Kategoria: Järjestö

  • Järjestäkää avoimet ovet ja julistautukaa syrjinnästä vapaiksi Nuorisotyön viikolla 10.-16.10.

    Järjestäkää avoimet ovet ja julistautukaa syrjinnästä vapaiksi Nuorisotyön viikolla 10.-16.10.

    Olemalla #Syrjinnästävapaa, olemme #HupparikansanPuolella

    Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. lokakuuta eli viikolla 41. Kolmatta kertaa toteuttavan kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Nuorisotyössä ja -toiminnassa ovet ovat auki kaikille. Kampanjan tavoitteena on tuoda esille nuorten moninaisuus ja sen huomioiminen nuorisotyössä ja -toiminnassa.  Sosiaalisen median jo kahtena vuonna aiemmin valloittanut #hupparikansanpuolella saa rinnalleen aihetunnisteen #syrjinnästävapaa. Haastamme paikalliset nuorisoseurat ja seuratoimijat mukaan levittämään sanaa nuorisotyön tärkeydestä!

    Järjestä avoimet ovet kerhossanne tai ryhmässänne!

    Nuorisotyön viikolla nuorisoseurojen kerhojen ja ryhmien ovet ovat auki kaikille, jotka haluavat tutustua toimintaan. Ilmoita seurantalosi, seurasi, ryhmäsi tai kerhosi mukaan avoimien ovien päivään!

    Onko teidän nuorisoseuranne ja seurantalonne jo syrjinnästä vapaa?

    Onko teidän nuorisoseuranne ja nuorisoseurantalonne jo syrjinnästä vapaa? Julistautumalla Syrjinnästä vapaaksi alueeksi saa käyttöönsä sinisen merkin, joka on hyvä ripustaa näkyvälle paikalle talolla. Suomen Nuorisoseurat ry on julistautunut syrjinnästä vapaaksi jo vuonna 2009. Samalla paikallisseuroja kannustettiin tekemään samoin.

    Mikäli sinun nuorisoseurasi ei vielä ole julistautumista tehnyt, toimi seuraavasti:

    • syrjinnasta-vapaaOta yhteyttä seuran puheenjohtajaan tai johtokunnan/hallituksen jäseneen ja kerro, että asia tulisi ottaa esille seuran johtokunnan/hallituksen kokouksessa – tai vaikka syyskokouksessa
    • Päättäkää, että seura ja seurantalo ovat syrjinnästä vapaita
    • Pohtikaa samalla, mitä se merkitsee ja mitä yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys tarkoittavat seuranne toiminnassa
    • Täyttäkää julistautumislomake osoitteessa yhdenvertaisuus.fi/syrjinnastavapaa.fi
    • Tehkää asiasta uutinen seuran verkkosivuille
    • Ripustakaa syrjinnästä vapaa alue -kyltti näkyvälle paikalle toimintatiloissa sekä laittakaa merkki näkyviin verkkosivuillenne
    • Teemaa on hyvä käsitellä myös kerhoissa yhdessä harrastajien kanssa.

    Julistautumalla syrjinnästä vapaaksi alueeksi toivotatte kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

    Lisätietoja:

    Kerhojen avoimet ovet:
    Syrjinnästä vapaa -seurantalo: Joonas Pokkinen, joonas.pokkinen@nuorisoseurat.fi, 050 567 2586

  • Sottiisin hullunmylly – Lue nuoren festivaaliavustajan hauska tarina tapahtuman kulisseista

    Sottiisin hullunmylly – Lue nuoren festivaaliavustajan hauska tarina tapahtuman kulisseista

    Jos jotain viimeisen kahden viikon aikana opin, ilmoittaudun koko loppu elämäni jokaiseen tapahtumaan ajoissa. Aion säästää tapahtuman kulisseissa hulluna pakertavat ihmiset paperien selaamiselta, sinkoilulta paikasta toiseen ja turhien puheluiden soittamiselta. Tehtyäni kuusipäiväisen työviikon Pispalan Sottiisin hektisessä sykkeessä lupaan pitää passini tallessa, maksamani ruokailut mielessä ja kantaa vastuuni osallistujana. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että tekemistä festivaalin toteuttamiseksi riittää ilman turhaa säätämistäkin.

    Sottiisi-Maijan-blogi-info-Petri-Kivinen
    Infon työntekijöitä Sottiisissa.

    Tampereen seudun Osuuspankki tarjosi tänä kesänä 40 nuorelle kesätyön. Hakatessani hakemusta Sottiisi Fun Club ry:lle lupasin itselleni, että tämä on viimeinen työhakemus, jonka tänä keväänä kirjoitan. Yhdestäkään monista hakemuksestani ei ollut kuulunut yhtään mitään ja suunnittelin jo innostuneena työtöntä kesääni. Keräisin pulloja, katutanssisin ja pistäisin kirppispöydän pystyyn. Kasaan raapimillani kolikoilla kiertäisin museoita ja maksaisin kirjaston varausmaksuja. Pyöräilisin ympäri Tamperetta kavereiden ahertaessa duunissa ja asuisin mökillä saaristossa kuukauden. Kaksi päivää myöhemmin minut kutsuttiin työhaastatteluun. Elämäni ensimmäinen työhaastattelu meni ilmeisen hyvin, koska sain paikan Pispalan Sottiisin avustavana festivaalityöntekijänä.

