Suruttomia tanhuujia
Lokakuussa 2021 ISOjen puheenjohtaja luki johtokunnan kokouksen päätteeksi sähköpostin, jossa kyseltiin hieman kryptisesti, että löytyisikö ISOilta kiinnostuneita tanssivia avustajia Jyväskylän kaupunginteatterin ensi syksyn musikaaliin. Tunnelma tiivistyi – meitä pyydetään melko usein vanhainkotien päiväsalien nurkkaan esiintymään (eikä siinä mitään, pyytäkää jatkossakin ja tulemme!), mutta tämä vaikutti ISOjen mittakaavassa aivan järisyttävän isolta jutulta.
Kyselyä välitettiin tanssiryhmiimme ja arvatenkin kiinnostus heräsi usealla tanssijalla. Siinä missä tanhuharkoissa käydään kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, tähän pitäisi kuitenkin sitoutua aivan eri lailla. Lopulta jäljelle jäi seitsemän toiveikasta tanhuujaa, joiden kesken palloteltiin lukuisia viestejä siitä, että tuskin tämä nyt tulee meidän osalta toteutumaan, mutta olisihan se hienoa, mutta tuskin nyt sentään. Pandemian ja muiden häiriötekijöiden vuoksi koe-esiintymistilaisuus siirtyi useaan kertaan, mikä lisäsi epäuskoa entisestään. Lopulta “aukkarit” toteutettiin livetreenien, skype-yhteyden ja vanhojen keikkavideoiden hybridimallina. Koreografi ja ohjaaja näyttivät vihreää valoa ja alkuperäisestä kuuden tanssijan tarpeesta saatiin tingittyä kokoonpanoon myös seitsemäs tanssija.
Treenikauden alkaessa huhtikuussa kaikki lähti käyntiin rytinällä. Ensimmäisissä harjoituksissa ojennettiin kullekin kulkulätkät teatterille, plarit, nuotit, treeniaikataulu ja kohtausluettelo. Tansseja alettiin opettelemaan vauhdilla: Häälaulu, häätanssi, naisten häätanssi, häiden lopputanssi… Sekavuuden maksimoimiseksi kaikilla tansseilla oli käytännössä sama nimikin. Meitä jännitti aivan hirveästi, mutta vastaanotto oli aivan uskomattoman lämmin.
Tanhukonserteissa (ja niillä vanhainkotikeikoilla) on totuttu tekemään kaikki itse. Etsitään pukuvarastosta kaikille mahdollisimman vähän epäsopivat vaatteet ja kursitaan ne päällemme lukuisin hakaneuloin. Äänimieheksi palkataan (lue: pakotetaan) jonkun puoliso. Musikaalista puuttuu myös se ulottuvuus, että tarvitsisi kinastella keikkaohjelmistosta tanhukavereiden kanssa… Musikaalissa tanhuuja saa vaan keskittyä tanssimiseen (ja vähän stressaamiseen). Jokainen kansantanssija ymmärtää myös sen luksuksen, kun joku muu pesee ja silittää keikkavaatteesi. Lumoutuneina saimme seurata sitä valtavaa ammattilaisten joukkoa, joka tällaisen musikaalin taustalla on. Näyttelijöistä pystyy helposti lumoutumaan katsomostakin käsin, mutta kaikki se muu taiteellinen ja tekninen henkilökunta, jotka tekevät omaa tinkimätöntä työtään katsojien näkymättömissä, tekivät meihin suuren vaikutuksen.
Ja mihin pystyi myös meidän oma tanhujengimme! Tanhuryhmässä sosiaalistutaan tietynlaisiin rooleihin ja asemiin. Yksi tulee aina vähän myöhässä, toinen menee aina eturiviin, kolmas hölöttää takarivissä omiaan. Musikaalissa ei paljon kyselty, mitä me ollaan ennen tehty tai oltu tekemättä: nostajista tuli nostettavia, nopeita vaatevaihtoja kammonneet kellottavat ennätysaikoja pikavaihdoissa, “en aio ikinä laulaa julkisesti” -julistajista on tullut kunnon laulajia tai vähintään reippaita huulisynkkaajia. Tämä musikaaliprojekti on ollut järjetön loikka epämukavuusalueelle ja sen yli. Mut me tehtiin se!
Kun viime sunnuntaina ensi-iltajuhlien jälkeen kävimme ryytyneinä hakemassa teatterilta omaisuutemme ja onnittelukukkamme, mieli oli haikea. Treenikauden musikaalikupla on väistämättä puhjennut ja nyt pitäisi osata taas elää normaalia elämää. Mutta siinä missä perustanhukeikka on usein ainutkertainen kokemus ja ohitsekiitävä hetki, tämä onni jatkuu vielä pitkään. Suruttomat-musikaalin esitykset jatkuvat siis toukokuulle 2023 saakka. Eläköön!
P.S. Edellinen bloggaaja kyseli, että “Mikä on sinun perustanhusi?”. Musikaalimaailmassa varmaan laukkapolkka, sitä saa tässä veivata. Arkisemmassa tanhuelämässä varmaan Koppuli, tuo klassikko, joka toimii aina. Seuraavalta kirjoittajalta kysyisimme, miten uusi kausi on lähtenyt käyntiin. Täällä Jyväskylässä ollaan huomattu, että paljon uusia aikuisharrastajia on innostunut lajin pariin!
Teksti: Inka Somerla ja Suvi Heinonen
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.