Kategoria: Tanssi

Tanssimyllyssä 16.–19.6. kupli esiintymisen ilo

19.6.2022

Nuorisoseurojen joka toinen vuosi järjestettävä Tanssimylly-kansantanssikatselmus järjestettiin osana Pispalan Sottiisia 15.–19.6. Viikonlopun aikana nähtiin viisi katselmuskonserttia, joihin osallistui 350 tanssijaa 31 eri ryhmästä. Konsertit keräsivät Tampereen konservatoriolle 1500 katsojaa.
Ryhmiä arvioineen ammattiraatien mukaan esityksissä näkyi valtava esittämisen ilo ja halu. Teokset olivat monipuolisia, moniulotteisia ja niissä ilmeni tanssin ja musiikin yhteyden kehittyminen ja paritanssien vahva nousu. Katselmus valoi luottamusta kansantanssin tulevaisuuteen.
Tanssimylly-katselmus taitosarjanimeämisineen ja kunniamainintoineen on odotettu tapahtuma kansantanssiryhmille. Tulokset julkistettiin sunnuntaina 19.6. Pispalan Sottiisin päätöskonsertissa.
Tanssimyllyn raadissa kokeneita ammattilaisia
Tanssimyllyn raadissa oli tänäkin vuonna tanssin ja musiikin kokeneita ammattilaisia. 15–20-vuotiaat-, yli 35-vuotiaat- ja yli 55-vuotiaat -sarjoihin osallistuneiden ryhmien raatiin kuuluivat Salla Korja, Viljami Pekkala ja Jussi-Pekka Piirainen sekä sihteereinä Rene Ounaslehto ja Nelli Terävä. He muodostivat raadin 2.
Yleinen-sarjan raatiin kuuluivat Petri Hoppu, Tiina Lindblad ja Elisa Seppänen sekä sihteereinä Tatu Aspelund, Eeva-Maria Kauniskangas, Ida Kujala ja Jenna-Riikka Mäkinen. He muodostivat raadin 1.
Taitonimeämisiä viidessä eri sarjassa
Tanssimyllyn raadit nimesivät ryhmät viidessä eri sarjassa: Mestaruussarja, Valioplus-sarja, Valiosarja, Taitoplus-sarja, Taitosarja ja Perussarja. Nimeämiset tehtiin neljässä eri ikäryhmässä: 15–20-vuotiaat, yleinen sarja, yli 35-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat.
Yleispalaute, raati 2
Raati on ollut Tanssimyllyssä vaikuttunut ryhmien mukanaan tuomasta positiivisesta ja yhteisöllisestä energiasta.
Raati toivoi, että kiinnitetään huomioita esityksen osien yhdistämiseen, ehjän kokonaisuuden luomiseksi sekä liike- ja rytmifraasien loppuun asti viemiseen siten, että viimeisellekin iskulle jää energiaa.
Raadin palautteen mukaan ohjelmaa valmistaessa olisi hyvä kiinnittää huomiota, että musiikin tunnelataus ja eeppisyys eivät vie liikaa huomiota tanssilta ja tanssi pystyy vastaamaan musiikin esittämään haasteeseen. Toivottavaa on, että musiikki ja tanssi olisivat samassa maailmassa.
Raadin mielestä oli ilahduttavaa nähdä näyttämöllä laaja kirjo eri tanssilajeja ja tanssityylejä, joihin raati kannustaa tutustumaan jatkossakin rohkeasti ja monipuolisesti.
Yleispalaute, raati 1
Raadin mukaan on ollut ilo seurata ryhmien iloa ja nauttimista lavalla pitkän tauon jälkeen. Kaikesta näkyy se suuri
työstö ja harjoittelu, joka esitysten eteen on tehty ja raati kiittää siitä osallistujia. Myös esitysten monipuolisuus koettiin ilahduttavana.
Raadin palautteen mukaan on aina ihana hetki, kun tanssi ja musiikki lähtevät syntymään yhdessä ja yhteisestä ideasta. Raati toivoo rohkeutta soitinvalintoihin ja myös elävän musiikin tuomiseen lavalle jopa uusin tavoin, jotta he näkisivät entistä enemmän tanssin ja musiikin välistä dialogia. Raati kehottaa musiikin osalta kiinnittämään huomiota äänenlaatuun sekä uskallusta kokeilla rohkeasti eri asioita soittimien ja rytmien kanssa.
Raati sanoi myös, että ryhmillä on perussyke hallussa ja se on kehittynyt valtavasti, minkä vuoksi raati kannustaa nousemaan rytmiikan käsittelyn kanssa seuraavalle tasolle. Jotta tanssi ja musiikki saadaan istutettua grooveen, raadin mukaan olisi tärkeää päästä rytmikudosten juurille (alijako) ja sen myötä rytmiikan oleellisiin tanssia nostattaviin sfääreihin.
Raadin mukaan on myös hienoa nähdä lavalla paritanssin uusi tuleminen. Kehityskohteena raati esittää erityisen huomion kiinnittämistä paritanssitekniikkaan; vientiin, seuraamiseen ja tanssiasentoon.
Kunniamaininnat, raati 2
Karjalan nuoret ry, Kärri: Mervi Äikäs, Aito läsnäolo ja vilpitön ilo.
Siepakat ry, Siepakat Juniorit: Rohkea heittäytyminen ja oman liikemateriaalin tuottaminen.
Oulunsalon nuorisoseura, Kepposet: Leeni Ryynänen, Valovoimainen, teknisesti taitava tanssija.
Lahden tanhuujat, Kansantanssiryhmä Särmä ja Kansanmusiikkiryhmä Vänkä: Vänkälle meininkipalkinto hyvästä svengistä ja yhteispelistä tanssijoiden kanssa.
Nuorisoseura Motora, Rälläkkä: Jussi Kukkonen, Komppi kulkee -kunniamaininta hyvän kivijalan tarjoamisesta musiikille ja tanssille.
Kunniamaininnat, raati 1
Oulunsalon Nuorisoseura, Kansantanssiryhmä Raito: Laulun sovitus ja tulkinta.
Karjalan Nuoret, Tärsky: Helsinkiläinen kulttuuriteko.
Tahdittomat ry, Patiini: Yhteisöllisyyden ja moninaisuuden arvojen toteuttaminen.
Taivalkosken Nuorisoseura, Flikat: Flikkojen taustajoukot esitysten mahdollistajana.
Nuorisoseura Vilikas, Koplaus, kansanmusiikkiyhtye Rällä: Tanssiva musiikki.
Tulokset
15–20-vuotiaiden sarja
Kimara, Nuorisoseura Rajan Nuoret: Täyteen kukkaan puhkeamassa oleva taitava nuorisoryhmä. Valiosarja.
Kepposet, Oulunsalon Nuorisoseura: Visuaalisesti kaunis, siistiä tanssia. Taitoplussarja.
Siepakat Juniorit, Siepakat: Rohkea esitys, rohkealta ryhmältä. Taitosarja.
Mattien ja Maijojen Juniorit, Matit ja Maijat: Nuoreen ikään katsoen, kypsää, varmaa ja luontevaa esiintymistä. Valiosarja.
Motoran Vinhakat, Nuorisoseura Motora: Rohkeaa ilmaisua nuorelta ryhmältä. Mestaruussarja.
Liekki, Nuorisoseura Karjalan Nuoret: Taitavia, elovoimaisia, nuoria tanssijoita. Valiosarja.
Yli 35-vuotiaiden sarja
Kansantanssiryhmä Särmä ja kansanmusiikkiryhmä Vänkä, Lahden Tanhuujat: Pirskahteleva hyvänmielen esitys. Valiosarja.
Hipasu, Nuorisoseura Vilikas: Iloinen iso aikuisryhmä, joilla on mukavaa yhdessä. Taitosarja.
Motoran Lupsakat, Nuorisoseura Motora: Luontevaa lavalla olemista ja aitoa iloa.
Yli 55-vuotiaiden sarja:
Suiverot, Aitomäen Nuorisoseura: Ehjä ryhmän näköinen teos.
Kärri, Nuorisoseura Karjalan Nuoret: Vahva luottamus ryhmään, mikä luo läsnäoloa.
Pirttiset, Oulunsuun Nuorisoseura: Ilo nähdä pitkän yhteisen tekemisen tuoma keskinäinen tapa olla näyttämöllä.
Yleinen sarja
Elokset, Siepakat: Aitous, ilo ja yhteinen tila. Taitosarja.
Flikat, Taivalkosken Nuorisoseura: Kepeää, virtaavaa, sulavaa ja sujuvaa. Valiosarja
Iloset, Siepakat: Yhtenäinen tanssin ja musiikin sommitelma. Taitosarja.
Juntu, Ison Tanhuujat: Heittäytyvä, hyväksyvä ja yhteen hioutunut. Taitoplussarja.
Kansantanssiryhmä Raito, Oulunsalon Nuorisoseura: Taidokkuus ja alkuvoimainen yhteys. Valioplussarja.
Kimurantti, Nuorisoseura Rajan Nuoret: Vahva, vangitseva, vaikuttava. Mestaruussarja.
Koplaus, Nuorisoseura Vilikas: Erilaisuus on rikkautta. Taitoplussarja.
Kuohu, Klaukkalan Nuorisoseura: Teoksen oma ääni kantoi. Taitosarja.
Motoran Roihakat, Nuorisoseura Motora: Yllättävä, ilmauksellinen, paljastava.
Patiini, Tahdittomat: Sympaattinen, yhteisöllinen, lämminhenkinen ja moninainen. Perussarja.
Polokkarit, Oulunsuun Nuorisoseura: Jokainen lihas värähti tositarkoituksella. Valioplussarja.
Pähiät, Oulunsuun Nuorisoseura: Esteettinen, eheä, eteerinen taideteos. Mestaruussarja.
Roigu, Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret: Monimerkityksellisen luonnonilmiön kaunis tulkinta. Taitoplussarja.
Ruuhkaryhmä, Ruuhka-Suomen Nuorisoseura: Viihteellinen tanssi- ja musiikki-iloittelu. Taitoplussarja.
Sevoittarii, Aitomäen Nuorisoseura: Ennakkoluuloton, omaperäinen, mahdollisuuksien ryhmä.
Siepakat Edustus, Siepakat: ihanalla tavalla perinteen kantajat. Valioplussarja.
Soihtulan Sarastus, Oulaisten Nuorisoseura: Heittäytyvä elämäniloinen vyöryvä ihanuus. Taitosarja.
Säpäkät, Alavuden Nuorisoseura: Kevyen kesäinen juhannusyö. Taitosarja.
Tärsky, Nuorisoseura Karjalan Nuoret: Notkeet ja letkeet friidut. Perussarja.
Suomen Nuorisoseurat onnittelee kaikkia Tanssimylly 2022 -katselmukseen osallistuneita ryhmiä upeista esityksistä!
Kuva: Kansantanssiryhmä Kimara, kuvaaja Timo Hukkanen
Vilikkaampaa kesää kohti!

