Kategoria: Järjestö

  • Suomi täyttää 100 vuotta – 5 tapaa osallistua Nuorisoseurojen tempaukseen!

    Suomi täyttää 100 vuotta – 5 tapaa osallistua Nuorisoseurojen tempaukseen!

    Vuonna 2017 juhlitaan itsenäisen Suomen satavuotista taivalta. Juhlavuoden kunniaksi Nuorisoseuroissa lapset ja nuoret pääsevät tekijöiksi. Nuorisoseurat auttaa toteuttamaan sata tapahtumaa ja kertomaan tuhansin tarinoin, millainen on Suomi vuonna 2017. Tässä 5 juttua, joiden avulla sinä voit olla mukana tekemässä 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa!

    Jos olet alle 29-vuotias

    1. Juhlavuoden aikana lapset ja nuoret pääsevät toteuttamaan tapahtumia ympäri Suomen. Tapahtuma voi olla vaikka tanssi- tai teatteriesitys, flashmob, kirppari, hengailuilta tai peliturnaus, mitä vain! Nuorisoseurat tukee tapahtumia 100-500 euron avustuksilla. Avustushaku on jo auki! www.1000tarinaa.fi
    2. Millainen on sinun Suomesi vuonna 2017? Mistä unelmoit? Mitä haluaisit muuttaa? Mitkä ovat sinun arjen iloja tai huippuhetkiä? Tarina voi olla valokuva, videoklippi, kirjoitus, runo, animaatio, biisi, musiikkivideo, mitä vain! Rakennetaan 1000 tarinaa yhdessä. Tarinaportaali aukeaa 1.1.2017.
    3. Käy peukuttamassa 1000 tarinaa -Facebook-sivua. Jaamme siellä tietoa ja vinkkejä – ja ehkäpä juuri sinun tarinasi tai tapahtumasi.
    4. Ryhdy seuraamaan @1000tarinaa -instatiliä. Siellä pääset muun muassa nauttimaan muiden tekemistä tarinoista ja tapahtumien kuulumisista.
    5. Kerro muillekin mahdollisuudesta saada rahaa oman tapahtuman järjestämiseen tai saada oma tarinansa kuuluviin! Tapa vapaa: suusta suuhun, tviitti, snäppi, regram, facebook-jako tai vaikka kirjekyyhky!

    [thrive_follow_me facebook=’https://www.facebook.com/1000tarinaa/’ youtube=’https://www.youtube.com/user/NSTuubi’ instagram=’https://www.instagram.com/1000tarinaa/’]

     

    Jos olet yli 29-vuotias

    Me tiedämme, että sinunkin pääsi pursuaa valtavasti hyviä ideoita. Tällä kertaa haluamme kuitenkin antaa äänen nuoremmalle sukupolvelle, äänen Suomen tulevaisuudelle. Joskus tuo ääni kaipaa kuitenkin hieman apua. Lähde kanssamme mahdollistamaan lasten ja nuorten unelmia! Meidän aikuisten tärkein rooli on toimia ”ihmettelijänä”, kysymysten asettajana. Innostamme ja rohkaisemme, ja huolehdimme, että kaikkien mielipide tulee kuulluksi. Ja pidämme silmällä taloutta ja käytännön asioita.

    Eli sinäkin voit olla mukana:

    1. Lapset ja nuoret pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan sata tapahtumaa ympäri Suomen. Tapahtuman käytännön asioihin saattaa kuitenkin tarvita apua: tilavaraussopimuksen solmiminen, avustushakemuksen nakuttaminen, budjetissa pysyminen ja tekijänoikeuksista huolehtiminen. Tämä on meidän tontti. Avustushaku on jo auki! Hae avustusta: www.1000tarinaa.fi
    2. Millainen Suomi on vuonna 2017 lapsen tai nuoren silmin? Millaisia unelmia heillä on? Millainen on heidän arkensa tai huippuhetkensä? Tarinoita voi kerätä monella eri tavalla. Anna mielikuvituksen lentää! Voitte esimerkiksi:
      • Piirtää kynillä, katuliiduilla tai vesiväreillä
      • Kirjoittaa tarinan tai runon
      • Tehdä videon, jossa näytellään sorminukeilla, pehmoeläimillä tai legoilla
      • Lisää menetelmiä ja vinkkejä sivulta www.1000tarinaa.fi
    3. Käy sinäkin tykkäämässä 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa -Facebook sivusta.
    4. Seuraa sinäkin Instagramissa @1000tarinaa -profiilia.
    5. Oletko ohjaaja, opettaja, lasten ja nuorten kanssa toimiva, isä, äiti, mummi tai kummi? Kerro tästä mahdollisuudesta tuntemillesi lapsille ja nuorille tai nuorten ryhmille!

