Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt noin 200 nuorisoseurantalolle yhteensä lähes 750 000 euroa korona-avustusta ylläpitokustannusten kattamiseen. Seurantaloja ylläpitää 13 erilaista kansalaisjärjestöyhteisöä, joiden jäsenille ministeriö on myöntänyt avustuksia 2 150 000 euroa ns. korona-avustuksina. Avustuksilla halutaan tukea seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja toiminnan jatkuvuutta.
Avustusta voidaan käyttää rakennusten ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin, joita ovat mm. sähkö-, lämmitys- ja vesimaksut, tietoliikennemaksut, vakuutukset, kiinteistöverot, kiinteistöhuollon maksut ja palkkamenot, välttämättömät huoltokorjaukset sekä mahdolliset muut rakennuksen käyttökunnossa pitämiseen liittyvät menot.
”Seurantalojen merkitys kulttuurin ja kansalaistoiminnan tiloina sekä yhteisöllisyyden rakentajina on suuri. Koronarajoitusten myötä monella yhdistyksellä on ollut vaikeaa selvitä talon pakollisista menoista, kun tiloja ei ole voitu käyttää ja tuloja ei ole saatu. Seurantalojen korona-avustukset kohdistuvat tähän tarpeeseen”, sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen.
”Nuorisoseurat ovat olleet tosi kovilla tämän koko pandemian ajan. Toiminta pyörii vahvasti vapaaehtoisten voimin, joten tämä on aivan äärettömän merkittävä asia. Suurkiitos opetus-ja kulttuuriministeriölle”, kertoo Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Annina Laaksonen.
Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 667. Avustusta myönnettiin 637 hakijalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö sai avustushakemuksista lausunnon Suomen Kotiseutuliitolta. Aiemmin seurantaloille on myönnetty korona-avustuksia joulukuussa 2020 yhteensä 2,3 miljoonaa euroa. Tällöin yli 200 nuorisoseurantaloa sai avustuksina lähes 700 000 euroa.
Vuoden 2022 nuorisoseuroille ja nuorisoseuralaisille suunnatut maksuttomat verkkokoulutukset on koottu vuosisuunnitelmaksi. Tarjolla on monipuolista koulutusta ja informaatiota esimerkiksi järjestötoiminnasta, harrastustoiminnasta ja varainhankinnasta.
Koulutukset toteutetaan Teams-sovelluksella ja osallistumislinkit toimitetaan ilmoittautuneille sähköpostilla ennen koulutusta. Ilmoittautumislinkit kaikkiin talven ja kevään tilaisuuksiin löytyvät verkkosivuiltamme. Talven ja kevään aikana tarjolla on seuraavat webinaarit:
Jäsenrekisterikoulutus ke 19.1. klo 17.00–19.00 Yhdenvertaisuus ja moninaisuus nuorisoseuroissa -webinaari ti 1.2. klo 17.00–19.00 Seurantalojen energiawebinaari ti 15.2. klo: 17.00–19.00 Liput myyntiin Puoti-verkkokauppaan ti 15.3. klo: 17.00–19.00 Webinaari teatteritoimijoille to 24.3.2022 klo 17.00–19.00 Minustako (kesä)yrittäjä? -webinaari ti 5.4. klo 17.00–19.00 Luova Lava -toimijoiden verkostotapaaminen to 21.4. klo 17.00–19.00 Seurantalon korjausavustus -webinaari ti 10.5. klo 17.00–19.00 Voi hyvin! -webinaari ti 17.5. klo 17.00–19.00 Webinaari Luova lava -ohjaajille ti 24.5. klo 17.00–19.00
Kesällä ja syksyllä on luvassa myös kattava tarjonta koulutuksia. Nämäkin löydät jo sivuiltamme.
