Blog

  • Tanssi vei Mari Sainion mennessään jo lapsena

    Tanssi vei Mari Sainion mennessään jo lapsena

    Tanssinopettaja, juontaja Mari Sainion vanhemmat tulevat Varsinais-Suomesta, mutta itse hän on paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän on kahden pojan äiti ja yhden miehen vaimo. Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi kääpiövillakoiraa, Pate ja Pipsa.

    Mari aloitti tanssiharrastuksensa jo 6-vuotiaana Siltamäen Nuorisoseurassa tanhun merkeissä. Tanssilaji vaihtui, mutta tanssi jäi pysyvästi elämään.

    ”12-vuotiaana menin Aira Samulinin tanssikouluun, ja se oli mielestäni parasta siihenastisessa elämässäni”, Mari kertoo.

    Siltamäessä Mari itse opetti myös ensimmäisiä disco-tanssiryhmiään 15-vuotiaana. Nyt myöhemmin hän palasi takaisin kotiseuraansa ja opettaa siellä tällä hetkellä show-tanssia lapsille. 

    ”Haluan antaa seuralle takaisin niitä hyviä asioita, joita itse olen sieltä saanut. Meillä oli lahjakas ryhmä, jonka kanssa kilpailtiin, ja jota oli ihana opettaa: Kevätmatineat, Dance Show… se oli intohimoa päästä esiintymään oman yleisön eteen. Nyt äidit, nuo vanhat oppilaani, tuovat omia lapsiaan show-tanssiin.”

    Danny Shown taustatanssijana

    Mari teki päätoimisesti tanssijan töitä 10 vuotta Step Upissa. Hän oli muun muassa Dannyn taustatanssijana, johon sisältyi paljon Suomen kiertueita ja ulkomaan matkoja, Kiinaa myöten. Danny Showt olivat aikanaan legendaarisia, sellaisia mitä ei oltu Suomessa ennen nähty. Tosi tärkeitä olivat myös Dannyn antamat opit.

    Sisimmässäni asuu esiintyjä. Mulla on todella vahva esiintymisen palo. Ehkä, jos osaisin näytellä tai laulaa, tekisin sitä. Nyt sitä paloa voin toteuttaa juontamisen ja tanssin kautta. Kyllä tanssi on suurin rakkauteni sekä lavalla että opettamassa. Kutsumukseni on tuoda ihmisille tanssin riemua. Julkisuudessa en kauheasti ole ollut viime aikoina, juontokeikkoja kyllä teen säännöllisesti, enkä sulje pois mitään töitä, tärkeintä on, että työ, johon lähden mukaan, on hauskaa.

    Mikä sitten tanssissa kiehtoo niin paljon, että siitä on tullut elämäntyö?

    ”Kaikki lähtee musiikista, silloin kun itse vedän tunteja, käytän tosi paljon aikaa musiikin valitsemiseen. Ja tietysti varsinainen liike, se on hyvä stressin purkaja, silkka keskittyminen, kun fokus on siinä hetkessä. Rakastan opettamista, on tärkeää, että pystyn tuomaan iloa ihmisille. Koen olevani siinä hyvä. Ja totta kai saan nautintoa myös omasta tanssimisesta ja osaamisesta”

    Tanssikärpänen puri aikoinaan myös Marin oman perheen poikia, jotka harrastivat break-dancea.

    ”Kerran Helsingin Taiteiden yössä meidän pojat ja kummipoika pistivät esiintymismaton kadulle ja hatun maahan. Pojat taisivat breikata lähes kolmen tunnin ajan. Happening oli valtava succee, se keräsi hirveästi yleisöä ja hattukin täytyi. Tämä sama ”Liukas”-ryhmä esiintyi lopulta kolmena vuonna peräkkäin Taiteiden yössä.”

    Harrastuksen merkitys valtava

    Korona on vaikuttanut valtavasti tietysti myös Marin elämään. Se tyhjensi kalenterin, ja töitä on ollut todella vähän. Etätunnit ovat saaneetkin ihan uuden merkityksen tanssin opetuksessa.

