Kategoria: Blogi

  • OSA II Vapaaehtoistoiminnan blogi – Tuutko mukaan?

    OSA II Vapaaehtoistoiminnan blogi – Tuutko mukaan?

    Tämä on toinen osa vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevästä kolmiosaisesta blogisarjasta. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtanana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.

    Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

    Nuorisoseurojen vapaaehtoiseksi tullaan useimmiten henkilökohtaisen rekrytoinnin kautta – joku pyysi minut mukaan. Nuorisoseurat on kasvatusjärjestö ja vastauksissa käy ilmi myös se, että moni on kasvanut vapaaehtoiseksi perheen tai harrastuksen saattelemana. Vapaaehtoistyö näyttäytyy tällöin hyvin luontevalta jatkumolta ja osalta omassa elämässä. Toisaalta vapaaehtoiseksi saattaja voi olla myös oma lapsi, jonka harrastustoimintaa halutaan olla mahdollistamassa ja tukemassa. Vaikka mukaan tullaan harvemmin hakuilmoitusten myötä, niin julkiseen tietoon ja avoimuuteen kannattaa myös jatkossa panostaa samalla tiedostaen, että tulevaisuuden vastuunkantajat todennäköisesti temmeltävät nuorisoseuran harrastusryhmissä jo tällä hetkellä. Kysymykseksi ehkä nouseekin se, miten järjestö saattaa nuo temmeltäjät vapaaehtoistoiminnan tielle, ja miten se antaa heille työkaluja toimia myös järjestön luottamushenkilöinä tulevaisuudessa. 

    Suurin osa koki nuorisoseuraan mukaantulemisen kynnyksen olevan matala. Toisaalta nimettiin useita seikkoja, jotka voivat olla esteenä mukaantulolle: tietämys järjestöstä, sen vanhanaikainen tai jopa valheellinen imago, reitit tulla mukaan, sisäpiirivaikutelma, ajan puute, kilpailu eri toimijoiden välillä ja ylipäätään ajankäytön osalta, tehtäväkuvaus ja sitoutuminen. Kun mietin omaa nuorisoseurahistoriaani, kaikkiin käännekohtiin liittyy joku henkilö, joka on pyytänyt minut mukaan. Yksi mieleenpainunut hetki on, kun harjoituksissa ohjaajani ja alueen työntekijä pyysivät minut mukaan kasvattiseurani johtokuntaan ja suostuin. Olin tuolloin lukiolainen ja juuri päättänyt kauteni paikallisessa nuorisovaltuustossa. Tuosta hetkestä alkoi oma tieni luottamushenkilönä järjestössä. 

    Suurin osa haastateltavista koki saaneensa hyvän perehdytyksen tehtävään ja perehdyttäjinä olivat toimineet seurajohto, ohjaaja, edeltäjät, erilaiset koulutukset, työntekijät tai samassa tehtävässä toimivat vertaiset. Joskus oli opittu myös kantapään ja tekemisen kautta, hyödynnetty muuta osaamista ja otettu itse selvää tehtävistä. Suurin osa koki saavansa tukea, kun sitä tarvitsi, jos itse oli aktiivinen. Haastatteluissa nousi esiin myös huoli niistä, jotka eivät apua itse pyydä. Oma työni on olla paikallisten nuorisoseurojen ja nuorisoseuralaisten tukena. Välillä puhelin soi ja minulta kysytään neuvoa mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Onneksi olemme osa valtakunnallista liittoa ja usein löytyy joku toinen, joka on saman asian kanssa jo aiemmin puntaroinut ja sen ratkaissut. Ja jos ei löydy, niin mietitään asiaa yhdessä. Tämä verkosto on arvokas paitsi meille työntekijöille myös jokaiselle jäsenelle, ongelmien kanssa ei tarvitse olla yksin. 

    Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira. 

    Henna Liiri
    044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi 

    PS. Huomasithan, että lanseeraamme keväällä uuden Tervetuloa Nuorisoseuraan –webinaarimuotoisen koulutuksen paikallisten seurojen uusille luottamushenkilöille. Hyppää mukaan ilmaiseen ja kaikille avoimeen koulutukseen! Lue lisää >>

    Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.  

     

  • OSA I Vapaaehtoistoiminnan blogi – Nuorisoseurassa hyvässä seurassa

    OSA I Vapaaehtoistoiminnan blogi – Nuorisoseurassa hyvässä seurassa

    Aloitamme nyt vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevän kolmiosaisen blogisarjan. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtanana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.

    Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

    Aluksi muutama sana itsestäni. Olen siis Henna Liiri ja toimin nykyisin Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. Toimialajohtajana vastuualueenani seuratoiminnan tuki. Itselleni Nuorisoseurat on erittäin merkittävä järjestö. Tulin mukaan toimintaan 7-vuotiaana, kasvoin vapaaehtoiseksi, ohjaajaksi ja luottamushenkilöksi. Muutettuani opiskelemaan Joensuuhun nuorisoseuratoiminta jatkui, ja se juurrutti minut vahvasti Pohjois-Karjalaan. Harrastuksesta tuli minulle vähitellen työ ja työskentelin toiminnanjohtajana Pohjois-Karjalassa yli seitsemän vuoden ajan. 

    Kaikki haastateltavat kertoivat vapaaehtoistyön nuorisoseurajärjestössä palkitsevan. Yhteisöllisyys, ystävät, sosiaalisuus ja hyvä porukka nousevat vastauksissa tärkeimmäksi syyksi tehdä vapaaehtoistyötä nuorisoseurassa. Yhteisöllisyys onkin yksi nuorisoseurojen arvoista. Hyvässä porukassa on hyvä meininki ja tekemisen riemua! Eräs toiminnassa mukana oleva nuori kiteytti ajatusta taannoin ohjaajakoulutuksessa siten, että jos paikallisessa nuorisoseurassa toimivalle harrastajalle oma ryhmä on kuin toinen perhe, omaa nuorisoseuraa voisi verrata sukuun ja kaikkia nuorisoseuralaisia heimoon, johon kaikki kuuluvat. Jokin nuorisoseuralaisia siis yhdistää, ja tässä yhteisössä on myös valtavasti voimaa.  

