Kategoria: Tanssi

Mie olen Suvi ja harrastan kansantanssia Nuorisoseura Rajan Nuorissa tanssijana
Kirjavat-ryhmässä ja ohjaan tällä hetkellä kahta lasten kansantanssiryhmää, Kiertulia ja
Karkeloa. Miun tanssiharrastus oli viime keväällä hetken äitiyslomalla, mutta hiljaiseloa ei
kestänyt pitkään, kun vauva jo pääsi rintarepussa tai vaunuissa mukaan treeneihin ja
tapahtumiin. Miulla on ollut tanssin saralla hurjan monipuolinen vuosi, joten on mukavaa
päästä jakamaan kuulumisia muille tanssiharrastajille! Nytkin kirjoitan tätä kirjettä
kansantanssi- ja musiikkifestivaali Lempon jälkeisessä väsyneessä mutta onnellisessa
tunnelmassa: Sain tanssia onnistuneen keikan Kirjavien ja Polennan kanssa
Kuusankoskitalolla, ihailla Polokkareiden Finaalia ja nautiskella klubilla lisää musiikki- ja
tanssiesityksistä ja tanhutyyppien seurasta.

Pakittelen kuulumisissa kuitenkin ensin viime syksyyn, kun vihdoin syyskuussa päästiin
kaikkien koronavuosien aiheuttamien viivästysten jälkeen toteuttamaan Kirjavien
25-vuotisjuhlakonserttisarja Lappeenrannassa. Juhlateoksemme on Hanna Poikelan
koreografioima ja Petri Praudan säveltämä Eteinen – tanssiteos valinnoista. Saimme tehdä
Hannan johdolla meidän ryhmän näköisen teoksen, jossa liike ja tanssi edellä tarkastellaan,
millaisia valintoja myö kolmekymppiset pohditaan, joudutaan tekemään tai mihin päätöksiin
edes voidaan vaikuttaa. Prosessi oli myös rankka, kun maaliviiva siirtyi useita kertoja
olosuhteiden pakosta, mutta esiintymisestä osaa nyt nauttia sitäkin enemmän. Ja oli meillä
melkoinen 25-vuotiskaronkka!

Syksyllä myös ohjaajahommat pitivät kiireisinä, sillä seurassamme toteutettiin aivan
uudenlainen projekti, kun lasten- ja nuortenryhmämme esittivät marraskuussa tanssisatu
Ruma Ankanpoikasen, joka oli koreografi Susanna Kivisen ja teatteriohjaaja Aapo Stavénin
yhteistyössä syntynyt tanssiteatteriteos. Mie toimin myös tuottajana teoksessa, miun
puolivuotiaan assistentin kulkiessa mukana treeneissä ja puuhissa. Lopputulos oli miusta
monella tapaa herkistävä, kun näki miten sitoutuneesti noin 60 tanssijan joukko suhtautui
omaan esiintyjyyteensä, ja miten lopputulos oli toden totta tanssitaidetta lasten
toteuttamana. Esitys ainakin sulatti yleisön sydämet, ja toimi aivan ihanasti myös
lapsikatsojille! Myö päästään vielä toukokuussa esittämään teos uudelleen seuramme
kevätkonsertissa. Kevätkonsertin lisäksi lasten ryhmien kanssa tähtäillään jo kovasti kohti
ensi kesän Kalenoita. Myö harjoitellaan ahkerasti yhteisohjelmien tansseja ja Karkelon
kanssa valmistaudutaan Tanssiralli-katselmukseen. Luvassa taitaa olla miun 10. Kalenat,
joita oon saanut viettää osallistujana, talkoolaisena tai ohjaajana. Oottehan kaikki tulossa
Lappeenrantaan kesäkuussa?