    ”Onneksi pienet lapset ovat päässeet harjoittelemaan paikan päälle. Osa lapsista on kuitenkin ollut karanteenissa. Heille olen järjestänyt etätunteja Zoomin välityksellä. Eli tavallaan ryhmä on kuitenkin kohdannut ja pystynyt tunnin aikana moikkaamaan kavereita.

    Lapselle ja nuorelle harrastuksella on valtava merkitys. Olen nähnyt monia tapauksia, jossa tanssitunnille tullaan seiniä pitkin, katse maassa ja ujoina, ja kuinka he sitten puhkeavat kukkaan ajan myötä oikean opetuksen ja kannustuksen kanssa. Sen näkeminen on ihan parasta palautetta minulle.

    Mikä on sinulle tärkein paikka elämässä ja mikä on parasta elämässä juuri nyt?

    Koti on minulle se tärkein paikka. Ja kodissa paras paikka on meidän terassi, jota ympäröi ”viherkasviseinä”. Olen istuttanut sinne paljon ihania kukkia ja kasveja. Koska olen introvertti ihminen, tarvitsen omaa rauhoittumista ja yksin oloa. Parasta elämässä juuri nyt on terveys ja perhe.

    Teksti: Maarit Saarelainen
    Kuva: Mosa Photo

  • Ihmisen ikävä toisen luo

    Ihmisen ikävä toisen luo

    Mikko Alatalon sanoma ei neljässä vuosikymmenessä ole vanhentunut.  Yhteisöllisyys – tuo ajaton termi – on viimeksi kuluneen vuoden aikana niin vahvistanut jo olemassa olevia kuin luonut myös tyystin uusia merkityksiä. Kaikkia meitä omalla tavallaan kurittanut pandemia on saanut meidät nostamaan katsetta pois omista navoistamme ja ajattelemaan asioita entistä enemmän myös kanssaeläjien näkökulmasta. 
     
    Viime kevään poikkeusolojen aikana lähes arkirutiineiksi muodostuneet läheisten ja naapureiden puolesta tehtävät kauppareissut ja erilaisia digivälineitä hyödyntävät (normaalitilanteessa usein pitämättä jääneet) yhteydenotot kaukaisempiin sukulaisiin tai harvemmin nähtyihin ystäviin ovat onneksi jäämässä myös pienin askelin lähestyvän post-korona -aikaisen maailman toimintatapoihin. 
     
    Tulevaisuudessa myös erilaisten, osin itsestäänselvyyksinäkin pidettyjen, yhteisöjen merkitys ja arvostus noussee varmasti uudelle tasolle, sillä olosuhteiden pakosta koteihinsa jääneet etäopiskelijat ja -työläiset palavat halusta päästä kohtamaan kollegoitaan ja jakamaan asiallisia (ja asiattomiakin) kokemuksia ja kuulumisia niin virka- kuin vapaa-aikana. 
     
    Vaikka teknologinen kehitys huippuinnovaatioineen mahdollistaa käytännössä jo nyt globaalin työskentelyn ja yhteydenpidon ajasta ja paikasta riippumatta, ovat ne oikeastaan vaan apuvälineitä monipuolisempaan ja monimuotoisempaan kanssakäymiseen. Maailmanlaajuisen poikkeustilan aikana on käynyt kivuliaan selväksi, että ihminen kaipaa ja tarvitsee toisen ihmisen seuraa ja läheisyyttä.  

    ”Normaaliajasta” eniten kaivatut palvelut, toiminnat ja tapahtumat, kuten teatteriesitykset, museovierailut, elävän musiikin keikat ja konsertit sekä ravintolaruokailut eivät ole ”postmodernin ajan pöhinäinnovaatioita” vaan satoja ja tuhansia vuosia vanhoja omanlaisiaan konventioita, jotka perustuvat ihmisten toisilleen luomiin elämyksiin ja kokemuksiin sekä ennen kaikkea ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. 
     