    Nuorisoseuratoiminta palkitsee myös muilla tavoin. Toiseksi tärkeimpänä seikkana aineistosta nousee oman toiminnan hyödyllisyys, hyvän tekeminen ja auttaminen. Toisaalta nuorisoseura nähdään paikkana, jossa pääsee tekemään asioita ja toteuttamaan itseään, oppimaan ja kehittymään. Vaikuttaminen ja toiminnan kehittämiseen osallistuminen nähtiin myös merkityksellisinä. Useammassa haastattelussa nousee esiin myös ajatus siitä, että haluaa olla antamassa takaisin siitä, mitä itse on saanut kokea. Tämä ajatus on ollut myös itselläni erittäin voimakkaana toimiessani aiemmin vapaaehtoisena. Parhaimmillaan järjestö onkin kuin positiivinen kierre, jota on vaikea pysäyttää. Tai ei tietenkään pitäisikään, antaa mennä vaan! 

    Nuorisoseuralaisuus määrittyy haastatteluissa yhdessä tekemiseksi, koko perheen ja eri-ikäisten matalan kynnyksen järjestötoiminnaksi, joka ei ole kilpailua, vaan kasvua, kasvatusta ja kehittymistä yksilönä ja yhteisönä hyvässä hengessä. Nuorisoseuratoiminta on omaan lähiympäristöön ja –yhteisöön vaikuttamista ja näiden tukemista. Se on monipuolista ja laadukasta harrastus- ja tapahtumatoimintaa. Nuorisoseura on kaikille avoin ja yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. Nuorisoseuran nähtiin olevan mahdollisuuksia täynnä. Olen monesti puhunut nuorisoseurasta tavaratalona. Se ei ole yhden asian erikoisliike, vaan pikemminkin supermarketti, jossa on hyvin monenlaisia asioita, ja ne kaikki mahtuvat sinne. Tiedostan, että tämä voidaan nähdä myös heikkoutena, kun toisinaan on vaikea laittaa nuorisoseuratoimintaa yhteen muottiin. Itse kuitenkin koen, että on aika hienoa toimia järjestössä, joka voi olla aina tekijöidensä näköinen, erilainen eri aikoina, ja kuitenkin arvokas juuri sellaisena kuin se nyt on. 

    Kysyttäessä nuorisoseurojen yhteiskunnallista merkitystä esiin nousee tärkeimpänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen tehty työ. Pitkän historian ja perinteet omaavalla järjestöllä on suuret volyymit ja taitavat vapaaehtoiset sekä työntekijät. Nuorisoseuralaisten katsottiin pärjäävän hyvin elämässä ja nuorisoseuran antavan monenlaisia valmiuksia elämään. Järjestön toivottiin jatkossakin kykenevän elämään ajassa pärjätäkseen myös tulevaisuudessa. Esille nostettiin lisäksi se, että yhteiskunnallisia teemoja ja kysymyksiä käsitellään nuorisoseuroissa myös taiteen keinoin. Vähän aikaa sitten aamutelevisiossa oli puhetta siitä, kuinka nykypäivän (työ)elämässä menestyvät ne, joilla on halu ja kyky kehittyä, reagoida jatkuvaan muutokseen, jossa elämme. Ajattelin heti, että no niinpä, nuorisoseuralaisilla tuskin on hätää siis tulevaisuudessakaan. Nuorisoseurajärjestön oppi-isä Santeri Alkio toi liikkeeseen ajatuksen läpi elämän kulkevasta itsekasvatuksesta, ja parempaa ihmisyyttä kohti pyritään edelleen nuorisoseuroissa. Tähän sisäiseen asenteeseen koen omankin menestykseni elämässä nojaavan, tulevaisuudessakin. 

    Nuorisoseura näyttäytyi monelle merkittävänä osana omaa elämää ja elämäntarinaa, ja vapaaehtoisena toimimisen koettiin tukevan omaa arvomaailmaa. On varmasti kaiken onnistuneen vapaaehtoistoiminnan lähtökohta, että tekijän ja toimijan arvomaailmat ja toiminnan tavoitteet kohtaavat. Kohtaan työssäni paljon nuorisoseuralaisia ja vaikutun tai usein jopa liikutun siitä, miten suuri merkitys järjestöllä monen elämäntarinaan on ollutkaan. Suuren vaikutuksen Joensuussa syyskuussa järjestetyn Nuorisoseurakokouksen eli järjestömme liittokokouksen väkeen teki Joensuun kaupungin kulttuurijohtaja Sari Kaasinen, joka esiintyi yleisölle kanteleensa kanssa ja avasi kappaleiden lomassa omia kokemuksiaan Rääkkylän Rasivaaran Nuorisoseurasta ja Värttinän alkuvaiheiden tapahtumista. 

    Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira. 

    Henna Liiri
    044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi 

    PS. Tutustu tuoreeseen Tekemisen riemua! 2019-2021 –kolmivuotisohjelmaamme ja aloita Kansalaisfoorumin yhteisöllisen opintoryhmän tuella seurasi toiminnan kehittäminen. Lue lisää >>

    Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus. 

     

     

  • Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee

    Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee

    Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee. Tätä ei tietenkään kukaan usko. En minäkään olisi, jos joku olisi minulle moista tullut kertomaan.

    Mutta nyt, kun olen talolla työskennellyt, olen valmis kääntämään takkiani. Olen kuullut, en vain kerran enkä kahdesti vaan useammin kerran samat töminät, kuin yläkerrassa käveltäisiin, josta sitten seuraa ikkunoiden helinää ja ropinaa, kuin lattialle jotain tippuisi. Ja en vain minä, vaan myös monet muut ovat kuulleet samat äänet. Talossa vieraileva koira haukkuu ensin yläkerran ja sen jälkeen se menee saliin ja murisee tietyn kohden aivan kuin siinä paikoissa olisi jotain erityistä.