Lopuksi vielä yritän vastata edellisen kirjoittajan kysymykseen, että mitä kaikkea tanssi on
antanut minulle – vaikka mahdotonhan sitä kaikkea on kuvata. Miulle tanssi on ihana
itseilmaisun keino, oman kehon ja mielen tutkimista sekä vuorovaikutukseen heittäytymistä
tanssiparin ja -ryhmän kanssa. Tanssi on antanut miulle Kirjavat, joiden kanssa ollaan jaettu
elämää tanssisaleissa, festareilla, keikkalavoilla, yleisössä, ympäri maailmaa ja ihan vaan
”siviilielämässä” niin tiiviisti, että myö puhutaan toisistamme Kirjava-perheenä. Toki sieltä on
löytynyt miulle myös aviomies, ja ryhmässä tanssii myös oma sisko, että ehkä tää
perhevertaus ei ole niin kaukaa haettu miun kohdalla noin muutenkaan!

Lisäksi ohjaajuus on miulla kulkenut tanssimatkassa 15-vuotiaasta saakka, ja koen sen olevan ihana
mahdollisuus tarjota muillekin samoja kokemuksia ja rakkautta kansantanssilajiin, kuin mitä
itse on huipuista huipuimmalta ohjaajaltani Merja Skytältä vuosien aikana itse saanut.
Loputtomiin voisi puhua myös nuorisoseuralaisuudesta, omasta seurasta, perinteestä ja siitä
ammentamisesta tai kansantanssimaailman myötä tulleista ystävistä…!
Seuraavalta kirjoittajalta haluan kysyä, mikä kansantanssissa sykähdyttää erityisesti just
nyt?

Kirjoittaja: Suvi Rahikainen

”Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan
kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi
osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 /
teija.nikkari@nuorisoseurat.fi”

Terveissi täält Turust! Olen Sini Mäenpää ja muutin tänne kolme vuotta sitten opiskelujen perässä. Kotoisin olen Jokioisilta, mistä myös innostus kansantanssiin alkoi. Isosiskoni aloitti sen jo aiemmin isoäitimme jalanjäljissä. Äitini yritti saada minuakin mukaan, mutta enhän minä itkultani päässyt edes harjoituksiin asti. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin kuusivuotiaana ilmoitin, että minä haluan yhtä lailla tanssimaan niin kuin sisko. Siitä lähtien olen tanssinut eri ryhmissä Jokioisten Nuorisoseura Tahdittomissa. Ensimmäisen lapsiryhmän ohjaamisen aloitin apuohjaajana 13-vuotiaana ja parhaimmillaan vuosien aikana taisin ohjata samaan aikaan kolmea ryhmää. Tahdittomien johtokunnan jäsenenä aloitin juuri ennen kuin täytin 18 vuotta.

Koska tällä hetkellä asun kauempana, en pysty käymään joka viikko Jokioisilla tanssiharjoituksissa tai ohjaamassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi olla ollenkaan toiminnassa mukana. Kesäisin olen aina töiden vuoksi muuttanut takaisin kotiseudulle. Tanssikaverit ovat ottaneet minut aina avosylin vastaan ja toukokuusta elokuuhun olen tanssinut aikuisten ryhmässä. Siten olen päässyt mukaan kesäntapahtumiin, muun muassa viime vuonna Pispalan Sottiisiin.  Olen myös edelleen Tahdittomien johtokunnan jäsen. Välillä osallistun kokouksiin etänä, mutta pyrin aina saapumaan paikalle mahdollisuuksien mukaan. Siinä samalla on hyvä käydä kotona moikkaamassa äitiä.

Vähän aikaa sitten saavuinkin Jokioisille johtokunnan kokoukseen ja sain kuulla seuran kuulumiset. Valitettavasti koronan vaikutukset näkyvät edelleen, mutta onneksi valoa näkyy tunnelin päässä. Aikuisten ryhmään on saatu paljon uusia tanssijoita, ja seuran keikkamäärät ovat lisääntyneet huimasti. Kesällä Kalenat Lappeenrannassa kutsuvat taas lapsiryhmiä. Puheenaiheeksi nousi myös Tahdittomien kevätkonsertti ja siellä ajattelin esiintyä itsekin. Keväällä täytyy ehtiä siis muutamiin harjoituksiin. Silloin, kun tieto opiskelupaikasta tuli ajattelin aloittavani heti jossain uudessa kansantanssiryhmässä. Kuitenkin Turkuun muutettuani mieli muuttui ja aktiivinen kansantanssin harrastaminen sai jäädä. Puolestaan halusin antaa aikaa eri paritansseille.