    Ennen pandemiaa oli havaittavissa myös selkeitä viitteitä ns. pehmeiden arvojen noususta niin politiikassa, liike-elämässä kuin koulumaailmassakin, ja viimeksi kulunut vuosi toimii varmasti omanlaisenaan kiihdyttimenä kylmän välinpitämättömän, julman yksilökeskeisten ja liiaksi talouden ehdoilla toimivan maailmankuvan selättämisessä. Sillä olipa kyseessä minkälainen palvelu-, tuotanto- tai markkinointiketju tahansa niin molemmista päistä löytyy aina järjellä ja ennen kaikkea tunteella toimiva ihminen. 
     
    Vapaasti Frank Pappaa lainatakseni: Nauttikaa keväästä ja kosketelkaa toisianne! 

    Jyri Träskelin 
    kulttuuriyksikön päällikkö 
    Porin kaupunki 

    Kuva: Anu Lindfors

  • Nyt voit hakea tanssin harrastaja -osaamismerkkiä!

    Digitaalinen osaamismerkki on tapa tunnistaa ja antaa tunnustusta esimerkiksi yhdistys- ja harrastustoiminnassa kertyneestä osaamisesta. Merkkiä voi hyödyntää esimerkiksi CV:ssä työpaikkaa hakiessa tai oppilaitosten valintakokeissa omaa osaamista esitellessä. Merkkiä voi myös jakaa omissa sosiaalisen median kanavissa, kuten LinkedInissä, Facebookissa tai Twitterissä. Tee näkyväksi oma tanssiharrastuksesi hakemalla kansantanssin tai tanssin harrastajan osaamismerkkiä. 

    Tanssi on yksi Nuorisoseurajärjestön suosituimpia harrastuksia. Tanssin harrastustoiminnassa harrastaja voi mm. kehittää ilmaisu – ja esiintymistaitojaan, oppii tanssimaan ja toimimaan itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa ja tutustuu omiin vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiinsa harrastajana. Parhaimmillaan harrastustoiminta tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia ja antaa eväitä moniin elämän eri osa-alueisiin. Kansantanssin tai tanssin harrastusmerkkiä voi hakea, kun on harrastanut kansantanssia tai jotain muuta tanssin lajia vähintään viiden vuoden ajan jossakin Nuorisoseurassa.      

     Nyt rohkeasti täyttämään hakemusta! 

    Tanssin harrastajan osaamismerkki
  • Pian saa taas tanssia DÄÄNS -tanssileirillä!

    Pian saa taas tanssia DÄÄNS -tanssileirillä!

    DÄÄNS -leirillä tanssitaan jälleen 24.-26.9.2021 Tampereella. Tuttuun tyyli leiri järjestetään Tanssimanian kanssa kimpassa ja leiriläiset pääsevät nauttimaan niin leirin kuin Tanssimanian tunnelmista. Tänä vuonna leirillä pääkouluttajina toimivat Elssa Antikainen ja Heidi Kultanen.  

    Perjantaina ja sunnuntaina tanssitaan koko porukan voimin Elssan ja Heidin johdolla. Lauantaina on valinnaisia pajoja, joista osallistujat voivat valita mieleisensä. Valinnaisista pajoista suosituimmat toteutuvat. Leiriläinen voi valita joko koko lauantain kestävän Elssan koreografiapajan tai kaksi lyhyempää pajaa. Koreografiapajaa suositellaan vanhimmille DÄÄNS-leirin osallistujille (n. 15-17-vuotiaille), joilla on jo pidempi kokemus kansantanssin parissa. Lyhyemmissä pajoissa tarjolla erilaisia tanssilajeja ja teemoja mm. kansantanssia, swingtansseja ja tanssi-ilmaisua. Leiri huipentuu koko porukan ja koreografiapajan osallistujien esityksiin Tanssimania-tapahtumassa.  

    Leiripaketin hinta on 85 € / osallistuja (myös huoltajat). Paketti sisältää leiriohjelman, majoituksen (pe-su), ruokailut (pe ja la päivällinen, la ja su aamupala ja lounas). Leiripakettiin sisältyy lisäksi vapaa pääsy Tanssimanian Pakkahuoneella järjestettäviin konsertteihin.  