    Jo haastattelutilanteessa minulle välittyi fiilis, että voisin sopia tähän tiimin ja tähän hommaan. Työporukkaa mainostettiin sopivasti kahjoksi ja festariviikkoa jaksoksi, jolloin kukaan ei ole parhaimmillaan. Pitkäaikaisen tanssiharrastukseni parissa olen ollut osana useampaakin suurta prokkista, joten odotukseni olivat melko realistiset. Ajatukseni itsestäni pyörälähettinä, mapittajana ja tyyppinä, joka tekee ihan mitä vain pyydettäessä, olivat lähellä totuutta.

    sottiisi-maijan-blogi-kahjot
    Sottiisin tiimi kuvailee itseään sopivasti kahjoksi. Jussi ja Tiina demonstroivat.

    Sottiisi järjestettiin ensimmäistä kertaa Pirkkahallissa, joten viimeiset päivät ennen muuttoa sinne olivat täynnä viime hetken valmisteluja. Hyppäsin pää edellä kylmään veteen ja jollain ilveellä opin uimaan. Äkillisestä uimataidostani saan kiittää avoimia ja ystävällisiä työkavereita, jotka jaksoivat kiireenkin keskellä vastata kysymyksiin niin, että uskalsin kysyä uudelleen. Poljin pyörällä esitteitä eri paikkoihin keskustassa ja sain jälleen muistutuksen siitä, että Stockmannin jonot eivät liiku ja ihmiset yleensä ovat hyväntahtoisia. Tein koneella opasteita ja ymmärsin tekstinkäsittelyohjelmien ylä- ja alatunnisteiden idean. Olin kehittämässä avainten nimikointijärjestelmää, laminoinnista tuli uutta lempi puuhaani ja tajusin muovitaskuttamisen olevan taitolaji. Oli palkitsevaa tehdä konkreettisia asioita, joilla selvästi oli merkitys. Tunne siitä, että en vaan seiso vaivaantuneena toimiston nurkassa kaikkien tiellä innosti minua tekemään niin paljon ja niin hyvin kun pystyin.

    Sottiisi-Maijan-blogi-talkoolaisia-Petri-Kivinen
    Talkoolaiset ovat tapahtuman elinehto.

    Jälkeenpäin ajatellen homma alkoi vasta, kun festivaali pyörähti käyntiin ja kaikki konkretisoitui. Paahdoin kahdeksantuntista työpäivää festivaalin info-pisteessä. Työn tiimellyksessä hahmotin kirjoittamieni kirjekuorten merkityksen ja opin, keneltä pitää kysyä, kun ei tiedä. Olin töissä joka päivä, mikä helpotti työntekoa ja asetti tietotasoni etulyöntiasemaan päivittäin vaihtuviin talkoolaisiin verraten. Käsitykseni siitä, kuka toi mitä ja kuinka eri tilanteissa tulee toimia, pysyi ajan tasalla. Joka päivä ei tarvinnut aloittaa alusta, vaan saatoin jatkaa siitä mihin edellisenä iltana olin jäänyt. Pelkoni kassakoneita ja korttimaksulaitteita kohtaan hälveni, kun homma oli pakko opetella. Kirjoitin enemmän posti it -lappuja kuin aiemmassa elämässäni yhteensä ja ala-asteella opittu palikkakirjainten piirustustaito osoittautui yllättävän hyödylliseksi. Tilanne oli koko ajan elossa ja kahta samanlaista työpäivää ei ollut. Opin pitämään pään kylmänä pahimmankin hullunmyllyn keskellä. Kiirehtiminen vain sotkee ja tuhlaa aikaa.

    Jos festivaaliviikko on pitkä ja raskas ja kiireinen, seuraava viikko on jotain ihan muuta. Tilanne on kuin viimeiset päivät koulussa ennen kesäloman alkua velvollisuuksien ollessa takanapäin. Tietysti siivottavaa ja sulateltavaa on paljon, mutta samanlaista kiirettä ei ole. Päällimmäisenä kaikista huokuu helpotus, onnellisuus ja vihdoin nukutut yhdeksän tunnin yöunet. En voi muuta kuin hattua nostaa ja ostaa mansikoita kiitokseksi kahdesta hienosta viikosta. Tämän kokemuksen jälkeen minut löytää varmasti uudelleen STAFF-paita päällä tekemässä jotain tapahtumaa mahdolliseksi. Mutta ei enää tänä kesänä. Minun täytyy vielä ehtiä mökille, katutanssia, kerätä pulloja, kiertää museoita ja nukkua.

    Sottiisi-Maijan-blogi-talkoolaisten-kupit-Petri-Kivinen
    Kahvihuolto on järjestelyjen onnistumiselle tärkeää.
  • Reetta Perä 1938 – 2016: yhdistysaktiivi tuki ja kannusti nuoria

    Reetta Perä 1938 – 2016: yhdistysaktiivi tuki ja kannusti nuoria

    Elämän alkutaipale

    Reetta Vappu Perä, o.s. Ouni syntyi 1.5.1938 Kuhmoisissa. Elsa ja Ilmari Ounin maanviljelijäperheessä oli viisi lasta: kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Reetta oli vuoden vanha, kun perheen isä lähti viideksi vuodeksi sotaan. Reetta on kertonut, että isän poissaolo on vaikuttanut heihin lapsiin paljon.

    Reetta oli innostunut opiskelemaan: ensin kansakoulua seitsemän luokkaa Kuhmoisten Puukkoisten koulussa, sitten keskikoulun Jämsän yhteiskoulussa. Kunnallistutkinnon Reetta suoritti Tampereen Yliopistossa ja valmistui sosionomiksi vuonna 1962. Vuotta myöhemmin Reetta avioitui jämsäläisen maanviljelijän, Nytkymen isännän, Eino Perän kanssa.