    Maineikas skottifilosofi David Hume opetti 1700-luvulla, että ihmeeseen tulee uskoa vain silloin, kun kaikki vaihtoehtoiset selitykset ovat epätodennäköisempiä kuin ihme. Alan tutkijat ovat sanoneet, että 95 prosenttiin arkiajattelusta poikkeavista tapahtumista löytyy luonnollinen selitys. Viisi prosenttia on ihmeitä. Mahtuvatko minun kuulemani äänet tuohon viiden prosentin marginaaliin vaikka virheprosentti olisi 0.2 % puoleen ja toiseen?

    Olen huolella sulkenut mahdolliset tekijät pois. Harakoitten hyppely katolla aiheuttaa kolinaa , mutta ei lasien helinää, vaikka olisivat tavallista pulskemmassa kunnossa. Läheisen koulun oppilaat käyvät pihalla kirmailemassa opettajan johdolla tai vain omia aikojaan. Heistä lähtee meteliä, kun juoksevat pitkin talon seinustaa. Piha vain on ollut silloin tyhjä, kun äänet ovat kuuluneet. Olen sen aina tarkistanut. Toisekseen, koululaiset eivät pääse talon vintille.

    Hirsisellä talolla on tapana naristaa nurkkiaan ja paukutella seiniä sään vaihtelujen mukaan. Tämä tietenkin on ollut vahvin ehdokas äänille. Nämä äänet vain ovat epäsäännöllisiä ja eri puolilta taloa kuuluvia kun taas kummittelevat äänet ovat aina samanlaisia ja tietystä kohdasta kuuluvia. Mitä muita selittäviä tekijöitä voisi olla, en keksi. Onko minun näin uskottava kummitusten olemassaoloon?

    Yleensä kummitukset ja kummitustarinat on liitetty linnoihin ja kartanoihin. Mustion linnassa kummituksia kerrotaan olevan koko joukon. Kartanon entisen omistajan Hjalmar Linderin haamun lisäksi ylimmässä kerroksessa asustaa Harmaan rouva ja toisessa kerroksessa asustaa Valkoisen rouva. Kuningas Kustaa III:n haamun on kuultu kävelevän kuninkaan makuuhuoneessa raskain, surumielisin askelin. Turun linna on myös täynnä erilaisia kummituksia. Linnassa vaeltaa mm. vuonna vanginvartija Petter Norman haamu. Hänet murhattiin vuonna 1822. Linnan siivooja oli 1980-luvulla nähnyt vanginvartijan huoneessa pienikokoisen mieshahmon, joka oli kulkenut huoneen läpi. Mies meni portaita alas ja häipyi seinään. Kuninkaansalin vessasta on nähty ilmestyvän naisen ja katoavan salin pylvään taakse.

    Erityisen kuuluisia ovat ulkomaiden kummitukset. Monet presidentit ovat tunteneet Abraham Lincolnin läsnäolon valkoisessa talossa. Kuningas Henrik VIII:n kuudesta vaimosta viisi on nähty vaeltavan henkinä. Pappila Essexissä Kaakkois-Englannissa on ehkä maailman kuuluisin kummitustalo. Pappilassa asuneet ihmiset ovat kertoneet tarinoita, joissa surullinen nunna kävelee pitkin käytäviä. Nunnasta on vuoteen 1939 mennessä oli tehty yli 200 havaintoa. Kun pappila paloi, henkien nähtiin katselevan paloa sen ulkopuolella. Eräässä Ranskan vanhassa linnassa vaeltaa syyttömänä mestattu mies, joka kalisuttelee vankityrmien kaltereita.

    Kummitukset on liitetty kuolleitten ihmisten henkiin, joilla ei enää ole fyysistä kehoa, mutta jotka eivät ole siirtynyt henkimaailmaan. Taustalla on ollut jokin erityinen syy, mestaus, murha tai onnettoman rakkauden musertama sielu, jonka vuoksi sielu on jäänyt kuoleman jälkeen vaeltamaan tai muulla tavalla ilmaisemaan itseään.

    Esimerkkinä tällaisesta Oriveden Koivunimenkylässä sattunut tapaus, jossa äiti oli polttanut saunan kiukaassa aviottomana syntyneen lapsensa. Saunasta oli tämän jälkeen alkanut kuulua lapsen itkua. Kyläläisten ihmetellessä asiaa, äiti oli tunnustanut surmanneensa lapsen. Itku saunassa ei äidin tunnustuksesta huolimatta loppunut. Vasta saunan purkamin ja lopullinen hävittäminen lopetti itkun.

    En tunne talon historiaa niin tarkkaa, että tietäisin, onko täällä sattunut jotain sellaista, jonka seurauksena taloon olisi jäänyt jonkun onnettoman sielu vaeltamaan. Kukaan muukaan talolta, vanhemmistakaan ihmisistä, ei tunne tapauksia, joka moista meteliä voisi talossa aiheuttaa. Onko talon alkuaikoina sattunut joitain sellaista, josta tänä päivänä ei enää tiedetä ja joka on jäänyt jo jonnekin historian hämämyyn? Vain kummittelevat äänet ovat tästä enää kertomassa. Tiedä häntä.

    Takki on käännetty – mutta vain puoliksi. Jännittyneenä odotan syksyn ja talven pimeitä hetkiä, jos vaikka pääsisin kohtaamaan kummituksen silmästä silmään. Silloin ei enää tarvitsisi häilyä uskon rajamailla vaan voin jo tietää. Näissä asioissa terve kriittisyys on aina paikallaan.

    Oletko sinä havainnut nuorisoseurantalolla kummituksia? Hurjaa pyhäinpäivää kaikille!

    Kirjoittaja: Ilkka Hallamäkinen, Kintauden nuorisoseura

  • Hurjan hauska kesäkokemus, leiri!

    Hurjan hauska kesäkokemus, leiri!