    Ennakkoilmoittautuminen leirille tapahtuu 20.5.-14.6.2021. Kevään ilmoittautumisessa ilmoitetaan ryhmä / seura ja osallistujamäärä. Tarkemmat osallistujatiedot kerätään syksyllä. Ilmoittautumislomake löytyy 20.5. alkaen DÄÄNS-leirin sivulta (avautuu uuteen ikkunaan).

    Koronatilanteen kehittymistä seurataan ja huomioidaan DÄÄNS-leirin suunnittelussa ja toteutuksessa.

    Lisätiedot leiristä: riia.niemela@nuorisoseurat.fi / 044 744 3939 

    Katso myös DÄÄNS-leirin nettisivu: nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/daans-leiri/ (avautuu uuteen ikkunaan)

  • Heissulivei, tanssilliset terveiset Helsingistä!

    Lämmin kiitos Riia kirjeestäsi. Mielenkiintoista kuulla, miten siellä sinun suunnallasi kansantanssikevät on edennyt. Helposti ajaudun ajattelemaan, että oma tanhukuplani täällä Helsingissä olisi aivan tavallinen eikä mitenkään erityinen. Sinun tanhutodellisuudestasi lukeminen muistutti minua siitä, että vaikka kansantanssi onkin sellainen yhteinen halaava, pehmeä viltti, niin siihen vilttiin kietoutuvat uniikit alueet ja niiden kulttuurit sekä erityispiirteet. Lisäksi luotan siihen, että nämä kiertokirjeet auttavat minua hahmottamaan muita tanhutodellisuuksia, ne auttavanevat huomaamaan niin yhtäläisyyksia muiden seutujen kanssa kuin Helsingin seudun omia erityisyyksiä.

    Täällä Helsingissä on meneillään juuri nyt kevään kaikista kaunein vaihe. Vaaleanvihreinä loistavat puut suorastaan hohkaavat lupausta jostain upeasta tulevasta! Ilmassa on positiivista odotusta. Haaveilen sellaisesta keväästä, jolloin voisin maksimoida tämän vaalean vihreyden määrän matkustamalla Hangosta Utsjoelle kuukauden ajan, 25 kilometriä päivässä kohti pohjoista. Kenties jenkaten!

    Minä olen aika lailla pyörinyt viime aikoina oman pääni sisällä, ihan positiivisessa mielessä. Päänsisäistä prosessia ruokin tekemällä vähän sitä sun tätä kansantanssiin liittyvää: kokoan ja katselen kansantanssiin liittyvää videoaineistoa, fiilistelen omaa lähiperinnettäni ja innostun uusista, vanhaa tietoa ja taitoa soveltavista, ideoista. Keskeinen lähestymistapa tähän kaikkeen on kehollisuus, sen huomioiminen ja sen tietoinen toteuttaminen tanssien. Pitkästä aikaa myös oma tanssiminen tuntuu hyvältä, mikä on varmaan seurausta oman kehollisuuteni huomioimisesta. Työskentelen tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä pitkällä apurahalla, minkä myötä minun ei ole tarvinnut miettiä omaa toimeentuloani, jonka saan tavallisesti aikuisten kansantanssiryhmien opettamisesta. Helsingissä aikuiset kansantanssijat ovat harjoitelleet viimeksi yhdessä loka-marraskuussa, siitä on jo pitkä aika. Opettamiani ryhmiä on jo iso ikävä! Niin yksittäisiä tanssijoita ja heidän kohtaamistaan, mutta ennen kaikkea yhteistä ryhmätilannetta.

