Viime vuonna Vuoden Nuorisoseuraksi koko Suomessa valittu Rutalahden Nuorisoseura järjesti perinteisen Marian päivän juhlan nuorisoseurantalollaan Suojarinteessä. Tilaisuudessa palkittiin Keski-Suomen alueella viime vuonna ansioituneita seuroja ja henkilöitä, jaettiin Knoppi-kerhonohjaajakoulutuksen todistukset, luovutettiin Esko-patsas vuoden teatteriteosta sekä julkistettiin valtakunnallinen Vuoden Nuorisoseura.
Blog
-
Yksi sana ylitse muiden
Jokainen kontakti on viestintää. Jokainen sana, katse, kosketus tai olankohautus. Näihin verrattuna palkitseminen vasta viestintää onkin!
Palkitseminen on hyvä tapa saada vapaaehtoiset toimijat jaksamaan ja viihtymään. Palkitsemista varten on kehitetty pitkälle vietyjä järjestelmiä: ansiomerkkejä, tunnustusmerkkejä, viirejä, pokaaleja, mitaleja ja niin edespäin.Vedän itse treenejä kamppailuseurassa ja toimin kyseisen seuran puheenjohtajana. Tällä hetkellä kiitoksena panostuksestani olohuonettani koristaa iaito, japanilaista katanaa muistuttava miekka. Tuo miekka jaetaan viiden vuoden välein. Kun se minulle myönnettiin, tunsin aivan suunnatonta ylpeyttä siitä, mitä olin voinut antaa seuralle, ja olin todella kiitollinen kaikesta, mitä seura on minulle antanut. Tuo tunne kuitenkin haalistuu nopeasti, kun seuran pyörittämisen arki tulee taas eteen. Edes seuran korkein tunnustus ei lämmitä, kun valvoo iltamyöhään seuran budjetin äärellä tai käyttää lounastaukonsa treenien suunnitteluun.
Ansiomerkkijärjestelmillä on toki paikkansa, mutta niiden lisäksi tarvitaan spontaania, aineetonta ja jatkuvaa tsemppaamista. Palkitsemisen jälkeen tulee kehuminen. Kehuminen ei monelle tule kovin luontaisesti, sillä Suomessa se nähdään helposti mielistelynä. Kehujen vastaanottaminenkin on monelle vaikeaa. Kehumista voi myös harjoitella, se on yksinkertaista: etsit asioissa ja ihmisissä hyviä puolia ja sanot ne ääneen. Avuksi Suomen Kuvalehti on myös kerännyt listan ”100 tapaa kehua”.
Palkitsemisen ja kehumisen jälkeen on sitten se yksi sana ylitse muiden: kiitos. Kiitos on sanana yksinkertainen ja sen antaminen on ilmaista. Sen voi sanoa, jos kehuminen tuntuu vieraalta. Sen antamista voi harjoitella, mutta jotta se olisi merkityksellinen, sen pitää olla aito. Kiitos voi olla lyhyt, hetken mielijohteessa sanottu lause tai se voi olla vaikka pidempi kirje. Mitä henkilökohtaisempi kiitos on, sitä arvokkaampi se on saajalleen.
Kun puolentoista tunnin treeni on ohi ja harrastaja tulee hikisenä ja tyytyväisen näköisenä sanomaan ”kiitos, vedit ihan huippukivat treenit”, niin mikään ansiomerkkijärjestelmä ei pysty sitä korvaamaan. Tai jos treenit eivät syystä tai toisesta olleet huippukivat, niin voi sanoa ”kiitos, kun jaksata vetää näitä”.
Jokainen ääneen lausuttu kiitos on vastaanottajalleen vahvempi viesti kuin arvaatkaan.
-
Esko-patsas Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinelalle
Vuoden teatteriteko –palkintona myönnettävän Esko-patsaan saa tänä vuonna Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinela. Teatterissa toteutettiin vuonna 2015 historian ensimmäinen kesäteatteriesitys – Tirlittan. Seurantalon takapihalla esitetty näytelmä toteutettiin piknik-teatterina, mikä sai paljon kiitosta kylältä, josta kesäteatterimahdollisuus on aiemmin puuttunut.
Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinela on toiminut vuodesta 2001. Tällä hetkellä toimivia ryhmiä on seitsemän, ohjaajia kahdeksan ja apuohjaajia kuusi. Viime kesänä aloitettu kesäteatteritoiminta kokosi eri-ikäisiä harrastajia, ohjaajia, entisiä harrastajia ja harrastajien vanhempia yhteen.Lavarakenteiden ja katsomon puuttuessa Teatteri Roinelan väki innovoi esityksen alustaksi piknik-kesäteatterin, jossa näyttämönä toimi talon pihapiiri ja katsomona katsojien tuomat viltit. Esitys saatiin aikana suuren talkoojoukon avulla.
Positiivisen palautteen siivittämänä Teatteri Roinela on suunnittelemassa kesälle 2016 uutta piknik–kesäteatteria.
Nuorisoseurajärjestön teatteriryhmille vuodesta 1948 jaettu Esko – kiertopalkinto on taustaltaan Aleksis Kiven Nummisuutareiden Eskon kuvitteellinen näköispatsas. Pronssisen patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969).
Vuosina 1974 – 1979 Esko jaettiin Seinäjoen Harrastajateatterikesän kiertopalkintona kunnes se palautui vuonna 1980 takaisin nuorisoseurajärjestön pariin. Vuodesta 2010 patsas on myönnetty vuoden teatteriteosta
-
Vuoden teatteriteko Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinelalle
Vuoden teatteriteko -palkintona myönnettävä Esko-patsas on tänä vuonna luovutettu Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinelalle. Teatterissa toteutettiin vuonna 2015 kylän ensimmäinen kesäteatteriesitys ja uudenlainen kesäteatteri-innovaatio: piknik-teatteri. Seurantalon takapihalla esitetty Tirlittan sai paljon kiitosta kylältä, josta kesäteatterimahdollisuus on aiemmin puuttunut.
Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinela on toiminut vuodesta 2001. Tällä hetkellä toimivia ryhmiä on seitsemän, ohjaajia kahdeksan ja apuohjaajia kuusi. Viime kesänä aloitettu kesäteatteritoiminta kokosi eri-ikäisiä harrastajia, ohjaajia, entisiä harrastajia ja harrastajien vanhempia yhteen.
Lavarakenteiden ja katsomon puuttuessa Teatteri Roinelan väki innovoi esityksen alustaksi piknik-kesäteatterin, jossa näyttämönä toimi talon pihapiiri ja katsomona katsojien tuomat viltit. Esitys saatiin aikaan suuren talkoojoukon avulla.
Positiivisen palautteen siivittämänä Teatteri Roinela on suunnittelemassa kesälle 2016 uutta piknik-kesäteatteria.
Vuoden teatteriteko
Nuorisoseurajärjestön teatteriryhmille vuodesta 1948 jaettu Esko-kiertopalkinto on taustaltaan Aleksis Kiven Nummisuutareiden Eskon kuvitteellinen näköispatsas. Pronssisen patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969).Vuosina 1974 – 1979 Esko jaettiin Seinäjoen Harrastajateatterikesän kiertopalkintona kunnes se palautui vuonna 1980 takaisin nuorisoseurajärjestön pariin. Vuodesta 2010 patsas on myönnetty Vuoden teatteriteosta.
Teatteri Nuorisoseuroissa
Noin puolet Suomen harrastajateattereista, noin 300 näyttämöä, kuuluu nuorisoseurajärjestöön. Mukana on lapsiteatteria, nuorisoteatteria, kesäteatteria, yhteisöteatteria, pienimuotoisia esityksiä, maakunnallisia produktioita, paikallisia tarinoita, kokeilevaa teatteria ja perinteisiä käsikirjoituksia. Nuorisoseurojen teatteritoiminta perustuu paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen ja tarjoaa mahdollisuuksia teatterin harrastamiseen ilmaisutaito- tai teatterikerhoissa, taiteen perusopetuksen mukaisessa toiminnassa, teatteriesityksessä näyttelijänä, ohjaajana tai lavastajana, sekä erilaisilla kursseilla, koulutuksissa, tapahtumissa ja katselmuksissa.
-
Folklandia-gaalassa palkittiin taas kulttuurin tekijöitä
Folklandia-gaalassa 8.1. julkistettiin taas suuri määrä ansioituneita kulttuurin tekijöitä. Suomen Nuorisoseurat palkitsi Vuoden ohjaajat, Pispalan Sottiisin Vuoden kansantanssiyhtyeen sekä Vuoden tanssiteon. Muut tahot julkistivat Vuoden Wäinön, Kaustisen Vuoden yhtyeen, Vuoden Nuoren Pelimannin ja Vuoden kansanmusiikkilevyn.Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat: teatteriohjaaja Katja Hakala ja kansantanssin ohjaaja Taina Salminen
Katja Hakala, Ullavan Ylikylän Nuorisoseura ry / Teatteri Pystymehtä
Katja on Ullavan Ylikylän Nuorisoseuran Pystymehtä-teatteriryhmän luoja ja ehdottoman yhteisöllinen ohjaaja. Lujan, molemminpuolisen luottamuksen vuoksi Katja saa ryhmänsä uskaltamaan yli kaikkien rajojen.Taina Salminen, Kosken TL Nuorisoseura
Taina on toiminut tanhuohjaajana jo vuosikymmeniä ja vaikuttanut positiivisesti satojen koskelaisten elämään. Taina on innoittava ja inspiroiva roolimalli kaikille tanhuajille!Pispalan Sottiisin Vuoden Kansantanssiyhtye – Polokkarit Oulusta
Vuoden 2016 kansantanssiyhtyeeksi on valittu kansantanssiryhmä Polokkarit Oulunsuun nuorisoseurasta Oulusta. Vuonna 1995 perustettu Polokkarit on omintakeinen kansantanssiryhmä, jossa tanssii lähes 30 aikuista kansantanssiin hurahtanutta. Lue lisää >
Vuoden tanssiteko 2015 – Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä
Folklandia myöntää Vuoden tanssiteko 2015 -tunnustuksen Janne ja Aino -tanssiteokselle kiitoksena korkeatasoisesta kokonaisuudesta, joka esimerkillisesti edistää kansantanssin tunnettuutta. Yhteistyön avulla on kyetty luomaan taiteellisesti korkeatasoinen ja kiinnostava teos, jolla luodaan mielikuvaa yleisölle kansantanssista ja -musiikista elinvoimaisena ja kehittyvänä taiteenlajina.
Kansanballadiksi sävelletty yli 40 esiintyjän tanssiteos avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan säveltäjäneron elämänkäänteitä. Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus Petri Kauppinen ja Milla Korja, musiikki Ville Ojanen ja Ostrobothnian Folk Orchestra, päärooleissa Johanna Iivanainen, Timo Rautiainen, Heidi Kultanen, Mitja Pilke ja Aapo-Matti Puhakka. Tanssiteoksen ovat yhteistyössä luoneet Centria ammattikorkeakoulu, Keski-Pohjanmaan konservatorio ja Oulun Ammattikorkeakoulu.
Vuoden 2015 tanssiteko -valinnan suoritti kansantanssimestari Antti Savilampi neuvoa antavan yleisöäänestyksen pohjalta.