    Suomi vuonna 2017: 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa

     

  • Palkitut nuoret kertovat: ”Tuli arvokas olo”

    Palkitut nuoret kertovat: ”Tuli arvokas olo”

    Nuorisoseurojen ansio- ja tunnustusmerkit ovat hyvä tapa palkita aktiivisia toimijoita – iästä riippumatta! Kaksi nuorta ansiomerkin saajaa kertovat.

    Emmi Astikainen, IRTI-teatteri

    ”Olen Emmi Astikainen, 15-vuotias imatralainen. Aloitin teatterin Vuoksenniskan nuorisoseuran IRTI-teatterilla ollessani 7-vuotias. Ohjaan 4.-6. luokkalaisten teatteriryhmä Viherpippureita ja alle kouluikäisten Taaperoita. Olen aktiivisesti mukana talkootoiminnassa. Esimerkiksi kasasimme monta viikonloppua teatterillemme uusia katsomon penkkejä sekä maalasimme näyttämön. Kesäteatterilla olen aina mukana kasaamassa lavasteita. Olen osallistunut Nuorisoseurojen leireille sekä leiriläisenä että talkoolaisena. Toimin tietenkin myös näyttelijänä. Koulun ohessa on kieltämättä rankkaa ohjata monta ryhmää samanaikaisesti, mutta saan voimaa energisistä ryhmäläisistä, jotka ovat aina valmiina oppimaan jotain uutta! Kaverit ja oikeastaan koko elämä pyörii teatterin ympärillä.

    Ansiomerkin saadessani, tunsin itseni tärkeäksi. Tuntui, etten onneksi ole ihan hyödytön tälle seuralle! Oli tosi hienoa, kun työ, jota syksyn aikana oli lähes joka viikonloppu tehnyt hikihatussa, palkittiin. Mielestäni ansiomerkki on oikein hyvä tapa palkita! Jo tuosta lauseesta tulee arvokas olo.

    Kuva: Emmi Astikainen esiintyi lasten rakastamana vartija-hahmona Lasten Kalenoissa 2015. Kuvaaja Jussi Kaijankangas.

    Medeia Inkinen, Mäntyharjun nuorisoseura

    medeia-inkinenOlen Medeia Inkinen, 22-vuotias ja asun Mäntyharjulla. Olen ollut Mäntyharjun Nuorisoseuran toiminnassa mukana ihan pienestä pitäen. Molemmat vanhempani harrastavat kansantanssia, joten olen kulkenut harjoituksissa heidän mukanaan. Aloitin kansantanssin kolmevuotiaana vähän niin kuin velvollisuudesta. Sille tielle jäin. Lasten kansantanssiryhmässä toimin ohjaajana vuodet 2008-2011. Tällä hetkellä toimin jäsenenä Mäntyharjun Nuorisoseuran johtokunnassa sekä tanssin aikuisten kansantanssiryhmässä. Nuorisoseura on ollut osa minua niin kauan kuin pystyn muistamaan ja tulee myös aina olemaan, joten tahdon tehdä töitä sen eteen.

    Ansiomerkin saaminen oli minulle todella iso juttu. En osannut etukäteen aavistaa yhtään saavani sellaisen, joten se tuli melkoisena pommina. Olin siitä aika otettu ja olen yhä. Olin silloin 19-vuotias. Ansiomerkin saamisella oli minulle suuri merkitys, se oli kuin valtava kiitos vuosien työstä. Kun nuoren tekemä työ seuran hyväksi huomioidaan kiitoksella tai muistamalla jollakin muulla tapaa, siitä varmasti jää hyvä mieli ja halu jatkaa toimintaansa seurassa.

    Lue lisää: nuorisoseurat.fi/jasenseuroille/ansiomerkit

  • Kansantanssiryhmän kanssa ulkomaille – kokoa pr-materiaali nyt!

    Kansantanssiryhmän kanssa ulkomaille – kokoa pr-materiaali nyt!

    Kutsuja kansainvälisille festivaaleille alkaa taas syksyn myötä ropista. Mikäli haaveissa on vierailu kansainvälisellä folklore-festivaalilla, nyt olisi sopiva aika koota tarvittava pr-materiaali ryhmästä. Sisällytäthän materiaaleihin ainakin lyhyen englanninkielisen esittelyn ryhmästä, mahdolliset erityisansiot, aiemmat festivaalivierailut ja tiedot esitettävästä repertoaarista. Kuvat ja videot (esim. youtube-linkki) ovat hyvin tärkeä osa esittelymateriaalia, koska niiden avulla festivaali saa parhaimman mahdollisen kuvan siitä millainen ryhmä on.