Vanhempani ovat nuoresta asti käyneet lavatansseissa, joten luontevana jatkumona myös me kaikki lapset olemme jääneet koukkuun kyseiseen harrastukseen. Lapsuudessani kävimme välillä koko perhe yhdessä tansseissa. Viisitoistavuotiaana lähdin tansseihin veljeni kanssa kahdestaan, silloin uskalsin ensimmäistä kertaa mennä naistenriviin. Sen jälkeen hyppäsin takapenkille melkein joka viikonloppu, kun auto starttasi kohti lavaa erinäisissä kokoonpanoissa. Turusta olen löytänyt monta uutta ihanaa tanssikoulua ja sen myötä tanssilajia. Salsa on kuulunut minun ehdottomiin suosikkeihini ja viime keväänä innostuin West Coast Swingistä. Parasta on ollut huomata, miten eri tanssilajit tukevat toisiaan. Muistan vieläkin, kun olin yhdellä tanssileirillä Sami ja Jutta Heleniuksen opissa hitaassa valssissa. Opettelimme täydellistä tanssiotetta leikkimällä, että olemme haukkoja ja teimme haukkahyppyjä. Silloin ymmärsin, että nämä aivan samat opit sopivat yhtä lailla kansantanssiin. Haluankin kannustaa kaikkia kokeilemaan myös itselle jotain uusia tanssilajeja. Varsinkin kansantanssin parista on helppo hypätä muihinkin paritansseihin ja sillä tavalla kehittää taitoja myös siinä omassa tutussa tanssikuplassa. Seuraavalle kirjoittajalle haluan heittää kysymyksen, että mitä kaikkea tanssi on antanut sinulle.

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi

”Moi täält Noustest Turun liepeilt!” Kansantanssijaminäni lähti kasvuun jo kolmevuotiaana, kun Turun Kansantanssin Ystävissä tanhuttiin koko perheen voimin. Tanhuttiin monenmoista koreografista teosta ja matkusteltiin ulkomaillekin useamman kerran, ja ne ovatkin mieleen painuvimmat muistot tuosta ajasta. Tuli harrastettua vajaa 20 vuotta kansantanssia Krääkät- ja Prasu-kansantanssiryhmissä.

Kun Krääkät sai esiintyä myös Folklandialla, oltiin hieman alta täysi-ikäisiä ja muistan polttavan ongelman. Missä jatkot? Asia ratkesi, kun mieleen juolahti lavatanssit. Sinne päästiin alaikäisinä, oli livemusiikkia ja osasimme jotakin tanssiakin. Tästä alkoi tanssijana paritanssiin tutustuminen monipuolisesti eri paritanssilajeissa.

Kansantanssin rinnalle tuli pikkuhiljaa myös kansanmusiikki. Siskolla oli 2-rivinen haitari ja halusin tietää, miten tuommoinen kummallinen haitaripeli oikein toimii. Kansantanssiryhmän loputtua musiikin harrastaminen nosti päätään ja otti enemmän aikaa, mutta samalla tanssiminen vain muutti muotoaan. Folk-kalenterissani on kolme peruskiveä. Folklandia, Kaustinen Folk Music festival ja Oriveden Kansanmusiikkikurssit. Näissä tapahtumissa on tullut kaikkein eniten tanssittua kansanomaisia paritansseja.

Miten ihanaa onkin tanssia kaikissa Folk-tapahtumissa spontaanisti musiikin viemänä vaikkapa polskaa taikka sottiisia! Haluaisinkin rohkaista kansantanssijoita tutustumaan eri tanssilajien variaatioihin ja kehittää vientiä ja seuraamista tanssimisessa. Kun tähän kaikkeen laitetaan ripaus musiikintulkintaa, niin millainen tanssimusiikillinen symbioosi siitä muodostuukaan! Jollakin tavalla ajattelen näiden kansanomaisten paritanssilajien olevan kansantanssijoiden perustanssitaitoa. Näiden taitojen päälle sitten onkin hienoa luoda mitä upeampia koreografeja.

