RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät 22.–24.4.2022 keräsi viikonloppuna Kankaanpäähän reilu sata 13–20-vuotiasta teatterintekijää ja heidän ohjaajiaan sekä lisäksi paikallisia talkoolaisia ja henkilökuntaa ympäri Suomen. 25-vuotisjuhlavuotta viettänyt tapahtuma järjestettiin livenä Kankaanpäässä kahden virtuaalifestivaalin jälkeen.
Ramppikuumeen esityskatselmukseen osallistui yhteensä seitsemän esiraadin valitsemaa esitystä. Esityksiä oli mahdollista seurata myös etänä, ja ne keräsivät Youtuben yhteensä kautta satoja katselukertoja. Tapahtumassa nuoret myös kouluttautuivat teatterialan työpajoissa ammattilaisten ohjauksessa.
Tapahtuman avajaisissa kuultiin tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen tervehdys. Tervehdyksessä Kurvinen korosti harrastustoiminnan ja taiteen merkitystä nuorille ja iloitsi mahdollisuudesta järjestää Ramppikuume jälleen kasvotusten.
Katselmuksessa jaettiin Ramppikuume-kiertopysti sekä stipendejä ja kunniakirjoja. Ramppikuumeen kiertopystin ja 1000 euron stipendin sai Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissi esityksellään ”Elämänlangalla – tarinoita käännekohdista”. Raati arvosti erityisesti konseptia, jossa ryhmän jäsenet sekä ohjaavat, käsikirjoittavat, näyttelevät, tekevät tekniikkaa ja säveltävät.
Raadin jäseninä olivat näyttelijä ja käsikirjoittaja Anna Ackerman, näyttelijä Antti Laukkarinen sekä käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomo Rämö.
RAMPPIKUUMEEN tuottavat Suomen Nuorisoseurat ry, Kankaanpään kaupunki ja Kankaanpään Nuorisoseura ry. Stipendit lahjoittivat Suomen Nuorisoseurat ry, Kankaanpään kaupunki sekä Pohjois-Satakunnan Leader.
Jaetut stipendit ja kunniamaininnat
Ramppikuume-kiertopysti ja 1000 euron stipendi: Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissi: Elämänlangalla – tarinoita käännekohdista.
Muita stipendejä saivat näyttelijäntyöstä Pinja Antikainen/Teatteri Lark, Roni Pukkila/Teatteri Ulpu, Onni Lehto/Nutturlan Makasiiniteatteri ja Soila-Maria Lehtonen/Teatteri Elokuu; taiteellisesta ja korkeatasoisesta esityksestä Vanhurskaiden uni/Teatteri Lark ja Kellopeliappelsiini/Teatteri Elokuu; rohkeasta ja herkästä läsnäolosta Sumu/Teatteri Jakkara.
Kunniamaininnan saivat sovituksesta ja ohjauksesta Elian Seppälä/Teatteri Elokuu ja Altti Kiuru/Teatteri Lark; riemastuttavasta ja revittelevästä roolityöskentelystä Nutturlan Makasiiniteatteri; persoonallisesta ja vaikuttavasta ensembletyöskentelystä Teatteri Ulpu; huikeasta musiikista Sammon keskuslukio.
Nuori Kulttuuri On Air on monipaikkainen ja -taiteinen nuorten tapahtuma. Lauantaina 7.5. eri puolella maata valloittaa viisi osallistuja- sekä yleisötapahtumaa. Näitä kutsutaan On Air vuonna satelliittitapahtumiksi. Tämän vuoden satelliitit löytyvät Pääkaupunkiseudulta (Helsingin Suvilahden Tiivistämö), Tampereelta (Monitoimitalo 13), Mikkelistä (Kauppakeskus Stella), Oulusta (Kasarmiklubi) ja Rovaniemeltä (Monitoritalo Monde). Suvilahden tapahtumaa ovat olleet tekemässä myös Espoo ja Vantaa ja siksi satelliitin nimi on kokonaisuudessaan pääkaupunkiseutu. Jokaisella paikkakunnalla on ollut mahdollisuus tehdä omannäköisensä tapahtuma ja tuoda esiin oman alueensa piirteitä sekä toimintatapoja.