    Työuransa aikana Reetta toimi mm. sosiaalitarkkaaja-lastenvalvojana Kuhmoisten ja Kuoreveden kunnissa, nuorisosihteerinä, urheiluohjaajana, kulttuurisihteerinä ja vapaa-ajanohjaajana Kuoreveden kunnassa, josta vuonna 2001 tuli osa Jämsää.

    Kova harrastamaan

    Reetan harrastusten kirjo hengästyttää kovimpaakin harrastajaa: 4h-kerhoilu sen kaikissa ulottuvuuksissa, Puukkoisissa hän toimi kyläkerhon päällikkönä ja toimitti omaa seuralehteä Puukkoa. Kilpahiihto nousi lapsena urheilun ykköseksi ja jatkui 21-vuotiaaksi saakka. Hän suunnisti, koulutti suunnistajia ja harrasti autosuunnistusta kartanlukijana Kuhmoisissa ja Kuorevedellä. Kuvataide oli myös lähellä sydäntä kouluajoista alkaen. Reetta valokuvasi, teki videodokumenttien ja -elokuvien käsikirjoituksia ja videokuvasi. Harrastajateatterissa hän hääri käsikirjoittajana, lavastajana, edellytysten luojana ja tuottajana – ja joskus rooleissakin. Hän kirjoitti kronikoita, lehtiartikkeleita, näyttämötekstejä ja historiankirjoituksia Kuoreveden pitäjäkirjaan. Lisäksi Reetta kävi ahkerasti tansseissa seniori-ikäiseksi asti.

    Yhdistystoiminta-aktiivi

    Yhdistystoiminta oli Reetan mukaan arvo sinänsä. Hän piti sitä erinomaisena paikkana kouluttautua yhteisten asioiden hoitamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen ja oppia toiminnan sisällöstä. Reetta oli aktiivinen 4H-toimija jo lapsena ja nuorena ja oli mukana perustamassa 4H-yhdistystä Kuorevedelle. Hän urheili Kuhmoisten Kumun riveissä ja toimi sen sihteerinä. Hän oli mukana rakentamassa tanssilava Honkahovia seuran liikuntapaikaksi ja tulonlähteeksi. Kuhmoisten Nuorisoseuran jäseneksi Reetta liittyi 1963.

    Nysä Vuoden nuorisoseuraksi Reetan johdolla

    Vuonna 1967 Reetta siirtyi Kuoreveden Nuorisoseura Nysän jäseneksi ja urheiluseura Kuoreveden Kärjen johtokuntaan ja nuorisojaoston jäseneksi. Nysän puheenjohtajana hän nosti toiminnan lamasta kymmenessä vuodessa kukoistukseen monimuotoisten harrastusmahdollisuuksien, kuten Mahtihäiden avulla. Nysä valittiin ensimmäiseksi Vuoden Nuorisoseuraksi vuonna 1978 nuorisoseurajärjestössä.

    Nuorisoseuralaisena Reetta oli valmis tekemään kaikkia töitä seurassa. Hän näki paljon vaivaa nuorison saamiseksi seuran toiminnan pariin, ja nuorisoa tulikin mukaan runsaasti. Seurantaloa uudistettiin nykyaikaisten vaatimusten mukaiseksi. Hän kannatti Santeri Alkion itsekasvatusideaa ”Kelpo ihmisestä ja kunnon kansalaisesta” ja että nuorisoseura on mahdollisuus. Hän kannusti ja opasti nuoria ja etsi kullekin omaa itsensä toteuttamisen kanavaa, jossa sai kasvaa tehtäviensä tasolle. Jo aikuistuneet entiset nuoret arvostavat ja kiittävät Reettaa siitä tuesta ja opista, jonka he nuorisoseurassa saivat tulevaan elämäänsä.

    Reetta toimi Hämeen Nuorisoseurain Liiton puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä, Suomen Nuorison Liiton valtuustossa sekä Kalevan Nuorten Liiton johtokunnassa useita vuosia 1970-luvulla. Hänelle on myönnetty Kalevan Nuorten mitali kiitokseksi uurastuksestaan. Nuorisoseurojen kultainen ansiomerkki Reetalle ojennettiin tämän 50-vuotisjuhlissa, joita vietettiin Nysällä päivänsankarin esiintyessä näytelmän ”Laahus” pääosassa. Oma seura palkitsi Reetta ja Eino Perää Hermanska- ja Hermanni-arvonimillä. Kuoreveden Nuorisoseura Nysä myönsi Reetalle Kunniapuheenjohtajan arvon seuran 95-vuotisjuhlassa vuonna 2014.

    Muita edesottamuksia

    Poliittisesti Reetta oli Alkion aatteiden kannattaja. Hän toimi Keskustan Jämsän Seppolan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana, kunnallisjärjestön johtokunnassa ja Jämsän kaupunginvaltuuston jäsenenä. Reetalle myönnettiin Suomen Keskustan kultainen ansiomerkki tänä vuonna. Hän sai tietää merkin saannista eläessään, mutta se julkistettiin vasta hänen omassa muistotilaisuusessaan Kuhmoisten seurakuntatalolla 2.7.2016.

    Kulttuurihenkilönä Reetta huolehti, että kuorevesiläisen runoilijan ja opettajan Immi Hellénin muisto ei himmene. Reetta oli perustamassa Immille omaa nimikkoseuraa vaalimaan tämän tuotantoa, sen esilläoloa sekä hänen persoonansa muistoa.

    Järjestöväki muistaa kiitollisuudella Reettaa, aktiivista toimijaa!