    Odotan kevään vaaleanvihreällä energialla myös seuraavaa Nordic Dance Helsinki -klubia, vaikka tarkkaa päivämäärää ei olekaan vielä tiedossa. Kaipaan valtavasti sosiaalista tanssimista ja soittamista (en tosin soita mitään itse, VIELÄ). Iltamia, joissa voi sekä itse tanssia ja soittaa että seurata muita tanssijoita ja soittajia kahvittelun ja jutustelun lomassa! Kevään energinen odotus saa minut myös bongailemaan uusia erilaisia mahdollisia tanssitiloja, joissa järjestää vuoden 2021 nurkkatansseja, eikä tätä bongailua ei tanssikielto häiritse. ”Hmmm, mites tuo mattolaituri tuossa?”, ”Ihana huvila, tuolla varmaan olisi upea tanssisali!”, ”Ai täälläkin on tilaa, tuossa keskellä soitettaisiin 2,5-rivistä haitaria ja avainviulua!”

    Toivon todella paljon, että pandemian tuoma tauko saa kanssatanssijat syttymään entistä tiiviimmin yhteisöllisyyteen, koskettamiseen ja kollektiiviseen läsnäoloon.

    Toivon yhteisöllisyyden syttyvän myös pääkaupunkiseudun kansantanssitahojen yhteisessä toiminnassa. Minulle pääkaupunkiseudun, jo pelkästään Helsingin, kansantanssitoiminta on näyttäytynyt repaleisena sienirihmastona: tahoja on monia ja vaikka joitain kontakteja toimijoiden välillä on, yhteistä läsnäoloa voisi olla paljon enemmän. Yhteistyö voisi olla jo pelkästään toisten kuulemista kokoontumalla yhteen. Viime vuoden lopulla alkaneet kansantanssin ammattiopettajien aamukahvit olivat erinomainen esimerkki etänä tapahtuvasta kokoontumisesta, jonka kannattaa jatkua tulevaisuudessakin. Aamukahveilla pääsin keskustelemaan myös useiden satojen kilometrien päässä olevien kollegojen kanssa. Me varmaan voisimme pääkaupunkiseudulla kokoontua yhteen edes verkossa joka toinen kuukausi kuulemaan toisiamme. Arjessa yksi tunnin suuntaansa kestävä ylimääräinen siirtymä kaupungin itäosista länsilaidalle on ymmärrettävästi pitkä aika. Minua ainakin kehtuuttaisi. Mutta nyt, kun on opittu kokoontumaan etänä, nämäkin kokoontumiset voitaisiin toteuttaa hybridinä. Tosin jos luvassa on esimerkiksi yhteistä tanssia, tulen varmasti fyysisesti paikalle! Kummin vain, uskon että uusia avauksia ja innostumista voi syntyä myös ilman sen suurempaa agendaa. Hah, joskin minua kiinnostaisi koota porukalla stadilaista tanssiperinnettä, Sörkän pistoa ja sen sellaista, yhteen edes pienen vihkosen verran… Ehkä joku kuulee toiveeni tämän julkisen kirjeen kautta!

    Lähetän tämän kirjeen myötä kirjoitushaasteen seuraavaksi pullopostina eteenpäin! Hyvä vastaanottaja, mitä sinun ja sinun tanhutodellisuuteen kuuluu?

    Terkuin,
    Riina

    Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / paula.kettu@nuorisoseurat.fi.

  • Vastuullisesti ulos koronasta

    Koronapandemia on koetellut nuorisoseuroja pahasti mutta viimeinkin rokotusten etenemisen myötä on nähtävissä valoa tunnelin päässä. Olemme koonneet artikkeliin vinkkejä ja ohjeita toiminnan turvalliseen avaamiseen.

    Seuraamme tiiviisti opetus- ja kulttuuriministeriön uutta korona-avustuskierrosta, mutta tässä vaiheessa siitä ei ole vielä lisätietoa. Tiedotamme asiasta erikseen heti kun tiedämme lisää.

    Lue koko artikkeli täältä.

  • Verkkotyöpaja 9.6: Miltä näyttää nuorisoseurojen digiloikka?

    Verkkotyöpaja 9.6: Miltä näyttää nuorisoseurojen digiloikka?