Tapahtumissa juhlitaan kulttuurista nuorisotyötä nuorten itsensä tekemän taiteen siivittämänä sekä lukuisin työpajoin. Satelliiteissa esiintyy myös osa aiemmin tänä vuonna videohakuun osallistuneista teoksista. Teokset ovat nähtävillä Nuori Kulttuuri Digistagella. Digistagen tarjontaan voi tutustua edelleen osoitteessa digistage.nuorikulttuuri.fi.
Tapahtumapäivän huipentaa Nuori Kulttuuri On Air LIVE. Suoralähetys Tampere-talosta alkaa Nuorisoseurojen Vimeo -kanavalla klo 19. Lähetyksessä juhlitaan nuorten taideharrastusta ja kulttuurista nuorisotyötä. Lähetyksen rungon rakentavat nuorten esitykset, sekä palkitsemiset.
Lähetyksessä jaetaan kulttuurisen nuorisotyön tunnustuspalkinto, Vuoden kulttuurisen nuorisotyön teko sekä jo aiemmin mainitun Digistagen suostuin esitys, jonka yleisö on äänestänyt aiemmin keväällä.
Nuori Kulttuuri -toimintaa järjestää Suomen Nuorisoseurat ry.
Lohduttavaa on ajatella, että vaikka kuinka maailma muuttuisi, niin kansantanssi pysyy ja pitää pintansa. Niin enkeliska, kisa-askel, varvashyppy kuin huutokatrillikin säilyttävät paikkansa ja suosionsa vuodesta toiseen. Vuodet ovat tosin muuttaneet ryhmädynamiikkaa sekä käyttäytymismalleja tanhuharjoitusten aikana. Kiire ja väsymys painavat nuoren kuin aikuisenkin mieltä sekä askeleita, tunneilla saatetaan käyttäytyä miten milloinkin ja toisen ihmisen kunnioituskin on väliin kadoksissa.
Mutta hei, näillä on mentävä! Puhutaan asiat auki, jos epäkohtia syntyy. Opetetaan hyviä tapoja, keskustellaan niistä sekä muistutetaan, miten tärkeitä ovat katse ja hymy. Jokainen ohjaaja saa olla kuin vanhempi ikään, saa kokea kasvatushetkiä toisensa perään.
Itse olen toiminut kansantanssiohjaajana Jämsässä vuodesta 2006. Minulla ei ollut minkäänlaista pohjaa tähän lajiin, mutta musiikki ja askeleet veivät mennessään ja ensimmäinen kokemus Folklandia-risteilystä oli, kuin olisi laittanut mansikan kakun päälle.
Suuri kiitollisuus ja ilo on ollut kokea ja tuottaa erilaisia hetkiä lajin ja nuorisoseuramme parissa. Ja voi, niitä onkin ollut paljon. Sitä ei ymmärrä miten vuodet vierivät, ennen kuin tajuaa, että nuo pienet, ihanat pirpanat, jotka aloittivat kanssani samaan aikaan kansantanssin parissa, ovat nyt ihania isoja, parikymppisiä, aikuisen alkuja. Hienoa on seurata harrastajien kasvua ja kehitystä.
Pandemia-aika on tosin, mielestäni, nostanut esille harrastajien huonon olon ja arjen väsyttämät kasvot. Olenkin sanonut, että tunneilla käydään, kun jaksetaan. Väkisin on turha raahautua paikalle, kun huonosta fiiliksestä kärsii koko ryhmä. Kahden vuoden aikana ryhmäkoot ovat pienentyneet, osa on keksinyt näin syyn lopettaa kokonaan tai sitten vain ovat tauolla, koska pelkäävät sairastuvansa, tartuttavansa. Haasteellisinta ohjaajalle on ollut pitää tekemisen riemu ja iloinen mieli yllä, jos harrastajia on paikalla kahdeksan sijasta kaksi. Onhan tämä kuitenkin ryhmäliikuntamuoto. Itselleni musiikki on aina ollut se vahvistava tekijä, ja toivonkin, että tanhutunnit antavat muuta ajateltavaa ja liike, musiikki virkistäisi kehoa ja mieltä.
Kun tekee työtä tunteella ja suurella sydämellä, niin työn kokee kuitenkin välillä myös raskaaksi. Olen nimittäin itse se ”itkua tirautteleva ohjaaja”. Jos jokin asia harmittaa, ilostuttaa tai koskettaa, se näkyy kyynelin. Vedän tällä hetkellä kuutta ryhmää ja tunnustan, että jokainen ryhmä on tälläkin kaudella, jälleen, tavannut tämän herkän puolen itsestäni. Lohdutan, että se on vain inhimillistä. Tunteita ei aina pysty hallitsemaan. Yritän itseänkin muistuttaa ymmärtämään muiden tunteita ja suoda muillekin vapauden niiden käyttöön. Toki kaikella on rajansa. Huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää.