Elina kyselikin edellisessä kiertokirjeessä, miten kansantanssi näkyy arjessani ja minkä tanssin nostaisin esille kesällä 2023? Kansantanssi näkyy minulla nykyään lähinnä eri tapahtumissa tanssilattialla, kun varsinaista omaa ryhmää minulla ei ole tällä hetkellä. Kansanomaista paritanssia voisi vielä jatkojalostaa kesälle valjakkojenkan muodossa niin, johan saadaan hienoja neljän tanssijan luomia elämyksiä tanssilattialle.

Seuraava mahdollisuus tanssimiselle tulee Samuelin Poloneesi tapahtumassa Turussa, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tätä odottelen jo kovasti niin kaikkine hienoine konsertteineen kuin iltajameineenkin. Folk-mottoni on ollut jo pitkään ”tanssivarvas herkkänä ja musiikkikorva tarkkana”. Aiheuttaa kyllä hetkellisiä ongelmia, kun pitäisi kaiken kiireen keskellä tehdä kumpaakin lajia yhtä aikaa. Yleensä minulla onkin varustuksena haitari ja kitara selässä sekä tanssikengät jalassa. Ei voi koskaan tietää, mistä nurkasta sitä löytää tanssimasta tai puskasta soittamasta.

Tällä hetkellä olen vuoden kansantanssiyhtyeen PRO.n bändissä Proomussa kitaristina. Ollaan saatu mieletön tunnustus tässä lajissa ja kiitos vielä siitä Nuorisoseurat! Keväällä aloitellaan uuden teoksen työstäminen, joten mielenkiintoisia aikoja eletään täälläpäin!

Täällä teitä viisas kansantanssija ja pelimanni Ilmari Hunsa! Vinkatkaa, jos tanssituttaa!

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi

Kiitos Siiri luottamuksesta. Kun sain puhelusi, ajattelin ei, en osaa, kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Samalla muistin, mitä olen sanonut toisille nuorisoseura-aikani varrella: Nuorisoseurat on koulutusjärjestö. Mitä ei osaa, se opetellaan.

Paljon on mahtunut tapahtumaa matkan varrelle. Aloittaessani 70-luvulla ryhmien kesken tapeltiin, kuka osaa Kökarin enkeliskan askeleen oikein. Onko kansallispuvussasi kaikki tarvittavat osat? Onneksi näistä on päästy eroon. Kekseliäisyys ja luovuus ovat tulleet tilalle.

Kouvolaan kuuluu hyvää – erittäin hyvää. Olen saanut itselleni tänne Aitomäkeen työn jatkajan, Maiju Laurilan. Kaikista sattumuksista ja johdatuksesta voisi kirjoittaa kirjan, siinä ei vain olisi yhtään draamaa. Kaikki on sujunut yhteisin askelin. Ryhmiä on tullut lisää ja yhdessä olemme pitäneet lavatanssikursseja. Kurssien ajatuksena meillä on ollut tuoda kansanomaiset tanssit lavatanssimusiikkiin. Aika hyvin ollaan onnistuttukin. Hidas Valssi Hambo on oma suosikkini.

Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita. Kymi-Kymmene 2020-2021 keskellä koronaa kokosi tanssijoita, laulajia ja soittajia läpi koko Kymenlaakson. Huhtikuussa vietämme Lempo-festivaalia, johon saamme omien tanssijoiden lisäksi vieraita Oulusta ja Lappeenrannasta. Tämän vuoden teema ”Arkistojen äärellä” tulee käyttöön, kun esitämme perinnenäytelmän Oravan Matti Valkealan kesäteatterissa. ”Suvinen tuuli se tuuditti viljaa” soi jo korvamatona.

Tulevalta vuodelta odotan tietysti, että kaikki tapahtumat onnistuisivat ja yleisö tulisi paikalle. Myös, että jokainen tanssija tuntisi kuuluvansa yhteiseen joukkoon, suurempaan voimaan.

Viestikapulan heitän Ilmari Hunsalle Nousiaisiin. Ilmari on tanssiva hanuristivirtuoosi. Toivon kuulevani hänen mietteitään, miten kansantanssi näkyy hänen arjessaan ja minkä kansanomaisen tanssin haluaisit nostaa esille kesällä 2023.