18.5.2022

Aurinkoiset toukokuun terveiset Oulusta. Olen Heli Honkalampi, Nuorisoseura Vilikkaan puheenjohtaja, kansantanssin ohjaaja ja intohimoinen tanhuaja. Edellisen blogin kirjoittaja Marjo Örn esitti kysymyksen: ”Miten sinun nuorisoseurapolkusi on alkanut?” Kun rupesin omaa taivaltani muistelemaan, on olo vähän ”dinosaurusmainen”, kun voin aloittaa tämän tarinan sanoilla: ” Viime vuosituhannen loppupuolella…”

… aloitin kansantanssin Siilinjärven Kansantanssijoissa vuonna 1984. Siilinjärven Kansantanssijat eivät olleet osa nuorisoseuraa, mutta silloin kaikki alkoi. Kansantanssi vei minut kerta kaikkiaan heti mennessään ja samalla ihastuin muuhunkin suomalaiseen perinteiseen kulttuuriin. Erityisesti suomalainen kansallispukuperinne ja kansanmusiikki muodostuivat tärkeiksi. Kun kasvoin, aloin ohjaamaan siilinjärveläisiä kansantassiryhmiä aluksi apuohjaajana, sitten vastuuohjaajana ja pääohjaajana. Lukion jälkeen opiskelut veivät minut Ouluun vuonna 1995. Muutama vuosi myöhemmin minulle soitettiin Oulunsalon Nuorisoseurasta, josko pystyisin tulemaan sinne kansantanssin ohjaajaksi. No näinhän tapahtui ja silloin minun nuorisoseurapolkuni varsinaisesti alkoi.

Ohjasin Oulunsalossa erilaisia ryhmiä usean vuoden ajan. Toisen lapseni synnyttyä välimatka Oulun ja Oulunsalon välillä alkoi tuntumaan raskaalta ja haikein mielin lopetin ohjaajan työt Oulunsalossa. Oulunsalon Nuorisoseurassa olin tutustunut muihin ohjaajiin, erityisesti Kirsi Raetsaareen ja Tarja Majavaan (nyk. Koskela). Kolmestaan aloimme pohtia sitä, missä lapsemme voisivat tulevaisuudessa harrastaa kansantanssia. Oulussa ei tuohon aikaan ollut lasten kansantanssiryhmiä, joten päädyimme perustamaan uuden kaupunkiseuran, nuorisoseura Vilikkaan vuonna 2010. Aloitimme syyslukukauden 2010 kahdella ryhmällä, aikuinen – taapero ryhmällä Kintas ja 3-4 -vuotiaiden ryhmällä Hyrrä. Tällä hetkellä Vilikkaassa toimii viikoittain Kintaksen ja Hyrrän lisäksi seitsemän muuta ryhmää.

Vilikkaampaa kesää kohti

Kevät 2022 on herättänyt meidät kahden vuoden horroksen jälkeen siihen, että toista voi ottaa kiinni kädestä, kun tanssitaan. Toisen lähelle voi mennä. Suunniteltuja tapahtumia (kuten Vilikkaan 10-vuotiskonserttia…) ei tarvitse perua. Vilikkaan kevätkonsertin ja Pispalan Sottiisi-reissun suunnittelu onkin tällä hetkellä vilikkaimmillaan. Vilikkaasta lähtee Tampereelle ennätykselliset 90 osallistujaa. Mukana on useita perheitä, joissa lapset tanssivat Sottiisin yhteisohjelmissa ja vanhemmat osallistuvat esim. Tanssimyllyyn. Koen äärimmäisen tärkeäksi tässä ajassa juuri sen, että voimme vihdoin yhdessä tehdä ja toteuttaa erilaisia asioita. Osa ryhmistä myös valmistautuu osallistumaan Kaustisen kesän onnellisimpiin päiviin. Lisäpontta ja iloa Vilikkaan toimintaan on keväällä tuonut myös Vilikkaan valinta Pohjois-Pohjanmaan Vuoden nuorisoseuraksi. Perusteina oli muun muassa seuran kunnianhimoinen ja kehittävä ote kansantanssitoimintaan. Hyvä Vilikas!

