Siellä se häämöttää, uusi vuosi – ladattuna odotuksilla ja uusilla avauksilla. Olkoonkin, että tämä vuosi on ollut täynnä epävarmuutta, muutoksia, sopeutumista ja venymistä. Yhdessä olemme kuitenkin selvinneet, vaikka lähikontaktit ovat olleet harvassa. Ilahduttavaa on, että tämä ei ole viimeinen Kaikuja kansantanssin maailmasta kiertokirje vaan kirjoitussarja jatkuu! Onpa ihanaa päästä lukemaan lisää tarinoita eri puolilta maata, joiden keskiössä on kansantanssi yhdessä sitä harjoittavien ihmisten kanssa. Näin on lupa kurkistaa laajaan kirjoon ajatuksia ja toimintaa kurkistaen ikään kuin kulissien taa.
Toiminannan takana on paljon suunnittelua ja pohdintaa, joka ei välttämättä näy ulospäin. Huomaan usein miettiväni kansantanssia ja sen moninaisuutta. On paritanssia, koreografioita, perinteisiä tansseja, sommitelmia, leikkejä ja lauluja. Kaikki nämä nivoutuvat yhteen, ihan jo solutasolla. Rakastan tanssimista kaikissa sen muodoissa, esiintymistä ja esityksien kokemisesta. Toisaalta samanlaista hetkeä on vaikea jäljitellä, jonka saavuttaa vapaata paritanssia tanssiessa – sulautuessa parin kanssa yhdeksi. Voiko näitä kahta yhdistää, miten ja mitä jos ei? Entäpä se kaikki nauru, riemu ja liike flikuleeria tai Seniä tanssiessa, ihan muuten vaan? Mitäpä tuumit ajatuksesta, että ensi vuonna tanssitaan ja soitetaan ihan vaan huvin vuoksi? Siellä missä kansantanssija kohtaa samalle sykkeelle läpättävän kehon ja/ tai soittajan, pistetään pystyyn jamit – ilman sen suurempaa tavoitetta! Tai ajanvietto mielessä.
Tämän ajatuksen jätän muhimaan.
Vuoden vaihtuminen tuo mukanaan myös uuden tanssin palvelutuottajan. Siirryn töihin toisaalle ja haluan kiittää kaikkia teitä, keiden kanssa olen saanut ja saan tehdä töitä Nuorisoseuroissa. Eikä huolta, en poistu planeetalta, vaan minut löytää edelleen tanssin ja musiikin parista Nuorisoseurojen tapahtumista.
Heti tammikuussa seilataan samassa veneessä Folklandialla, missä saan marssia yleisön eteen järisyttävän upean Tallarin kanssa. Kotia -teos pohtii kodin merkitystä ja muotoa. Onko se paikka vai mielentila? Voiko kotona olla, vaikka onkin kaukana? Minulle yksi koti on nuorisoseura, siellä olen saanut kasvaa ja kokeilla, epäonnistua ja tuntea yhteenkuuluvuutta yhteisen päämäärän tavoittelussa ja sen saavuttamisessa. Sieltä olen löytynyt elinikäisiä ystäviä. Kiitos <3
Seuraavalta kynäniekalta haluaisin kuulla, miten tanssi näkyy arjen valinnoissasi?
Toivottavasti nähdään myös ensi kesänä Pispalan Sottiisissa, vaikkapa Metsän Lapsen merkeissä!
Iloa ja valoa, tanssin ja musiikin täyttämää uutta vuotta 2022!
Suomen Nuorisoseurat ry etsii määräaikaiseen työsuhteeseen PROJEKTITYÖNTEKIJÄÄ ESR-rahoitteiseen Nuoret Etelä-Savon dynamoina -hankkeeseen. Hanke toimii Mikkelissä ja Pieksämäellä, ja se kestää 31.8.2023 saakka. Työpaikan pääasiallinen sijainti on Mikkelissä, mutta työtä tehdään myös Pieksämäellä. Työsuhde on määräaikainen, aloitus 1.2.2022 tai sopimuksen mukaan ja kesto hankkeen loppuun asti, 31.8.2023 saakka.