    Kansainvälisiä kutsuja koordinoi Suomessa Riia Niemelä. Saapuneita kutsuja julkaistaan Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen nettisivulla www.kansanmusiikki.fi/saapuneet-kutsut. Mikäli tarvitset apua sopivan festivaalin löytämiseen, ota yhteyttä riia.niemela@nuorisoseurat.fi.

  • Järjestäkää avoimet ovet ja julistautukaa syrjinnästä vapaiksi Nuorisotyön viikolla 10.-16.10.

    Järjestäkää avoimet ovet ja julistautukaa syrjinnästä vapaiksi Nuorisotyön viikolla 10.-16.10.

    Olemalla #Syrjinnästävapaa, olemme #HupparikansanPuolella

    Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. lokakuuta eli viikolla 41. Kolmatta kertaa toteuttavan kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Nuorisotyössä ja -toiminnassa ovet ovat auki kaikille. Kampanjan tavoitteena on tuoda esille nuorten moninaisuus ja sen huomioiminen nuorisotyössä ja -toiminnassa.  Sosiaalisen median jo kahtena vuonna aiemmin valloittanut #hupparikansanpuolella saa rinnalleen aihetunnisteen #syrjinnästävapaa. Haastamme paikalliset nuorisoseurat ja seuratoimijat mukaan levittämään sanaa nuorisotyön tärkeydestä!

    Järjestä avoimet ovet kerhossanne tai ryhmässänne!

    Nuorisotyön viikolla nuorisoseurojen kerhojen ja ryhmien ovet ovat auki kaikille, jotka haluavat tutustua toimintaan. Ilmoita seurantalosi, seurasi, ryhmäsi tai kerhosi mukaan avoimien ovien päivään!

    Onko teidän nuorisoseuranne ja seurantalonne jo syrjinnästä vapaa?

    Onko teidän nuorisoseuranne ja nuorisoseurantalonne jo syrjinnästä vapaa? Julistautumalla Syrjinnästä vapaaksi alueeksi saa käyttöönsä sinisen merkin, joka on hyvä ripustaa näkyvälle paikalle talolla. Suomen Nuorisoseurat ry on julistautunut syrjinnästä vapaaksi jo vuonna 2009. Samalla paikallisseuroja kannustettiin tekemään samoin.

    Mikäli sinun nuorisoseurasi ei vielä ole julistautumista tehnyt, toimi seuraavasti:

    • syrjinnasta-vapaaOta yhteyttä seuran puheenjohtajaan tai johtokunnan/hallituksen jäseneen ja kerro, että asia tulisi ottaa esille seuran johtokunnan/hallituksen kokouksessa – tai vaikka syyskokouksessa
    • Päättäkää, että seura ja seurantalo ovat syrjinnästä vapaita
    • Pohtikaa samalla, mitä se merkitsee ja mitä yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys tarkoittavat seuranne toiminnassa
    • Täyttäkää julistautumislomake osoitteessa yhdenvertaisuus.fi/syrjinnastavapaa.fi
    • Tehkää asiasta uutinen seuran verkkosivuille
    • Ripustakaa syrjinnästä vapaa alue -kyltti näkyvälle paikalle toimintatiloissa sekä laittakaa merkki näkyviin verkkosivuillenne
    • Teemaa on hyvä käsitellä myös kerhoissa yhdessä harrastajien kanssa.

    Julistautumalla syrjinnästä vapaaksi alueeksi toivotatte kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

    Lisätietoja:

    Kerhojen avoimet ovet:
    Syrjinnästä vapaa -seurantalo: Joonas Pokkinen, joonas.pokkinen@nuorisoseurat.fi, 050 567 2586

  • Sottiisin hullunmylly – Lue nuoren festivaaliavustajan hauska tarina tapahtuman kulisseista

    Sottiisin hullunmylly – Lue nuoren festivaaliavustajan hauska tarina tapahtuman kulisseista

    Jos jotain viimeisen kahden viikon aikana opin, ilmoittaudun koko loppu elämäni jokaiseen tapahtumaan ajoissa. Aion säästää tapahtuman kulisseissa hulluna pakertavat ihmiset paperien selaamiselta, sinkoilulta paikasta toiseen ja turhien puheluiden soittamiselta. Tehtyäni kuusipäiväisen työviikon Pispalan Sottiisin hektisessä sykkeessä lupaan pitää passini tallessa, maksamani ruokailut mielessä ja kantaa vastuuni osallistujana. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että tekemistä festivaalin toteuttamiseksi riittää ilman turhaa säätämistäkin.