Tulevan kesän kansantanssin kaikuja kuunnellessa odotan sitä, että voin katsomossa katsojana kokea sen hiljaisen odottavan hetken ennen kuin esitys alkaa. Tiedättehän mitä tarkoitan? Odotan myös sitä tunnetta, kun verhoissa kuuntelen juontajan esittelyä sydän tykyttäen ja sitä, kun pääsen astumaan esiintymislavalle. Tiedättehän? Odotan myös sitä, että ympärilläni on pitkän ajan jälkeen iso joukko ihmisiä yhteisen asian vuoksi tanssin ja musiikin äärellä. Seuraavalle kirjoittajalle esittäisinkin kysymyksen: ”Millainen on ollut sinun unohtumaton hetkesi kansantanssin parissa?”

Kuva: Laura Tauriainen

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Pispalan Sottiisissa folk soi aamusta yöhön ja ratikasta Näsinpuistoon

5.5.2022

Pispalan Sottiisin festivaaliohjelma 15.–19.6. julkaistaan tänään torstaina 5.5. Ohjelmistossa on tulevana kesänä Pispalan Sottiisissa ensi-iltansa saava, tamperelaisen Sorokoskan teos Tuntematon tanhuaja. OAMK Dance tuo Sottiisiin kiinnostavan, kalevalaisen runon siivittämän tanssiteatteriteoksen Kottilan pohjimmainen pahana. Yleisön kannattaa ottaa festivaalille tanssikengät mukaan, sillä iltatansseissa lattialle vievät muun muassa Rällä ja Polenta.

Sorokoskan Tuntematon tanhuaja -teos on kertomus ulkopuolisuuden kokemuksesta Suomessa. Teos käsittelee erilaisuuden ja toiseuden kokemuksia, joita syntyy Suomeen ulkomailta muuttaneella. Sorokoska on tunnettu heittäytymiskyvystään ja vahvasta läsnäolostaan. Tuntematon tanhuaja -teoksessa ryhmän taidot nousevat esiin. Tämä Sorokoskan 30-vuotisjuhlavuoden pääteos on Jouni Prittisen ohjaama ja koreografioima ja se esitetään festivaalilauantaina Hällä-näyttämöllä.

Erilaisuutta ja monimuotoisuutta käsitellään myös Pähiät-kansantanssiryhmän esittämässä Omakuva-teoksessa. Elena Vuoksiolan teos on saanut inspiraationsa Ellen Thesleffin ja Helene Schjerfbeckin omakuvista. Teoksen syvyys kumpuaa kaipauksesta tulla hyväksytyksi omana itsenään ja ennen kaikkea siitä, kelpaako ihminen itse itselleen. Omakuva nähdään lauantain konsertissa Tullikamarin Pakkahuoneella.

Kolmantena sunnuntaina vihkimisen kuulutuksesta pidettiin tavan mukaan kuuliaistanssit. Näissä Kottilan kylän tansseissa papin kaapuun on kätkeytynyt itse Louhi eli Pohjolan paha akka. Louhi saa noiduttua viattoman morsiamen pauloihinsa ja synnyttää tämän välityksellä maailmaan yhdeksän tautia. Yksi taudeista jää nimeämättä ja tämä pahnan pohjimmainen saa aikaan odottamattoman yllätyksen. Kottilan pohjimmainen pahana on OAMKin tanssinopettaja- ja Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoiden tanssiteatteriteos. Teos nähdään festivaalin avajaiskonsertissa torstaina.

Kansainvälisiä vieraita Pispalan Sottiisi saa tänä vuonna Virosta ja Unkarista. Virolainen 7–19-vuotiaiden tanssijoiden ryhmä Hebe taittaa kansanperinnettä nykytanssin ja luovan tanssin keinoin. Unkarista saapuva Kis Malom Tánccsoport koostuu Martonvásár Art School -oppilaitoksen 14–17-vuotiaista opiskelijoista, ja heidän ohjelmistossaan nähdään perinteisiä kansantansseja kaukaa Unkarin historiasta. Kansainväliset ryhmät nähdään muun muassa Tullikamarin Pakkahuoneella Maailman tuulia -konsertissa lauantaina.

Pispalan Sottiisin festivaali-iltojen ilona ovat iltatanssit, ja luvassa on mukaansatempaavaa tanssin hekumaa ja kansanomaisen paritanssin juurevia variaatioita. Rällä on vauhdikas, perinteitä kunnioittava trio pohjolan valkeasta kaupungista, Oulusta. Yhtyeen soitossa korostuvat tanssittava groove ja spontaani soittamisen ilo. Polenta puolestaan on kolmen viulistin ja yhden kitaristin yhtye, joka soittaa omaa sekä perinteistä pelimannimusiikkia hiki hatussa ja täydellä sydämellä.

Tamperelainen kansantanssifestivaali ottaa haltuun koko keskusta-alueen: lapset seikkailevat kaupunkiluonnossa, aikuiset polskaavat Näsinpuistossa ja tanssiopiskelijat valssaavat Taideratikassa. Luvassa on jälleen upeiden salikonserttien, vaikuttavien yhteisohjelmien, näyttävien kansallispukujen ja iloisen ja rennon paritanssin kesäinen juhla.

Pispalan Sottiisin ohjelmisto julkaistaan tänään torstaina 5.5.2022 klo 14. Festivaalin liput ovat myynnissä nyt. Tutustu koko ohjelmaan ja akkreditoidu festivaalille www.sottiisi.fi. Aiempien vuosien Pispalan Sottiisista löytyy kuvia www.nuorisoseurat.kuvat.fi. Pispalan Sottiisin järjestävät Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa.

Lisätiedot:
Elina Kaakinen, viestintä- ja tuotantokoordinaattori
+358 50 524 3626, elina.kaakinen@nuorisoseurat.fi

Jukka Heinämäki, toimialajohtaja, tanssi ja tapahtumat
+358 50 526 8957, jukka.heinamaki@nuorisoseurat.fi
Maailma muuttuu, kansantanssi pysyy

20.4.2022

Lohduttavaa on ajatella, että vaikka kuinka maailma muuttuisi, niin kansantanssi pysyy ja pitää pintansa. Niin enkeliska, kisa-askel, varvashyppy kuin huutokatrillikin säilyttävät paikkansa ja suosionsa vuodesta toiseen. Vuodet ovat tosin muuttaneet ryhmädynamiikkaa sekä käyttäytymismalleja tanhuharjoitusten aikana. Kiire ja väsymys painavat nuoren kuin aikuisenkin mieltä sekä askeleita, tunneilla saatetaan käyttäytyä miten milloinkin ja toisen ihmisen kunnioituskin on väliin kadoksissa.

Mutta hei, näillä on mentävä! Puhutaan asiat auki, jos epäkohtia syntyy. Opetetaan hyviä tapoja, keskustellaan niistä sekä muistutetaan, miten tärkeitä ovat katse ja hymy. Jokainen ohjaaja saa olla kuin vanhempi ikään, saa kokea kasvatushetkiä toisensa perään.