    Inkeri Ojanen,
    Reetan ystävä
    Kuoreveden Nuorisoseura Nysän
    puheenjohtaja

  • Yhdistysrekisteristä poisto uhkaa 40 000 yhdistystä – mukana myös nuorisoseuroja

    Yhdistysrekisteristä poisto uhkaa 40 000 yhdistystä – mukana myös nuorisoseuroja

    Yhdistysrekisteriä ylläpitävä Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) poistaa rekisteristä toimintansa lopettaneita yhdistyksiä. Poistouhan alla on noin 40 000 yhdistystä eri puolilta Suomea. Näiltä yhdistyksiltä ei ole tullut ilmoitusta yhdistysrekisteriin vuoden 1995 jälkeen.

    Joukossa on satoja nuorisoseuroja.

    Mikäli poistomenettelyssä mukana oleva yhdistys jatkaa toimintaansa, siitä tulee ilmoittaa kirjallisesti PRH:lle 12.1.2017 mennessä. Ne yhdistykset, joilta ei kehotuksesta huolimatta saada ilmoitusta, poistetaan tammikuussa 2017 yhdistysrekisteristä.

    Näin teet kirjallisen ilmoituksen

    Poistomenettelyssä mukana oleva yhdistys välttää poistamisen, jos se tekee ilmoituksen PRH:lle 12.1.2017 mennessä joko

    1) muutosilmoituksena, jossa ilmoitetaan ajantasaiset osoite- ja nimenkirjoittajatiedot rekisteröitäviksi yhdistysrekisteriin. Ilmoituksen tulee olla hallituksen puheenjohtajan tai tämän valtuuttaman henkilön allekirjoittama. Muutosilmoituksen voi tehdä joko sähköisesti tai paperilomakkeella. Ohjeet yhdistyksen muutosilmoituksen tekoon.

    tai

    2) jos yhdistyksen osoite- ja nimenkirjoittajatiedot ovat yhdistysrekisterissä ajan tasalla, kirjallisen ilmoituksen yhdistyksen toiminnan jatkumisesta voi tehdä vapaamuotoisena. Tällaisen ilmoituksen voi allekirjoittaa yhdistysrekisteriin merkitty hallituksen puheenjohtaja tai nimenkirjoittaja tai näiden valtuuttama henkilö. Vapaamuotoisen ilmoituksen voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo@prh.fi tai paperipostissa osoitteella Patentti- ja rekisterihallitus, Valvonta- ja lakiyksikkö, PL 1140, 00101 Helsinki.

    PRH:n käynnistämä poistomenettely perustuu heinäkuussa 2016 voimaan tulleeseen yhdistyslakiin. Lain yhtenä tavoitteena on lisätä yhdistysrekisterin ajantasaisuutta ja mahdollistaa toimimattomien yhdistysten poistaminen rekisteristä.

    Lisätietoja

    Lue PRH:n uutinen.

    Asiakastiedustelut puh. 029 509 5900 ma-pe klo 9.00-16.15.

    Patentti- ja rekisterihallitus
    Jouko Koitto
    Tiimiesimies
    puh. 09 6939 5550

  • Lisää ryhmäsi harrastushakuun nyt, toimintavuosi alkaa!

    Lisää ryhmäsi harrastushakuun nyt, toimintavuosi alkaa!

    Kesän viimeisiä lomapäiviä viedään ja kohta alkaa toimintarikas harrastusvuosi!

    Jotta harrastajat löytävät seuran toiminnan pariin, on tehtävä markkinointia. Tässä kolme helppoa tekoa:

    1. Harrastushaku. Vie syksyllä alkavat ja jatkavat toimintaryhmät Nuorisoseurojen rekisteriin, josta ne löytävät tiensä harrastushakuun. Nuorisoseurat markkinoi harrastushakuaan laajemmin. HUOM! Jos ryhmäsi ensimmäiset harjoitukset ovat 1.9., laita toimintavuosi kuitenkin alkavaksi jo nyt, sillä rekisteri näyttää vain juuri sillä hetkellä aktiiviset ryhmät. Rekisteriin pääset täältä. Jos sinulla on ongelmia rekisterin kanssa, otathan yhteyttä alueesi toiminnanjohtajaan.

    2. Sosiaalinen media. Tee helposti jaettava ilmoitus Facebookiin, Instagramiin ja muihin sosiaalisen median kanaviin. Kerro mitä, missä, milloin, kenelle ja mistä lisää tietoa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla yksi hauska kuva harrastuksesta ja teksti: ”Teatteriryhmä Hinajaiset etsii joukkoonsa 13-17-vuotiaita uusia harrastajia Tampereella! Kokoonnumme tiistaisin klo 18 Teatteritiellä. Lisätietoa: www.hinajaiset.fi”. Tämän jälkeen jaa ilmoitus kaikkiin kanaviin, jotka sinulla on henkilökohtaisesti käytössäsi ja pyydä olemassa olevia harrastajia tekemään samoin.

    3.  Seuran verkkosivut. Tsekkaa, että tiedot harrastusryhmistä ovat verkkosivuillanne ajan tasalla ja näkyvästi esillä etusivulla. Voit koristella sivusi jos jonkinlaisilla iskulauseilla ja upeilla kuvilla, mutta suurin osa toivoo myös tietoa: minkälainen harrastus on, milloin harjoitukset ovat, mitä harrastus maksaa ja kehen voi olla yhteydessä. Erityisen tärkeää on kertoa, miten toimintaan pääsee mukaan – tarvitseeko vain ilmestyä paikalle, pitääkö ensin ilmoittautua ja maksaa, pitääkö soittaa jollekulla (tämä on huono vaihtoehto!).