Nuoret Etelä-Savon dynamoina -hankkeessa on tavoitteena ehkäistä syrjäytymistä, lisätä nuorten osallisuutta sekä tukea nuorten omaa toimijuutta. Hankkeessa kokeillaan nuorten tapahtumatuottajaryhmien toimintaa. Nuortenryhmät suunnittelevat ja tuottavat itse tapahtumia nuorille Mikkelissä ja Pieksämäellä. Hankkeen aikana toimii vähintään neljä ryhmää, joiden lopuksi nuoret tuottavat tapahtuman. Nuoret rekrytoidaan mukaan toimintaa esittelevin työpajoin yhdessä Mikkelin ja Pieksämäen Ohjaamojen, nuorisopalveluiden sekä Suomen Nuoriso-opisto Paukkulan kanssa.
Hankkeessa tapahtuman tekeminen on nuorelle toiminta-alusta, jolla hän kehittää omia henkilökohtaisia taitojaan sekä osallistuu säännölliseen, ohjattuun vapaa-ajan toimintaan. Hankkeen aikana nuoria tuetaan myös arjenhallintataitojen karttumisessa sekä tarpeen mukaan työn ja opiskelupaikkojen haussa sekä oman osaamisen tunnistamisessa. Tavoitteena on luoda yhdessä osallisuutta, joka pitää kiinni arjessa.
Projektityöntekijän keskeisin tehtävä on nuorten toimintaryhmien ohjaaminen ja valmentaminen sekä nuorten tukeminen palveluohjauksen eri vaiheissa. Projektityöntekijä ja projektipäällikkö muodostavat työparin, jotka vastaavat hankkeen laadukkaasta toteutuksesta.
Projektityöntekijän tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää sosiaali- tai nuorisoalan koulutusta ja työkokemusta alalta. Odotamme valittavalta kykyä tunnistaa asiakkaan tarpeita, tuntemusta nuorten palveluista, hyviä yhteistyötaitoja sekä jonkin verran ymmärrystä tapahtumatuotannon vaatimuksista. Työotteen toivomme olevan innostava, utelias ja lämminhenkinen. Kokemus hanketyöstä on eduksi.
Tarjoamme innostavan työn, jossa ihmisläheinen työ kohtaa kehittämisen. Pääset osaksi työyhteisöä, jossa on mahdollista kehittää osaamistaan hankkeen aikana ja tutustua monipuolisesti kulttuurisen nuorisotyön eri menetelmiin. Elämme arjessa liittomme arvoja moninaisuus, yhteisöllisyys, osallisuus ja yhdenvertaisuus todeksi.
Tehtävässä noudatetaan 6kk koeaikaa. Tehtävään valittavan on ennen valinnan vahvistamista esitettävä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain mukainen rikosrekisteriote.
Hakeminen: Vapaamuotoinen hakemus ja CV viimeistään sunnuntaina 2.1. sähköpostitse osoitteeseen rekry@nuorisoseurat.fi. Haastattelut järjestetään 5.1. Mikkelissä tai Teams-alustalla. Haastatteluihin valituille ilmoitamme maanantain 3.1. aikana.
Viikottainen työaika hanketyöntekijällä on 36,25 tuntia ja palkka 2500-2800 euroa työkokemuksesta ja koulutuksesta riippuen. Työehtosopimuksena järjestössä noudatetaan Paltan ja Jytyn välistä yleissopimusta. Lisätietoja tehtävästä voi tiedustella puhelimitse 22.12 klo 13-15 ja 29.12. klo 12-14 hanke- ja kumppanuuspäällikkö Joonas Pokkiselta, puhelinnumero 050 567 2586. Sähköpostitiedusteluihin emme valitettavasti pysty vastaamaan.
Suomen Nuorisoseurat on Suomen vanhin nuorisotyötä tekevä järjestöperhe. Yli 600 jäsenseurassa harrastetaan kulttuuria, liikuntaa ja muuta järjestötoimintaa noin 30 000 jäsenen sekä tuhansien muiden harrastajien toimesta. Keskusjärjestössä työskentelee eri puolilla Suomea noin 50 nuoriso- ja kulttuurialan ammattilaista. Järjestön ydinkohderyhmä ovat alle 29-vuotiaat lapset ja nuoret.
Nuorisotyöllä ja -toiminnalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden toteutumista kuitenkin usein tarkastellaan enemmistön näkökulmasta. Miten kuulemme ja tavoitamme ne nuoret, joille nuorisotoiminta tuntuu turvattomalta ja muunlaisille nuorille kuin itselle suunnatulta?
