Tänä vuonna osana Kalenoita järjestetään Tanssiralli. Tiedätkö sinä, mikä Tanssiralli oikeastaan on? Tässä siis tietoa Tanssirallista!
Tanssiralli on lasten ja nuorten kansantanssiryhmien valtakunnallinen katselmus, joka on perinteisesti järjestetty joka toinen vuosi. Koronan vuoksi edellinen Tanssiralli järjestettiin vuonna 2020, jolloin se toteutettiin virtuaalisena katselmuksena. Tänä vuonna Tanssiralli järjestetään ensimmäistä kertaa osana Kalenoita. Katselmuksen tavoitteena on aktivoida ryhmiä kehittämään harrastustoimintaansa sekä tanssi- ja esiintymistaitojen kehittäminen arviointiraadin antaman palautteen pohjalta. Palautteen avulla tuetaan myös ohjaajan ohjaus- ja kasvatustyötä. Tanssiralliin osallistuminen on parhaimmillaan ryhmän yhteinen kasvuprosessi, joka kestää Tanssirallista toiseen. Katselmuksen järjestänä toimii Suomen Nuorisoseurat.
Katselmuksessa esityksen tulee olla suomalaisen perinteen pohjalle rakennettu kokonaisuus, joka voi sisältää eri perinnealueilta muistiinmerkittyä ja sovitettua kansantanssia, uusia kansantanssikoreografioita, piirija laululeikkejä sekä lasten leikkejä, loruja ja hokemia. Musiikkina voidaan käyttää sekä traditionaalista että sovitettua ja sävellettyä musiikkia, laulua ja muita ääniä. Ryhmä saa käyttää esityksen tukena erillistä musiikki – tai lauluryhmää. Pääpainon tulee olla tanssillisessa toteutuksessa. Esiintymisasuina voi käyttää kansallispukua, kansanomaista tai rooliin kuuluvaa asua.
Tänä vuonna mukaan on ilmoittautunut 15 ryhmää eri puolilta Suomea. Ryhmät ovat ilmoittautuneet yhteen neljästä ikäsarjasta: Kultahippu-sarja (6-vuotiaat ja nuoremmat), 10-vuotiaat ja nuoremmat, 13-vuotiaat ja nuoremmat tai 16-vuotiaat ja nuoremmat. Arviointiraati antaa ryhmille sekä suullisen että kirjallisen palautteen. Arvioinnin pääpaino on ryhmän tanssi- ja esiintymisosaamisessa. Halutessaan ryhmät voivat saada sijoituksen seuraaviin sarjoihin: rauta, pronssi, hopea ja kulta.
Mie olen Suvi ja harrastan kansantanssia Nuorisoseura Rajan Nuorissa tanssijana Kirjavat-ryhmässä ja ohjaan tällä hetkellä kahta lasten kansantanssiryhmää, Kiertulia ja Karkeloa. Miun tanssiharrastus oli viime keväällä hetken äitiyslomalla, mutta hiljaiseloa ei kestänyt pitkään, kun vauva jo pääsi rintarepussa tai vaunuissa mukaan treeneihin ja tapahtumiin. Miulla on ollut tanssin saralla hurjan monipuolinen vuosi, joten on mukavaa päästä jakamaan kuulumisia muille tanssiharrastajille! Nytkin kirjoitan tätä kirjettä kansantanssi- ja musiikkifestivaali Lempon jälkeisessä väsyneessä mutta onnellisessa tunnelmassa: Sain tanssia onnistuneen keikan Kirjavien ja Polennan kanssa Kuusankoskitalolla, ihailla Polokkareiden Finaalia ja nautiskella klubilla lisää musiikki- ja tanssiesityksistä ja tanhutyyppien seurasta.
Pakittelen kuulumisissa kuitenkin ensin viime syksyyn, kun vihdoin syyskuussa päästiin kaikkien koronavuosien aiheuttamien viivästysten jälkeen toteuttamaan Kirjavien 25-vuotisjuhlakonserttisarja Lappeenrannassa. Juhlateoksemme on Hanna Poikelan koreografioima ja Petri Praudan säveltämä Eteinen – tanssiteos valinnoista. Saimme tehdä Hannan johdolla meidän ryhmän näköisen teoksen, jossa liike ja tanssi edellä tarkastellaan, millaisia valintoja myö kolmekymppiset pohditaan, joudutaan tekemään tai mihin päätöksiin edes voidaan vaikuttaa. Prosessi oli myös rankka, kun maaliviiva siirtyi useita kertoja olosuhteiden pakosta, mutta esiintymisestä osaa nyt nauttia sitäkin enemmän. Ja oli meillä melkoinen 25-vuotiskaronkka!
