Suomen Nuorisoseurat julkaisi Eläköön Folk -gaalassa Folklandialla Vuoden ohjaajat, Vuoden teatteriteon ja Vuoden tanssiteon.
Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajina palkittiin teatteriohjaaja Matti Salminen ja tanssiohjaaja Jutta Wrangén
Suomen Nuorisoseurat myöntää Vuoden ohjaaja -tunnustuksen vuosittain. Tunnustuksen tarkoituksena on nostaa ohjaajan työn arvostusta ja kannustaa tekemään arvokasta työtä edelleen.
Tanhuohjaajan suurella sydämellä varustettu Jutta Wrangéntekee ammattitaitoista ja kokonaisvaltaista työtä eri-ikäisten ja erilaisten ryhmien kanssa.
Teatteriohjaaja Matti Salminen on toiminut nuorisoseurassa ja teatterilaisena jo 1980-luvulta alkaen. Hän antaa arvokkaalla työllään myös nuorille mahdollisuuden koetella omia siipiään.
Vuoden 2018 Teatteritekopalkinto Sotavankileiri 1918 -näytelmälle
Nuorisoseurajärjestön teatteriryhmille vuodesta 1948 jaettu Esko -kiertopalkinto myönnettiin Suomen Nuorisoseurojen Pohjois-Savon aluetoimistolle Sotavankileiri 1918 -näytelmän toteutuksesta.
Syksyllä 2018 toteutettu näytelmä oli ajankohtainen, merkittävä ponnistus; varsinainen kulttuuriteko. Näytelmä toteutettiin autenttisella paikalla, jossa sata vuotta sitten pidettiin sotavankileiriä. Näytelmän käsikirjoitti ja ohjasi Matti Kivinen ja tuotti Jussi Salmi.
Vuoden 2018 Tanssiteko on Tanssiteos Rauha
Tositapahtumiin perustuvassa kokoillan teoksessa kansantanssi ja elävä musiikki kuljettavat katsojan keskelle Lapin sodan riipaisevia kohtaloita. Tarinan keskiössä on Kemissä 40-luvulla perheensä kanssa elävä lottatyttö, jonka silmien kautta nähdään sotaa edeltäneet ja sitä seuranneet tapahtumat.
Suomen Nuorisoseurat myöntää Vuoden Tanssiteko 2018 -tunnustuksen kiitoksena korkeatasoisesta tanssiteoksesta, joka esimerkillisesti edistää kansantanssin tunnettavuutta. Vuoden Tanssitekopalkinnon valitsi mestarikansantanssija Antti Savilampi.
Kuvat Petri Kivinen
Lisätietoja Suomen Nuorisoseurojen vs. pääsihteeri Hannu Ala-Sankola tel. +358 (0) 400 842 838, hannu.ala-sankola@nuorisoseurat.fi
Folklandia-risteilyllä julkistetaan kuudennen kerran Vuoden tanssiteko -palkinto. Palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana merkittävän teon kansantanssin tunnettavuuden hyväksi ja edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä.
Tanssiteko voi olla rohkea avaus, joka on aiheuttanut keskustelua. Se voi olla ennakkoluuloton, uusi toiminnan muoto tai se voi olla asia, joka on saanut ihmiset tanssimaan.
Vuoden tanssiteko-tunnustuksen saajat: 2013 Tauno Häkkinen, vuonna 2014 OWLA -tanssiseikkailu, 2015 Janne ja Aino -produktio, 2016 Pispalan Sottiisin Riemua! -produktio ja 2017 Mies Tanssipidot.
Voit lähettää ehdotuksesi Vuoden tanssiteko -palkinnon saajaksi 30.11.2018 mennessä tänne.