    Sottiisi-Maijan-blogi-info-Petri-Kivinen
    Infon työntekijöitä Sottiisissa.

    Tampereen seudun Osuuspankki tarjosi tänä kesänä 40 nuorelle kesätyön. Hakatessani hakemusta Sottiisi Fun Club ry:lle lupasin itselleni, että tämä on viimeinen työhakemus, jonka tänä keväänä kirjoitan. Yhdestäkään monista hakemuksestani ei ollut kuulunut yhtään mitään ja suunnittelin jo innostuneena työtöntä kesääni. Keräisin pulloja, katutanssisin ja pistäisin kirppispöydän pystyyn. Kasaan raapimillani kolikoilla kiertäisin museoita ja maksaisin kirjaston varausmaksuja. Pyöräilisin ympäri Tamperetta kavereiden ahertaessa duunissa ja asuisin mökillä saaristossa kuukauden. Kaksi päivää myöhemmin minut kutsuttiin työhaastatteluun. Elämäni ensimmäinen työhaastattelu meni ilmeisen hyvin, koska sain paikan Pispalan Sottiisin avustavana festivaalityöntekijänä.

    Jo haastattelutilanteessa minulle välittyi fiilis, että voisin sopia tähän tiimin ja tähän hommaan. Työporukkaa mainostettiin sopivasti kahjoksi ja festariviikkoa jaksoksi, jolloin kukaan ei ole parhaimmillaan. Pitkäaikaisen tanssiharrastukseni parissa olen ollut osana useampaakin suurta prokkista, joten odotukseni olivat melko realistiset. Ajatukseni itsestäni pyörälähettinä, mapittajana ja tyyppinä, joka tekee ihan mitä vain pyydettäessä, olivat lähellä totuutta.

    sottiisi-maijan-blogi-kahjot
    Sottiisin tiimi kuvailee itseään sopivasti kahjoksi. Jussi ja Tiina demonstroivat.

    Sottiisi järjestettiin ensimmäistä kertaa Pirkkahallissa, joten viimeiset päivät ennen muuttoa sinne olivat täynnä viime hetken valmisteluja. Hyppäsin pää edellä kylmään veteen ja jollain ilveellä opin uimaan. Äkillisestä uimataidostani saan kiittää avoimia ja ystävällisiä työkavereita, jotka jaksoivat kiireenkin keskellä vastata kysymyksiin niin, että uskalsin kysyä uudelleen. Poljin pyörällä esitteitä eri paikkoihin keskustassa ja sain jälleen muistutuksen siitä, että Stockmannin jonot eivät liiku ja ihmiset yleensä ovat hyväntahtoisia. Tein koneella opasteita ja ymmärsin tekstinkäsittelyohjelmien ylä- ja alatunnisteiden idean. Olin kehittämässä avainten nimikointijärjestelmää, laminoinnista tuli uutta lempi puuhaani ja tajusin muovitaskuttamisen olevan taitolaji. Oli palkitsevaa tehdä konkreettisia asioita, joilla selvästi oli merkitys. Tunne siitä, että en vaan seiso vaivaantuneena toimiston nurkassa kaikkien tiellä innosti minua tekemään niin paljon ja niin hyvin kun pystyin.

    Sottiisi-Maijan-blogi-talkoolaisia-Petri-Kivinen
    Talkoolaiset ovat tapahtuman elinehto.

    Jälkeenpäin ajatellen homma alkoi vasta, kun festivaali pyörähti käyntiin ja kaikki konkretisoitui. Paahdoin kahdeksantuntista työpäivää festivaalin info-pisteessä. Työn tiimellyksessä hahmotin kirjoittamieni kirjekuorten merkityksen ja opin, keneltä pitää kysyä, kun ei tiedä. Olin töissä joka päivä, mikä helpotti työntekoa ja asetti tietotasoni etulyöntiasemaan päivittäin vaihtuviin talkoolaisiin verraten. Käsitykseni siitä, kuka toi mitä ja kuinka eri tilanteissa tulee toimia, pysyi ajan tasalla. Joka päivä ei tarvinnut aloittaa alusta, vaan saatoin jatkaa siitä mihin edellisenä iltana olin jäänyt. Pelkoni kassakoneita ja korttimaksulaitteita kohtaan hälveni, kun homma oli pakko opetella. Kirjoitin enemmän posti it -lappuja kuin aiemmassa elämässäni yhteensä ja ala-asteella opittu palikkakirjainten piirustustaito osoittautui yllättävän hyödylliseksi. Tilanne oli koko ajan elossa ja kahta samanlaista työpäivää ei ollut. Opin pitämään pään kylmänä pahimmankin hullunmyllyn keskellä. Kiirehtiminen vain sotkee ja tuhlaa aikaa.

