Kategoria: Tanssi

”Moi täält Noustest Turun liepeilt!” Kansantanssijaminäni lähti kasvuun jo kolmevuotiaana, kun Turun Kansantanssin Ystävissä tanhuttiin koko perheen voimin. Tanhuttiin monenmoista koreografista teosta ja matkusteltiin ulkomaillekin useamman kerran, ja ne ovatkin mieleen painuvimmat muistot tuosta ajasta. Tuli harrastettua vajaa 20 vuotta kansantanssia Krääkät- ja Prasu-kansantanssiryhmissä.

Kun Krääkät sai esiintyä myös Folklandialla, oltiin hieman alta täysi-ikäisiä ja muistan polttavan ongelman. Missä jatkot? Asia ratkesi, kun mieleen juolahti lavatanssit. Sinne päästiin alaikäisinä, oli livemusiikkia ja osasimme jotakin tanssiakin. Tästä alkoi tanssijana paritanssiin tutustuminen monipuolisesti eri paritanssilajeissa.

Kansantanssin rinnalle tuli pikkuhiljaa myös kansanmusiikki. Siskolla oli 2-rivinen haitari ja halusin tietää, miten tuommoinen kummallinen haitaripeli oikein toimii. Kansantanssiryhmän loputtua musiikin harrastaminen nosti päätään ja otti enemmän aikaa, mutta samalla tanssiminen vain muutti muotoaan. Folk-kalenterissani on kolme peruskiveä. Folklandia, Kaustinen Folk Music festival ja Oriveden Kansanmusiikkikurssit. Näissä tapahtumissa on tullut kaikkein eniten tanssittua kansanomaisia paritansseja.

Miten ihanaa onkin tanssia kaikissa Folk-tapahtumissa spontaanisti musiikin viemänä vaikkapa polskaa taikka sottiisia! Haluaisinkin rohkaista kansantanssijoita tutustumaan eri tanssilajien variaatioihin ja kehittää vientiä ja seuraamista tanssimisessa. Kun tähän kaikkeen laitetaan ripaus musiikintulkintaa, niin millainen tanssimusiikillinen symbioosi siitä muodostuukaan! Jollakin tavalla ajattelen näiden kansanomaisten paritanssilajien olevan kansantanssijoiden perustanssitaitoa. Näiden taitojen päälle sitten onkin hienoa luoda mitä upeampia koreografeja.

Elina kyselikin edellisessä kiertokirjeessä, miten kansantanssi näkyy arjessani ja minkä tanssin nostaisin esille kesällä 2023? Kansantanssi näkyy minulla nykyään lähinnä eri tapahtumissa tanssilattialla, kun varsinaista omaa ryhmää minulla ei ole tällä hetkellä. Kansanomaista paritanssia voisi vielä jatkojalostaa kesälle valjakkojenkan muodossa niin, johan saadaan hienoja neljän tanssijan luomia elämyksiä tanssilattialle.

Seuraava mahdollisuus tanssimiselle tulee Samuelin Poloneesi tapahtumassa Turussa, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tätä odottelen jo kovasti niin kaikkine hienoine konsertteineen kuin iltajameineenkin. Folk-mottoni on ollut jo pitkään ”tanssivarvas herkkänä ja musiikkikorva tarkkana”. Aiheuttaa kyllä hetkellisiä ongelmia, kun pitäisi kaiken kiireen keskellä tehdä kumpaakin lajia yhtä aikaa. Yleensä minulla onkin varustuksena haitari ja kitara selässä sekä tanssikengät jalassa. Ei voi koskaan tietää, mistä nurkasta sitä löytää tanssimasta tai puskasta soittamasta.

Tällä hetkellä olen vuoden kansantanssiyhtyeen PRO.n bändissä Proomussa kitaristina. Ollaan saatu mieletön tunnustus tässä lajissa ja kiitos vielä siitä Nuorisoseurat! Keväällä aloitellaan uuden teoksen työstäminen, joten mielenkiintoisia aikoja eletään täälläpäin!

Täällä teitä viisas kansantanssija ja pelimanni Ilmari Hunsa! Vinkatkaa, jos tanssituttaa!