Olen tehnyt nuorisotyötä ammatikseni yli 20 vuotta ja tullut johtopäätökseen, että nuorisotyössä tarvittava keskeinen taito on kyky kuunnella. Toiseksi tärkeintä on kyky sietää ilmiöiden monimutkaisuutta ja hallitsemattomuutta sekä työtapojen, prosessien ja ihmisten epätäydellisyyttä.
Nuorten parissa toimiessamme olemme osa jatkuvaa muutosta ja uuden oppimisen äärellä. Osaammeko kuitenkaan tunnistaa ja uskallammeko tunnustaa nuorisotyön käytänteisiin sisään rakennetun epätasa-arvon ja oman osuutemme epätasa-arvon ylläpitäjinä? Antirasistisessa työssä olemme nyt kehityksen haastavassa murrosvaiheessa, jossa totuttuja valtarakenteita ja käytänteitä haastetaan ja hyvää tarkoittavia, mutta epätasa-arvoa ylläpitäviä valkonormatiivisia toimintatapoja kyseenalaistetaan uudella tavalla.
Uskallanko katsoa peiliin ja tarkastella, miten rakenteet, käytänteet ja toimintatavat ylläpitävät etuoikeuksiani? Mitä asioita otan itsestäänselvyytenä? Olenko sinut etuoikeuksieni tunnistamisesta syntyvän epämukavuuden kanssa vai selitänkö sitä pois omalle kohdalleni sattuneiden epäoikeudenmukaisuuksien kautta?
Antirasistisessa työssä tarvitaan kykyä itsereflektioon ja epämiellyttävien tunteiden käsittelyyn. Kun tänä päivänä tarkastelen työotettani ja tapaa, jolla 15 vuotta sitten koordinoin Euroopan Neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjaa, on päällimmäiset tunteeni häpeä ja syyllisyys. Kenen ehdolla silloin työtäni tein ja keitä ymmärtämättömyyttäni vaiensin ja suljin ulos?
Nuorisotyössä ja erityisesti antirasistisessa nuorisotyössä, puhumme pitkäkestoisista prosesseista ja niissä usein ”miten” on vähintään yhtä tärkeää kuin ”mitä”. Ketkä päättävät toiminnan agendan ja tavat, ketkä ovat kohteita ja tekijöitä? Kenellä on valtaa päättää resursseista? Ilman yhdenvertaista osallisuutta ei voi syntyä kestäviä positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia ja vallan uudelleenjako tarkoittaa myös sitä, että se, jolla valta perinteisesti on ollut, on valmis jakamaan valtaa uudelleen ja tekemään toisin kuin on totuttu. Se on helpommin sanottu kuin tehty!
Riikka Jalonen Toiminnanjohtaja Rauhankasvatusinstituutti ry
Teksti on julkaistu Nuorisoseurat-lehden Alakerta-palstalla 4/2021
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt noin 200 nuorisoseurantalolle yhteensä lähes 750 000 euroa korona-avustusta ylläpitokustannusten kattamiseen. Seurantaloja ylläpitää 13 erilaista kansalaisjärjestöyhteisöä, joiden jäsenille ministeriö on myöntänyt avustuksia 2 150 000 euroa ns. korona-avustuksina. Avustuksilla halutaan tukea seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja toiminnan jatkuvuutta.
Avustusta voidaan käyttää rakennusten ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin, joita ovat mm. sähkö-, lämmitys- ja vesimaksut, tietoliikennemaksut, vakuutukset, kiinteistöverot, kiinteistöhuollon maksut ja palkkamenot, välttämättömät huoltokorjaukset sekä mahdolliset muut rakennuksen käyttökunnossa pitämiseen liittyvät menot.
”Seurantalojen merkitys kulttuurin ja kansalaistoiminnan tiloina sekä yhteisöllisyyden rakentajina on suuri. Koronarajoitusten myötä monella yhdistyksellä on ollut vaikeaa selvitä talon pakollisista menoista, kun tiloja ei ole voitu käyttää ja tuloja ei ole saatu. Seurantalojen korona-avustukset kohdistuvat tähän tarpeeseen”, sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen.
”Nuorisoseurat ovat olleet tosi kovilla tämän koko pandemian ajan. Toiminta pyörii vahvasti vapaaehtoisten voimin, joten tämä on aivan äärettömän merkittävä asia. Suurkiitos opetus-ja kulttuuriministeriölle”, kertoo Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Annina Laaksonen.
Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 667. Avustusta myönnettiin 637 hakijalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö sai avustushakemuksista lausunnon Suomen Kotiseutuliitolta. Aiemmin seurantaloille on myönnetty korona-avustuksia joulukuussa 2020 yhteensä 2,3 miljoonaa euroa. Tällöin yli 200 nuorisoseurantaloa sai avustuksina lähes 700 000 euroa.
Vuoden 2022 nuorisoseuroille ja nuorisoseuralaisille suunnatut maksuttomat verkkokoulutukset on koottu vuosisuunnitelmaksi. Tarjolla on monipuolista koulutusta ja informaatiota esimerkiksi järjestötoiminnasta, harrastustoiminnasta ja varainhankinnasta.
Koulutukset toteutetaan Teams-sovelluksella ja osallistumislinkit toimitetaan ilmoittautuneille sähköpostilla ennen koulutusta. Ilmoittautumislinkit kaikkiin talven ja kevään tilaisuuksiin löytyvät verkkosivuiltamme. Talven ja kevään aikana tarjolla on seuraavat webinaarit:
Jäsenrekisterikoulutus ke 19.1. klo 17.00–19.00 Yhdenvertaisuus ja moninaisuus nuorisoseuroissa -webinaari ti 1.2. klo 17.00–19.00 Seurantalojen energiawebinaari ti 15.2. klo: 17.00–19.00 Liput myyntiin Puoti-verkkokauppaan ti 15.3. klo: 17.00–19.00 Webinaari teatteritoimijoille to 24.3.2022 klo 17.00–19.00 Minustako (kesä)yrittäjä? -webinaari ti 5.4. klo 17.00–19.00 Luova Lava -toimijoiden verkostotapaaminen to 21.4. klo 17.00–19.00 Seurantalon korjausavustus -webinaari ti 10.5. klo 17.00–19.00 Voi hyvin! -webinaari ti 17.5. klo 17.00–19.00 Webinaari Luova lava -ohjaajille ti 24.5. klo 17.00–19.00
Kesällä ja syksyllä on luvassa myös kattava tarjonta koulutuksia. Nämäkin löydät jo sivuiltamme.
Kynttilät syttyvät itsenäisyyspäivän aattona Helsingin Hietaniemessä, Luumäellä ja Nivalassa Suomen presidenttien haudoilla. Kesällä 140 vuotta täyttänyt nuorisoseuraliike haluaa osoittaa kiitollisuutta Suomen itsenäisyyttä ja yhteistä kansakunnan rakentamista kohtaan. Samalla muistutetaan nuorempien sukupolvien jatkuvasta jälleenrakennustehtävästä ja nuorisotyön merkityksestä maamme tulevaisuuden hyväksi. Tänä vuonna juhlan teemana on tasavaltamme kuudes presidentti, marsalkka Carl Gustaf Mannerheim. Mannerheim nostettiin teemaksi, sillä jatkosodan syttymisestä tuli kesällä kuluneeksi 80 vuotta.
Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) Carl Gustaf Emil Mannerheimin kädenjälki Suomen historiassa on suuri. Mannerheim toimi ylipäällikkönä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Suomessa. Tie jatkosodasta rauhaan kulki Mannerheimin siirtyessä presidentiksi Risto Rytin tilalle.
Mannerheimin presidenttikausi (1944–46) oli lyhyt, mutta merkityksellinen. Suomen jälleenrakentaminen alkoi, mutta samaan aikaan Suomelle lankesi myös valtava sotakorvausurakka hoidettavaksi. Mannerheimin presidentinkaudella jouduttiin vielä käymään Lapin sota sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynti, joka oli Suomessa erittäin poikkeuksellinen.
Presidentinkautensa jälkeen Mannerheim vetäytyi Sveitsiin viettämään eläkepäiviään. Mannerheim haudattiin Hietaniemeen vuonna 1951, ja hautajaissaatto keräsi Helsinkiin monituhatpäisen saattoväen katujen varsille.
Kynttilöiden sytyttäminen presidenttien haudoille symboloi sukupolvien välistä yhteyttä ja yhdenvertaisuutta. Nuoret ovat mukana rakentamassa ja kehittämässä Suomea ja sen tulevaisuutta sekä maamme ja täällä asuvien ihmisten hyvinvointia.
Kiitos kaikille hautojen valaisua tukeneille yrityksille.