Olen saanut kunnian vetää Jyväskylän Ison Tanhuujien Prikka- ja Polku-ryhmiä parin vuoden ajan. Olemme kokeneet onnistumisen hetkiä omien koreografioiden sekä valtakunnallisten yhteisohjelmien kautta. Tämä kevätkausi jää tosin viimeiseksi, koska keskitän työpanokseni syksystä täysin Jämsään. Tutustuminen tanssijoihin on ollut parasta ja olen heistä onnellinen.
Jämsässä meillä on kaksi aikuisten ryhmää. Norjat ja Notkiit kokoontuvat viikoittain ja Raikkaat joka toinen viikko. Innokkaita harrastajia on hyvin näissä ryhmissä. Alakouluikäisten Lystikkäät- ja nuorten Näpsäkät-ryhmien rinnalle lisäämme tulevalle kaudelle pienten Pikkaroiset-ryhmän alle kouluikäisille uusien ohjaajien avulla sekä lukioikäisille mahdollisesti oman ryhmän.
Me Jämsän Tanhuujat olemme onnekkaita, koska meitä pyydetään kiitettävästi erilaisiin projekteihin mukaan. Pandemian alussa sekä viime vuoden lopussa teimme yhteistyötä Serlachius Museon sekä performanssitaiteilija Maria Fontzinon kanssa.
Kesällä 2022 olemme saaneet Prikan ja Näpsäköiden kanssa kutsun esiintymään Kaustisille. Ohjaaja jännittää luultavasti loppumetreille asti, ketkä tanssijat oikeasti pääsevät matkaan mukaan töidensä ohella ja miten kuviot loppujen lopuksi menevätkään. Eniten sitä kuitenkin toivoo, että leiritunnelmaa ja kansantanssin riemua päästään pitkästä aikaan kokemaan yhdessä. Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia. Leireistä saadut muistot ovat tärkeitä ja kantavat harrastustakin pitkän matkaa.
Jämsän tanhuujat järjestävät vuosittaisen Kevätlystikonsertin toukokuussa sekä Lystikkäillä on keikka kesäkuussa Ikäihmisten suvitapaamisessa. Ison tanhuujien ryhmät on ilmoitettu esiintymään toukokuun Jyväskylän Yläkaupungin yöhön. Jippii siis ja,
niin… Tanssi on vaikuttanut minuun enemmän, kuin itse olen aiemmin tajunnutkaan. Huomaan kaipaavani tanssimista, jos ohjaajan roolissa en aina pääse parketille ja voi miten ihanaa on päästä lavatansseissa seuraajan rooliin, mitä ennen suorastaan pelkäsin. Voisin sanoa, että vuodet ovat muokanneet perityt tanssigeenit tanssimoodiinsa ihan tosissaan muutaman vuoden sisällä. Ihminen oppii, kun antaa asialle oman aikansa ja myös mahdollisuuden itselleen.
Oman elämäni tanssimania huipentuu myös toukokuusta, kun saan Tanssikoulu TNT Jämsän ohjat. Tulen järjestämään tanssikoulun tiloissa eri pituisia tanssin ja hyvinvoinnin kursseja paikkakuntalaisille. Tanssi niin kuin kulttuurikin kuuluu kaikille!
Seuraavalle kirjoittajalle haluan esittää kysymyksen, miten sinun nuorisoseurapolkusi on alkanut?
Marjo Örn
Kuva: Marjon kotialbumi
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.
Seurantalojen peruskorjausavustukset vuodelle 2022 on jaettu. Yhteensä avustuksia jaettiin 1 680 000 euroa, josta suomenkielisten nuorisoseurojen ylläpitämisen talojen osuus oli 435 000 euroa.
Korjatuavustuksilla mahdollistetaan seurantalojen peruskorjaukset ja käytettävyyttä parantavat korjaukset. Lue lisää Kotiseutuliiton sivuilta.
40-VUOTIAS ENTISEN PATRUUNATEHTAAN HIOMOSSA TOIMIVA TEATTERI LAPUA HENKII POSITIIVISUUTTA JA TULEVAISUUDEN TOIVOA YMPÄRILLEEN
Suomen Nuorisoseurojen vuosittain jakama Esko-patsas on myönnetty vuodelta 2021 Teatteri Lapualle, joka on yksi Pohjanmaan vilkkaimmin toimivista harrastajateattereista. Teatteri tarjoaa yleisölleen uusia elämyksiä ja kokemuksia kaikilla mahdollisilla teatterin tyylilajeilla klassikoista komediaan ja draamasta musiikkiteatteriin.
Teatteri tunnetaan Lapualla ja alueella laajemminkin positiivisena yhdistyksenä, johon voi lähteä mukaan matalalla kynnyksellä ja jonka esityksiä odotetaan erityisen paljon.
Teatteri Lapuan Pasi was here näytelmän uusintaensi-iltaa vietettiin sunnuntaina 10.4.
”Teatteri Lapuan 40-vuotinen toiminta on ollut esimerkillistä nuorisoseuratoimintaa, jonne kaikki halukkaat otetaan mukaan. Teatteri on pyrkinyt pitämään toimintaa yllä myös haastavina korona-aikoina ja on senkin tähden hyvä esimerkki myös muille teattereille. Teatteri Lapua on ehdottomasti Eskonsa ansainnut!” iloitsee Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja Ragni Reichardt.
Palkinnon luovutti Teatteri Lapuan Pasi was here -näytelmän uusintaensi-illassa sunnuntaina 10.4. Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Esko-patsas on kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämä näköispatsas Nummisuutareiden Eskosta. Vuodesta 1948 yhtäjaksoisesti jaettu kiertopalkinto myönnetään vuosittain merkittävästä teosta nuorisoseurojen teatteritoiminnassa. Palkinnon saajan valitsee ehdotusten pohjalta Suomen Nuorisoseurojen hallitus.
Suomen Nuorisoseurat lahjoitti jokaisesta, maaliskuun aikana ostetusta kansantanssi- ja kansanmusiikkifestivaali Pispalan Sottiisin osallistujapassista 1 euron Suomen Punaisen Ristin hätäapukeräykseen Ukrainan hyväksi. Lahjoitus tehtiin keskiviikkona 6.4. Rauhan katrilli -tempauksen yhteydessä. Sottiisi-passeista kertynyt hyväntekeväisyyssumma oli yhteensä 765 euroa Suomen Punaiselle Ristille.
Rauhan katrilli oli tempaus, jossa kansantanssijat ja kansanmuusikot keräsivät upealla, talkoovoimin järjestetyllä tanssi- ja musiikkitapahtumalla Suomen Punaisen Ristin nettilippaaseen lahjoitusta katastrofirahastoon Ukrainan kriisissä kärsivien hyväksi. Rauhan katrilli -tempauksen nettilipaskeräys on auki tämän viikon loppuun saakka. Lahjoituksen voi tehdä täällä.
Myös Helsingissä, Balderin talon salissa, järjestetyn tapahtuman striimi on katsottavissa YouTubessa sunnuntaihin 10.4. asti.
Vuoden Hermanska on Liisa Kuusela-Opas Klaukkalasta, Uudeltamaalta. Suomen Nuorisoseurojen myöntämä valtakunnallinen tunnustus jaettiin sunnuntaina 3.4.2022 H-kiltapäivien yhteydessä Rovaniemellä. Kuusela-Opas on tehnyt mittavan ja pitkän nuorisoseurauran niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.
“Tämä tunnustus tuli minulle yllätyksenä, mutta olen kovin otettu. Olen jo kolmannen polven nuorisoseuralainen. Tätä olen harrastanut koko ikäni”, kertoo Kuusela-Opas.
Liisa Kuusela-Opas on syntynyt Kurikassa 1945, mutta muutti jo perheensä mukana vauvana isänsä kotipitäjään Kauhajoelle. Nuorisoseuraura urkeni vuonna 1961, kun hän liittyi isovanhempiensa perustamaan Kokon Nuorisoseuraan, jossa toimi seuran sihteerinä ja harrasti sekä ohjasi kansantanssia.
Kuusela-Oppaan tie vei muutaman Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Klaukkalaan 70-luvun alussa, ja hän liittyi miehensä kanssa Klaukkalan Nuorisoseuraan. Tunnustus tuli sikälikin merkittävään aikaan, sillä hänen nykyinen kotiseuransa täyttää tämän vuoden marraskuussa kunnioitettavat 100 vuotta. Liisa Kuusela-Opas on toiminut seurassa varsin monella tasolla: kansantanssiharrastajana ja -ohjaajana, opinto-ohjaajana, varapuheenjohtajana sekä varsinaisena puheenjohtajana. Hän on myös erittäin ahkera talkoolainen.
Liisa Kuusela-Opas on vaikuttanut oman seuransa ulkopuolellakin. Hän on toiminut Kalevan Nuorten Uudenmaan piirin johtokunnassa useita kausia. Lisäksi hän on ollut peräti 12 vuoden ajan varapuheenjohtaja Kalevan Nuorten Uudenmaan piirin ja Uudenmaan Nuorisoseurojen Liiton yhteisessä johtokunnassa. Suomen Nuorisoseurojen valtuustossa hän istui kaksi kuusivuotiskautta.
H-kilta-toiminta on hänelle varsin tuttua: hän oli kolme vuotta H-killan sihteerinä ja yli 15 vuotta Uudenmaan H-killan varapuheenjohtajana. Liisa Kuusela-Opas on saanut Suomen Nuorisoseurojen kultaisen ansiomerkin vuonna 2006 ja H-arvon 1995. Uudenmaan Hermanskaksi hänet valittiin 2011.
Hermanni ja Hermanska ovat ansioituneille nuorisoseuralaisille myönnettäviä arvonimiä, joita on myönnetty vuodesta 1966 alkaen. Nuorisoseurajärjestön ensimmäiseksi Hermanniksi kutsuttiin tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Hermanskaksi rouva Sylvi Kekkonen.Vuoden Hermannin tai Hermanskan Suomen Nuorisoseurojen hallitus valitsee vuosittain arvonimen saaneista henkilöistä.
Tänä viikonloppuna käynnistyvät uudet nuorten alueelliset vaikuttajaryhmät ympäri Suomea. Ryhmien mentoreina toimii joukko aiemmissa vaikuttajaryhmissä olleita nuoria.
Nuoret Nuorisoseuravaikuttajat -toiminnassa vahvistetaan nuorten osallisuutta yhteiskunnassa, kansalaisjärjestötoiminnassa sekä kuulluksi tulemista ja osallistumista niin yhteiskunnassa kuin oman järjestömme päätöksenteossa. Ohjelma pitää sisällään mentoreiden tapaamisia, nuorten vaikuttajien alueellisia ja valtakunnallisia tapaamisia. Alueellisia ryhmiä on yhteensä kuusi: Etelä-Suomi, Lounais-Suomi, Kaakkois-Suomi, Keski- ja Länsi-Suomi, Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Nuoret Vaikuttajat on suunnattu pääsääntöisesti 13–25-vuotiaille nuorille. Toimintaa toteutetaan Erasmus+ -rahoituksella ja sitä on valmisteltu yhdessä Nuoret Vaikuttajat -ohjelmassa vuosina 2019–2021 mukana olleiden nuorten kanssa.
”Nuorten vaikuttajien toiminta on meille Nuorisoseuroissa äärimmäisen tärkeä asia ja merkittävä strateginen painopiste. Yli 140-vuotiaana yhteisöllisyyden, nuorten osallisuuden ja kansansivistyksen toimijana pidämme erityisen tärkeänä sitä, että jokainen nuori tulee kuulluksi sellaisena kuin on ja löytää tiensä vaikuttamaan yhteiskunnassa. Ihan jokainen voi olla vaikuttaja”, kuvailee Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Annina Laaksonen.
Suomen Nuorisoseurat haki alkuvuodesta nuoria mukaan avoimella haulla. Osallistujia ilmoittautui mukaan yhteensä 50 Helsingistä Sodankylään ja Joensuusta Eurajoelle. ”On huikeaa, että nuoria haki projektiin mukaan enemmän kuin mitä olimme ajatelleet. Kaikki halukkaat on otettu mukaan”, kommentoi toiminnasta vastaava nuorisoseurojen kehittämispäällikkö Henna Liiri-Turunen.