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi

Kiitos Siiri luottamuksesta. Kun sain puhelusi, ajattelin ei, en osaa, kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Samalla muistin, mitä olen sanonut toisille nuorisoseura-aikani varrella: Nuorisoseurat on koulutusjärjestö. Mitä ei osaa, se opetellaan.

Paljon on mahtunut tapahtumaa matkan varrelle. Aloittaessani 70-luvulla ryhmien kesken tapeltiin, kuka osaa Kökarin enkeliskan askeleen oikein. Onko kansallispuvussasi kaikki tarvittavat osat? Onneksi näistä on päästy eroon. Kekseliäisyys ja luovuus ovat tulleet tilalle.

Kouvolaan kuuluu hyvää – erittäin hyvää. Olen saanut itselleni tänne Aitomäkeen työn jatkajan, Maiju Laurilan. Kaikista sattumuksista ja johdatuksesta voisi kirjoittaa kirjan, siinä ei vain olisi yhtään draamaa. Kaikki on sujunut yhteisin askelin. Ryhmiä on tullut lisää ja yhdessä olemme pitäneet lavatanssikursseja. Kurssien ajatuksena meillä on ollut tuoda kansanomaiset tanssit lavatanssimusiikkiin. Aika hyvin ollaan onnistuttukin. Hidas Valssi Hambo on oma suosikkini.

Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita. Kymi-Kymmene 2020-2021 keskellä koronaa kokosi tanssijoita, laulajia ja soittajia läpi koko Kymenlaakson. Huhtikuussa vietämme Lempo-festivaalia, johon saamme omien tanssijoiden lisäksi vieraita Oulusta ja Lappeenrannasta. Tämän vuoden teema ”Arkistojen äärellä” tulee käyttöön, kun esitämme perinnenäytelmän Oravan Matti Valkealan kesäteatterissa. ”Suvinen tuuli se tuuditti viljaa” soi jo korvamatona.

Tulevalta vuodelta odotan tietysti, että kaikki tapahtumat onnistuisivat ja yleisö tulisi paikalle. Myös, että jokainen tanssija tuntisi kuuluvansa yhteiseen joukkoon, suurempaan voimaan.

Viestikapulan heitän Ilmari Hunsalle Nousiaisiin. Ilmari on tanssiva hanuristivirtuoosi. Toivon kuulevani hänen mietteitään, miten kansantanssi näkyy hänen arjessaan ja minkä kansanomaisen tanssin haluaisit nostaa esille kesällä 2023.

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Moikka! Tämä kirje kajahtaa Hämeenlinnasta, jonne tein pesäni muutama vuosi sitten. Kansantanssin saralla kuljen kutenkin monia polkuja ja olen toiminut kansantanssinopettajana nopealla laskulla ainakin kymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea.

Tällä hetkellä toimin opettajana omassa kotiseurassani Kerkkoon Nuorisoseurassa, Klaukkalan Nuorisoseurassa, Hämeenlinna Nuoret ry:ssä sekä Lounais-Suomen nuorisoseurojen Tempoa Tenaviin® ja FolkJam® -ryhmissä Tampereella. Olen myös osa Kalenat 2023-tapahtuman yhteisohjelmatyöryhmää. Minulla on ollut ihana tanssisyksy ja odotan innolla Folklandiaa (VIHDOIN!) ja kevään opetuskautta. Elämässä on paljon jännittäviä ja kivoja tanhujuttuja tiedossa. Olen tänä vuonna tutustunut moniin uusin alan ihmisiin, joiden pöydistä ruokaillessa kansantanssin parissa nälkä vain kasvaa syödessä.

Saan itse elää omaa pientä kansantanssiunelmaani monen mutkan ja ison ponnistelun tuloksena. Ajatukseni ovat olleet paljon viime aikoina kansantanssitoiminnan jatkuvuuden ympärillä. Olin itse kymmenen vuotias, kun oma ryhmäni lakkasi olemasta ja siirryimme siskoni kanssa apuohjaajiksi pienempien ryhmään ja siitä edelleen ohjaajakoulutuksen kautta ohjaamaan itse. Olen opettajana nähnyt, kun kansantanssitoiminta seurassa kuihtuu, kun kuljen itse elämässä eteenpäin toiselle paikkakunnalle. Olen myös saanut todistaa miten toiminta kasvaa askel askeleelta isommaksi ja toimintaa kannattelee yhtenäinen joukko, joka ei roiku pelkästään yhdestä lenkistä.

