Kansantanssijasta pelimanniksi ja siinä välissä paritanssia!
”Moi täält Noustest Turun liepeilt!” Kansantanssijaminäni lähti kasvuun jo kolmevuotiaana, kun Turun Kansantanssin Ystävissä tanhuttiin koko perheen voimin. Tanhuttiin monenmoista koreografista teosta ja matkusteltiin ulkomaillekin useamman kerran, ja ne ovatkin mieleen painuvimmat muistot tuosta ajasta. Tuli harrastettua vajaa 20 vuotta kansantanssia Krääkät- ja Prasu-kansantanssiryhmissä.
Kun Krääkät sai esiintyä myös Folklandialla, oltiin hieman alta täysi-ikäisiä ja muistan polttavan ongelman. Missä jatkot? Asia ratkesi, kun mieleen juolahti lavatanssit. Sinne päästiin alaikäisinä, oli livemusiikkia ja osasimme jotakin tanssiakin. Tästä alkoi tanssijana paritanssiin tutustuminen monipuolisesti eri paritanssilajeissa.
Kansantanssin rinnalle tuli pikkuhiljaa myös kansanmusiikki. Siskolla oli 2-rivinen haitari ja halusin tietää, miten tuommoinen kummallinen haitaripeli oikein toimii. Kansantanssiryhmän loputtua musiikin harrastaminen nosti päätään ja otti enemmän aikaa, mutta samalla tanssiminen vain muutti muotoaan. Folk-kalenterissani on kolme peruskiveä. Folklandia, Kaustinen Folk Music festival ja Oriveden Kansanmusiikkikurssit. Näissä tapahtumissa on tullut kaikkein eniten tanssittua kansanomaisia paritansseja.
Miten ihanaa onkin tanssia kaikissa Folk-tapahtumissa spontaanisti musiikin viemänä vaikkapa polskaa taikka sottiisia! Haluaisinkin rohkaista kansantanssijoita tutustumaan eri tanssilajien variaatioihin ja kehittää vientiä ja seuraamista tanssimisessa. Kun tähän kaikkeen laitetaan ripaus musiikintulkintaa, niin millainen tanssimusiikillinen symbioosi siitä muodostuukaan! Jollakin tavalla ajattelen näiden kansanomaisten paritanssilajien olevan kansantanssijoiden perustanssitaitoa. Näiden taitojen päälle sitten onkin hienoa luoda mitä upeampia koreografeja.
Elina kyselikin edellisessä kiertokirjeessä, miten kansantanssi näkyy arjessani ja minkä tanssin nostaisin esille kesällä 2023? Kansantanssi näkyy minulla nykyään lähinnä eri tapahtumissa tanssilattialla, kun varsinaista omaa ryhmää minulla ei ole tällä hetkellä. Kansanomaista paritanssia voisi vielä jatkojalostaa kesälle valjakkojenkan muodossa niin, johan saadaan hienoja neljän tanssijan luomia elämyksiä tanssilattialle.
Seuraava mahdollisuus tanssimiselle tulee Samuelin Poloneesi tapahtumassa Turussa, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tätä odottelen jo kovasti niin kaikkine hienoine konsertteineen kuin iltajameineenkin. Folk-mottoni on ollut jo pitkään ”tanssivarvas herkkänä ja musiikkikorva tarkkana”. Aiheuttaa kyllä hetkellisiä ongelmia, kun pitäisi kaiken kiireen keskellä tehdä kumpaakin lajia yhtä aikaa. Yleensä minulla onkin varustuksena haitari ja kitara selässä sekä tanssikengät jalassa. Ei voi koskaan tietää, mistä nurkasta sitä löytää tanssimasta tai puskasta soittamasta.
Tällä hetkellä olen vuoden kansantanssiyhtyeen PRO.n bändissä Proomussa kitaristina. Ollaan saatu mieletön tunnustus tässä lajissa ja kiitos vielä siitä Nuorisoseurat! Keväällä aloitellaan uuden teoksen työstäminen, joten mielenkiintoisia aikoja eletään täälläpäin!
Täällä teitä viisas kansantanssija ja pelimanni Ilmari Hunsa! Vinkatkaa, jos tanssituttaa!
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi