Kulttuurisen nuorisotyön tunnustuspalkinto jaettiin Tampere-talossa lauantaina 7.5. Nuori Kulttuuri On Air LIVElähetyksessä. Palkinnon luovuttivat Suomen Nuorisoseurat ry:n puheeenjohtaja Ragni Reichardt ja toimialajohtaja Hannu Ala-Sankola.
Suomen Nuorisoseurat on myöntänyt kulttuurisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon imatralaiselle Irti-teatterin perustajalle Jorma Piispaselle. Palkinto julkaistiin lauantaina Tampere-talossa Nuori Kulttuuri On Air LIVElähetyksessä.
Suomen Nuorisoseurat ry:n puheenjohtaja Ragni Reichardt kiittelee pitkäjänteistä työtä, jota Imatralla on tehty teatterin keinoin.
”Piispanen on kolmenkymmenen vuoden ajan pelastanut nuoria syrjäytymiseltä ja pahoilta teiltä antamalla nuorille kodin teatterista. Hän on ollut turvallinen aikuinen useille sukupolville ja sadoille nuorille.” ihastelee Reichardt.
IRTI-Teatteri on vuonna 1992 perustettu harrastajateatteri, joka toimii Vuoksenniskan Nuoriseuran alaisuudessa Imatralla. Irti-teatterin nimi tulee ajatuksesta, että siellä ihmiset ovat irti jostain tutusta, toisenlaisessa paikassa ja olotilassa. Kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut noin seitsemänkymmentä produktiota.
”Suomi on täynnä kulttuurin ja kulttuurisen nuorisotyön tekijöitä, jotka ovat kyseisellä polulla ainoastaan Irti-teatterin ja Jorma Piispasen ansiosta. Ehkä vieläkin merkittävämpää on se, että ihmiset ovat saaneet teatterilta vahvan kulttuuriperinnön.” taustoittaa Reichardt hallituksen valintaa.
Suomen Nuorisoseurat myöntää Kulttuurisen nuorisotyön palkinnon vuosittain. Tavoitteena on nostaa työn arvostusta ja tekemistä. Kulttuurisessa nuorisotyössä nuori pääsee turvallisesti taiteen avulla tutkimaan itsessään erilaisia puolia, kasvamaan osaksi yhteisöä ja saa kannustusta omaehtoiselle tekemiselleen. Palkinto voidaan myöntää mille tahansa kulttuurisen nuorisotyön toimijalle, ilmiölle tai tapahtumalle. Palkinto perustettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Palkinnon arvo on 2000 euroa.
RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät 22.–24.4.2022 keräsi viikonloppuna Kankaanpäähän reilu sata 13–20-vuotiasta teatterintekijää ja heidän ohjaajiaan sekä lisäksi paikallisia talkoolaisia ja henkilökuntaa ympäri Suomen. 25-vuotisjuhlavuotta viettänyt tapahtuma järjestettiin livenä Kankaanpäässä kahden virtuaalifestivaalin jälkeen.
Ramppikuumeen esityskatselmukseen osallistui yhteensä seitsemän esiraadin valitsemaa esitystä. Esityksiä oli mahdollista seurata myös etänä, ja ne keräsivät Youtuben yhteensä kautta satoja katselukertoja. Tapahtumassa nuoret myös kouluttautuivat teatterialan työpajoissa ammattilaisten ohjauksessa.
Tapahtuman avajaisissa kuultiin tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen tervehdys. Tervehdyksessä Kurvinen korosti harrastustoiminnan ja taiteen merkitystä nuorille ja iloitsi mahdollisuudesta järjestää Ramppikuume jälleen kasvotusten.
Katselmuksessa jaettiin Ramppikuume-kiertopysti sekä stipendejä ja kunniakirjoja. Ramppikuumeen kiertopystin ja 1000 euron stipendin sai Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissi esityksellään ”Elämänlangalla – tarinoita käännekohdista”. Raati arvosti erityisesti konseptia, jossa ryhmän jäsenet sekä ohjaavat, käsikirjoittavat, näyttelevät, tekevät tekniikkaa ja säveltävät.
Raadin jäseninä olivat näyttelijä ja käsikirjoittaja Anna Ackerman, näyttelijä Antti Laukkarinen sekä käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomo Rämö.
RAMPPIKUUMEEN tuottavat Suomen Nuorisoseurat ry, Kankaanpään kaupunki ja Kankaanpään Nuorisoseura ry. Stipendit lahjoittivat Suomen Nuorisoseurat ry, Kankaanpään kaupunki sekä Pohjois-Satakunnan Leader.
Jaetut stipendit ja kunniamaininnat
Ramppikuume-kiertopysti ja 1000 euron stipendi: Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissi: Elämänlangalla – tarinoita käännekohdista.
Muita stipendejä saivat näyttelijäntyöstä Pinja Antikainen/Teatteri Lark, Roni Pukkila/Teatteri Ulpu, Onni Lehto/Nutturlan Makasiiniteatteri ja Soila-Maria Lehtonen/Teatteri Elokuu; taiteellisesta ja korkeatasoisesta esityksestä Vanhurskaiden uni/Teatteri Lark ja Kellopeliappelsiini/Teatteri Elokuu; rohkeasta ja herkästä läsnäolosta Sumu/Teatteri Jakkara.
Kunniamaininnan saivat sovituksesta ja ohjauksesta Elian Seppälä/Teatteri Elokuu ja Altti Kiuru/Teatteri Lark; riemastuttavasta ja revittelevästä roolityöskentelystä Nutturlan Makasiiniteatteri; persoonallisesta ja vaikuttavasta ensembletyöskentelystä Teatteri Ulpu; huikeasta musiikista Sammon keskuslukio.
40-VUOTIAS ENTISEN PATRUUNATEHTAAN HIOMOSSA TOIMIVA TEATTERI LAPUA HENKII POSITIIVISUUTTA JA TULEVAISUUDEN TOIVOA YMPÄRILLEEN
Suomen Nuorisoseurojen vuosittain jakama Esko-patsas on myönnetty vuodelta 2021 Teatteri Lapualle, joka on yksi Pohjanmaan vilkkaimmin toimivista harrastajateattereista. Teatteri tarjoaa yleisölleen uusia elämyksiä ja kokemuksia kaikilla mahdollisilla teatterin tyylilajeilla klassikoista komediaan ja draamasta musiikkiteatteriin.
Teatteri tunnetaan Lapualla ja alueella laajemminkin positiivisena yhdistyksenä, johon voi lähteä mukaan matalalla kynnyksellä ja jonka esityksiä odotetaan erityisen paljon.
Teatteri Lapuan Pasi was here näytelmän uusintaensi-iltaa vietettiin sunnuntaina 10.4.
”Teatteri Lapuan 40-vuotinen toiminta on ollut esimerkillistä nuorisoseuratoimintaa, jonne kaikki halukkaat otetaan mukaan. Teatteri on pyrkinyt pitämään toimintaa yllä myös haastavina korona-aikoina ja on senkin tähden hyvä esimerkki myös muille teattereille. Teatteri Lapua on ehdottomasti Eskonsa ansainnut!” iloitsee Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja Ragni Reichardt.
Palkinnon luovutti Teatteri Lapuan Pasi was here -näytelmän uusintaensi-illassa sunnuntaina 10.4. Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Esko-patsas on kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämä näköispatsas Nummisuutareiden Eskosta. Vuodesta 1948 yhtäjaksoisesti jaettu kiertopalkinto myönnetään vuosittain merkittävästä teosta nuorisoseurojen teatteritoiminnassa. Palkinnon saajan valitsee ehdotusten pohjalta Suomen Nuorisoseurojen hallitus.
Joensuulainen vuoden ohjaaja Tero Sarkkinen on teatterin, improvisaation ja kulttuurisen nuorisotyön moniosaaja. ”Ilon läikähdys valtasi ukon, kun kuulin, että tällainen on minulle myönnetty. Kyllähän tämä oli iso yllätys. Arvostan nuorisoseuroja tosi paljon ja kun arvostamani yhteisö on kiitoksen antanut, tuntuu siltä, että on jotain tehnyt oikein: että on vienyt eteenpäin asioita, joihin on uskonut, ja kyllä tämä kannustaa myös jatkamaan”, Sarkkinen summaa ensitunnelmia.
Tero Sarkkinen on kuopiolaisen nuorisoteatteri TeatteriTorstai-toiminnan ohjaaja ja koordinaattori. Tero on myös improvisaatioteatterin tekijä, ohjaaja ja ideoija; erityisesti hänen sydäntään lähellä on improliiga eli improvisaatiokilpailu.
”Unelmoin sen suorista valtakunnallisista tv-lähetyksistä; siitä voisi tulla hieno valtakunnallinen juttu. Näen siinä valtavaa potentiaalia. Ajatellaan teatteria, jonka fanit käyvät katsomassa kaikki teatterin esitykset, pukeutuvat teatterin omiin väreihin ja kannustavat. Heillä on omat kannustuslippunsa, jotka liehuvat katsomossa. Mutta improon ei mielestäni kuulu hampaat irvessä -kilpailu, vaan yhteenkuuluvuus, ilo ja leikki”, Sarkkinen ideoi.
Kesäksi tulossa Hulabaloota
Sarkkinen on myös nuorisoseurojen maakunnallisen teatteritoiminnan yhteyshenkilö eli teatteriagentti, joka toimii niin Savossa kuin Pohjois-Karjalassa. Freelance-työntekijänä hän on ohjannut kymmeniä teatteriesityksiä mm. Kontiolahdella, Joensuussa ja Ilomantsissa. Näyttelijäntyötä hän tekee mm. Maarianvaaran Nuorisoseuran ammattiteatterissa ja Improholisitit-ryhmässä. Tällä hetkellä Sarkkinen ohjaa Kontiolahden kanavateatteriin kesäksi elämänmakuista komediaa Hulabaloo, jota virittää kesän romantiikka, sukupolvien yhteentörmäykset sekä menevä musiikki.
Teatterikärpänen puraisi Sarkkista jo päiväkodissa. ”Minut valittiin päiväkodin näytelmään Nalle Puhiksi, koska minulla oli haalari, jossa oli ruskea karvavuori. Istuin lattialla ja päälleni tiputettiin paperisilppua. Ei siis kummoinen rooli, mutta jotenkin se oli taianomainen hetki. Kun sitten kuudennen luokan kevätnäytelmässä huomasin, kuinka yleisö eli mukana ja nauroi, ja että minut huomattiin ja hyväksyttiin, tunsin vahvasti, että tämä on minun juttu.” Teatteri onkin nykyään Sarkkiselle tapa käsitellä elämää, ymmärtää ihmisiä ja yhteiskuntaa sekä toteuttaa itseään.
Suomen Nuorisoseurat myöntää Vuoden ohjaaja -tunnustuksen vuosittain. Tämän vuoden tunnustukset jaettiin sunnuntaina 27.3.2022 Nuorisoseurapäivän juhlassa. Toisen Vuoden ohjaaja -tunnustuksen sai Kaustisen Nuorisoseuran tanssiohjaaja Miia Timonen, josta voitte lukaista enemmän eilisestä kotisivujemme uutisesta.
Kuvassa Tero Sarkkinen on matkalla Teatterilaivan valmisteluristeilylle. Mukana myös nuorisoseurojen Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jussi Salmi sekä teatterin ja kulttuurisen nuorisotyön toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Vuonna 2003 toisistaan tietämättä kahden maakunnan, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan alueella käynnistettiin ensimmäiset improliigat, leikinomaiseen kisailuun pohjaavat improvisaatiokilpailut.
Improvisointi kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä, ilman aikaisemmin tehtyä suunnitelmaa tai harjoittelua. Mutta mistä puhutaan, kun puhutaan improliigasta, Joensuussa toimintaa käynnistänyt teatteri-ilmaisun ohjaaja Tero Sarkkinen?
“Improliigaotteluissa on vastakkain 2–3 joukkuetta, jotka pelaavat 3–4 erän mittaisia otteluita. Jokaisessa erässä jokainen joukkue pelaa yhden impron. Erän lopuksi tuomarit (yleensä kolme henkilöä) pisteyttävät suoritukset, ja eniten pisteitä saanut joukkue voittaa erän ja eniten erävoittoja saanut joukkue voittaa ottelun. Käytössä on ollut myös yleisöäänet, jotka lisätään tuomareiden pisteisiin. Jos ottelun lopuksi pisteet ovat tasan, pelataan jatkoaika. Pidemmän matkan kulkevissa liigoissa on runkosarjan lopuksi pelattu playoffit, jotka ovat huipentuneet suureen finaaliin.
Vuoteen 2021 mennessä maakunnallisia imroliigoja on nuorisoseurojen järjestämänä kisattu kuudessa eri maakunnassa, ja tämän lisäksi improkisat ovat kuuluneet olennaisena osana Teatterilaivan ohjelmaan.
Uniikkia toimintaa
Moni muistaa improvisaation 1990-luvun Nyhjää tyhjästä -ohjelmasta tai vastaavista viihdeformaateista, joissa ammattinäyttelijät loistavat taidoillaan. Perimmäiseltä ajatukseltaan improvisaatiossa on kuitenkin kyse jostain aivan muusta, sillä kaikki osaavat improvisoida ja maailman parhaat improajatkin tulevatkin useasti ammattinäyttelijäkentän ulkopuolelta.
Improliiga on maailmalaajuisestikin varsin uniikki konsepti, koska vastaavaa, urheilusta johdettua kilpailuun pohjaavaa improliigaa, ei ole olemassa missään päin maailmaa.
”On olemassa joitain viikonlopputurnauksia, mutta liigan kaltaista ei ole missään”, Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa improvisaation erilaisia gameshow-formaatteja tutkinut Sarkkinen ihmettelee.
”Tällä hetkellä improvisaatio on kuin lumilautailu 1980-luvulla. Lajia harrastetaan ja osa on tehnyt sitä enemmän tai vähemmän työkseen; improvisaation ympärillä on ollut erilaista kisailua, mutta voittajaformaattia kukaan ei ole vielä luonut.
Vaikka Improliiga pyörii urheilun, taiteen ja viihteen rajapinnoilla, erottuu se urheilusta siinä, että improliiga loppupeleissä enemmänkin leikkii urheilua kuin on sitä. Improon ei kuulu viholliset tai vastustajat, vaan pikemminkin yhteisöllisyys.
”Liigaan osallistuminen tuottaa vaikeuksia taatusti erityisesti niille, jotka eivät pysty häviämään Kimble-ottelua paiskomatta peliä tappion hetkellä seinään. Tasapaino urheilun ja impron välillä ei ole helppoa, mutta se on mahdollista saada liigassa niin, että molempien parhaat puolet pääsee esiin.”
Valtakunnallinen liiga?
Sarkkinen haaveilee tulevaisuuden Improliigasta, joka voisi pyöriä kuten eri palloilusarjat. Olisi mestaruussarja, valtakunnallinen l-divisioona ja maakunnallisia sarjoja, joista joka vuosi joukkueita nousee sarjaporrasta ylemmäksi tai tippuu alemmaksi.
”Ajatellaanpa teatteria, jonka fanit käyvät katsomassa kaikki teatterin esitykset! He pukeutuvat teatterin väreihin ja huutavat ja kannustavat aina kun suosikkinäyttelijä tulee esiin. He ottavat banderolleilla kantaa teatterin toimintaan ja hoilaavat pubissa teatterinsa kannustuslauluja.”
Tämä on suomalaisia koukuttavassa penkkiurheilussa arkea, kuten kaikki spekulointikin ja tilastot. Miksei se improliigan kautta tulisi myös penkkikulttuurinkin puolelle?
Nähtäväksi jää, kääntyykö nuorisoseurojen maakunnalliset improliigat valtakunnalliseksi liigaksi. Varmaa on ainakin se, että nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi paljon sijaa improvisaation hyväksyvään, toisia kunnioittavaan ja kuuntelemiseen perustuvaan ilmapiiriin.
Teksti: Pasi Saarinen Kuva: Otto-Pekka Keramaa Kuvassa Keski-Suomen Improliigan 2017 finaalin tuomarit Mikko Maasalo, Antti-Jussi Sairanen ja Ragni Reichardt.