Kuopiossa etsitte osaavaa ohjaajaa ja jäin miettimään mahtaisiko sellainen löytyä elinvoimaisesta aikuisten toiminnastanne. Ja entäs, jos se ei olisikaan yksi ihminen, vaan useampi mahtityyppi, jotka ottaisivat yhteistoiminnallisesti kopin lasten toiminnasta, vuorottelisivat ohjausvuoroja ja suunnittelisivat toimintaa yhdessä?

Tanssinopettajan työ voi olla todella yksinäistä, vaikka kansantanssi elää vuovaikutuksesta ja yhteisöllisyydestä. Uskon että tanssiopettajien ja ohjaajien yhteistoiminnallisuus, harrasteohjaajien kouluttamien sekä työhyvinvoinnin kehittäminen on isossa roolissa jatkuvuuden takaamiseksi. Kun kaikki täällä töikseen ja/tai vapaaehtoisena tekee rakkaudesta lajiin, on yhteisön tehtävä pitää liekit palamassa ja varmistaa ettei yksikään vain tukahdu kuormansa alle. On kaikkien etu, että toimeenpanovoimaset ja osaavat ihmiset innostuvat aina uudelleen siitä mitä tekevät, jotta jaksavat innostaa myös muita.

Kiertokirje saa jatkaa matkaansa seuraavaksi Kymenlaakson sydämeen eli Kouvolaan. Haluisin kuulla Kouvolan kuulumiset ja mitä suuresti ihailemani kokenut ohjaajakollega Elina Heino odottaa kansantanssivuodelta 2023.

Ihanaa vuoden vaihteen aikaa toivottaa

Siiri Suoniemi, tanssinopettaja AMK

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Terveiset mualiman navalta, jossa toimii aktiivisesti Kuopion Tanhuujat -niminen kansantanssiseura. Seurassa toimii tällä hetkellä kaksi aikuisten ryhmää: Rihmarulla, jonne tervetulleita ovat myös aloittelijat sekä edistyneempien tanssijoiden ryhmä Kasareikka.

Ehkä monista muista kansantanssiseuroista poikkeamme siinä, että seuralla on yksi Suomen monipuolisimmista ja laajimmista kansallispukukokoelmista, joita vuokraamme ympäri Suomea. Pukujamme lähteekin esimerkiksi esiintymisasuiksi, sukujuhliin tai muuksi juhla-asuksi. Pukujen huoltaminen on mittava mutta arvokas työ, jota vapaaehtoiset hoitavat. Suomi 100 vuotta -hankkeessa puvut kuvattiin seuran verkkosivuille. Niitä on esitelty myös näyttelyssä yhdessä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon ja Kuopion Korttelimuseon kanssa.

Juhlimme tänä vuonna seuran 60-vuotisjuhlataivalta. Juhlavuoden tiimoilta järjestimme marraskuussa kansantanssin taitokurssin kansantanssia aikaisemmin harrastaneille, ja ohjaajana kurssilla toimi kansantanssin opettaja ja koreografi Elssa Antikainen, seuran oma kasvatti.

Juhlavuoden tiimoilta kävimme pitämässä monella alueen alakoululla kansantanssin tutustumistunnin. Näytetuntiin sisältyi mm. kehorytmien harjoittelua, sottiisin/polskan perusaskelikkoja, huutokatrillia sekä ketjutanssia. Koulut ottivat tällaisen erikoistunnin erittäin mielellään vastaan ja useammallekin koululle olisimme voineet mennä, jos aika olisi antanut myöten. Suosittelen koulukiertueita muillekin seuroille, sillä ne antavat kansantanssiharrastukselle näkyvyyttä ja sitä kautta voi saada lisää harrastajia lasten ja nuorten ryhmiin.

Seura on ollut aktiivinen toimintavuosinaan ja esiintymisiä alueella on ollut lukuisia mm. Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Seura on järjestänyt valtakunnalliset Suomalaisen Kansantanssinystävien kesäpäivät Kuopiossa kolme kertaa ja ollut talkooapuna mm. Pohjois-Savon Nuorisoseurojen Kallava-teatterifestivaalissa. Vuosittain eri ryhmät ovat matkanneet esim. Pispalan Sottiisiin, Siilifolkkiin, BARNLEKiin ja aikuisryhmät ovat vierailleet lähes kaikissa Europan maissa sekä Venäjällä, Amerikassa, Kanadassa, ja Tunisiassa. Kesäkuussa 2003 matkasi 20 nuorta ohjaajineen ja huoltajineen Karibialle Ranskaan kuuluvaan Martiniqueen ja heinäkuussa 2003 nuorisoryhmä saapui vastavieraillulle Kuopioon 10 päiväksi.

Lapsiryhmät ja FolkJam-ryhmä ovat nyt tauolla. Viime vuosien haaste on ollut ohjaajapula. Kysyntää etenkin alle kouluikäisten ryhmälle olisi, mutta kansantanssia taitavia ohjaajia ei ole helppo alueelta löytää. Tavoitteena on kuitenkin saada taas lapsiryhmien toimintaa käyntiin. Vinkkaathan siis asiasta tietämällesi kansantanssijalle tai FolkJam-osaajalle, joka on kenties muuttamassa Kuopioon!

Terveisin Solja Ryhänen, Kuopion Tanhuujat

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Parhaat ideathan tulee opintojen luennoilla. Tai ei välttämättä tarvitse luentokaan olla, mutta joku paikka, jossa ajatukset pyörivät aivan muualla kuin pitäisi. Elsa Weckström ja Jenni Korpihalla, joiden kanssa pyöritämme Klaukkalan Kansantanssijoiden vastuuasiat tietävätkin, että multa viestit tulevat silloin, kun ideat pompsahtavat päähän. Muuten ne unohtuvat.

Hei siis 100-vuotiaasta Klaukkalan Nuorisoseurasta, jossa toimitaan me, Klaukkalan Kansantanssijat. Meidän tavoitteena kansantanssin osalta on reilun vuoden ajan ollut luoda kansantanssista entistä lähestyttävämpi, avoimempi ja nuorekkaampi kuva. Seurassamme kaikki aktiiviset kansantanssitoimikuntalaiset ovat alle 26-vuotiaita ja itse kyllästyneitä näkemään kansantanssin valtamediassa vain piirinä, paripyörintänä ja joskus jopa ihan vitsinä. Ei kahdessa ensin mainituissa mitään vikaa ole, mutta eivät ainakaan houkuttele montaa nuorta mukaan lajin pariin. Ja varsinkin kun itse näkee ja tietää mitä kaikkea kansantanssi voi pitää sisällään, valtamedian kuva tuntuu väärältä.

Aloitettiin varovasti avoimilla kansantanssileireillä ja jatkettiin perustamalla keikkaileva kansantanssiryhmä. Keikkaavan Kirman tarkoitus onkin saada kansantanssia näkyvämmäksi erityisesti Nurmijärven alueella. Ryhmä saakin aina yleisön mukaan ihan viimeistään Ievan bilepolkalla. Parhaiten tavoitteissamme ollaan kuitenkin onnistuttu TikTokissa. Vaikka itse seuraajia on ”vasta” päälle 400, on meillä kymmeniätuhansia tykkäyksiä ja suosituimmalla videolla yli 100 000 näyttökertaa!! Omasta mielestäni se on hyvä määrä Suomen ja kansantanssin mittapuulla. Palkitsevinta kuitenkin on, kun videoihin tulee kommentteja ”mäkin harrastan tanhua!” tai ”mekin ollaan harjoiteltu tikkuristiä!”. Kannustakaa siis harrastajia seuraamaan (klans_kansantanssi), koska sillä on merkitystä, että oma harrastus näkyy.

Luennolla on ideoitu esimerkiksi myös avoin kansantanssitunti ja siitä tehtävä someprojekti, jossa on tarkoituksena kumota ennakkoluuloja kansantanssia kohtaan.  Nyt tämäkin idea näkee päivänvalon, kiitos Nuori Kulttuuri Rootsin. 12-18 -vuotiaat tervetuloa tanssimaan TikTokista tutun Elvira Fältin kanssa lauantaina 19.11. meille Klaukkalaan! Lisätietoja Klaukkalan Nuorisoseuran nettisivuilta ja somesta.

Meidän seurassa kansantanssi voi siis koko ajan paremmin! Liittyen edellisen kirjoittajan kysymykseen, miten kausi on lähtenyt käytiin, meillä ollaan tuplattu pieni harrastajamäärämme viime syksystä! Aikuisten ryhmä elvytettiin uudelleen käyntiin ja uusi musiikkiliikuntaryhmä vetää lapsia mukaan iloisen paljon, vanhoja aktiivisia ryhmiä unohtamatta.

Nyt onkin ihanaa huomata, kun viestiketjumme täyttyy ”ränttäyksen” sijasta ”JESSSS!!<3” ja ”NIIIIIIN SIISTIÄ” -viesteistä. Työ tuottaa siis tulosta, pikkuhiljaa. Myös ison nuorisoseuramme harrastusalat ovat lähentyneet huomattavasti ja kommunikointi on koko ajan helpompaa. On enemmän rikkaus kuin hankaluus, että seurassamme harrastetaan kansantanssin lisäksi teatteria ja sirkusta. Haasteita löytyy toki myös, jokaisesta seurasta! Olen kuitenkin itse iloinen, että useat seuramme pulmat ovat lähtöisin positiivisista ongelmista, jos niin voi sanoa. Esimerkiksi harrastusryhmiä on niin paljon, ettemme mahdu enää seurantaloomme Roinelaan! Onneksi on tulossa taas luentoja, joiden aikana voi pohtia uusia ratkaisuja.

Marraskuun kirjoittajalta haluaisin kuulla, kuinka nuorten ääni kuuluu teidän toiminnassa? Joulukuun kirjoittajaksi haluan haastaa Siiri Suonimen, joka useampi vuosi sitten innosti oman ryhmäni uudelle tasolle tanhun maailmassa ja kaivoi esille meidän omat vahvuudet. Kiitos kun inspiroit muita ympärilläsi Siiri!

Venla Lankinen

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Lokakuussa 2021 ISOjen puheenjohtaja luki johtokunnan kokouksen päätteeksi sähköpostin, jossa kyseltiin hieman kryptisesti, että löytyisikö ISOilta kiinnostuneita tanssivia avustajia Jyväskylän kaupunginteatterin ensi syksyn musikaaliin. Tunnelma tiivistyi – meitä pyydetään melko usein vanhainkotien päiväsalien nurkkaan esiintymään (eikä siinä mitään, pyytäkää jatkossakin ja tulemme!), mutta tämä vaikutti ISOjen mittakaavassa aivan järisyttävän isolta jutulta.

Kyselyä välitettiin tanssiryhmiimme ja arvatenkin kiinnostus heräsi usealla tanssijalla. Siinä missä tanhuharkoissa käydään kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, tähän pitäisi kuitenkin sitoutua aivan eri lailla. Lopulta jäljelle jäi seitsemän toiveikasta tanhuujaa, joiden kesken palloteltiin lukuisia viestejä siitä, että tuskin tämä nyt tulee meidän osalta toteutumaan, mutta olisihan se hienoa, mutta tuskin nyt sentään. Pandemian ja muiden häiriötekijöiden vuoksi koe-esiintymistilaisuus siirtyi useaan kertaan, mikä lisäsi epäuskoa entisestään. Lopulta “aukkarit” toteutettiin livetreenien, skype-yhteyden ja vanhojen keikkavideoiden hybridimallina. Koreografi ja ohjaaja näyttivät vihreää valoa ja alkuperäisestä kuuden tanssijan tarpeesta saatiin tingittyä kokoonpanoon myös seitsemäs tanssija.

Treenikauden alkaessa huhtikuussa kaikki lähti käyntiin rytinällä. Ensimmäisissä harjoituksissa ojennettiin kullekin kulkulätkät teatterille, plarit, nuotit, treeniaikataulu ja kohtausluettelo. Tansseja alettiin opettelemaan vauhdilla: Häälaulu, häätanssi, naisten häätanssi, häiden lopputanssi… Sekavuuden maksimoimiseksi kaikilla tansseilla oli käytännössä sama nimikin. Meitä jännitti aivan hirveästi, mutta vastaanotto oli aivan uskomattoman lämmin.

Tanhukonserteissa (ja niillä vanhainkotikeikoilla) on totuttu tekemään kaikki itse. Etsitään pukuvarastosta kaikille mahdollisimman vähän epäsopivat vaatteet ja kursitaan ne päällemme lukuisin hakaneuloin. Äänimieheksi palkataan (lue: pakotetaan) jonkun puoliso. Musikaalista puuttuu myös se ulottuvuus, että tarvitsisi kinastella keikkaohjelmistosta tanhukavereiden kanssa… Musikaalissa tanhuuja saa vaan keskittyä tanssimiseen (ja vähän stressaamiseen). Jokainen kansantanssija ymmärtää myös sen luksuksen, kun joku muu pesee ja silittää keikkavaatteesi. Lumoutuneina saimme seurata sitä valtavaa ammattilaisten joukkoa, joka tällaisen musikaalin taustalla on. Näyttelijöistä pystyy helposti lumoutumaan katsomostakin käsin, mutta kaikki se muu taiteellinen ja tekninen henkilökunta, jotka tekevät omaa tinkimätöntä työtään katsojien näkymättömissä, tekivät meihin suuren vaikutuksen.

Ja mihin pystyi myös meidän oma tanhujengimme! Tanhuryhmässä sosiaalistutaan tietynlaisiin rooleihin ja asemiin. Yksi tulee aina vähän myöhässä, toinen menee aina eturiviin, kolmas hölöttää takarivissä omiaan. Musikaalissa ei paljon kyselty, mitä me ollaan ennen tehty tai oltu tekemättä: nostajista tuli nostettavia, nopeita vaatevaihtoja kammonneet kellottavat ennätysaikoja pikavaihdoissa, “en aio ikinä laulaa julkisesti” -julistajista on tullut kunnon laulajia tai vähintään reippaita huulisynkkaajia. Tämä musikaaliprojekti on ollut järjetön loikka epämukavuusalueelle ja sen yli. Mut me tehtiin se! 

Kun viime sunnuntaina ensi-iltajuhlien jälkeen kävimme ryytyneinä hakemassa teatterilta omaisuutemme ja onnittelukukkamme, mieli oli haikea. Treenikauden musikaalikupla on väistämättä puhjennut ja nyt pitäisi osata taas elää normaalia elämää. Mutta siinä missä perustanhukeikka on usein ainutkertainen kokemus ja ohitsekiitävä hetki, tämä onni jatkuu vielä pitkään. Suruttomat-musikaalin esitykset jatkuvat siis toukokuulle 2023 saakka. Eläköön! 

P.S. Edellinen bloggaaja kyseli, että “Mikä on sinun perustanhusi?”. Musikaalimaailmassa varmaan laukkapolkka, sitä saa tässä veivata. Arkisemmassa tanhuelämässä varmaan Koppuli, tuo klassikko, joka toimii aina. Seuraavalta kirjoittajalta kysyisimme, miten uusi kausi on lähtenyt käyntiin. Täällä Jyväskylässä ollaan huomattu, että paljon uusia aikuisharrastajia on innostunut lajin pariin! 

Teksti: Inka Somerla ja Suvi Heinonen

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Heippa Hyvinkäältä! Tällä kertaa kynää käyttää Pyykkisen Pia. Mietin, kuinka kertoisin omasta roolistani kansantanssin parissa ja päädyin olemaan tanhun moniottelija. Olen ikäni tanssinut, ryhmiä tanssittanut vuosien mittaan pienistä isoihin ja sen tanssimisen rinnalla olen ollut kaiken maailman hallituksissa ja toimikunnissa istuva, sen perinteisen kansantanssin puolestapuhuja.

Edellinen kirjoittaja, Varalan kansantanssinopettajakoulutuksen kurssikaverini Heli Honkalampi, kysyi ”Millainen on ollut sinun unohtumaton hetkesi kansantanssin parissa?”. Kysymys oli vaikea, koska niitä hetkiä on niin monia vuosien varrella. Muistan, kun lapsena tajusin ensimmäistä kertaa osaavani tanssia polkkaa, kuinka riemuissani olin. Muistan Kopposten, silloisen lapsiryhmäni, ensimmäisen mestaruusluokituksen. Miten ylpeä olinkaan heistä! Tai sen yhden tangon Göteborgin NORDLEKissa, kun sisuskaluissa saakka tuntui. Ei niitä hetkiä oikeastaan voi laittaa mihinkään järjestykseen. Tai en edes halua, jokaisella hetkellä on ihan oma paikkansa.

Valitsin sitten tuoreen hetken tältä kesältä. Hyvinkäällä tanssittiin Hoijakkaa eli Suomalaisen Kansantanssin Ystävien ja Karjalaisen Nuorisoliiton kesäjuhlia kesäkuussa ja kuten aina, kesäjuhlilla oli yhteisesitykset. Miten hienoa oli nähdä, tai oikeastaan tuntea, se yhdessä tanssimisen riemu, joka suorastaan väreili ilmassa. Aivan pienet tanssijanalut ensimmäisillä kesäjuhlillaan ja vuosikymmenten pituisen tanssiuran omaavat 90-kymppiset samalla kentällä yhtä aikaa tanssimassa omaa versiotaan Hellusta tai Vanhasta Loikosta liikutti hyvin syvältä. Tulen muistamaan sen aina.

Pitkän juhlattoman ajan jälkeen juhlia suunnitellessamme päätimme pitää yhteisohjelmat helppoina ja yksinkertaisina, jotta jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikka ei ehtisi paljoa harjoitella. Koostimme tanssisetit ”perustanhuista” eli perinteisistä Tanhuvakan tansseista ilman mitään kommervenkkejä. Jokainen tanssija mahtui mukaan ja jokainen sai tehdä oman versionsa samasta tanssista. Siinä hetkessä kirkastui viimeistään minulle kansantanssin ajatus kansan tanssina.

Tuon jälkeen olen miettinyt paljon mistä tuo tunne nousi. Mitä pidempään olen kansantanssin parissa toiminut, sitä enemmän huomaan itsekin palaavani niihin minun perusasioihin kansantanssissa. Minulle ”perustanssit”, Lappakatrilli, Ruotsinkatrilli Viitasaarelta tai vaikka Palpankilli ja Lantti, Repolainen ja ehdottomasti Lintu lensi oksalle ja Hansvili ovat perusasioita, joiden antamalle perustalle rakennan uusia juttuja. Ne ovat tuttuja ja turvallisia, joita on tanssittu vuosien mittaan yhdessä toisten kanssa. Tanssitan niitä myös ryhmilläni läpi aina silloin tällöin, syötän sinne harjoitusten väliin. Oliko tunteen takana tuttuus, tämän minä osaan ja tämä on minun perintöäni.

Ehkä se tunne tuli siitä, että tanssimme yhdessä toisten kanssa. Vuosien varrella tanssitut tanssit antoivat mahdollisuuden hakea itselle pari, liittyä neliöön ja tanssia yhdessä toisten kanssa, kun kaikki tietävät miten se menee. Näin korona-ajan rajoitusten, olohuoneessa yksin tanssittujen etäharjoitusten ja turvavälien jälkeen yhdessä jaettu kokemus on vieläkin isompi kuin yksin tehty.

Olen kiitollinen kaikille, joilta itse vuosien mittaan perustanhujen oppia olen saanut ammentaa. Olen saanut tanssia Tanhuvakkani läpi ja olen oppinut jo vähän lukemaan sen rivien välistä niitäkin muistiinpanoja, jotka eivät kirjaan saakkaa mahtuneet. Toivon, että pystyn myös omalta osaltani viemään niitä tansseja uusille tanssijoille. Jotta hekin saisivat sen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kun tanssii vaikka pitkässä rivissä Repolaista ihan tuosta noin vaan.

Seuraavalle kirjoittajalle viestikapulana jättäisin kysymyksen ”mikä on sinun perustanhusi?”. Minun on Lintu lensi oksalle, vaikka piirileikki se taitaa jollain luokittelulla olla. Samalla haastaisin jokaisen tanssimaan ainakin sen oman perustanhunsa tänä syksynä, kun harjoitukset taas alkavat. Ei siitä mitään esitystä tarvitse tehdä, kunhan tanssii tanssimisen ilosta yhdessä toisten kanssa.

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.