    Tuli ritisee ja luo kuumottavaa loimua ympärille. Tikuissa olevat makkarat tirisevät ja kohta ne ovat valmiita syötäväksi. Etsitään ketsuppia, sinappia, paperia ja jonkun makkara vierähtää takaisin nuotioon. Aloitetaan alusta. Yöllä teltassa kuunnellaan, onko hyttyset ja kärpäset teltan sisällä vai välikatossa, käännetään kylkeä kävyn päälle ja kuunnellaan linnunlaulua nousevan auringon valossa. Aamulla pohditaan, miten yöllä nukuttiin, oliko kylmä ja puhuiko joku unissaan. Sen jälkeen alkaa taas uusi leiripäivä, joka on täynnä tekemistä ja touhua. Ohjaajat muistuttelevat vähän väliä juomisesta ja siitä, ettei märkiä pyyhkeitä saa viedä telttaan sisään. Kuitenkin, joka vuosi jonkun teltassa on märkä pyyhe ja kasa kosteita vaatteita sipsipussin murujen seassa. Sulanut puoliksi syöty suklaa löytyy teltan nurkasta ja karkkipapereita ympäri telttaa ja se varastetuksi luultu 2 euroa löytyy telttapatjan alta.  

    Leirillä tehdään paljon yhdessä mutta ennen kaikkea se on turvallinen ympäristö lapsen itsenäistymiselle ja itsestä ja omista tavaroista huolehtimiselle. Leirillä lapsen teltta on lapsen ikioma valtakunta, jonka siisteydestä ja järjestyksestä lapsi itse vastaa. Lapsi päättää, kuinka usein vaihtaa vaatteita, mitä laittaa päälle ja ketä telttaan kutsutaan kylään jos kutsutaan. Ainoastaan sateen sattuessa ohjaajat huolehtivat, että kaikkien teltan ovet ovat kiinni ja tavarat sisällä, muutoin lapsi päättää.  

    Melontaa Mysteerileirillä Naumissa 2018.

    Myös kioski on tärkeä osa leirin arkea. Ruokailun jälkeen voi pohtia, mitä pientä herkkua voi tällä kertaa ostaa. Rahan hallinta on yksi tärkeimmistä asioita aikuisten maailmassa ja sitä on hyvä harjoitella leirillä. Joillain lapsilla koko raha menee ensimmäisinä päivinä, toiset osaavat jaksottaa rahan riittämään koko leirin ajaksi ja on niitäkin, jotka säästävät ja keksivät rahalle tärkeämpää tekemistä kuin karkin ostaminen.  

    Leiripäivän pituus on hyvinkin 12-14-tuntia ja toiminta tapahtuu ryhmissä. Leiriläinen oppii toisten huomioimista, oman vuoron odottamista, ohjeiden kuuntelemista ja ennen kaikkea toisten tsemppaamista. Leiri on pieni kasvuyhteisö, joka alkaa tutustumisella ja päättyy parhaillaan halailuun, puhelinnumeroiden vaihtamiseen ja lupaukseen, että ensi vuonna tullaan taas! 

    Leirillä on hyvä olla monipuolista toimintaa liikunnasta kädentaitoihin, mutta myös tarpeeksi vapaa-aikaa uimiseen ja vapaaseen oleiluun. Perinteisesti leirin ohjelman muodostavat erilaiset työpajat, uiminen ja leikkimieliset kisailut eri ryhmien välillä iltanuotioita unohtamatta. Ja joka vuosi joku kysyy, missä on suihku. Kesäleiri on arjesta poikkeavaa tekemistä säässä kuin säässä.  

    Ohjaajalle leiri on 24/7 työtä, jossa ohjaaja on saatavilla koko ajan, myös yöllä. Vaikka leirityö on ohjaajalle rankkaa, se on myös erittäin palkitsevaa. On huikeaa nähdä, miten joku uskaltautuu ylittämään itsensä ja pelkonsa, joku syrjään vetäytyvä lähtee rohkeasti mukaan ja vauhdikkaimmatkin pysähtyvät kuuntelemaan ohjeita. Ja mikä parasta, lasten kanssa on tosi hauskaa jutella ruokapöydässä niitä näitä maailman menosta ja oppia itsekin uusia asioita.  Leirin jälkeen on aina tunne, että tämä leiri oli paras tähän mennessä, niin hyvä porukka oli jälleen kasassa. Ja vanhemmille voisi sanoa, että harmi ettette nähneet, miten hienosti juuri teidän lapsi toimi! 

     

    Telttaleirejä järjestää moni paikallinen nuorisoseura sekä ainakin Etelä-Hämeen ja Uudenmaan aluetoimistot sekä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto. Leirit ovat kaikille avoimia. 

    Katso lisää kuvia kuvagalleriasta

  • Sottiisin pääjuhlassa Työtä ja ilonpitoa sadan vuoden takaa

    Pispalan Sottiisin pääjuhla Työ ja ilonpito on tanssillinen kokonaisuus, jossa liikutaan työn ja työväen maailmasta lasten ja nuorten leikkiin, herraskaisten tansseihin ja lopulta kaiken kansan yhteistanssiin.

    Sata vuotta sitten kaikki oli kovin toisenlaista. Vastahan Finlaysonin Plevnan kutomosaliin oli syttynyt ensimmäinen sähkövalo vuonna 1882. Koskia valjastettiin tehtaiden tarpeeseen.

    Katukivillä kuuluu pienten jalkojen ääniä ja ilon kiljahduksia. Juoksuaskelin kokoontuvat lapset leikkimään ja laulamaan. Kuka ei ehdi kyykkyyn ja kenestä tulee litta?

    Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.

    Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.

    Tehdaskaupungin salongeissa kajahtavat tanssin sävelet. Kristallikruunujen välkkeessä kavaljeerit hakevat daamejaan franseesiin ja polkkaan.

    Päivä kääntyy kohti iltaa ja työväki kokoontuu tehtaan varjoista tansseille, soitoille ja lauluille. Illanvietoissa torppien tytöt ja pojat etsivät uusia ystäviä ja kumppaneita.

    Taustalla kaikuu epävarmuus tästä päivästä ja toivo paremmasta huomisesta.

    Tanssi yhdistää säätyjä ja synnyttää tarinoita uuden kansakunnan astuessa ensiaskeliaan.

    Musiikista vastasi Suistamon Sähkö.

    Esityksen jälkeen hyvä fiilis.

