Kaikuja kansantanssin maailmasta – uusia tuulia tulevalle vuodelle!
Siellä se häämöttää, uusi vuosi – ladattuna odotuksilla ja uusilla avauksilla. Olkoonkin, että tämä vuosi on ollut täynnä epävarmuutta, muutoksia, sopeutumista ja venymistä. Yhdessä olemme kuitenkin selvinneet, vaikka lähikontaktit ovat olleet harvassa. Ilahduttavaa on, että tämä ei ole viimeinen Kaikuja kansantanssin maailmasta kiertokirje vaan kirjoitussarja jatkuu! Onpa ihanaa päästä lukemaan lisää tarinoita eri puolilta maata, joiden keskiössä on kansantanssi yhdessä sitä harjoittavien ihmisten kanssa. Näin on lupa kurkistaa laajaan kirjoon ajatuksia ja toimintaa kurkistaen ikään kuin kulissien taa.
Toiminannan takana on paljon suunnittelua ja pohdintaa, joka ei välttämättä näy ulospäin. Huomaan usein miettiväni kansantanssia ja sen moninaisuutta. On paritanssia, koreografioita, perinteisiä tansseja, sommitelmia, leikkejä ja lauluja. Kaikki nämä nivoutuvat yhteen, ihan jo solutasolla. Rakastan tanssimista kaikissa sen muodoissa, esiintymistä ja esityksien kokemisesta. Toisaalta samanlaista hetkeä on vaikea jäljitellä, jonka saavuttaa vapaata paritanssia tanssiessa – sulautuessa parin kanssa yhdeksi. Voiko näitä kahta yhdistää, miten ja mitä jos ei? Entäpä se kaikki nauru, riemu ja liike flikuleeria tai Seniä tanssiessa, ihan muuten vaan? Mitäpä tuumit ajatuksesta, että ensi vuonna tanssitaan ja soitetaan ihan vaan huvin vuoksi? Siellä missä kansantanssija kohtaa samalle sykkeelle läpättävän kehon ja/ tai soittajan, pistetään pystyyn jamit – ilman sen suurempaa tavoitetta! Tai ajanvietto mielessä.
Tämän ajatuksen jätän muhimaan.
Vuoden vaihtuminen tuo mukanaan myös uuden tanssin palvelutuottajan. Siirryn töihin toisaalle ja haluan kiittää kaikkia teitä, keiden kanssa olen saanut ja saan tehdä töitä Nuorisoseuroissa. Eikä huolta, en poistu planeetalta, vaan minut löytää edelleen tanssin ja musiikin parista Nuorisoseurojen tapahtumista.
Heti tammikuussa seilataan samassa veneessä Folklandialla, missä saan marssia yleisön eteen järisyttävän upean Tallarin kanssa. Kotia -teos pohtii kodin merkitystä ja muotoa. Onko se paikka vai mielentila? Voiko kotona olla, vaikka onkin kaukana? Minulle yksi koti on nuorisoseura, siellä olen saanut kasvaa ja kokeilla, epäonnistua ja tuntea yhteenkuuluvuutta yhteisen päämäärän tavoittelussa ja sen saavuttamisessa. Sieltä olen löytynyt elinikäisiä ystäviä. Kiitos <3
Seuraavalta kynäniekalta haluaisin kuulla, miten tanssi näkyy arjen valinnoissasi?
Toivottavasti nähdään myös ensi kesänä Pispalan Sottiisissa, vaikkapa Metsän Lapsen merkeissä!
Iloa ja valoa, tanssin ja musiikin täyttämää uutta vuotta 2022!
Paula Kettu
Tanssinopettaja YAMK
Nuorisoseuralainen
Kuva: Kimmo Känsälä