Kynttilät syttyvät itsenäisyyspäivän aattona Helsingin Hietaniemessä, Luumäellä ja Nivalassa Suomen presidenttien haudoilla. Kesällä 140 vuotta täyttänyt nuorisoseuraliike haluaa osoittaa kiitollisuutta Suomen itsenäisyyttä ja yhteistä kansakunnan rakentamista kohtaan. Samalla muistutetaan nuorempien sukupolvien jatkuvasta jälleenrakennustehtävästä ja nuorisotyön merkityksestä maamme tulevaisuuden hyväksi. Tänä vuonna juhlan teemana on tasavaltamme kuudes presidentti, marsalkka Carl Gustaf Mannerheim. Mannerheim nostettiin teemaksi, sillä jatkosodan syttymisestä tuli kesällä kuluneeksi 80 vuotta.
Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) Carl Gustaf Emil Mannerheimin kädenjälki Suomen historiassa on suuri. Mannerheim toimi ylipäällikkönä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Suomessa. Tie jatkosodasta rauhaan kulki Mannerheimin siirtyessä presidentiksi Risto Rytin tilalle.
Mannerheimin presidenttikausi (1944–46) oli lyhyt, mutta merkityksellinen. Suomen jälleenrakentaminen alkoi, mutta samaan aikaan Suomelle lankesi myös valtava sotakorvausurakka hoidettavaksi. Mannerheimin presidentinkaudella jouduttiin vielä käymään Lapin sota sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynti, joka oli Suomessa erittäin poikkeuksellinen.
Presidentinkautensa jälkeen Mannerheim vetäytyi Sveitsiin viettämään eläkepäiviään. Mannerheim haudattiin Hietaniemeen vuonna 1951, ja hautajaissaatto keräsi Helsinkiin monituhatpäisen saattoväen katujen varsille.
Kynttilöiden sytyttäminen presidenttien haudoille symboloi sukupolvien välistä yhteyttä ja yhdenvertaisuutta. Nuoret ovat mukana rakentamassa ja kehittämässä Suomea ja sen tulevaisuutta sekä maamme ja täällä asuvien ihmisten hyvinvointia.
Kiitos kaikille hautojen valaisua tukeneille yrityksille.
Presidenttien hautojen valaiseminen 5.12.2021 Helsinki / Hietaniemi Klo 17.00 alkaen Sytytyksestä vastaa Hollolan Nuorisoseura Yhteyshenkilö: Aimo Hentinen puh. 040 558 9755, aimo.hentinen@phnet.fi
Luumäki Klo 18.00 alkaen Sytytyksestä vastaa partiolippukunta Taavetin Korpihaukat Yhteyshenkilö Linda Kiviluoma linda.kiviluoma@gmail.com
Nivala Kynttilät sytytetään ensin sankarihaudoille klo 17.00 ja sen jälkeen Kyösti Kallion haudalle klo 18.00. Sytytyksestä vastaa Nivalan Polku. Yhteyshenkilö: Nivalan seurakunnan kirkkoherra Sanna Jukkola puh. 040 532 5577, sanna.jukkola@evl.fi
Tanssija Tatu Aspelund Siepakoista Rovaniemeltä ja teatteriaktiivi ja ohjaaja Emmi Astikainen Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterista Imatralta vastaanottivat nuorten taiteilijoiden kuvataidetta tunnustuspalkintoina Paavo Väyryseltä. Ne jaettiin Suomen Nuorisoseurojen syysvaltuuston kokouksen yhteydessä Helsingissä sunnuntaina 21.11. Palkinto jaettiin 11. kerran.
Tatu on taitava moniosaaja Nyt 22-vuotias Tatu Aspelund on aloittanut tanssiharrastuksen Rimpparemmissä Rovaniemellä ja siirtynyt sieltä Siepakoihin. Tatu on opiskellut tanssijaksi Lapin urheiluopistolla ja tällä hetkellä hän opiskelee tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Siepakoissa hän on ohjannut kahta lastenryhmää. Tällä hetkellä hän tanssii Siepakoiden Edustuksessa ja soittaa kansanmusiikkiyhtye Hehkussa.
Tatu on monipuolinen: hän on taitava tanssija ja osaa myös laulaa, soittaa ja säveltää. Oma ryhmä ja seura ovat hänelle tärkeitä; hän huolehtii kaikista ryhmän jäsenistä. Hän on esiintynyt oman seuransa mukana kotimaisilla ja ulkomaisilla festareilla. Tatu on ollut myös Rovaniemen teatterissa tanssijana. Lisäksi hän oli tanssijana Tanssimaniassa 2019 Tanssiteos Rauhassa.
”Palkinnon voittaminen oli mahtava yllätys harmaan marraskuun keskellä. Tuntuu hyvältä, kun saan tehdä sitä, mistä nautin ja se otetaan huomioon näin”, Tatu Aspelund kiittelee kuullessaan palkinnosta.
Emmi Astikainen Turun Taideakatemian esityksesssä Onnellinen. Kuvaaja Liisa Turunen.
Emmi opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi 20-vuotias Emmi Astikainen on Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatterin kasvatti. Hänellä on laaja nuorisoseuratausta. Hän on toiminut myös Knoppi-ohjaajana, Luova Lava -ohjaajana sekä ohjannut IRTI-teatterissa eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Hänen ensimmäinen oma kesäteatteriohjauksensa oli Imatralla kesällä 2021. Lisäksi hän on myös Nuorisoseurojen valtuuston varajäsen. Hän opiskelee toista vuotta Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
”Olen hyvin otettu palkinnon saamisesta. Olen saanut harrastaa teatteria aktiivisesti pienestä pitäen ja olen nyt yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan taidetta sekä tekemään tätä myös joku kaunis päivä työkseen. Välillä työ, jota teatterin eteen teen ja olen tehnyt, on ajoittain raskasta ja työlästä. Mutta palo teatteriin ei koskaan lopu. Teatteri on juuri minun taidemuotoni, ja siksi olen hyvin otettu tunnustuksesta. Tuntuu, että olen oikeiden asioiden äärellä. Tämä antaa myös ponnistusta jatkaa omaa uraansa teatterin saralla”, Emmi Astikainen kertoo.
Tunnustusta nuorille taiteilijoille Paavo Väyrynen on ollut nuoruusvuosinaan aktiivinen nuorisoseuralainen Keminmaalla ja nuorisoseuralaisuus on hänelle edelleen lähellä sydäntä. Vuonna 1998 täyttäessään 50 vuotta Väyrynen järjesti isot juhlat Ostrobotnialla. Hän ei halunnut lahjaksi tavaraa, vaan halusi ohjata onnittelurahat nuorisoseurojen nuorten taiteilijoiden ja harrastajien tukemiseen. Aiheiksi valikoitui Väyrysen oma intohimo teatteri ja mukaan otettiin myös nuorisoseurojen toinen merkittävä harrastuslaji: kansantanssi.
Väyrysen rahaston puheenjohtajana toimii Tytti Isohookana-Asunmaa ja jäseninä Merja Laaksovirta ja Ilkka Köngäs. Rahasto myöntää palkintoja nuorille tanssin ja teatterin harrastajille joka kolmas vuosi. Rahaston palkinnoilla halutaan tukea myös nuoria kuvataiteilijoita. Tänä vuonna taidepalkintoina annetaan Helmi Kuirinlahden ”Suoja”-maalaus sekä Svante Gullichsenin valokuvateos ”Ukko-Koli”.
Pääkuvassa Tatu Aspelund, Oamk Dance. Kuvaaja Petri Kekkonen.
Suomen Nuorisoseurojen valtuusto valitsi syyskokouksessaan tänään järjestön hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi kaudelle 2022–23 Maaria Koivula-Talkkarin Ylihärmästä, Jyri Siimeksen Tampereelta, Elsa Weckströmin Klaukkalasta ja varajäseneksi Taneli Arosaran Joensuusta. He ovat kaikki uusia kasvoja hallituksessa. Hallitukseen valittiin myös Lauri Haltsonen, joka oli erovuoroinen hallituksen jäsen, joten hän jatkaa toiselle kaksivuotiskaudelleen. Valituista henkilöistä kaksi on alle 29-vuotiaita.
Hallituksessa jatkavat lisäksi vuonna 2022 puheenjohtaja Ragni Reichardt Koski Tl:stä ja varsinaisina jäseninä Sanni Antinniemi Pertunmaalta, Hannu Harmaala Lahdesta, Juha Heikkola Jyväskylästä ja Elli Myöhänen Rovaniemeltä. Varajäsenenä jatkaa Mikko Kärkkäinen Kuopiosta.
Valtuuston syyskokous järjestettiin hybridimuotoisena eli osa valtuutetuista oli paikan päällä Helsingissä ja osa etänä Teamsin välityksellä. Kokouksessa käytiin aktiivista keskustelua esimerkiksi järjestön hiljattain hyväksytyn strategian ja kolmivuotisohjelman muuttamisesta konkreettiseksi toiminnaksi sekä järjestön kestävän kehityksen ohjelmasta. Kokous hyväksyi vuoden 2022 toimintasuunnitelman ja talousarvion vilkkaan keskustelun jälkeen.
Kuvassa uudet hallituksen jäsenet Elsa Weckström (oik.) ja Taneli Arosara, jotka olivat tänään paikan päällä valtuuston kokouksessa Helsingissä. Kuva: Annina Laaksonen
Koulujen alku tarkoittaa myös harrastusryhmien jatkumista. Tämä tuo omat haasteensa seuroille, joiden tavoitteeksi jää houkutella lapsia ja nuoria mukaan toimintaansa. Näin nuoren näkökulmasta on merkittävä ero, lähdetäänkö harrastuskysymystä käsittelemään ratkaisua vaativana ongelmana vaiko tasavertaisena mahdollisuutena.
Millainen on ideaali nuorisoseura? Millaisessa seurassa nuoren on hyvää ja turvallista harrastaa? Ovat kysymyksiä, joita ollaan käsitelty läpi nuorisoseurojen historian. Vastauksia miettiessä sorrumme kuitenkin usein luomaan kuilun ikäluokkien välille. Silloin nuorisoseurojen rikkaudet – kuten eri sukupolvien kohtaaminen – saattavat kärsiä.
Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi on meissä jokaisessa iästä huolimatta. Sen kuuluisi mielestäni olla keskiössä harrastustoimintaa järjestäessä. Tasa-arvon ikäryhmien välillä ei tulisi tarkoittaa iän mukaisen tason unohtumista, vaan ennemminkin yhtäläistä mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä kuulluksi ja arvostetuksi tulemista. Jos jäämme jumiin siihen, mitä kaikkea lapsi ei vielä voi tehdä, saatamme sokaistua kaikelle sille, mihin hän jo kykenee. Uskallus luottaa nuoriin voi viedä seuran täysin uudelle tasolle. Uusi ei aina ole pahasta. Perinteitä ei tarvitse unohtaa, mutta muuttumattomuuden hinta voi koitua seuran kohtaloksi. Nuorisoseuran on pysyttävä riittävän freesinä, ja kuka muukaan olisi tehtävään parempi kuin aikakauden asiantuntija-nuori. Aikuisen vastuu on kuitenkin suuri. Yhteistyön toimiminen vaatii uskallusta luottaa ja olla avoin uusille ideoilla.
Ollessani viidennellä luokalla perustin ystävineni lastenteatterin nuorisoseuraamme. Seuran tarjoama mahdollisuus merkitsi, paitsi minulle myös lukuisille kylämme nuorille, paljon. Nyt viisi vuotta myöhemmin seuramme johtokuntalaisena voin vain olla kiitollinen saamastamme tilaisuudesta. Teatteri jatkaa yhä toimintaansa lasten ja nuorten itse räätälöimänä. On kuitenkin monia asioita, joissa olisimme voineet parantaa. Yhteistyö eri ikäluokkien välillä ei aina ole ollut mutkatonta. Siitä huolimatta työmme hedelmä on kaiken vaivan arvoista. Yhteistyö on mahdollisuus niin toimintaa ylläpitäville aikuisille kuin siitä nauttiville nuorillekin. Mahdollisuuksien luominen on kuitenkin paljolti kiinni seuran johdon tekemistä päätöksistä. Ei saisi vain istua odottelemassa nuorten saapumista. Tarjoamalla mahdollisuuksia toivotat uudet aktiiviset nuorisoseuralaiset tervetulleeksi mukaan perheeseen!