Itse olen toiminut kansantanssiohjaajana Jämsässä vuodesta 2006. Minulla ei ollut minkäänlaista pohjaa tähän lajiin, mutta musiikki ja askeleet veivät mennessään ja ensimmäinen kokemus Folklandia-risteilystä oli, kuin olisi laittanut mansikan kakun päälle.

Suuri kiitollisuus ja ilo on ollut kokea ja tuottaa erilaisia hetkiä lajin ja nuorisoseuramme parissa. Ja voi, niitä onkin ollut paljon. Sitä ei ymmärrä miten vuodet vierivät, ennen kuin tajuaa, että nuo pienet, ihanat pirpanat, jotka aloittivat kanssani samaan aikaan kansantanssin parissa, ovat nyt ihania isoja, parikymppisiä, aikuisen alkuja. Hienoa on seurata harrastajien kasvua ja kehitystä.

Pandemia-aika on tosin, mielestäni, nostanut esille harrastajien huonon olon ja arjen väsyttämät kasvot. Olenkin sanonut, että tunneilla käydään, kun jaksetaan. Väkisin on turha raahautua paikalle, kun huonosta fiiliksestä kärsii koko ryhmä. Kahden vuoden aikana ryhmäkoot ovat pienentyneet, osa on keksinyt näin syyn lopettaa kokonaan tai sitten vain ovat tauolla, koska pelkäävät sairastuvansa, tartuttavansa. Haasteellisinta ohjaajalle on ollut pitää tekemisen riemu ja iloinen mieli yllä, jos harrastajia on paikalla kahdeksan sijasta kaksi. Onhan tämä kuitenkin ryhmäliikuntamuoto. Itselleni musiikki on aina ollut se vahvistava tekijä, ja toivonkin, että tanhutunnit antavat muuta ajateltavaa ja liike, musiikki virkistäisi kehoa ja mieltä.

Kun tekee työtä tunteella ja suurella sydämellä, niin työn kokee kuitenkin välillä myös raskaaksi. Olen nimittäin itse se ”itkua tirautteleva ohjaaja”. Jos jokin asia harmittaa, ilostuttaa tai koskettaa, se näkyy kyynelin. Vedän tällä hetkellä kuutta ryhmää ja tunnustan, että jokainen ryhmä on tälläkin kaudella, jälleen, tavannut tämän herkän puolen itsestäni. Lohdutan, että se on vain inhimillistä. Tunteita ei aina pysty hallitsemaan. Yritän itseänkin muistuttaa ymmärtämään muiden tunteita ja suoda muillekin vapauden niiden käyttöön. Toki kaikella on rajansa. Huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää.

Olen saanut kunnian vetää Jyväskylän Ison Tanhuujien Prikka- ja Polku-ryhmiä parin vuoden ajan. Olemme kokeneet onnistumisen hetkiä omien koreografioiden sekä valtakunnallisten yhteisohjelmien kautta. Tämä kevätkausi jää tosin viimeiseksi, koska keskitän työpanokseni syksystä täysin Jämsään. Tutustuminen tanssijoihin on ollut parasta ja olen heistä onnellinen.

Prikka, Kuva: Marjon kotialbumi

Polku, Kuva: Marjon kotialbumi

Jämsässä meillä on kaksi aikuisten ryhmää. Norjat ja Notkiit kokoontuvat viikoittain ja Raikkaat joka toinen viikko. Innokkaita harrastajia on hyvin näissä ryhmissä. Alakouluikäisten Lystikkäät- ja nuorten Näpsäkät-ryhmien rinnalle lisäämme tulevalle kaudelle pienten Pikkaroiset-ryhmän alle kouluikäisille uusien ohjaajien avulla sekä lukioikäisille mahdollisesti oman ryhmän.

Me Jämsän Tanhuujat olemme onnekkaita, koska meitä pyydetään kiitettävästi erilaisiin projekteihin mukaan. Pandemian alussa sekä viime vuoden lopussa teimme yhteistyötä Serlachius Museon sekä performanssitaiteilija Maria Fontzinon kanssa.

Kesällä 2022 olemme saaneet Prikan ja Näpsäköiden kanssa kutsun esiintymään Kaustisille. Ohjaaja jännittää luultavasti loppumetreille asti, ketkä tanssijat oikeasti pääsevät matkaan mukaan töidensä ohella ja miten kuviot loppujen lopuksi menevätkään. Eniten sitä kuitenkin toivoo, että leiritunnelmaa ja kansantanssin riemua päästään pitkästä aikaan kokemaan yhdessä. Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia. Leireistä saadut muistot ovat tärkeitä ja kantavat harrastustakin pitkän matkaa.

Jämsän tanhuujat järjestävät vuosittaisen Kevätlystikonsertin toukokuussa sekä Lystikkäillä on keikka kesäkuussa Ikäihmisten suvitapaamisessa. Ison tanhuujien ryhmät on ilmoitettu esiintymään toukokuun Jyväskylän Yläkaupungin yöhön. Jippii siis ja,

niin…
Tanssi on vaikuttanut minuun enemmän, kuin itse olen aiemmin tajunnutkaan. Huomaan kaipaavani tanssimista, jos ohjaajan roolissa en aina pääse parketille ja voi miten ihanaa on päästä lavatansseissa seuraajan rooliin, mitä ennen suorastaan pelkäsin. Voisin sanoa, että vuodet ovat muokanneet perityt tanssigeenit tanssimoodiinsa ihan tosissaan muutaman vuoden sisällä. Ihminen oppii, kun antaa asialle oman aikansa ja myös mahdollisuuden itselleen.

Oman elämäni tanssimania huipentuu myös toukokuusta, kun saan Tanssikoulu TNT Jämsän ohjat. Tulen järjestämään tanssikoulun tiloissa eri pituisia tanssin ja hyvinvoinnin kursseja paikkakuntalaisille. Tanssi niin kuin kulttuurikin kuuluu kaikille!

Seuraavalle kirjoittajalle haluan esittää kysymyksen, miten sinun nuorisoseurapolkusi on
alkanut?

Marjo Örn

Kuva: Marjon kotialbumi

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Vuoden ohjaaja Miia Timonen tarjoaa tanssin kautta elämyksiä lapsille ja nuorille

29.3.2022

Miia Timonen on toiminut Kaustisen Nuorisoseurassa kansantanssiohjaajana jo vuodesta 1995, jolloin hän aloitti vasta 13-vuotiaana ohjaamaan lasten kansantanssiryhmää. Ensimmäisen ryhmänsä Miia luotsasi aina nuorten aikuisten edustusryhmä Ottosiksi saakka, jonka jälkeen Miia on vastannut seuran vanhimpien tanssijoiden eli Ottosten ohjaamisesta ja ohjelmien koreografioista. Nyt Miia ohjaa päävastuullisesti kolmea eri kansantanssiryhmää.

”Tunnustus tuntuu todella hyvältä ja merkittävältä omalla ohjaajataipaleellani. Olen todella otettu, että pitkä työni Kaustisen Nuorisoseurassa huomioidaan myös valtakunnallisesti. Ja tästä heijastuu myös se, kuinka tärkeää työtä nuorisoseuroissa tehdään eri-ikäisten kanssa”, Miia kiittelee.