Vuoden Wäinö – Ijahis idja -musiikkitapahtuma
Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansantansmusiikin tai kansanmsuiikin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai merkittävästä innovaatiosta alalla. Vuoden Wäinöksi 2016 on valittu alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis idja, jota on järjestetty Inarin kirkonkylällä vuodesta 2004 lähtien. Suomen ainoan saamelaismusiikkiin keskittyvä festivaalin ohjelmaan kuuluu mm. saamelaismusiikin taitajien esityksiä, nousevien saamelaisartistien konsertteja, lasten ohjelmaa, alkuperäisvieraiden musiikkiesityksiä sekä saamelaismusiikkiin keskittyviä klubi-iltoja. Nyt 12 kertaa järjestetty Ijahis Idja on kasvanut merkittäväksi alkuperäiskansojen musiikkia ja kulttuuria esitteleväksi festivaaliksi.
Vuoden Nuori Pelimanni 2016 kansanmusiikkiyhtye Hauru
Juho-Antti Koirasen muistorahastosta on vuodesta 2007 lähtien jaettu kannustusstipendi ja Vuoden Nuori Pelimanni -kunniakirja nuorelle tai ryhmälle, joka jollakin tavalla tuo merkittävän leimansa kansanmusiikin kenttään. Vuoden Nuori Pelimanni 2016 on tuoretta, rajoja rikkovaan ja omannäköistään kansanmusiikkia soittava trio kansanmusiikkiyhtye Hauru. Kaikki muusikot Maija Holopainen, Heidi Juvanen ja Siiri Laitinen ovat 16-vuotiaita. Karjalan kielen sana Hauru tarkoittaa kylmää sumua. Kaiken musiikkinsa tytöt ovat tehneet itse.
Kaustisen vuoden 2016 yhtye – Piirpauke
Kaustisen vuoden yhtyeeksi on valittu juuri 40-vuotista juhlavuottaan viettänyt maailmanmusiikkiyhtye Piirpauke. Kuhmolaisen Sakari Kukon luotsaama yhtye kuului maailmanmusiikin uranuurtajiin yhdistellen kansanmusiikkivaikutteita ennakkoluulottomasti eri musiikinlajeihin jo ennen kuin koko käsitettä oli keksittykään. Vuonna 1974 perustetun yhtyeen ensimmäinen hitti oli levytys Konevitsan kirkonkelloista. Tämänhetkisen kokoonpanon muusikot kuuluvat kotimaisen jazzin kärkikaartiin. Yhtyeen nimi on peräisin karjalaisesta, hälyä ja meteliä tarkoittavasta sanasta.
Vuoden kansanmusiikkilevy – Anne-Mari Kivimäki: Lakkautettu kylä ja Freija: Liki
Kansanmusiikki.fi -portaali ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat seitsemättä kertaa Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnon. Vuoden kansanmusiikkilevy 2015 -palkinto jaetaan tasapistein kahdelle julkaisulle: Anne-Mari Kivimäki: Lakkautettu kylä ja Freija: Liki.
Kihtinäjärvi Recorsin julkaisemalla Lakkautettu kylä -albumilla kuljetaan 1900-luvun alun Suistamon illatsuista tähän päivään. Levyllä Kivimäen luomat nykykarjalaiset sävellykset, sota-ajan suosikkisävelmät ja Ilja Kotikallion karjalankieliset arkistoäänitteet luovat ainutlaatuisen kuuntelukokemuksen. Musiikki ja arkistojen rahina vievät kuulijan matkalle sekä menneeseen että mielikuvituksen maailmaan.
10-vuotisjuhliaan viettävä Freija julkaisi uuden albumin ”Liki”. Yhtyeen kolmas levy jatkaa kansanlaulua ja iskelmää tyylikkäästi yhdistävällä linja ja tuo kuulolle niin päivitettyjä versioita ikivihreistä, kuin omia sävellyksiäkin. Uusi albumi on tunnelmaltaan edellistä valoisampi. Lauluissa on rohkaisevaa sanomaa, vaikka toki mukana on pari synkeämpää balladiakin. www.freija.fi
-
Taiteilijanuoret näyttelijä Ida Raekorpi ja tanssija Mitja Pilke Paavo Väyrysen Rahaston palkinnon saajiksi
Teatteriaktiivi Ida Raekorpi Koirakiven Nuorisoseuralta Mäntyharjulta sekä Oulussa ja Joensuussa vaikuttanut kansantanssitaitaja Mitja Pilke Nuorisoseura Motorasta vastaanottivat tunnustuspalkinnon Paavo Väyryseltä nuorisoseurakokouksessa Tampereella. Palkinto jaettiin 9. kertaa.
Näyttelijä ja laulaja koko ikänsä
Nyt 25-vuotias Ida Raekorpi kiinnostui teatteriharrastuksesta jo nuorena. Hän kävi Mäntyharjun kansalaisopiston nuorille suunnatuilla teatterikursseilla ja toimi sen jälkeen monta vuotta Koirakiven nuorisoseuran teatteritoiminnassa.
Raekorpi on energiallaan onnistunut innostamaan muita nuoria mukaan teatteriharrastuksen pariin. Musiikillisesti lahjakas nainen on aktiivisesti jakanut osaamistaan ja kouluttanut muita teatteriryhmäläisiä esimerkiksi laulussa. Kesällä 2015 hän teki pääosan musiikkikomediassa Aikuinen nainen, jossa hänellä oli useita soololauluja ja muita lauluosuuksia. Lisäksi hän hyppäsi näyttämöltä kulissien taakse ja hoiti ison teatteriproduktion pääsylippujen varausmyynnin ja järjestön sihteerin tehtäviä.