Sara Hänninen
Kirjoittaja on lukiolainen, osa Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat -ryhmää sekä oman kotinuorisoseuransa, Tarvasjoen Nuorisoseuran, johtokunnan jäsen ja seura-aktiivi.
Ulkona sataa vettä kaatamalla, marraskuu on juuri alkanut ja ihan rehellisesti sanottuna on se kuukausi, jonka minä voisin repiä pois kalenterista, vetää viltin korviin, lösähtää sohvalle jonkun ihanan kirjan tai käsityön kanssa ja nauttia takan lämmöstä ja lasten pöhinästä ympärilläni. Mutta valitettavasti tämä ei ole vaihtoehto, vaan täällä pääkaupunkiseudulla mennään tukka putkella tanssien ja puolijuosten paikasta toiseen.
Ehkä tähän väliin on hyvä pitää ihan pieni tutustumis-mainoskatko niille jotka eivät minua tunne lainkaan. Olen Heidi Palmu, Sosionomi AMK ja Tanssinopettaja YAMK ja kulttuurihyvinvoinnin matkalaukkuni sisältää paljon epämääräristä tanssin ja luovien alojen sälää, kulttuurihyvinvointia tuottavaa toimintaa vauvasta vaariin erityisryhmiä unohtamatta. Pääosin toimin pääkaupunkiseudulla ja ruotsinkielisten parissa, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tällä hetkellä saan myös tanssahdella suomenkielisten päiväkotilasten kanssa. Sydän sykkii vahvasti tanssin saavutettavuuden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tahtiin. Aiheesta onkin todella mielenkiintoinen YAMK-tason opinnäytetyö ”Tanssin poluilla – dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia” joka ehdottomasti kannattaa käydä lukemassa. Siinä käsittelemme Riia Niemelän kanssa juurikin kansantanssin saavutettavuutta dialogisuuden ja digitalisaation silmälasien läpi. Mukavia marraskuun pimeitä lukuhetkiä toivottelee Heidi ja Riia😉 Mainoskatko loppu!
Kosketusta ja läheisyyttä etsimässä
No niin, mutta asiaan. Eli mitä kuuluu pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten kansantanssimaailmaan syksyllä 2021, kun kaikki toivovat, että olisimme vihdoin palaamassa normaalimpaan arkeen pandemian jälkilöylyissä? Aikuisten kanssa tanssiminen lähti hieman varauksella käyntiin, mutta tällä hetkellä Helsingissä tanssivat kaikki kolme aikuisten ryhmää lähes normaalisti. Omassa ryhmässäni ni Haga Ungdomsföreningissä on satsattu paljon syksyllä yhdessä tanssimiseen ja parikontaktin löytämiseen pitkän tauon jälkeen.
Itseäni mietitytti paljon koronan tuoma kosketuksen ja läheisyyden puute. Me jotka elämme parisuhteessa ja lasten ympäröiminä, emme tätä ehkä kokeneet niinkään ongelmaksi. Mutta enstäs kaikki ne yksin elävät? Mitä tapahtuukaan ihmiskeholle ja -mielelle jos luonnollinen kosketus ja läheisyys otetaan pois? Kansantanssissa kosketus ja läheisyys ovat luonteva osa tanssia ja ilman niitä koen, että emme pääse samalle tasolle tanssia, erityisesti paritanssia. Ryhmässäni on useita yksin eläviä, joten on ollut todella mielenkiintoista lähteä kesketuksen ja läheisyyden sallimisen matkalle yhdessä heidän kanssaan. Itsestään selvää ja helppoa se ei ole ollut kenellekään, mutta olemme hyvällä matkalla. Kosketuksen ja läheisyyden ohella olemme myös aikuisten ja nuorten kanssa pohtineet seuramme tulevaisuutta ja uutta strategiaa. Mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdintaa, joten eiköhän sieltä jotakin uutta synny.