Tanssija Tatu Aspelund Siepakoista Rovaniemeltä ja teatteriaktiivi ja ohjaaja Emmi Astikainen Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterista Imatralta vastaanottivat nuorten taiteilijoiden kuvataidetta tunnustuspalkintoina Paavo Väyryseltä. Ne jaettiin Suomen Nuorisoseurojen syysvaltuuston kokouksen yhteydessä Helsingissä sunnuntaina 21.11. Palkinto jaettiin 11. kerran.
Tatu on taitava moniosaaja Nyt 22-vuotias Tatu Aspelund on aloittanut tanssiharrastuksen Rimpparemmissä Rovaniemellä ja siirtynyt sieltä Siepakoihin. Tatu on opiskellut tanssijaksi Lapin urheiluopistolla ja tällä hetkellä hän opiskelee tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Siepakoissa hän on ohjannut kahta lastenryhmää. Tällä hetkellä hän tanssii Siepakoiden Edustuksessa ja soittaa kansanmusiikkiyhtye Hehkussa.
Tatu on monipuolinen: hän on taitava tanssija ja osaa myös laulaa, soittaa ja säveltää. Oma ryhmä ja seura ovat hänelle tärkeitä; hän huolehtii kaikista ryhmän jäsenistä. Hän on esiintynyt oman seuransa mukana kotimaisilla ja ulkomaisilla festareilla. Tatu on ollut myös Rovaniemen teatterissa tanssijana. Lisäksi hän oli tanssijana Tanssimaniassa 2019 Tanssiteos Rauhassa.
”Palkinnon voittaminen oli mahtava yllätys harmaan marraskuun keskellä. Tuntuu hyvältä, kun saan tehdä sitä, mistä nautin ja se otetaan huomioon näin”, Tatu Aspelund kiittelee kuullessaan palkinnosta.
Emmi Astikainen Turun Taideakatemian esityksesssä Onnellinen. Kuvaaja Liisa Turunen.
Emmi opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi 20-vuotias Emmi Astikainen on Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterin kasvatti. Hänellä on laaja nuorisoseuratausta. Hän on toiminut myös Knoppi-ohjaajana, Luova Lava -ohjaajana sekä ohjannut IRTI-teatterissa eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Hänen ensimmäinen oma kesäteatteriohjauksensa oli Imatralla kesällä 2021. Lisäksi hän on myös Nuorisoseurojen valtuuston varajäsen. Hän opiskelee toista vuotta Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
”Olen hyvin otettu palkinnon saamisesta. Olen saanut harrastaa teatteria aktiivisesti pienestä pitäen ja olen nyt yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan taidetta sekä tekemään tätä myös joku kaunis päivä työkseen. Välillä työ, jota teatterin eteen teen ja olen tehnyt, on ajoittain raskasta ja työlästä. Mutta palo teatteriin ei koskaan lopu. Teatteri on juuri minun taidemuotoni, ja siksi olen hyvin otettu tunnustuksesta. Tuntuu, että olen oikeiden asioiden äärellä. Tämä antaa myös ponnistusta jatkaa omaa uraansa teatterin saralla”, Emmi Astikainen kertoo.
Tunnustusta nuorille taiteilijoille Paavo Väyrynen on ollut nuoruusvuosinaan aktiivinen nuorisoseuralainen Keminmaalla ja nuorisoseuralaisuus on hänelle edelleen lähellä sydäntä. Vuonna 1998 täyttäessään 50 vuotta Väyrynen järjesti isot juhlat Ostrobotnialla. Hän ei halunnut lahjaksi tavaraa, vaan halusi ohjata onnittelurahat nuorisoseurojen nuorten taiteilijoiden ja harrastajien tukemiseen. Aiheiksi valikoitui Väyrysen oma intohimo teatteri ja mukaan otettiin myös nuorisoseurojen toinen merkittävä harrastuslaji: kansantanssi.
Väyrysen rahaston puheenjohtajana toimii Tytti Isohookana-Asunmaa ja jäseninä Merja Laaksovirta ja Ilkka Köngäs. Rahasto myöntää palkintoja nuorille tanssin ja teatterin harrastajille joka kolmas vuosi. Rahaston palkinnoilla halutaan tukea myös nuoria kuvataiteilijoita. Tänä vuonna taidepalkintoina annetaan Helmi Kuirinlahden ”Suoja”-maalaus sekä Svante Gullichsenin valokuvateos ”Ukko-Koli”.
Pääkuvassa Tatu Aspelund, Oamk Dance. Kuvaaja Petri Kekkonen.
Tempoa Tenaviin –toiminta on Nuorisoseurojen harrastusmuoto lapsiperheille. Toiminnan tavoitteena on aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen lisääminen ja lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen. Tempoa Tenaviin –toimintaan sisältyy laululeikkejä, liikuntaa, sirkusta, tanssia ja musiikkia.
Juuri valmistuneesta Seikkailu – materiaalista ohjaajat voivat ammentaa virikkeitä ja harjoitteita niin aikuinen-lapsitoimintaan kuin vähän isommillekin lapsille. Seikkailu on kuin satukirja, jonka käänteisiin materiaalin käyttäjä pääsee itse vaikuttamaan. Tarinat ruokkivat mielikuvitusta ja leikkien kautta pääsee yhdessä kokemaan iloa, jännitystä ja rohkeutta. Tarinat muuttuvat toiminnaksi kertomisen ja tekemisen kautta. Seikkailu johdattelee mielikuvitusmatkalle maatilalle, metsään, avaruuteen, peikkojen ja merirosvojen maailmaan. Tempoa Tenaviin –toiminnan ohella materiaali sopii hyvin vaikkapa varhaiskasvatukseen.
