Nuorisoseuralainen – kerro oma tarinasi!
Ensi vuoden 140-vuotisjuhlavuoden kunniaksi haluamme kuulla jäsenistömme nuorisoseuramuistoja ja jakaa niitä eteenpäin muiden nuorisoseuralaisten sekä laajemmankin yleisön ulottuville. Keräämme nuorisoseuratarinoita, joita julkaisemme vuoden aikana eri kanavissa. Haluamme tarinoiden keräämisellä ja julkaisulla tuoda esiin erilaisia nuorisoseurapolkuja, hauskoja nuorisoseurasattumuksia ja parhaita kokemuksia ympäri Suomen. Toivomme kuulevamme tarinoita niin nykyhetkestä kuin aiemmiltakin vuosilta.
Millainen on sinun tarinasi?
- Voit kirjoittaa sen suoraan tänne: https://forms.gle/xwCzip5f43eEVxQNA
- Voit lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen info@nuorisoseurat.fi
- Tai postitse osoitteeseen Suomen Nuorisoseurat, Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa
Lauri Haltsonen, Vuoksenniskan Nuorisoseura, Imatra
"Miulle harrastus oli pakotie ja pelastus arjesta, joka ei ollut kovin miellyttävä. Mie en pitäny koulusta, miulle ei ollu siellä kavereita, itseasiassa miulla ei ollu kunnolla kavereita missään. Miul oli polttava halu kuuluu johonkin, jonka takia mie liikuin huonoissa porukoissa ja tein tyhmyyksiä. Mut sitten koulun musiikin opettaja kerto miulle harrastuksesta, joka vois sopii miulle ja mie lähin koittamaan.”
”Miul ei ollu siellä kavereita ja mie en tuntenu siellä ketään, mutta sillä ei ollu väliä, koska jokaisen oli pakko osallistua ja kaikki oli pakko ottaa mukaan. Joten mie olin mukana ja pikku hiljaa mie tutustuin muihin. Olin mukana kaikessa missä pysty olee mukana ja sain ystäviä, eikä arki tuntunu enää niin pahalta. Miun ei tarvinnu olla riippuvainen niistä pakollisista ihmissuhteita, jotka ei tuntunu hyvältä, koska miulla oli vaihtoehtona paikka, johon pystyin kuulumaan omana itsenäni. Toki olin edelleen nuori eikä elämä oo nuorena ikinä helppoo, mutta se ois ollu paljon pahempaa ilman sitä yhteisöä ja paikka, jonka olin harrastuksen kautta löytäny, paikka, jossa olla vertaisten keskuudessa ja tulla hyväksytyksi.”
”Harrastuksesta tuli miulle nopeesti tärkein asia ei harrastamisesta. Vuosien varrella oon tajunnut, että tärkeintä on harrastaminen. Harrastamisen merkitys miulle on paikka, jossa voi olla vailla arjen stressiä ja ikäviä ajatuksia, paikka, jossa voi hengittää vapaasti, paikka, jossa oot vertaisten ympäröimänä, paikka, jossa oot hyväksytty omana itsenäsi, paikka, jossa voit turvallisesti kokea rajoja ja kasvaa, paikka, jossa on hauskaa, paikka, jossa luodaan elinikäisiä suhteita, paikka, jossa saa epäonnistua. Nykyisin oon itse nuoresta harrastajasta kasvanut nuorten harrastamisen mahdollistajaksi."