Kreikka ja 50 lasta
Nuorten ryhmäni, Danskompassen, kanssa olemme vihdoin päässeet treenaamaan kunnolla ja vihdoin kahden vuoden odottamisen jälkeen elokuussa tuleva Kreikan-matka vaikuttaa toteutuskelpoiselta. Aivan mahtavaa, että ryhmällä on selkeä tavoite, jota kohti teemme ahkerasti töitä. Nuoret ovat hajaantuneet koko rannikkoseudulle ja pari lennätti itsensä Skotlantiin, joten harjoitusten koordinointi ja porukan kokoonsaaminen ei aina ole maailman helpointa, mutta onneksi on etäyhteydet, jotka mahdollistavat kaikkien osallistumisen treeneihin tavalla tai toisella.
Haga Ungdomsföreningissä minulla on tällä hetkellä kolme lasten ryhmää, joissa on vilinää ja vilskettä. Hieman mietitytti, josko porukka löytää taas tanssin pariin, mutta KYLLÄ löysivät. Yhteensä meillä on tällä hetkellä mukana toiminnassa n.50 lasta, mikä tuntuu todella hienolta! Nuorimmat ovat 2,5 vuotiaita ja vanhimmat 15. Alkusyksy tanssahdeltiin ulkona, mutta syksyn sateiden saapuessa siirryimme sisätiloihin. Lasten kanssa olemme fokusoineet samoihin asioihin kuin aikuisten kanssa, mutta lasten maailmasta käsin. Erityisen tärkeää minulle opettajana on luoda turvallinen ja salliva ilmapiiri, jossa jokainen lapsi tulee nähdyksi juuri omana itsenään, minkä jälkeen voimme lähteä tutustumaan tanssin ihanaan maailmaan turvallisesti, yhdessä muiden kanssa.
Itselleni hyvin tärkeä henkireikä on myös Espoon kaupungin “Kulttuurikurkkaus”-konsepti, jossa kaupungin kaikkiin päiväkoteihin tarjotaan 3-5 vuotiaille ja pedagogeille kulttuurikurkkaus ammattilaisten johdolla. Käytännössä se tarkoittaa, että laspet saavat tutustua johonkin kulttuurimuotoon parin työpajan ajan ja pedagogit saavat oman pedagogisen osuuden, jossa pääsee sukeltamaan syvemmin menetelmiin, pedagogiikkaan ym. joka toiminnassa on takana. Itse olen saanut kunnian tarjota tanssileikkiä sekä suomen- että ruotsinkielisissä päiväkodeissa, ja vastaanotto on joka kerta yhtä sykähdyttävä ja uniikki. Loistava satsaus Espoon kaupungilta, toivon todella, että tämä ei kuulu kaupungin budjettileikkausten piiriin.
Huomaan, että juttua tulisi vaikka kuinka paljon, mutta joku (lue: ihana mieheni) onkin laittanut takkaan tulen, lapset pöhisevät ympärilläni, joku soittelee rumpuja ja toinen haitariaan…vaikka arki on yhtä liikettä paikasta toiseen, on se myös hienoa: Pysähdy hetkeksi ja nauti! Hengitä raikasta ilmaa sisääsi ja ole tässä ja nyt! Kiitos, että luit!
Mitä kuuluu kiertokirjeelle?
Heidi Palmu
Tanssinopettaja YAMK, Sosionomi AMK
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.