Miia on myös vastannut suurten yhteisesitysten harjoituksista Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille vuosittain. Miia on valmistanut kaksi isoa tanssikokonaisuutta, jotka ovat molemmat pohjanneet kaustislaiseen purppuriperinteeseen: Tanssi morsian, tanssi neito sekä vuonna 2016 Morsiustaivhan alla, jonka hän suunnitteli ja ohjasi Sottiisiin 2016 Kansantanssin Riemuvuoden päätapahtumaan.

Tanssi on tärkeä väline ilmaisuun

Miian ajatuksena on aina tarjota lapsille ja nuorille elämyksiä ja hienoja kokemuksia kansantanssin kautta esiintymisten ja matkojen muodossa. Ohjaajana Miia on lapsia ja nuoria arvostava aikuinen, joka laittaa itsensä likoon täysin heidän kanssaan ja kohtaa jokaisen harrastajan yksilönä ja tärkeänä ainutlaatuisena tanssiyhteisön jäsenenä.

Omassa elämässä tanssi ja omassa seurassa toimiminen ovat muodostuneet Miialle elämäntavaksi. ”Tanssi on itselleni tärkein väline ilmaisuun ja musiikin kanssa yhdessä se saa monesti aikaan tunteikkaan olotilan. Tanssiessaan tuntee ja kokee vahvasti. Ja tietenkin tanssi on tuonut elämääni valtavan määrän ihmisiä, kohtaamisia ja kokemuksia. Olen luova ihminen ja parasta on, kun omat tanssijat herättävät koreografiani eloon yhdessä soittajien kanssa. Kuinka hienoa on nähdä ryhmänsä nauttivan esiintyessään ja kokevan onnistumisia. Tärkeintä on aina ohjattava ryhmä sekä sen tanssijat myös yksilöinä ja toiminnan luominen juuri heidän näköisekseen.”

Miia on huolehtinut myös lukuisten ohjelmien ja ryhmien puvustuksen suunnittelusta sekä toteutuksesta. Miia on pelastanut monta kiperää tilannetta ennen esitystä, milloin minkäkin esiintymisasun osan puuttuessa tai hameeseen silitysraudalla poltetun reiän ilmestyessä juuri ennen h-hetkeä. 

Koulutukseltaan Miia on yo-artesaani. Hän työskentelee pääasiallisesti kansallispukujen valmistajana, ja hänen työskentelyssään näkyy vanhojen perinnetekstiilien sekä käsityötaitojen arvostus. Hän kokee tärkeänä ja velvollisuutena kaustislaisen purppuriperinteen opettamisen tanssijoille.

Suomen Nuorisoseurat myöntää Vuoden ohjaaja -tunnustuksen vuosittain. Tämän vuoden tunnustukset jaettiin sunnuntaina 27.3.2022 Nuorisoseurapäivän juhlassa. Toisen Vuoden ohjaaja -tunnustuksen sai joensuulainen teatteriohjaaja Tero Sarkkinen, josta julkaistaan uutinen huomenna kotisivuillamme.

Lisätietoja
Annina Laaksonen
pääsihteeri
annina.laaksonen@nuorisoseurat.fi
040 726 7450
Terveisiä kansantanssin pyörteestä täältä pohjoisesta!

15.3.2022

Vuosi on taas vaihtunut ja uusi kevätkausi on alkanut. Toivon, että tämä kausi olisi ehjempi, mitä
edelliset. Parin viime vuoden ajan korona on hajoittanut kausia, tuottanut pettymyksiä ja
aiheuttanut turhautumista varsinkin harrastustoiminnassa mutta mukana on ollut myös positiivisia
yllätyksiä, kokemuksia ja mahdollisuuksia.

Lyhyesti tietoa itsestäni. Olen harrastanut kansantanssia Jutaringissä melkein koko ikäni. Aloitin
kansantanssin noin 4-vuotiaana. Harrastamisen välissä olen pitänyt siitä myös parin vuoden tauon.
Taukoni jälkeen olen aktivoitunut uudella tavalla omassa seurassani ja kuulun nykyään myös seurani
johtokuntaan. Lisäksi olen myös apuohjannut lastenryhmiä ja sijaistanut heidän ohjaajiansa.
Suhteeni tanssiin on muuttunut muutaman kerran vuosien varsilla. Tanssi on ollut minulle aina
tärkeä tapa itseilmaisuun ja stressinsäätelyyn. Tämä muuttui ollessani noin 9–11-vuotias. Tuona
aikana tanssista ja etenkin harjoituksista tuli asia, mikä aiheutti minulle pahaa oloa, stressiä ja pelkoa,
johtuen sen hetkisestä ohjaajasta. En uskonut tämän jälkeen palaavani takaisin kansantanssin pariin
mutta onneksi noin yläasteen puolivälissä kaverini raahasivat minut uudestaan harjoituksiin
ohjaajan vaihduttua. Kansantanssin myötä olen päässyt toimimaan aktiivisesti myös
Nuorisoseuroissa ja sen eri tahoilla kuten Nuoret Vaikuttajat-ryhmässä sekä valtuustossa.

On ikävää, että kahtena edellisenä vuonna on jouduttu perumaan suurin osa konserteista, leireistä,
tapahtumista sekä treeneistä. Leirien ja esiintymisien kohdalla näkyi viime syyskautena omassa
seurassani valoa. Syyskaudella 2021 seurassani saimme järjestettyä leiriviikonlopun kahdelle
aikuisten ryhmälle. Viikonloppu oli itselleni todella tärkeä, sillä se oli ensimmäinen moneen vuoteen
ja auttoi ryhmääni yhtenäistymään. Nykyisen ryhmäni Jutaringin kokoonpano on kasattu
syyskauden alussa yhdistelemällä kahden entisen ryhmän tanssijoita sekä henkilöitä, jotka ovat
palanneet takaisin kansantanssin pariin tai kotiseudulleen. Ryhmän ikähaarukka on melko suuri
sekä taitotasot vaihtelevat hiukan, mutta tämä ei ole haitannut menoa. Leiriviikonloppu oli
valmistautumista tulevalle syyskonsertille.

Syyskonsertin onnistuminen lisäsi harrastuksen ja toiminnan mielekkyyttä. Oli mahtavaa päästä
pitkästä aikaa näkemään muiden ryhmien tanssimista sekä päästä kuulemaan seuramme
pelimannien soittoa. Edellinen esiintyminen lavalla live-musiikin ja yleisön kanssa oli vuonna 2019
joulukuussa, kun esitimme Juho Iisakin Isommuksen, jonka on tehnyt yksi seurani ohjaajista Siina
Toimela. Teos oli iso ja yhdisti kaikki seuramme ryhmät, oli harmillista, että saimme esittää sen
ainoastaan kerran. Vuonna 2020 emme pystyneet pitämään live-konserttia, minkä vuoksi kauden
huipentuminen oman ryhmäni kohdalla toteutettiin kuvaamalla ja editoimalla video tekemästämme
enkeliskatanssista, joka julkaistiin seurani sosiaalisessa mediassa.