Syksyllä myös ohjaajahommat pitivät kiireisinä, sillä seurassamme toteutettiin aivan uudenlainen projekti, kun lasten- ja nuortenryhmämme esittivät marraskuussa tanssisatu Ruma Ankanpoikasen, joka oli koreografi Susanna Kivisen ja teatteriohjaaja Aapo Stavénin yhteistyössä syntynyt tanssiteatteriteos. Mie toimin myös tuottajana teoksessa, miun puolivuotiaan assistentin kulkiessa mukana treeneissä ja puuhissa. Lopputulos oli miusta monella tapaa herkistävä, kun näki miten sitoutuneesti noin 60 tanssijan joukko suhtautui omaan esiintyjyyteensä, ja miten lopputulos oli toden totta tanssitaidetta lasten toteuttamana. Esitys ainakin sulatti yleisön sydämet, ja toimi aivan ihanasti myös lapsikatsojille! Myö päästään vielä toukokuussa esittämään teos uudelleen seuramme kevätkonsertissa. Kevätkonsertin lisäksi lasten ryhmien kanssa tähtäillään jo kovasti kohti ensi kesän Kalenoita. Myö harjoitellaan ahkerasti yhteisohjelmien tansseja ja Karkelon kanssa valmistaudutaan Tanssiralli-katselmukseen. Luvassa taitaa olla miun 10. Kalenat, joita oon saanut viettää osallistujana, talkoolaisena tai ohjaajana. Oottehan kaikki tulossa Lappeenrantaan kesäkuussa?
Lopuksi vielä yritän vastata edellisen kirjoittajan kysymykseen, että mitä kaikkea tanssi on antanut minulle – vaikka mahdotonhan sitä kaikkea on kuvata. Miulle tanssi on ihana itseilmaisun keino, oman kehon ja mielen tutkimista sekä vuorovaikutukseen heittäytymistä tanssiparin ja -ryhmän kanssa. Tanssi on antanut miulle Kirjavat, joiden kanssa ollaan jaettu elämää tanssisaleissa, festareilla, keikkalavoilla, yleisössä, ympäri maailmaa ja ihan vaan ”siviilielämässä” niin tiiviisti, että myö puhutaan toisistamme Kirjava-perheenä. Toki sieltä on löytynyt miulle myös aviomies, ja ryhmässä tanssii myös oma sisko, että ehkä tää perhevertaus ei ole niin kaukaa haettu miun kohdalla noin muutenkaan!
Lisäksi ohjaajuus on miulla kulkenut tanssimatkassa 15-vuotiaasta saakka, ja koen sen olevan ihana mahdollisuus tarjota muillekin samoja kokemuksia ja rakkautta kansantanssilajiin, kuin mitä itse on huipuista huipuimmalta ohjaajaltani Merja Skytältä vuosien aikana itse saanut. Loputtomiin voisi puhua myös nuorisoseuralaisuudesta, omasta seurasta, perinteestä ja siitä ammentamisesta tai kansantanssimaailman myötä tulleista ystävistä…! Seuraavalta kirjoittajalta haluan kysyä, mikä kansantanssissa sykähdyttää erityisesti just nyt?
Kirjoittaja: Suvi Rahikainen
Suvi Rahikainen, kuvaaja Lassi Rahikainen
”Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi”
Terveissi täält Turust! Olen Sini Mäenpää ja muutin tänne kolme vuotta sitten opiskelujen perässä. Kotoisin olen Jokioisilta, mistä myös innostus kansantanssiin alkoi. Isosiskoni aloitti sen jo aiemmin isoäitimme jalanjäljissä. Äitini yritti saada minuakin mukaan, mutta enhän minä itkultani päässyt edes harjoituksiin asti. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin kuusivuotiaana ilmoitin, että minä haluan yhtä lailla tanssimaan niin kuin sisko. Siitä lähtien olen tanssinut eri ryhmissä Jokioisten Nuorisoseura Tahdittomissa. Ensimmäisen lapsiryhmän ohjaamisen aloitin apuohjaajana 13-vuotiaana ja parhaimmillaan vuosien aikana taisin ohjata samaan aikaan kolmea ryhmää. Tahdittomien johtokunnan jäsenenä aloitin juuri ennen kuin täytin 18 vuotta.