Nuorisoseurat tekee aktiivista työtä osaamisen tunnistamisessa digitaalisten osaamismerkkien saralla. Merkkiä hakeneet henkilöt voivat todentaa yhdistys- ja järjestötoiminnasta kertyneen osaamisen digitaalisen merkin avulla ja näin hyödyntää sitä esimerkiksi työnhaussa tai oppilaitokseen hakiessa.
Merkkejä voi tällä hetkellä hakea mm. esihenkilötyön, tuottamisen, ohjauksen, kouluttamisen ja seurantaloihin liittyvän osaamisen osalta. Nyt uutena merkkinä on julkaistu myös yhdenvertaisuusosaajan merkki. Merkkiä voi hakea henkilö, joka on osallistunut nuorisoseurojen yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskoulutukseen, ymmärtää ja tiedostaa aidosti yhdenvertaisuuteen pyrkivän toiminnan periaatteita.
Olennaista yhdenvertaisuuteen ja moninaisuuteen liittyvän osaamisen edistämisessä on erityisesti tiedon lisääminen, avoin keskustelu ja oman aseman tunnistaminen. Kaikkea ei tarvitse osata, vaan tunnistaa ja tunnustaa ennakko-oletuksiaan, jolloin niitä voi mahdollisuuksien rajoissa myös purkaa.
Nuorisoseuroilla halu tarkastella uusia näkökulmia
Tehtäväni Nuorisoalan kattojärjestössä Allianssissa on tukea nuorisoalan toimijoita yhdenvertaisuuden edistämisessä. Meillä on yhteensä 140 jäsenjärjestöä, Nuorisoseurat on yksi isoimmista. On tuntunut tärkeältä päästä auttamaan niin monia lapsia ja nuoria tavoittavaa järjestöä. Olemme työskennelleet yhdessä monien tärkeiden teemojen, kuten kehitysvammaisten nuorten harrastusmahdollisuuksien, parissa.
Järjestötoiminnan yhdenvertaisuuden kannalta keskeistä on kehittää tapahtumien käytäntöjä, ja olenkin saanut olla kouluttamassa Folklandia-risteilyn laajaa tekijäjoukkoa. Ymmärtääkseni festivaalin ajatuksena on luoda tilaa kansanmusiikin ja kansantanssin moninaisuudelle ja tarjota kaikille harrastajille mahdollisuus olla näkyvänä osana yhteisöä. Siksi on ollut hienoa, miten valmis Nuorisoseurat kumppaneineen on ollut katsomaan omia toimintatapojaan kriittisesti ja ymmärtämään uusia näkökulmia tapahtuman tekemisessä.
Mikään yhteisö ei ole vapaa syrjinnältä ja epäasiallisen kohtelun ilmiöiltä, ja vain ne, joissa ongelmia halutaan aktiivisesti ehkäistä ja esimerkiksi häirintään ollaan valmiita puuttumaan, voivat olla aidosti avoimia ja turvallisia kaikille. Olen ollut vaikuttunut myös Nuorisoseurojen valmiudesta tunnistaa tarpeettomia stereotypioita ja tarkastella uudelleen perinteisiä jaotteluja esimerkiksi tanssitoiminnassaan.
Laura Heinonen Yhdenvertaisuusasiantuntija Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi
Suomen Nuorisoseurat on kehittänyt vuoden 2020-21 aikana järjestön yhdenvertaisuus- ja moninaisuusosaamista muun muassa Erätauko-dialogien, koulutusten ja pian julkaistavan oppaan voimin. Opasta on työstänyt Riikka Järvinen osana kulttuurituotannon yamk-opintojaan yhdessä pääsihteeri Annina Laaksosen kanssa. Yhteistyötä aiheen tiimoilta tehdään Rauhankasvatusinstituutin ja SKAFin kanssa.
Etelä-Suomen alueen vuoden nuorisoseuralaiseksi 2020-2021 valittiin Paavo Tolvanen Lahden Tanhuujista.