Jutaringin tanssijamäärät ja ryhmät eivät ole kokeneet suuria muutoksia korona-aikana.
Tanssiryhmiä Jutaringillä on Minitokka, Monotokka, Jutatokka, Jutarinki ja Jutaraito. Korona on
vaikuttanut eniten seurani noin yläasteikäisiin tanssijoihin. Tästä johtuen Juniorit-ryhmä puuttuu kokonaan. Vuorostaan 6–8-vuotiaiden Monotokka-ryhmään on enemmän halukkaita kuin on
paikkoja. Myöskään kansanmusiikin puolella korona ei ole paljoa vaikuttanut soittajien määrään.
Musiikkiryhmiä Jutaringillä on kaksi M:n pelimannit ja pikkupelimannit. Korona on toki vaikuttanut
osittain seurani harjoituksiin, mutta varsinkin esitysten ja reissujen määriin.

Seuraavalle kirjoittajalle haluan esittää kysymyksen, miten tanssi on vaikuttanut sinuun.

Odotan innolla tulevaisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia.

Riikka Kumpula

Kuva: Marjo Kekki

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Tanssin täyttämää

11.2.2022

Vuosi toisensa jälkeen noudatti samaa kaavaa uuden puhtaan kalenterin parissa: Kuulakärkikynä esiin ja sitten merkaten kesän festivaalit, tiedossa olevat viikonlopputapahtumat, koulutukset ja päivän mittaiset opetustyöt. Henkilökohtaisessa vuosikellossa tanssilla oli suuri rooli. Läpäisytestistähän pääsi mukaan lähes vain, jos tilaisuus ei mennyt päällekkäin tanssin kanssa. Kunnes kaksi vuotta sitten sai ryhtyä vetämään henkseleitä allakkaan ja sen seurauksena seuraavaa kalenteria täytettiin varovasti lyijykynän sävyttämillä merkinnöillä.

Tästä seurasi se, että aiemmin tapahtumien johdosta helposti mieleen jääneet päivämäärät olivat joitain numeroita, eikä niillä ollutkaan paikkaa missä tapahtuu kohtaaminen ja siitä muodostuva muisto. Ei koristanut konsertti kalenteria tai helmeillyt harjoitukset huhtikuussa. Paula Kettu kysyi edellisessä kiertokirjeessä, kuinka tanssi näkyy arjen valinnoissasi. Jos ovat tanssin arkea värittäneet hetket heittäneet kuperkeikkaa, ovat konkreettiset havainnot tanssista puhuneet toista. Tanssi nimittäin on ja elää vähän joka nurkassa meillä.

Ensimmäisenä eteisen naulakossa on oma tilansa tanssitossuille ja -kengille lokerikossa, johon niitä mahtuu useammat. Yläkerran makuuhuoneessa on kansallispukukaappi, joka ovet naristen purskahtelee hameita, liivejä, nahkakenkiä ja kaikenkokoisia puuvillapuseroita ja pikkuvaraston useissa pahvilaatikoissa on esiintymisvaatteita. Rappusten alavarastossa, kyllä siinä miljoonavarastossa imurin kanssa, oleilee hulavanteet, leikkivarjot ja huivi poikineen. Kolme tornillista cd-levyjäkin on vielä hengissä ja olohuoneen kirjahyllyn valtaa tanssi- ja musiikkikirjat. Toisessa kaapissa on treenikassia ja -laukkua ja oi kuinka vielä on olemassa VHS-kasetteja, joissa on niin kultaisia tanssimuistoja, että saavat vallata koko komeudellaan muutaman laatikon.

Näiden erilaisten konkreettisten tanssiesineiden käyttöaste tipahti toviksi, mutta niin ne vain ilmoittivat olollaan aiemmasta arjestani, juhlastani ja kaikesta siltä väliltä. Tiedättekö, joskus mietin mitä näissä kaikissa säilytyskonsepteissa olisi, jos niissä ei olisi tanssiin liittyviä tarpeita. En keksi mitään yhtä tärkeää! Ne ovat osa minua ja minun arkeani ja noh, samalla koko perheen arkea.

Oletkos muuten miettinyt vaatevalintoja näkökulmasta tanssiin sopiva vaate vs. ei tanssiin sopiva? Omasta karderoopistani on useamman vuoden löytynyt vain jokunen sen oloinen vaatekappale, joka yllä ei voisi ajatella tanssivansa. Sellainen joka päällä voi seisoa, maata tai istua, mutta ei mitenkään heittää villisti jalkaa, kyykätä tai keinua. Toista on yökkärit, rennot housut ja paita, nuo tanssivaatteiden aatelistoon kuuluvat lökövaatteet, jotka toimivat! Joustavat, sallivat ja inspiroivat yleensä hillumaan ja heilumaan. Kerronkin salaisuuden: heitän parhaat koti-impromoovit yökkäreissä. Toki en varta vasten niitä vaihda, jos tanssi on tullakseen, mutta jokin liikkeellinen vetovoima niissä ilmeisimmin on. Niissä pyöriminen on verrattavissa suihkulaulantaan: ei julkisesti, mutta itsekseen. Kun tanssin säännöllinen ja järjestäytynyt tekeminen lähti arjesta toviksi, täytti lökäpöksyliikuskelu puuttuvan osan. Kissamainen venyttelyheilunta taisi olla se eniten käyttämäni tyylilaji.

Tätä kirjoittaessani pussihousujen etukappaleet, eli toiselta nimeltään etureidet ovat vallan muikean mojovassa tilassa teatterikoreografiaan tulleen ripaskaharjoittelun jäljiltä. Yökkäreissä nekin muuten tehtiin, tottakai.

Niin se vaatekaapin sisältö: Sinne on parin vuoden aikana hiipinyt kotoiluun kivoja villamaisia paitoja ja housutkin. No eihän niillä nyt villejä liikeratoja vedetä, kun alkaa jo ylilämmetä. Niinpä minä olen kernaasti valmis vähentämään niiden käyttöä ja vaihtamaan kevyempään, jos nyt pääsisi kunnolla olemaan, kokemaan ja kieppumaan niissä salonkikelpoisemmissa treenitrikoissa.

Tanssi ja arjen valinnat. Kannan halot sisään, jotta on lämmintä talossa, johon mahtuu koko tanssiva elämäni tarpeineen. Olen jo naksauttanut kuulakärkikynäni terän esiin käyttääkseni sitä 2022 kalenteriini. Sen sivuilla tanssi näyttäytyy uudenlaisena, samanlaisena ja erilaisena.

Tanssi, sinä täytät kaappini, kalenterini, mieleni ja muistini. Kiitos arjesta ja juhlasta kanssasi, jatketaan entiseen hyvään malliin!

Seuraavan kirjoittajan kertomana olisi mielenkiintoista kuulla onko suhteesi tanssiin muuttunut elämäsi varrella.

Lumisin tanssiterveisin

Jutta Wrangén

Tanssinopettaja (YAMK), koreografi ja Pirkan opiston tanssi- ja teatteritaiteen suunnittelijaopettaja

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Kaikuja kansantanssin maailmasta – uusia tuulia tulevalle vuodelle!

21.12.2021

Siellä se häämöttää, uusi vuosi – ladattuna odotuksilla ja uusilla avauksilla. Olkoonkin, että tämä vuosi on ollut täynnä epävarmuutta, muutoksia, sopeutumista ja venymistä. Yhdessä olemme kuitenkin selvinneet, vaikka lähikontaktit ovat olleet harvassa. Ilahduttavaa on, että tämä ei ole viimeinen Kaikuja kansantanssin maailmasta kiertokirje vaan kirjoitussarja jatkuu! Onpa ihanaa päästä lukemaan lisää tarinoita eri puolilta maata, joiden keskiössä on kansantanssi yhdessä sitä harjoittavien ihmisten kanssa. Näin on lupa kurkistaa laajaan kirjoon ajatuksia ja toimintaa kurkistaen ikään kuin kulissien taa.

