Miten meidän opet ja ohjaajat voi?
Moikka! Tämä kirje kajahtaa Hämeenlinnasta, jonne tein pesäni muutama vuosi sitten. Kansantanssin saralla kuljen kutenkin monia polkuja ja olen toiminut kansantanssinopettajana nopealla laskulla ainakin kymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea.
Tällä hetkellä toimin opettajana omassa kotiseurassani Kerkkoon Nuorisoseurassa, Klaukkalan Nuorisoseurassa, Hämeenlinna Nuoret ry:ssä sekä Lounais-Suomen nuorisoseurojen Tempoa Tenaviin® ja FolkJam® -ryhmissä Tampereella. Olen myös osa Kalenat 2023-tapahtuman yhteisohjelmatyöryhmää. Minulla on ollut ihana tanssisyksy ja odotan innolla Folklandiaa (VIHDOIN!) ja kevään opetuskautta. Elämässä on paljon jännittäviä ja kivoja tanhujuttuja tiedossa. Olen tänä vuonna tutustunut moniin uusin alan ihmisiin, joiden pöydistä ruokaillessa kansantanssin parissa nälkä vain kasvaa syödessä.
Saan itse elää omaa pientä kansantanssiunelmaani monen mutkan ja ison ponnistelun tuloksena. Ajatukseni ovat olleet paljon viime aikoina kansantanssitoiminnan jatkuvuuden ympärillä. Olin itse kymmenen vuotias, kun oma ryhmäni lakkasi olemasta ja siirryimme siskoni kanssa apuohjaajiksi pienempien ryhmään ja siitä edelleen ohjaajakoulutuksen kautta ohjaamaan itse. Olen opettajana nähnyt, kun kansantanssitoiminta seurassa kuihtuu, kun kuljen itse elämässä eteenpäin toiselle paikkakunnalle. Olen myös saanut todistaa miten toiminta kasvaa askel askeleelta isommaksi ja toimintaa kannattelee yhtenäinen joukko, joka ei roiku pelkästään yhdestä lenkistä.
Kuopiossa etsitte osaavaa ohjaajaa ja jäin miettimään mahtaisiko sellainen löytyä elinvoimaisesta aikuisten toiminnastanne. Ja entäs, jos se ei olisikaan yksi ihminen, vaan useampi mahtityyppi, jotka ottaisivat yhteistoiminnallisesti kopin lasten toiminnasta, vuorottelisivat ohjausvuoroja ja suunnittelisivat toimintaa yhdessä?
Tanssinopettajan työ voi olla todella yksinäistä, vaikka kansantanssi elää vuovaikutuksesta ja yhteisöllisyydestä. Uskon että tanssiopettajien ja ohjaajien yhteistoiminnallisuus, harrasteohjaajien kouluttamien sekä työhyvinvoinnin kehittäminen on isossa roolissa jatkuvuuden takaamiseksi. Kun kaikki täällä töikseen ja/tai vapaaehtoisena tekee rakkaudesta lajiin, on yhteisön tehtävä pitää liekit palamassa ja varmistaa ettei yksikään vain tukahdu kuormansa alle. On kaikkien etu, että toimeenpanovoimaset ja osaavat ihmiset innostuvat aina uudelleen siitä mitä tekevät, jotta jaksavat innostaa myös muita.
Kiertokirje saa jatkaa matkaansa seuraavaksi Kymenlaakson sydämeen eli Kouvolaan. Haluisin kuulla Kouvolan kuulumiset ja mitä suuresti ihailemani kokenut ohjaajakollega Elina Heino odottaa kansantanssivuodelta 2023.
Ihanaa vuoden vaihteen aikaa toivottaa
Siiri Suoniemi, tanssinopettaja AMK
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.