    Kuvat: Petri Kivinen

  • Monikulttuurisuutta nuorisoseuroissa 2/4: Kommunikointi ja tiedottaminen ryhmässä

    Monikulttuurisuutta nuorisoseuroissa 2/4: Kommunikointi ja tiedottaminen ryhmässä

    Moikka! Nuorisoseura-kaks-piste-nollan Katri täällä taas kirjoittelee. Tämä blogiteksti sisältää pohdintoja kommunikointiin ja tiedottamiseen liittyvistä asioista monikulttuurisessa ja monikielisessä kerhotoiminnassa. Tämä osa on jatkoa edelliseen osaan, joka sisälsi kiteytyksiä käsitteistöstä ja vinkkejä monikulttuurisen toiminnan järjestäjälle.

    Vinkkejä kommunikointiin ja tiedottamiseen monikulttuurisessa ryhmässä

    Kuten edellisessäkin blogin osassa totesin, harrastustoiminnassa monikulttuurisessa ympäristössä on pohjimmiltaan kyse ihmisten kohtaamisesta ihmisinä ja yksilöinä. Mikäli kyse on monikielisestä ryhmästä ja tavoitteellisesta toiminnasta, on kuitenkin hyvä pyrkiä varmistumaan siitä, että asiat tulisivat mahdollisimman ymmärretyiksi, ja että ymmärrys on yhteinen. Toisin sanoen pyrkiä siis välttymään suuremmilta väärinkäsityksiltä, mitä yhteisen kielen puute voi aiheuttaa.

    Kohtaamissani maahanmuuttajaperheissä on ollut usein se tilanne, että lapset ovat suomen kielessä etevämpiä kuin perheen vanhemmat. Lapset oppivat tietoja ja taitoja, myös kielen, todella nopeasti, etenkin koulumaailmassa, mutta myös muussa harrastustoiminnassa ja kanssakäymisessä. Jos lapsi on jo hyvin etevä kielessä ja sen oppimisessa, voi häntä käyttää apuna myös vanhemman kanssa kommunikoimisessa. Ja avuksi voi aina pyytää esimerkiksi tulkkia, sosiaaliohjaajaa tai jotakuta kieltä osaavaa henkilöä. Pyri kuuntelemaan myös vanhempien toiveita ja tavoitteita lasten kerhotoiminnalle, ja ota niistä koppia mahdollisuuksien mukaan. Kirjalliseen viestintään ja tiedottamiseen hyödynnettäväksi löytyy käännösmateriaaleja Nuorisoseurojen työkalupakista.

    Vuorovaikutustilanteissa puheen lisäksi elekielellä on suuri merkitys. Mikäli kieli ei kanna, käytä eleitä apuna. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että elekielenkin merkitykset voivat erota eri kulttuureissa, kuten myös tilan ja hiljaisuuden merkitykset. Avoin mieli, hymyilevät kasvot ja mahdollisimman selkeä ja yleiskielinen puhetapa auttavat monissa tilanteissa.

    Kuten joku viisas on keksinyt, asioita oppii harjoittelemalla. Niin myös kommunikoimaan oppii kommunikoimalla. Luin Alitolppa-Niitamon ”Kun kulttuurit kohtaavat” -kirjasta (1994), että suuri osa ihmisen sopeutumisesta on sopeutumista uudessa maassa vallitseviin kommunikaation tapoihin ja sääntöihin. Kommunikaatiokyky lisää turvallisuuden tunnetta, itseluottamusta sekä kontrollin tunnetta suhteessa omaan ympäröivään elinympäristöön. Lähtökohtaisesti kommunikointi tutustuttaa, kotouttaa, kotiuttaa ja lähentää ihmisiä.  People, let’s communicate!

    Seuraavissa osioissa tulossa:

    • Vinkkejä monikulttuuristen lasten kohtaamiseen ja ohjaamiseen
    • Kirjallisuus- ja linkkivinkkejä monikulttuurisuudesta

    Tämä blogisarja on osa Nuorisoseura 2.0 -hanketta, joka kehittää aiempaa monikulttuurisempaa nuorisoseuratoimintaa.

  • Tanssirallin arviointiraati esittäytyy

    Tanssiralli pärähtää käyntiin lauantaina 21.4. Pohjankartanossa Oulussa ja jatkuu 28.-29.4. Felix Krohn -salissa Lahdessa. Nyt on aika esitellä Tanssirallin raadit. Tapahtumissa toimii kaksi raatia, joista raati 1 arvioi Kultahippu-sarjaan ja 10-vuotiaat ja nuoremmat -sarjaan osallistuvat ryhmät ja raati 2 13-vuotiaat ja nuoremmat -sarjaan ja 16-vuotiaat ja nuoremmat sarjaan osallistuvat ryhmät. Arviointityöstä vastaavat Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajalinjan opettajat ja opiskelijat yhdessä. Tutustu raatilaisiin ja lue heidän terveiset Tanssiralliin osallistuville ryhmille.

    RAATI 1

    Niina Susan Vahtola:

    ”Olen oululainen tanssin- ja pedagogiikan opettaja. Tanssissa ja elämässä minulle on tärkeintä vuorovaikutus, ihmettely ja oppiminen.  Erilaisissa katselmuksissa olen saanut pitkään olla kehittämässä kansantanssia sekä arviointiraadeissa että taustavaikuttajana. Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa saan seurata opettajan vinkkelistä upeiden tanssialan osaajien kehittymistä omanlaisikseen tanssialan monitoimijoiksi, joista olen emon lailla pakahduttavan ylpeä.

    Tanssirallilta odotan upeita esityksiä, ihania persoonia, vahvaa eläytymistä ja yhdessä tekemisen riemua. Jos entiset merkit pitävät paikkansa, liikutuksen kyyneliltä tuskin selviän tänäkään vuonna. Ja se on hyvä se.”