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Moikka! Tämä kirje kajahtaa Hämeenlinnasta, jonne tein pesäni muutama vuosi sitten. Kansantanssin saralla kuljen kutenkin monia polkuja ja olen toiminut kansantanssinopettajana nopealla laskulla ainakin kymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea.

Tällä hetkellä toimin opettajana omassa kotiseurassani Kerkkoon Nuorisoseurassa, Klaukkalan Nuorisoseurassa, Hämeenlinna Nuoret ry:ssä sekä Lounais-Suomen nuorisoseurojen Tempoa Tenaviin® ja FolkJam® -ryhmissä Tampereella. Olen myös osa Kalenat 2023-tapahtuman yhteisohjelmatyöryhmää. Minulla on ollut ihana tanssisyksy ja odotan innolla Folklandiaa (VIHDOIN!) ja kevään opetuskautta. Elämässä on paljon jännittäviä ja kivoja tanhujuttuja tiedossa. Olen tänä vuonna tutustunut moniin uusin alan ihmisiin, joiden pöydistä ruokaillessa kansantanssin parissa nälkä vain kasvaa syödessä.

Saan itse elää omaa pientä kansantanssiunelmaani monen mutkan ja ison ponnistelun tuloksena. Ajatukseni ovat olleet paljon viime aikoina kansantanssitoiminnan jatkuvuuden ympärillä. Olin itse kymmenen vuotias, kun oma ryhmäni lakkasi olemasta ja siirryimme siskoni kanssa apuohjaajiksi pienempien ryhmään ja siitä edelleen ohjaajakoulutuksen kautta ohjaamaan itse. Olen opettajana nähnyt, kun kansantanssitoiminta seurassa kuihtuu, kun kuljen itse elämässä eteenpäin toiselle paikkakunnalle. Olen myös saanut todistaa miten toiminta kasvaa askel askeleelta isommaksi ja toimintaa kannattelee yhtenäinen joukko, joka ei roiku pelkästään yhdestä lenkistä.

Kuopiossa etsitte osaavaa ohjaajaa ja jäin miettimään mahtaisiko sellainen löytyä elinvoimaisesta aikuisten toiminnastanne. Ja entäs, jos se ei olisikaan yksi ihminen, vaan useampi mahtityyppi, jotka ottaisivat yhteistoiminnallisesti kopin lasten toiminnasta, vuorottelisivat ohjausvuoroja ja suunnittelisivat toimintaa yhdessä?

Tanssinopettajan työ voi olla todella yksinäistä, vaikka kansantanssi elää vuovaikutuksesta ja yhteisöllisyydestä. Uskon että tanssiopettajien ja ohjaajien yhteistoiminnallisuus, harrasteohjaajien kouluttamien sekä työhyvinvoinnin kehittäminen on isossa roolissa jatkuvuuden takaamiseksi. Kun kaikki täällä töikseen ja/tai vapaaehtoisena tekee rakkaudesta lajiin, on yhteisön tehtävä pitää liekit palamassa ja varmistaa ettei yksikään vain tukahdu kuormansa alle. On kaikkien etu, että toimeenpanovoimaset ja osaavat ihmiset innostuvat aina uudelleen siitä mitä tekevät, jotta jaksavat innostaa myös muita.

Kiertokirje saa jatkaa matkaansa seuraavaksi Kymenlaakson sydämeen eli Kouvolaan. Haluisin kuulla Kouvolan kuulumiset ja mitä suuresti ihailemani kokenut ohjaajakollega Elina Heino odottaa kansantanssivuodelta 2023.

Ihanaa vuoden vaihteen aikaa toivottaa

Siiri Suoniemi, tanssinopettaja AMK

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Terveiset mualiman navalta, jossa toimii aktiivisesti Kuopion Tanhuujat -niminen kansantanssiseura. Seurassa toimii tällä hetkellä kaksi aikuisten ryhmää: Rihmarulla, jonne tervetulleita ovat myös aloittelijat sekä edistyneempien tanssijoiden ryhmä Kasareikka.