Maaliskuussa hankkeen mentorit olivat jo koolla, mutta tänä viikonloppuna toimintakausi pärähtää toden teolla käyntiin, kun nuoret tapaavat ensimmäistä kertaa livenä omien alueidensa tapaamisissa. ”Koronavuosien jälkeen ja tiukkojen rajoitusten hellitettyä on erityisen ihanaa päästä tekemään töitä nuorten kanssa. Eniten olen kaivannut kohtaamista ja keskustelua, ja sitä on takuuvarmasti luvassa tulevana viikonloppuna”, kertoo tuntemuksistaan Etelä-Suomen alueellisen ryhmän yhtenä vetäjänä toimiva toiminnanohjaaja Johanna Lindstam.
Seuraa Nuoret Vaikuttajat -projektin etenemistä Instagramissa @nsnuoretvaikuttajat
Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa toimiva, virkeä, yli 120-vuotias Lipinlahden Nuorisoseura tarjoaa kyläläisille ja kaupunkilaisille monenlaista tapahtumaa ja toimintaa. Seuralla on myös oma arvokas talo, Tuohuspirtti, jota on remontoitu viime vuosina paljon. Siitä onkin muodostunut koko kylän tärkeä kokoontumispaikka.
”Kyllähän tämä tunnustus tällaiselle pienelle seuralle tuntuu todella hienolta ja aivan uskomattomalta. Jo pelkästään se ehdolla olo oli jo hienoa, mutta sitten vielä tämä”, kiittelee seuran puheenjohtaja Merja Pihlatie.
Lipinlahden Nuorisoseura järjestää matalan kynnyksen toimintaa ja tapahtumia, joissa ovet ovat auki kaikelle kansalle, niin oman paikkakunnan kuin naapurikylien asukkaille. Uudet toimijat ovat tervetulleita mukaan toimintaan, ja pienetkin ideat ja toiveet huomioidaan ja viedään eteenpäin.
”Olemme järjestäneet muun muassa konsertteja, yhteislaulutilaisuuksia, tansseja, myyjäisiä, koko perheen tapahtumia, lasten diskoja ja kyläyhdistyksen kanssa yhdessä koko kylän puurojuhlan vuosittain. Viime vuonna meillä oli seuran historian ensimmäinen isänpäivälounas, jota varmasti jatkamme tänä vuonna”, kertoo Pihlatie.
Korona-aikana seura järjesti alakouluikäisille piirustuskilpailun, jonka aiheena oli mielikuvituksellinen luonto. Kisa sai suuren suoison lasten keskuudessa. ”Hiihtolomaviikolla meillä on ollut näköalatorni Toivontornin valloitus lapsille. Luontopolun varrella vastataan luontoaiheisiin kysymyksiin ja kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kymmeniä palkintoja.”
Kunniamaininnan saaneet piirustukset lasten piirustuskilpailussa, jossa aiheena oli mielikuvituksellinen luonto.
Talkoilla remonttia ja linnunpönttöjä
Viimeisten vuosien aikana seura on remontoinut tunnelmallista, yli 80-vuotiasta nuorisoseurantalo Tuohuspirttiä paljon. ”Pirtin viihtyvyys ja toiminnallisuus on parantunut huomattavasti. Siitä kiitos aktiiviselle talkooporukalle, joka on erittäin sitoutunutta ja tehnyt ahkerasti töitä. Leader-rahoituksella rakensimme uudet ulkoraput ja inva-luiskan, remontoimme keittiön toimivammaksi ja ullakolle puhallettiin eristysvillaa. Samaan aikaan omana talkootyönä kunnostettiin kaikki ikkunat. Nyt on avustushaku menossa katon ja ulkoseinien maalaukseen sekä pihapiirissä olevan ladon pärekaton uusintaan.”
Lipinlahden nuorisoseuralaiset ovat kunnostaneet talkoilla nuorisoseurantalo Tuohuspirtin ikkunat.
Uusimpana toimintomuotona talossa on alkanut aikuisten sählykerho kerran viikossa. Seura on hankkinut mailat niin aikuisille kuin lapsillekin. Toiveissa onkin saada myös oma kerho lapsille.
Kuten monessa muussakin seurassa, myös Lipinlahdella mietitään jatkuvasti uusia varainhankintakeinoja. ”Viime keväänä teimme talkoovoimin 150 linnunpönttöä, jotka myimme kyläläisille ja muille tutuille. Vastaanotto oli niin hyvä, että pönttöjen rakentelu sai jatkoa myös tänä keväänä ja pönttöjä myydään toritapahtumassa.”