    Digitaaliset toiminta-alustat tulivat vauhdilla osaksi myös nuorisoseurojen toimintaa koronapandemian aikana. Joillakin oli jo valmiit mallit verkkoympäristöissä toimimiseen, toiset taas lähtivät opettelemaan täysin uusia toimintatapoja. Nuorisoseuroissa on loikattu niin harrastustoiminnassa kuin seuran arjen pyörittämisessä – miten teatteria voidaan harrastaa etänä tai miten vuosikokous taittuu verkkoalustalle? Entä miten seuran hallinnon dokumentit pyörii paperittomana – kaikki varmasti kysymyksiä, jotka ovat eri seuroissa kuluneen vuoden aikana olleet pinnalla. Ei toki kaikilla, mutta halu oppia lisää on saattanut syntyä. Tule mukaan verkkotyöpajaan 9.6. klo 17-18.30 keskustelemaan nuorisoseurajärjestön digiloikasta. Missä mennään ja mihin suuntaan? Keskustelua johdattelemassa toimialajohtaja Hannu Ala-Sankoja ja vs. hanke- ja kumppanuuspäällikkö Joonas Pokkinen. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 7.6.2021 >>

  • Webinaari varainhankinnasta 16.6: pienkeräyslupa

    Webinaari varainhankinnasta 16.6: pienkeräyslupa

    Mistä rahaa kassaan koronan keskellä? Miten aktivoida seuran ja toiminnan ystävät auttamaan? Rahankeruulainsäädäntö uudistui reilu vuosi sitten ja uutena mahdollisuutena tuli toimijoiden käyttöön pienkeräyslupa, jolla seura voi kerätä kolmen kuukauden aikana maksimissaan 10 000 euroa. Luvan hakumenettely on verrattain kevyt ja Poliisihallitus käsittelee hakemukset viidessä arkipäivässä. Tule webinaariin kuulemaan, mitä luvan hakuvaiheessa on hyvä ottaa huomioon, miten varainkeruusta voi markkinoida sekä mitä pitää muistaa luvan tilitystä tehtäessä. Aiheesta kouluttaa Nuorisoseurojen ja Nuoriso-opiston yhteinen vs. hanke- ja kumppanuuspäällikkö Joonas Pokkinen. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 14.6.2021 >>

  • Korona kiritti kulttuuritapahtumat digiloikkaan

    Korona kiritti kulttuuritapahtumat digiloikkaan

    ”Digiloikka tuo kulttuuritapahtumat iholle” -webinaarissa käytiin muutamien digitaalisesti tuotettujen tapahtumien case-esimerkkien kautta läpi, miten korona on kirittänyt kulttuuritapahtumat digiloikkaan. Webinaari avattiin katsauksella erilaisiin julkaisualustoihin sekä niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eri kohderyhmiä tavoitetaan pitkälti eri kanavissa: YouTube ja Vimeo saattaa palvella vanhempaa väkeä, kun taas vaikkapa Instagram ja Discord tavoittavat nuorempia ihmisiä. Tärkeää onkin valita julkaisualustat kohderyhmälähtöisesti. 

    Esimerkkeinä tuotetuista tapahtumista olivat Nuorisoseurojen Eläköön Folk, Ramppikuume ja Nuori Kulttuuri Digifestival Pori 2021 sekä Kaustinen Folk Music Festival. Aihe kiinnosti ja puhutti.  Saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden lisääntyminen nousi esille monissa alustuksissa ja puheenvuoroissa. Toisaalta mietittiin, miten yleisö tavoitetaan, kun netti on sisältöä pullollaan.

     ”Striimit saattavat joskus kiinnostaa jopa enemmän, kuin tv-tuotanto. Paikallisuus on yllättävän kova juttu”, toteaa Lappeenrannan kaupungin tapahtumapalveluiden asiantuntija Teemu Myyryläinen.

    Digitaaliset sisällöt mahdollistavat tapahtumiin osallistumisen paikasta ja usein myös ajasta riippumatta. Korona-aikana se on ollut pakollista, mutta sen kautta on myös opittu paljon uutta sekä tavoitettu uusia yleisöjä. 