Paavo on pitkän linjan nuorisoseuralainen ja kansantanssin harrastaja. Kansantanssi-innostus tuli vanhempien perintönä, jotka olivat olleet harrastajia Valtimolla, josta Paavo on kotoisin. Muutettuaan Lahteen, Paavo lähti mukaan 26-vuotiaana Lahden Tanhuujien joukkoon ajatuksena löytää itselleen mielekäs harrastus, oppia tanssimaan polkkaa ja löytää myös samanhenkisiä ystäviä kaupungista, jossa ei tuntenut ketään aikaisemmin. Kansantassia on tullut harrastettua nyt 42-vuotta ja elinikäisiä ystäviäkin on löytynyt nuorisoseuran parista. Paavo on ollut aktiivisesti mukana harjoituksissa sekä esiintymismatkoilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Onpa harrastuksen parista löytynyt aikoinaan myös vaimo.
Aktiivinen kun on, nuorisoseuran talkooasiat ovat aina vetäneet puoleensa ja Paavo on ollut useaan otteeseen Lahden Tanhuujien johtokunnassa ja edustanut seuraa nuorisoseurakokouksessa. Lahdessa järjestettiin useiden vuosien ajan SM- ja MM-mölkkykisoja, joissa Paavo oli niin tekemässä kenttiä, rakentamis- ja purkuhommissa sekä mölkkytuomarina. Paavo on ollut Kalevan Nuorten Sampo- ja Taigametsäleireillä rakennus- ja huoltojoukoissa. Lisäksi löytyy lukematon joukko erilaisia tapahtumia, joissa Paavo on nähty auttamassa ja toimimassa talkooapuna.
Paavo on koulutukseltaan puuseppä, jonka vuoksi häneltä on usein pyydetty apua jos jonkinmoisen rekvisiitan tekemisessä niin seuran tapahtumiin kuin tanssiryhmien esityksiinkin.
Paavon mukaan parasta nuorisoseuratoiminnassa on ollut ihmisiin tutustuminen ja oman kaveripiirin löytäminen vieraassa kaupungissa. Tanssimisen riemu, osaaminen ja uuden oppiminen on myös pitäneet kiinni harrastuksen parissa. Yhdessä tekeminen muiden saman henkisten kanssa on tosi mukavaa summaa Paavo.
Terveisinä muille nuorisoseuralaisille Paavo haluaa toivottaa positiivista asennetta kaikille toimijoille ja toisten kunnioittamista nuorisoseuratoiminnasta. Avoin ote elämään ja harrastustoimintaan luo hyvää mieltä niin itselle kuin muillekin.
J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Kööpenhaminassa asuva Iiris Miettinen. Jaetulle toiselle sijalle kilpailussa sijoittuivat Anni Kaila Helsingistä, Carlos Lievonen Riihimäeltä ja Saana Erkkilä Tampereelta. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Isa Hukka Helsingistä, Hermanni Härmälä Helsingistä, Elli Kuusisto Tampereelta, Riikka Kujanen Turusta sekä Anna Kallio Helsingistä. Kilpailulajina oli runous. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 28.10.
Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna runoilija ja sanataideohjaaja Juho Kuusi, Annikin Runofestivaalin tuottaja Simo Ollila, opiskelija Deria Kurkan Kallion lukion KirjaKalliosta sekä raadin puheenjohtaja, runoilija Pauliina Haasjoki. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 290 tekstiä.
Kilpailu järjestetään 66. kerran vuonna 2022, ja uusi kilpailukausi on avattu. Tekstilaji on proosa, ja raadissa mukana ovat puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma, kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi sekä Kallion lukion opiskelija Johannes Helama. J. H. Erkon kirjoituskilpailuun voivat osallistua alle 30-vuotiaat kirjoittajat, jotka eivät ole vielä julkaisseet esikoisteostaan. Kilpailua järjestävät yhteistyössä Suomen Nuoriso-opisto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuoren Voiman Liitto.
Lisätietoja:
Anna Borgman Tuottaja, Nuoren Voiman Liitto 044 207 4651 anna.borgman@nvl.fi