    (Kuva: Raija Ainasoja)

    Siina Toimela:

    ”Hei! Olen Siina Toimela. Opetan tällä hetkellä kansantanssia Sodankylässä Jutaringissä. Lisäksi teen taiteellista työtä Kipuna

    Kollektiivissa, jossa toimii kansantanssin ammattilaisia ja ammattiin opiskelevia ympäri Suomen. Olen myös musiikkipedagogi ammatiltani ja arvioin tanssin lisäksi elävää musiikkia Tanssirallissa.

    Kiva nähdä kaikki Tanssirallissa! Pitäkää hauskaa lavalla ja nauttikaa esityksistä :)”

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    (Kuva: Essi Pulju)

    Elias Martikainen:

    ”Hei. Olen 28 vuotias tanssinopettajaopiskelija kotoisin Rovaniemeltä. Nykyisin opetan kansantanssia Helsingissä Karjalan Nuorissa sekä Hollolassa Mateissa ja Maijoissa. Tanssiharrastuksen aloitin viisi vuotiaana baletissa, josta kilpatanssien kautta siirryin kansantanssin pariin yhdeksän vuotiaana. Oppini olen saanut Rovaniemellä Rimpparemmissä ja myöhemmin Siepakoissa Tommi Semerin opetuksessa.

    Kansantanssissa pidän yhteisöstä ja yhdessä tekemisestä. Haluankin muistuttaa kaikkia ryhmiä, että tärkeintä on pitää hauskaa ja nauttia yhdessä tanssimisesta! Jokaiselle ryhmälle toivotankin menestystä Tanssiralli-tapahtumiin ja odotan innolla näkeväni kaikkien ryhmien esitykset!”

    (Kuva: Maritta Laesmaa)

    Timo Salonen (sihteeri, Oulun Tanssiralli):

    ”Mie oon Timo, 22-vuotias tanssinopettajaopiskelija. Tanssin aloitin täyttäessäni 11, Nuorisoseura Motoran Pelmakoissa, jossa tanssin edelleenkin. Olen siis Joensuun kasvatti ja henkisesti ikuinen pohjois-karjalainen, vaikka Oulussa nyt asustelenkin. Luokitteluihin ja katselmuksiin on tullut osallistuttua niin useaan otteeseen, etten pysy itsekään enää laskuissa mukana.”

    Terveiset ryhmille:

    Pistäkää puhelimet syrjään, vetäkää tanhutossut jalkaan ja nauttikaa täysillä Tanssirallista! Kannustakaa toisianne ja vetäkää huippukeikka. Kaikista tärkeimpänä kuitenkin – muistakaa pitää hauskaa!”

    (Kuva: Timo Salonen)

    Maiju Laurila (sihteeri, Lahden Tanssiralli):

    ”Olen musiikkipedagogi (amk) ja filosofian maisteri (musiikkikasvatus) ja opiskelen kansantanssin opettajaksi. Tanssirallissa toivon näkeväni aitoa musiikin ja tanssin yhteyttä sekä erityisesti tanssin riemua! Odotan innolla esityksiä ja toivon kaikille yhteisöllistä ja riemukasta viikonloppua hyvässä seurassa!”

    (Kuva: Maiju Laurila)

    RAATI 2

    Petri Kauppinen (Oulun Tanssiralli):

    ”Olen tanssinopettaja Petri Kauppinen ja opetan päätyönäni tanssinopettajia Oulun ammattikorkeakoulussa. Opetustyön lisäksi valmistan tansseja ympäri ämpäri eli toimin koreografina erilaisille ryhmille. Tykkään kirjoittaa tanssista ja laatia käsikirjoituksia sekä haluan edistää kaikkia sellaisia toimia, jotka tekevät tanssin ilon kokemukset mahdolliseksi mahdollisimman monelle ihmiselle maailmassa. Tykkään hypystä ja polkka on taas pitkästä aikaa suosikkitanssini.

    Olen ollut aiemminkin Tanssirallin raadissa ja nautin tästä roolista erityisen paljon. Minusta on tärkeää nähdä reippaita ja iloisia lapsia, jotka esiintyvät sydän sykkyrällä ja sukat rullalla.”

    (Kuva: Petri Kauppinen)

    Petri Hoppu (Lahden Tanssiralli):

    ”Toimin kulttuurialan yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulussa ja tanssintutkimuksen dosenttina Tampereen yliopistossa. Kansantanssi on ollut kiinteä osa elämääni lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Kaikille Tanssirallin osallistujille haluan toivottaa hurjasti tsemppiä ja iloista mieltä. ”Ei meitä surulla ruokita, vaan se on ilo, joka elättelee!”

    (Kuva: Marika Raitanen)

    Anni Koponen: 

    ”Olen alunperin Haapavedeltä kotoisin oleva nykytanssija ja olen täysillä tanhuun hurahtanut tanssijan opinnoistani lähtien. Opiskelen nyt neljättä vuotta tanssinopettajaksi Oulussa.

    Terveiset tanssijoille: Hymyile ja koko maailma hymyilee kanssasi!”

    (Kuva: Anni Koponen)

    Eetu Laitinen:

    ”Meikä on Eetu Laitinen ja olen neljännen vuoden tanssinopettajaopiskelija Oulun ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä vaikutan tanssinopettajana Jyväskylän suunnalla. Meikä innolla odottaa kaikkea mitä olette katselmuksiin tuomassa! Kovan harjoittelunne tulokset pääsevät viimein tositoimiin ja uskon näkeväni kaikkea mahtavaa tulevien päivien aikana!  Ralleissa tavataan!”

    (Kuva: Paula Kettu)

    Elena Vuoksiola (sihteeri):

    ”Olen oululainen tanssinopettaja Elena Vuoksiola ja työskentelen freelancerina monipuolisesti tanssin ja teatterin parissa. Tänä keväänä olen muun muassa valmistautunut käsikirjoittamani ja ohjaamani kansantanssin suurproduktion, Owla ja kadonnut walkia, ensi-iltaan yhdessä 90 oululaisen kansantanssin harrastajan ja ammattilaisen kanssa.

    Tanssirallissa työskentelen raadin 2 sihteerinä. Toivon, että Tanssirallissa pääsisimme kaikki niin näyttämöllä kuin yleisössä nauttimaan yhdessä omista ja toistemme onnistumisista!”