Toiminannan takana on paljon suunnittelua ja pohdintaa, joka ei välttämättä näy ulospäin. Huomaan usein miettiväni kansantanssia ja sen moninaisuutta. On paritanssia, koreografioita, perinteisiä tansseja, sommitelmia, leikkejä ja lauluja. Kaikki nämä nivoutuvat yhteen, ihan jo solutasolla. Rakastan tanssimista kaikissa sen muodoissa, esiintymistä ja esityksien kokemisesta. Toisaalta samanlaista hetkeä on vaikea jäljitellä, jonka saavuttaa vapaata paritanssia tanssiessa – sulautuessa parin kanssa yhdeksi. Voiko näitä kahta yhdistää, miten ja mitä jos ei? Entäpä se kaikki nauru, riemu ja liike flikuleeria tai Seniä tanssiessa, ihan muuten vaan? Mitäpä tuumit ajatuksesta, että ensi vuonna tanssitaan ja soitetaan ihan vaan huvin vuoksi? Siellä missä kansantanssija kohtaa samalle sykkeelle läpättävän kehon ja/ tai soittajan, pistetään pystyyn jamit – ilman sen suurempaa tavoitetta! Tai ajanvietto mielessä.

Tämän ajatuksen jätän muhimaan.

Vuoden vaihtuminen tuo mukanaan myös uuden tanssin palvelutuottajan. Siirryn töihin toisaalle ja haluan kiittää kaikkia teitä, keiden kanssa olen saanut ja saan tehdä töitä Nuorisoseuroissa. Eikä huolta, en poistu planeetalta, vaan minut löytää edelleen tanssin ja musiikin parista Nuorisoseurojen tapahtumista.

Heti tammikuussa seilataan samassa veneessä Folklandialla, missä saan marssia yleisön eteen järisyttävän upean Tallarin kanssa. Kotia -teos pohtii kodin merkitystä ja muotoa. Onko se paikka vai mielentila? Voiko kotona olla, vaikka onkin kaukana? Minulle yksi koti on nuorisoseura, siellä olen saanut kasvaa ja kokeilla, epäonnistua ja tuntea yhteenkuuluvuutta yhteisen päämäärän tavoittelussa ja sen saavuttamisessa. Sieltä olen löytynyt elinikäisiä ystäviä. Kiitos <3

Seuraavalta kynäniekalta haluaisin kuulla, miten tanssi näkyy arjen valinnoissasi?

Toivottavasti nähdään myös ensi kesänä Pispalan Sottiisissa, vaikkapa Metsän Lapsen merkeissä!

Iloa ja valoa, tanssin ja musiikin täyttämää uutta vuotta 2022!

Paula Kettu

Tanssinopettaja YAMK

Nuorisoseuralainen

Kuva: Kimmo Känsälä
Nuoret taiteilijat Tatu Aspelund ja Emmi Astikainen saivat Paavo Väyrysen rahaston palkinnot

22.11.2021

Tanssija Tatu Aspelund Siepakoista Rovaniemeltä ja teatteriaktiivi ja ohjaaja Emmi Astikainen Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterista Imatralta vastaanottivat nuorten taiteilijoiden kuvataidetta tunnustuspalkintoina Paavo Väyryseltä. Ne jaettiin Suomen Nuorisoseurojen syysvaltuuston kokouksen yhteydessä Helsingissä sunnuntaina 21.11. Palkinto jaettiin 11. kerran.

Tatu on taitava moniosaaja
Nyt 22-vuotias Tatu Aspelund on aloittanut tanssiharrastuksen Rimpparemmissä Rovaniemellä ja siirtynyt sieltä Siepakoihin. Tatu on opiskellut tanssijaksi Lapin urheiluopistolla ja tällä hetkellä hän opiskelee tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Siepakoissa hän on ohjannut kahta lastenryhmää. Tällä hetkellä hän tanssii Siepakoiden Edustuksessa ja soittaa kansanmusiikkiyhtye Hehkussa.

Tatu on monipuolinen: hän on taitava tanssija ja osaa myös laulaa, soittaa ja säveltää. Oma ryhmä ja seura ovat hänelle tärkeitä; hän huolehtii kaikista ryhmän jäsenistä. Hän on esiintynyt oman seuransa mukana kotimaisilla ja ulkomaisilla festareilla. Tatu on ollut myös Rovaniemen teatterissa tanssijana. Lisäksi hän oli tanssijana Tanssimaniassa 2019 Tanssiteos Rauhassa.

”Palkinnon voittaminen oli mahtava yllätys harmaan marraskuun keskellä. Tuntuu hyvältä, kun saan tehdä sitä, mistä nautin ja se otetaan huomioon näin”, Tatu Aspelund kiittelee kuullessaan palkinnosta.

Emmi Astikainen Turun Taideakatemian esityksesssä Onnellinen. Kuvaaja Liisa Turunen.

Emmi opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi
20-vuotias Emmi Astikainen on Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterin kasvatti. Hänellä on laaja nuorisoseuratausta. Hän on toiminut myös Knoppi-ohjaajana, Luova Lava -ohjaajana sekä ohjannut IRTI-teatterissa eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Hänen ensimmäinen oma kesäteatteriohjauksensa oli Imatralla kesällä 2021. Lisäksi hän on myös Nuorisoseurojen valtuuston varajäsen. Hän opiskelee toista vuotta Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.

”Olen hyvin otettu palkinnon saamisesta. Olen saanut harrastaa teatteria aktiivisesti pienestä pitäen ja olen nyt yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan taidetta sekä tekemään tätä myös joku kaunis päivä työkseen. Välillä työ, jota teatterin eteen teen ja olen tehnyt, on ajoittain raskasta ja työlästä. Mutta palo teatteriin ei koskaan lopu. Teatteri on juuri minun taidemuotoni, ja siksi olen hyvin otettu tunnustuksesta. Tuntuu, että olen oikeiden asioiden äärellä. Tämä antaa myös ponnistusta jatkaa omaa uraansa teatterin saralla”, Emmi Astikainen kertoo.

Tunnustusta nuorille taiteilijoille
Paavo Väyrynen on ollut nuoruusvuosinaan aktiivinen nuorisoseuralainen Keminmaalla ja nuorisoseuralaisuus on hänelle edelleen lähellä sydäntä. Vuonna 1998 täyttäessään 50 vuotta Väyrynen järjesti isot juhlat Ostrobotnialla. Hän ei halunnut lahjaksi tavaraa, vaan halusi ohjata onnittelurahat nuorisoseurojen nuorten taiteilijoiden ja harrastajien tukemiseen. Aiheiksi valikoitui Väyrysen oma intohimo teatteri ja mukaan otettiin myös nuorisoseurojen toinen merkittävä harrastuslaji: kansantanssi.

Väyrysen rahaston puheenjohtajana toimii Tytti Isohookana-Asunmaa ja jäseninä Merja Laaksovirta ja Ilkka Köngäs. Rahasto myöntää palkintoja nuorille tanssin ja teatterin harrastajille joka kolmas vuosi. Rahaston palkinnoilla halutaan tukea myös nuoria kuvataiteilijoita. Tänä vuonna taidepalkintoina annetaan Helmi Kuirinlahden ”Suoja”-maalaus sekä Svante Gullichsenin valokuvateos ”Ukko-Koli”.