Materiaalipaketti sisältää ohjekirjan, kuvakortit, sekä levyllisen ohjekirjan harjoitteisiin sopivaa musiikkia. Kuvilla tuetaan kaikkien lasten kielen kehitystä, suunnataan tarkkaavaisuutta, sekä mahdollistetaan osallisuus aremmille ja puhumattomille lapsille. Niitä voi käyttää koko kerhokerran jäsentämiseen, yksittäisissä leikeissä tai vaikkapa yllätyksellisyyden mahdollistajana. Kuvat voi tilata valmiina tai tulostaa Tempoa Tenaviin sivulta. Joonas Ojajärven luotsaaman bändin musiikki luo kerhokertoihin taianomaista tunnelmaa. Musiikki soveltuu hyvin Tempoa Tenaviin –toiminnan ohella moneen muuhun kuten vaikkapa tanssitoimintaan.
Seikkailun sisällöt, ideat ja teemat ovat pitkälti Tempoa Tenaviin -työryhmän eli Jutta Wrangénin, Kirsi Moilasen ja Elina Weckströmin luomia. Materiaalin valmistusprosessi alkoi jo vuonna 2014, ja Nuorisoseurojen tuotannollinen tukiryhmä on vuosien varrella ehtinyt elää. Viimeisinä vuosina mukana ovat olleet Joonas Pokkinen, Riia Niemelä ja Tuija-Liisa Leino. Materiaalia on luotu hersyvän naurun ja ilon säestyksellä työryhmän kokoontumisissa. Nyt Seikkailu jatkaa hulvatonta kulkuaan Tempoa Tenaviin –toimintaan osallistuvien lasten ja aikuisten yhteisissä hetkissä. Merkittävänä tukena prosessissa on ollut Kansalaisfoorumi.
Seikkailu on tilattavissa Suomen Nuorisoseurojen Puodista. Materiaaliin pääsee sukeltamaan myös ohjatusti Tempoa Tenaviin –ohjaajakoulutuksessa, joka järjestetään 3.-4.9.2021 Tampereella. Lauantaina 4.9. järjestetään samanaikaisesti täydennyskoulutus jo koulutuksen saaneille Tempoa Tenaviin –ohjaajille. Hyppää sinäkin mukaan Seikkailuun!
Teatteri on ollut nuorisoseurojen keskeinen harrastusala koko järjestön olemassaoloajan. Pitkästä perinteestä huolimatta tarve teatterin tekemiselle ei ole hiipunut – merkitys päinvastoin korostuu tässä ajassa.
Jo 10 000 vuotta sitten oli tapana tanssia karhunkaatotanssia, jolla metsästäjät lepyttelivät karhun sielua kaatamisen jälkeen. Sitä voinee pitää varhaisimpana suomalaisena teatterina.
”Se osoittaa, ettei teatterissa ole kyse mistään ulkoisesta kuorrutteesta, vaan ihmisyyden syvimmästä olemuksesta”, sanoo Suomen Nuorisoseurojen teatterin ja kulttuurisen nuorisotyön toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Teatteri on kulkenut nuorisoseuroissa kautta historian
Teatteri on aina tuonut ihmisiä yhteen, tarjonnut tekemistä ja sivistystä – asioita, joita tarvittiin 1800-luvun lopun Suomessa, ja jotka sopivat mainiosti vasta perustetun nuorisoseuraliikkeen aatteeseen. Jo ennen sotia nuorisoseurantaloilla vietettiin iltamia, joiden yksi keskeinen elementti oli teatteritoiminta. Iltamaperinne jatkui sotien jälkeen, jolloin oli myös vahva tarve harrastustoiminnalle. Harrastajateatterien määrä kasvoi maassamme kohisten. Vuonna 1948 Suomeen perustettiin Suomen seuranäyttämötoiminnan keskusliitto, josta myöhemmin tuli Suomen Harrastajateatteriliitto. Nuorisoseurat oli perustamassa yhdistystä.
Myös 60–70-luvut olivat vahvaa näyttämökautta. Tuolloin tehtiin pidempää draamaa ja otettiin kantaa politiikkaan. Samaan aikaan oli käynnissä kaupungistuminen, joka haastoi nuorisoseurojen perinteistä toimintaa nuorisoseurojen taloilla. 90-luvulta lähti kuitenkin nuorisoseuroissa viriämään uutena toiminnan muotona lasten ja nuorten teatteritoiminta. 2000-luku on ollut yhteisöllisen teatterin aikaa.
Teatteri on edelleen yksi merkittävimmistä toimintamuodoista nuorisoseuroissa: teatteritoimintaa on noin 200 nuorisoseurassa, monissa useampiakin ryhmiä. Tämä tarkoittaa, että noin joka kolmannessa nuorisoseurassa on teatteritoimintaa.
”Se on minusta luonnollista, sillä teatteriharrastus tarjoaa niin monenlaista tekemistä: näyttelemisen lisäksi esimerkiksi puvustusta, lavastusta, ohjausta, lipunmyyntiä ja markkinointia. Unohtamatta ylisukupolvisuutta, joka teatteriharrastuksessa toteutuu ehkä parhaalla mahdollisella tavalla”, Saarinen toteaa.
Teatteri on vahva kasvun väline
Pasi aloitti itse teatteriharrastuksen 14-vuotiaana Saarijärven Teatterissa. Sitä ennen hän oli keskittynyt lähinnä urheiluun, mutta teatteri vei nuoren miehen nopeasti mukanaan.