    (Kuva: Jarmo Ollila)

  • Tanssiralli alkaa olla raiteilla

    Tanssiralli alkaa olla raiteilla

    Tanssin osaamiskeskuksen palvelutuottaja Riia Niemelä kirjoitti ajatuksiaan Tanssirallin osallistujille :

    Matkalla ollaan kohti tämän vuoden ensimmäistä Tanssirallia. Hiukan mietityttää, mahdanko nukahtaa junan jyskytykseen ratakiskoilla vai pyöriikö mielessä kaiken maailman Tanssirallin muistilistat. Samalta se tuntui joskus silloin vuosia sitten, kun itsekin osallistuin katselmuksiin ryhmän tanssijana tai ohjaajana. Jännityksen tärinöissä pukupussin sisältö piti tarkistaa varmaan kymmenen kertaa ja varmistaa, että tulihan ne tanssikengät ja oikean väriset sukkahousut varmasti pakattua mukaan. Ei se mitään, sillä jännitys kuuluu asiaan, silloinkin, kun on hyvin valmistauduttu.

    Innon ja jännitystärinöiden keskelle halusin muutaman viime hetken ajatuksen tuoda näin tuottajan roolista katsellen:

    KESKITY. Vielä on aikaa palauttaa mieleen, mitkä olivatkaan ne teidän ryhmän tavoitteet Tanssiralli-matkalle. Tavoite kirkkaana on helpompi keskittyä olennaiseen. Sun ryhmän tavoitteet saattavat olla ihan erilaiset kuin sen kaveriryhmän tavoitteet ja hyvä niin. Keskity omaan juttuun, itseä ei kannata verrata muihin. Voi olla, että olet jo lähellä tavoitteiden saavuttamista, mutta muista että Tanssirallissakin saa olla vielä matkalla. Valmiiksihan me ei kukaan koskaan tulla.

    Siksipä NAUTI tästä hetkestä! Kannustan kaikkia astumaan Tanssirallin estradille rinta röyheänä siitä, mitä olette tulleet esittämään. Olette tehneet ison työn ja se, että olette päässeet tähän asti, on iso saavutus. Katsojat ja arviointiraati ovat takuulla teidän puolella, kun olette reilusti ja rohkeasti omanlaisianne.

    Entä jos sattuu moka? Niin tiedän, se voi harmittaa. Mutta arvaa mitä, niitä tekee kaikki! Yksikään esityksessä tehty moka ei ole niin iso, että sitä kannattaisi jäädä pitkäksi aikaa miettimään. Parhaimmillaan moka saa aikaan hymyn itsessä tai tanssikavereissa. Oman ryhmäni kanssa olen yhtä, jos toista koreografiaa muuttanut, kun joku tanssijoista on tehnyt niin hienon mokan.

    Vielä yksi toive minulla olisi. JAKAKAA hyvää mieltä ja ajatuksianne, tsempatkaa toisia tanssikavereita, myös niitä toisen seuran tanssikavereita! Oppiaksemme ja kehittyäksemme meidän pitää nähdä myös muiden esityksiä ja kuulla toisten ajatuksia omasta esityksestä. Parhaimmillaan Tanssirallista saa avaimia, joilla pääsee astumaan uusista ovista eteenpäin. Toisinaan niiden ovien takaa löytyy sellaisia tanssin maailmoita, jonne emme alun perin suunnitelleet menevämme. Se tekee tästä mielenkiintoista!

    Ei tosin riitä, että saa avaimia, jos ei ymmärrä kuinka niitä käytetään. Muuten voi käydä niin kuin minulle bensa-asemalla: kädessä oli oikea avain, mutta en ymmärtänyt kuinka sillä saa bensatankin auki. Onneksi naapurimittarilla oli ystävällinen ihminen, joka opasti. Siksipä, jos ette ymmärrä palautetta jonka saatte, kysykää muilta, useammalta ihmiseltä, kunnes ymmärrätte. Voi olla, että ette olekaan samaa mieltä kaikesta. Ei se mitään, taidetta ei voi arvioida kuten vaikkapa matematiikan koetta, jossa oikeita vastauksia on vain yksi.

    Haastan teidät jokaisen, käykää antamassa yksi kehu tai kiitos jollekin toiselle Tanssirallin osallistujalle. Ajattele, että toisen tanssikaverin, tutun tai tuntemattoman, kommentti voi ollakin se kaikista mieleenpainuvin ja tärkein jollekin toiselle!

    JK: Nukuin muuten junan makuuvaunussa kuin tukki ja astuin iloisella mielellä ulos junasta Oulun rautatieasemalla. Huomenna täällä Oulussa ja viikon päästä Lahdessa pääsen viimein näkemään, mitä kaikkea olette vuoden aikana harjoitelleet. Odotan sitä innolla!

     

  • ISOn Tanhuujien Pauha lähtee Tanssiralliin neljättä kertaa

    ISOn Tanhuujien Pauha lähtee Tanssiralliin neljättä kertaa

    Jyväskyläläisen ISOn Tanhuujien Pauha-ryhmässä tanssii seitsemän 13-17 -vuotiasta nuorta. Nuorisoseurojen kansantanssikatselmukseen he ovat osallistuneet jo ennen kuin tapahtuma nimettiin Tanssiralliksi. Tänä vuonna he matkaavat katselmukseen neljättä kertaa.

    Yhteinen Tanssiralli-matka

    Pauhan kohdalla on toteutunut Tanssirallin yksi upeimpia tavoitteita: se on ryhmän yhteinen matka, joka kestää vuodesta ja Tanssirallista toiseen. Tämä porukka – Ilona, Matilda, Isa, Linnea, Meeri T., Hanna ja Meeri H. – on tanssinut yhdessä viitisen vuotta.

    Sarjoihin sijoittuminen ei ole enää pauhalaisille olennaisinta, vaan se, että tekee parhaansa.

    ”Onhan se kiva nähdä, että miten pärjää viime kertaan verrattuna ja ollaanko edistytty. Ja kuulla tuomareiden mielipiteitä, että missä on parantamisen varaa. Palautteen saaminen on tärkeää.”