    Kaipaatko apua viestintään? Neuvoja saat Nuorisoseurojen tiedottajalta Auralta.

  • Millaisia hetkiä olet viettänyt seurantalolla? Kotiseutuliitto etsii tarinoita!

    Millaisia hetkiä olet viettänyt seurantalolla? Kotiseutuliitto etsii tarinoita!

    Millaisia hetkiä sinä olet viettänyt seurantalolla? Mitä talolla tapahtuu juuri nyt?

    Suomessa on yli 2000 eri aikakausina rakennettua työväen- ja seurantaloa. Ne ovat täynnä tarinoita, ja niitä Suomen Kotiseutuliitto haluaa kuulla!

    Kokoontuuko talolla sirkuskoulu tai jokin muu erikoinen harrastusryhmä? Tapasitko iskelmätähden tai tasavallan presidentin? Vai sattuiko talolla jotain aivan kummallista? Ehkä haluat kertoa jostakin talolla järjestettävästä tapahtumasta. Kerro lyhyesti tai pitkästi, me kiitämme kaikista tarinoista ja vinkeistä!

    Keräämme tarinoita seurantalojen historiasta ja nykypäivästä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi tehtävää valokuvakirjaa ja nettisivustoa varten. Kirjaan kuvat ottaa valokuvaaja ja arkkitehti Tuomas Uusheimo. Tuomas on arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön kuvaamiseen erikoistunut valokuvaaja, joka on valokuvannut suomalaisia seurantaloja vuodesta 2010.

    Tarinat voivat liittyä toimintaan, henkilöihin, itse rakennukseen tai mihin vain mielestäsi kertomisen arvoiseen. Jaa tarinasi kanssamme!

    Ohjeet

    Kerro tarina tai juttuvinkki täyttämällä nettilomake Kotiseutuliiton verkkosivuilla. Tarinat ja vinkit voi lähettää myös sähköpostilla seurantalot@kotiseutuliitto.fi tai kirjeitse Suomen Kotiseutuliitto, Kalevankatu 13 A, 00100 HELSINKI. Kerro silloin nimesi ja yhteystietosi, mitä taloa tarina koskee ja missä talo sijaitsee. Tarinoita voidaan käyttää kirjan ja nettisivun lisäksi Kotiseutuliiton viestinnässä sekä tutkimustarkoituksissa. Tarinan kertojan henkilöllisyys pysyy vain Kotiseutuliiton tietona, ellei muuta sovita.

    Lisätietoja tarinakeräyksestä: 

    Oulaisten nuorisoseuran talo Soihtula, Oulainen. Kuvaaja Tuomas Uusheimo.

    Hankesihteeri-tiedottaja Sanna Käyhkö
    Suomen Kotiseutuliitto
    sanna.kayhko@kotiseutuliitto.fi
    09 – 612 63223

    Lisätietoja valokuvaprojektista:

    Tuomas Uusheimo
    tuomas@uusheimo.com
    044 5893600

  • Hannu Nipulille Mestarikansantanssijan titteli

    Hannu Nipulille Mestarikansantanssijan titteli

    Hannu Nipuli on toinen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien nimittämä Mestarikansantanssija.

    Hannu on toiminut Lahdessa Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 1989. Lisäksi hän on työskennellyt mm. tanssijana, ohjaajana ja koreografina sekä lukuisissa alan luottamustehtävissä. Hannu painottaa perinteen merkitystä ja vannoo samalla taiteellisen vapauden sekä iloisen tunnelman nimeen.

    <p”>Hannu on kansantanssija sydämestään. Harrastus alkoi, kun äiti vei viisivuotiaan Hannun Helvi Jukaraisen vastaperustettuun kansantanssiryhmään. Jukaraisen monipuolinen, moderni ja avarakatseinen ote koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen on toiminut aina Hannun innoittajana. Esikuvakseen äidin ja Helvin lisäksi Hannu nostaa Antti Savilammen.

    Kuva: Hannu Nipuli tanssimassa Riijareissa Tanssimyllyssä 2015. Kuvaaja: Petri Kivinen

  • 1000 tanssijaa, 100 soittajaa, 10 nuorta näyttelijää, kylmiä väreitä ja ihastuksen kyyneleitä

    1000 tanssijaa, 100 soittajaa, 10 nuorta näyttelijää, kylmiä väreitä ja ihastuksen kyyneleitä

    1000 tanssijaa, 100 soittajaa, 10 nuorta näyttelijää, kylmiä väreitä ja ihastuksen kyyneleitä. Siitä on mahtipontinen kansantanssin suurproduktio Riemua! tehty.

    Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, kun Tampereen Pirkkahalllin suuri messusali täyttyi kansanmusiikista ja kaiken ikäisistä tanssijoista Suomen joka kolkasta.

    Itse Zacharius Topelius, tai useampi sellainen, johdatti yleisön Suomen kansantanssin evoluutioteorian äärelle, lähtien alkusuomalaisen tanssinomaisesta askelluksesta kansantanssin nykypäivään.

  • Vuoden nuorisoseura 2016: Sirkus Taika-Aika Rovaniemeltä!

    Vuoden nuorisoseura 2016: Sirkus Taika-Aika Rovaniemeltä!

    Sirkuksessa tekemistä riittää läpi elämän

    Jongleerausta, taikuutta, ilma- ja permantoakrobatiaa. Välittävät ohjaajat, hyvät tyypit ja rohkaisevat sanat. Hikeä, hymyä ja suuria onnistumisia. Näille palikoille rakentuu Sirkus Taika-Aika, joka on tänä vuonna saanut tittelin Vuoden nuorisoseura. Nuorisoseurat pääsi kurkkaamaan, millaista on tekemisen riemu Taika-Ajassa nuorten harrastajien ja heidän ohjaajiensa mielestä.

