Blog

Vuosi toisensa jälkeen noudatti samaa kaavaa uuden puhtaan kalenterin parissa: Kuulakärkikynä esiin ja sitten merkaten kesän festivaalit, tiedossa olevat viikonlopputapahtumat, koulutukset ja päivän mittaiset opetustyöt. Henkilökohtaisessa vuosikellossa tanssilla oli suuri rooli. Läpäisytestistähän pääsi mukaan lähes vain, jos tilaisuus ei mennyt päällekkäin tanssin kanssa. Kunnes kaksi vuotta sitten sai ryhtyä vetämään henkseleitä allakkaan ja sen seurauksena seuraavaa kalenteria täytettiin varovasti lyijykynän sävyttämillä merkinnöillä.

Tästä seurasi se, että aiemmin tapahtumien johdosta helposti mieleen jääneet päivämäärät olivat joitain numeroita, eikä niillä ollutkaan paikkaa missä tapahtuu kohtaaminen ja siitä muodostuva muisto. Ei koristanut konsertti kalenteria tai helmeillyt harjoitukset huhtikuussa. Paula Kettu kysyi edellisessä kiertokirjeessä, kuinka tanssi näkyy arjen valinnoissasi. Jos ovat tanssin arkea värittäneet hetket heittäneet kuperkeikkaa, ovat konkreettiset havainnot tanssista puhuneet toista. Tanssi nimittäin on ja elää vähän joka nurkassa meillä.

Ensimmäisenä eteisen naulakossa on oma tilansa tanssitossuille ja -kengille lokerikossa, johon niitä mahtuu useammat. Yläkerran makuuhuoneessa on kansallispukukaappi, joka ovet naristen purskahtelee hameita, liivejä, nahkakenkiä ja kaikenkokoisia puuvillapuseroita ja pikkuvaraston useissa pahvilaatikoissa on esiintymisvaatteita. Rappusten alavarastossa, kyllä siinä miljoonavarastossa imurin kanssa, oleilee hulavanteet, leikkivarjot ja huivi poikineen. Kolme tornillista cd-levyjäkin on vielä hengissä ja olohuoneen kirjahyllyn valtaa tanssi- ja musiikkikirjat. Toisessa kaapissa on treenikassia ja -laukkua ja oi kuinka vielä on olemassa VHS-kasetteja, joissa on niin kultaisia tanssimuistoja, että saavat vallata koko komeudellaan muutaman laatikon.

Näiden erilaisten konkreettisten tanssiesineiden käyttöaste tipahti toviksi, mutta niin ne vain ilmoittivat olollaan aiemmasta arjestani, juhlastani ja kaikesta siltä väliltä. Tiedättekö, joskus mietin mitä näissä kaikissa säilytyskonsepteissa olisi, jos niissä ei olisi tanssiin liittyviä tarpeita. En keksi mitään yhtä tärkeää! Ne ovat osa minua ja minun arkeani ja noh, samalla koko perheen arkea.

Oletkos muuten miettinyt vaatevalintoja näkökulmasta tanssiin sopiva vaate vs. ei tanssiin sopiva? Omasta karderoopistani on useamman vuoden löytynyt vain jokunen sen oloinen vaatekappale, joka yllä ei voisi ajatella tanssivansa. Sellainen joka päällä voi seisoa, maata tai istua, mutta ei mitenkään heittää villisti jalkaa, kyykätä tai keinua. Toista on yökkärit, rennot housut ja paita, nuo tanssivaatteiden aatelistoon kuuluvat lökövaatteet, jotka toimivat! Joustavat, sallivat ja inspiroivat yleensä hillumaan ja heilumaan. Kerronkin salaisuuden: heitän parhaat koti-impromoovit yökkäreissä. Toki en varta vasten niitä vaihda, jos tanssi on tullakseen, mutta jokin liikkeellinen vetovoima niissä ilmeisimmin on. Niissä pyöriminen on verrattavissa suihkulaulantaan: ei julkisesti, mutta itsekseen. Kun tanssin säännöllinen ja järjestäytynyt tekeminen lähti arjesta toviksi, täytti lökäpöksyliikuskelu puuttuvan osan. Kissamainen venyttelyheilunta taisi olla se eniten käyttämäni tyylilaji.

Tätä kirjoittaessani pussihousujen etukappaleet, eli toiselta nimeltään etureidet ovat vallan muikean mojovassa tilassa teatterikoreografiaan tulleen ripaskaharjoittelun jäljiltä. Yökkäreissä nekin muuten tehtiin, tottakai.

Niin se vaatekaapin sisältö: Sinne on parin vuoden aikana hiipinyt kotoiluun kivoja villamaisia paitoja ja housutkin. No eihän niillä nyt villejä liikeratoja vedetä, kun alkaa jo ylilämmetä. Niinpä minä olen kernaasti valmis vähentämään niiden käyttöä ja vaihtamaan kevyempään, jos nyt pääsisi kunnolla olemaan, kokemaan ja kieppumaan niissä salonkikelpoisemmissa treenitrikoissa.

Tanssi ja arjen valinnat. Kannan halot sisään, jotta on lämmintä talossa, johon mahtuu koko tanssiva elämäni tarpeineen. Olen jo naksauttanut kuulakärkikynäni terän esiin käyttääkseni sitä 2022 kalenteriini. Sen sivuilla tanssi näyttäytyy uudenlaisena, samanlaisena ja erilaisena.

Tanssi, sinä täytät kaappini, kalenterini, mieleni ja muistini. Kiitos arjesta ja juhlasta kanssasi, jatketaan entiseen hyvään malliin!

Seuraavan kirjoittajan kertomana olisi mielenkiintoista kuulla onko suhteesi tanssiin muuttunut elämäsi varrella.

Lumisin tanssiterveisin

Jutta Wrangén

Tanssinopettaja (YAMK), koreografi ja Pirkan opiston tanssi- ja teatteritaiteen suunnittelijaopettaja

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.