Hollo ja Martta –kansantanssi- ja –musiikkifestivaalilla on vuorossa lasten festivaali. Festivaaliviikon aikana 27.10.-4.11. nautitaan monipuolisista kansantanssikonserteista ja illanvietoista Hollolassa ja Lahdessa. Kansainvälistä väriä festivaaleille saapuu tänä vuonna Itävallasta, Tsekin tasavallasta, Romaniasta, Venäjän Kalmukiasta ja Pietarista, ja Georgiasta.
Kansantanssiryhmien lisäksi mukana on paljon nuoria soittajia. Pelimannien yhteissoiton on vuosien 2016 ja 2014 tapaan lupautunut rakentamaan ja johtamaan hollolalainen säveltäjä-muusikko Hannu Kella. ”Tämän vuoden yhteissoiton punaisena lankana on jami-soitto. Jameissa muusikko pääsee kokemaan yhteenkuuluvuutta ja yhdessä tekemisen riemua paremmin kuin missään muussa musiikin esittämisen muodossa. Se on musiikista nauttimista aidoimmillaan.” -kertoo Kella.
Etelä-Hämäläinen musiikin suurtuotanto, Hannu Kellan säveltämä ja sanoittama Hollo ja Martta – Kertomus Hollolan kirkon rakentamisesta julkaistaan ja kantaesitetään Hollo ja Martta -festivaalin pääkonsertissa 3.11.2018 klo.16:00. Esiintyjäjoukko saa vahvistusta Luoteis-Helsingin musiikkiopistosta, kun LuoMuKanteleet-ryhmä ottaa osaa yhteissoittoon yhdessä paikallisten musiikkiopistoista, konservatoriosta ja vapaalta kentältä koottujen muusikoiden kanssa.
Tutustu Hollo ja Martta festivaaliin tapahtuman omalla sivulla: www.hollojamartta.fi
Pohjoisen folk-festivaali Jutajaiset käynnistyi tänään Rovaniemellä Vuoden kansantanssiyhtye Siepakoiden ja edellisen VKY:n Polokkareiden yhteiskonsertilla. Suomen kovimmat kansantanssiryhmät pääsivät esiintymään lähes täydelle Korundin katsomolle.
”Kyllä pohjoinen dimensio on folkissa todella väkevä”, lausui tapahtuman johtaja Paula Kähkönen avajaissanoissa. Rovaniemen kaupungin tervehdyksen toi palvelualuepäällikkö Merja Tervo.
Konsertin ensimmäinen puoliaika oli taattua oululaista Polokkari-laatua – tanssijoiden energia täytti Korundin lavan. Toisella puoliajalla Rovaniemen omat nuoret, Siepakoiden Edustus tanssivat katsojien sydämiin.
Ilta jatkuu Kauppayhtiöllä kuplettien, Siepakoiden bändi KAJEAn ja Enkelin sävelin. Lauantaina vuorossa on erilaista kansanperinneohjelmaa Hostel Cafe Kodissa, illalla Soittajan kaipuu -konsertti Korundilla ja ilta jatkuu taas Kauppayhtiöllä. Sunnuntaina vuorossa on Lasten Jutajaiset nuorisokeskus Mondella, Jutajaiset-messu ja kahvia ja maakuntalauluja seurakuntakeskuksessa.
Suomen Nuorisoseurojen tanssitoimijoiden seminaari Kansantanssin kääntöpiiri järjestettiin 31.8.-1.9. Kulttuuritalo Laikussa Tampereella. Paikalla oli kolmisenkymmentä kansantanssin parissa toimivaa kansantanssin ohjaajaa, tanssinopettajaa ja Suomen Nuorisoseurojen työntekijää. Asiantuntija-alustusten, yhteisten tehtävien ja keskustelujen kautta kehitettiin ja ideoitiin kansantanssin viestintää ja toiminnan yhdenvertaisuutta.