    ”Digitaalisuudesta jää varmasti elämään paikasta riippumaton osallistuminen tapahtumaan, se mahdollistaa vaikkapa työpajan vetämisen, esimerkiksi Brasiliasta”, innostuu Nuorisoseurojen teatterin ja kulttuurisen nuorisotyön toimialajohtaja Pasi Saarinen

    Kulttuuritapahtumien saavutettavuus on myös kuntien näkökulmasta tärkeä asia, sillä yksi kunnan keskeisimmistä tehtävistä on tuottaa asukkailleen palveluita. Myös kulttuurielämykset ovat sellaisia.

    ”Digiloikalla voidaan tarjota palveluja suuremmalle määrälle katsojia, ja tavoittaa myös syrjäseuduilla asuvia kulttuurin kuluttajia. Samaan hengenvetoon on todettava, että kaikki tapahtumat eivät välttämättä toimi digitaalisena, miettii Porin kaupungin tuottaja Reetta Vuorinen.

    Joskus digiloikka tarjoaa myös erityisen positiivisia yllätyksiä. 

    ”Saavutimme VirtuaaliKaustisella paljon uutta yleisöjä ja saimme hyvää palautetta viime kesän virtuaalitapahtumasta. Myös pelimannit ympäri maailman lähettivät meille videoita, joista olimme todella ilahtuneita.  Tämän kokemuksen siivittämänä digitaalista ohjelmaa jatketaan livetapahtuman rinnalla myös tänä vuonna”, toteaa Kaustinen Folk Music Festivalin toiminnanjohtaja Valtteri Valo.

    Webinaarissa suunnattiin katseet myös tulevan kesän festivaaleihin. 

    ”Monet isot ja kaupalliset tapahtumat on jo ehditty perua mutta keskisuurilla ja pienillä festivaaleilla on vielä mahdollisuus toteutua livenä. Niiden yllä on silti iso JOS. Digitapahtumat täydentävät kulttuuritarjontaa, mutta eivät korvaa taiteilijan ja yleisön välistä vuorovaikutusta, mikä tavoitetaan vain livetilanteessa, summaa Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Kai Amberla.

    ”Olemme vasta vuoden verran harjoitelleet digitaalista esittämistä. Mietin, millaista uuden ajan esiintyjän ammattilaisuus ylipäätään on tulevaisuudessa, ja mihin kaikkeen mielemme voivatkaan aueta”, pohti webinaaria kuuntelemassa ollut fasilitoija Tuomas Tirkkonen.

    Nuorisoseuroille digitapahtumat ovat tarjonneet myös mahdollisuuden oppia uutta hyvin lyhyessä ajassa. ”Olen niin ylpeä tästä porukasta, heidän ammattitaidostaan ja ideointikyvystään. Koronasta huolimatta kulttuuritapahtumat nousevat tuhkasta. Alkuhämmennyksen jälkeen alettiin innolla toimimaan ja innovoimaan uusia tapoja tehdä tapahtumia.”, hehkuttaa Nuorisoseurojen pääsihteeri Annina Laaksonen.

    Webinaarin järjestivät Suomen Nuorisoseurat yhdessä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen sekä Sivistysliitto Kansalaisfoorumin kanssa. Mukana keskustelemassa olivat mm. Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Kai Amberla, Kaustinen Folk Music Festivalin toiminnanjohtaja Valtteri Valo, tapahtumapalveluiden asiantuntija Teemu Myyryläinen Lappeenrannan kaupungilta ja tuottaja Reetta Vuorinen Porin kaupungilta.  

    Suomen Nuorisoseurojen puolelta puheenvuorot pitivät tanssin ja tapahtumien toimialajohtaja Jukka Heinämäki, teatterin ja kulttuurisen nuorisotyön toimialajohtaja Pasi Saarinen, tuottaja Jussi Kaijankangas ja toiminnanohjaaja Karoliina Hursti. Loppupuheenvuorot pitivät pääsihteeri Anneliina Wevelsiep SKAFista ja Sirpa Lahti KEKistä. 