Pääkuvassa Tatu Aspelund, Oamk Dance. Kuvaaja Petri Kekkonen.

Lisätietoja: Annina Laaksonen
annina.laaksonen@nuorisoseurat.fi
puh. 040 726 7450
Terveiset pääkaupunkiseudulta: Heidi Palmu

12.11.2021

Ulkona sataa vettä kaatamalla, marraskuu on juuri alkanut ja ihan rehellisesti sanottuna on se kuukausi, jonka minä voisin repiä pois kalenterista, vetää viltin korviin, lösähtää sohvalle jonkun ihanan kirjan tai käsityön kanssa ja nauttia takan lämmöstä ja lasten pöhinästä ympärilläni. Mutta valitettavasti tämä ei ole vaihtoehto, vaan täällä pääkaupunkiseudulla mennään tukka putkella tanssien ja puolijuosten paikasta toiseen.

Ehkä tähän väliin on hyvä pitää ihan pieni tutustumis-mainoskatko niille jotka eivät minua tunne lainkaan. Olen Heidi Palmu, Sosionomi AMK ja Tanssinopettaja YAMK ja kulttuurihyvinvoinnin matkalaukkuni sisältää paljon epämääräristä tanssin ja luovien alojen sälää, kulttuurihyvinvointia tuottavaa toimintaa vauvasta vaariin erityisryhmiä unohtamatta. Pääosin toimin pääkaupunkiseudulla ja ruotsinkielisten parissa, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tällä hetkellä saan myös tanssahdella suomenkielisten päiväkotilasten kanssa. Sydän sykkii vahvasti tanssin saavutettavuuden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tahtiin. Aiheesta onkin todella mielenkiintoinen YAMK-tason opinnäytetyö ”Tanssin poluilla – dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia” joka ehdottomasti kannattaa käydä lukemassa. Siinä käsittelemme Riia Niemelän kanssa juurikin kansantanssin saavutettavuutta dialogisuuden ja digitalisaation silmälasien läpi. Mukavia marraskuun pimeitä lukuhetkiä toivottelee Heidi ja Riia😉 Mainoskatko loppu!

Kosketusta ja läheisyyttä etsimässä

No niin, mutta asiaan. Eli mitä kuuluu pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten kansantanssimaailmaan syksyllä 2021, kun kaikki toivovat, että olisimme vihdoin palaamassa normaalimpaan arkeen pandemian jälkilöylyissä? Aikuisten kanssa tanssiminen lähti hieman varauksella käyntiin, mutta tällä hetkellä Helsingissä tanssivat kaikki kolme aikuisten ryhmää lähes normaalisti. Omassa ryhmässäni ni Haga Ungdomsföreningissä on satsattu paljon syksyllä yhdessä tanssimiseen ja parikontaktin löytämiseen pitkän tauon jälkeen.

Itseäni mietitytti paljon koronan tuoma kosketuksen ja läheisyyden puute. Me jotka elämme parisuhteessa ja lasten ympäröiminä, emme tätä ehkä kokeneet niinkään ongelmaksi. Mutta enstäs kaikki ne yksin elävät? Mitä tapahtuukaan ihmiskeholle ja -mielelle jos luonnollinen kosketus ja läheisyys otetaan pois? Kansantanssissa kosketus ja läheisyys ovat luonteva osa tanssia ja ilman niitä koen, että emme pääse samalle tasolle tanssia, erityisesti paritanssia. Ryhmässäni on useita yksin eläviä, joten on ollut todella mielenkiintoista lähteä kesketuksen ja läheisyyden sallimisen matkalle yhdessä heidän kanssaan. Itsestään selvää ja helppoa se ei ole ollut kenellekään, mutta olemme hyvällä matkalla. Kosketuksen ja läheisyyden ohella olemme myös aikuisten ja nuorten kanssa pohtineet seuramme tulevaisuutta ja uutta strategiaa. Mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdintaa, joten eiköhän sieltä jotakin uutta synny.

Kreikka ja 50 lasta

Nuorten ryhmäni, Danskompassen, kanssa olemme vihdoin päässeet treenaamaan kunnolla ja vihdoin kahden vuoden odottamisen jälkeen elokuussa tuleva Kreikan-matka vaikuttaa toteutuskelpoiselta. Aivan mahtavaa, että ryhmällä on selkeä tavoite, jota kohti teemme ahkerasti töitä. Nuoret ovat hajaantuneet koko rannikkoseudulle ja pari lennätti itsensä Skotlantiin, joten harjoitusten koordinointi ja porukan kokoonsaaminen ei aina ole maailman helpointa, mutta onneksi on etäyhteydet, jotka mahdollistavat kaikkien osallistumisen treeneihin tavalla tai toisella.

Haga Ungdomsföreningissä minulla on tällä hetkellä kolme lasten ryhmää, joissa on vilinää ja vilskettä. Hieman mietitytti, josko porukka löytää taas tanssin pariin, mutta KYLLÄ löysivät. Yhteensä meillä on tällä hetkellä mukana toiminnassa n.50 lasta, mikä tuntuu todella hienolta! Nuorimmat ovat 2,5 vuotiaita ja vanhimmat 15. Alkusyksy tanssahdeltiin ulkona, mutta syksyn sateiden saapuessa siirryimme sisätiloihin. Lasten kanssa olemme fokusoineet samoihin asioihin kuin aikuisten kanssa, mutta lasten maailmasta käsin. Erityisen tärkeää minulle opettajana on luoda turvallinen ja salliva ilmapiiri, jossa jokainen lapsi tulee nähdyksi juuri omana itsenään, minkä jälkeen voimme lähteä tutustumaan tanssin ihanaan maailmaan turvallisesti, yhdessä muiden kanssa.

Itselleni hyvin tärkeä henkireikä on myös Espoon kaupungin “Kulttuurikurkkaus”-konsepti, jossa kaupungin kaikkiin päiväkoteihin tarjotaan 3-5 vuotiaille ja pedagogeille kulttuurikurkkaus ammattilaisten johdolla. Käytännössä se tarkoittaa, että laspet saavat tutustua johonkin kulttuurimuotoon parin työpajan ajan ja pedagogit saavat oman pedagogisen osuuden, jossa pääsee sukeltamaan syvemmin menetelmiin, pedagogiikkaan ym. joka toiminnassa on takana. Itse olen saanut kunnian tarjota tanssileikkiä sekä suomen- että ruotsinkielisissä päiväkodeissa, ja vastaanotto on joka kerta yhtä sykähdyttävä ja uniikki. Loistava satsaus Espoon kaupungilta, toivon todella, että tämä ei kuulu kaupungin budjettileikkausten piiriin.

Huomaan, että juttua tulisi vaikka kuinka paljon, mutta joku (lue: ihana mieheni) onkin laittanut takkaan tulen, lapset pöhisevät ympärilläni, joku soittelee rumpuja ja toinen haitariaan…vaikka arki on yhtä liikettä paikasta toiseen, on se myös hienoa: Pysähdy hetkeksi ja nauti! Hengitä raikasta ilmaa sisääsi ja ole tässä ja nyt! Kiitos, että luit!

Mitä kuuluu kiertokirjeelle?

Heidi Palmu

Tanssinopettaja YAMK, Sosionomi AMK

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.