Hulivilistä poikien esikuvaksi
Nykyään 23-vuotias Mitja Pilke aloitti kansantanssin harrastuksen joensuulaisessa Nuorisoseura Motorassa Jarmo ja Mari Lehikoisen ohjauksessa pienenä alakoululaisena. Moni muistaa tuon pitkähiuksisen hulivilin, joka säkenöi lavalla jo nuorena poikana.
Päätettyään koulunsa Joensuussa ja suoritettuaan siviilipalveluksen Pilke pääsi opiskelemaan tanssinopettajaksi Oulun seudun ammattikorkeakouluun suuntautumisvaihtoehtonaan kansantanssi. Oulussa hän oli mukana luomassa Nuorisoseura Vilikkaan Tanssiteatteri Hämyä, missä nuorukainen pääsi kehittämään myös teatteri-ilmaisun taitojaan.
Tällä hetkellä Pilke opettaa Joensuun Motorassa monia ryhmiä lapsista edistyneisiin tanssijoihin ja tanssii itse Tanssiteatteri Hämyssä. Hän haluaa olla esikuva erityisesti tanssiville pojille.
Tunnustusta nuorille taiteilijoille
Paavo Väyrynen on ollut nuoruusvuosinaan aktiivinen nuorisoseuralainen Keminmaalla ja nuorisoseuralaisuus on hänelle edelleen lähellä sydäntä. Viime vuonna Väyrynen käsikirjoitti ja ohjasi näytelmän Kahden Kemin patriarkka, jossa hän myös näytteli.
Vuonna 1998 täyttäessään 50 vuotta Väyrynen järjesti isot juhlat Ostrobotnialla. Hän ei halunnut lahjaksi tavaraa, vaan halusi ohjata onnittelurahat nuorisoseurojen nuorten taiteilijoiden ja harrastajien tukemiseen. Aiheiksi valikoitui Väyrysen oma intohimo teatteri ja mukaan otettiin myös nuorisoseurojen toinen suuri harrastus kansantanssi.
Palkinnoksi nuorten taiteilijoiden teoksia
Myös Paavo Väyrysen rahaston palkinnoilla halutaan tukea nuoria taiteilijoita. Tänä vuonna valitut teokset ovat valokuvaaja Saara Mansikkamäen kuva erämaan rauhasta Kilpisjärven Mallan luonnonpuistosta ja Jirina Alangon teos OZ Queer.”Määritelmät lonksuvat suussa kuin irronneet tekarit, eivätkä pure kiinni oikein mihinkään. Kun kysyvät ammattia, vastaan kuvajournalisti mutta lisään, että se lausutaan menninkäinen”, kuvailee Mansikkamäki itseään. Valokuva erämaasta on otettu syyskuun alussa, jolloin sää oli ollut parin päivän ajan pilvinen ja sateinen. ”Iltapäivällä tuuli alkoi kuitenkin hajottaa pilvilauttoja, päästää aurinkoa lävitseen. Valon valuessa kohti puunlatvoja erämaan rauha tuntui korostuneen syvältä”, Mansikkamäki kertoo.
Lahden Muotoiluinstituutissa opiskeleva JIRINA toimii freelancer-valokuvaajana Suomessa ja Iso-Britanniassa. Hänen tavoitteensa video- ja valokuvaajana on olla ennakkoluuloton ja provokaativinen, unohtamatta hupsua hullunkurisuutta. Teos OZ Queer tähtää juurikin tähän: pako harmaasta arjesta kohti säkenöivää queer-seikkailua. Jospa elämä sateenkaaren toisella puolella onkin parempaa? -
Tuomas Koivuniemi valittiin Suomen Nuorisoseurojen valtuuston puheenjohtajaksi, Perttu Kemiläinen varapuheenjohtajaksi
Suomen Nuorisoseurojen liittokokous valitsi sunnuntaina 4.10. valtuustonsa uudeksi puheenjohtajaksi seuraavalle kolmivuotiskaudelle Tuomas Koivuniemen. Varapuheenjohtajaksi valittiin tikkakoskelainen Perttu Kemiläinen Jyväskylän seudun nuorisoseurasta.
”Pidetään huolta, että nuorisoseuratoiminta on aktiivista ja sitä on joka paikassa”, tiivistää Koivuniemi suunnitelmia tulevalle kolmivuotiskaudelle. ”Meillä on monipuolista toimintaa, maalla ja kaupungissa. Sellaista toimintamuotoa ei olekaan, jota ei nuorisoseuroissa voisi harrastaa!”
”Kun taloustilanne on synkkä, järjestöjen roolilla on mahdollisuus kasvuun. Meidän on oltava osa yhteiskuntaa, tuettava lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja huomioitava uudetkin tulijat, esimerkiksi pakolaiset.”
Tuomas Koivuniemi on pitkän linjan nuorisoseuralainen ja on ollut aktiivinen niin paikallisella, alueellisella kuin liittotasolla. Hän työskentelee Kauhajoki-lehden päätoimittajana ja on ollut Suomen Nuorisoseurojen valtuuston jäsen vuodesta 2009 ja hallituksen jäsen vuodesta 2013.
Perttu Kemiläisellä on niin ikään pitkä nuorisoseurahistoria. Hän on toiminut Suomen Nuorisoseurojen valtuustossa ja hallituksessa ja Keski-Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtajana.
-
Sanni Grahn-Laasonen Nuorisoseuralehdessä: Kansalaisjärjestöt pitävät Suomen liikkeessä
Kolmas sektori huolehtii Suomessa monista sellaisista toiminnoista, joihin julkisen sektorin kädet eivät ylety. Järjestöt ovat myös hieno tapa tehdä vapaaehtoistyötä. Moni suomalainen osallistuu yhteiskunnan toimintaan ja tekee vapaaehtoistyötä järjestöjen kautta.