    Jokaiselle jotakin

    Olen kuullut, että sirkus on nosteessa oleva trendilaji, mutta itse en tiedä siitä mitään. Mieleeni nousee mielikuva maailmankuulusta Cirque du Soleil’sta, mutta eihän sellaisia temppuja voi tuosta vain harrastaa. Vai voiko?

    ”Taika-Ajassa osa harrastajista on vasta tutustumassa sirkusharrastukseen eikä ole koskaan kokeillut tehdä kärrynpyörää tai edes koskettanut jongleerauskeilaa”, kertoo Sirkus Taika-Ajan sirkusohjaaja Keijo Karvinen.

    ”Toisessa ääripäässä on nuoria aikuisia jotka ovat harrastaneet sirkuskoulussa leijonanosan elämästään ja harjoittelevat ja esiintyvät kuin ammattilaiset. He ovat hyvässä kunnossa, osaavat ja harjoittelevat erittäin vaikeita temppuja ja mahdollisesti valmistautuvat kouluttautumaan sirkusammattilaisiksi.”

    Sirkus onkin fyysinen laji, jonka tavoitteina on kehittää motorisia valmiuksia, liikkuvuutta, lihasvoimaa ja yleiskuntoa. Harrastaja oppii myös ylläpitämään ja kehittämään kehon tasapainoa: notkeutta, voimaa, kestävyyttä ja koordinaatiota.

    Fyysisten valmiuksien lisäksi sirkusharjoittelu kehittää harrastajien henkisiä ominaisuuksia. Lajien oppiminen nimittäin vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Sirkusopetuksessa lapsi tai nuori oppii vastuuntuntoa, auktoriteettien kunnioitusta, hyviä käytöstapoja, yhteistoimintataitoja, sosiaalisia valmiuksia kanssakäymiseen kaikenikäisten kanssa, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.

    Ikänsä puolesta kuka vain on tervetullut sirkuksen pariin – tavoitteet asetetaan kullekin ikäryhmälle ja yksittäiselle harrastajalle yksilöllisesti.

    ”Vauvasirkusryhmissä nuorimmat harrastajat ovat neljän kuukauden ikäisiä. Aikuisten ryhmissä on yli 50-vuotiaita harrastajia. Tähän väliin mahtuu kaiken ikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia”, kertoo Satu Koivu, seuran ohjaaja ja harrastajavastaava.

    ”Taika-Aika toivottaa toivottaa tervetulleeksi kaikki halukkaat vauvasta vaariin”, säestää Keijo Satua.

    Monipuolisuutta löytyy paitsi taitotasoissa ja harrastajien iässä myös sirkuslajeissa. Niitä nimittäin on tarjolla viittäkymmentä erilaista.

    ”Sirkusharrastuksessa parasta onkin juuri monipuolisuus ja vaihtelu, ja mahdollisuus juuri oman mieltymyksen ja omien kykyjen mukaiseen harjoitteluun”, sanoo Keijo.

     

    Ohjaaja heittäytyy mukaan

    Sirkus Taika-Ajassa on 560 harrastajaa,Taika-Aikan toiminnanjohtaja ja ohjaaja Lisäksi Taika-Ajassa käy viikottain päiväkotiryhmiä ja koululaisia.

    ”Liikutamme vuosittain tuhansia nuoria niin paikallisesti kuin muuallakin Lapin alueella”, arvioi Taika-Ajan toiminnanjohtaja ja ohjaaja Joni Koivu.

    Jotta harrastajille voidaan luoda turvallinen ja innostava tila harrastaa, tarvitaan taitavia ohjaajia. Ohjaajien määräkin on kasvanut neljästä työntekijästä 11:een. Lisäksi Taika-Ajassa on oppisopimusopiskelija ja apuohjaajia.

    Huolellista suunnitteluakin tarvitaan, mutta sen ammattitaitoiset ohjaajat osaavat.

    ”Sen lisäksi että ohjaan, etsin ja opettelen uusia sirkuslajeja, pelejä, leikkejä, taitoja ja
    temppuja internetistä, muilta sirkusohjaajilta ja sirkusleireiltä. Etsin ja kehittelen myös uusia sirkusvälineitä. Olemme teettäneet trapetseja, käsilläseisontapöytiä, tasapainotuoleja ja vaikka mitä muita erikoisvälineitä. Olemme koko ajan antennit pystyssä valmiina löytämään jotain
    uutta kivaa ja kiinnostavaa omaan toimintaamme”, Keijo kertoo omasta työstään.

    ”Lapset tykkäävät kaikenlaisesta leikin kautta tapahtuvasta hauskasta oppimisesta. Taidot tarttuvat paremmin, kun niiden harjoittelu on hauskaa ja motivoivaa. Olen myös huomannut, että kaikki jännittävä ja ”vaarallinen” temppuilu vetää lapsia puoleensa, ja sirkus onkin oivallinen ympäristö toteuttaa tällaista temppuilua turvallisessa ympäristössä”, kertoo ohjaajaVeera Kauppila vetämiensä ryhmien ohjaamisesta.

    ”Harjoituksissa pitää myös olla selkeä tavoite ja harjoitusten on oltava omalle temperamentille ja ikäkaudelle sopivia. Ja hulluttelu on tärkeää!” lisää Joni.

    ”Kyllä, ohjaajan mukaan heittäytyminen on yksi valttikortti”, sanoo Satukin.

