Suomen Nuorisoseurat - ajan hermolla 140 vuotta

​Nuorisoseuraliike syntyi nuorten perustamana vuonna 1881. Nuorisoseurojen syntyvaiheet liittyvät kansalliseen heräämiseen ja sivistysaatteen nousuun. Nykyisin järjestö on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija.

Nuorisoseuraliikkeen syntyvaiheet liittyvät 1800-luvun lopun kansalliseen heräämiseen ja sivistysaatteen nousuun. Nuorisoseuraliikkeen perustajana pidetään ensimmäisen nuorisoseuran perustajaa, kauhavalaista Matti Sippolaa ja liikkeen aatteellisen oppi-isänä Santeri Alkiota.

Kansanliikkeestä järjestöksi

Nuorisoseuraliike syntyi kansanliikkeenä ja organisoitui vasta myöhempinä vuosina piirijärjestöiksi ja valtakunnallisiksi liitoiksi. Ensimmäisenä maakunnallisena keskusseurana järjestäytyi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liitto vuonna 1882. Suomen Nuorison Liitto aloitti toimintansa 1897. Vuodesta 1994 lähtien nuorisoseurojen keskusliiton nimi oli Suomen Nuorisoseurojen Liitto ja vuonna 2012 nimi muutettiin muotoon Suomen Nuorisoseurat ry.

Nuorisoseurojen toiminnassa keskeisiä harrastusaloja olivat itsekasvatus- ja sivistysaatteen mukaisesti monimuotoinen kansanvalistustoiminta. Nuorisoseurojen rooli muun muassa lukutaidon ja suomalaisen kirjastolaitoksen kehittäjänä on ollut merkittävä. Liikkeen alkuvaiheessa nuorisoseurojen keskeisiä toimintamuotoja olivat muun muassa lukutuvat ja kansanjuhlat sekä teatteriin ja liikuntaan painottunut harrastustoiminta. Nuorisoseuratoiminta laajeni pian koko maan kattavaksi liikkeeksi.

Toiminnan laajentumisen ja monipuolistumisen myötä ryhdyttiin kiinnittämään huomiota myös lasten toimintaan. 1900-luvun loppupuolella eri toimintamuotoja varten nähtiin tarkoituksenmukaisena perustaa omia liittoja vastaamaan eri toiminta-alojen kehittämisestä.

Osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus toimintaa ohjaavina arvoinaNuorisoseuraliike–käsitettä käytetään yleisesti kuvaamaan sitä aatteellista pohjaa, jolle nuorisoseuratoiminta on rakentunut vuodesta 1881 alkaen. Nuorisoseuraliike koostuu useista järjestöistä, joista selvimmin nivoutuvat yhteen Suomen Nuorisoseurat sekä koulutustoiminnan osalta läheisenä kumppanina toimiva Suomen Nuoriso-opisto sekä Sivistysliitto Kansalaisfoorumi ja sen opintokeskus.Nuorisoseuratoiminnassa ovat mukana eri-ikäiset toimijat lapsista aikuisiin. Jäsenistöstä puolet on alle 29-vuotiaita ja neljäsosa alle 16-vuotiaita.


2000-luvulla nuorisoseuraliike on määrittänyt keskeiseksi toimialakseen kulttuurisen nuorisotyön.Harrastustoiminnassa painotettiin liikkeen alkuvaiheissa tiedollista sivistystä, nykyään harrastustoiminnan painotukset ovat yhteisöllisyyden ja sosiaalisten taitojen oppimisessa erityistaitojen oppimisen rinnalla. Tänäkin päivänä suomalaisen kulttuurin vaaliminen nähdään osana nuorisoseuraliikkeen aatesisältöä, mutta sen rinnalla kulkee luontevana osana kansainvälisyys.

Suurkertomus kansanliikkeen mahdista

Viisiosainen Yhteisön voima kuvaa monipuolisesti nuorisoseuraliikkeen yli satavuotista taivalta. Runsaasti kuvitettu kirjasarja johdattaa lukijan etenkin paikallisseurojen ja aluetason toimintaan niin arjessa kuin juhlassa. Seurojen tekemisen kirjo on ollut laaja ja niiden rooli kansalaiskasvattajana keskeinen. Nuorisoseuraliikkeen historia on nivoutunut oman aikansa tapahtumiin, mutta liike on ollut myös muokkaamassa sitä Suomea, jossa tänään elämme.

Yhteisön voimassakiteytyy pitkän linjan nuorisoseuramiehen, ministeri Jaakko Nummisen, vuosikausia kestänyt työ hänelle rakkaan aiheen parissa.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Synty ja kasvu kuvaa, miten pyrkimys nuorison itsekasvatukseen synnytti nuorisoseuroja eri puolille maata ja muodostui nopeasti kansanliikkeeksi. Kirja on uudistettu laitos vuonna 1961 ilmestyneestä alkuperäisteoksesta.

Toinen osa Järjestö käsittelee nuorisoseuraliikkeen vaiheita 1900-luvun alun poliittisessa murroksessa ja itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tärkeässä osassa ovat suhteet poliittisiin järjestöihin, kuten työväenliikkeeseen, sekä keskusseurojen ja Suomen Nuorison Liiton synty ja alkuaikojen toiminta. Teoksessa paneudutaan myös nuorisoseuraliikkeen julkaisuihin, etenkin Pyrkijä-lehden vaiheisiin.

Kolmas osa Seuratoimintakuvaa paikallisseurojen vireää ja monimuotoista seuratoimintaa. Vilkas näytelmäharrastus jatkui nuorisoseuroissa halki vuosikymmenten. Myös musiikki, kansantanssi ja lausunta olivat suosittuja harrastusmuotoja. Jokaisen seuran tavoitteena oli oma seurantalo. Oma talo takasi rikkaan juhlakulttuurin jatkuvuuden. Yleisimpiä juhlia olivat ohjelmalliset iltamat tansseineen.

Neljäs osa Kansalaiskasvatuskertoo, miten nuorisoseuroissa toteutettiin jäsenistön kansalaiskasvatusta. Huomio kiinnitettiin etenkin liikunta-, kotiteollisuus-, siveellisyys-, raittius- ja tapakasvatukseen sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kasvatukseen. Kirjassa kuvataan myös nuorisoseuraliikkeen suhdetta kirkkoon sekä jäsenistön toimeliaisuutta opintokerho- ja kotiseututyössä.

Viimeinen osa Kansanliike elää tuo nuorisoseuratoiminnan sotien jälkeiseltä ajalta 2000-luvulle. Muun muassa Kalevan Nuoret perustettiin ja Pispalan Sottiisin sävelet kajahtivat. Kirjassa tuodaan esiin viime vuosikymmenten monipuolinen seuratoiminta ja nuorisoseuraliikkeen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansanliike elää ja voi hyvin.