Kolmannen sektorin kansataloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Hintaa on vaikea laskea, mutta on tutkittu, että pelkästään vapaaehtoistöitä tehdään vuosittain 100 miljoonan euron arvosta. Taloustutkimuksen viimeisimmän kyselyn mukaan jopa kolmannes suomalaisista ilmoitti tehneensä vapaaehtoistyötä neljän viimeksi kuluneen viikon aikana. Eniten vapaaehtoistunteja tehdään nykyään lasten, kulttuurin ja liikunnan parissa.
Ilman kolmatta sektoria Suomi pysähtyisi. Kansalaisjärjestöt ovat usein julkisia toimijoita ketterämpiä muuttamaan toimintatapojaan ja tarttumaan yhteiskunnan uusiin virtauksiin. Uudet ratkaisut tulevatkin usein järjestöpuolelta. Järjestöissä on runsaasti osaamista, josta julkisen sektorin olisi syytä ottaa oppia.
Julkiselle sektorille järjestöt ovat keskeinen yhteistyökumppani. Moni tämän hallituksen tavoite liittyy kansalaisjärjestöjen ydinosaamiseen. Hallitusohjelma tarjoaa aktiivisille ja vaikuttavaa työtä tekeville kansalaisjärjestöille runsaasti toimintamahdollisuuksia ja kehittymisen paikkoja.
Esimerkiksi varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevien toimien lisääminen ovat hallituksen kärkihankkeen ”palvelut asiakaslähtöisiksi” tavoitteita. Ne ovat myös nuorisotyötä tekevien järjestöjen ydinosaamista. Järjestöt ovat parhaita asiantuntijoita myös yhteisöllisyyden lisäämisessä. Kansalaisjärjestöjä tarvitaan esimerkiksi vahvistamaan eri sukupolvien välistä yhteyttä. Lasten vierailuista vanhusten taloihin on saatu todella hyviä kokemuksia.
Kulttuuri on myös yksi hallituksen kärkihankkeista. Taide ja kulttuuri tuottavat valtavasti hyvinvointia ja niiden täytyy olla jokaisen suomalaisen saavutettavissa. Kulttuuri on tuotava lähemmäksi lapsia ja nuoria. Samalla vahvistetaan lasten ja nuorten luovuutta. Kulttuurista nuorisotyötä tekevät järjestöt, kuten Nuorisoseurat, voivat olla avainasemassa hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisessa.
Järjestöjen osaamista tarvitaan myös nuorten osallisuuden parantamiseen. Mitä paremmin nuoret pääsevät mukaan keskustelemaan tulevaisuuden ratkaisuista, sitä paremmin demokratia toteutuu ja sitä varmemmin nuoret ovat aktiivisia myös myöhemmin elämässään.
Osallistuminen tarkoittaa myös sitoutumista. Jos nuoret saavat äänensä kuuluviin, se myös motivoi osallistumaan. Vanheneva Suomi tarvitsee jokaista nuortaan. Aiempaa pienempien ikäluokkien kannettavaksi jää tulevaisuudessa meidän kaikkien hyvinvointi.
Kolmannen sektorin merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja uusien ratkaisujen löytämiseksi on valtava. Mitä enemmän järjestöt, vapaaehtoiset ja lähiyhteisöt osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen, sitä paremmin Suomi voi.
Sanni Grahn-Laasonen
Opetus- ja kulttuuriministeri -
Terveisiä Kansantanssin kääntöpiiristä 2015
Terveisiä Kansantanssin kääntöpiiristä 2015! Kansantanssin kääntöpiiri kokoontui 4.-5.9. Tampereella. Vuoden aikana alueellisista tanssitoimijoiden tapaamisista valitut edustajat sekä muut kansantanssitoiminnan kehittämisestä kiinnostuneet henkilöt tapasivat Tampereella jo toista kertaa. Yhteensä 33 osallistujaa ympäri Suomea rakensi kahden päivän ajan entistä parempaa kansantanssitoimintaa! Olemme koonneet tähän tiivistelmän Kansantanssin Kääntöpiirin aiheista ja keskusteluiden tuloksista.
Perjantai-iltana katseet käännettiin edellisen vuoden Kansantanssin kääntöpiiriin. Riia Niemelä kertoi, miten vuoden 2015 kehityskohteisiin on järjestön puolelta vastattu. Heti sen jälkeen suunta vaihdettiin lähitulevaisuuteen eli kohti Kansantanssin riemuvuotta 2016. Jussi Kaijankangas esitteli Tanssinriemu – sivustoa ja Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssin riemuvuoden päätapahtumaa Pispalan Sottiisia. Joonas Pokkinen toi terveisiä järjestöjen yhteiseltä, Kansantanssin Riemuvuoden työryhmältä. Jukka Heinämäki ja Petri Hoppu haastoivat osallistujia miettimään miten yksittäiset ryhmät, seurat ja alueet voisivat juhlia Kansantanssin riemuvuotta ja tuoda kansantanssin näkyväksi valtakunnallisesti.
Tuleva ilman yhteyttä menneeseen on hapuilua
Siinä päällimmäiset terveiset tanssitaiteen tohtori Isto Turpeisen luennosta Kansantanssin kääntöpiirissä. Turpeinen on tutkija, pedagogi, koreografi, tuottaja ja tanssija. Erityisalueena hänellä on ollut poikien tanssinopetus.
Väitöstutkimuksessaan Raakalautaa ja rakkautta. Kolme sommitelmaa oman elämän tanssista hän tarkastelee pitkällisen pedagogisen kokemuksensa kautta kehkeytynyttä raakalauta-työtapaa. Mitä on kohtaaminen ja kokemuksen jakaminen tanssin opetuksessa?
