimmäiseksi siinä tilanteessa tekevät. Sanat pantiin kiertoon ja kukin teki saamistaan sanoista liikesar­jan. Toisessa harjoitteessa pyysin tanssijoita ajattelemaan viidakkoa, jonka läpi yksi yrittää päästä läpi, ja tätä sitten aloimme tutkia liikkeellisesti. Näiden tanssijoiden sarjojen ja liikeaihioiden pohjalta aloin sitten luoda teosta.”

    ”Minua saattaa inspiroida mikä vain. Vaikkapa taide­maalaus, tuntematon vastaantulija, linnut taivaalla, tuuli kasvoilla, runo, pyykkien ripustaminen tai oman ja lähi­piirin elämän haasteet.”

    Musiikki palvelee liikettä

    On tammikuu 2016. Musiikin löytäminen on vielä pahasti kesken. Monesti musiikki tulee jo alkuvaiheessa mukaan luomisprosessiin, mutta senkin kanssa Särmä toimi toisin.

    ”Tällä kertaa en etsinyt kaikkia musiikkeja kerralla, vaan luotin, että ne oikeat löytyvät aikanaan. Toisinaan musiikki on minulle inspiraation lähde, mutta tällä kertaa lähtökohtana oli liike, ja musiikit tuotiin sitten palvele­maan sitä.”

    ”Haastavinta oli löytää sopiva teokseen sopiva valssi. Yhtenä päivänä yksi tanssijoistamme soitteli pianoa har­joitussalissa ja vaikutuin kuulemastani. Kappale paljastui tanssijan itse säveltämäksi. Koska meillä ei ollut bändiä, tuli ainoaksi vaihtoehdoksi levyttäminen. Ja niin lähestyimme Hannu Kellaa, joka sitten sovitti ja äänitti valssin meille.”

    Tila syntyy

    On maaliskuu 2017. Teoksen päähenkilö on jo valittu, mutta muuten tanssijoiden paikat ovat vasta muotoutu­massa. Hullunmylly-nimi on vaihtunut Tilaksi.

    Tila alkaa sillä, että päähenkilö tulee näyttämölle ja alkaa hahmotella omaa ”tilaansa”. Hän tutkii katseellaan fyysistä, konkreettista tilaa. Kun toiset tanssijat hiljalleen tulevat lavalle, he alkavat maalata päähenkilön sisäistä ”tilaa”.

    ”Teokseen sisältyy kolme eri tanssia, joissa kussakin on erilainen tunnelma. Tila alkaa mielensisäisellä kaa­oksella, sen keskivaiheessa on iloinen ylipirteä sottiisi ja lopussa rauhallinen hambo. Tanssien ja musiikin tun­nelman ja dynamiikan vaihtelut luovat draaman kaarta koko teokselle. Liikkeellisesti kerronta tapahtuu hyvin monenlaisin keinoin. Suunnilla, katseilla, liikkeen ryt­millä ja tanssijoiden keskinäisillä asemoinnilla luodaan kerrontaa. Välillä tämä on hyvin tietoista, välillä luotan intuitioon, enkä pysähdy miettimään sen kummemmin, miksi juuri jokin toimii.”

    On huhtikuu 2017. Spotit valaisevat Sorin sirkuksen näyttämöä. Tanssija päättää, ettei toivo menestyksen avaimia. Sen sijaan hän lähtee matkalle etsimään sisäistä rauhaa.