Presidenttien hautojen valaiseminen 5.12.2021 Helsinki / Hietaniemi Klo 17.00 alkaen Sytytyksestä vastaa Hollolan Nuorisoseura Yhteyshenkilö: Aimo Hentinen puh. 040 558 9755, aimo.hentinen@phnet.fi
Luumäki Klo 18.00 alkaen Sytytyksestä vastaa partiolippukunta Taavetin Korpihaukat Yhteyshenkilö Linda Kiviluoma linda.kiviluoma@gmail.com
Nivala Kynttilät sytytetään ensin sankarihaudoille klo 17.00 ja sen jälkeen Kyösti Kallion haudalle klo 18.00. Sytytyksestä vastaa Nivalan Polku. Yhteyshenkilö: Nivalan seurakunnan kirkkoherra Sanna Jukkola puh. 040 532 5577, sanna.jukkola@evl.fi
Tanssija Tatu Aspelund Siepakoista Rovaniemeltä ja teatteriaktiivi ja ohjaaja Emmi Astikainen Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterista Imatralta vastaanottivat nuorten taiteilijoiden kuvataidetta tunnustuspalkintoina Paavo Väyryseltä. Ne jaettiin Suomen Nuorisoseurojen syysvaltuuston kokouksen yhteydessä Helsingissä sunnuntaina 21.11. Palkinto jaettiin 11. kerran.
Tatu on taitava moniosaaja Nyt 22-vuotias Tatu Aspelund on aloittanut tanssiharrastuksen Rimpparemmissä Rovaniemellä ja siirtynyt sieltä Siepakoihin. Tatu on opiskellut tanssijaksi Lapin urheiluopistolla ja tällä hetkellä hän opiskelee tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Siepakoissa hän on ohjannut kahta lastenryhmää. Tällä hetkellä hän tanssii Siepakoiden Edustuksessa ja soittaa kansanmusiikkiyhtye Hehkussa.
Tatu on monipuolinen: hän on taitava tanssija ja osaa myös laulaa, soittaa ja säveltää. Oma ryhmä ja seura ovat hänelle tärkeitä; hän huolehtii kaikista ryhmän jäsenistä. Hän on esiintynyt oman seuransa mukana kotimaisilla ja ulkomaisilla festareilla. Tatu on ollut myös Rovaniemen teatterissa tanssijana. Lisäksi hän oli tanssijana Tanssimaniassa 2019 Tanssiteos Rauhassa.
”Palkinnon voittaminen oli mahtava yllätys harmaan marraskuun keskellä. Tuntuu hyvältä, kun saan tehdä sitä, mistä nautin ja se otetaan huomioon näin”, Tatu Aspelund kiittelee kuullessaan palkinnosta.
Emmi Astikainen Turun Taideakatemian esityksesssä Onnellinen. Kuvaaja Liisa Turunen.
Emmi opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi 20-vuotias Emmi Astikainen on Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterin kasvatti. Hänellä on laaja nuorisoseuratausta. Hän on toiminut myös Knoppi-ohjaajana, Luova Lava -ohjaajana sekä ohjannut IRTI-teatterissa eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Hänen ensimmäinen oma kesäteatteriohjauksensa oli Imatralla kesällä 2021. Lisäksi hän on myös Nuorisoseurojen valtuuston varajäsen. Hän opiskelee toista vuotta Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
”Olen hyvin otettu palkinnon saamisesta. Olen saanut harrastaa teatteria aktiivisesti pienestä pitäen ja olen nyt yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan taidetta sekä tekemään tätä myös joku kaunis päivä työkseen. Välillä työ, jota teatterin eteen teen ja olen tehnyt, on ajoittain raskasta ja työlästä. Mutta palo teatteriin ei koskaan lopu. Teatteri on juuri minun taidemuotoni, ja siksi olen hyvin otettu tunnustuksesta. Tuntuu, että olen oikeiden asioiden äärellä. Tämä antaa myös ponnistusta jatkaa omaa uraansa teatterin saralla”, Emmi Astikainen kertoo.
Tunnustusta nuorille taiteilijoille Paavo Väyrynen on ollut nuoruusvuosinaan aktiivinen nuorisoseuralainen Keminmaalla ja nuorisoseuralaisuus on hänelle edelleen lähellä sydäntä. Vuonna 1998 täyttäessään 50 vuotta Väyrynen järjesti isot juhlat Ostrobotnialla. Hän ei halunnut lahjaksi tavaraa, vaan halusi ohjata onnittelurahat nuorisoseurojen nuorten taiteilijoiden ja harrastajien tukemiseen. Aiheiksi valikoitui Väyrysen oma intohimo teatteri ja mukaan otettiin myös nuorisoseurojen toinen merkittävä harrastuslaji: kansantanssi.
