Millaista on poikkeusajan arki harrastajalle tai harrastustoiminnan järjestäjälle?

Osallistuimme yhteistyössä Kansalaisfoorumin (SKAF) kanssa Erätauko – säätiön, DialogiAkatemian ja Valtiovarainministeriön Poikkeusajan dialogit – tempaukseen, jossa eri toimijat ympäri maata ja jopa ulkomailla järjestävät digitaalisissa kanavissa keskustelutilaisuuksia, joihin voi osallistua kotisohvalta. Meidän dialogimme aihe tiistaina 26.5. oli harrastustoiminta poikkeusaikana.
Keskusteluumme osallistui pieni mutta aktiivinen porukka eri puolilta Suomea. Alustuksena keskustelulle totesimme, että esimerkiksi Nuorisoseurojen tilannekuvaa harrastustoiminnasta kuvaa se, että selvityksemme mukaan 75% seuroista on pysäyttänyt kaiken harrastustoiminnan koronapandemiasta johtuen. Loput 25% on järjestänyt toimintaa kuten teatteritreenejä ja tanssia etänä.
Kansalaisfoorumi taas järjestöjen kurssimuotoista harrastus- ja koulutustoimintaa järjestävänä tahona on saanut uudelleen organisoitua toimintaansa verkkomuotoisesti: esimerkiksi ohjaajakoulutuksia on voitu hienosti toteuttaa verkossa, samoin esimerkiksi tanssikursseja. Samalla kuitenkin suurin osa toiminnasta on peruttu tai lykätty syksylle.

Heti keskustelun alussa todettiin, että tilannekuva oli pitkälti sama ympäri Suomea: kaikki tehty työ vaikkapa teatteriryhmän esityksen valmistelemiseksi tuntui valuvan hukkaan ja tilalle tuli paljon epävarmuutta. Alkushokin jälkeen toimintaa ryhdyttiin kuitenkin viemään pikkuhiljaa verkkoympäristöön. Se tuntui toimivan parhaiten heille, joille digitaaliset työkalut olivat jo entuudestaan tuttuja sekä heille, joiden elämäntilanne mahdollisti osallistumisen etänä. Ulkopuolelle jäivät esimerkiksi seniorit sekä nuoret, jotka eivät voineet syystä tai toisesta harrastaa kotoa käsin. Keskustelussa pohdittiinkin, että eriarvoisuuden kasvu on jo nyt nähtävissä eri-ikäisten harrastajien keskuudessa. Harrastustoiminta on kuitenkin erityisen tärkeää heille, joilla viikoittaiset treenit voivat olla ns. henkireikä tai tarpeellinen hengähdystauko muuten kuormittavaan arkeen.

Etäkohtaamisista oli myös löydetty paljon mahdollisuuksia. Voisiko etänä treenaaminen mahdollistaa sen, että pitkien etäisyyksien päässä olevat henkilöt pääsisivät jatkossakin paremmin harrastamisen pariin? Entäpä jos etäharrastaminen vakiinnuttaisi asemansa myös koronapandemian jälkeenkin? Ihmiskontaktia se ei voi mitenkään korvata, mutta se voi kulkea fyysisen kohtaamisen rinnalla. Digitaaliset työkalut edellyttävät tosin hiukan perehtymistä, ja keskustelussamme ehdotettiinkin, että vastaisuuden varalle voitaisiin valjastaa ”digisuurlähettiläitä” jeesaamaan digitaitojen haltuun ottamisessa.

Harrastustoiminnan merkityksellisyydestä tekijälleen puhuttiin paljon. Samaan hengenvetoon todettiin myös se, että se on myös merkityksellistä kokijalleen, sillä varsinkin pienemmillä paikkakunnilla harrastajateatterit ovat olennainen osa kulttuuritarjontaa, ja erityisen yhteisöllinen kokemus kaikille osapuolille. Dialogissa juteltiin, että toivottavasti esityksiä on taas pian turvallista järjestää ja ihmiset eivät ole liian peloissaan tullakseen katsomaan. Sama koskee myös syksyn harrastajaryhmiä: uskaltavatko ihmiset tulla paikalle, vai onko sosiaalisen etäisyyden pitämiseen jo totuttu?

Harrastustoiminta on valtavan tärkeää sekä harrastajalle että toiminnan järjestäjälle. Poikkeustilanteessa on paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Lopuksi todettiin, että tällaiset kohtaamiset keskustelun äärellä ovat todella tärkeitä, sillä silloin viimeistään tulee fiilis, ettei olekaan yksin ajatustensa kanssa. Samalla tulee kuulleeksi erilaisia näkökulmia samaan aiheeseen. Lisää virtuaalisia kohtaamisia sekä lisää osallistujia niihin toivottiin kovasti.

Kiinnostuitko itsekin tulemaan mukaan? Tiistaina 9.6. klo 17.00-18.30 keskustellaan vapaaehtoistoiminnasta poikkeusaikana. Keskustelua vetävät jälleen Annina Nuorisoseuroista ja Anneliina Kansalaisfoorumista. Voit ilmoittautua mukaan täällä.

Lisätietoja: pääsihteeri Annina Laaksonen, puh. 040 726 7450