Enemmän kuin tanssista Turpeinen puhui ihmisten kunnioituksesta, rakkaudesta ja dialogisesta vuorovaikutuksesta. Hänen mielestään molemmat, sekä opettaja että oppija ovat yhtä lailla kasvatettavana oppimistapahtumassa. Kasvatuksen ytimenä on se, että ihmisessä olevat mahdollisuudet toteutuisivat.
Tarttis tehdä jotain? Turpeisen mukaan koko tanssin alan kasvu syntyy rakenteiden vahvistumisesta. Siihen tarvitaan yhteistoimintaa sekä verkostoja että rihmastoja, jotka pitävät sisällään yhtä lailla tietoa, taitoa, rakennetta kuin rahoitustakin. Ennen muuta tanssialan vahvistamiseen tarvitaan kuitenkin rohkeutta katsoa eteenpäin. Nuorisoseurojen vahvuus on yhteisöllisyys, perinteen tuntemus ja luovuus. Luovuus on toimintaa ja yhdessä tekemistä.
Tutustu Isto Turpeisen väitöstutkimukseen: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154201
Onko kansantanssitoiminta kulttuurista nuorisotyötä?
Eevi Miettinen herätteli kansantanssiväkeä pohtimaan omaa toimintaansa kulttuurisen nuorisotyön kautta. Kääntöpiiriläiset liittivät kulttuuriseen nuorisotyöhön muun muassa osallisuuden, yhteisöllisyyden, matalan kynnyksen toiminnan, kasvamisen ja oppimisen, dialogisuuden sekä nuorten omaehtoisen toiminnan mahdollistamisen. Yhdessä pohdittiin millaista lisäarvoa toiminnan määritteleminen kulttuuriseksi nuorisostyöksi tuo ohjaamiseen itselle, nuorelle, entä ulospäin. Määritteleminen voisi antaa työlle muun muassa uskottavuutta, laajempia yhteistyömahdollisuuksia, arvostusta rahoittajien näkökulmasta ja nuorille käsityksen itsestään kulttuurin luojana.
Lue lisää kulttuurisesta nuorisotyöstä Suomen Nuorisoseurojen Young Art Laboratorio -hankkeen blogista: https://youngartlaboratorio.wordpress.com/
Tanssirallin työstämisestä
Vuoden 2014 Kansantanssin Kääntöpiiri määritti yhdeksi kehityskohteeksi lasten kansantanssiryhmien luokittelujen kriteeristön luomisen. Kriteeristön luomisesta vastaa Oulun ammattikorkeakoulu Niina-Susan Vahtolan johdolla. Vahtola esitteli tämän hetkisen luonnoksen kriteereistä ja kääntöpiiri antoi palautetta jatkotyöstöä varten. Kriteeristö valmistuu syksyn 2015 aikana ja otetaan käyttöön Tanssirallissa 2016.
Lisäksi kääntöpiiri käsitteli Tanssirallin tulevaisuuden toteuttamistapaa. Tanssirallin on koettu olevan suhteessa koko lasten kansantanssiharrastusryhmien määrään pienen porukan juttu, ja lisäksi palautetta on saatu siitä, ettei toisten esityksiä ole ollut mahdollista seurata Tanssiralli-konserteissa ohjelmapäällekkäisyyksien vuoksi, mikä puolestaan on johtanut siihen, että ryhmät ovat joutuneet esiintymään puoli tyhjille saleille. Kehittäminen nousi tarpeesta nostaa Tanssirallin statusta ja antaa lasten ja nuorten toiminnalle sille kuuluva arvo ja paikka. Kansantanssin Kääntöpiirin tehtävänä oli arvioida neljän eri toteuttamistavan hyviä ja huonoja puolia ja tämän jälkeen äänestää vaihtoehdoista mieluisin, jota lähdettäisiin tulevaisuudessa toteuttamaan. Vaihtoehtoina oli:
1) Tanssiralli osana Pispalan Sottiisia (ääniä 3 kpl)
Osana suurempaa tapahtumaa on hyvät puitteet ja tuotannollisesti järkevää. Osallistujat ovat jo valmiiksi paikalla ja tämä on tuttu malli. Samassa paikassa toistuva tapahtuma kuitenkin toisille aina kaukana. Lapsille Pispalan Sottiisi on liian rankka paketti ja Tanssiralli ei saa sille kuuluvaa arvoa.2) Tanssiralli osana Lasten Kalenoita (ääniä 0 kpl)
Monet osallistujista ovat jo paikalla, mutta malli törmää samoihin haasteisiin Pispalan Sottiisin kanssa. Tapahtuma on profiloitunut lastenkulttuuritapahtuma, jossa on paljon muutakin ohjelmaa, eikä nähty miten katselmus tähän sijoittuisi. Lisäksi tämä rikkoisi luokittelurytmin, kun samana vuonna olisi myös Tanssimylly.3) Tanssiralli omana tapahtumanaan (ääniä 3 kpl)
Tässä mallissa saa keskittyä luokitteluohjelmaan ja toisten esitysten katsomiseen. Suurimpina kysymyksinä nousi, että onko kuitenkin liikaa tapahtumia yhdelle vuodelle ryhmän käytävänä sekä se, millä resursseilla ja missä tapahtuma voitaisiin tuottaa.4) Alueelliset Tanssiralli-katselmukset (ääniä 16 kpl)
Järjestetään 2-4 tapahtumaa toukokuussa. Voitaisiin kehittää olemassa olevista alueellisista katselmuksista, mutta on taattava tasa-arvoiset puitteet ja resurssit aluetapahtumille. Ryhmät saavat keskittyä luokitteluesitykseen ja toisten esitysten seuraamiseen. Katselmuksen ollessa lähellä osallistuvien ryhmien määrä voi kasvaa. Aluetapahtumista voidaan koota Priimatiimi Pispalan Sottiisiin.Selvä enemmistö kannatti äänestyksessä alueellista mallia, jota on lähdetty välittömästi valmistelemaan ottaen huomioon Kansantanssin kääntöpiirin arviot vuodelle 2016. Tiedotamme asiasta tarkemmin piakkoin.