”Kansantanssi on näyttävää, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää katseltavaa. Se on hyvä harrastus ja ajassa kiinni.” Muun muassa näin todetaan Suomen Nuorisoseurojen Tanssin osaamiskeskuksen viestintästrategiassa 2018-2020, jota Pispalan Sottiisin tuottaja Jaana Kari seminaarin alussa esitteli. Pispalan Sottiisin tiedottaja Maarit Saarelainen esitteli yleisesti viestinnän työkaluja ja niiden käyttämistä: ”Viestintä on vuorovaikutusta, sanomien vaihdantaa ja merkitysten tuottamista. Se on myös yhteisen todellisuuden rakentamista.”
Osallistujat harjoittelivat ryhmissä viestintästrategian ja somekamppanjan suunnittelua jollekin haluamalleen kohderyhmälle. Toinen ryhmä pohti maakunnallisen kansantanssiryhmän viestintästrategiaa ja toisessa suunniteltiin somekamppanjaa, jolla saadaan nuoret kiinnostumaan kansantanssista. Tärkeitä havaintoja oli muun muassa se, että ryhmän markkinointiin ei riitä, että yksi tekee ja kanavia tulee olla monta aina henkilökohtaisesta yhteydenotosta sosiaaliseen mediaan. Nuorten tavoittamiseen tarvitaan nuoria, jotka ovat jo koukuttuneet lajiin. Yhtenä ideana tulikin, että innostetaan kansantanssia harrastavat nuoret, jotka käyttävät luonnostaan youtubea tai muita somen kanavia, viestimään lajista. Kädenlämpöinen ei riitä, vaan somessa pitää tehdä täysillä ollakseen uskottava!
Lauantaipäivä oli varattu yhdenvertaisuudelle. Teemaan sukellettiin Folklandian häirintäyhdyshenkilöinä toimineiden Marika Raitasen ja Lennu Ylänevan alustuksen kautta. Mitä on yhdenvertaisuus, mitä on häirintä, millainen huumori tai millainen kosketus on sopivaa? Entä miten epäsopivaan käytökseen puututaan? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin yhdessä. Fyysinen läheisyys on tanssitoimintaan sisäänkirjoitettua ja yhteisissä keskusteluissa pohdittiinkin, että on tärkeää harjoitella ja pohtia sopivan koskettamisen rajoja.
Yhdenvertaisuuden toteutumisen haasteita ja ratkaisuja niihin työstettiin negatiivisen aivoriihen kautta ryhmissä. Aiheiksi nousivat muun muassa vammaisten lasten mahdollisuus osallistua kansantanssitoimintaan, harrastajaohjaajien arvostus ammattilaisiin verrattuna, tyttöjen arvostus ja esiintymisasujen sukupuolittuneisuus. Työskentelyn pohjalta saatiin materiaalia ja ajatuksia vasta valmistuneen Suomen Nuorisoseurojen yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttamiseen erityisesti tanssitoiminnan saralla.
Tanssitoimijoiden tapaamisessa ei tietenkään voida vain istua ja puhua, vaan tanssiksi on pistettävä. Kääntöpiiriläiset pääsivätkin ensimmäisinä makustelemaan ensi kesän Kalenoiden Erivoima -teematanssia koreografien Paula Ketun ja Jutta Wrangénin johdattelemana. ”Se meidän voima, et yksikään ei samanlainen oo…”, laulu raikasi ja samalla kääntöpiiri liikkui keskelle tehdäkseen voimaliikkeen, kukin ihan omanlaisen tietty!
Pispalan Sottiisin pääjuhla Työ ja ilonpito on tanssillinen kokonaisuus, jossa liikutaan työn ja työväen maailmasta lasten ja nuorten leikkiin, herraskaisten tansseihin ja lopulta kaiken kansan yhteistanssiin.
Sata vuotta sitten kaikki oli kovin toisenlaista. Vastahan Finlaysonin Plevnan kutomosaliin oli syttynyt ensimmäinen sähkövalo vuonna 1882. Koskia valjastettiin tehtaiden tarpeeseen.