Väyrysen rahaston puheenjohtajana toimii Tytti Isohookana-Asunmaa ja jäseninä Merja Laaksovirta ja Ilkka Köngäs. Rahasto myöntää palkintoja nuorille tanssin ja teatterin harrastajille joka kolmas vuosi. Rahaston palkinnoilla halutaan tukea myös nuoria kuvataiteilijoita. Tänä vuonna taidepalkintoina annetaan Helmi Kuirinlahden ”Suoja”-maalaus sekä Svante Gullichsenin valokuvateos ”Ukko-Koli”.
Pääkuvassa Tatu Aspelund, Oamk Dance. Kuvaaja Petri Kekkonen.
Suomen Nuorisoseurojen valtuusto valitsi syyskokouksessaan tänään järjestön hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi kaudelle 2022–23 Maaria Koivula-Talkkarin Ylihärmästä, Jyri Siimeksen Tampereelta, Elsa Weckströmin Klaukkalasta ja varajäseneksi Taneli Arosaran Joensuusta. He ovat kaikki uusia kasvoja hallituksessa. Hallitukseen valittiin myös Lauri Haltsonen, joka oli erovuoroinen hallituksen jäsen, joten hän jatkaa toiselle kaksivuotiskaudelleen. Valituista henkilöistä kaksi on alle 29-vuotiaita.
Hallituksessa jatkavat lisäksi vuonna 2022 puheenjohtaja Ragni Reichardt Koski Tl:stä ja varsinaisina jäseninä Sanni Antinniemi Pertunmaalta, Hannu Harmaala Lahdesta, Juha Heikkola Jyväskylästä ja Elli Myöhänen Rovaniemeltä. Varajäsenenä jatkaa Mikko Kärkkäinen Kuopiosta.
Valtuuston syyskokous järjestettiin hybridimuotoisena eli osa valtuutetuista oli paikan päällä Helsingissä ja osa etänä Teamsin välityksellä. Kokouksessa käytiin aktiivista keskustelua esimerkiksi järjestön hiljattain hyväksytyn strategian ja kolmivuotisohjelman muuttamisesta konkreettiseksi toiminnaksi sekä järjestön kestävän kehityksen ohjelmasta. Kokous hyväksyi vuoden 2022 toimintasuunnitelman ja talousarvion vilkkaan keskustelun jälkeen.
Kuvassa uudet hallituksen jäsenet Elsa Weckström (oik.) ja Taneli Arosara, jotka olivat tänään paikan päällä valtuuston kokouksessa Helsingissä. Kuva: Annina Laaksonen
Koulujen alku tarkoittaa myös harrastusryhmien jatkumista. Tämä tuo omat haasteensa seuroille, joiden tavoitteeksi jää houkutella lapsia ja nuoria mukaan toimintaansa. Näin nuoren näkökulmasta on merkittävä ero, lähdetäänkö harrastuskysymystä käsittelemään ratkaisua vaativana ongelmana vaiko tasavertaisena mahdollisuutena.
Millainen on ideaali nuorisoseura? Millaisessa seurassa nuoren on hyvää ja turvallista harrastaa? Ovat kysymyksiä, joita ollaan käsitelty läpi nuorisoseurojen historian. Vastauksia miettiessä sorrumme kuitenkin usein luomaan kuilun ikäluokkien välille. Silloin nuorisoseurojen rikkaudet – kuten eri sukupolvien kohtaaminen – saattavat kärsiä.
Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi on meissä jokaisessa iästä huolimatta. Sen kuuluisi mielestäni olla keskiössä harrastustoimintaa järjestäessä. Tasa-arvon ikäryhmien välillä ei tulisi tarkoittaa iän mukaisen tason unohtumista, vaan ennemminkin yhtäläistä mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä kuulluksi ja arvostetuksi tulemista. Jos jäämme jumiin siihen, mitä kaikkea lapsi ei vielä voi tehdä, saatamme sokaistua kaikelle sille, mihin hän jo kykenee. Uskallus luottaa nuoriin voi viedä seuran täysin uudelle tasolle. Uusi ei aina ole pahasta. Perinteitä ei tarvitse unohtaa, mutta muuttumattomuuden hinta voi koitua seuran kohtaloksi. Nuorisoseuran on pysyttävä riittävän freesinä, ja kuka muukaan olisi tehtävään parempi kuin aikakauden asiantuntija-nuori. Aikuisen vastuu on kuitenkin suuri. Yhteistyön toimiminen vaatii uskallusta luottaa ja olla avoin uusille ideoilla.