  • Nuori Kulttuuri Digifestival Pori 2021 antaa tilan nuorille

    Nuori Kulttuuri Digifestival Pori 2021 antaa tilan nuorille

    Porista 21.-22.5.2021 lähetettävä Nuori Kulttuuri Digifestival Pori 2021 nostaa esiin nuoret, taiteen ja taiteen vaikutukset nuorten hyvinvointiin. Suomen suurin nuorison taidetapahtuma viedään ensimmäisen kerran sen yli viisikymmenvuotisen historian aikana verkkoon.

    -Olemme valmistelleet tapahtumaa kolmisen vuotta ja luonnollisesti maailmanlaajuinen pandemia on haastanut meitäkin miettimään eri skenaarioita tapahtuman mahdollistamiseksi, toteaa Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Pasi Saarinen

    -Pelkän striimaamisen sijaan meille on tärkeää rakentaa vuorovaikutuksellisuutta myös digitaalisilla alustoilla, ja tässä olemme mielestäni onnistuneet erinomaisesti. 

    Discord-alustalle rakentuvan digifestivaalin kulmakiviä ovat Workshopit, Rap Corner, Nuori Kulttuuri Talks ja Digistage, joissa opitaan, puhutaan, tehdään ja tunnetaan – rohkeasti ja aidosti. 

    Tapahtuman avajaiset ja päättäjäiset sekä osa taiteen hyvinvointivaikutuksia ruotivista Nuori Kulttuuri Talks keskusteluista striimataan livenä Porin Promenadisalista. Myös kulttuuritalo Annis on valjastettu Digifestivaalin keskuspaikaksi. Digitaalisuus antaa tapahtuman sisällölle rajattomat mahdollisuudet. 

    -Olemme tekemässä jotain täysin uutta ja maailmanlaajuisestikin uniikkia. Kaukaisin työpaja vedetään livenä Brasilian Rio de Janeroista ja Digistagelle tuotetaan sisältöä esimerkiksi Tunisiasta, iloitsee Saarinen.   

    Perjantaista lauantaihin kestävä tapahtuma on avoin kaikille nuorille. Osallistuakseen tarvitaan joko älypuhelin tai tietokone ja internetyhteys. Workshoppeihin on pieni osallistumismaksu, ja osa keskustelutilaisuuksista on suljettuja, muutoin tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. 

    Tapahtuman järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Porin kaupungin ja laajan yhteistyöverkoston kanssa.  

     
    OHJELMANOSTOJA

    Workshopit tarjoavat oppia sekä vasta-alkajille että harrastuksessaan pidemmälle ehtineille. Kahden tunnin aikana pääsee hiomaan taitojaan eri taidelajien parissa. Tarjolla on mm. teatteria, katutanssia, sambarytmejä ja elokuvaa. Workshopien hinta on 7 euroa ja niihin ilmoittaudutaan etukäteen. 

    Rap Cornerissa kolme alan arvovaltaista tuomaria (Yeboyah, MC Kajo ja tuottaja & DJ Mel-3) arvioivat ja antavat palautetta esiintyjien lähettämistä esityksistä suorassa lähetyksessä. Kokonaisuuteen on valikoitu esikarsintojen kautta 10 esitystä, joista myös osallistujat voivat äänestää suosikkiaan. Monsp Records & HMC Publishing tarjoavat yhdelle Rap Corneriin valituista rap-artisteista mahdollisuuden päästä äänittämään kappaleensa HMC:n studiolle. Kokonaisuus on toteutettu yhteistyössä RAP SM:n kanssa. 

    Nuori kulttuuri Talks on tuore nuorten rakentama keskusteluareena taiteen ja kulttuurin äärellä. Keskustelujen keskiössä on nuorten hyvinvointi tasa-arvon, mielenterveyden, kasvun ja kulttuurivaikuttamisen näkökulmasta.  

    Digistagelle on kerätty suuri joukko nuorten tekemiä eri taiteenalojen esityksiä: elokuvia, runoutta, sanataidetta, musiikkia, niksivideoita, teatteria ja tanssia. Kaikesta tapahtuman aikana nähdystä ja koetusta käydään keskustelua Discordin Leirinuoriolla. 

    www.nuorikulttuuri.fi/festival