”Teatterin yhteisöllisyys hurmasi minut. Kenenkään ei tarvinnut yrittää olla toista parempi, mikä tuntui hyvältä.”
Sittemmin hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukion, opiskeli teatteri-ilmaisunohjaajaksi ja on ohjannut noin 30 näytelmää sekä kirjoittanut, näytellyt ja toiminut teatterikriitikkona.
”Teatterissa hypätään toisen nahkoihin, mikä on silmiä avaava kokemus. Se vaatii ymmärrystä. Ja on vahvasti nuorisoseurojen aatteen mukaista, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan.”
Mitä Pasi pitää tärkeimpinä asioina, joita teatteri yksilölle tarjoaa?
”Teatteriharrastus antaa eväitä vaikka mihin! En tiedä yhtään alaa, jossa olisi haittaa siitä, että olet tehnyt vuorovaikutusharjoituksia ja oppinut siinä sujuvaksi.”
Nykyään teattereissa käytetään yhä enenevissä määrin devising- eli ryhmälähtöistä menetelmää. Siinä ryhmän jäsenet pääsevät tuottamaan materiaalia, jonka pohjalta teatteriesitys käsikirjoitetaan.
”Yhteisön ääni pääsee silloin kuuluviin entistä paremmin, mikä puolestaan lisää teatterin yhteiskunnallista merkitystä.”
Eikä tarvitse olla teatterialan ammattilainen ymmärtääkseen, miten paljon esimerkiksi nuoren kasvuun voi vaikuttaa se, että hänen ajatuksiaan esitetään yleisölle.
”Teatteri on iso ase. Niin vahva kasvun väline se on.”
Pasi Saarinen eläytyi kesällä 2015 yhdessä Riina Kylmälahden kanssa lasten riemuksi Kalenoissa kansojen johtajiksi. Kuva: Jussi Kaijankangas
Merkittävä kulttuuripalveluiden tuottaja
Teatteritoiminnassa sosiaalinen puoli on tärkeä – itse asiassa se on tutkitusti tärkein vetovoimatekijä. Timo Sinivuori on tutkinut väitöskirjassaan, että esiintyminen ja halu päästä näyttämölle on teatteriharrastajien arvoasteikolla vasta kahdeksanneksi tärkein asia. Sosiaalinen kanssakäyminen, onnistumisen kokemukset ja myötäeläminen, ovat huomattavasti tärkeämpiä. Ja sosiaalisessa kanssakäymisessä nuorisoseurojen teatterit ovat erinomaisia. Saarinen kuvaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen määrää kysymyksellä: ”Mieti, miten monta kuppia kahvia on juotu nuorisoseurojen teattereissa!”
Pasi toivoo, että jokainen nuorisoseura tunnistaisi toiminnan oikean arvon ja näkisi roolinsa yhteiskunnassa. Seurat ovat merkittäviä kulttuuripalveluiden tuottajia, mikä voisi avata uudenlaisia yhteistyökuvioita kuntiin.
”Jos ajatellaan keskipientä paikkakuntaa X, jonka nuorisoseuran talolla harrastaa vaikka 20 ihmistä teatteria, niin esityksiä käy helposti katsomassa 200–2000 ihmistä. Nuorisoseurojen toiminta on valtava osa varsinkin pienempien kuntien kulttuuritarjontaa.”
”On aika nostaa harrastamisen itseisarvoa ja kitkeä sellaiset puheet, että tässä nyt vain vähän puuhastellaan”.
Discordia ja pop up -teatteria
Korona aiheutti melkoisen notkahduksen teatterin tekemiselle koko Suomessa.
”Teatteri on siinä mielessä kamppailulaji, että sitä on vaikea tehdä ilman fyysistä kontaktia. Vaikka on nuorisoseuroissakin nähty, miten diginatiivit siirtävät teatteriharjoitukset Discordiin tai muualle verkkoon ja luovat siten ihan uudenlaista tekemistä.”
Saarinen uskoo kuitenkin teatterin renesanssiin heti koronan väistyttyä.
”Ihmisillä on valtava yhteen tulemisen tarve. Monestihan se menee niin, että kun ihmisiltä otetaan joku asia pois, niin sitä kaivataan erityisesti.”
Toisaalta teatteri on aikaa vievä ja sitoutumista vaativa harrastus, mikä on hieman vierasta tälle ajalle. Harjoituskausi voi kestää yhdeksän kuukautta ja esityskausi vaatii usein viikonloppujen varaamista näytöksiä varten. Kaikkien elämään tällainen ei oikein istu. Saarisen mukaan tämäkin pitäisi huomioida toiminnassa.
”Nuorisoseurat on vastannut tähän haasteeseen muun muassa kehittämällä Improliigan. Siinä kerätään kasaan pieni porukka, joka harjoittelee hetken aikaa yhdessä ja osallistuu sen jälkeen kisaan. Se on eräänlaista pop up -teatteritoimintaa. Ehkä nuorisoseuroissa olisi myös aika miettiä, mitä voisivatkaan olla 2020-luvun iltamat.”
Aikakaudet muuttuvat, mutta teatterissa on alkuvoimaa. Siinä ihmiset tekevät ihmisille – asia, jonka arvo ei tässä ajassa ole ainakaan laskemaan päin.
Suomen Nuorisoseurojen vuosittain jakama Vuoden teatteriteko -palkinto eli Esko-patsas on myönnetty Vuoksenniskan nuorisoseuran Irti-teatterille. Palkinto jaettiin tänä vuonna etänä järjestetyssä nuorisoseurojen valtakunnallisessa teatteritapaamisessa lauantaina kolmastoista maaliskuuta.