Koska tällä hetkellä asun kauempana, en pysty käymään joka viikko Jokioisilla tanssiharjoituksissa tai ohjaamassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi olla ollenkaan toiminnassa mukana. Kesäisin olen aina töiden vuoksi muuttanut takaisin kotiseudulle. Tanssikaverit ovat ottaneet minut aina avosylin vastaan ja toukokuusta elokuuhun olen tanssinut aikuisten ryhmässä. Siten olen päässyt mukaan kesäntapahtumiin, muun muassa viime vuonna Pispalan Sottiisiin. Olen myös edelleen Tahdittomien johtokunnan jäsen. Välillä osallistun kokouksiin etänä, mutta pyrin aina saapumaan paikalle mahdollisuuksien mukaan. Siinä samalla on hyvä käydä kotona moikkaamassa äitiä.
Vähän aikaa sitten saavuinkin Jokioisille johtokunnan kokoukseen ja sain kuulla seuran kuulumiset. Valitettavasti koronan vaikutukset näkyvät edelleen, mutta onneksi valoa näkyy tunnelin päässä. Aikuisten ryhmään on saatu paljon uusia tanssijoita, ja seuran keikkamäärät ovat lisääntyneet huimasti. Kesällä Kalenat Lappeenrannassa kutsuvat taas lapsiryhmiä. Puheenaiheeksi nousi myös Tahdittomien kevätkonsertti ja siellä ajattelin esiintyä itsekin. Keväällä täytyy ehtiä siis muutamiin harjoituksiin. Silloin, kun tieto opiskelupaikasta tuli ajattelin aloittavani heti jossain uudessa kansantanssiryhmässä. Kuitenkin Turkuun muutettuani mieli muuttui ja aktiivinen kansantanssin harrastaminen sai jäädä. Puolestaan halusin antaa aikaa eri paritansseille.
Vanhempani ovat nuoresta asti käyneet lavatansseissa, joten luontevana jatkumona myös me kaikki lapset olemme jääneet koukkuun kyseiseen harrastukseen. Lapsuudessani kävimme välillä koko perhe yhdessä tansseissa. Viisitoistavuotiaana lähdin tansseihin veljeni kanssa kahdestaan, silloin uskalsin ensimmäistä kertaa mennä naistenriviin. Sen jälkeen hyppäsin takapenkille melkein joka viikonloppu, kun auto starttasi kohti lavaa erinäisissä kokoonpanoissa. Turusta olen löytänyt monta uutta ihanaa tanssikoulua ja sen myötä tanssilajia. Salsa on kuulunut minun ehdottomiin suosikkeihini ja viime keväänä innostuin West Coast Swingistä. Parasta on ollut huomata, miten eri tanssilajit tukevat toisiaan. Muistan vieläkin, kun olin yhdellä tanssileirillä Sami ja Jutta Heleniuksen opissa hitaassa valssissa. Opettelimme täydellistä tanssiotetta leikkimällä, että olemme haukkoja ja teimme haukkahyppyjä. Silloin ymmärsin, että nämä aivan samat opit sopivat yhtä lailla kansantanssiin. Haluankin kannustaa kaikkia kokeilemaan myös itselle jotain uusia tanssilajeja. Varsinkin kansantanssin parista on helppo hypätä muihinkin paritansseihin ja sillä tavalla kehittää taitoja myös siinä omassa tutussa tanssikuplassa. Seuraavalle kirjoittajalle haluan heittää kysymyksen, että mitä kaikkea tanssi on antanut sinulle.
Sini Mäenpää, kuvaaja Vilma Timonen
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi
”Moi täält Noustest Turun liepeilt!” Kansantanssijaminäni lähti kasvuun jo kolmevuotiaana, kun Turun Kansantanssin Ystävissä tanhuttiin koko perheen voimin. Tanhuttiin monenmoista koreografista teosta ja matkusteltiin ulkomaillekin useamman kerran, ja ne ovatkin mieleen painuvimmat muistot tuosta ajasta. Tuli harrastettua vajaa 20 vuotta kansantanssia Krääkät- ja Prasu-kansantanssiryhmissä.
Kun Krääkät sai esiintyä myös Folklandialla, oltiin hieman alta täysi-ikäisiä ja muistan polttavan ongelman. Missä jatkot? Asia ratkesi, kun mieleen juolahti lavatanssit. Sinne päästiin alaikäisinä, oli livemusiikkia ja osasimme jotakin tanssiakin. Tästä alkoi tanssijana paritanssiin tutustuminen monipuolisesti eri paritanssilajeissa.