Ollessani viidennellä luokalla perustin ystävineni lastenteatterin nuorisoseuraamme. Seuran tarjoama mahdollisuus merkitsi, paitsi minulle myös lukuisille kylämme nuorille, paljon. Nyt viisi vuotta myöhemmin seuramme johtokuntalaisena voin vain olla kiitollinen saamastamme tilaisuudesta. Teatteri jatkaa yhä toimintaansa lasten ja nuorten itse räätälöimänä. On kuitenkin monia asioita, joissa olisimme voineet parantaa. Yhteistyö eri ikäluokkien välillä ei aina ole ollut mutkatonta. Siitä huolimatta työmme hedelmä on kaiken vaivan arvoista. Yhteistyö on mahdollisuus niin toimintaa ylläpitäville aikuisille kuin siitä nauttiville nuorillekin. Mahdollisuuksien luominen on kuitenkin paljolti kiinni seuran johdon tekemistä päätöksistä. Ei saisi vain istua odottelemassa nuorten saapumista. Tarjoamalla mahdollisuuksia toivotat uudet aktiiviset nuorisoseuralaiset tervetulleeksi mukaan perheeseen!
Sara Hänninen
Kirjoittaja on lukiolainen, osa Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat -ryhmää sekä oman kotinuorisoseuransa, Tarvasjoen Nuorisoseuran, johtokunnan jäsen ja seura-aktiivi.
Ulkona sataa vettä kaatamalla, marraskuu on juuri alkanut ja ihan rehellisesti sanottuna on se kuukausi, jonka minä voisin repiä pois kalenterista, vetää viltin korviin, lösähtää sohvalle jonkun ihanan kirjan tai käsityön kanssa ja nauttia takan lämmöstä ja lasten pöhinästä ympärilläni. Mutta valitettavasti tämä ei ole vaihtoehto, vaan täällä pääkaupunkiseudulla mennään tukka putkella tanssien ja puolijuosten paikasta toiseen.
Ehkä tähän väliin on hyvä pitää ihan pieni tutustumis-mainoskatko niille jotka eivät minua tunne lainkaan. Olen Heidi Palmu, Sosionomi AMK ja Tanssinopettaja YAMK ja kulttuurihyvinvoinnin matkalaukkuni sisältää paljon epämääräristä tanssin ja luovien alojen sälää, kulttuurihyvinvointia tuottavaa toimintaa vauvasta vaariin erityisryhmiä unohtamatta. Pääosin toimin pääkaupunkiseudulla ja ruotsinkielisten parissa, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tällä hetkellä saan myös tanssahdella suomenkielisten päiväkotilasten kanssa. Sydän sykkii vahvasti tanssin saavutettavuuden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tahtiin. Aiheesta onkin todella mielenkiintoinen YAMK-tason opinnäytetyö ”Tanssin poluilla – dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia” joka ehdottomasti kannattaa käydä lukemassa. Siinä käsittelemme Riia Niemelän kanssa juurikin kansantanssin saavutettavuutta dialogisuuden ja digitalisaation silmälasien läpi. Mukavia marraskuun pimeitä lukuhetkiä toivottelee Heidi ja Riia😉 Mainoskatko loppu!
Kosketusta ja läheisyyttä etsimässä
No niin, mutta asiaan. Eli mitä kuuluu pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten kansantanssimaailmaan syksyllä 2021, kun kaikki toivovat, että olisimme vihdoin palaamassa normaalimpaan arkeen pandemian jälkilöylyissä? Aikuisten kanssa tanssiminen lähti hieman varauksella käyntiin, mutta tällä hetkellä Helsingissä tanssivat kaikki kolme aikuisten ryhmää lähes normaalisti. Omassa ryhmässäni ni Haga Ungdomsföreningissä on satsattu paljon syksyllä yhdessä tanssimiseen ja parikontaktin löytämiseen pitkän tauon jälkeen.