Katukivillä kuuluu pienten jalkojen ääniä ja ilon kiljahduksia. Juoksuaskelin kokoontuvat lapset leikkimään ja laulamaan. Kuka ei ehdi kyykkyyn ja kenestä tulee litta?
Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.
Lapset ovat tarkkaan seuranneet isompien ammatteja, arjen liikkeitä ja ääniä. Rattaat ja rukkihan pyörivät molemmat. Hei pyöritetään ja kehrätään, niinkuin pullamummokin on tehnyt.
Päivä kääntyy kohti iltaa ja työväki kokoontuu tehtaan varjoista tansseille, soitoille ja lauluille. Illanvietoissa torppien tytöt ja pojat etsivät uusia ystäviä ja kumppaneita.
Taustalla kaikuu epävarmuus tästä päivästä ja toivo paremmasta huomisesta.
Tanssi yhdistää säätyjä ja synnyttää tarinoita uuden kansakunnan astuessa ensiaskeliaan.
Antti Savilampi on nimetty Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssikiltaan. Savilampi on tanssija, tanssinopettaja, ohjaaja ja koreografi. Hän on toiminut kansantanssin parissa yli 50 vuotta ja hänen merkityksensä suomalaisen kansantanssin arvostukseen ja sen kehittymiseen on ollut valtaisa. Nimitys julkistettiin kansantanssin ja -musiikin festivaali Pispalan Sottiisissa perjantaina 15.6.
Kestilässä, Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Antti Savilampi sai kipinän kansantanssiin syksyllä 1965, jolloin hän aloitti puuseppäopinnot Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulussa. Antti meni mukaan tyttöjen liikunnanopettajan Elsi Niinimaan vetämään tanhukerhoon, ja siitä se alkoi, kipiniöinti, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä.
Tällä hetkellä Savilampi opettaa kansantanssia muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja kiertää ympäri Suomea vetämässä kursseja. Etusijalla ovat kuitenkin ohjaaminen ja koreografioiden laatiminen. Tanssiminenkaan ei ole unohtunut, sillä Antti tanssii aikuisten tanhuryhmä Kärrissä, joka on toiminut ilman taukoa 50-luvulta asti.
Savilampi tunnetaan kansantanssipiireissä erityisesti yhteisöllisyyden ja hyvän ilmapiirin luojana. Tapahtumiin hänet pyydetään vetämään huutokatrillia, johon voivat osallistua niin vasta-alkajat kuin edistyneet. Huutokatrillissa yksinkertaiset askelkuviot harjoitellaan ensin yhdessä. Tanssin alkaessa ohjaaja ”huutaa” aina seuraavan kuvion.
Savilammelle on aikaisemmin myönnetty tanssitaiteen valtionpalkinto vuonna 2010 ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlan mestarikansantanssijan arvonimi vuonna 2011.
Nuorisoseurojen Kansantanssikilta on perustettu vuonna 2012. Kansantanssimestarit nimeää Suomen Nuorisoseurojen hallitus joka toinen vuosi. Killan jäseniä kutsutaan tanssimestareiksi.
Antti Savilampi tunnetaan yhteisöllisyyden ja hyvän ilmapiirin tekijänä. Kuvaaja: Petri Kivinen
DÄÄNS-tanssileiri on syksyn kohokohta nuorille kansantanssijoille. Vuosittain järjestettävä leiri on tarkoitettu 12-17 -vuotiaille. Tulevana syksynä leiri järjestetään 28.-30.9.2018 Joensuussa.
Leirillä nuoret pääsevät tanssimaan ammattiopettajien johdolla. Tänä vuonna sukelletaan muun muassa karjalaisen kansantanssin ja nykytanssin maailmoihin. Koulutusta annetaan koko leirijoukolle sekä yhdessä että erikseen. Tanssiharjoittelun lisäksi luvassa on muun muassa yhteinen illanvietto ja esiintyminen Nuorisoseura-kokouksen väelle.