    Kaikki ohjaajat puhuvat ohjaamisesta ja ohjattavistaan lämpimästi. Sivulauseessa mainitaan ohjaajan työn raskaus, mutta yleensä sirkustelemaan tulevat lapset ja nuoret piristävät ohjaajiaan, ja työkavereita ylistetään.

    ”Sirkus Taika-Ajassa työskentelyssä parasta on mahtavat työkaverit sekä harrastajat. Ohjatessa on huikeaa nähdä lasten kehitys vuosien varrella. Lapset jaksavat aina piristää ja olla iloisia. Saan monesti sirkuksella hyvät naurut lasten kanssa erilaisissa kommelluksissa”, kertoo Veera nauraen.

    Muut ohjaajat myötäilevät Veeraa, mutta sitten Joni vähän vakavoituu.

    ”Mielestäni parasta on nähdä, kuinka nuoret saavat onnistumisen elämyksiä. Vuosia työtä tehneenä voi nähdä kuinka harrastus ja oma, monesti tiedostamaton toimintani voi jopa pelastaa jonkun elämän. Minulla on ohjaajana ja mentorina tärkeä rooli monen nuoren elämässä, vaikka välillä sitä ei itsekään osaa ajatella näin. Tämä tulee esille nuorten palautteena joko välittömästi tai vuosien päästä”, hän sanoo.

    Sirkus Taika-Aika ohjaajineen myös panostaa nuorten hyvään oloon. He tekevät töitä yhteisöllisyyden saavuttamiseksi harrastajien kesken.

    ”Pidämme vuosittain neljästä kuuteen kivaa viikonloppua, jossa sirkuslaiset viettävät yhteisharjoitukset, maskeeraavat ja yöpyvät sirkuksella”, kertoo Joni.

     

    Vuoden nuorisoseuraksi

    Ohjaajien ja harrastajien puheista kuuluu valtaisa riemu, joka on helppo nähdä heijastumaksi siitä oppimisen ja tekemisen onnesta, joka Sirkus Taika-Ajassa vallitsee. Sellaista riemua ei synny, jos ohjaaja näkee työpaikan vain työpaikkana.

    ”Tämä on rakkautta lajiin ja kaikkeen siihen, mitä se sisältää. Tämä on jokaiselle töissä olijallekin harrastus, elämäntapa, ystävä ja elämyksellinen itsensä toteuttamisen areena. Asiastaan innostuneet työntekijät ovat varmasti suuri syy siihen, miksi Sirkus Taika-Aika voitti Vuoden nuorisoseura-tunnustuksen”, Joni pohtii.

    ”Palkinnot ja tunnustukset eivät ole pääasiassa meidän toiminnassamme, mutta onhan se todella hienoa saada tunnustusta työstä, jota koko sydämestään on jo vuosien ajan tehnyt”, hän vielä lisää.

    Kun kuuntelen ohjaajien rakastavia kertomuksia työstään ja harrastajien mielipiteitä Taika-Ajasta, tiedän, että tärkeä tunnustus on mennyt juuri oikeaan osoitteeseen.

     

    Mikä Sirkus Taika-Ajassa on parasta?

    ”Esiintyminen, sirkusfestareilla käynti ja muut sirkustapahtumat, kuten leirit. Kaikkein parasta on meidän sirkuksen yhteishenki.”  Noora Rantahalvari, 16 vuotta

    ”Yhteisöllisyys.” Janette Kortelainen, 15 vuotta

    ”Se että saa tehdä sitä mistä tykkää.” Toivo Koivu, 14 vuotta

    ”Yhteishenki ja onnistuminen.”  Venla Luusua, 14 vuotta

    ”Paras ja monipuolinen harrastus. Ohjaajat läpi vuosien ovat minua rakkaudella kohdelleet.”  Antti Haavikko, 18 vuotta

  • Vuoden nuorisoseuralainen Leena Uski on Lemin nuorisoseuran sielu

    Vuoden nuorisoseuralainen Leena Uski on Lemin nuorisoseuran sielu

    Teksti: Minna Wallenius

    Leena Uski, 70, on Lemin nuorisoseuran toiminnanjohtaja, talonmies ja sielu. Hän on se kuuluisa ”joku”, joka hoitaa kaikki tarvittavat tehtävät. Hän ei kuitenkaan halua olla millään jalustalla eikä esillä muutenkaan, ja kuvaa itseään ”tavalliseksi maalaiseksi”. Tunnustuksen saaminenkin tuntuu Leenasta vähän hankalalta.

    ”Onhan se tietty hienoa tällainen kunniamaininta saada, ja hyvältä tuntuu, kun muistetaan”, Leena Uski sanoo, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, ”en minä olis mitään tunnustuksia tarvinnut.”

    Emännän aputytöstä puheenjohtajaksi

    Vuoden-nuorisoseuralainen-2015-Leena-Uski-pankinjohtajanaLeena oli 13-vuotias, kun nuorisoseuratalon emäntä pyysi hänet avukseen tanssien kahvitukseen. Sen jälkeen hän avusti vuosikausia erilaisissa tapahtumissa, kuten tansseissa, teatteripäivissä ja kilpailuissa.

    ”Niissä tapahtumissa saattoi talo olla niin hirveän täynnä, ettei istumaan päässyt,” Leena muistelee. ”Tansseissa istuttiin tytöt toisella ja pojat toisella reunalla, eikä silloin ollut puhettakaan mistään naistenhauista.”

    Varsinainen nuorisoseuratoiminta alkoi tanhuharrastuksen parissa – ja hiljalleen Leena kasvoi kiinni nuorisoseuratoimintaan. Nyt Leena on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta oman seuransa puheenjohtajana; toki hän ehti olla johtokuntatyöskentelyssä mukana aiemminkin.