Kansantanssin rinnalle tuli pikkuhiljaa myös kansanmusiikki. Siskolla oli 2-rivinen haitari ja halusin tietää, miten tuommoinen kummallinen haitaripeli oikein toimii. Kansantanssiryhmän loputtua musiikin harrastaminen nosti päätään ja otti enemmän aikaa, mutta samalla tanssiminen vain muutti muotoaan. Folk-kalenterissani on kolme peruskiveä. Folklandia, Kaustinen Folk Music festival ja Oriveden Kansanmusiikkikurssit. Näissä tapahtumissa on tullut kaikkein eniten tanssittua kansanomaisia paritansseja.
Miten ihanaa onkin tanssia kaikissa Folk-tapahtumissa spontaanisti musiikin viemänä vaikkapa polskaa taikka sottiisia! Haluaisinkin rohkaista kansantanssijoita tutustumaan eri tanssilajien variaatioihin ja kehittää vientiä ja seuraamista tanssimisessa. Kun tähän kaikkeen laitetaan ripaus musiikintulkintaa, niin millainen tanssimusiikillinen symbioosi siitä muodostuukaan! Jollakin tavalla ajattelen näiden kansanomaisten paritanssilajien olevan kansantanssijoiden perustanssitaitoa. Näiden taitojen päälle sitten onkin hienoa luoda mitä upeampia koreografeja.
Elina kyselikin edellisessä kiertokirjeessä, miten kansantanssi näkyy arjessani ja minkä tanssin nostaisin esille kesällä 2023? Kansantanssi näkyy minulla nykyään lähinnä eri tapahtumissa tanssilattialla, kun varsinaista omaa ryhmää minulla ei ole tällä hetkellä. Kansanomaista paritanssia voisi vielä jatkojalostaa kesälle valjakkojenkan muodossa niin, johan saadaan hienoja neljän tanssijan luomia elämyksiä tanssilattialle.
Seuraava mahdollisuus tanssimiselle tulee Samuelin Poloneesi tapahtumassa Turussa, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tätä odottelen jo kovasti niin kaikkine hienoine konsertteineen kuin iltajameineenkin. Folk-mottoni on ollut jo pitkään ”tanssivarvas herkkänä ja musiikkikorva tarkkana”. Aiheuttaa kyllä hetkellisiä ongelmia, kun pitäisi kaiken kiireen keskellä tehdä kumpaakin lajia yhtä aikaa. Yleensä minulla onkin varustuksena haitari ja kitara selässä sekä tanssikengät jalassa. Ei voi koskaan tietää, mistä nurkasta sitä löytää tanssimasta tai puskasta soittamasta.
Tällä hetkellä olen vuoden kansantanssiyhtyeen PRO.n bändissä Proomussa kitaristina. Ollaan saatu mieletön tunnustus tässä lajissa ja kiitos vielä siitä Nuorisoseurat! Keväällä aloitellaan uuden teoksen työstäminen, joten mielenkiintoisia aikoja eletään täälläpäin!
Täällä teitä viisas kansantanssija ja pelimanni Ilmari Hunsa! Vinkatkaa, jos tanssituttaa!
Kuva: Ilmari Hunsa
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi
Viime viikonloppuna saatiin päätökseen kansantanssin valtakunnallisen ohjaajakoulutuksen perusopinnot ja näin valmistui 15 uutta kansantanssin ohjaajaa. Opiskelijat kuvasivat koulutusta erittäin inspiroivaksi ja monipuoliseksi. Koulutuksen aikana vallitsi toisiaan kannustava ja tsemppaava tunnelma ja opiskelijat imivät pesusienen lailla itseensä kaiken opetuksen. Kouluttajina toimivat Susanna Kivinen (tanssinopettaja AMK) ja Maiju Laurila (tanssinopettaja YAMK). Koulutus alkoi vuoden 2022 puolella ja se järjestettiin Klaukkalan Nuorisoseurantalo Roinelassa. Kurssitodistuksen lisäksi uusille ohjaajille myönnettiin digitaalinen Kansantanssin ohjaaja-osaamismerkki.
Suomen Nuorisoseurat järjestää yhdessä muiden kansantanssijärjestöjen kanssa kansantanssin ohjaajakoulutusta. Tavoitteena on antaa kansantanssin harrastajalle valmiudet toimia kansantanssiryhmän ohjaajana seuratoiminnassa tai päiväkotien ja koulujen kerhotoiminnassa.