Ehkä monista muista kansantanssiseuroista poikkeamme siinä, että seuralla on yksi Suomen monipuolisimmista ja laajimmista kansallispukukokoelmista, joita vuokraamme ympäri Suomea. Pukujamme lähteekin esimerkiksi esiintymisasuiksi, sukujuhliin tai muuksi juhla-asuksi. Pukujen huoltaminen on mittava mutta arvokas työ, jota vapaaehtoiset hoitavat. Suomi 100 vuotta -hankkeessa puvut kuvattiin seuran verkkosivuille. Niitä on esitelty myös näyttelyssä yhdessä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon ja Kuopion Korttelimuseon kanssa.

Juhlimme tänä vuonna seuran 60-vuotisjuhlataivalta. Juhlavuoden tiimoilta järjestimme marraskuussa kansantanssin taitokurssin kansantanssia aikaisemmin harrastaneille, ja ohjaajana kurssilla toimi kansantanssin opettaja ja koreografi Elssa Antikainen, seuran oma kasvatti.

Juhlavuoden tiimoilta kävimme pitämässä monella alueen alakoululla kansantanssin tutustumistunnin. Näytetuntiin sisältyi mm. kehorytmien harjoittelua, sottiisin/polskan perusaskelikkoja, huutokatrillia sekä ketjutanssia. Koulut ottivat tällaisen erikoistunnin erittäin mielellään vastaan ja useammallekin koululle olisimme voineet mennä, jos aika olisi antanut myöten. Suosittelen koulukiertueita muillekin seuroille, sillä ne antavat kansantanssiharrastukselle näkyvyyttä ja sitä kautta voi saada lisää harrastajia lasten ja nuorten ryhmiin.

Seura on ollut aktiivinen toimintavuosinaan ja esiintymisiä alueella on ollut lukuisia mm. Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Seura on järjestänyt valtakunnalliset Suomalaisen Kansantanssinystävien kesäpäivät Kuopiossa kolme kertaa ja ollut talkooapuna mm. Pohjois-Savon Nuorisoseurojen Kallava-teatterifestivaalissa. Vuosittain eri ryhmät ovat matkanneet esim. Pispalan Sottiisiin, Siilifolkkiin, BARNLEKiin ja aikuisryhmät ovat vierailleet lähes kaikissa Europan maissa sekä Venäjällä, Amerikassa, Kanadassa, ja Tunisiassa. Kesäkuussa 2003 matkasi 20 nuorta ohjaajineen ja huoltajineen Karibialle Ranskaan kuuluvaan Martiniqueen ja heinäkuussa 2003 nuorisoryhmä saapui vastavieraillulle Kuopioon 10 päiväksi.

Lapsiryhmät ja FolkJam-ryhmä ovat nyt tauolla. Viime vuosien haaste on ollut ohjaajapula. Kysyntää etenkin alle kouluikäisten ryhmälle olisi, mutta kansantanssia taitavia ohjaajia ei ole helppo alueelta löytää. Tavoitteena on kuitenkin saada taas lapsiryhmien toimintaa käyntiin. Vinkkaathan siis asiasta tietämällesi kansantanssijalle tai FolkJam-osaajalle, joka on kenties muuttamassa Kuopioon!

Terveisin Solja Ryhänen, Kuopion Tanhuujat

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.

Parhaat ideathan tulee opintojen luennoilla. Tai ei välttämättä tarvitse luentokaan olla, mutta joku paikka, jossa ajatukset pyörivät aivan muualla kuin pitäisi. Elsa Weckström ja Jenni Korpihalla, joiden kanssa pyöritämme Klaukkalan Kansantanssijoiden vastuuasiat tietävätkin, että multa viestit tulevat silloin, kun ideat pompsahtavat päähän. Muuten ne unohtuvat.