Itseäni mietitytti paljon koronan tuoma kosketuksen ja läheisyyden puute. Me jotka elämme parisuhteessa ja lasten ympäröiminä, emme tätä ehkä kokeneet niinkään ongelmaksi. Mutta enstäs kaikki ne yksin elävät? Mitä tapahtuukaan ihmiskeholle ja -mielelle jos luonnollinen kosketus ja läheisyys otetaan pois? Kansantanssissa kosketus ja läheisyys ovat luonteva osa tanssia ja ilman niitä koen, että emme pääse samalle tasolle tanssia, erityisesti paritanssia. Ryhmässäni on useita yksin eläviä, joten on ollut todella mielenkiintoista lähteä kesketuksen ja läheisyyden sallimisen matkalle yhdessä heidän kanssaan. Itsestään selvää ja helppoa se ei ole ollut kenellekään, mutta olemme hyvällä matkalla. Kosketuksen ja läheisyyden ohella olemme myös aikuisten ja nuorten kanssa pohtineet seuramme tulevaisuutta ja uutta strategiaa. Mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdintaa, joten eiköhän sieltä jotakin uutta synny.
Kreikka ja 50 lasta
Nuorten ryhmäni, Danskompassen, kanssa olemme vihdoin päässeet treenaamaan kunnolla ja vihdoin kahden vuoden odottamisen jälkeen elokuussa tuleva Kreikan-matka vaikuttaa toteutuskelpoiselta. Aivan mahtavaa, että ryhmällä on selkeä tavoite, jota kohti teemme ahkerasti töitä. Nuoret ovat hajaantuneet koko rannikkoseudulle ja pari lennätti itsensä Skotlantiin, joten harjoitusten koordinointi ja porukan kokoonsaaminen ei aina ole maailman helpointa, mutta onneksi on etäyhteydet, jotka mahdollistavat kaikkien osallistumisen treeneihin tavalla tai toisella.
Haga Ungdomsföreningissä minulla on tällä hetkellä kolme lasten ryhmää, joissa on vilinää ja vilskettä. Hieman mietitytti, josko porukka löytää taas tanssin pariin, mutta KYLLÄ löysivät. Yhteensä meillä on tällä hetkellä mukana toiminnassa n.50 lasta, mikä tuntuu todella hienolta! Nuorimmat ovat 2,5 vuotiaita ja vanhimmat 15. Alkusyksy tanssahdeltiin ulkona, mutta syksyn sateiden saapuessa siirryimme sisätiloihin. Lasten kanssa olemme fokusoineet samoihin asioihin kuin aikuisten kanssa, mutta lasten maailmasta käsin. Erityisen tärkeää minulle opettajana on luoda turvallinen ja salliva ilmapiiri, jossa jokainen lapsi tulee nähdyksi juuri omana itsenään, minkä jälkeen voimme lähteä tutustumaan tanssin ihanaan maailmaan turvallisesti, yhdessä muiden kanssa.
Itselleni hyvin tärkeä henkireikä on myös Espoon kaupungin “Kulttuurikurkkaus”-konsepti, jossa kaupungin kaikkiin päiväkoteihin tarjotaan 3-5 vuotiaille ja pedagogeille kulttuurikurkkaus ammattilaisten johdolla. Käytännössä se tarkoittaa, että laspet saavat tutustua johonkin kulttuurimuotoon parin työpajan ajan ja pedagogit saavat oman pedagogisen osuuden, jossa pääsee sukeltamaan syvemmin menetelmiin, pedagogiikkaan ym. joka toiminnassa on takana. Itse olen saanut kunnian tarjota tanssileikkiä sekä suomen- että ruotsinkielisissä päiväkodeissa, ja vastaanotto on joka kerta yhtä sykähdyttävä ja uniikki. Loistava satsaus Espoon kaupungilta, toivon todella, että tämä ei kuulu kaupungin budjettileikkausten piiriin.
Huomaan, että juttua tulisi vaikka kuinka paljon, mutta joku (lue: ihana mieheni) onkin laittanut takkaan tulen, lapset pöhisevät ympärilläni, joku soittelee rumpuja ja toinen haitariaan…vaikka arki on yhtä liikettä paikasta toiseen, on se myös hienoa: Pysähdy hetkeksi ja nauti! Hengitä raikasta ilmaa sisääsi ja ole tässä ja nyt! Kiitos, että luit!
Mitä kuuluu kiertokirjeelle?
Heidi Palmu
Tanssinopettaja YAMK, Sosionomi AMK
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.