    Jos festivaaliviikko on pitkä ja raskas ja kiireinen, seuraava viikko on jotain ihan muuta. Tilanne on kuin viimeiset päivät koulussa ennen kesäloman alkua velvollisuuksien ollessa takanapäin. Tietysti siivottavaa ja sulateltavaa on paljon, mutta samanlaista kiirettä ei ole. Päällimmäisenä kaikista huokuu helpotus, onnellisuus ja vihdoin nukutut yhdeksän tunnin yöunet. En voi muuta kuin hattua nostaa ja ostaa mansikoita kiitokseksi kahdesta hienosta viikosta. Tämän kokemuksen jälkeen minut löytää varmasti uudelleen STAFF-paita päällä tekemässä jotain tapahtumaa mahdolliseksi. Mutta ei enää tänä kesänä. Minun täytyy vielä ehtiä mökille, katutanssia, kerätä pulloja, kiertää museoita ja nukkua.

    Sottiisi-Maijan-blogi-talkoolaisten-kupit-Petri-Kivinen
    Kahvihuolto on järjestelyjen onnistumiselle tärkeää.
  • Reetta Perä 1938 – 2016: yhdistysaktiivi tuki ja kannusti nuoria

    Reetta Perä 1938 – 2016: yhdistysaktiivi tuki ja kannusti nuoria

    Elämän alkutaipale

    Reetta Vappu Perä, o.s. Ouni syntyi 1.5.1938 Kuhmoisissa. Elsa ja Ilmari Ounin maanviljelijäperheessä oli viisi lasta: kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Reetta oli vuoden vanha, kun perheen isä lähti viideksi vuodeksi sotaan. Reetta on kertonut, että isän poissaolo on vaikuttanut heihin lapsiin paljon.

    Reetta oli innostunut opiskelemaan: ensin kansakoulua seitsemän luokkaa Kuhmoisten Puukkoisten koulussa, sitten keskikoulun Jämsän yhteiskoulussa. Kunnallistutkinnon Reetta suoritti Tampereen Yliopistossa ja valmistui sosionomiksi vuonna 1962. Vuotta myöhemmin Reetta avioitui jämsäläisen maanviljelijän, Nytkymen isännän, Eino Perän kanssa.

    Työuransa aikana Reetta toimi mm. sosiaalitarkkaaja-lastenvalvojana Kuhmoisten ja Kuoreveden kunnissa, nuorisosihteerinä, urheiluohjaajana, kulttuurisihteerinä ja vapaa-ajanohjaajana Kuoreveden kunnassa, josta vuonna 2001 tuli osa Jämsää.

    Kova harrastamaan

    Reetan harrastusten kirjo hengästyttää kovimpaakin harrastajaa: 4h-kerhoilu sen kaikissa ulottuvuuksissa, Puukkoisissa hän toimi kyläkerhon päällikkönä ja toimitti omaa seuralehteä Puukkoa. Kilpahiihto nousi lapsena urheilun ykköseksi ja jatkui 21-vuotiaaksi saakka. Hän suunnisti, koulutti suunnistajia ja harrasti autosuunnistusta kartanlukijana Kuhmoisissa ja Kuorevedellä. Kuvataide oli myös lähellä sydäntä kouluajoista alkaen. Reetta valokuvasi, teki videodokumenttien ja -elokuvien käsikirjoituksia ja videokuvasi. Harrastajateatterissa hän hääri käsikirjoittajana, lavastajana, edellytysten luojana ja tuottajana – ja joskus rooleissakin. Hän kirjoitti kronikoita, lehtiartikkeleita, näyttämötekstejä ja historiankirjoituksia Kuoreveden pitäjäkirjaan. Lisäksi Reetta kävi ahkerasti tansseissa seniori-ikäiseksi asti.