Hei siis 100-vuotiaasta Klaukkalan Nuorisoseurasta, jossa toimitaan me, Klaukkalan Kansantanssijat. Meidän tavoitteena kansantanssin osalta on reilun vuoden ajan ollut luoda kansantanssista entistä lähestyttävämpi, avoimempi ja nuorekkaampi kuva. Seurassamme kaikki aktiiviset kansantanssitoimikuntalaiset ovat alle 26-vuotiaita ja itse kyllästyneitä näkemään kansantanssin valtamediassa vain piirinä, paripyörintänä ja joskus jopa ihan vitsinä. Ei kahdessa ensin mainituissa mitään vikaa ole, mutta eivät ainakaan houkuttele montaa nuorta mukaan lajin pariin. Ja varsinkin kun itse näkee ja tietää mitä kaikkea kansantanssi voi pitää sisällään, valtamedian kuva tuntuu väärältä.

Aloitettiin varovasti avoimilla kansantanssileireillä ja jatkettiin perustamalla keikkaileva kansantanssiryhmä. Keikkaavan Kirman tarkoitus onkin saada kansantanssia näkyvämmäksi erityisesti Nurmijärven alueella. Ryhmä saakin aina yleisön mukaan ihan viimeistään Ievan bilepolkalla. Parhaiten tavoitteissamme ollaan kuitenkin onnistuttu TikTokissa. Vaikka itse seuraajia on ”vasta” päälle 400, on meillä kymmeniätuhansia tykkäyksiä ja suosituimmalla videolla yli 100 000 näyttökertaa!! Omasta mielestäni se on hyvä määrä Suomen ja kansantanssin mittapuulla. Palkitsevinta kuitenkin on, kun videoihin tulee kommentteja ”mäkin harrastan tanhua!” tai ”mekin ollaan harjoiteltu tikkuristiä!”. Kannustakaa siis harrastajia seuraamaan (klans_kansantanssi), koska sillä on merkitystä, että oma harrastus näkyy.

Luennolla on ideoitu esimerkiksi myös avoin kansantanssitunti ja siitä tehtävä someprojekti, jossa on tarkoituksena kumota ennakkoluuloja kansantanssia kohtaan.  Nyt tämäkin idea näkee päivänvalon, kiitos Nuori Kulttuuri Rootsin. 12-18 -vuotiaat tervetuloa tanssimaan TikTokista tutun Elvira Fältin kanssa lauantaina 19.11. meille Klaukkalaan! Lisätietoja Klaukkalan Nuorisoseuran nettisivuilta ja somesta.

Meidän seurassa kansantanssi voi siis koko ajan paremmin! Liittyen edellisen kirjoittajan kysymykseen, miten kausi on lähtenyt käytiin, meillä ollaan tuplattu pieni harrastajamäärämme viime syksystä! Aikuisten ryhmä elvytettiin uudelleen käyntiin ja uusi musiikkiliikuntaryhmä vetää lapsia mukaan iloisen paljon, vanhoja aktiivisia ryhmiä unohtamatta.

Nyt onkin ihanaa huomata, kun viestiketjumme täyttyy ”ränttäyksen” sijasta ”JESSSS!!<3” ja ”NIIIIIIN SIISTIÄ” -viesteistä. Työ tuottaa siis tulosta, pikkuhiljaa. Myös ison nuorisoseuramme harrastusalat ovat lähentyneet huomattavasti ja kommunikointi on koko ajan helpompaa. On enemmän rikkaus kuin hankaluus, että seurassamme harrastetaan kansantanssin lisäksi teatteria ja sirkusta. Haasteita löytyy toki myös, jokaisesta seurasta! Olen kuitenkin itse iloinen, että useat seuramme pulmat ovat lähtöisin positiivisista ongelmista, jos niin voi sanoa. Esimerkiksi harrastusryhmiä on niin paljon, ettemme mahdu enää seurantaloomme Roinelaan! Onneksi on tulossa taas luentoja, joiden aikana voi pohtia uusia ratkaisuja.

Marraskuun kirjoittajalta haluaisin kuulla, kuinka nuorten ääni kuuluu teidän toiminnassa? Joulukuun kirjoittajaksi haluan haastaa Siiri Suonimen, joka useampi vuosi sitten innosti oman ryhmäni uudelle tasolle tanhun maailmassa ja kaivoi esille meidän omat vahvuudet. Kiitos kun inspiroit muita ympärilläsi Siiri!

Venla Lankinen

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.