Osallistumismaksu DÄÄNS-leirille on yhteensä 80 euroa/ henkilö (myös huoltajat), joka sisältää opetuksen, koulumajoituksen ja ruokailut.
Ilmoittautuminen DÄÄNS -leirille alkaa maanantaina 4.6. ja päättyy torstaina 21.6. Sen jälkeen vapaita paikkoja voi tiedustella elokuussa. Tässä vaiheessa ilmoitetaan osallistujien ja huoltajien lukumäärä, ryhmän yhteyshenkilö sekä laskutusosoite. Jokaisella ryhmällä tulee olla vähintään yksi täysi-ikäinen huoltaja, joka yöpyy yhdessä ryhmän kanssa. Leiriläisten tarkemmat tiedot toimitetaan elokuussa. Osallistumismaksu (80 €/hlö) laskutetaan elokuussa, jonka jälkeen osallistumismaksu palautetaan ainoastaan lääkärintodistusta vastaan.
Leiripaikkoja DÄÄNS -leirille on 150 ja paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen tapahtuu sähköisellä lomakkeella, joka löytyy DÄÄNS:n sivulta.
Suomen Nuorisoseurat nimesi Vuoden Nuorisoseuraksi 2018 Lahden Tanhuujat maaliskuussa. Kunnianosoitus on korkein, jonka yksittäinen seura voi nuorisoseuraliikkeessä saada. Tänä vuonna 80-vuotisjuhlia viettävä Tanhuujat kulkee etunenässä erityisesti lasten kansantanssiryhmien toiminnassa.
Lahden Tanhuujat on perinteinen nuorisoseura, jonka toimintaa ohjaavat vahvasti nuorisoseurajärjestön arvot: osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus. Seura toimii keskisuuressa kaupungissa ja se on haastavassa kilpailuympäristössä pystynyt säilyttämään merkittävän aseman harrastustoiminnan tarjoajana.
Lahtelaiset ovat panostaneet lasten ja nuorten kansantanssitoimintaan vahvasti. Harrastajista 75 prosenttia on lapsia ja nuoria. Tanssijoista kasvaa ja kasvatetaan määrätietoisesti myös uusia ohjaajia. Viimeisimmältä kansantanssiohjaajakurssilta valmistui useita uusia apuohjaajia seuraan.
Suomen Nuorisoseurojen hallitus perusteli Vuoden Nuorisoseuranvalintaansa seuraavin sanoin. Lahden Tanhuujat perustettiin 80 vuotta sitten ja perustamisestaan lähtien seura on ollut esimerkki monelle seuralle ympäri maan. Seura on yksi ensimmäisistä, joka aloitti lasten kansantanssitoiminnan nuorisoseurajärjestössä. Tämä Helvi Jukaraisen perinne elää seurassa edelleen vahvana.
Kansantanssin lisäksi palkitussa nuorisoseurassa harrastetaan myös sählyä ja pelataan mölkkyä.
Yllättävän vireää toimintaa
”Lahdessa on ollut suhteellisen paljon harrastajia eri ikäryhmissä jatkuvasti. Varsinkin lasten kansantanssiryhmät ovat olleet suosittuja”, kansantanssiopettaja Lotta Terävä kertoo.
Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuneen kansantanssiopettajan mielestä Lahdessa ja sen lähialueilla kansantanssitoiminta on yllättävän vireää. Hän katsoo tilannetta objektiivisesti, koska on opiskellut pitkään Oulussa.
”Ouluun on syntynyt viime vuosina uusia ryhmiä ja harrastajamäärät ovat lisääntyneet kansantanssigenressä. Täällä toiminta on ollut taas pitkään aktiivista ja laajaa. Lahdessa on tehty hyvää pohjatyötä, koska täällä on isoja lastenryhmiä. Se takaa vanhempiin kansantanssiryhmiin suuremman määrän harrastajia.”