    Yhdistystoiminta-aktiivi

    Yhdistystoiminta oli Reetan mukaan arvo sinänsä. Hän piti sitä erinomaisena paikkana kouluttautua yhteisten asioiden hoitamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen ja oppia toiminnan sisällöstä. Reetta oli aktiivinen 4H-toimija jo lapsena ja nuorena ja oli mukana perustamassa 4H-yhdistystä Kuorevedelle. Hän urheili Kuhmoisten Kumun riveissä ja toimi sen sihteerinä. Hän oli mukana rakentamassa tanssilava Honkahovia seuran liikuntapaikaksi ja tulonlähteeksi. Kuhmoisten Nuorisoseuran jäseneksi Reetta liittyi 1963.

    Nysä Vuoden nuorisoseuraksi Reetan johdolla

    Vuonna 1967 Reetta siirtyi Kuoreveden Nuorisoseura Nysän jäseneksi ja urheiluseura Kuoreveden Kärjen johtokuntaan ja nuorisojaoston jäseneksi. Nysän puheenjohtajana hän nosti toiminnan lamasta kymmenessä vuodessa kukoistukseen monimuotoisten harrastusmahdollisuuksien, kuten Mahtihäiden avulla. Nysä valittiin ensimmäiseksi Vuoden Nuorisoseuraksi vuonna 1978 nuorisoseurajärjestössä.

    Nuorisoseuralaisena Reetta oli valmis tekemään kaikkia töitä seurassa. Hän näki paljon vaivaa nuorison saamiseksi seuran toiminnan pariin, ja nuorisoa tulikin mukaan runsaasti. Seurantaloa uudistettiin nykyaikaisten vaatimusten mukaiseksi. Hän kannatti Santeri Alkion itsekasvatusideaa ”Kelpo ihmisestä ja kunnon kansalaisesta” ja että nuorisoseura on mahdollisuus. Hän kannusti ja opasti nuoria ja etsi kullekin omaa itsensä toteuttamisen kanavaa, jossa sai kasvaa tehtäviensä tasolle. Jo aikuistuneet entiset nuoret arvostavat ja kiittävät Reettaa siitä tuesta ja opista, jonka he nuorisoseurassa saivat tulevaan elämäänsä.

    Reetta toimi Hämeen Nuorisoseurain Liiton puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä, Suomen Nuorison Liiton valtuustossa sekä Kalevan Nuorten Liiton johtokunnassa useita vuosia 1970-luvulla. Hänelle on myönnetty Kalevan Nuorten mitali kiitokseksi uurastuksestaan. Nuorisoseurojen kultainen ansiomerkki Reetalle ojennettiin tämän 50-vuotisjuhlissa, joita vietettiin Nysällä päivänsankarin esiintyessä näytelmän ”Laahus” pääosassa. Oma seura palkitsi Reetta ja Eino Perää Hermanska- ja Hermanni-arvonimillä. Kuoreveden Nuorisoseura Nysä myönsi Reetalle Kunniapuheenjohtajan arvon seuran 95-vuotisjuhlassa vuonna 2014.

    Muita edesottamuksia

    Poliittisesti Reetta oli Alkion aatteiden kannattaja. Hän toimi Keskustan Jämsän Seppolan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana, kunnallisjärjestön johtokunnassa ja Jämsän kaupunginvaltuuston jäsenenä. Reetalle myönnettiin Suomen Keskustan kultainen ansiomerkki tänä vuonna. Hän sai tietää merkin saannista eläessään, mutta se julkistettiin vasta hänen omassa muistotilaisuusessaan Kuhmoisten seurakuntatalolla 2.7.2016.

    Kulttuurihenkilönä Reetta huolehti, että kuorevesiläisen runoilijan ja opettajan Immi Hellénin muisto ei himmene. Reetta oli perustamassa Immille omaa nimikkoseuraa vaalimaan tämän tuotantoa, sen esilläoloa sekä hänen persoonansa muistoa.

    Järjestöväki muistaa kiitollisuudella Reettaa, aktiivista toimijaa!

    Inkeri Ojanen,
    Reetan ystävä
    Kuoreveden Nuorisoseura Nysän
    puheenjohtaja

  • Yhdistysrekisteristä poisto uhkaa 40 000 yhdistystä – mukana myös nuorisoseuroja

    Yhdistysrekisteristä poisto uhkaa 40 000 yhdistystä – mukana myös nuorisoseuroja

    Yhdistysrekisteriä ylläpitävä Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) poistaa rekisteristä toimintansa lopettaneita yhdistyksiä. Poistouhan alla on noin 40 000 yhdistystä eri puolilta Suomea. Näiltä yhdistyksiltä ei ole tullut ilmoitusta yhdistysrekisteriin vuoden 1995 jälkeen.