    ”Yhteen aikaan olin seuran sihteeri, kun Klemin Pentti oli puheenjohtajana. Sitten välillä oli hiljaisempi kausi, kun lapset olivat pieniä, mutta jonkin ajan päästä olin uudestaan sihteerinä. Kai minut lapsena rokotettiin nuorisoseurapiikillä,” hän kertoo pitkästä urastaan.

    ”Minut on pitänyt mukana jännä yhteishenki ja mukavat ihmiset, jotka ovat minulle kuin toinen perhe,” Leena sanoo.

    Lavalla pieni sivurooli, kuliseissa päärooli

    Lemin nuorisoseurassa toimii nykyisin lasten ja aikuisten teatteriryhmät, Folkjam- ja Tempoa tenaviin-ryhmät. Kummallakin näytelmäryhmällä sekä Folkjam- ja Tempoa tenaviin -ryhmillä on palkatut ammattiohjaajat, mutta muu toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Leena onkin mukana, no, kaikessa: teatteritoiminnassa lipunmyynnissä, kuiskaajana, organisoijana ja toisinaan myös näyttelijänä. Leena käy avaamassa ovet harrastajille, kuuntelee toiveet ja siivoaa jäljet. Folkjam-ryhmässä Leena on mukana yhtenä harrastajana. Leena pitääkin nuorisoseuratoiminnassa parhaana toiminnan monipuolisuutta ja sitä, että eri-ikäiset ihmiset toimivat yhdessä.

    Vuoden-nuorisoseuralainen-2015-Leena-Uski-Seurasaaressa

    Haastattelua tehdessä nuorisoseuran teatterikerho harjoitteli Mika Waltarin näytelmää Miljoonavaillinki. Ensi-iltansa näytelmä sai perjantaina 6. marraskuuta. Lavalla Leenalla on pieni rooli, mutta kulisseissa hän pyörittää pääroolia. Toiminnan kohokohtia Leenalle ovatkin juuri teatterinäytösten ensi-illat, joissa on aivan oma tunnelmansa.

    ”Kyllä siitä tulee hyvä tunne, kun saadaan näytelmä yhdessä valmiiksi”, hän kertoo. ”Ja onhan nuo sanoneet, että jos miut ei ois, nii ei homma menis niin sutjakkaasti”, Leena tohtii kertomaan saamastaan palautteesta.

    Seurantalo Tapiolan remontti

    Toiminnan pyörittämisen lisäksi Leena on huolehtinut siitä, että toiminnan puitteet, eli nuorisoseurantalo Tapiola, on pysynyt kunnossa. Viimeisen viiden vuoden sisään Tapiolassa on tehty iso remontti: uusittu katto, uusittu ja maalattu ulkoseiniä, sisäseinille tehty remonttia ja asennettu ilmalämpöpumput. Kaikissa remonteissa Leena on ollut keskeisessä roolissa. Hän on tehnyt avustushakemuksia, materiaalihankintoja ja käynyt urakkaneuvotteluja yhteistyössä seuran johtokunnan kanssa sekä tehnyt tietenkin käytännön talkootöitä.

    ”Nyt talo on melko hyvässä kunnossa, ja täällä pidetään moni perhejuhlia, kuten häitä”, Leena sanoo tyytyväisenä.

    Leena on vuosien mittaan viettänyt niin paljon aikaa seurantalolla, että mielessä käy, miten hän oma perheensä on asiaan suhtautunut.

    ”Mies ja yksi lapsista on ollut mukana”, Leena sanoo. ”Eli ei perhe ole mitään valitellut – tai sitten en ole ollut sitä kotona kuulemassa”, hän nauraa.

    Suurimpana toiveena toiminnan jatkuminen

    Vuoden nuorisoseuralaiseksi valitseminen ei ole ainoa kunnia, jonka Leena on tänä vuonna saanut. Hän kantaa parhaillaan myös Lemin Esko -arvonimeä. Sen antaa kunnan sivistyslautakunta kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kunniakansalaiseksi valitsemiseen vaikutti nuorisoseuratoiminnan lisäksi muun muassa aktiivisuus musiikkiyhdistyksen ja monen muun yhdistyksen talkoissa. Hänet nähdään milloin seurakunnan kirpputorilla auttamassa ja milloin vastaamassa Musiikkijuhlien lipunmyynnistä. Miten 70-vuotias jaksaa hoitaa tämän kaiken?

    ”Kun on ollut terveenä, niin mikäs näitä on ollut tehdessä”, Leena sanoo nöyrästi. ”Lisäksi ne sanovat, että ihminen on juuri sen ikäinen, kuin tuntee olevansa. Minä olen siinä tapauksessa 15-vuotias!”

    Leena sanoo saavansa voimia toimintaan – mistäs muusta kuin toisenlaisesta toiminnasta. Kesäaikaan hän tekee pihahommia ja talviaikaan kuntoilee: jumppaa, hiihtää ja käy kuntosalilla. Mukavia hetkiä hän viettää myös kahden lapsensa, kolmen lapsenlapsen ja kahden lapsenlapsenlapsensa kanssa. Vaikka virtaa riittää, niin nyt Leena kuitenkin toivoo, että hänelle löytyisi jo jatkaja nuorisoseurassa.

    ”Jos minä jotain toivoisin, niin että tälle toiminnalla olisi jatkumoa. Että löytyisi yksi tai useampikin henkilö, jotka lähtis vetämään toimintaa. Varmaa on, että nuorisoseurasta löytyy ihan jokaiselle jotakin tehtävää.”