Kansantanssin ohjaajakoulutus perehdyttää suomalaisen kansantanssin tekniikkaan ja sen opettamiseen, suomalaiseen kansanperinteeseen, ryhmän toimintaan ja sen ohjaamiseen sekä harrastustoiminnassa kasvattajana toimimiseen. Koulutuksesta saa myös valmiuksia kansantanssialan ammatilliseen koulutukseen hakeutumiselle.
Koulutus koostuu perusopinnoista ja valinnaisista lisäopinnoista. Perusopinnot (kaksi viikonloppua ja verkko-opinnot) suoritetaan yhtenäisenä kokonaisuutena. Lisäopintoja järjestetään tarpeen mukaan erilaisina teemakursseina ja niihin voi osallistua kurssi kerrallaan. Jokaisesta suoritetusta valinnaisesta lisäopinnosta saa kurssitodistuksen. Teemakursseja voi myös tilata alueille/ seuroihin/ ryhmille ja niitä voidaan räätälöidä erilaisiin oppimistarpeisiin.
Kysy lisää kansantanssin ohjaajakoulutuksesta, osaamismerkeistä ja teemakursseista Teija Nikkarilta teija.nikkari@nuorisoseurat.fi / p. 0447443939.
Uudet kansantanssin ohjaajat kouluttajineen koulutuksen päätteeksi. Kuva: Teija Nikkari
Kiitos Siiri luottamuksesta. Kun sain puhelusi, ajattelin ei, en osaa, kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Samalla muistin, mitä olen sanonut toisille nuorisoseura-aikani varrella: Nuorisoseurat on koulutusjärjestö. Mitä ei osaa, se opetellaan.
Paljon on mahtunut tapahtumaa matkan varrelle. Aloittaessani 70-luvulla ryhmien kesken tapeltiin, kuka osaa Kökarin enkeliskan askeleen oikein. Onko kansallispuvussasi kaikki tarvittavat osat? Onneksi näistä on päästy eroon. Kekseliäisyys ja luovuus ovat tulleet tilalle.
Kouvolaan kuuluu hyvää – erittäin hyvää. Olen saanut itselleni tänne Aitomäkeen työn jatkajan, Maiju Laurilan. Kaikista sattumuksista ja johdatuksesta voisi kirjoittaa kirjan, siinä ei vain olisi yhtään draamaa. Kaikki on sujunut yhteisin askelin. Ryhmiä on tullut lisää ja yhdessä olemme pitäneet lavatanssikursseja. Kurssien ajatuksena meillä on ollut tuoda kansanomaiset tanssit lavatanssimusiikkiin. Aika hyvin ollaan onnistuttukin. Hidas Valssi Hambo on oma suosikkini.
Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita. Kymi-Kymmene 2020-2021 keskellä koronaa kokosi tanssijoita, laulajia ja soittajia läpi koko Kymenlaakson. Huhtikuussa vietämme Lempo-festivaalia, johon saamme omien tanssijoiden lisäksi vieraita Oulusta ja Lappeenrannasta. Tämän vuoden teema ”Arkistojen äärellä” tulee käyttöön, kun esitämme perinnenäytelmän Oravan Matti Valkealan kesäteatterissa. ”Suvinen tuuli se tuuditti viljaa” soi jo korvamatona.
Tulevalta vuodelta odotan tietysti, että kaikki tapahtumat onnistuisivat ja yleisö tulisi paikalle. Myös, että jokainen tanssija tuntisi kuuluvansa yhteiseen joukkoon, suurempaan voimaan.
Viestikapulan heitän Ilmari Hunsalle Nousiaisiin. Ilmari on tanssiva hanuristivirtuoosi. Toivon kuulevani hänen mietteitään, miten kansantanssi näkyy hänen arjessaan ja minkä kansanomaisen tanssin haluaisit nostaa esille kesällä 2023.
Elina Heino, kuvaaja Jukka Laitnen
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Suomen Nuorisoseurojen myöntämä Vuoden tanssiteko -tunnustus myönnettiin Folklandia-risteilyllä järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa 13.1.2023 Elssa Antikaisen ja Hanna Poikelan teokselle Viimeinen sapiens. Valinta tehtiin mestarikansantanssija Antti Savilammen esityksestä, ja hän myös luovutti tunnustuksen.