    Joukossa on satoja nuorisoseuroja.

    Mikäli poistomenettelyssä mukana oleva yhdistys jatkaa toimintaansa, siitä tulee ilmoittaa kirjallisesti PRH:lle 12.1.2017 mennessä. Ne yhdistykset, joilta ei kehotuksesta huolimatta saada ilmoitusta, poistetaan tammikuussa 2017 yhdistysrekisteristä.

    Näin teet kirjallisen ilmoituksen

    Poistomenettelyssä mukana oleva yhdistys välttää poistamisen, jos se tekee ilmoituksen PRH:lle 12.1.2017 mennessä joko

    1) muutosilmoituksena, jossa ilmoitetaan ajantasaiset osoite- ja nimenkirjoittajatiedot rekisteröitäviksi yhdistysrekisteriin. Ilmoituksen tulee olla hallituksen puheenjohtajan tai tämän valtuuttaman henkilön allekirjoittama. Muutosilmoituksen voi tehdä joko sähköisesti tai paperilomakkeella. Ohjeet yhdistyksen muutosilmoituksen tekoon.

    tai

    2) jos yhdistyksen osoite- ja nimenkirjoittajatiedot ovat yhdistysrekisterissä ajan tasalla, kirjallisen ilmoituksen yhdistyksen toiminnan jatkumisesta voi tehdä vapaamuotoisena. Tällaisen ilmoituksen voi allekirjoittaa yhdistysrekisteriin merkitty hallituksen puheenjohtaja tai nimenkirjoittaja tai näiden valtuuttama henkilö. Vapaamuotoisen ilmoituksen voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo@prh.fi tai paperipostissa osoitteella Patentti- ja rekisterihallitus, Valvonta- ja lakiyksikkö, PL 1140, 00101 Helsinki.

    PRH:n käynnistämä poistomenettely perustuu heinäkuussa 2016 voimaan tulleeseen yhdistyslakiin. Lain yhtenä tavoitteena on lisätä yhdistysrekisterin ajantasaisuutta ja mahdollistaa toimimattomien yhdistysten poistaminen rekisteristä.

    Lisätietoja

    Lue PRH:n uutinen.

    Asiakastiedustelut puh. 029 509 5900 ma-pe klo 9.00-16.15.

    Patentti- ja rekisterihallitus
    Jouko Koitto
    Tiimiesimies
    puh. 09 6939 5550

  • Lisää ryhmäsi harrastushakuun nyt, toimintavuosi alkaa!

    Lisää ryhmäsi harrastushakuun nyt, toimintavuosi alkaa!

    Kesän viimeisiä lomapäiviä viedään ja kohta alkaa toimintarikas harrastusvuosi!

    Jotta harrastajat löytävät seuran toiminnan pariin, on tehtävä markkinointia. Tässä kolme helppoa tekoa:

    1. Harrastushaku. Vie syksyllä alkavat ja jatkavat toimintaryhmät Nuorisoseurojen rekisteriin, josta ne löytävät tiensä harrastushakuun. Nuorisoseurat markkinoi harrastushakuaan laajemmin. HUOM! Jos ryhmäsi ensimmäiset harjoitukset ovat 1.9., laita toimintavuosi kuitenkin alkavaksi jo nyt, sillä rekisteri näyttää vain juuri sillä hetkellä aktiiviset ryhmät. Rekisteriin pääset täältä. Jos sinulla on ongelmia rekisterin kanssa, otathan yhteyttä alueesi toiminnanjohtajaan.

    2. Sosiaalinen media. Tee helposti jaettava ilmoitus Facebookiin, Instagramiin ja muihin sosiaalisen median kanaviin. Kerro mitä, missä, milloin, kenelle ja mistä lisää tietoa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla yksi hauska kuva harrastuksesta ja teksti: ”Teatteriryhmä Hinajaiset etsii joukkoonsa 13-17-vuotiaita uusia harrastajia Tampereella! Kokoonnumme tiistaisin klo 18 Teatteritiellä. Lisätietoa: www.hinajaiset.fi”. Tämän jälkeen jaa ilmoitus kaikkiin kanaviin, jotka sinulla on henkilökohtaisesti käytössäsi ja pyydä olemassa olevia harrastajia tekemään samoin.