Tanssin konkreettiset kehitystoimenpiteet seuraavalla kolmelle vuodelle
Kääntöpiirin väki lähestyi kolmivuotisohjelmaa kansantanssin näkökulmasta kärjillä: laatu, määrä ja saavutettavuus.
Miltä näyttää Nuorisoseurojen tanssitoiminta vuonna 2018? Kuinka paljon meillä on harrastajia? Millaista toiminta on sisällöltään? Entä miten ihmiset saavat tietoa ja miten kansantanssi näkyy ulospäin? Kiperiin kysymyksiin päästiin pohtimaan vastauksia ja tarvittavia toimenpiteitä ryhmissä.
Laatupajassa pohdittiin millaiset toimet parantavat kansantanssitoiminnan sisältöä ja millaista tukea ohjaajat ja muut toimijat tarvitsevat, jotta laatu voisi parantua. Erityisen vahvasti esille nousi ohjaajien toiminnan olosuhteet ja tuki, sekä toiminnan elämyksellisyys. Koettiin, että toiminnan järjestäjät tarvitsevat koulutusta, jotta ohjaajien aika ja jaksaminen riittäisi toiminnan sisällön suunnitteluun ja toteutukseen. Tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2018 toiminta on elämyksellistä, enemmän kuin ryhmän oman harjoitukset, esiintymiset ja toisten esitysten katselemista konserttitilassa. Ryhmät elävät ja toimivat yhdessä alueellisesti ja valtakunnallisesti yli sukupolvirajojen.
Määräpajan lähtötilanne oli se, että määrällisesti sekä harrastajien että harrastusryhmien määrä on laskenut. Määrän nykyisinä ongelmina voidaan nähdä myös se, että kaikkea tuntuu olevan liian vähän: ei ole tarpeeksi mm. osallistujia, ryhmiä tai koulutuksia. Toisaalta tilastointikaan ei ole täysin kattavaa. Positiiviseen suuntaan kehittyneessä tulevaisuudessa nähtiin kuitenkin kasvua määrissä.
Saavutettavuustyöpajassa pohdittiin kansantanssitoimintaa sekä nuorisoseurajärjestön harrastusmuotona että laajemmin. Vuoteen 2018 mennessä kansantanssin nähtiin mahdolliseksi koskettaa kokonaisia ikäluokkia koulumaailman kautta. Ryhmässä todettiin, että lähtökohdat harrastustoiminnalle ovat seurakohtaisesti varsin eroavaisia jo harrastustiloista lähtien. Pitkäpolvisen keskustelun myötä ehdittiin myös pureutua viestinnän haasteisiin ja merkittäväksi kehityskohdaksi nousi myös liiton viestinnän jalkautuminen vahvemmin pois ylätasolta tukemaan ruohonjuuritasolla tapahtuvaa toimintaa.
Valitut toimenpiteet ja kehittämiskohteet vuosille 2016-2018
Saavutettavuus:
- Kiertävä ope maakuntaan kouluille (17)
- Tuotantokoulutus lähelle (12)
- Viestintä jalkautuu (12)
Määrä:
- Somen käyttöönotto ja koordinointi (14)
Kansantanssi näkyy somessa yhteisillä tägeillä, tehdään erityisesti videoita - Kasvatetaan omat ohjaajat, koulutetaan mahdollisimman moni (13)
Koulutetaan enemmän ja lähempänä kuin aiemmin, harrastusryhmä vaatii ohjaajan - Ammattimainen markkinointi ja tiedotus, sisäinen ja ulkoinen (12)
Markkinointia ja viestintää tehdään nykyaikaisesti, toimijoille annetaan työkaluja
Laatu:
- Koulutetaan seuran toimijoita työnantajuuteen (21)
- Materiaalia tyrkylle – Tanssin riemua (19)
- Toimintamallipaketin luominen ja jakaminen (12)
- Paikallisen ja valtakunnallisen jamittelun kehittäminen (11)
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli pullollaan asialle omistautuneiden osallistujien antoisia keskusteluja, ideoita ja mukavaa yhdessä oloa. Keskustelut jatkukoon joka puolella Suomea erilaisissa yhteisöissä, tulevissa tapahtumisissa ja sosiaalisessa mediassa. Tavataan tanssitoimijoiden alueellisissa tapaamisissa keväällä 2016! Lisätietoa Kansantanssin kääntöpiiristä ja alueellisista tapaamisista voit kysyä Riia Niemelältä Tanssin osaamiskeskuksesta. Riian tavoitat riia.niemela@nuorisoseurat.fi tai 044 744 3939.
-
Tanssimylly 2015 yleispalautteet
Tamperereella järjestetty valtakunnallinen kansantanssikatselmus Tanssimylly päättyi riehakkaisiin tunnelmiin, kun luokittelutulokset julkistettiin viikonlopun päätteeksi Sorin Sirkuksella. Tanssimyllyssä on neljä ikäryhmää: 15-20-vuotiaat, yleinen sarja, yli 35-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat. Ryhmät luokitellaan esitystensä perusteella mestaruus-, valioplus-, valio-, taitoplus-, taito- tai perussarjaan.TANSSIMYLLY 2015 RAATIEN YLEISPALAUTE
Vuoden 2015 valtakunnallinen kansantanssikatselmus, Tanssimylly, osoitti jälleen, että kansantanssissa on tilaa kaikille. Molemmat arviointiraadit haluavat kiittää kaikkia osallistuneita tanssijoita, muusikoita, ohjaajia ja Tanssimyllyn järjestäjiä hienosta tapahtumasta. Erityismaininta onnistuneelle äänentoistolle ja koko tekniikalle!