Musiikin Viimeinen sapiens -teokseen on tehnyt Jarkko Martikainen. Teos kumpuaa tekijöidensä rohkeasta ajattelusta, uusien maailmojen näkemisestä ja pelottomuudesta. Teoksen tanssiensembleen kuuluu kansantanssin pitkän linjan harrastajia, ammattiin opiskelevia sekä kansantanssin ammattilaisia. Viimeinen sapiens yhdistää Haaga Folk Machine -yhtyeen ja Jarkko Martikaisen esittämän musiikin dynaamiseen ja intohimolla tehtyyn esittävään kansantanssiin.
Viimeinen sapiens on dystooppinen soiva kuvaelma, joka vie katsojan retkikunnan jäsenenä tarkkailemaan runneltua maailmaa, joka muuttuu pienen yhteisön valtapelien näyttämöksi missä yhteiskuntajärjestystä etsitään keskiajalta. Osana esitystä soivat Jarkko Martikaisen laulut kuin tuhon soundtrackina. Martikaisen taustalla soittavan Haaga Folk Machine -yhtyeen muusikot tuovat kansanmusiikin poljennon Martikaisen ikonisiin kappaleisiin.
Koreografia: Elssa Antikainen & Hanna Poikela Musiikki: Jarkko Martikainen & Haaga Folk Machine Tanssijat: Mitja Pilke, Jyrki Kontkanen, Anna Myllylä, Anni Kirppu, Anni Koponen, Béla Gazdag, Eeva-Maria Kauniskangas, Ella Rautamies, Emma Kantelinen, Emma Laitinen, Ida Kujala, Jenna-Riikka Mäkinen, Jyrki Kontkanen, Neea-Reeta Aaltonen, Nelli Terävä, Petri Heikinmatti, Rene Ounaslehto, Riina Hosio, Samuel Aaltonen, Samuel Tuisku, Sofia Timonen ja Tatu Aspelund Muusikot: Jarkko Martikainen, Anssi Salminen, Sami Zimmermann ja Tero Hyväluoma. Kuratointi: Milla Korja
Moikka! Tämä kirje kajahtaa Hämeenlinnasta, jonne tein pesäni muutama vuosi sitten. Kansantanssin saralla kuljen kutenkin monia polkuja ja olen toiminut kansantanssinopettajana nopealla laskulla ainakin kymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea.
Tällä hetkellä toimin opettajana omassa kotiseurassani Kerkkoon Nuorisoseurassa, Klaukkalan Nuorisoseurassa, Hämeenlinna Nuoret ry:ssä sekä Lounais-Suomen nuorisoseurojen Tempoa Tenaviin® ja FolkJam® -ryhmissä Tampereella. Olen myös osa Kalenat 2023-tapahtuman yhteisohjelmatyöryhmää. Minulla on ollut ihana tanssisyksy ja odotan innolla Folklandiaa (VIHDOIN!) ja kevään opetuskautta. Elämässä on paljon jännittäviä ja kivoja tanhujuttuja tiedossa. Olen tänä vuonna tutustunut moniin uusin alan ihmisiin, joiden pöydistä ruokaillessa kansantanssin parissa nälkä vain kasvaa syödessä.
Saan itse elää omaa pientä kansantanssiunelmaani monen mutkan ja ison ponnistelun tuloksena. Ajatukseni ovat olleet paljon viime aikoina kansantanssitoiminnan jatkuvuuden ympärillä. Olin itse kymmenen vuotias, kun oma ryhmäni lakkasi olemasta ja siirryimme siskoni kanssa apuohjaajiksi pienempien ryhmään ja siitä edelleen ohjaajakoulutuksen kautta ohjaamaan itse. Olen opettajana nähnyt, kun kansantanssitoiminta seurassa kuihtuu, kun kuljen itse elämässä eteenpäin toiselle paikkakunnalle. Olen myös saanut todistaa miten toiminta kasvaa askel askeleelta isommaksi ja toimintaa kannattelee yhtenäinen joukko, joka ei roiku pelkästään yhdestä lenkistä.
Kuopiossa etsitte osaavaa ohjaajaa ja jäin miettimään mahtaisiko sellainen löytyä elinvoimaisesta aikuisten toiminnastanne. Ja entäs, jos se ei olisikaan yksi ihminen, vaan useampi mahtityyppi, jotka ottaisivat yhteistoiminnallisesti kopin lasten toiminnasta, vuorottelisivat ohjausvuoroja ja suunnittelisivat toimintaa yhdessä?