Sirja Tanskanen, Nuorten Kasvu, Joensuu
”Keväällä 2019 sain eräässä työhaastattelussa vinkin hakea töihin Nuorisoseuroille, se voisi kuulemma olla ihan minun hommani. Saman tien kotiin päästyäni etsin työpaikkahakemuksen käsiini ja päätin hakea työtä. Pääsin haastatteluun ja jo haastattelussa oli hyvä tunnelma. Mieleeni jäi se, kuinka vitsailimme, erityisesti hilpeyttä aiheutti vessassa sijaitseva kopiokone. Tästä huolimatta (tai sen edesauttamana), pääsin töihin ja olin innoissani. Vajaan vuoden aikana olen päässyt oppimaan uusia asioita ja toivottavasti myös jättämään järjestöön hiukan oman käden jälkeäni kehittämisintoisena ihmisenä. Tänä aikana olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta. Nuorisoseuroilla on mieletön työyhteisö. Jokaiseen on ollut helppo ottaa yhteyttä ja pyytää apua tarvittaessa. On ollut lupa kokeilla, olla luova, toteuttaa omia ideoita ja kertoa rehellisestä omia ajatuksiaan ja mietteitään.
”Nuorisoseuralaiset, erityisesti Pohjois-Karjalassa, ovat hulvatonta porukkaa. Tekemisen riemu, yhteisöllisyys ja positiivisuus olivat läsnä jokaisessa seurassa, jossa ehdin tänä aikana vierailemaan. Mieleeni ovat jääneet erityisesti syksyn aluetapaamiset sekä seurojen vuosijuhlat, ja tietysti kesän Luova lava -leirit, joita pääsin ohjaamaan. Ja saittehan te minustakin nuorisoseuralaisen. Jatkossa jatkan toimintaa Nuorten Kasvun hallituksessa ja sitä kautta erityisesti lasten kulttuurisen toiminnan kehittämistä ja organisoimista.”
Maisa Peltoniemi, Joutsan Nuorisoseura, Joutsa
"Minusta tuli nuorisoseuralainen yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun Joutsan kunnallinen elokuvateatteri aloitti toimintansa Joutsan nuorisoseurantalolla. Jotta elokuvia saatettiin näyttää nuokulla, piti talon olla kunnossa. Niinpä lähdin mukaan nuorisoseuraan. 70-luvun remontista oli jäänyt suuret pankkilainat, joten ihan ensimmäiseksi aloitimme varainhankinnan.
Alkoi bingo- ja diskotoiminta, aktiivinen teatteritoiminta. Kioskitoiminta elokuvailtaisin, pullan leivonta tilaisuuksiin. Ja sitä se on sitten ollut kaikki kolmekymmentä vuotta, jotka olen mukana ollut.
Kun suuri laina oli maksettu pois, emme malttaneet olla ”toimettomina”, sillä olimmehan tottuneet koko ajan tekemään jotakin. Talon ulkoverhous vaati maalausta, vähän myöhemmin alkoi sisätilojen kunnostus, uuden katon rakentaminen ja nyt on hakemus sisällä katon maalaamiseksi.
Matkan varrella olen oppinut täyttämään mitä erilaisimmille tahoille avustushakemuksia, tekemään loppuselvityksiä, organisoimaan varainhankintaa järjestämällä teatteri- ja musiikkivierailuja talolle. Olen tavannut lukuisan määrän ihania, avuliaita ihmisiä, jotka ovat lähteneet erilaisiin tempauksiin mukaan. Ilman toimintaa nuorioseurassa en olisi varmaankaan tutustunut niin moniin erilaisiin ihmiseen ja joutunut tekemään niin monenlaista kuin nyt olen tehnyt. Olen ollut kokkina kahdella kansainvälisellä leirillä Lapissa, opetellut entisöimään vanhoja ikkunoita nuorten kanssa, ollut mukana neljässä isossa lastennäytelmäprojektissa.
Olisinko tehnyt mitään näistä ilman nuorisoseuraamme, jossa pienellä mutta innokkaalla porukalla olemme tehneet niin paljon kaikenlaista. Enkä ole varmaan ainut, joka on nuorisoseuratoiminnassa tekemisen ilon lisäksi saanut hyviä ystäviä. Nuorisoseurassa toimimisesta on tullut elämäntapa. Niin kuin moni on minulle sanonut ”taitaa olla nuorisoseura toinen kotisi? Jos et ole kotona, olet talolla."