Lotta Terävä Säpinä-ryhmänsä kanssa Lahden Tanhuujien treenipaikalla Hannunsalilla.
Monipuolinen harrastus
”Kansantanssi on monipuolinen harrastus. Voit kehittyä siinä yksilönä ja joudut myös aina tekemään yhteistyötä parisi kanssa”, kansantanssiopettaja Terävä toteaa.
Ryhmät muovautuvat monesti tässä harrastuksessa yhteisöllisiksi, koska harrastuksen mukana ryhmä kasvaa yhdessä useamman vuoden ajan.
”On totta, että murrosiässä karsiutuu paljon harrastajia pois. Sen vuoksi olisi keksittävä keinoja, joilla teini-ikäiset harrastajat saataisiin pysymään pidempään harrastuksen parissa.”
”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alueellisia yhteisproggiksia olisi hyvä lisätä saman ikäisten harrastajien kanssa. Isommissa tuotannoissa on ideaa, koska niissä monesti saadaan houkuteltua myös lasten ja nuorten luovuus hienovaraisesti esiin.”
Terävä rohkaisee yli seurarajojen tapahtuvaan lasten ja nuorten ryhmien yhteistyöhön, koska sitä kautta on mahdollista saada uusia alkuja esimerkiksi uusien tapahtumien muodossa.
”Hyvät ideat kannattaa jalostaa siinä yhteisössä, jossa itse toimii.”
”Yhteisö, jossa vuorovaikutus on aitoa”
”Ensimmäinen vuosi opetustyössä on sujunut todella mukavasti Lahden seudulla. On mukavaa kasvaa lasten ja nuorten kanssa yhdessä eteenpäin,” Terävä sanoo.
Lahtelaista työnantajaansa uusi kansantanssiopettaja vuorovaikutukselliseksi yhteisöksi, jossa saa ja tulee antaa palautetta.
”Tällä on avoin ilmapiiri. Kyllä tällaisessa paikassa viihtyy. Ehkä kansainvälisyyskasvatuksen roolia voisi nostaa Lahdessa. Se innostaa ja motivoi myös lapsiryhmiä, kun pääsee esiintymään kansainvälisille festivaaleille ympäri maailmaa.”
Kavereita harrastuksen kautta
Lahtelainen Viivi Elomaa aloitti kansantanssiharrastuksen kolmevuotiaana. Nyt jo 9 -vuotias tyttö tanssii Säpinä -ryhmässä. Viivi on löytänyt harrastuksensa myötä paljon uusia kavereita.
”Olen aina rakastanut tanssimista ja meillä on tosi hauskaa Säpinässä. Tässä ryhmässä on vaan tyttöjä. Lotta ohjaa meitä ja sillä on aina hyviä ideoita. Sen lisäksi hän on tosi reilu.”
Täti houkutteli Roosa Kuisman mukaan kansantanssiharrastukseen kuusi vuotta sitten. Enää ei esiintyminen jännitä häntä ollenkaan.
”Tämä on ollut mukava harrastus ja olemme tanssineet yhdessä jo monta vuotta, vaikka minä olen 9 -vuotias. Viime vuonna olimme luokittelussa kultasarjassa. Se oli todella hieno juttu.”
Äiti vei ensimmäiselle tanssitunnille
”Olin 4- vuotias, kun äiti vei minut ensimmäiselle tanssitunnille. Poikapari löytyi heti ja tanssimme yhdessä seuraavat 11 vuotta. Kun poika lopetti kansantanssin, niin minä jatkoin aikuisryhmässä”, toiminnanohjaaja Päivi Semeri kertoo.