Viikonlopun aikana nähtiin erilaisista lähtökohdista ponnistavia esityksiä yhteensä 27 ryhmältä. Prosessin jokainen vaihe oli edustettuna. Näimme teosten ensi-iltoja ja myös hyvin pitkään työstettyjä ja kypsyneitä koreografioita.
Teosten kirjo oli laaja: osa pohjautui vahvaan ilmaisuun, osa tukeutui puhtaasti tanssitekniseen osaamiseen. Teosten teemat vaihtelivat konkreettisista arjen tilanteista abstrakteihin ilmiöihin. Monet ryhmät haastoivat omaa suhdettaan kansantanssiin. Omalaatuisilla koreografioilla laajennettiin ja tutkittiin ryhmän persoonallista suhdetta lajiin. Myös yleisön ja näyttämön välistä rajaa tutkittiin.
Raadit kannustavat esiintyjiä kohtaamaan Tanssimyllyn oman prosessinsa välietappina päätepisteen sijasta. Jokainen ryhmä osallistuu tapahtumaan omista lähtökohdistaan. Raati toivoo, että Tanssimylly kehittyy tapahtumana jatkossa niin, että raati kykenisi työskentelyssään tukemaan jokaista ryhmää entistä paremmin juuri tämän ryhmän omista tavoitteista käsin. Keskustelevaan ja avoimeen ilmapiiriin luottaminen lähentää ryhmiä ja raatia ja auttaa heitä syventymään yhteisen tavoitteen äärelle.
Ryhmien yleistaso on ollut hyvä. Nousujohteisuutta aiempiin vuosiin ja vuosikymmeniin on ollut selvästi havaittavissa. Myös musiikkiryhmät ovat hyviä. Tanssijoiden ja muusikoiden välinen kontakti ja saumaton yhteistyö jo orastaa, ja joillakin ryhmillä se on jo puhjennut kukkaan. Raadit kannustavat kaikkia osallistujia pohtimaan kansantanssin ja elävän musiikin suhdetta. Yhteistyötä teosprosessin jokaisessa vaiheessa tanssijoiden ja muusikoiden välillä tulisi arvostaa ja hyödyntää entistä enemmän. Raati toivoo, että kansantanssi ja kansanmusiikki nähtäisiin kiinteästi ja luonnollisesti toisiinsa kietoutuvina elementteinä, jotka ovat yhtä arvokkaassa asemassa ohjelmakokonaisuudessa.
YLEISPALAUTEET SARJOISTA
Yleinen sarja
Yleinen sarja näytti erinomaisen kattauksen ympäri Suomea toimivista erilaisista kansantanssiryhmistä. Perinteisen materiaalin lisäksi yleisessä sarjassa nähtiin kansantanssin rajoja haastavia teoksia. Teokset oli tehty eri lähtökohdista antaen jokaiselle ryhmälle haastetta huomioiden ryhmän omat lähtökohdat. Mukana oli muun muassa tanssiteatteri-ilmaisuun, hahmoon, abstraktiin tunnetilaan ja tanssilliseen osaamiseen pohjaavia teoksia. Ilahduttavaa oli tanssitaidon yleinen, hyvä taso ja se, että jokainen teos oli omassa prosessissaan menossa eri vaiheessa. Ryhmien soitto- ja laulutaito oli hyvällä tasolla. Sovitukset monipuolisia ja musiikin dynamiikka laaja.
15–20 -vuotiaat, yli 35 -vuotiaat ja yli 55-vuotiaat
Kaikissa kolmessa ikäsarjassa (15–20 -vuotiaat, yli 35-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat) esitykset ponnistivat vahvasta kansantanssin perustekniikasta. Kansantanssillisten esitysten seuraaminen oli antoisaa. Perustyön pitkäjänteinen tekeminen välittyi esityksistä ilahduttavasti. Tanssimylly katselmus mahdollistaa eri ikästen kansantanssin ja -musiikin harrastajien avoimen kohtaamisen samalla estradilla. 15–20 -vuotiaiden sarjan into ja energisyys tulee esiin myös vanhemmissa osallistujissa. Tanssin riemuun yhdistyy elämänkokemuksen ja tanssittujen kilometrien myötä syvää luottoa omaan tekemiseen ja ryhmään. Jokainen ryhmä voi oppia toisiltaan paljon seuraamalla toistensa esityksiä.
Raati muistuttaa, että teknisen ja ilmaisullisen puhtauden kykenee saavuttamaan ilman steriiliä ja akateemisen tyylin tunnelmaa. Pieni särö ja elävyys kuuluu kansantanssiin. Jokainen esiintyjä saa näkyä ja kuulua yksilönä, kun kaikki kuitenkin puhaltavat yhteen yhteiseen hiileen. Ryhmä koostuu vahvoista ja toisilleen tilaa antavista yksilöistä.
Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä suomalaisesta kansantanssiesityksestä. Tanssimylly katselmus todisti jälleen, että esittävän kansantanssin matka on ollut pitkä. Kansanperinne elää kiinteässä suhteessa nykypäivään ja haastaa omia konventioitaan toivottavasti jatkossakin. Pohjavireenä ovat edelleen riemu ja yhteisöllisyys.
Arviointiraadit
Yleisen sarjan raadissa olivat Mira Kolanen, Markku Lepistö ja Rami Meling sihteerinään Anu Kokkonen. 15–20 -vuotiaiden ikäsarjan sekä yli 35-vuotiaiden ja yli 55-vuotiaiden sarjan raadin muodostivat Petri Hoppu, Heidi Palmu ja Pekka Pentikäinen sihteerinään Elena Penttilä.