Tanssinopettajan työ voi olla todella yksinäistä, vaikka kansantanssi elää vuovaikutuksesta ja yhteisöllisyydestä. Uskon että tanssiopettajien ja ohjaajien yhteistoiminnallisuus, harrasteohjaajien kouluttamien sekä työhyvinvoinnin kehittäminen on isossa roolissa jatkuvuuden takaamiseksi. Kun kaikki täällä töikseen ja/tai vapaaehtoisena tekee rakkaudesta lajiin, on yhteisön tehtävä pitää liekit palamassa ja varmistaa ettei yksikään vain tukahdu kuormansa alle. On kaikkien etu, että toimeenpanovoimaset ja osaavat ihmiset innostuvat aina uudelleen siitä mitä tekevät, jotta jaksavat innostaa myös muita.
Kiertokirje saa jatkaa matkaansa seuraavaksi Kymenlaakson sydämeen eli Kouvolaan. Haluisin kuulla Kouvolan kuulumiset ja mitä suuresti ihailemani kokenut ohjaajakollega Elina Heino odottaa kansantanssivuodelta 2023.
Ihanaa vuoden vaihteen aikaa toivottaa
Siiri Suoniemi, tanssinopettaja AMK
Siiri Suoniemi, omakuva
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Terveiset mualiman navalta, jossa toimii aktiivisesti Kuopion Tanhuujat -niminen kansantanssiseura. Seurassa toimii tällä hetkellä kaksi aikuisten ryhmää: Rihmarulla, jonne tervetulleita ovat myös aloittelijat sekä edistyneempien tanssijoiden ryhmä Kasareikka.
Ehkä monista muista kansantanssiseuroista poikkeamme siinä, että seuralla on yksi Suomen monipuolisimmista ja laajimmista kansallispukukokoelmista, joita vuokraamme ympäri Suomea. Pukujamme lähteekin esimerkiksi esiintymisasuiksi, sukujuhliin tai muuksi juhla-asuksi. Pukujen huoltaminen on mittava mutta arvokas työ, jota vapaaehtoiset hoitavat. Suomi 100 vuotta -hankkeessa puvut kuvattiin seuran verkkosivuille. Niitä on esitelty myös näyttelyssä yhdessä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon ja Kuopion Korttelimuseon kanssa.
Juhlimme tänä vuonna seuran 60-vuotisjuhlataivalta. Juhlavuoden tiimoilta järjestimme marraskuussa kansantanssin taitokurssin kansantanssia aikaisemmin harrastaneille, ja ohjaajana kurssilla toimi kansantanssin opettaja ja koreografi Elssa Antikainen, seuran oma kasvatti.
Juhlavuoden tiimoilta kävimme pitämässä monella alueen alakoululla kansantanssin tutustumistunnin. Näytetuntiin sisältyi mm. kehorytmien harjoittelua, sottiisin/polskan perusaskelikkoja, huutokatrillia sekä ketjutanssia. Koulut ottivat tällaisen erikoistunnin erittäin mielellään vastaan ja useammallekin koululle olisimme voineet mennä, jos aika olisi antanut myöten. Suosittelen koulukiertueita muillekin seuroille, sillä ne antavat kansantanssiharrastukselle näkyvyyttä ja sitä kautta voi saada lisää harrastajia lasten ja nuorten ryhmiin.
Seura on ollut aktiivinen toimintavuosinaan ja esiintymisiä alueella on ollut lukuisia mm. Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Seura on järjestänyt valtakunnalliset Suomalaisen Kansantanssinystävien kesäpäivät Kuopiossa kolme kertaa ja ollut talkooapuna mm. Pohjois-Savon Nuorisoseurojen Kallava-teatterifestivaalissa. Vuosittain eri ryhmät ovat matkanneet esim. Pispalan Sottiisiin, Siilifolkkiin, BARNLEKiin ja aikuisryhmät ovat vierailleet lähes kaikissa Europan maissa sekä Venäjällä, Amerikassa, Kanadassa, ja Tunisiassa. Kesäkuussa 2003 matkasi 20 nuorta ohjaajineen ja huoltajineen Karibialle Ranskaan kuuluvaan Martiniqueen ja heinäkuussa 2003 nuorisoryhmä saapui vastavieraillulle Kuopioon 10 päiväksi.