Semerin molemmat vanhemmat harrastivat kansantanssia ja sen vuoksi harrastus löytyi niin sanotusti luonnollisesti. Aviomies, parhaat ystävät sekä lasten kummit Semeri on löytänyt tämän yhteisön kautta
”Lapsuuden harrastuksesta on tullut minulle elämäntapa. Olen ollut seurassa toiminnanohjaajana yli 20 vuotta. Sen lisäksi olen ohjannut lasten ja nuorten ryhmiä sekä istunut johtokunnassa vuosia. Olen siis saanut aika paljon harrastukseni myötä. Enemppää ei voi oikein toivoa.”
Lahdessa oli 1980 -luvulla kansantanssibuumi ja Lahden Tanhuujissa oli parhaimmillaan 1000 harrastajaa.
”Tänä päivänä Lahdessa voi harrastaa erilaisia tanssilajeja ja kilpailu on kovaa. On hienoa, että meillä on vielä yli 200 kansantanssijaa harrastustoiminnassa mukana. Hiphopit ja houset ovat ajan ilmiöitä, mutta kansantanssi on osa suomalaista perinteen siirtämistä jälkipolville.”
Lahden Tanhuujien toiminnanohjaaja Päivi Semeri ja tanssija Mikko Semeri.
Ujosta puupökkelöstä parkettien parhaimmistoon
”Isäni, joka on yksi Lahden Tanhuujien perustajajäseniä, innostui ohjaamaan lapsillensa laulu- ja tonttuleikkejä kotina. Ei hän liioin kysellyt lastensa innostusta asiaan. Tätä kautta olen itse löytänyt kansantanssiharrastuksen”, lahtelainen Mikko Semeri kertoo.
Tästä ryhmästä muodostui hieman myöhemmin Semerin kuutoset, ensimmäinen lapsiryhmä Suomeen.
”Nuorisoseurayhteisö on ollut hieno kasvuympäristö minulle. Harrastus on tuottanut minulle aina iloa. Olen löytänyt tässä yhteisössä paljon kavereita ja ystäviä.”
Semeri on kiitollinen siitä, että ujosta puupökkelöstä on tullut vuosikymmenten saatossa parkettien parhaimmistoa hyvän harrastuksen myötä.
”Ensimmäiset 20 vuotta harrastin kansantanssi Möysän Nuorisoseurassa ja Harjulan kansanopistolla. Parikymppisenä löysin Lahden Tanhuujat ja sen jälkeen se on ollut kotipesäni. Voin rehellisesti sanoa, että aikuisiällä kansantanssi on ollut hyvä kuntoilumuoto. Myös koordinaatiokyvyn ylläpito on tärkeä asia tällaiselle seniorille.”
Aktiivisena ja luovana urheilumiehenä Semeri oli pitkään mukana myös seuran urheilutoiminnassa.
”Aloitimme tämän yhteisön kanssa MM -Mölkyn Lahdessa. Näitä kilpailuja oli hauska olla järjestämässä.”
Sottiisi-torstaina Tampereella päästään tanhumiehen kyytiin, kun ”Tanhumies Goes Beatles”! Tanssiryhmä Huuman sekä Laulu- ja soitinyhtye Riennon Tanhumies on Hannu Nipulin käsikirjoittama kantaesitys, jossa yhdistyvät tanssin riemu ja Beatlesin nostalgiset melodiat. Konsertin päätteeksi pääset itsekin tanssimaan iltatansseihin Katrilli Combon tahtiin. To 14.6. klo 22:00 – 24:00, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus, Leonardo-sali, liput 10 € tai Sottiisipassi. Osta liput Puodista http://puoti.nuorisoseurat.fi/fi/p/sottiisi
Tällä hetkellä Savilampi opettaa kansantanssia muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja kiertää ympäri Suomea vetämässä kursseja. Etusijalla ovat kuitenkin ohjaaminen ja koreografioiden laatiminen. Tanssiminenkaan ei ole unohtunut, sillä Antti tanssii aikuisten tanhuryhmä Kärrissä, joka on toiminut ilman taukoa 50-luvulta asti.