IRTI-teatteri (Irti) on vuonna 1992 Vuoksenniskan nuorisoseuran alaisuuteen perustettu nuorisoteatteri, jonka Jorma ”Jomppa” Piispanen loi tarkoituksena antaa niille nuorille tekemistä, joilla ei ollut muuta paikkaa, kuin roikkua pihalla tekemässä tyhmyyksiä. Nimi IRTI tulee ajatuksesta, että siellä ihmiset ovat irti arjesta ja sen luomista odotuksista.
Nykyisin Irti on harrastuspaikka yli sadalle 3 – 80 vuotiaalle harrastajalle seitsemässä lasten ja nuorten ryhmässä ja kahdessa aikuisten ryhmässä. Näistä harrastajista viisitoista toimii myös ohjaajina. Irtissä on aina ollut pääpaino viikoittaisessa rennossa harrastamisessa, jossa nuorta ei sitouteta pitkäaikaisiin produktioihin. Toki näytelmiäkin lähes 30-vuotiaaseen olemassaoloon mahtuu jo reilut 100 kappaletta. Irti on mahdollistanut myös monen nuoren koettaa näyttelemisen lisäksi ohjaamista, valosuunnittelua, maskeeraamista, puvustusta, lavastusta ja kaikkea muuta teatteriin liittyvää. Irtistä on löytänyt moni nuori ammatin itselleen näyttelijänä, ohjaajana, teknikkona, lavastajana, toimittajana, juontajana, opettajana, tuottajana, tiedottajana jne. Näistä ammattilaisista moni on työskennellyt myös Nuorisoseuroissa. Suomi on täynnä huippuosaajia, jotka ovat voineet kutsua jossain vaiheessa nuoruuttaan Irtiä kodiksi.
Keväällä 2020 korona lopetti hetkeksi harrastustoiminnan lähes kaikilta. Irti jatkoi toimintaa lähes normaaliin tapaan. Harjoitukset pidettiin Discordissa, apuna Google Drive. Tämän avulla pystyttiin ylläpitämään normaalia harrastusrytmiä ja ennen kaikkea pystyttiin tekemään yhdessä asioita ja pitämään kiinni jostain arjen normeista. Etäkevään aikana nuoret tekivät isona työnä spoken word esitykset, joista Teatteritaiteen maisteri, näyttelijä, muusikko, Irtiläinen Pietu Wikström antoi palautetta.
Tästä harrastusmuodosta inspiroituneena kesällä 2020 alettiin suunnittelemaan koko illan näytelmää Discord-alustalle. ”Kuka löytäisi minut” sai ensi-iltansa syksyllä 2020 ja se tarjottiin ilmaiseksi kaikille katsojille. Näytelmää tehdessä tutkittiin etäharrastamista ja teatterikokemuksen viemistä verkon välityksellä katsojille muulla kuin jo tutulla ”striimattu live-esitys”. Esitys onnistui imitoimaan teatteria ja teatterille ominaista vuorovaikutusta yleisön ja esiintyjien välillä. Esityksen aikana näyttelijät olivat fyysisesti Imatralla, Turussa ja Helsingissä ja katsojat ympäri Suomea ja Eurooppaa. Irti onnistui luomaan uuden tavan tehdä teatteria, joka ei ole paikkaan sidonnaista. Toiminnalla tavoitettiinmyös uutta katsojakuntaa, 15 – 30 vuotiaat pc-pelaajat, joille Discord on alustana tuttu, joten se antoi tälle segmentille mahdollisuuden osallistua teatteriesitykseen matalalla kynnyksellä.
”Kuka löytäisi minut” todisti että etäteatteri toimii ja ilman livekuvaakin esitys voi olla teatteria. Tätä ajatusta ja tämän etäteatterin mahdollisuuksia lähdettiin tutkimaan ja jatkojalostamaan Nuori Kulttuurin pika- avustuksen mahdollistaneella IRTI goes ETÄ -projektilla. Tavoitteena oli sulauttaa live- ja etäteatteri lähemmäs toisiaan ja katsoa kuinka voidaan antaa uniikki kokemus livenä olevalle yleisölle ja etänä olevalle yleisölle ilman, että toinen jää toisen jalkoihin.
Irtissä ohjaaja on nuorisoseura-aatteen mukaisesti mahdollistaja, joka ruokkii nuorten paloa ja halua tehdä teatteria, antaa mahdollisuuden nuorelle ilmaista itseään ja antaa nuorille ääni. Vuodesta 2013 Irtiä on ollut vetämässä ja kehittämässä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pelkästään nuoria. Voidaankin painokkaasti sanoa, että IRTI on nuorten teatteri.
Vuoden teatteriteko
Suomen Nuorisoseurat jakaa vuosittain Vuoden teatteriteko -palkinnon. Vuoden teatteriteko voi olla yksittäinen esitys, teatteriseura, pitkäjänteinen prosessi tai vaikka uuden toimintaryhmän luominen. Vuodesta 1948 alkaen jaetun tunnustuksen saajan teatteria pääsee vuodeksi koristamaan pronssinen Esko-patsas. Kiertopalkinto on taustaltaan Aleksis Kiven Nummisuutareiden Eskon kuvitteellinen näköispatsas. Pronssisen patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio.
Näyttelijä Mikko Penttilä on kotoisin Köyhäjoen kylältä 15 kilometrin päästä Kaustiselta. Maaseutukylä oli hyvä kasvuympäristö. Mikko aloitti tanhuamaan neljävuotiaana, ja ensimmäinen esiintymiskokemus oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jossa hän esiintyi tuhatpäisen yleisön edessä.