Lapsiryhmät ja FolkJam-ryhmä ovat nyt tauolla. Viime vuosien haaste on ollut ohjaajapula. Kysyntää etenkin alle kouluikäisten ryhmälle olisi, mutta kansantanssia taitavia ohjaajia ei ole helppo alueelta löytää. Tavoitteena on kuitenkin saada taas lapsiryhmien toimintaa käyntiin. Vinkkaathan siis asiasta tietämällesi kansantanssijalle tai FolkJam-osaajalle, joka on kenties muuttamassa Kuopioon!
Terveisin Solja Ryhänen, Kuopion Tanhuujat
Solja Ryhänen, kuvaaja Solja Ryhänen
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Kansanmusiikin ja kansantanssin suurtapahtuma Folklandia järjestetään Baltic Princessillä 13.–14.1.2023. Tänään Folklandia julkaisee jälleen kolme uutta esiintyjäkokoonpanoa festivaalin ohjelmistosta. Koko ohjelmisto julkistetaan 22.11. tapahtuman verkkosivuilla ja festivaalin sovelluksessa.
Ruotsalainen Northern Resonance on jousitrio, joka vie kuulijansa vaikuttavaan ja juhlalliseen äänimaailmaan. Viola d’amoren, hardangerviulun ja avainviulun liitto on sykähdyttävä ja erikoinen, ja Northern Resonance kuvailee sointinsa ydintä ylvääksi ja syväksi. Yhtyeen musiikki vie perinteisen pohjoismaisen polkka-, valssi- ja marssimusiikin täysin uuteen suuntaan sen räjähtävillä rytmeillä ja villin vapaalla improvisaatiolla. Northern Resonance työstää parhaillaan uutta musiikkia heidän toiselle albumilleen, joka äänitetään syksyllä 2022.
Eva Väljaots & Robbie Sherrattin (EST/ENG) musiikki ammentaa Viron ja Englannin musiikkiperinteistä. Kantele, viisikielinen viulu ja ihmisäänet yhdistyvät duon soinnissa lumoavan sävyrikkaalla tavalla ja kokonaisuus on perinnetietoinen, mutta moderni. Yhtyeen ohjelmisto koostuu sekä perinteisistä että omaa tuotantoa olevista lauluista ja tanssikappaleista. Duon esiintymiset sisältävät paljon improvisaatiota ja sovitukset syntyvät usein hetkessä, mikä luo konsertteihin vahvan läsnäolon. Väljaots ja Sherratt julkaisevat debyyttialbuminsa keväällä 2023.
Johanna Juhola ja Timo Alakotila esittävät pelimannimusiikin rytmityyppeihin pohjautuvia sävellyksiään improvisaatiolla höystettynä. Juholan ja Alakotilan sävelkieli on yhtä aikaa juurevaa ja perinnetietoista, mutta kantaa mukanaan molempien taipumusta fuusioida heille itsellensä rakkaita tyylejä osaksi sävellysten harmonioita ja fraseerausta. Taiteilijaprofessori Timo Alakotila on maamme kansanmusiikin tärkeimpiä uudistajia ja suunnannäyttäjiä. Harmonikkataiteilija Johanna Juhola on puolestaan uudistanut mielikuvaa harmonikasta. Juhola on julkaissut viisi soololevyä ja esiintyy myös yhtyeissään Johanna Juhola Reaktori ja Trio.
Duo on soittanut yhdessä noin 15 vuotta ja esiintynyt Suomen lisäksi mm. Pohjoismaissa, Euroopassa ja Arabiemiraateissa. Tahoillaan molemmat soittajat ovat esiintyneet useassa kymmenessä maassa. Heidän ensilevynsä ”Vapaassa tilassa” julkaistiin 2007 ja parhaillaan tekeillä oleva seuraava albumi ilmestyy vuoden 2023 alussa.
Festivaalin koko ohjelmisto julkaistaan 22.11.2022. Median edustajat voivat akkreditoitua Folklandialle joulukuun alkuun mennessä osoitteessa folklandia.fi. Risteilypaketit ovat myynnissä Ikaalisten Matkatoimistossa. Tapahtuman järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä yli 40 keskeisen alan kotimaisen ja pohjoismaisen toimijan kanssa
Kuvassa Väljaots & Sherratt Kuva: Mikko Malmivaara
Lisätiedot: Jukka Heinämäki | Toimialajohtaja, tanssi ja tapahtumat | Suomen Nuorisoseurat +358 50 526 8957 | jukka.heinamaki@nuorisoseurat.fi
Elina Kaakinen | viestintä- ja tuotantokoordinaattori | Suomen Nuorisoseurat +358 50 524 3626 | elina.kaakinen@nuorisoseurat.fi