    3.  Seuran verkkosivut. Tsekkaa, että tiedot harrastusryhmistä ovat verkkosivuillanne ajan tasalla ja näkyvästi esillä etusivulla. Voit koristella sivusi jos jonkinlaisilla iskulauseilla ja upeilla kuvilla, mutta suurin osa toivoo myös tietoa: minkälainen harrastus on, milloin harjoitukset ovat, mitä harrastus maksaa ja kehen voi olla yhteydessä. Erityisen tärkeää on kertoa, miten toimintaan pääsee mukaan – tarvitseeko vain ilmestyä paikalle, pitääkö ensin ilmoittautua ja maksaa, pitääkö soittaa jollekulla (tämä on huono vaihtoehto!).

    Kaipaatko apua viestintään? Neuvoja saat Nuorisoseurojen tiedottajalta Auralta.

  • Millaisia hetkiä olet viettänyt seurantalolla? Kotiseutuliitto etsii tarinoita!

    Millaisia hetkiä olet viettänyt seurantalolla? Kotiseutuliitto etsii tarinoita!

    Millaisia hetkiä sinä olet viettänyt seurantalolla? Mitä talolla tapahtuu juuri nyt?

    Suomessa on yli 2000 eri aikakausina rakennettua työväen- ja seurantaloa. Ne ovat täynnä tarinoita, ja niitä Suomen Kotiseutuliitto haluaa kuulla!

    Kokoontuuko talolla sirkuskoulu tai jokin muu erikoinen harrastusryhmä? Tapasitko iskelmätähden tai tasavallan presidentin? Vai sattuiko talolla jotain aivan kummallista? Ehkä haluat kertoa jostakin talolla järjestettävästä tapahtumasta. Kerro lyhyesti tai pitkästi, me kiitämme kaikista tarinoista ja vinkeistä!

    Keräämme tarinoita seurantalojen historiasta ja nykypäivästä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi tehtävää valokuvakirjaa ja nettisivustoa varten. Kirjaan kuvat ottaa valokuvaaja ja arkkitehti Tuomas Uusheimo. Tuomas on arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön kuvaamiseen erikoistunut valokuvaaja, joka on valokuvannut suomalaisia seurantaloja vuodesta 2010.

    Tarinat voivat liittyä toimintaan, henkilöihin, itse rakennukseen tai mihin vain mielestäsi kertomisen arvoiseen. Jaa tarinasi kanssamme!

    Ohjeet

    Kerro tarina tai juttuvinkki täyttämällä nettilomake Kotiseutuliiton verkkosivuilla. Tarinat ja vinkit voi lähettää myös sähköpostilla seurantalot@kotiseutuliitto.fi tai kirjeitse Suomen Kotiseutuliitto, Kalevankatu 13 A, 00100 HELSINKI. Kerro silloin nimesi ja yhteystietosi, mitä taloa tarina koskee ja missä talo sijaitsee. Tarinoita voidaan käyttää kirjan ja nettisivun lisäksi Kotiseutuliiton viestinnässä sekä tutkimustarkoituksissa. Tarinan kertojan henkilöllisyys pysyy vain Kotiseutuliiton tietona, ellei muuta sovita.

    Lisätietoja tarinakeräyksestä: 

    Oulaisten nuorisoseuran talo Soihtula, Oulainen. Kuvaaja Tuomas Uusheimo.

    Hankesihteeri-tiedottaja Sanna Käyhkö
    Suomen Kotiseutuliitto
    sanna.kayhko@kotiseutuliitto.fi
    09 – 612 63223

    Lisätietoja valokuvaprojektista:

    Tuomas Uusheimo
    tuomas@uusheimo.com
    044 5893600

  • Hannu Nipulille Mestarikansantanssijan titteli

    Hannu Nipulille Mestarikansantanssijan titteli

    Hannu Nipuli on toinen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien nimittämä Mestarikansantanssija.

    Hannu on toiminut Lahdessa Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 1989. Lisäksi hän on työskennellyt mm. tanssijana, ohjaajana ja koreografina sekä lukuisissa alan luottamustehtävissä. Hannu painottaa perinteen merkitystä ja vannoo samalla taiteellisen vapauden sekä iloisen tunnelman nimeen.

    <p”>Hannu on kansantanssija sydämestään. Harrastus alkoi, kun äiti vei viisivuotiaan Hannun Helvi Jukaraisen vastaperustettuun kansantanssiryhmään. Jukaraisen monipuolinen, moderni ja avarakatseinen ote koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen on toiminut aina Hannun innoittajana. Esikuvakseen äidin ja Helvin lisäksi Hannu nostaa Antti Savilammen.

    Kuva: Hannu Nipuli tanssimassa Riijareissa Tanssimyllyssä 2015. Kuvaaja: Petri Kivinen