”Kotipaikka ja Nuorisoseurat ovat vaikuttaneet nykyiseen ammattiin ihan valtavasti. Tanssiryhmän kanssa pääsi matkustamaan. Käytiin Tanskassa, Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Siinä oppi paljon, tutustui erilaisiin kansainvälisiin kulttuureihin ja ihmisiin, ja pääsi festareille. Ja joka kesä, maailma tuli meidän luokse Kaustiselle. Ne, silloin aikanaan luodut suhteet, on edelleen voimissaan, ja arvokkaita asioita tänäkin päivänä.”
Oletko aina halunnut olla näyttelijä? ”Kyllä, tiesin jo alle kouluikäisenä. Teatterikouluun pääsin neljännellä yrittämisellä. Jaksoin yrittää uudestaan, koska en nähnyt muita vaihtoehtoja. Teatteri oli niin iso haave. Peruskoulun ja Kaustisen musiikkilukion jälkeen opiskelin teatteri-ilmaisua Lahden kansanopistossa. Ennätin opiskella vuoden verran myös teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, ennenkuin pääsin TeaKiin.” ”Kokkolan kaupunginteatterissa olin vuoden kiinnityksellä valmistumisen jälkeen. Kokkola on kiva kaupunki. Teatteri oli hyvä työpaikka ja siellä oli paljon ihania ihmisiä. Mutta ite olin jo siinä vaiheessa kerennyt asua kuus vuotta Helsingissä ja suurin osa ystävistä asui täällä. Kun on kiinnityksellä teatterissa, muita näyttelijän töitä ei juuri ehdi tekemään.” ”Freelancerina työnkuva voi olla monipuolisempi. Työskentelen teatterin lisäksi tv- ja elokuvatuotannoissa, dubbaan piirrettyjä ja teen kuunnelmia. Suurinta osaa av-alan tuotannoista operoidaan Helsingistä käsin. Pääkaupunkiseudulla on tietysti kilpailua, mutta teki mieli tulla kuitenkin katsomaan. Siinä toki on myös se puoli että, välillä ei oo mitään töitä ja sitten yhtäkkiä on kauheesti hommia päällekkäin. Nyt olen kuvauksissa ja toisessa produktiossa käsikirjoittajana.”
(Kesken haastattelun Mikkoa huudellaan maskiin. Eli puhelinhaastattelua tehdään maskeerauksen ja kuvauksen ohessa.)
”Korona vei noin 70 prosenttia tuloista. Keväällä olin vierailemassa Helsingin kaupunginteatterissa yhdessä produktiossa. Kun teatterit suljettiin koronarajoitusten vuoksi, loppui työt kuin seinään. Kesällä oli tarkoitus toteuttaa Pauanne elää -teatteriprojekti Kaustisen Folk Music Festivalsille. Koska festareita ei ollut, niin esitystä ei kannattanut rakentaa. Pidimme kuitenkin viikon mittaisen work shopin ja toivon, että projekti päästään toteuttamaan ensi kesänä.”
Mikä on oma suosikkisi monista luomistasi hahmoista? ”Sitä on kyllä hirveen vaikee valita. Taika-Pasi on tietysti läheinen, kun sen koko kaaren sai tehdä loppuun saakka. Vaikka sketsihahmo on kilpailu, niin kyllä siinä yritetään myös koko ajan auttaa toisia.” ”Näyttelijänä komedia on rakas laji. Ittellä ei ole ainakaan vielä minkäänlaista tylsistymistä siihen. Mutta draamakomedia on myös hienoa, se on vakavan ja naurun yhteinen leikki.”
Onko sinulla joitain näyttelijöitä, ketä ihailet? ”On, moniakin sekä kotimaisia että ulkomaisia. No, esimerkiksi kotimaisista näyttelijöistä Vesa Vierikko, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja Kati Outinen, jotka toimivat näyttelijäntyön professoreina sinä aikana, kun opiskelin teatterikorkeassa.”
Mitä sanot nuorelle, jonka unelma on tulla näyttelijäksi? ”Kannattaa harjoitella ja tutkia asiaa. Ja jos sinni riittää, ei pidä luovuttaa vaikkei eka kerralla tärppäisikään. Kouluun pääsy ei ole ainut reitti näyttelijäntyöhön. Voi pyrkiä vaikka harjoittelijaksi johonkin teatteriin tai mennä iltanäyttelijäksi.” Sitten tärkeä kysymys: sanotaanko Kaustisilla vai Kaustisella? ”Kaustisella. Mulla on siihen teatteriin liittyvä muistisääntökin, jota aina tarjoan ihmisille, Seela Sella. KAUSTIseelaSELLA”
______________________________________________________________________________ Mikko Penttilä valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2014. Hän on kuulunut Putous-sketsisarjan päänäyttelijöihin kausilla 8.-11., ja Penttilän Taika-Pasi voitti Putouksen 10. kauden sketsihahmokisan. Hän on näytellyt elokuvassa Juoppohullun päiväkirja ja syksyllä 2017 hän oli MTV3:n Älä jäädy-viihdeohjelmassa. Penttilä on myös improvisaatioteatteri Stella Polariksen jäsen. Hänellä on merkittävä rooli uudessa Peruna-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa heti, kun elokuvateatterit taas aukaistaan. Joissakin kaupungeissa sen voi nähdä jo nyt ennakkonäytöksissä. ______________________________________________________________________________