    Vertaispalautteen ideaan tanssijat suhtautuvat varautuneella mielenkiinnolla.

    ”En tiedä käykö siinä niin, että yrittää väkisin keksiä äkkiä jotain kommenttia. Mutta on tosi kiva kuulla suurin piirtein omanikäisten mielipidettä.”

    Yhdessä tekeminen tärkeintä

    ISOn Tanhuujien Pauha Tanssirallissa 2016

    Matkan varrella olleiden eri tanssiensa nimiä tytöt eivät muista. Nimi ei ole heille tärkeä, vaan se, mitä ohjelmassa tehdään. Tämän vuoden ohjelman nimi liittyy keikkailemiseen, mutta oliko se nyt keikka, keikalle vai keikalla, ei ole ryhmälle kovin merkityksellinen.

    Mutta ryhmä, se on merkityksellinen. Yhdessä tekeminen on Pauhassa kaikkein tärkein juttu.

    Tanssiralliin on aikaa nelisen viikkoa. Treenaaminen sujuu tyttöjen mukaan vaihtelevasti ja kiireen tuntuakin rupeaa jo olemaan. Kuviot ovat jo muistissa ja parhaiten sujuu tanssijoiden yhteinen kontakti. Huolellisuutta ja yhdenaikaisuutta pitäisi vielä harjoitella.

    ”Ja heittäytymistä, että uskaltaa laittaa ittensä likoon.”

    Yksi iso ongelma on ollut, että kaikkia ei olla aina saatu paikalle harjoituksiin, kun elämän muut kiireet menevät edelle.

    Pauhan tyypillisessä treenissä ensin lämmitellään ja tehdään pieni venyttely. Seuraavaksi harjoitellaan tekniikkaa ja ruvetaan käymään läpi tulevia tansseja. Seuraaviin treeneihin ryhmä saa harvinaista herkkua: live-bändin säestämään harjoituksia.

    Live-bändi on pauhalaisten mielestä ”?????” ja ”fiilistä nostattava” juttu. Tytöt odottavat mielenkiinnolla, osaavatko yhtyeen jäsenet heittäytyä ”niinku se edellinen bändi”.

    Kuvat: Pauha Tanssirallissa 2016 Kaustisella. 

    [thrive_text_block color=”teal” headline=”Lue myös”][one_half_first]

     

    Ensikertalainen kansantanssiryhmän ohjaaja Tanssirallista: kokemus on lähtemisen arvoinen!

    [/one_half_first][one_half_last]

    [/one_half_last] [/thrive_text_block]

  • 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa: Nuorisoseurat tukee taas nuorten tapahtumia

    100 tapahtumaa, 1000 tarinaa: Nuorisoseurat tukee taas nuorten tapahtumia

    Nuorisoseurat on taas myöntänyt rahallista tukea kolmelle nuorten suunnittelemalle tapahtumalle. Avustukset lähtevät Laukkosken nuorisoseuralle, Varusmiessoittokunnan Reserviläisille ja Teatteri Täsmälle Tampereelle.

    Teatteri Täsmä: Uittovoima

    Tamperelaiset teatterialan ammattilaiset ja harrastajat vievät yleisönsä Pispalan Uittotunnelissa pohtimaan talkoohenkeä satavuotiaassa Suomessa. Teatteri Täsmän Uittovoima-nimisessä esityksessä katsojat kulkevat 280 metriä pitkässä tunnelissa esiintyjien johdattelemana. Onko tunnelin päässä valoa ja millaiset talkoot tarvitaan, että unohdetulla uittotunnelilla olisi vielä toivoa?

    Teoksen esiintyjinä toimivat nuoret ammattinäyttelijät sekä 9 tamperelaisesta nuoresta harrastajanäyttelijästä koostuva ensemble. 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa avustus käytetään teoksen lavastuksen toteuttamiseen.

    Centuria – Musiikkia satavuotiaalle Suomelle

    Syyskuussa Lahden Ristin kirkko tulee soimaan komeasti nuorten reserviläisten voimin. Varusmiessoittokunnan reserviläisten sinfoniaorkesteri koostuu pääasiassa vuosina 2011–2016 varusmiespalveluksensa suorittaneista reserviläisistä. Iältään soittajat ovat noin 25-vuotiaita ja iso osa on musiikinopiskelijoita ympäri Suomea. Konsertissa kuullaan niin Jean Sibeliusta, Armas Järnefeltiä kuin Toivo Kuulaa. Huipennuksen kajahtaa Sibeliuksen tunnetuin mestariteos Finlandia.

    Tapahtuman tuottaminen, nuottimateriaalista huolehtiminen, Teosto-maksut, majoitus sekä ruokailut järjestetään täysin yhdistyksen reserviläisvoimin. 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa -avustus käytetään nuottimateriaalin vuokraan.

    Mutaveijarit viihdyttämään lapsia

    Laukkosken nuorisoseurassa ajateltiin, että satavuotias Suomi tarvitsee laadukkaan lasten konsertin kylälle. Niinpä keväällä Tempoa tenaviin -ryhmissä haarukoitiin sopivia yhtyeitä yhdessä lasten kanssa, ja lokakuussa Mutaveijarit-yhtye suunnistaa Laukkoskelle konsertoimaan. Aikuiset ovat hoitaneet yhtyeen varauksen ja viralliset ilmoitukset, ja lapset pääsevät hoitamaan muun muassa materiaaleihin ja koristeluihin liittyviä asioita. Lapset esimerkiksi suunnittelevat konsertin mainoslehtisiä koristelemalla ja piirtämällä niihin omia ajatuksia Mutaveijarit-yhtyeestä.

    [divider style=’centered’]

    Avustusta teidänkin tapahtumallenne? Nuorisoseurat myöntää 100-500 € lasten tai nuorten itse suunnittelemille tapahtumille.

    [thrive_link color=’teal’ link=’https://1000tarinaa.fi’ target=’_blank’ size=’medium’ align=’aligncenter’]HAE AVUSTUSTA[/thrive_link]