Vuosittain jaettava tunnustus annetaan Nuorisoseuralle, joka aktiivisella toiminnallaan kokoaa ihmiset tärkeän tekemisen äärelle ja harrastuksen pariin luoden ympärilleen yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuutta ja tekemisen riemua. Vuoden Nuorisoseura valitaan facebookin kannatusäänestyksessä. Äänestykseen Suomen Nuorisoseurojen hallitus valitsee hakijoista neljä seuraa. Tänä vuonna Lipinlahden lisäksi loppusuoralla olivat Siepakat, Pertunmaan Nuorisoseura ja Viitaniemen Nuorisoseura.
Pääkuvassa viime vuonna järjestetyn isänpäivälounaan talkoilijoita.
Martti Suihkonen, Vehmasmäen Nuorisoseurasta Pohjois-Savosta, on vuoden nuorisoseuralainen. Hän on tärkeä voimavara sekä seuralle että kyläyhteisölle. Hän ei pelkää tarttua toimeen, kun sitä vaaditaan. Vapaaehtoistyötä Martti on tehnyt Vehmasmäen Nuorisoseurassa jo ansiokkaat yli 40 vuotta. Ja työ jatkuu.
”Sydäntä lämmittää kovasti tällainen muistaminen. Pitää kuitenkin muistaa, että kukaan ei tee tällaista saavutusta yksin, vaan tiimityötähän tämä on. On hyvä porukka ollut mukana tukemassa. Ja yhdessä tehty työtä, että saadaan nuoret viihtymään pärjäämään elämässä”, Martti Suihkonen muistuttaa.
Vehmasmäen nuorisoseuratalo Valoharjun täydellinen peruskorjaus tehtiin 1980-luvun puolivälissä. Martti toimi yhtenä rakentamisen päätekijöistä yhdessä Rauno Impolan, Terttu Hiltusen ja Pirkko Nousiaisen kanssa. Martin vastuulla oli itse rakentaminen, ja sen työn laatu on kestänyt tähän päivään saakka.
”Remontin myötä tulin mukaan myös seuran toimintaan. Talkoissa tutustui koko kylään kerralla, niin uusiin kuin vanhoihin kyläläisiin, ja siitä oli todella helppo jatkaa toimimista”, Martti kertoo.
Nuorisoseuran oma kesäteatteri, Tammenranta, rakennettiin talkoilla 1998, ja Martti oli yksi rakentamisen päätekijöistä. Rakentamisen jälkeenkään hän ei ole lyönyt vasaraa naulaan, vaan on ollut vuosittain mukana teatterin lavaste- ja kunnostustöissä.
Liikunta antaa voimaa
Martti vetää nykyisin viikoittain miesten kuntojumppaa, joka on toiminut kylällä jo yli 50 vuotta ja vastaa Vehmasmäen latuverkoston ylläpidosta talvisin. Yhdessä talkooporukan kanssa hän oli tekemässä latupohjan peruskunnostuksen viimeksi 2019. Kuopion kaupungin laduista Vehmasmäessä päästään yleensä hiihtämään ensimmäisenä, kun ”kolme senttiä” lunta on saatu maahan asti. Kiitos siitä kuuluu kenttämestari Martille.
Mikä saa Martin kerta toisen jälkeen lähtemään mukaan? ”Kyllä se on se liikunnan ilo. Hyvä esimerkki tästä oli Suomi-juoksu, kun juostiin useampana vuonna yhdessä oman seuran porukan kanssa Utsjoelta Helsinkiin. Ja rakennustalkoihin on mukava osallistua, kun nikkarointi on itselle helppoa ja luontevaa, ja työkalutkin löytyvät omasta takaa.”
Martti nostaa hattua seuran johtokunnalle, jossa on innokkaita ihmisiä järjestämässä erilaista toimintaa. ”Helppoa mennä aina mukaan, kun kaikki on hyvin järjestelty etukäteen. Eikä tässäkään kukaan ole yksin, vaan tukee toinen toistaan ja yhdessä ideoidaan asioita.”
Nuorisoseurat elää ja hengittää täysin vapaaehtoistensa ansiosta. Vuosittain Suomen Nuorisoseurat valitsee Vuoden nuorisoseuralaisen, vapaaehtoisen, jonka panos on paikallisella, maakunnallisella tai valtakunnallisella tasolla tärkeää.
